Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 25, 1950

              mm.
J3i
i
H
käyiik
työtkin
. mkltii :'*'
laskin "k:/jis
sss, 'vai
Elli
tr-alffiiiksi .-(K
vaimo!
^käsjal
i^ taas j2
o!| n\k
iuttu:; S'-
kellä liän
EllU-al
niekssä l)
t Uki ?kvi
työn h
li istunut"
ia kotiin,
ä rupalte
sivat olcv
t sitä
Elli ka'
anoen:
Lionani.
»ni valä
oleran li;
iitä; että:
Tjoituksii
1, jotieö
3än sanoi fc
leettorasi |
siedä, ja
toisten =. j
jian itätuulen irroittamat kullan,
fiset koivun ja haavan lehdet kar-
Lt hurjaa leikkiään jo ruskeaksi
luneella maanpinnalla, harmaa-kankeuteen
verhoutuneista päivis-i
pilkistä pimeistä ilk>istaan ja^kä-
I vesisateistaan huolimatta oli syk-luonto
kaunista. Kultaa hohta-lehtipuiden
rykelmään oli somasti
tänne sijoittunut vihreä havu-lantaen
silmää hivelevän viehätys-
Lsa pian alastomuuteen riisutuil-
Itipuille. . • :^.V >
alan tuvan pihaikkunan €4essä is-llervo
ja seurasi lehtien karkeloa,
Jp sai tuuli lehden piha-pihla-
;astakin olipa melkein viedä koko
joka uhkui kirkkaan punaisten
pterttujen runsasta painoa, Pihia-rellä
ravisteli oksiaan rehevä tuo-ustine
marjoineen. Tellervp
olleensa, yhdeksänvuotias, kun
istutettiin ja se oli silloin ollut
pitempi, kuin hän. Nyt se oli
[pitempi ja niin tuuheapksainen.
Ikein huomaamatta lennähtivät
|ron ajatukset valtameren taakse,
kasvoi vuokratalon _ ahtaalla
11a puu, joka muistutti hyvin
tuomea. 'Kun he vastavihittyinä
anssa olivat katselleet itselleen
ikotia ja edullista sijoituspaikkaa.
loa, että Elli sittenkin oli |iarvan-
|ntä, ollut ehkä hieman mustasuk-tkin
hänestä kun huomasi. hänen
ipois kotoa.
|n — eilen oli minun syntymäpäi-
IKaarina senkin, muistutti."
;.hätkähti, hänhän oli ollut sya-.
|iväjuhlassa Illalla.
^Jie, minä haluaisin, sinistä synty- ,
llä.. Minkä.sitten^ rakas?.'^.Iiys3ä -
stoksen s
.n jokdo-i I
jvan ^ l
kuinsiri
oikean .elä\^-pienesi nukeni^'
ittaEllil Juurihan luin slBjmHrr
^tasi, joka sivumenneis i ssnoeji
flinta mitä olet kirjoUtanut, koh-sa
sanot, että meidän läpsistam.-
tetaankanuunm,ruokaa. Etko
, miten meidän nukelleiij^ kär.
Ja mitenltä vaikuttaisi häneen
elämä, jota olemme viinie aikoi-eet,
aivankuin ventovieraat: kah-iristetyssä
maailmassa, vaikkakin
katon alla . .;?"
in onnen aalto tulvahti Elliin,
sitäkyllä usein ajatellut^', sanoi
'Tästä lähtien, omistan sinulle
^ iin aikaa. Kirjoittelen siiran.pois-
^•irnensif^ paperiruusujen": teon jätän
an jäne-^-^-lSlH Olemmehan . niolemmat .
AarneöHI^S ' ^^^^oi^a ja mmä pidän ääret-
'^..«1 ruusuista. Voinhan istuttaa nii-to
puutarhaamme. Kesäilloin is-niiden
tuoksujen keskellä, luem-.
fä kirjoja ja leikimme lapsemme
Olijaamme tulevaa lastamme
ämää varten. Meidän on yh-ja
yhteistyössä ryhdjlfävä ra-an
uutta sellaista maailmaa,
psemme saa nauttia onnen täyt-
2^ää ja jossa ei hänestä^kasva-yunan
ruokaa", sanoi E l l i.
päänsä kaivautui Aamen kai-likin
hienojen hiusten hivellessä
[poskea, • , ;.' .,
o^€t kultainen vaimo'*; ioiskäsi
ttttoi hellävaroen käsivartensa-^ •
^'^rön ympäri.
niin harvasanainen. Lasten joskus ylitse
kuohuvaan elämänintoon ja rajuihin
leikkeihin, joihin äiti oli pian tuskastu­nut,
oli isä suhtautunut rauhallisen mal­tillisesti.
