1938-02-19-04 |
Previous | 4 of 11 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sodan sinfonia i "onheUisista' äideistä Asiamiehen kymmenm
ERÄS kiDisa Pyrcneitten niemimaan,
\oka noussut on puoltaen etujaan,
',cdan nähnyt on kasvoista kasvoihin,
'•Ruolkct vaiUhautoihin, toiset nälkään
• janoon. » '. ;
Miss' cnnen sitra ja banjo soi,
sidrkiuilema ylinnä karkeloi.
Kuin ivaten laidamt tykit
•$yömmdle: tänään sä sykit,
jnutta huomenna syök$et jo verta.
Siell' tykit soittavat sinfoniaa,
säestys: kuölevaiti voihkintaa.
Tää palkka, on kansan sorretun,
seppele veressä uitetun,
kunniakkaan Spanjan kansan.
O. Reini.
Kuolemamtuomitm
mietteitä
KIRJ. ALISA
O] ON ilta. Sade rapisee vankilan
ikkunoihin. Katolta kuuluu sade-pisarain
yksitoikkoista rumputusta,
jiisaraln pudotessa peltiselle katolle.
Vankilan iilkoiiäkö tekee ikävän vaikutuksen.
Paljon tietäisivät nuo rau-taristikot
kertoa. Monta kirousta ja
monta valitusta ne ovat kuulleet.
Eräässä pienessä kopissa valvoo
vanki. Hän on kuolemaantuomittu.
Hänen tylsistyneestä ilmeestään piäät-täen
on sama, joko hän on kuollut
tai elävä. Hänestä on kadonnut elämänhalu
tietäessään, että yksi eletty
päivä tuo lähemmäksi hetkeä, jolloin
bän lakkaa olemasta.
Hän ei syytä ketään, sillä hän tietää,
kuinka heikko luonne hänellä
on. Hän on yrittänyt joskus tehdä
työtä, mutta sekin on ollut niin^vaikeaa..
.
^Mts. Annie Smith, joka: on yksi KahdeUe äidille, Mrs. Lily Kennvllc
niistä neljästä äidistä, mitkä pääse- ja Mrs. Paidine Mae Clarkille nMiä-vät
osallisiksi Millarin testamentista, rättiin imsi kMulustelu t.k. 25 p:m.
Kirj. HARAKKA
O ] / ^ L I N silloin Omskissa. Hän
\ ^ tuli keittäjäksi samaan perheeseen,
jossa minäkin palvelin. Hänellä
oli pieni tyttö ja ensi näkemältä
ei hänessä huomannut mitään
erikoista ja niinpä hän saikin tehdä
tehtävänsä kenenkään kiinnittämättä
häneen huomiotaan. Meillä kotiorjilla
oli tarpeeksi kiirettä, saadaksemme
omat tehtävämme suorite-
Kaukana maalla hän asui, leikki
lapsuusleikkinsä ja haaveili nupruu-denhaaveensa.
Oli hänellä ;kerran
rakastettukin, mutta itsekkään luontonsa
takia hän menetti ystävänsä.
Siitä suuttuneena hän jätti kotinsa,
tuli isoon kaupunkiin, tapasi uusia ystäviä,
eikä voinut ero^ttaa hyvää pataa,
vaan antoi toisten ohjata itseään.
Näin hän lankesi rikosten
teille.
Sattumalta-hän tapasi erään miehen,
joka tekeytyi hänen ystäväkseen.
Mies puhui ensin hywnar-l^
aillen, miten työ t\ voL tehdä ihmistä
rikkaaksi, vaan täytyy käyttää
järkeään. Tämä ystävä neuvoi hänelle
uutta järkeä ja hiin'alkoi.:s€ik^
J^äilujen aika. H- S- -
Kerran eräällä seikkailuretkellä hän
tappoi naisen ja miehen, jotka eivät
huovuttaneet hänelle autoaan. Ensimmäinen
murha antoi hänelle
kuin veren janon. Hän halusi
ä. kuinka ihminen kuoli. Häntä
^vat vaivanneet omantunnontuskat.
^^livat hänelle tuntemattomia.'
Mutta onni kääntyi ja nyt hän oli
taalla vankilassa kuolemaantupmit-
|una. Kuultuaan tuomionsa, ei se
^nyt häneen mitään vaikutusta.
