Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 22, 1944

              Srvu
iarj,DEaULAM:
Y AIVÄ^ oli pysähdyksissä iiscam-
^•man tunnin ma$sä viKkaassa
k^astuskeskuksessa. Aikani kuluksi
lähdin alas läituraie Ja sieltä sitten
kulkeuduin kalakannuttimon ohitse
sinä puolen laituria missä nuotta- ja
verkkoalukset olivat. IKats^ vi|kr
kasta liikettä aluksissa. S^aläa oli
saatu tavallista enemmän ja oli siinä
miehillä viskelemistä enn^mn.varr
sinkin suurten nuotta?<aJuksien.saaliit
oli ^hjätty. Ja paljon oli pienten a-
)itiksien kapuillakin hpnunaa, niissä
kun ei tavallisesti ollut muita kuin
kapu yksin suorittuansa i^u^en
työn,
Aikpessaiu jo,]kääntyä p9J^^ ajoi lai­turiin
taas yksi verkkpalus. S^lngiäil-iessäni
sitä näiu» ^että sen feypuflia. ja
in|eWs^t9nä ja kaijy^^efla oli noiu k ^ -
dnkyinmenn-yuptis^ tytt^ aivan yksi­nään.
Hän ajoi alul^ns^ me
viekoitellttksi takaisin kotia, Ehune»
kä pli^ muuten sinne palanneet ^ ^ i -
vat pojat saaneet meistä vaimoa it^
seUeen: Mutta kun k e ^^
niin loppuhan ^tten selvää. !Ka-lastajina
h« tahtoivat" edelleen asua
rauiiSkkokylässä, joka-oli niin lähellä
vat aaansa siihen kuntoon että voim­me
muuttaa etelämpää!]^ johonkin
vilkkaampaan kylään. Mutta kalaa
öi ollutkaan sinä..vuonnak«t«i^.o^
tettiin ja Kalle joutui lainaafiaaan sa­taviisikymmentä
dollaria, että sai pi-nieiUe,
että Liisan k a ^ ^ on mahap^
ton- tunattoimeeo.^ Toisinaan hta
sattumaitekjeiaaityi joitakin kyläin
miehiä kotiinime ja .tuli mainitukd
jotain'hermostumisestamme"—ijji
sa var^niuni^suta tahtoi puhua^- niin
detyksii^ttinsakulkukunnossa. Hä­naiuplyat
4^ ja. tuUunvat että
nellä i a Heikl^^ o|| moonpnUavarus- ka1ast^j§|^ txt^ji^tä alU. seitsemässä
tettu alus, joka siihen aikaan oli vielä vuodessa voi tiilla nim täysin hienoa
^yttiyU aitf^au 1% nup mo^ v|c^ xltp^^^ ^
oJSyataiBfa qjä^^ia^^ INpun jp^^ MIS^ suuJtui ja,
ostella uusia osia tuon tups^t^^^^
hyviaMayes,a,3aka^taji5in^ VȊ s i t t ^ ) ^ <^tmmm^^^^mmm^ Ja. ^
nameidanoh^sehyva^ttava ne^väa;^^^
Kylaohhiljamen. Vamtoistakym- ^-^^y^^,,^^
mentä perhettä asui siellä yli talven.
Postikonttoori siellä oli, ja pieni kou­lu,
jacsuurenl^en yerkk^
pldettiis tansseja, kun sati^uifiaikaHe
si -yalirä. Ja, «iKhMi- siellä
1, jpst^ saajin Jauhot ja sp-pjttut
omat epäjULyJisejaijtsia^^^ vainM>Jöbmist€SEL ,tai^> kun osaa suutr
tua ja/'jiTmatt^
Hlii|likuuHa^^
seksy[. TutJ^^yvc^jU Auri
Np niin sitten vastoinkäy^riisten
vuoksi — joita lankesi iLiisan ja Heit
lankin osÄe —- emme ajatellutkaan
ppismuuttöaennen seuraavaasi pMvat.ja yspä saj^a tihuutti key^if
keiij k|Jiyi ja muuta ^^^^^^^ Kalastuksen loputtua rupesivat n^ sesti^
tet;avara|i ja ken^ä^t j'ms. tilasimme hemme pyydystämään turkiksia pit- Ja tietysti nu^et vjrkistyiyät. Me-,
kitt rannitoa, jot«i olivat taaskin
vain hyyin vähän kotpsaHa, kuten ka-^^^^^^^ Lii-lastuksenkin
aikana, iiiisa j a nqdnä sa; jaiuipl^. farmaar
sainuneitoistenune seuraa n ^ ajaap P^ein tpsls Iltasin o?
