1937-07-10-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAINA, HEINÄK. 10 PÄIVÄNÄ Sivu 9
Pääsiäissaaren
arvoitus
KOLUMBUKSEN ja - Y^sco da
Canan tekemien löytöretkien jälkeen
ugikki Euroopan kansat haaveilivat
salaperäisistä eteläisten merien maista
ja kansoista, joiUa piU plem^
satumaisia rikkauksia,
' Hollannin Itä-Intian kauppasepra
oli lähettänyt kapteeni Rpggewreen
folidolla laivaston etsimään ?ääsiäis-gaarta,
jonka eräs englantilainen merirosvo
Edward Davis kertoo löytäneensä
V. 1687. Roggeweenin laivaston
tähystäjä huutaa pääsiäisaamuna
v. 1722: "Maata näkyvissä". Pääsiäissaari
on taas löydetty. I-ativaston
miehet löysivät saarelta suuria kiyi-järkäleitä,
hautapengermiä, kirjoitus-tauluja
ja puisia epäjumalankuvia.
Saarella asui ihmisiä, jotka olivat
keskimittaisia, jotenkin vankkarakenteisia
ja kauniskasvoisia, hilpeämie-ikiä
ja miellyttäviä puheessaan ja
käytöksessään.
Tämä pääsiäispäivä yiionna 1722
oli kohtalonpäivä. Nämä eurooppfä-laiset
tapasivat etelämerenkulttuurin,
josta me nykyjään mielellämme tietäisimme,
ketkä olivat sen luojat ja
mihin ihanteisiin heidän tekonsa ja
toimensa perustuivat. Viisi vuosikymmentä
tämä saari pysyi imohduk-sissa.
Vuonna 1770 esparijäläinen
Gonzalenz otti Pääsiäissaaren Espanjan
haltuun. Neljä vuotta myöhemmin
itse James Cook, maailman-ympäripurjehtija,
kävi tällä saarella.
Roggeween näki saarella ylpeitäj^it-setietoisia
miehiä ja heidän jättiläis-teoksensa
— James Gook tapasi jo
niumiillisesti ja henkisesti rappeutuneen
kansan. •
Mitä oli tapahtunut? Kuka oli
hävittänyt Pääsiäissaaren kulttuuri-kansan?;
Tämän saaren arvoitus pn
pääsiäisestä vuonna 1722 asti ratkaisematta.
• oOo—-—-—
"Pankkiirien puolesta'*
Ghobardhanissa Intiassa tapahtuu
joka päivä merkillinen näytelmä, sillä
siellä työskentelee 40 miestä/pelastaakseen
rikkaitten pankkiirien
sieluja. Tämä tapahtuu siten,-että
he kulkevat S kilometrin matkan Jan-keamalla
joka askeleella maahan ja
koskettamalla otsaansa maahan. Miehet
ovat tehneet pankkiirien kanssa
monivuotisen sopimuksen ja saavat
"rukoilemisestaan" hyvän maksun.
NUKKE on vanhin leikkikalujen
Ä o . Nukkeja on löydetty esihistoriallisista
roomalaisista lapsen
haudoista.
r^LI enää kolme päivää paikka-
. ^ liuntanune lasten kevätjuh»
liin.
Olimme tyttären kanssa tuudittau-tunejst
siihen suloiseen uskoon, että
viimekeväinen takki vielä menettelisi,
mutta varmuudeksi koettelimme sitä
sentään ylle tuona sanottuna aamuna.
Mahtuihan se. Kyllähän se juuri
niahtui päälle, mutta hihansuut olivat
lähempänä kyynäspäitä kuin oikeaa,
laillista paikkaansa. Ja muu
takki samalla mitalla. Ei siis auttanut
muu kuin asettaa takki takaisin
muinaismuistojen joukkoon.
Mutta mistä nyt noitua kädenkäänteessä
uusi kevättakki juhliin?
Oli liian kylmät ilmatkin, että ei
voinut oikein takittakaan mennä. Ja
sitä piti olla "haituunia" muka meidänkin.