^^Jtta eräs kohtaus oikeussalissa päi-
^u» hänen mieleensä< Nuori seitse-
J^anvuotias tyttö kateoi häntä sfl-
'^'in- Hän oli murhannut tytön isän.
Tuomari kysyi tytöltä, oliko tämä
|^';>kaan nähnyt edessään seisovaa
;^»estä. Tyi^^n huulilta kuului vastaus
'^^en, hän on se paha miesf joka
* W isän.''
^Kyyneleet virtasivat pitkin tytöii
'^-•^la- Hänen silmänsä olivat niin pian
Erään kerran, tullessani päivälliselle,
hämmästyin suuresti, nähdessäni
uuden toverimme tyttärensä
kanssa tanssivan kasakkatanssia "ri-patskaa",
joksi me suomalaiset sitä
kutsuimme. En ollut uskoa silmiäni,
siliä niin taitavasti he pyörähtelivät.
Silloin vasta katselin Natassaa tarkemmin
ja ihmeekseni huomasin,
Jiuinka notkeavartaloinen ja tyttömäisen
kaunis hän oli.
Myöhemmui meistä tiili hyvät ystävykset
ja hän avasi minulle sydämensä.
Tuo pikku Natassa,miten
hän karsikaan! Kärsimyksiään peittääkseen,
milloin siu-u tahtoi saada
ylivallan, hän pisti tanssiksi. Viittaus
vain j?t-pikku Mena oli- äitiiisä
rinnaUa 'tanksissa^ 3ivan kuin lapsikin
olisi yhtjTiyt äitinsä rajattomaan
suruim ja kaipaukseen.
Nataslppli^^täeök^ ju-kemattoiilät
• muutkin Siperian naiset.
Hän oli saa^iut kuulla, että hä-^
nen miehensä oli sotavankina Saksassa.
Mitääii varmaa tietoa ei hän
ollut kuitenkaan saanut, tuskin oli
enää elossakaan. Moni vaimo oli saanut
turhaan odottaa miestään palaa-
\'aksi sodasta. Sota on säälimätön.
^Muttaeil";vaikeroi Natassa,
••minun Petfeani elää ja Mn tulee
pian! Minun sydämeni sanoo, että
syyttävät. Se koski syytettyyn enemmän
kuin sanat, joilla lausuttiin hänen
tuomionsa...
Katuminen on nyt myöhäistä, hän
tietää sen. Hän toivoo, että tulisi
pian aika, •jolloin hän saisi sittenkin
liian helpon palkkansa — kuoleman.
Näissä ajatuksissa vaipuu vanki
uneen. Sa^e vain säestää: Tian,
en ole näitä viiosia turhaan odottanut.
Niinhän Liena, isä palaa pian
meidän luoksemme?;'
Tyttö riensi äitinsä syliin ja vakuutti
äidille vuorenvarmasti, että
isä tulee, hän voi jo tulla vaikka
huomenna. "Silloin nieillä on riemua,
silloin vasta me tanssimme,
äitii"
Aika riensi verkalleen, etanan tavoin
odottavan mielestä. Natassalla
oli ollut onnea ja odottaessaan miestään,
tuntuu kuin saisi uutta voimaa
mennyttä onnenaikaa muistellessa.
Niin hellästi he olivat toistaan ra-kastanfeet
ja aivan kuin todisteena
siitä heillä oli suloinen, pieni Liena,
joka n5rt sai äidin kaiken hellyyden
osakseen.
Teki aivan kipeää kuulla, miten
äiti raukka kertoi lapselle isästä ja
opetti hänen rakastamaan isäänsä,
jota lapsi ei tuntenut ollenkaan, koska
oli ollut vasta viiden viikon vanha,
kim isän täjrtyi jättää heidät ja lähteä
"puolustamaan maataan", josta
hän ei kuitenkaan omistanut edes
pienen pientä paikkaa, mihin olisi
Jattänyi rakkaimpansa. Parempi-psaisiaL
palvellen sai laatassa hiukan
toimeentulon lapsensa kanssa, sellaisen,
että juuri pysyivät hengissä.
ÖJihan häneUä .lapsensajjoi^ eteen
piti tasoittaa lifetä, ettei läpsBla olisi
elämä niin raskasta kuin hänellä,
äidillä oli.
