Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 25, 1950

              i ' f '
Kr U >
SOKEA TUNTEMATON
VIIMEINEN MAAILMANSOTA Jätti tuianaa
tuhansia raajariklcojä- sokeita ja ^yysillisestn^
ihmisiä, joiden eläniä ori iäksi lavalla tai toisella ^ ^
(KAUNOKmULLINBN miKKOlEBTl)
Published and printed by tiie Vapaus FublMslDg Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second
class cmtter..
LSekkl ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-stimls.ena, sisäl­täen
parasta feaunokfriallista luettavaa kaikilta aldilta.
I vuosikerta -...$3.'75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25
T U L A C S H I N N Ä T : , .
1 vuosikerta $3.00
0 kuukautta 1.15
3 kuuisautta IM
• • SUOBIEEN S A MmMÄM ULKOMAILLE ' ,
1 vuosikerta 6 Isuukautta . . . . . . . . . • .$2.50
- ILMOITOSMraNÄT; ....
m senttiä palstatumnalta. Etelvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemaii'ilmoitus,
f3.W Ja^ sen-^rfeteydessp, Julkaistava'.inuisto-f
gjsy $1.00 Ja kiitos $2.00, KlrJeenvaiHtöitaidittskset ^1.50. Eri-toiSsWnaat
• ^syvistä ' iJmoituksista. .Tilapäisilmolttejlea - OB "
•lähetettävä-imaksu etukäteen. ., . ^ '
^amleliille.myömietääa S5; prosentin palkkio. •
^tokki.Uekille.tarkoitetut maksuosoituk&etj• on' östetteva tois-lantajan
nimeen: .Vapaus .l^blisl^lng Company I4mited.... -. ..
Kustantaja--J&:painaja:' Fapau^^FtiblisIilBa 'Compasay Umitei,
100-102:Elm Street,West."Sudöiiry,-.Ontario.,, •
.Toimittaja:-J. W . M a r i ' ' •-
•'liekkiintotut'^kjoiiul^ - ' • LI EK K
Nämä kolme ovat niiden popiääämten
jazz-konserttien stmnmttelijottä ja an­tajia,
joita kuullaan Canadan Yleism-'
diössa joka ipin^u maanantai klo 9 ip.
Henkilöt ovat Arlene Mead, smnnittt-lija,
Dick MacDöttgall, kuuluttaja ja
laek Barkley, tekoko, tässä öu jmi^i
harjoiimketkl sitä kmserftia va^en,
mtkär. kuidladn ensi maamfifätha.
H
kansan
jatana
buome.
Tämän kiam 28 p:nä Meiään S{4omessasja kaikkialla sm-
Malmsten -keskuudessa ^Kaicvaian -fäivm.^^^Täiä^fkerkk^piimä
•onMofiMimsiliasyytävk^iM^ipey^^
men kansmi kan^atUscepos -m setlUtn^t valtava IHrjaUinen
icos, joka'kiiuhm'"tnaailrimnkirjalUsmidefi aarteisiin. MiLä
vielä tekee sen aintitlaatuheksl minidm^ maiden-MnsalUsee-poksiin
vetrattima, on se, että se on iavalliseu^kahsan nmout-ia,
eikä mitään hovinmoutta. Sitä eivät- oh laJlanect -am-mattilaulajat,
vaan tavalliset kansan rtiichct ja aaiset.
Mikäli Kalevalaa. käsiteUään -kokonaisem fimoteoksata,
voidaan huomioida, että simrin osa siitä on Mmföttn työtä,
mutta jos tarkoitetaan sen epiioödeia, otimd^eih'km^^ 'kmi"
san. Näiu sanoo timnettu suomalainen .Kalevalantu A.
R. Niemi.
Oli mielenkiintoista todeta, mitä esimerkiksi maaiintan-kutdu
bnttiläincn tietosanakirja sanoo Kalevalasta. Se sanoo
miiu: . • ;
*'Kiikvaia on mohddllisesil eri aikoina sominUeltnerl^^
jien toimesta, muita kaikesta huolimatta siinä ilmenee SuO'
men heimon idnnvat perinnäistavat, joissa symbolismi ja rea­lismi
ovat sopusoinnussa tämän kansan vaistojen kanssa. Ktnn
mmdcn maiden kansalliseepoksissa verenvitodatus on ctutilal'
la, niin Kaleva sensijaan on luonteeltaan raiikalUncn, lyyrilli­nen
ja vieläpä kotoinen, jossa eri tilanteiden hivauksessa mo­raalinen
kauneus ja romanttinen paatos pääsevät etntilallc
Osallistukaamme siis Kalevala-juhlien viettoon kaikkialla
siinä mielessä, että kunnioitamme Suomen kansan arvokkainta
kulitmirituotetta, Suomen kansalle kuuluvaa arvokasta merk­kiteosta
ja niitä perinteitä, jotka Kalevalan ovat synnyttä­neet.