Olimme heittäytyä jo epätoivon
valtaan, mutta pelastus tuli minun
viimeisen vanhan maan ''dressini"
muodossa. Monta monituista vuotta
oli tämä samainen vaatekappale ollut
jo unohdettujen joukossa — ei edes
historiallisten muistoesineiden joukossa,
vaan proosallisesti sanottuna
pois muodista. Kyllä kai sitä ennen-muinoin
oltiin karaistunutta nuorisoa,
kun käveltiin talvellakin, että hametta
ei ollut kuin vaaksan verran, mutta
eipä nyt enää voinut pitää edes täällä
korven kätköissä polven yläpuolelle
ulottuvaa hametta! Villakankaise-na
ja pitkähihaisena se on kerta kaikkiaan
käymätön: talvella ei niin lyhyellä
tarkene edes navetan väliä
juosta ja kukapa nyt kesällä villaista
päällensä panisi ja kehtaisi.
Siis, se oli kuin uuteen palvelukseensa
luotu, etenkin kun se ei ollut
edes pidolla pilattu. Se oli kermanvärinen,
mutta emme me olleet tyttären
kanssa siihen väriin oikein tyytyväisiä—
se olisi niin liiaksi muistuttanut
alkuperäänsä.
Mikäpäs siinä, muutetaan väriä!
Menimme vähäväkisen paikkakuntamme
ainoaan kauppaan ja pyysimme
saada nähdä "värisämppeleitä".
Punainen on ollut lempivärini tyttären
vaatteita valitessa, mutta en nyt
tohtinut sitä yrittää, jos en saisikaan
värjäystä onnistumaan. Varmuudeksi
v^ittiin kauniin vaaleanvihreä
väri, sillä sen luulisi aina luonnistavan,
kun näytti niin heikolle värille
ja sillähän s&si toiseksi paljon t y t t ör
lapsia verhotaan.
No niin. Teimme prikulleen, kuten
ohjeessa neuvottiin ja odottelimme
kieli keskellä suutamitä tuleman
pitää. ~-
Määräminuuttien kuluttua nostimme
"dressini" väripadasta ja se oli
tosiaankin vaihtanut väriä. S^ät ei^
vät kykene tulkitsemaan mitä mie-
* lessä liikkui — mutta meitä oli petetty!
Uusi vaate oli kyllä vihreä aivan
varmasti vihreä — mutta minkälainen
vihreä!
Se oli niin äärettömän kirpeän värinen,
että ei tämän taivon kannen
alla ole mitään mihin sitä vertaisin.
Merikipeäksi tulee varmasti, kun
sitä hetken tuijottaa, vaikka olisi
vahvemmatkin sisukset!
"Priti tulee", ihaili Tyttö vieressä
kallella päin ja sehän se oli pääasia
sakramentissa, sillä hauellehan siitä
takkia meinattiin eikä minulle.
Mutta vaihtoehtoa ei ollut kuin
prässätä vaan ja alkaa leikata. No,
loppuhan sujui sitten itsestään, sillä
tällaisina aikoina ei auta meikäläisellä
olla peukalo keskellä kämmentä.
Eatonin katalooga on meidän
muotilehtemme, siitä katsotaan malli
ja neulotaan jos kangasta on — ja
jos ei ole niin tekaistaan niin kuin
nytkin. Kyllä se aina hätä keinon
keksii.
Sattuipa olemaan vielä punaisia
nappejakin kotona, että saimme vähän
niinkuin "triminingiksi" lisätä
väriloistoa ja silmää hivelevä tulos
olikin.
Mutta Tyttö vaan sai kuin saikin
uuden kevättäkin ja olipa vielä siitä
samasta hyvyydestä saatu hattukin
ja jalka nousi yhtä keveästi kuin niidenkin,
joilla oli Eatonista tilattu uusi
komeaus verhonaan.
Ollapa vielä kaksivuotias, että
kaikki uusi olisi "pritiä"!
EVA.
HOLi;VTOOi:)IN lai
vakaupungissa on toiminut muuta^
mat ajat sellainai klubi, jonka nimi
oli '^Miehiä vihaavien elokuvakaunot-^
tarien klubi". Nyt se on hajonnut.
Mikä oli syynä? Se, että jäsenet
vät enää pitäneet tällaista yhteenliittymää
tarpeellisena. Klubi oli perustettu
syksyllä. Kun tuli kevät, syttyi
tähtien rinnassa kaipuu sellaineu, joka
vei miesten pariin Iq^stä päätöksistä
huolimatta.
