Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 1, 1956

              yöniöitäkin, joten maasto oli huomat-va*
ti Suomen luontoa muistuttavaa,
ole ihme, että Liekin Marjatta tyk-ää
siellä asua j a löytää aiheita ihmeen^
lonteviin ja alati odotettuihin kerto-uksiinsa
Liekissä. Ajattelin junan ik- Elokuu, sä suven suuri sunnuntai f
unasta katsellessani, että mikähän on kypsät luonnon tummat lehtisadot
oista mahtaa olla Marjatan talo. Ase- ja kultatähkät leikkaajansa sai,
aniieheltä olisin mennyt kysymään, inl runsain mitoin täyttää vilpaladot,
OS juna olisi pysähtynyt.
Sointuja elokuulla
Kirj. ESTER KAUSTIKEX
Siitä länteenpäin sijaitseva Chelms-ord
oli aika sievältä vaikuttava kukka-eltoineen.
Olivatkohan ne vain päi-ankakkäroita
ja keltakukkaa heinän
eassa? Liian runsaslukuiset ne oli rik-iruohoiksii
vaikka tekivät Sopuisan vä- ^^"^ saavut vuoden takaa,
Sun sylissäsi elokiänen tuntu
saa hetken vain niin pienen viiväfttää.
Ah* vainioiltas kjdtqviljahuntu
tuoksut okimennen kiidättää.
I
iyhdistelmän.
Port Arthurissa oli ensimmäisen aa-un
asiana hakea ennestään tuttu hy-
;i aamiaispuuropaikka Hoito-ruokala,
aikeen vuoden 1927 oli ruokala laäjen-unut
huomattavasti, mutta ruoka oli
yvää ja hinnat ylen alhaiset. ^Länteläi-en
silmällä nähtynä oli ruoka kolman-eksen
jopa puoltakin halvempaa kuin
iieillä. Oikein onnen potkaus noille
onille vanhuuden eri asteilla oleville
ksinäisille miehille, joilla monilla ei ole
:si tuhlattavaa elämiseen. Tuokin
uokala on yhteistoiminnan saavutus,
uoan lisäksi on siellä monet vapaat"
nukavuudet, kuten pesuhuoneet, luku-uoneet
jne. Samoin on vapaa lukutu­pa
SJ:n haalilla. Sielläkin oli useita
tuttuja, Joten aika kului melkp joutuin.
Kaupunki on muuten kaunis maisemis­taan
ja näköalapaikoistaan. .
Sunnuntaina heinäkuun 15 pnä men-
Jjtjin sitten Iskun Parkkiin urheilupik-
^nekkiin. Mennessä oudoksutti maise-
' mien karuus ja rämeisyys, mutta kun
matkaajia oli bussissa paljon, niin ar­velin
ettei matka taida Pohjoisnavalle
päättyä. Lopultahan sieltä tulla tiipsah-tikin
sellainen näkymä, ettei vanhan
Suomemme % k y i a n " f ^^
jon AoÄtävämpäa^ ku­kassa,
pui^n^h roriiMtthien^^^ M kiiin
itse "RamOnaUa". Ihaiiii k ^ ^
ta joen toisella äjT^äällä somieh koivujen
välissä. Täällä ori laululava melkein
yhtä komea kuiii Torontossa. Urheilus­sakin
oli mielenkiintoista nähtävää,
huomattavin 3,000 metrin juoksu.
Heinäkuun 18 pnä sanoin jäähyväi­set
koulutoverilleni ja velipojalle 37
vuoden jälkeen tapahtuneen tapaamisen
perästä, kun hän saatteli minut keski­yön
lähetessä junalle. Se oli ensimmäi­nen
ja ainut kerta matkallani ettei ju­nassa
ollut liikoja tiloja,j oli vain yhden
hengen tila, joten ei uni ollut oikein le­vollinen
vieraan kaverin vieressä. Jäin­kin
VVinnipegiin leveitä katuja mittai­lemaan.
Wirinipeg on vaatimaton kau­punki,
huomattavasti ukrainalaisten vä­rittämä.
Ystävällistä ja luontevaa vä­keä.
Kortteeritalon emäntä sanoi: —
Tule sisälle illalla ennen kymmentä,
meillä ei ole avaimia, vain säppi sisä­puolella
j a ulko-ovi lukitaan kello 10.