Nc ovat Suomen kansan kulttuuriperinteet, karjalaisen
kansanrunctuden valtava muistomerkki. Huolimatta siitä^
vaikka Kalevalaa on usein- käytetty ja tulkittu Suomen kansaa
imstaan eri tilanteissa, pysyy se edelleen kansan omana lai­toksena,
joka edustaa tavallista kansaa ja kauneudellaan voit­taa
kaikki muut kansallisecpokscL
Kilpakirjoitusten ail:a alkaa olla lopussa. Niitä on tullut­kin
koko paljon ja viime aikoina varsinkin pitempiä jatkoker­tomuksiakin.
Kun niiden kaikkien julkaisemiseen menee pit­kä
aika, on palkintotuomarien ryhdyttävä työhön kirjoitus-ien
arvostelussa makdollisimman pian kilpailun päättymisen
jälkeen. Mutta sekin vie aikaa, kun kolmen henkilön täytyy
mcmiä läpL julkaisematta olevat käsikirjoitukset ja muodostaa
midcn. suhteen mielipiteensä. Mutta se kuitenkin tehdään
niin pian kuin suinkin mahdollista.
Saimme jokin päivä sitten kirjeen, nimettömän kirjeen, jossa
csiictään, että Liekissä ryhdyttäisiin julkaisemaan 77!uofi- ja
kaavaosastoa, kokoelma pientä pirteitä päivän uutisia, '^jot­ka
kylläkif! kieriefcvät ihmisten puheissa, nfutta eivät esiinny
toisten lehtien palstoilla". 2Iyöskin toivotaan sangassa kir­jeessä
Liekkiin heriiaisia novelleja.
Kaikki esitykset Liekin parantamisen stihtecn 'avat tervc-iulleita
ja niitä pyrituänlekemään, mikäli 7W ovat mahdoUi-smsksien
rajoissa. Mutia muoti- ja kaavaosaston julkaisemi-mn
on eika^ kallisia hommaa, joFmn emme ainakaan vielä vöi
ryFiiyä. Pikku uutisten suhteen olemme koeiianeei valikoida
seiims^i, joita ei ainakaam ole suömcnkieHsissä lehdissä ja kä-siitääksem-
me &n Uekissä ollut -myöskin useifa heriiaisih m-veileja.
UekkiS kmkevai moiiieei ja kiitokset ova^ criitäin ierJe-lÄeilö,
ffiiiiis i&ivmsimme, eiiä niiden esUtijat eiiekirjoiitm-'
sivai ne.
'Syyskuun 2 pnä V.'18'S4 englaistiiai-*
set räjäyttivät -Bortatsundin linrioitök-
• £ön Aiivenasifflaailia.
. Itämairieft"eii''foitnlo sota kosketteli
myoskirf SddnieirTaat^. ^•^/oli^älkii-jÄ^
VenSjäh' ja "kurkia 'vmmh sota;
mutts kuö ErigkÄ ja ^'l^nska y!iiyivät
iiyrklmn, niin ne tallettivat larrästönsa
myöskin Itämerelle: Venäläiset olivat
rakentaneet ^Bömarsundin 'lianbitulisen
stmtsgisesti 'tärkeän Mavenanmaan "tu­kikohdaksi.
'Sen komentajana oli 'Vebä-
Iäinen' eversti' 'Bodisko, 'mutta-^jiuölns-'
tustä joHti varsinaisesti siiöinäläirieQ
^^övefötilutithaiitti %iiit Ftiiriilijelm, jöka
oii Ähv^harimäatn värä^
nan varusvälveä:öli 2^000 Ästä,jöi6ta
noin 4Öb oli suöma!^^^^
Kesäkuun 21 piiä 18S4 näyttäytyi pie­ni
engliantilaihen laivasto-osasto Böinär-sundin
edustalla ja alkoi pommittaa
Unhoitusta. Pöminitus osoittautui kui­tenkin
tuloksettomaksi, jonka takia lai­vasto
vetäytyi pois. Mutta elokuun
alussa vihollislaivasto tuli uudelleen. Si­tä
komeiisi nyt englaiitilais-ranskalaisen
laivaston ylipäällikkö, ranskalainen Ba-raguay
d'Hillier3 ja hänen komennos­saan
oli toistakymmentätuhatta miestä.