Mikä antoi alunperin aiheen tuon
erikoislaatuisen klubin perustamiseen?
Kaunottaret ajattelivat näin:
Hollywoodtn avioliitot ovat harvoin
kestäviä toinen tai toinen jättää kuuluisuudellaan
toisen yatj(K>|i, silloin
tavallisesti syntyy eripui^jguutta.
Tuhannet muut vaarat uhkaaVat rikkoa
avioliiton oimen, joka harvoin
säilyy. Jos seurustelee paljon miesten
parissa, silloin on vaarassa myös
rakastua, ja rakastumisesta on avioliittoon
perin lyhyt piatka. Mutta
avioliitto johtaakin iriiltei varmasti
pian umpikujaan. Siksi ei kannata
mennä naimisiin ja tuottaa itselleen
suotta onnettomuutta. Mutta avioliittoon
ei "joudu", kun pysyttelee
miesten parista-erillään. On parasta
siksi naisten seurustella vain keskenään.
Näin ajattelevat elokuvakaunotta-ret
— heitä oli kaikkiaan kuusitoista
— päättivät perustaa oman klubinsa,
lessaan taakapäin tulevan hevosen.
"Eikö neiti halua tulla rattaille?"
tysyi rattailla istuva mies.
"Kiitos paljon!" sanoi Sally ja sannassa
hän oli rattaUla miehen vieressä.
"Mihin neiti on matkalla?" kysyi
mies.
"""En tiedä. Ilman päämäärää vain
kuljen." .
"Ilman päämäärää, siis seikkailun-falusta,
vai mitä?" kysyi mies taas
ja katseli hymyillen tyttöä.
"Niin kylläkin — mutta kamalla
^J5elen sopivaa työpaikkaa", jutteli
^% avomielisesti, katsahtaen miestä
salaa. \
Mutta totisesti! Ei ollut epäilys-rf"'
etteikö tuo ole juuri se mies,
jonka kuva häneUä on käsUaukus-
^} Se vanha ukkeli oli lähettänyt
^ miehen kuvan omanaan.
(Jatkuu)
johon miehiltä oli pääsy kielletty.
Tuumasta toimeen. Klubi'syntyi,
ja nimeksi hyväks3^tiin "We won't
wed". Me emme tahdo mennä avioliittoon.",-
Puheenjohtajaksi valittiin
kuuluisa Oli via de Havilland, koska
hänet tunnettiin järkkymättömim-mäksi
"miesvihaajaksi", jonka kanssa
ei kenenkään oltu nähty voivan
"flirtata". Klubin jäsenten tunnuslauseeksi
hyväksyttiin "Miehillä olkoon
paikkansa missä h3wänsä muualla,
mutta ei meidän kodeissamme."
Nyt on, kuten sanottu, klubi hajonnut
oltuaan toiminnassa vain vuoden
verran. Klubilla oli äskettäin
viimeinen kokouksensa, jossa sen jäsenet
kukin vuoronsa perään tunnustivat,
etteivät he enää ole kelvollisia
pysymään klubin jäseninä. Olivia de
Havillandin täytyi surullisena todeta:
"Minä olisin edelleen puheenjohtajana,
mutta klubissa ei ole jäseniä
enää." Meidän yhteenliittymämme
satu on lopussa. Uskon, että
kaikki tarkoitimme täyttä totta pe-nistaessamme
klubimme. Minua lukuunottamatta
te kaiky olette muuttaneet
silloista päätöstänne. Itse aion
pysyä sille uskollisena. Minulle riittävät
ne rakkauskohtaukset, joita
elokuvia valmistettaessa saan näytellä.
Ne välittävät miniille samoja
tunteita kuin todellisetkin. Niillä
on se etu, etteivät ne johda mihinkään
ikäviin jälkiseurauksiin
Istunto päättyi. 14 nuorta tähteä
lähti puolisojensa tai kihlattujensa
Iiio. Loput kaksi lähtivät neuvottelemaan
asianajajien kanssa vasta-solmittujen
avioliittojensa purkamisesta
. . .
BTOS: «Matta eilUi se majal*^
SIKOJA
Toimeensa innostunut vasta-alkava
lakimies joutui ajamaan vahingonkorvausjuttua
eräälle farmarille, joka
junaonnettomuudessa oli menettänyt
, 24 aasia! Yhteenvedossaan sanoi hän
lautakunnalle: "Ajatelkaahan, herrat,
24.aasia, kaksikertaa niin paljon
kun tässä lautakunnassa..."
