1944-10-28-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 LAUANTAINA, LOKAKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1944
hiä, jotka eivät olleet kerenneelt juhliin,
kun puut eivät olleet vielä p i nossa.
Kun 3loin kertoa toista erää, olin
jo liikutettu ja taisin panna omiani
sekaan.
^^^^^^^^^^^^^^
^rma&ytnafäinattstin rintaani vasten
hiljaa mttn huuleni huulias koskee.
Ma näen -r— suit silmäsi täynn' O-JQI
tulta.
Varis on viisas lintu
Liekissä on useita kertoja pakistu
variksista ja sanottu niitä kevään
emiustajiksi. Täätlä Sointulassa on
variksia ympäri vuoden. Ja jos esi-merkrksi
teet lahtia, niin kyllä ilmestyy
variksia ympärille.' Muutenkin
niillä on näin merenrannalla hyvät ol-
^ tavat. On syömistä monenlaista, on
kalaa, on clammia (eräs iiäkinken-kälaji)
ja muuta kuoriaista rannat
täynnä.
Varis on viisas lintu, se osaa hakea
ruokansa ja juomansa. Ihmisenkin
on vaikea esim. avata clammia, ellei
tiedä oikeaa tapaa, mutta variksellakin
on siihen konstinsa. Minun parempi
puoliskoni, joka työskentelee
yCitenä*an rannalla, on nähnyt miten
varis menettelee. Se ottaa clammin
suuhunsa, lentää korkealle ja sieltä
pudottaa sen kivikkoon. Jos ei ensimmäisellä
kerralla saa clammia rikki,
lentää vielä korkeammalle ja taas
pudottaa, jolloin se tavallisesti aukeaa.
Mutta joskus sattuu kalalok-ki.
olemaan valmiina ja sieppaa saa-,
liin ennenkuin varis kerkiää. Silloin
alkaa vihainen takaa-ajo.
Kerran oli ollut kalalokilla jäte-lihakimpale
syötävänä. Variksen oli
tehnyt mieli osille, mutta kun lokki
on suurempi lintu, niin ei uskaltanut.
Keksipä silloin varis keinon -r— meni
ja.veti lokkia hännästä. Lokki suuttui
ja kääntyi varista hätyttämään.
Silloin varis sukkelasti sieppasi l i -
basta palauj ja uusi saman tempun
UÄeämpaiian kertaan, joten sai osansa.
Äskettäin kun mieheni työskenteli
hautausmaalla ja näki variksen as-karoitsevan
eräällä haudalla, meni
hän katkomaan, mitä se siellä hommaa.
Ja mitä se hommasi — se nokki lasi-olikin.
Mutta mitä me tässä kadulla
seisomme, mennään johonkin sisälle",
sanoin, ja niin me yksi mielisesti painelimme
kapakkaan.
Sinne tultua minua vaadittiin kerr
tomaan uiiieilusta ja samaNa pojat
• koristivat pöytää pariUakyTnmenellä
olutlasilla. Avasin suuni ja alpin kertoa
'järjestyksessä kuulantyönnöstä
köydenvetöon asti, joka oli koko urheilun
polttopiste. ; i
Kun mainitsin köydenvedon, niin
miehet hätkähtivät, sillä heillä oli vielä
tuoreessa muistissa »kaksi vuotta^
takaperin ollut ankara koetus suomalaisten
ja ranskalaisten välillä, jossa
. jälkimmäiset urheasti voittivat. Se
oli arka paikka. Nyt oli suomalaiset
vastakkain, nimittäin metsämiehet ja
kaupunkilaiset.
"Kerro justiin niinkuin asia oli, älä
pane yhtään liikaa äläkä jätä mitään
pois", sanoi kaima, jota asia innostutti.
Kotkasin vielä, pari lasia kaljaa
kurkkuuni yhteen menoon ja aloin
uudelleen siitä lähtien kun juhlia ruvettiin
hommaamaan ja ruuskattiin
puoleen Ja toiseen. "Ja sitten valkeni
se hetki, jolloin lyötiin voimat vastakkain.