"Isä taitaa olla oikeassa."
*'En ole ollenkaan varma, olenko oi­keassa",
huomautti Takala, *'sillä sinä
Takalan tytär ja voit saada armon Lo­viisa-
emännän silmissä, mutta siUikin,
veri on aina \'että sakeampaa. En ha­luaisi
nähdä - sinua onnettomana."
- i^un, Tellervo «ei vastannut käveli Ta­kala
hellan-luo keinutuoliin.
"Mieti asiaa, Tellervo, ja tee minusta
riippumaton päätös. Oman onnesi oh­jaksia
sinä käsittelet, joiden käsittelyyn
ei olisi muilla lupa sotkeentua, mutta
isän sydämen! pyrkii vanhemman y i i -
sausoikeudellaan antamaan neuvoja."
Keveästi nousi Tellervon jalka hänen
astellessaan marraskuisen pakkasen,
jäädyttämää tietä. Hän oli käjmj^ pos­tissa,
jossa oli mieluinen yllätyspaketti,
ja Tellervo oli yllätyksen lisäksi häm­mästynyt
nähdessään lähettäjän: Bill
Saarre.
Paketin painavuudesta huolimatta k i i ­rehti
Tellervo askeleitaan, melkieinpa
yhta malttamattomana kuin ennen lap;
suusvubsinä jonkun harvinaisen tapaih-tuman
ratkaisun edellä ajatusten viipy­essä
tavallista lämpimämpiriä niissä het-kissä,
mitä hän oH viettänyt BilHn kans-l
,sa. Kesän kuluessa hän oli saanutUse- ,
ampia paketteja, mutta ne olivat Ir^iien
ja-JRosen lähettämiä, sellaisia, joita hän
bii tilannut ja jotka oli maksettu hänen,
omilla rahoillaan, mutta nyt, tarriä pa­ketti
ilmaisi, että^ joku pH muistanut;
häntä pniatahtpisesti. ' . . -
Saa\^ttuaan Ta^^ '|'ell€iry;ba r
, pdpttamassa tpicien yllätys -r— Elskp-ja
'Mpn,'sam'|Kiketiii." Tellenm äa-
.aessä.oli terävä^ spint»- |a ottaen pake­tin,-
ImÄ'lisäsi:" *Tulea. kohta takaisin,'
kun vien tämän huoneeseem."
• • Kului, aionta pitkää hetkeä. Liisa #1
feiltänyt kahv-a- |a kattaBUt pöydän^
imitta- Tdlem>:i el kiiuluöut takaisin.
"'Kun Liisa varovaisesti raottihänen hisfö-neensa.
ovea. Istui Tellm^o pöydän luo­na,-
paketin s i ^ t ö ja ayoin kirje edes­sään,
katse kiinnitettynä synkkänä nitoa-valle
niarxaskmin taivaalle. Jo pari ker­taa
oH Tellervo lukenut edessään olevan
kirjeen. Vaikka sen sisältö ei ollut mo­nisanainen,
toi se hänen mieleensä mo­nenlaisia
ajatuksia, Billin lämmin huo­maavaisuus,
lähettäessään paketin sai
Teller\'on muistelemaan niitä monia kau­niita
ominaisuuksia Billin luonteessa,
mitä hän ei ollut ennen arvioinut miksi­kään.
Nytkin Bill kirjoitti: ''Lähetän
sinulle paketin jouluksi, kun näyttää
kaisin, tuletko enää ollenkaan . , . Toi­vottavasti
et ota pientä lahjaani paliak-sesi,
siliä lähetän paketin kiitollisuuden
osoituksena niistä hauskoista hetkistä,
joita vietin kanssasi.-' • :
'^Siellä jo toiset pitkästyvät viipionis- *
täsi ja kahvikin pn jo valmiina." Liisan
ään sai Telleryon säpsähtämään.
/'Taisin viivähtää pitempään kuin ai-oinkaan",
virkkoi Tellervp nolostunee­na
nousten tuolistaan.
•a
pienille säästöilleen, oli Tellervo heti
mieltynyt vuokratalon ahtaalla piha­maalla
näiveröisenä kasvavaan tuomeen.
He olivat ostaneet talon ja huolellisen
vaalinnan tuloksena oli Cherry-puusta
kehittynyt rehevä ja kaunis, jonka var­jossa
hän oli monena kesäiltana istunut
Billin kanssa. Tellervo hätkähti ajatus­taan.