Vuodet kuluivat. Maailmansota
päättyi. Käytiin kansalaissota. Venäjä
x^apautettiin tsarismista. Vain
hyvin verkalleen kotiutuivat taistelijat.
Yksi tuli sinne, töinen tuonne.
Kukaan ei tuonut pikku äidille tietoa,
missä hänen rakastamansa puoliso
oli. Kukaan ei tiedä mitään hänestä
kertoa.
Natassa kaipasi miestään, lapsi
kaipasi isäänsä. Oi sota, miten paljon
tuot kyyneleitä, kyyneleitä, joita
ei mikään muu voi estää kum kuolema.'
Ei ilpisinKaan tanSsi voi .sydänsuruja
karkoittaa, joskin se voi
ne peittää ihmisten sihniltä.
Aika vieri edelleen. Natassa lepäsi
\iioteessa, saatuaan keuhkokuumeen.
Hän houri, kaipasi ja huusi miestään
luokseen. Hän kirosi sodanj kirosi
rahan mahdin', kunnes kuolema va-
Kiri. N;o 5
1, Alä unohda katsoa^ koska kunkin
tilaus loppuu.
2. Pidä huoli, että kysyt uudistm-ta
aikanaan, ennenkuin tilaus pääsee
katkeanuran.
5. Hanki aina uusia tilauksia, että
et odota, koska lehden levitysryntäys
• on.
4. Herätä uteliaisuutta sellaisessa,
jolle ei lehteä tule, kertomalla hänelle
sdlaisia asioita, joita tiedät hänen
halustM kuuntelevan.
5. Älä puhu koskaan pahaa ke-nestäkään.
6. Ole aina ystävällinen ja kohtelias
kaikille.
7. Älä koskaan suutu äläkä sano
pahasti, vaikka et kysy maltasi henkilöltä
saakaan lehtitilausta.
8. Tuo lehtesi hyvät puolet esiin,
jos joku sitä moittii.
9. Muista aina suorittaa velkasi
aikanaan lehtiliikkeeseen.
10. Toivu aina niin, ettei kukaan
voi sanoa, että olet» huolimaton ja
huono asiatnies.
(Kuka vielä keksii lisää mitä kymmeniä
käskyjä asiamiehille? Lähettäkää
''käskyjänne" toiniiiukseen jtd-kaistavaksi.—-
Toimitui.)
Piru tappoi taidekauppiaan
Eräs puolalainen taidekauppias tavattiin
tässä taannoin kuolleena sellaisissa
olosuhteissa, jotka osoittavat,
että hänen omituinen keräilijäinton-sa,
jota h^n poti, oli aiheuttanut hänen
kuolemansa.
Tämä taidekauppias, nimeltään
(Jdany, saattoi kerskailla omistavansa
maailman suurimman pirunkuva-kokoelman.
Vuosien kuluessa oli hänen^
onnistunut koota uskomaton
määrä taulujay kuvapatsaita, etsauk-
.sia ja piirroksia, jotka kaikki esittivät
pimeyden ruhtinasta omassa korkeassa
persoonassaan. Hänen keräi-lijäintonsa
meni niin pitkälle, että
hän teki pitkiä matkoja ympäri Puolaa
ja ulkomaille kartuttaakseen vertaansa
vailla olevia kokoelmiaan.
Eräällä matkallaan hän sai kaksi
metriä korkean puusta veistetyn pirunkuvan,
joka tayan mukaan oli
kuulunut eräälle salaperäiselle uskonlahkolle,
joka oli käyttänyt tätä veistosta
seremonioissaan aina siihen
saakka kun viranomaiset lakkauttivat
täniän lahkon.
Tarun mukaan piti tämän kii
pian tuottaa onnettomuutta, mutta
Gdany iloitsi kuin lapsi tästä uudesta
pirustaan.
Kun Gdanya ei näkynyt liikkeellä
sitten muutamaan päivään, ilmoittivat
hänen ystävänsä asian poliisille.
Nämä murtautuivat Gdanyn huoneistoon
ja eräästä huoneesta, jossa
tämä säilytti mainiota kokoelmaansa,
he löysivät ratkaisun Gdanyn salaperäiseen
katoainiseen. Hänet löy^
dettiin makaamasta kiiolleena lattialla.
Kuolleen vierellä oli raskas
pirunkuva kumollaan. Se oli kaikesta
päättäen pudonnut korkealta ja
pudotessaan aiheuttanut omalaatuisen
omistajansa kuoleman.
paiitti hänet kärsimyksistään.