t^besti liiam paijpn. Sy^ pikku Ij^mr^nii^^^yfcsi^
,%tpjajin J^talp^
Useinifcln pi4€4äatn, että. 'hiljaiu^n'
^ l ä .pn yielhättäyä 'ja rauhanen
paikka> sejUamen^ n ^ ier
sesti laiturin viereen ja. j ^ k i n puplin yätä, imss^. kpjfe^ hea^jip^to,.
hoiti tehjtäviään yhtäfci^ jmisMänim Us^^ kahnauksia JSav^^^S TRuni? iinKO^ oliko
kuin nuehet* Hä^ hektelj toistasataa pääsee normaaliseen tasaiMunppn. Ja pik^m emrne^viihtjrneet kylän naiste^ <koae; paoejppiikal^stusalu^ kuin
lohta aluksestaan, .seUtpns|lyäliUä le- x.mika eife mjöl.pl tilanteissa, seurassa, he olivat «u ^i^tV ja>n^k^rkpAe^;^^.s^
puuttamatta. Eihäu tuo näk^ alutta kylän ^sipaisd^ ahdasmieli^ä ja^ridddäi Ja tiesim- JEasthppetaiPal^ Kalr
meteltävä.pllut nykyään kun tyttöjä tMä^kpij^tnaisv^eälf^^ me aivan h3rvm, että-he Ävätinfä^ le ja ®^kM väittivät sputuh^
näkee kaikkialla suorittamassa mies- ^uphdlla^^^ neet meistä oHen^an. Mpi^^ vast^p^; j^> edustivat, että jonkun
ten tehtävi^i spdan vaatiiöuksfeta, dä, r^ska^ M c » ^ vupdej^: kuJu^tua et
mutta se sai minut ajattelema mättömä^, J^^^^^^ "^i^ungissa opittua turhamaisuutta kalasta ku^aaöOv
. §ia taaksepäiu. Se sai minut muiste- kirJairie^ ja moraiäittpmimtta"; iPuinime ticr
lemaan sitä aikaa, joUpm itse olin,en- paljon perusteta nuta .mgailm^ tystisamoadn vaatteisiin,'joita.o
sikertaa kalassa, paistuu/kunhan jne kai^ungissakin pitäneet ja pikku
Liisa ja minä olimme molemmat vaan nienee endse^ kylässjtaune ne oKvat lii^^^^
syntyisin pienestä pohjoisrannikon paan. * keti. Ja Liisa poltti jiap^
kalastajakylästä, mutta ine lähdimme
Voncauveriin piikomaan jp neljäntois-tavuotiaina
ja idetimme siellä seitse­män
vuotta yhtänuttaa ennenkuin kp-vat
yksimielisiä» iMutta Heikki aikoi
Qst.aa; undeja Paim^rrkpne^ kun ra-h£^
i 534 jaiKalle JS^thop^^ ja heillä
piisasi loppumattomasti Väitöstä kpr
pari
sinne, oikein asUJ^aan iäädiä. Kalle
lupasi min^L^lle ja, Heikki Liisalle, että
jos maaliskuusta marraskuuhun, vuh-tikylän
Kalle ja Heikki saivat meidät tyisjimme, niin sitten varmasti he. saa- -
ilmeet. Paitsi näitäi esHräyi kan- tujalq esitetä^ Jk<mkaa^
kftalla vielä f aja, missä^kafisi miestä A$mnij§MyUävm l^Pmo-lise^L II-työskentelivät.
KiputiainsinkpHem-n&
fi, savu yM. palassa ja ahjossa, tor
'v/f^tav^ii Umi&tclivaiketrassäan moi'
njoHai
Hauskin kaikista 4ilikuite>a!^jturr
«Mkenttaä kasteleva nnes aivan
nasuofdrnnen kuin meidanBnEspk'
Euiine. 1^e Liisaa 2ui;ppeet ka oiih^dän mielestään,aivan paheen luj^ä, jpttikaitayaHia joko
huippu. Ja vaikka Jninäjen polttanut, nayeill§ taiHdkffi.jajl^^^^
niin-kmtenkin puolustin Liisaa ja uiin tuu^s^, eivät; p^usta^
olin yhtä, paha kuin hänkin. Nijipre^t tuosta asialta pl^^^ tahtoi­vat
saada selväksi sen tosiasian, että
kpneecL pa|>atus^p€^pj,ttaa,k^^ ja se
pautfituu yörkpn ^Ita, ja että
ei. suln^an:,ra«k^ar k^ voi
Inteliä Min Jkey^ti kuin :ta^p(&r
iä. Raskas alus vetää
tytöt kyllä katselivat kaivaten mei-hi^
f^ä^ny uiutta eivät uska^ eri-koisenimin
seuraamme jyyrkiä, sillä
äidit cclislyat se» kuitepMn kieltäneet.