Oli luonnollista, että Furuhjelmin ei on­nistunut
estää vihollisen laskemasta
joukkojaan maihin Ahvenanmaalle. Hän
vetäyt3ikin pian vähäisine joukkoineen
varsinaisen linnoituksen suojiin ja kah­deksan
vuorokautta kesti hirveää pom­mitusta,
ennenkuin hyökkääjien onnis­tui
valloittaa linnoitus kaikkine eris-kummallisine
torneineen, joitä oli useita
salmen molemmin puolin pääliniioituk-sen
sivustoilla. Tämä tapahtui elokuun
16 pnä.
Kun voittajat eivät pitäneet mahdol­lisena
linnoituksen säilyttämistä käsis­sään
talven yli, päättivät he räjäyttää
sen, etteivät venäläiset saisi sitä uudes­taan
käsiinsä ja voisi varustaa sitä uu­delleen
itselleen entistä paremmaksi
tukikohdaksi. .Linnoituksen eri osien
alle kaivettiin 40 ruutisuonta, jotka sit-
"ten yhtäaikaa räjäytettiin — ja niin
muutamassa silmänräpäyksessä tuhoutui
tämä linnoitus, jota oii rakennettu vuo­sikymmeniä.
Englantilainen sanomalehti Times ku­vasi
tätä tapausta seuraavasti:
''Suuresta savupilvestä salama sala­man
perään välähti ja putosi tähtinä me­reen
— ne olivat linnoitukseen jääneitä
pommeja. Rauniot valtasi tuli heti sen
jälkeen. Kesäyön aikaan palo oli sy-t>
i:tänyt läheisen suuren makasiinin.
Kaksi päivää ja kaksi yötä tulipalo rie­hui.
Erästä suuren pyöreän tornin osaa
varjeltiin vartavasten kokeiluja varten.
Amiraali Chads antoi linjalaiva Edin­burghin
siviistatj^kieh ampua sitä vas-
(Jatkuu kolniaimells Ävtilfe)
Tuntematon sokea ystäväni on myöskin yksj ^
maailmansodan ahri. Sota oh tuhonnut hänen
taen hänet vaeltamaan ikuisessa pimeydessä.
Tutustuin häneen bussiäutossa, jossa hän jokaiaj^
istuu samassa paikassa, keppi kädessään ja eX^sali^
vellaah, josta voin päätellä, että hänen elämänsä d ,^
\'attö, vaan hänen t&ytyy raataa sokeana elämänsä
raiseksi.
Hän oh nuori, ehkäpä noin 25 vuoden ikämcii.
sa ovat lempeät jatoulehsä aina käimiissa hymysi.
te!ee vferustövermsa "Kanssa niiellyftävästi, mutta liä
seestaan ja hymystään voi lukea Jotakin surunvoittoisu'
tä kuvastnu löivbitömuus.
Eräänä aamuna istuin hänen lähellään ja kuulin
keskustelevan vierustoverinsa kanssa. Hän kysjl
istuvalta, -millaiselta päivä näyttää tänään, johöa ku
; sen vastaavan, että on ihana- auringonpaiste. Xäio
ikäänkuin sisäisen taistelun ja hän sanoi:
- "Olisi ihana nähdä sitä. En ole vuosiin nähnyt
kauneutta, en päi^n valkeutta, sillä ympärilläBi oa v
"nainen prmeys."
Puhöehsa teki minuun tuskaisen vaikutuksen ja
\Tltani nousi noita jMmia- ihmisiä' vastaim,..jptka i
' jatkuvasti, suunnittelevat uusia miiirha- -ja tuhoamisvi
laas l^vittääksmi -i&iöisslämää; tehdäkseen sökeiks |
moiksj nuorukaiset, |o&a -ovat syntyneet maailmaaö
maan elämää^" luomaan «maailmaa'kaikille kauniiksi ]§.