•••• ;v' JS^i*
,. •-mm
''•-iii
HM
•m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 10, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-07-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370710 |
Description
| Title | 1937-07-10-09 |
| OCR text | LAUANTAINA, HEINÄK. 10 PÄIVÄNÄ Sivu 9 Pääsiäissaaren arvoitus KOLUMBUKSEN ja - Y^sco da Canan tekemien löytöretkien jälkeen ugikki Euroopan kansat haaveilivat salaperäisistä eteläisten merien maista ja kansoista, joiUa piU plem^ satumaisia rikkauksia, ' Hollannin Itä-Intian kauppasepra oli lähettänyt kapteeni Rpggewreen folidolla laivaston etsimään ?ääsiäis-gaarta, jonka eräs englantilainen merirosvo Edward Davis kertoo löytäneensä V. 1687. Roggeweenin laivaston tähystäjä huutaa pääsiäisaamuna v. 1722: "Maata näkyvissä". Pääsiäissaari on taas löydetty. I-ativaston miehet löysivät saarelta suuria kiyi-järkäleitä, hautapengermiä, kirjoitus-tauluja ja puisia epäjumalankuvia. Saarella asui ihmisiä, jotka olivat keskimittaisia, jotenkin vankkarakenteisia ja kauniskasvoisia, hilpeämie-ikiä ja miellyttäviä puheessaan ja käytöksessään. Tämä pääsiäispäivä yiionna 1722 oli kohtalonpäivä. Nämä eurooppfä-laiset tapasivat etelämerenkulttuurin, josta me nykyjään mielellämme tietäisimme, ketkä olivat sen luojat ja mihin ihanteisiin heidän tekonsa ja toimensa perustuivat. Viisi vuosikymmentä tämä saari pysyi imohduk-sissa. Vuonna 1770 esparijäläinen Gonzalenz otti Pääsiäissaaren Espanjan haltuun. Neljä vuotta myöhemmin itse James Cook, maailman-ympäripurjehtija, kävi tällä saarella. Roggeween näki saarella ylpeitäj^it-setietoisia miehiä ja heidän jättiläis-teoksensa — James Gook tapasi jo niumiillisesti ja henkisesti rappeutuneen kansan. • Mitä oli tapahtunut? Kuka oli hävittänyt Pääsiäissaaren kulttuuri-kansan?; Tämän saaren arvoitus pn pääsiäisestä vuonna 1722 asti ratkaisematta. • oOo—-—-— "Pankkiirien puolesta'* Ghobardhanissa Intiassa tapahtuu joka päivä merkillinen näytelmä, sillä siellä työskentelee 40 miestä/pelastaakseen rikkaitten pankkiirien sieluja. Tämä tapahtuu siten,-että he kulkevat S kilometrin matkan Jan-keamalla joka askeleella maahan ja koskettamalla otsaansa maahan. Miehet ovat tehneet pankkiirien kanssa monivuotisen sopimuksen ja saavat "rukoilemisestaan" hyvän maksun. NUKKE on vanhin leikkikalujen Ä o . Nukkeja on löydetty esihistoriallisista roomalaisista lapsen haudoista. r^LI enää kolme päivää paikka- . ^ liuntanune lasten kevätjuh» liin. Olimme tyttären kanssa tuudittau-tunejst siihen suloiseen uskoon, että viimekeväinen takki vielä menettelisi, mutta varmuudeksi koettelimme sitä sentään ylle tuona sanottuna aamuna. Mahtuihan se. Kyllähän se juuri niahtui päälle, mutta hihansuut olivat lähempänä kyynäspäitä kuin oikeaa, laillista paikkaansa. Ja muu takki samalla mitalla. Ei siis auttanut muu kuin asettaa takki takaisin muinaismuistojen joukkoon. Mutta mistä nyt noitua kädenkäänteessä uusi kevättakki juhliin? Oli liian kylmät ilmatkin, että ei voinut oikein takittakaan mennä. Ja sitä piti olla "haituunia" muka meidänkin. Olimme heittäytyä jo epätoivon valtaan, mutta pelastus tuli minun viimeisen vanhan maan ''dressini" muodossa. Monta monituista vuotta oli tämä samainen vaatekappale