Pojat, se köydenveto ei ollut
lasten leikkiä, sen huomasivat sekä
vetäjät että yleisö, siHä kaikki vetäjät
olivat ^kahdensadan ja kahdensa*
danviidenkymmenen paunan välillä
olevia miehiä."
"Arvaa sen, mutta jatk^an", sanoivat
pojat.
"Heti ensimmäisellä kiräuksella, -
^^Niin—kun alettiin, niin kaupun- jaan lemmitköm^^^ näenkö
kilaiset sanoivat, että on liian vähän
miehiä vetämässä, pitää panna kum- '
päänkin päähän mies lisää. JNTo pan-
^ naan vain, päätettiin, ja niin pantiin
; kumpaankin päähän kuusi miestä.
Mutta metsämiesten päähän oli pu-
• jahtanut vielä seitsemäs, jota kaupunkilaiset
eivät huomanneet. Voi voi
jos seft olisivat akat, nuo hiin vietävän
rehelliset, nähneet, niin arvaa sen
mikä siitä olisi seurannu t!
Valmis! kuului johtajan ääni. Köysi
(kiristyi äkkiä ja elämä kasvoi y i l -
i liksi. Huudettiin puoleen ja toiseen
niin paljon kuin kurkusta l ä h t i . ..
'V^etäkää kaupunkilaiset! Kaupungin
kunnia riippuu t e i s t ä ! ' . . . 'Met-
- sämiehet — metsämiehet! Jos häviätte,
niin se on ikuinen häpeä — ikuinen
häpeä!' . . .
Eräs nainen huusi tpisellp: 'Sun
miehes ei vedä, nojaa vain!'
'No eikö se pöllö nyt osaa vetää
käskemättä!' kivahti toinen ja meni
ja tuuppasi miestään. Mutta se oli
jo myöhäistä, köysi alkoi tulla met-sämiehille
päin. Öli yoitettul Kaksi
metsämiestä jäi kentälle öikoseksi,
niin lujalle olivat ottaneet.
Kyllä se oliltova köStus.
Mutta kun ruvettiin syitä selittämään,
niin kylläpä niitä löytyi jos
minkälaisia. . Ja ianpuiikiliiisten ank-kurimies
päätteli: "Sellaisia juhlia ei
kannata pitää ollenkaan, missä ei voi-.
• t a ! » \ . • • ' : ' ] • ''yh'\'
Kun ohjelma oli ohi j a palkinnot
jaettu, niin metsämiesten änkkurimies
käski kaikti haiset kahville. Se oli
unta?
Vannon nyt sulte, ma rakastan sm
aavikon keskeltä rttusun su löysin.
Öi, sano nyt thulle; aavikon kukka,
kulkijan rakkaus olisko,^ halpa?
Jos mua et rakasta^ surtthun sorrun^
kylineHeti kaikelle taivahan alla.
l^iin kauan sua etsin, kukkien
kukkaa,
olet onneni mun tai eloni hukka
Jos lemmestä lemmen saan vastahan
suita,
en muuta ma.pyydä eloni tiellä.
Oi aavikon ruusu, kukista kaunein,
vastaa nyt, vastaa — kuulunko sulk?
ARNOLD NVRML
purkista siihen tuodut kukkaset, sirot-teK.
he siihen ympärille.ja joi sitten
purkista vettä. Siinä se teki pahaa
h&Xtri ^aj^^ että
lapset siellä kukat ottaa pois. Seuraavana
päivänä oli vielä käynyt siinä
juomassa.
Niinpä hiin, täytyyhän sen varik-söikin
elämäänsä ylläpitää, vaikka ne
keinot eivät aina miellytä meitä ih-misia.