'.SialledätBaäiöfeietoäks!,; " * • " "
' Millä oikeuäeÖa he senftek^ät, köka-ön paanut
- määräämään^; ihymisten kohtaloista? "Sisäinen 4uskiö
rintaani jä olislti haiunnut tuutaa kaikille matkusta]
Vaä antako enää tuollaista ^tapailtua,-että ihmiset t
j liuri parhaassa^elämäh kukoistuksessaan iku
ktitcn on tämä tuhtematxjn ystäväni,- joitä käi^ä Ä |
. oh riistetty!" Hän ei koskaan ehaä'^^^^
sa öCtäa osaa elämän iloihin, hähdlä-luöhhdh käimemtj?
pärinään, vaan päivästä päivään, vuodesta- vuotfe
-täytyy nojata sauvaansa ja tuijottaa mitään "nälenMiu-il^iä^
, .jyyteen.. - . -i;? [ Nuorempia
Eh ole nähnyt tätä sokeata ystävääni vähään aia^:,r,' alleen pitänj
siksi olenkin aprikoinut, että mitä hänelle oh t^^ji > ja he ovat i
missä hän on, sillä paikkansa vaxlnhssa ori tyhjä, fir: '%olettamuk£
nähdä hänet ja .silloin ikäänkuin-tuhM$m,-atä.häJ5er
riilään on Ritakin myötätuntoisia ihmisiä, jotka joli"
valla haluaisivat oltaa osaa hänen tyhjältä tuntmi-määnsä,
vaihtaa vaunussa ajatuksia vierustovem !
Näin, että hänen kasvonsa aina kirkastuivat kun ji
puhutteli. Siis pienikin osanotto voi iiioda valonpilk
seen pimeyteen.
Mitä me voimme tehdä hänen ja monien tuhansisi
män hyvittämiseksi? Vastaus on, että me voimme tdi
tä rauhan säilyttämisen puolesta, että ei meidän tar
nähdä nuoriamme sokeina ja raajarikkoisina, vaan etta
me heidät nähdä iloisina ja onnellisina. Tämän mevsj
UJNAI
henge
ksi kutefi ti
karjalasta,
taan- sijaitsi
Lea syntypä
larkeminin s
ppuoÄ,
Builia;'Vier
^tin mTelest
kuoojeh älki
[idettiin my
la Itä-Karjal
lähteillekin a
lähinjiä K.%
tansahrunoje
Suomeen.-
lervehdittiin
an aitosuoE
Calevala tah
iautta selittä
iialaisten t0£
läntisistä
tehdä, jos .joukkona nousemme taisteluun sotaa.vastaani
. . TYYNE.'
Kirj. H. D. M . _
Lunta sataa, vuotien lunta, •••
ohimoille kartttm stiortuvia
valkeita ja harmaita . . .
Silmäin välke väsynyt ja vento.
Muistikomeroissa lUkkttu
kuvia niin armaita . . .
pois kiitäviä kuin päivänperhon lento.
Herkkä lapsuus, nuoruus altis,
voimavuödet tuovat onnen parhaan.
Ntioruiittasi imitstain
käy jälleen syötnes snloislmmat kukka-tarhat
Väsyneenä Uikut, astuen elon tarhaan,
kokoomaan talteen syksyn-marjat . • •
Niitä kooten päivä i-taan vaipuu,
harsot valkeat liikkuu taivaan Idclla-
Mietit: mitä oonkaan vailla - . •
Knkktiroilladn pöydät täynnä työtä,
tehtyä on paljonkin jo tullut
ja iltakin jo siinä sampiu,
on hämärää niin illamiäissa.
Ja väsyneenä vanhm lapsillensa
hiljaa kuiskaa: —
nyt hyvää yötä.
S
•f-n
tutkimul
atitta ei mit
n alueilta
|imeä ja erä
mä alueet
vgorodin I
Uusin tiet<
Ittanut, el
iiynyt kisns
ja vahj
önnrotvain
eri rimolai
ksi ja kokc
Jaksi. -Elij
ansanrunoje
mrnen vain
t tohtori Vi
phteena jah
;eIenkiintoi<
^^aistusta jo
ff.^?valan synny
^^musten vak
te varsinaise
la, vaan I
inonsirpalei(
•ö kansalle
|istasataa VI
iuusliikl
«tunnon he;
kulttuur
'^tiin kansc
Imalle, t
>ainio menne
'^kkea st
•lungenin la
(Jatkoj
saa SOO jaar
yhteislai
^urit tä>-del
oonistnnut
'^ämä oli OS
laulukij
I.\UANTAINA, H E L M I K U m 25 . PÄIVÄNÄ, -1950
i