ollut jo unohdettujen joukossa — ei edes historiallisten muistoesineiden joukossa, vaan proosallisesti sanottuna pois muodista. Kyllä kai sitä ennen-muinoin oltiin karaistunutta nuorisoa, kun käveltiin talvellakin, että hametta ei ollut kuin vaaksan verran, mutta eipä nyt enää voinut pitää edes täällä korven kätköissä polven yläpuolelle ulottuvaa hametta! Villakankaise-na ja pitkähihaisena se on kerta kaikkiaan käymätön: talvella ei niin lyhyellä tarkene edes navetan väliä juosta ja kukapa nyt kesällä villaista päällensä panisi ja kehtaisi. Siis, se oli kuin uuteen palvelukseensa luotu, etenkin kun se ei ollut edes pidolla pilattu. Se oli kermanvärinen, mutta emme me olleet tyttären kanssa siihen väriin oikein tyytyväisiä— se olisi niin liiaksi muistuttanut alkuperäänsä. Mikäpäs siinä, muutetaan väriä! Menimme vähäväkisen paikkakuntamme ainoaan kauppaan ja pyysimme saada nähdä "värisämppeleitä". Punainen on ollut lempivärini tyttären vaatteita valitessa, mutta en nyt tohtinut sitä yrittää, jos en saisikaan värjäystä onnistumaan. Varmuudeksi v^ittiin kauniin vaaleanvihreä väri, sillä sen luulisi aina luonnistavan, kun näytti niin heikolle värille ja sillähän s&si toiseksi paljon t y t t ör lapsia verhotaan. No niin. Teimme prikulleen, kuten ohjeessa neuvottiin ja odottelimme kieli keskellä suutamitä tuleman pitää. ~- Määräminuuttien kuluttua nostimme "dressini" väripadasta ja se oli tosiaankin vaihtanut väriä. S^ät ei^ vät kykene tulkitsemaan mitä mie- * lessä liikkui — mutta meitä oli petetty! Uusi vaate oli kyllä vihreä aivan varmasti vihreä — mutta minkälainen vihreä! Se oli niin äärettömän kirpeän värinen, että ei tämän taivon kannen alla ole mitään mihin sitä vertaisin. Merikipeäksi tulee varmasti, kun sitä hetken tuijottaa, vaikka olisi vahvemmatkin sisukset! "Priti tulee", ihaili Tyttö vieressä kallella päin ja sehän se oli pääasia sakramentissa, sillä hauellehan siitä takkia meinattiin eikä minulle. Mutta vaihtoehtoa ei ollut kuin prässätä vaan ja alkaa leikata. No, loppuhan sujui sitten itsestään, sillä tällaisina aikoina ei auta meikäläisellä olla peukalo keskellä kämmentä. Eatonin katalooga on meidän muotilehtemme, siitä katsotaan malli ja neulotaan jos kangasta on — ja jos ei ole niin tekaistaan niin kuin nytkin. Kyllä se aina hätä keinon keksii. Sattuipa olemaan vielä punaisia nappejakin kotona, että saimme vähän niinkuin "triminingiksi" lisätä väriloistoa ja silmää hivelevä tulos olikin. Mutta Tyttö vaan sai kuin saikin uuden kevättäkin ja olipa vielä siitä samasta hyvyydestä saatu hattukin ja jalka nousi yhtä keveästi kuin niidenkin, joilla oli Eatonista tilattu uusi komeaus verhonaan. Ollapa vielä kaksivuotias, että kaikki uusi olisi "pritiä"! EVA. HOLi;VTOOi:)IN lai vakaupungissa on toiminut muuta^ mat ajat sellainai klubi, jonka nimi oli '^Miehiä vihaavien elokuvakaunot-^ tarien klubi". Nyt se on hajonnut. Mikä oli syynä? Se, että jäsenet vät enää pitäneet tällaista yhteenliittymää tarpeellisena. Klubi oli perustettu syksyllä. Kun tuli kevät, syttyi tähtien rinnassa kaipuu sellaineu, joka vei miesten pariin Iq^stä päätöksistä huolimatta. Mikä antoi alunperin aiheen tuon erikoislaatuisen klubin perustamiseen? Kaunottaret ajattelivat