ISOÄTTL
kun koysi piukalle tuh, napit pars- , .. ^ , , T v -i i •»
r • -* T « kyivat ken t•ä-1ll1e mi•es t*en pai-djo i•s it.a . JTa kauu^m„iisrtxi t^e^^h^t1y . ^1J'a,; sima kaikki."
voi sitä melua, mikä yleisön joukossa
^ r i t y i . EinSnnät komentelivat uk-kdjaan
ja koettivat heitä innostaa vetämään^
Aluksi näytti että kaupunkilaiset
voittaa, sillä metsämiesten
enemmistö taisi olla liika humalassa,
koska niitä kirnusi sikin sokin köyden
alla ja yksikin Käj^län mies veti
väärin pain, joten koko veto jäi tnd-kein
ankkurimiehen varaan. Voitto
olikin jo kerraii käupunkilaisiUa, mutta
siinä hurijässa tohinassa ^ i . sita.laukaan
huomannut. Menin ja kiljaisin
vetoan korvaan:
Kyllä ette ensi kesänä voita",
saiioi takanamme mies, joka oli minun
huomaainatta kuunnellut selostustani.
Saapa sitten nähdä, sillä vielä sitä
yritetään.
EETU.
Ofi ne jymyottelut
^iitä on jo muutamia viikkoja vier
rahtähyt, kun katua kayskennellessä-ni.
syviin Jajatuksiihi vaipuneena kuu-:
. Iin:...;.,.; ;-'
"Ka, kaimä —terve, terve!''Rymy
Eetu se Siinä tuli käsi ojossa vastaan"
Ja . tuli siihenkin kohta kolmaskin '
mies, jonka kaima ^ i i t i H i j v i - K u s -
tiksi, nääporikseen. ^blemmat
karskia ipiehia.
"Nö, miksi ette tulleet juhliin?'^,
kysasin.
**Ei saatu kotimiestä. Mutta olisiko
kannattanut tulla — oliko siellä
paljon urheilua?"
"Olihan sitä, olipa niinkin, ja hyvää
• Kohta kolme - kuuta kulahtanut
: käyni^ibtaniJKi^
;sa kaivpskylässäi kJTO^
kotikäupungisMini. iKummissani katselin
kans^ kuhinaakaduilla, kuinka;
kulkivat kaupoista keräämä^ körd-iin^
i kaikenlaista kamaa. Kaikilla -
kova.kiire-kauempaa
kiivastakirveen kalsketta.
•'Kuka kotiaan korjaa?" kysäsin. Kaverit
katsahtivat kysyjään kasvot
kirkkaina. "Kyllä kohta keksit."
; Koiyukadun kulmaan kerittyä kuulin
kiivaan kalkkeen kantautuvan
kulttuprrkodin kellarista, Kuka kirotun:
konna . . . ? Kirosin, käännyin
kavereita kohden. Kavereita kiroukseni
kovasti kutkutti,.
Kavereista ;Kosti kiireisesti kertoi,
kuka kellarissa icGiluaa. Kertoi Kas-
. "sun känHnsä^^^^^ k^ kotia kuntoon
korjailevan.
. Ravimme -kotimme kehykseen.
Kaanieälta-kuvasti, kurjan kelvotio-makiikärventynyt,
koko kalusto ke-
-käldaa^nä; •;-^^v>;^/^.••;;- .
Kovasti korjauksen; kolina .kävi.
Kolme .kaveria.,Idireestikunno
kuonäavkadunkulmaänkärräsi. Kalle
kertoi kutsuneensa^kängin kirvesmie-hiä
kello kuudeksi kattoa kopistelemaan,
kehuqia katon kello kahdeksaan
kuntoutuyan.; ;Kumraalta kuu- :
losti. , -;-••;.,,' ^ - '^ . .
. Kävin; kuudelta katsomas^^
käy^ ; kuinka'känkiä- kokoontunut.