Huone ja kylpy, molemmat hyvät, mak­soivat
yhden doilarin yhteensä.
Aamupäivällä lähdin taas loppumat­kalle,
katsellen samoja maisemia kuin
mennessäkin. Calgaryssa automaatti-kone
pesi vaunujen ikkunat — 21 vau­nun
ikkunat noin 10 minuutissa. Ehkä-sua
kukkain riemtdeikit odottaa.
Sun lumos, elokuu, bot valmis jakaan,
sun sulo hämäräsi kaiken uuvuttaa.
Niin levotonna lentää lintu yli meren,
lyö lämmin laine kallioita vasten.
Saat elokuinen ilta kuumaks' nuoren
viet valkamille virvatulten
veren,
onnekasten.
Vaiti, elokuu, viet runon kartanoihin
ja avaat ovet aarrekammioon.
Käy mieli arkinenkin maailmoihin,
mi syksyn tiiulien saapuessa vieras on.
On pilvetön ja kuulas elokuinen ilta,
vain taivaallasi kiertää kelmee kuu.
Niin satumainen öinen kaarisilta^
sen luona ritvakoivu veteen kuvastuu,
Sieir ritvakoivun katvehessa moni
lempi
onneensa elokuun se havahtui,
mi kullekin oli kerran puhtoisempi
kuin valkojoutsen, joka virtaa m.
Ja elokuinen hämy, viekas kultakuu,
vain todistaja oli onnen nuoren.
Kenties jo lupaus pyhä unhoittuu,
kun jälkeen jättänyt on kiertovuoden.
Ah' elokuu — ja luonnon suuri sitvi,
pois ajanvirtaan muistoinensa jää
ja lemmen valat kalliit unohtuvi
ja kyynelsumu silmää hämärtää.
Kun elokuinen tenho tarjoo kättä
ja-hyvästinsä verkkaan sanelee,
on siihen tartuttava empimättä . , .
Ah' sydän syksyssä ja hiljaa"palel€<e.
A A R N E D A H L :
SAAPUESSANI Pariisiin katselin en- joka on tehnyt Pariisin naiset niin kuu-simmäiseksi
pariisittaria. Tästä luisiksi.
kohteesta kulkevat jutut ja kaksilahkei-suuteni
huomioonottaen ilmiö oli kui­tenkin
vähintään luohnollihen. Ja mi­täkö
näin? Pariviikkoisen tarkasteluni
perusteella sanoisin, ettei helsinkiläisel­lä
hameväellä ole mitään aihetta kainos-
• teluun. • y
Kaikki Pariisin naiset eivät
mia. Joukossa on myös s^ka luoimö?^^^^
taan että keinotekoisesti vaaleita, jos
kphta; selviä neekereitä ja mulattejakin.
Kaikki Pariisin naiset eivät ole myös­kään
kauniita. Sibnien eteen osui "ko­ko
joukko rumiakin, jos niin nyt voi­daan
ainoastakaan ihmisestä sanoa i l ­man
kynmieniä varauksia. Tarkoitan
tässä vain ulkokuorta, jonka ohikulki­ja
näyttää katukahvilassa istujalle. Ja
loppujen lopuksi on sanottava, etteivät
kaikki pariisittaret ole edes elegantteja
pukeutumisensa ja käytöksensä suh­teen,
mutta tässä kohden on kuitenkin
aiheellista lisätä, että suurin osa on..
Istuessani kerran "kantakahvilassa-ni"
Taverne des Flanderissa ja maistel-lessani
säästeliääseen tahtiin lasissa
helmeilevää halpaa valkoviiniä, eksyi
katseeni hetkeksi jaquelineen, joka toi­mi
kahvilassa jonkinlaisena baarit3rttö-nä.
Jaqueline ei ollut läheskään kau­nein
Pariisissa näkemistäni naisista,
mutta epäilemättä hän oh tyttö, joka
osasi jotakin sellaista miell3rttävyytta,
pi ja entuudestasm enemmän tuttuja.
Ken elää hän näkee.