Milisi juuri B i l l oli ensimmäinen, olet nyt muutakin,, etkä vaintöyhän ^^tet kuitenkaan tule ennen joulua ta-jonka
kanssa hj^n^muisti istunee^n^^ i--..-i-i-- -.i...-. r« .
varjpssa? Olil^^n mitä monta muuta­kin,
Joe, Michael ja lukuisat naistutta-vans^.
iaf kuitenkin se pii Bill, joka pii
faänep ajatuksissaan ensimmäisenä. Ku-,
luneina päivinä o|ikin B i l l plliit hänen
mielessään tavallista enemmän, johtuiko
se ehkä Billiltä in^elkein joka viikko saa­puvista
pienistä tervehdyksistä, jotka
tavallisesti olivat pöstiicprttifcuviä koti­kaupungista
ja aina mistä paikoista otet­tuja,
joissa, heillä pii tapana Billin kans- •
sa käydä huvittelemassa. Postikorttei-
" hin pH /kirjoitettu lauseita' • kutean: .".'Vie­läkö
nmistat tämän^ paikan?" VEikö
meilFä ollut hauskaa tanssiessamme
'täällä?^^ . . . ~ .
"Taitaa tulla jo tänä iltana sade, kun
tuuli poisi kiskoo idästä".
Säpsähtäen kääntyi Tellervo yTnpäri.
Hän pH pUut niin.ajati&siinsa sy^venty-neenä,
«ettei ollut kuullut Isän tuloa vie­relleen.
- •
*',Taitaa tulla", hän;myönsi hajamie-.
lisenä, äskeisten ajatusten vielä -kierr
rellessä aivoissa.
"Sinulla laitaa olla jo ikävä uutta ko­timaatasi
j a siellä olevia-ystäviä ja tut-.
tavia?" Takala katsoi kiinteästi tyttä­reensä.
: . :
K ^ t l hetken, ennenkiOT^^-T^
tasi. ••• . • ... . - v ; -
" E n t i e ^ . Jpskusvkaät,kaipaanld??;
sinn^, mutta 5it^<5iikinr :^, hm-jä^^^^
lausjeeösa^^e^en^^ [••:
' "Pitäisin" sinut mieMläni -1 tai:
sunakin läheisyydessäni'amia^^j^^^^^ rr • -r ^ . . . . . . .
t o Ä ilpmeiijkuSiirsit^l^^^^
r a s k u u l l e j a ^ ä h ä ä ä » W^
tuin k e ^ l ä kiiulemäan - siniun ja KypSr
• • • He -kävelivät. iltahämärän, tummenta-rnaa
tietä — Tellervo ja Kyösti. Kyösti
oli pyytänyt Tellervoa hetkeksi kävele­mään
j a oli ihmetellyt itsekseen sitä au-iiuttä,
millä tyttö suostui hänen pyyn­töönsä.
Kuin yhteisestä sopimuksesta he oh­jasivat
askeleensa lammen rannalle, jon­ka
pinta oli nyt kirkkaan jään peitossa.
Kun he lähestyivät lampea ehdotti
Kyösti:
"Emmekö mene luistelemaan, käyhän
se päinsä ilman luistimiakin?"
" E i , emme mene jäälle vielä, luuri
tänä aamuna isä varoitti lapsia jäälle
menosta ja isä kyllä tietää, koska jää on
tarpeeksi kestävää."
; S.eyra» kiusallinen äänettömyys, jota
- r i k i p i vain heidän askeltensa k^iku jää-tyii^
seen tiehen ja marraskuisen tuulen
vinha temmellys puiden ersissä.
Äkkiä Kyösti pystyi ja kysyi:
"Telten^^p, jpW piet päässyt seivyy-tem:
tunteistasi?" Viimeisten päiyan-dppeidjE?
ia valossa yritti mies lukea tytön
niinpää
emusta
hänen
inkin i
listauits?*'
illalla. ^
stelis
j nlta ¥
aia ^•
tln: yälill^: käydyii k^sku^telun.^^^^
tukseni el plluf sitä ikuunp^^^ ^
ayonaisesta. jkkunaste k^tautiuyat; äär ^
neime selvästi. Tyttärenf; i^lua.isln an­taa
slnplle nemm: • pä"^-tee ie«hdystä, :
ajatt^e. asia :jN>ka puoMto^^^
• "teet.-pä^tQksen."'- ^V;--.: y-^,": • -
"Olen-sitä. ajatellut;inuttafräätökseen
en pääse", sanoi Tellervo; tuskin kuulu­vasti..