näin: Hollywoodtn avioliitot ovat harvoin kestäviä toinen tai toinen jättää kuuluisuudellaan toisen yatj(K>|i, silloin tavallisesti syntyy eripui^jguutta. Tuhannet muut vaarat uhkaaVat rikkoa avioliiton oimen, joka harvoin säilyy. Jos seurustelee paljon miesten parissa, silloin on vaarassa myös rakastua, ja rakastumisesta on avioliittoon perin lyhyt piatka. Mutta avioliitto johtaakin iriiltei varmasti pian umpikujaan. Siksi ei kannata mennä naimisiin ja tuottaa itselleen suotta onnettomuutta. Mutta avioliittoon ei "joudu", kun pysyttelee miesten parista-erillään. On parasta siksi naisten seurustella vain keskenään. Näin ajattelevat elokuvakaunotta-ret — heitä oli kaikkiaan kuusitoista — päättivät perustaa oman klubinsa, lessaan taakapäin tulevan hevosen. "Eikö neiti halua tulla rattaille?" tysyi rattailla istuva mies. "Kiitos paljon!" sanoi Sally ja sannassa hän oli rattaUla miehen vieressä. "Mihin neiti on matkalla?" kysyi mies. """En tiedä. Ilman päämäärää vain kuljen." . "Ilman päämäärää, siis seikkailun-falusta, vai mitä?" kysyi mies taas ja katseli hymyillen tyttöä. "Niin kylläkin — mutta kamalla ^J5elen sopivaa työpaikkaa", jutteli ^% avomielisesti, katsahtaen miestä salaa. \ Mutta totisesti! Ei ollut epäilys-rf"' etteikö tuo ole juuri se mies, jonka kuva häneUä on käsUaukus- ^} Se vanha ukkeli oli lähettänyt ^ miehen kuvan omanaan. (Jatkuu) johon miehiltä oli pääsy kielletty. Tuumasta toimeen. Klubi'syntyi, ja nimeksi hyväks3^tiin "We won't wed". Me emme tahdo mennä avioliittoon.",- Puheenjohtajaksi valittiin kuuluisa Oli via de Havilland, koska hänet tunnettiin järkkymättömim-mäksi "miesvihaajaksi", jonka kanssa ei kenenkään oltu nähty voivan "flirtata". Klubin jäsenten tunnuslauseeksi hyväksyttiin "Miehillä olkoon paikkansa missä h3wänsä muualla, mutta ei meidän kodeissamme." Nyt on, kuten sanottu, klubi hajonnut oltuaan toiminnassa vain vuoden verran. Klubilla oli äskettäin viimeinen kokouksensa, jossa sen jäsenet kukin vuoronsa perään tunnustivat, etteivät he enää ole kelvollisia pysymään klubin jäseninä. Olivia de Havillandin täytyi surullisena todeta: "Minä olisin edelleen puheenjohtajana, mutta klubissa ei ole jäseniä enää." Meidän yhteenliittymämme satu on lopussa. Uskon, että kaikki tarkoitimme täyttä totta pe-nistaessamme klubimme. Minua lukuunottamatta te kaiky olette muuttaneet silloista päätöstänne. Itse aion pysyä sille uskollisena. Minulle riittävät ne rakkauskohtaukset, joita elokuvia valmistettaessa saan näytellä. Ne välittävät miniille samoja tunteita kuin todellisetkin. Niillä on se etu, etteivät ne johda mihinkään ikäviin jälkiseurauksiin Istunto päättyi. 14 nuorta tähteä lähti puolisojensa tai kihlattujensa Iiio. Loput kaksi lähtivät neuvottelemaan asianajajien kanssa vasta-solmittujen avioliittojensa purkamisesta . . . BTOS: «Matta eilUi se majal*^ SIKOJA Toimeensa innostunut vasta-alkava lakimies joutui ajamaan vahingonkorvausjuttua eräälle farmarille, joka junaonnettomuudessa oli menettänyt , 24 aasia! Yhteenvedossaan sanoi hän lautakunnalle: "Ajatelkaahan, herrat, 24.aasia, kaksikertaa niin paljon kun tässä lautakunnassa..." •••• ;v' JS^i* ,. •-mm ''•-iii HM •m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-07-10-09