Kotim pääsin illalla heinäkuun 22
pnä. Elävimmäksi matkavaikutelmäksi
|'pä he arvelevat, että vain British Co- jäi Aku Päiviön runossa esitetty määri-lumbian
maisemat ansaitsevat tarkkai- telmä:
Lähdin sitten kulkemaan kohti kuu­lua
Pigallen huvittelukeskusta. Kul­jettuani
nitiutaman kuhnänVäiin ylämä­keä
köhti-ja;si\mutetttiämpiu
mentä'katutyttöä, j£un hetkeksi Heskus»
: telemaän^^raän maimtti^^^^^
taa edustavan haisen M n i ^ . . Häh yai-i
u t t i varsin nuorelta, ^^^n^
runsias sötämaalaus |o3&ati häinäf}^
esti iäysin objefci^^
suhteessa. Varsju^^ hän Joka
tapauksessa OIK ;VaaJ^, 591^
neh, muodikkaasti pukfeutiinut, nylonit
säärien peitteiehä ja jä^^ viimeistä
huutoa olevat avonaiset "piikkarit".
Hinta oh 2,000 frängiaV josta summasta
hän itsetietoisesti kieltäytjd pudotta­masta
äyriäkään^ Sen sijaan hän suos­tui
vaihtamaan muutanian sanan, koska
"monsieur käyttäytyy erittäin korrek­tisti".
En tiedä, onko tuosta lausun­nosta
syytä olla ylpeä, mutta joka ta­pauksessa
se hivelee jossain määrin itse-tyytjrväisyyttäni
vielä tälläkin"^ hetkellä.
Tyttö muuten kertoi että hänellä oh
myös joku vakituinen seuralainen kol­mena
iltana viikossa, mutta muina iltoi­na
hän sen sijaan joutuu hankkimaan
toimeentulonsa satunnaisempien ansioit­ten
avulla.
Hän ei ollut ammattiinsa kovinkaan
ihastunut erikoisesti siitä' syystä, ettei
jsfe autanut mahdollisuutta juuri min-
%äänlaisieen vahkpint|in. .Maksaja saat­taa;
olla v a i l i ^ m i n k ä l ä i n ^ ku­ten
haastateltavani nimenomaan mai­nitsi.
' Lyöntien '^västaahottirtnihen ja
mustelmien keräileminen ei kuulemma
. iole mitenlrään harvinaista. Saiioessam
' sitten- jäähyväisiä keskustelukumppanil­leni,
hän vei kätensä kainalooni ja to­kaisi
hieman vaisusti hymyillen, että
"raha ei aina ole pääasia^'. Luulen, et­tä
minä olisin ehkä voinut olla tuona il­tana
"pääasia", mutta jostain syystä a-jatus
ei kuitenkaan viehättänyt.
Joku saattaa olla ehkä hyvinkin kiin*
nostunut katutytöistä ja haltioitunut
heidän keskuudessaan saamistaan vai­kutelmista.
Minä en ole. Tuossa ra­halla
ostettavassa "rakkaudessa" on
kaikesta sen järkevyydestä huolimatta
jotain sellaista, jota on vaikea sulattaa.
Aivan toisenlaista rakkautta löytää
vaikkapa keskellä sunnuntaipäivää, kun
suuntaa askeleensa kohti kuulua Bou-lognen
metsää. Sen laitamilla risteilee
puiäen siimeksessä kauniita kanavia,
joissa voi huljutella vaikkapa edellisen
päivän patikoinnista aristavia jalkojaan.