.. -
"Rakkautesi Kyöstiin täytyy olla ää­rettömän
voimakas, kyetäkseen tasoit­tamaan
l i e ristiriitaisuudet, jotka aiheu­tuvat
Lehtelän emännän lempipojan
kanssa naimisiin menc^ta. Kyösti on
ainoa Lehtelän lapsista, joka on saanut
koulusivistyksen ja emäntä on hänestä
äärettömän ylpeä. IMikään hänen mie­lestään
ei ole pojalle kylliksi h3rvä ja mi­nusta
tuntuu, että hänellä on vielä tar­peeksi
vaikutusvaltaa Kyöstin ylitse,
sysätäkseen epämieluisen avioliiton ris­tiriitojen
aallokkoon."
• Tellervo'katsoi'ihmeissään.-.. Koskaan
, hän ei ollut kuullut isän - puhuvan -noin -
pitkään yhdellä kerlaa-jamahdoHlsesti.
se olikin-nyt ..-ensimmäinen-kerta.--; Isä'
d i vaicuttaiiut aina kovia jäyMltä. ja
karulta feiin ItiontO/Jöiioa haa oii r^^
•keataaut - •kotliisa-.^|a.- -.raiyaimiit:: • p ^ t ; -
Tyly" ei • isä-©ll«t :3coskaaii ••.ollurj-.omtta. -
döinkin, all^nut avautua vastaanotta­man
p^omiskollisea rakkauden. -
"^Jiten te niin tulitte^ ettemme 4.a-vanjs^
t?^' ihnfi^tteli IHlervp.; ^. - • ; . • .
. '.'Ttilim.me s^iaisia - anet^plkuja; Ja;'
en yöi tulla."
V ''M, lakasta mimm enää.'*'
-äänessä soi pettymys.
-• ^"'En rakasta, .'Kyösti.Vielä tänä. aa­muna
uskoin fakastavanj. sinua, mutta
säästimme jupruakpHta rakkauteni ollut kylliksi
mitä asiaa kahdella iiairnattpmalla^^^ jakamaan elämän kohtalot
rella miehellä pn taloon, jossa pn i ä k si kanssa^, muttaäsken minulle selvisi, et-nai?
Q?^käistä tyttöä'V sanoi Esko yaka-
, vui^ta. teeskaspellen. . .
"Aina sinä hulluttelet", sänpi, Liisa
punastuen.
tä pien tehnyt elämäni suurimman tyh­myyden
nnelmpidessani sinusta kahdek­santoista
pitkää vuotta ja nyt en voi
muuta, kuin kiittää sinua, että avasit sil-
"Taaskin paketti?" Kyösti katsoi tut-v mähf ennenkuin se oli liian myöhäistä."
kivasti Tellervoa, ^ l ä hän näld selvästi,
paketin lähettäjän nimen. ^\
Tellervo kohtasi Kyöstin kats«n ja
luki hänen silmistään omistusoikeuden-herruudella
tehdyn kysymylcsen: /Millä
aikeudella mies lähettää sinulle, paket­teja?'
He tarkastelivat toisiaan sanattomina
ja molemmista tuntui tuo hetki iäisyy­deltä,
vaikka siihen kului ainoastaan
tuokio, mutta siinä tuokiossa selveni
TelIer\'olle se, mikä oli yli neljä kuu­kautta
ristisana-ar\''oituksena .vaivannut.. -
hänen aivojaan. Hänelle selvisi; että
' . '.'•Minä kuinka?" Miehen äänessä oli
ihmettelyä. .
"Sinun äänetön kysymyksesi, nahdes-säsi,
että paketin lähettäjä oli mies,
osoitti selvemmin kuin sanat, että avio­liitto
kanssasi olisi minulle ainaista t i ­lintekoa
ja —"
"Tellervo", keskeytti mies, "sinä olet
\-äärässä, en vaadi tilintekoa askeleista­si.
Rakastan sinua ja ainoa toivomuk-seni.
on tehdä sinut onnelliseksi."
.*'Mutta... sinä et ypi.. tehdä minua on-
. .neEi^ksi-''. Tytön ,ääm oli varma.
• "Liirpnteesi;pn.Jiian-.he&kp, äitisi suun-
JCyöstinvaimoksi hän ei voituUa,Miien - nit^pim^ sel-rayca^
tensa el ollut enää kylliksi voi-^: lai^ei? n
makas, eikä kylliksi nöyrä ajlstuömo> sinaiypit.tehdä.onnelliseni Ja senhän
•sUlcsnkin,..'kun.,hänen. .tfej;^t yl|tä _|i^in-^uin -minäkin,,^et^l
viattOTiimmista tcoistaankin. * äitisi.ihalm minua p o i k a i n vaimoksi.
'4 'M
i
TO
'"PM
li
I
1%
- -