Liena jäi orvoksi. Hänen äitinsä
lepäsi "isänmaassa", jota hän^n
rakastamansa mies puolusti verellään
ja hengellään. ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-02-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380219 |
Description
| Title | 1938-02-19-04 |
| OCR text | Sodan sinfonia i "onheUisista' äideistä Asiamiehen kymmenm ERÄS kiDisa Pyrcneitten niemimaan, \oka noussut on puoltaen etujaan, ',cdan nähnyt on kasvoista kasvoihin, '•Ruolkct vaiUhautoihin, toiset nälkään • janoon. » '. ; Miss' cnnen sitra ja banjo soi, sidrkiuilema ylinnä karkeloi. Kuin ivaten laidamt tykit •$yömmdle: tänään sä sykit, jnutta huomenna syök$et jo verta. Siell' tykit soittavat sinfoniaa, säestys: kuölevaiti voihkintaa. Tää palkka, on kansan sorretun, seppele veressä uitetun, kunniakkaan Spanjan kansan. O. Reini. Kuolemamtuomitm mietteitä KIRJ. ALISA O] ON ilta. Sade rapisee vankilan ikkunoihin. Katolta kuuluu sade-pisarain yksitoikkoista rumputusta, jiisaraln pudotessa peltiselle katolle. Vankilan iilkoiiäkö tekee ikävän vaikutuksen. Paljon tietäisivät nuo rau-taristikot kertoa. Monta kirousta ja monta valitusta ne ovat kuulleet. Eräässä pienessä kopissa valvoo vanki. Hän on kuolemaantuomittu. Hänen tylsistyneestä ilmeestään piäät-täen on sama, joko hän on kuollut tai elävä. Hänestä on kadonnut elämänhalu tietäessään, että yksi eletty päivä tuo lähemmäksi hetkeä, jolloin bän lakkaa olemasta. Hän ei syytä ketään, sillä hän tietää, kuinka heikko luonne hänellä on. Hän on yrittänyt joskus tehdä työtä, mutta sekin on ollut niin^vaikeaa.. . ^Mts. Annie Smith, joka: on yksi KahdeUe äidille, Mrs. Lily Kennvllc niistä neljästä äidistä, mitkä pääse- ja Mrs. Paidine Mae Clarkille nMiä-vät osallisiksi Millarin testamentista, rättiin imsi kMulustelu t.k. 25 p:m. Kirj. HARAKKA O ] / ^ L I N silloin Omskissa. Hän \ ^ tuli keittäjäksi samaan perheeseen, jossa minäkin palvelin. Hänellä oli pieni tyttö ja ensi näkemältä ei hänessä huomannut mitään erikoista ja niinpä hän saikin tehdä tehtävänsä kenenkään kiinnittämättä häneen huomiotaan. Meillä kotiorjilla oli tarpeeksi kiirettä, saadaksemme omat tehtävämme suorite- Kaukana maalla hän asui, leikki lapsuusleikkinsä ja haaveili nupruu-denhaaveensa. Oli hänellä ;kerran rakastettukin, mutta itsekkään luontonsa takia hän menetti ystävänsä. Siitä suuttuneena hän jätti kotinsa, tuli isoon kaupunkiin, tapasi uusia ystäviä, eikä voinut ero^ttaa hyvää pataa, vaan antoi toisten ohjata itseään. Näin hän lankesi rikosten teille. Sattumalta-hän tapasi erään miehen, joka tekeytyi hänen ystäväkseen. Mies puhui ensin hywnar-l^ aillen, miten työ t\ voL tehdä ihmistä rikkaaksi, vaan täytyy käyttää järkeään. Tämä ystävä neuvoi hänelle uutta järkeä ja hiin'alkoi.:s€ik^ J^äilujen aika. H- S- - Kerran eräällä seikkailuretkellä hän tappoi naisen ja miehen, jotka eivät huovuttaneet hänelle autoaan. Ensimmäinen murha antoi hänelle kuin veren janon. Hän halusi ä. kuinka ihminen kuoli. Häntä ^vat vaivanneet omantunnontuskat. ^^livat hänelle tuntemattomia.' Mutta onni kääntyi ja nyt hän oli taalla vankilassa kuolemaantupmit- |una. Kuultuaan tuomionsa, ei se ^nyt häneen mitään vaikutusta. ^^Jtta