:;K-ummissaan ^tseUmme .kuuman
keUar^erjTÖkM kuinka
. ky^mmenet kft^^^
- kötunsa ka^^^ kuinka kokit
kultaiset kafti^
^ i n : kuUakyn*^
ta kh^ۀies4i;^X^ ker-
; r a s s äM l ^ ; j ^ ä > k ^^
kiivaaeU^kti^^
.^^aöev:^^^ Jkoknken
Käveltyäni katua Kuhittajaln kah- ^ kuuta^tuluy, kaqs^
v l l ä h ^ d ä l l e , k < Ä t a « n kavereita ko- ^ ^ « f ^ ^ ^ s ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ f!' :
ja Lana Turner, ?S7,000.
Columbia Pictures Corp. — Brian
Aherne, ?144,985; Joel McCrea, jnie.
?ns,750; Edward G. Robinson, punkilaisia, että''niiehiä ne ovat hä^
$129,166, ja Loretta Young, ?85,000. vinneetkin', mutta auttaakos se sel-
Universal Pictures Co., Inc. — lainen lohdutus."
Charles Boyer,: $sa,00(); Edna Mae Noin kerroin. Pojat tilasivat lisää.
(Deanna) Durbin, $282,250; Ran- olutta pi^^tään ja lisää, k c r ä y ^ p ö y -
dolph Scott, ?132,1S7, ja Eranchot dän ympärille midiiäkin, kaikki in-
.Tone, $101,111. nostuneiu kuulemaan lisää\-sr-.nwe^
'^Vedat väärin päin!" /
'-ÄJä lielvetissä!'* sänoimies ja al^^
koi kiskoa^ toisin: päin;» joten me^ki
tuli entiselle paikalle ja jäi tuimia: rä^
hinä pois, kiin el sitö akat huomän-
^;iieet. ^;' •- •;,..:;..r'
• Niin Vttiettiiöi ^^li^ten kasvot öli^
;vat mustaa" pid«y%^ä^ . ^ ^ ^ - ^ - - ^ ^ ::^t^^am^
kuidtt naisille
suista vastauksen
tetet, ethän sinä IIUtäännäe,^ joka
silmätkunni tir^steiet'.^^
Mlimlta TOem.^suu:tu^ . Ajatr
telin ^äiriv. e t ö näihpä senkin mitä
eivät naiset hiihneet — ja hyvä olikin
että «ivat nähneet.
V«dettiin,^ vedettiin. Jo rupesi kaupunkilaisten
vpiraa murtumaan ja
huroo •— me voitinuhe, me metsämiehet
voitimme. Voi kauhistus sitä
huutoa, kun yleisö hurrasi voitta-
Ihan täytyi jo lohduttaa kau-kehbittivat
kavent kertomaan^
kuulumisia..; Kyselivät; k o ^ k a i i - T^?-;^^J^5^ä, kaikkm^
punkiin kuikeennuin, kauanko kau- i >
pungissä ;kortteemillen,liiiriika k n ^ - v^ ^ P % i ^ ^ ^ t . ; ^ ä y e r ^ , :
pani. kuntoutuu: Kehoittivat käy- ^»"e^ ^ ^ p J e i V rW
mään kortteerissaankirt, kotiväkeään ro»Uen ;icpluaja---:T- •: :
kättelemässä, kuulumisia kertomassa, KA:?i-kaivoskyläri
kuulumisia kuulemassa.
Kohteliaasti kiitin kutsuista.
Kaverit kehoittelivat kanssaan kävelemään
kaupunkia katselemaan.
Kävelimme'Kuusikatua kohti. Kävellessämme
kaverit kertoivat, kuinka
-kova kohtalo köyhälle kalevalaisten
kansalle keväällä kävi, kun kulttuuri-koti
kelvottomaksi kärähti. Kuitenkin
r - kolnitn l^uukauden kuluessa
-koti käytäntöön..kohotetaan känsäkourien
kovettuneilla kpudlla!
. Käännyttyä Kuusikadulle kuului.