Tiesimme että hekin tahtoivat tuk­kansa
lyhkäiseksi ja puuteria kasvoil­leen/
kutei» n i ^ ä o l i . M€ihänolimme
heidän ^Iniissään kaunuta ja ihmeel­lisiä
kaikkien kaupui^yiaist^- tapp-jemme
vuoksi; jä pi&umme^ vaikka
ne olivat tiupeeksi fcÄoafja, olivat
tei^e^T^ephättä^ ^^oie^pliyat uu­dempaa
.n%iptiaj|um 1^^
Talvi ._<Ji--eii^!^jmrtu^^^ ja, sa­teinen.
Ix>i^umattpm^ pauhasi
moituksen mukaan näyieJ^ääj^^Qne^a
vmn.tffii^n ja vigm^ JfiJ^ai-
.sen0$$.siJ5 ajojssfi. hop^mautua när
kemään kuvittavaa katsomista..,
Ny^ygjj^inen, jdpkfivararvpsteiija
£bk$A hymähtää taUe^ virhjy^lj&nsä
msi^ymmentä vuom^ sUtep Igftfi-ydilla^
y.m..tavat€an-^johi^e^j^^ pt^e sepmu^selle. Mutfa pm
f^on.kiinmtetystä letkusiai ruismti rnuistaa, että se ^e^mähen,
vettä. T^ä^ei. nyt tavman mit maassamme.on.la^iUu j^ ^uon^i-
^Hm(a.timettä kuin se, ettävedentulp naMnkala, ^
letkusta oli hyvm luomiomsta, mutia HrMmoUm ja^^bmt^ka ta- Niidet i n i ^ n a j a ^^
ukuoparalle tehtim aika keifponen. päuksessa mtttoi,5iU$i4vMrUttäneet paÄma — riif^juen au^ xnyrskyn
Ilmestyt met myps kuvaan poikaviir ^ „ämä msi- näytöstä fHm^r vqknasta,<ateö§|alussa.r^lipjtta^^^
luiksi mmttuftdiden kelsmMlmtemr vaa kui^ kehtolaulu. Fsein makasin
'meeU^vajänoa:tyydyttämään.V0t' vuoteessani aamun pikkutuntdUe ja
hm Seurahuomen edifspaUa. oli supr
rastaan tungos ja kokmakta yhdekr
>Sfl« näytäi^öUtmtäytyil^
fan, pääkaupmkilaisillemmc ^esitt^fi*
Maittakoon tässä vielä, lopuksi
muutamia esitysnumexoidenparkaita:
tm^kafsoamk^maj^J^ ^^'^^^^'"'S^
•Jan kajeen. SmM^juoh^ T^l^^^i^^f "^^^^T Jämmen ja
h?Hken paikan, missä selkä loP- natssa kumssatamnut olla
p^f^ erikoisemmin hermojähmtystä; seik^
Vielä esiteitUn usean smka^ptm- ^ rakkautta^ mutta kovasti
gin k^fiel4mp, misfä ikmisiä^ keva- '"{^J'^ ^'^^«^ oli tyytyväinen ja Lu^
m ji^ommlmssej^, vfiumja, polku- Ä*^"-*» keräsi kaupunkUaisH^
Höfiä ia katupmMasummakumissa ' ''""'"^^ sievoiset-rahat.
viUH... Kauan saivat helsinkiläiset kuUen-
Tähän t^pam ''referoi'* Uuden fidottaa uusiintttviaelokuvanäy
^umett^aren" silloinen eJlok^vfhar' töksiä. Kesti kokonaista kaksi vuot-
VJHteUja kaupiinkimme ensimmmstä ^"nenktnn seuraava elokuvakiei-eifikuvfiftäymä.
Lop^kaneetrma *!*^'^^P^* P^^f^^m^^iin. Se olikin
jnttmma.hm vielämmrAyvär^ah^ f '^^'^
lom esitettiin jo pitempiä jilmejä,
missä oli kiinteä tapahtumain juoni.