eräs kohtaus oikeussalissa päi- ^u» hänen mieleensä< Nuori seitse- J^anvuotias tyttö kateoi häntä sfl- '^'in- Hän oli murhannut tytön isän. Tuomari kysyi tytöltä, oliko tämä |^';>kaan nähnyt edessään seisovaa ;^»estä. Tyi^^n huulilta kuului vastaus '^^en, hän on se paha miesf joka * W isän.'' ^Kyyneleet virtasivat pitkin tytöii '^-•^la- Hänen silmänsä olivat niin pian Erään kerran, tullessani päivälliselle, hämmästyin suuresti, nähdessäni uuden toverimme tyttärensä kanssa tanssivan kasakkatanssia "ri-patskaa", joksi me suomalaiset sitä kutsuimme. En ollut uskoa silmiäni, siliä niin taitavasti he pyörähtelivät. Silloin vasta katselin Natassaa tarkemmin ja ihmeekseni huomasin, Jiuinka notkeavartaloinen ja tyttömäisen kaunis hän oli. Myöhemmui meistä tiili hyvät ystävykset ja hän avasi minulle sydämensä. Tuo pikku Natassa,miten hän karsikaan! Kärsimyksiään peittääkseen, milloin siu-u tahtoi saada ylivallan, hän pisti tanssiksi. Viittaus vain j?t-pikku Mena oli- äitiiisä rinnaUa 'tanksissa^ 3ivan kuin lapsikin olisi yhtjTiyt äitinsä rajattomaan suruim ja kaipaukseen. Nataslppli^^täeök^ ju-kemattoiilät • muutkin Siperian naiset. Hän oli saa^iut kuulla, että hä-^ nen miehensä oli sotavankina Saksassa. Mitääii varmaa tietoa ei hän ollut kuitenkaan saanut, tuskin oli enää elossakaan. Moni vaimo oli saanut turhaan odottaa miestään palaa- \'aksi sodasta. Sota on säälimätön. ^Muttaeil";vaikeroi Natassa, ••minun Petfeani elää ja Mn tulee pian! Minun sydämeni sanoo, että syyttävät. Se koski syytettyyn enemmän kuin sanat, joilla lausuttiin hänen tuomionsa... Katuminen on nyt myöhäistä, hän tietää sen. Hän toivoo, että tulisi pian aika, •jolloin hän saisi sittenkin liian helpon palkkansa — kuoleman. Näissä ajatuksissa vaipuu vanki uneen. Sa^e vain säestää: Tian, en ole näitä viiosia turhaan odottanut. Niinhän Liena, isä palaa pian meidän luoksemme?;' Tyttö riensi äitinsä syliin ja vakuutti äidille vuorenvarmasti, että isä tulee, hän voi jo tulla vaikka huomenna. "Silloin nieillä on riemua, silloin vasta me tanssimme, äitii" Aika riensi verkalleen, etanan tavoin odottavan mielestä. Natassalla oli ollut onnea ja odottaessaan miestään, tuntuu kuin saisi uutta voimaa mennyttä onnenaikaa muistellessa. Niin hellästi he olivat toistaan ra-kastanfeet ja aivan kuin todisteena siitä heillä oli suloinen, pieni Liena, joka n5rt sai äidin kaiken hellyyden osakseen. Teki aivan kipeää kuulla, miten äiti raukka kertoi lapselle isästä ja opetti hänen rakastamaan isäänsä, jota lapsi ei tuntenut ollenkaan, koska oli ollut vasta viiden viikon vanha, kim isän täjrtyi jättää heidät ja lähteä "puolustamaan maataan", josta hän ei kuitenkaan omistanut edes pienen pientä paikkaa, mihin olisi Jattänyi rakkaimpansa. Parempi-psaisiaL palvellen sai laatassa hiukan toimeentulon lapsensa kanssa, sellaisen, että juuri pysyivät hengissä. ÖJihan häneUä .lapsensajjoi^ eteen piti tasoittaa lifetä, ettei läpsBla olisi elämä niin raskasta kuin hänellä, äidillä oli. Vuodet kuluivat. Maailmansota päättyi. Käytiin kansalaissota. Venäjä x^apautettiin tsarismista. Vain hyvin verkalleen kotiutuivat taistelijat. Yksi tuli sinne, töinen