MRS: E S p t B R ESTERLV. ^ i -
vuotias nainen 'Alientpvvnissa. Vi..
synnytti äskqn20:nnen lapsensa. Synnytyksen
jälkeen hän sanoi, että 'minä
olen tehnyt osani^ tämä on rrinun
viimeinen". Hänen 20 lapsestaan on
18 elossa ja vanhin'heistä on 26 vuoden
ikäinen. _
nutotiaa- takaisin työhön^ ]'-^-
.43laista;:'jiQtka.«r6tettiin maan^ ollessa
natifuekt 'tinj^tyltseiiVlfdla^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 28, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-10-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441028 |
Description
| Title | 1944-10-28-06 |
| OCR text | Sivu 6 LAUANTAINA, LOKAKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1944 hiä, jotka eivät olleet kerenneelt juhliin, kun puut eivät olleet vielä p i nossa. Kun 3loin kertoa toista erää, olin jo liikutettu ja taisin panna omiani sekaan. ^^^^^^^^^^^^^^ ^rma&ytnafäinattstin rintaani vasten hiljaa mttn huuleni huulias koskee. Ma näen -r— suit silmäsi täynn' O-JQI tulta. Varis on viisas lintu Liekissä on useita kertoja pakistu variksista ja sanottu niitä kevään emiustajiksi. Täätlä Sointulassa on variksia ympäri vuoden. Ja jos esi-merkrksi teet lahtia, niin kyllä ilmestyy variksia ympärille.' Muutenkin niillä on näin merenrannalla hyvät ol- ^ tavat. On syömistä monenlaista, on kalaa, on clammia (eräs iiäkinken-kälaji) ja muuta kuoriaista rannat täynnä. Varis on viisas lintu, se osaa hakea ruokansa ja juomansa. Ihmisenkin on vaikea esim. avata clammia, ellei tiedä oikeaa tapaa, mutta variksellakin on siihen konstinsa. Minun parempi puoliskoni, joka työskentelee yCitenä*an rannalla, on nähnyt miten varis menettelee. Se ottaa clammin suuhunsa, lentää korkealle ja sieltä pudottaa sen kivikkoon. Jos ei ensimmäisellä kerralla saa clammia rikki, lentää vielä korkeammalle ja taas pudottaa, jolloin se tavallisesti aukeaa. Mutta joskus sattuu kalalok-ki. olemaan valmiina ja sieppaa saa-, liin ennenkuin varis kerkiää. Silloin alkaa vihainen takaa-ajo. Kerran oli ollut kalalokilla jäte-lihakimpale syötävänä. Variksen oli tehnyt mieli osille, mutta kun lokki on suurempi lintu, niin ei uskaltanut. Keksipä silloin varis keinon -r— meni ja.veti lokkia hännästä. Lokki suuttui ja kääntyi varista hätyttämään. Silloin varis sukkelasti sieppasi l i - basta palauj ja uusi saman tempun UÄeämpaiian kertaan, joten sai osansa. Äskettäin kun mieheni työskenteli hautausmaalla ja näki variksen as-karoitsevan eräällä haudalla, meni hän katkomaan, mitä se siellä hommaa. Ja mitä se hommasi — se nokki lasi-olikin. Mutta mitä me tässä kadulla seisomme, mennään johonkin sisälle", sanoin, ja niin me yksi mielisesti painelimme kapakkaan. Sinne tultua minua vaadittiin kerr tomaan uiiieilusta ja samaNa pojat • koristivat pöytää pariUakyTnmenellä olutlasilla. Avasin suuni ja alpin kertoa 'järjestyksessä kuulantyönnöstä köydenvetöon asti, joka oli koko urheilun polttopiste. ; i Kun mainitsin köydenvedon, niin miehet hätkähtivät, sillä heillä oli