iNiin minä tein ja katselin samalla edes­säni
iloisesti räpiköivää terrierinpentua
sekä hieman sivummalla paletteineen
seisovaa nuorta taidemaalaria, joka suu­ren
innostuksen vallassa ikuisti puun­runkoja
äkvarelliyritelmäänsä. > '
Hieman etäämpää tulee näköpiiriin
suurempaakin vedenselkää. Siellä on
oikea järvi, joka on parisen kilometriä
pitkä ja pitää sylissään kahta vehmasta
saarta. Tuona sunnuntaina, jolloin vie­tin
siellä muutaman tunnin, näytti siltä
kuin puoli Pariisia olisi tehnyt samalla
tavalla. Se oli kuhinaa toiseen potens­siin
korotettuna, niutta tuo kuhina ei
mitenkään häirinnyt. Siinä oli haus­ka
sujua virran mukana, katsella i||mis-ten
alati vaihtelevia ilmeitä, kuunnelia
järven selällä pienissä ruuhissa meloske­levien
nuorten iloisia huutoja, heitellä
pullanpaloja pbikueineen soutelevilie
sorsille ja nauttia Pariisin pötyh jäMen
raikkaasta ilihastä, auringosta ja' kesäi­sen
Ittonnoh tuhansista tuoksuistäv'^
ToiselUi järven saarista sijaitsee; kuii-
: lu kahvila Cafe Les Iles. Smne päa-see
suurehkolla soutuveneellä, joka
maksaa kymmenen frangia sekä oman*
tunnon mukaiset juomarahat. Suoritin
tuon matkan, sillä ve()en yli kantautu­vat
"Könstanttinopolm" vetävät ryt­mit
kiskoivat puoleensa magneetin ta­voin.
Sitäpaitsi minun oli jano, johon
tiesin saavani lievikettä Cafe les liesin
punaisiksi maalattujen pöytien ääressä.
Pienessä matkalipussa aluetta nimi­tettiin
"Kukkaissaareksi", mutta aina­kin
tuona aurinkoisena sunnuntaipäivä­nä
sen olisi yhtä hyvin voinut ristiä
Ahiorin saareksi. Tuo pieni jousimies
vietti siellä todellista riemujuhlaia. Siel­lä
rakasteltiin ja lemmittiin joka paikas­sa
ja siihen syyllistyivät melkein kaikki
— hiin vanhat kuin nuoremmatkin.
Puun siimeksessä saattoi kaksi rakasta­vaista
olla niin vaipuneina suudelmansa
autuuteen, etteivät he nähneet toisia
ihmisiä, eivät puita eivätkä aurinkoa
eivätkä yleensä mitään muutakaan. Jos­sain
veneessä taas airot hiluivat valtoi­minaan
hankaimissa. Soutaja ei ajatel­lut
pientä vQphoaan, vaan sylisään is­tuvaa
nuorta neitosta, joka puolestaan
vähät väUtti kaikesta muusta paitsi stil-hostaan
ja timsi vain tämän ymparil-lun
kirkkaiden ruutujen lävitse, tai ehkä
tuumivat, että sittenkään ei näe kauas
vaikka lasit ovatkin puhtaat.
Onhan öiitä matkatovereitakin monen
typpisiä, joten ^ksin matkustavakin
saa puhetovereita. Oh mm. nuori aust­ralialainen,
joka oli 9 kk. aikana mat­kustanut
40,000 maiha. Aikoi ehtiä
olympialaisiin. - Hauska kertoja.
Sitten sitä päästiinkin kotimaisten
tuttujen parim Goldenissa B.C. Vielä
yksi yö ja lyhyt pysähdys Revelstokes-s<
ä- Niistä kaikista jäi uskomattoman
virkistävät ja hauskat muistot. Mieli'
kuviin jäi toive päästä taas Port Arthu-
"Meillä suuri ja mahtava on tämä maa,^
tuhat maileja vettä ja rantaa.
Päivän painuissa Kalliovuorten taa
itä aamulle kättä jo antaa."
Isävainajani sanoi, että hän aina jät­tää
romaania lukiessaan huomioonotta­matta
kuvaukset siitä, kuinka purot l i ­risevät,
lehdet liplattavat, tuuli hum^^see
jne., sillä ne asiat hän tietää entises­tään.
Tässä kyhäyksessäni, ikävä kyl­lä
,on sen lajin sanoja monia, jotkut
ehkä erheellisiä, joten isäni tyyppmen
lukija pääsee pian loppuun. Tarvitsee
VMÄMME RAHAA SUOMEEN
MAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5<0ÖO Smk. $18.75 ^nnä lähetyskulut $1.15
Jokainen seuraava lAiOO markkaa $3.75
• Rahalähetyksenne toUhltetaan vastaanottajalle 10—14 päivän «Isällä. Jo­kaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanolitajan allekirjoittama kuittt
katsoa yauf puohvälin paikkeilta lyhyet
rin juhliin. Olisihan sinne kyyti halvem- pätkät.
VAPAUS AGENCY
SUDBURY. ONTARIO
* f. r.. * .