tuonne. Kukaan ei tuonut pikku äidille tietoa, missä hänen rakastamansa puoliso oli. Kukaan ei tiedä mitään hänestä kertoa. Natassa kaipasi miestään, lapsi kaipasi isäänsä. Oi sota, miten paljon tuot kyyneleitä, kyyneleitä, joita ei mikään muu voi estää kum kuolema.' Ei ilpisinKaan tanSsi voi .sydänsuruja karkoittaa, joskin se voi ne peittää ihmisten sihniltä. Aika vieri edelleen. Natassa lepäsi \iioteessa, saatuaan keuhkokuumeen. Hän houri, kaipasi ja huusi miestään luokseen. Hän kirosi sodanj kirosi rahan mahdin', kunnes kuolema va- Kiri. N;o 5 1, Alä unohda katsoa^ koska kunkin tilaus loppuu. 2. Pidä huoli, että kysyt uudistm-ta aikanaan, ennenkuin tilaus pääsee katkeanuran. 5. Hanki aina uusia tilauksia, että et odota, koska lehden levitysryntäys • on. 4. Herätä uteliaisuutta sellaisessa, jolle ei lehteä tule, kertomalla hänelle sdlaisia asioita, joita tiedät hänen halustM kuuntelevan. 5. Älä puhu koskaan pahaa ke-nestäkään. 6. Ole aina ystävällinen ja kohtelias kaikille. 7. Älä koskaan suutu äläkä sano pahasti, vaikka et kysy maltasi henkilöltä saakaan lehtitilausta. 8. Tuo lehtesi hyvät puolet esiin, jos joku sitä moittii. 9. Muista aina suorittaa velkasi aikanaan lehtiliikkeeseen. 10. Toivu aina niin, ettei kukaan voi sanoa, että olet» huolimaton ja huono asiatnies. (Kuka vielä keksii lisää mitä kymmeniä käskyjä asiamiehille? Lähettäkää ''käskyjänne" toiniiiukseen jtd-kaistavaksi.—- Toimitui.) Piru tappoi taidekauppiaan Eräs puolalainen taidekauppias tavattiin tässä taannoin kuolleena sellaisissa olosuhteissa, jotka osoittavat, että hänen omituinen keräilijäinton-sa, jota h^n poti, oli aiheuttanut hänen kuolemansa. Tämä taidekauppias, nimeltään (Jdany, saattoi kerskailla omistavansa maailman suurimman pirunkuva-kokoelman. Vuosien kuluessa oli hänen^ onnistunut koota uskomaton määrä taulujay kuvapatsaita, etsauk- .sia ja piirroksia, jotka kaikki esittivät pimeyden ruhtinasta omassa korkeassa persoonassaan. Hänen keräi-lijäintonsa meni niin pitkälle, että hän teki pitkiä matkoja ympäri Puolaa ja ulkomaille kartuttaakseen vertaansa vailla olevia kokoelmiaan. Eräällä matkallaan hän sai kaksi metriä korkean puusta veistetyn pirunkuvan, joka tayan mukaan oli kuulunut eräälle salaperäiselle uskonlahkolle, joka oli käyttänyt tätä veistosta seremonioissaan aina siihen saakka kun viranomaiset lakkauttivat täniän lahkon. Tarun mukaan piti tämän kii pian tuottaa onnettomuutta, mutta Gdany iloitsi kuin lapsi tästä uudesta pirustaan. Kun Gdanya ei näkynyt liikkeellä sitten muutamaan päivään, ilmoittivat hänen ystävänsä asian poliisille. Nämä murtautuivat Gdanyn huoneistoon ja eräästä huoneesta, jossa tämä säilytti mainiota kokoelmaansa, he löysivät ratkaisun Gdanyn salaperäiseen katoainiseen. Hänet löy^ dettiin makaamasta kiiolleena lattialla. Kuolleen vierellä oli raskas pirunkuva kumollaan. Se oli kaikesta päättäen pudonnut korkealta ja pudotessaan aiheuttanut omalaatuisen omistajansa kuoleman. paiitti hänet kärsimyksistään. Liena jäi orvoksi. Hänen äitinsä lepäsi "isänmaassa", jota hän^n rakastamansa mies puolusti verellään ja hengellään. ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-02-19-04