Mutta ne elokuvaesitykset eivät e-nää
kuj4u tämän j»itu,4 peitteisiin.
veri^jtt k a ^ ^ , yritti: sitten kuioka
'Kalastus se sittim taas alkpi jak/r
l^lLaoLiije jä^ ja lapsia. Toi&^
ta fa^ukayttakululjffln^n^^^ niei<i^
kylän m i ^ b e t t i ^ i » ^^
me. Jat: :^Ut«5i^k^^
hepoxijy^v^t^li;
Liisan ja rninun ia^n^^
Ty^3t^faaiaejx\ aaUpt ^^i^r^mtaan. MöP«i^i?»eti kua
ja kukatvUpu^ly^t rn^ta.he
ja jSfura^olsiuai läame.plleet osanneet
k€^ri^ jpkiksdla^asettjiii letkm idälle
sejsommn ja SfOsmiti vedmtjulpn.
Ukko ihntettelee ja ihm^thee ja
^piMäpä^mm^l^^Mnsmm^M^
säpä^, katsq^eeff, m^fon vikana;^
MM^asaf^finpusee poika letjkidta
la ,ve$i syöksähtää kpv^ v9St]^la
ukon sikmffe, vjskfliea hatuuMn hyr
tm mokiin Pääksi i/kk&vmms''
kuuntelin. Monet erilaiset tunteet
valtasivat minut tällöin. Suru, kai­paus
tai S3^äi rauhallinen onni. En
osaa sanoihin sitäpukea. Tunsin vain
syvällä rinnassani, että rakasthi mer­ta.
. . ja.ikävässäni olin silti onnelli­nen.
Mutta maaliskuulla, jolloin myTS-.
kyt yjhä ,m3ityivät, kävi meren pau-inupk;
ala: ins^^a, «mmekä osanneet
hd&Jkpja tamiia.l»it^^
Bäaötiipme-pikk^ rildtaruo- ^
hpjcsu valtaan. .JsFe kyllä kasvoivat.
Tjalvinen tyytymättömyys ja ikävä
sai. meissä; mplfencimissar vallan taas
kun kevät-oli ohi; Varhaisen talous-työmme
lisäksi teinurie: käsitöitä j?
luiaune. Mutta, haryoin tunsimme '
itsemme ikuisiksi; ja tyytyylu^^^^
naeioliuune.:molemHj«it tai i^'
seämme sääliimääiu Ja surkuttelemaan
toisen suosituksensa:
' Vmnma lienee, ettei kmpunkimme
yleisö midt^ dla.mehissä rienfämäi-
M ^tf<^ma9 t^ kummati jkojettif,
sUiä kupfit pv9t ihiipHaosta valok^^^
hma i5inulle.yUvoiu^ais^§i, P^ssä- sitä/ että kohtatoiiume toi meidät täi
ni kohisi ai;^i SiUoinkin kun J^allen laiseen onnettomuuteeu. SHtä ihmi-kanssa
käyelin.ylös ;mets^ peuroja set; «neoeyätkin* ja, lakentayat koti*
etsimään. Syv^ä metsän hiljaisuu- ipökkinsä kiOUpiseu
dessa tuskin kuuU tuiden (hupgiinaa, . näi^yyte^l
•mutta sittenkin Jtphisi pää^äm aivan Kesätuultt alkpivat. i?i räntä pau*
kuin olisin pUut rannan ääressä. Vali- liasi taas loj^ujnattomasti. Kala^
tin siitä, mutta 'Kalle arveli, että kyl- tuulia, noiden; länsituulten sanottiin
lä se menee pian ohi, eikä siitä paljon pleyan, mutta minua ei pystynyt edes
sen enempää puhuttu. Mutta se vai- se ajatus ilahduttaniaao. Alpin tunr
vasi mmua kauheasti ja sai minut tea itseni >yht§ kiusaantuneeksi kuin
itkulle herkäksi. Itkin kaikesta. Ja talyio^yrskyien ajUcan^n!
varsinkin yöllä, kun en voinut nukkua Eräänä päivänä, kun menin Lii-
^ja kuuntelin vain merta. salle kvjään, pyörryin heti kun pää.
Lus^ hennostm myös. Mutta ai- sin hänen kynnyksensäyli. Me emme
van toise«aMIa. Hänen iloinen ja kumpikaan olteet koskaan p>'prty.
leikkisä Awt<^.1cävi ä r t y i s ^ i ja «eet ja Liisa, tietysti säikähti kau.-
kerta tmcAnc:» ^ ö l t c u ^ r . xx^i\.i.i _-^f..- . . .
heasti. Mutta minä vjrkosin melw)
BAKO. kerta, tiaisensa j ^ q e u Heikki vaalitti