vielä tuoreessa muistissa »kaksi vuotta^ takaperin ollut ankara koetus suomalaisten ja ranskalaisten välillä, jossa . jälkimmäiset urheasti voittivat. Se oli arka paikka. Nyt oli suomalaiset vastakkain, nimittäin metsämiehet ja kaupunkilaiset. "Kerro justiin niinkuin asia oli, älä pane yhtään liikaa äläkä jätä mitään pois", sanoi kaima, jota asia innostutti. Kotkasin vielä, pari lasia kaljaa kurkkuuni yhteen menoon ja aloin uudelleen siitä lähtien kun juhlia ruvettiin hommaamaan ja ruuskattiin puoleen Ja toiseen. "Ja sitten valkeni se hetki, jolloin lyötiin voimat vastakkain. Pojat, se köydenveto ei ollut lasten leikkiä, sen huomasivat sekä vetäjät että yleisö, siHä kaikki vetäjät olivat ^kahdensadan ja kahdensa* danviidenkymmenen paunan välillä olevia miehiä." "Arvaa sen, mutta jatk^an", sanoivat pojat. "Heti ensimmäisellä kiräuksella, - ^^Niin—kun alettiin, niin kaupun- jaan lemmitköm^^^ näenkö kilaiset sanoivat, että on liian vähän miehiä vetämässä, pitää panna kum- ' päänkin päähän mies lisää. JNTo pan- ^ naan vain, päätettiin, ja niin pantiin ; kumpaankin päähän kuusi miestä. Mutta metsämiesten päähän oli pu- • jahtanut vielä seitsemäs, jota kaupunkilaiset eivät huomanneet. Voi voi jos seft olisivat akat, nuo hiin vietävän rehelliset, nähneet, niin arvaa sen mikä siitä olisi seurannu t! Valmis! kuului johtajan ääni. Köysi (kiristyi äkkiä ja elämä kasvoi y i l - i liksi. Huudettiin puoleen ja toiseen niin paljon kuin kurkusta l ä h t i . .. 'V^etäkää kaupunkilaiset! Kaupungin kunnia riippuu t e i s t ä ! ' . . . 'Met- - sämiehet — metsämiehet! Jos häviätte, niin se on ikuinen häpeä — ikuinen häpeä!' . . . Eräs nainen huusi tpisellp: 'Sun miehes ei vedä, nojaa vain!' 'No eikö se pöllö nyt osaa vetää käskemättä!' kivahti toinen ja meni ja tuuppasi miestään. Mutta se oli jo myöhäistä, köysi alkoi tulla met-sämiehille päin. Öli yoitettul Kaksi metsämiestä jäi kentälle öikoseksi, niin lujalle olivat ottaneet. Kyllä se oliltova köStus. Mutta kun ruvettiin syitä selittämään, niin kylläpä niitä löytyi jos minkälaisia. . Ja ianpuiikiliiisten ank-kurimies päätteli: "Sellaisia juhlia ei kannata pitää ollenkaan, missä ei voi-. • t a ! » \ . • • ' : ' ] • ''yh'\' Kun ohjelma oli ohi j a palkinnot jaettu, niin metsämiesten änkkurimies käski kaikti haiset kahville. Se oli unta? Vannon nyt sulte, ma rakastan sm aavikon keskeltä rttusun su löysin. Öi, sano nyt thulle; aavikon kukka, kulkijan rakkaus olisko,^ halpa? Jos mua et rakasta^ surtthun sorrun^ kylineHeti kaikelle taivahan alla. l^iin kauan sua etsin, kukkien kukkaa, olet onneni mun tai eloni hukka Jos lemmestä lemmen saan vastahan suita, en muuta ma.pyydä eloni tiellä. Oi aavikon ruusu, kukista kaunein, vastaa nyt, vastaa — kuulunko sulk? ARNOLD NVRML purkista siihen tuodut kukkaset, sirot-teK. he siihen ympärille.ja joi sitten purkista vettä. Siinä se teki pahaa h&Xtri ^aj^^ että lapset siellä kukat ottaa pois. Seuraavana päivänä oli vielä käynyt siinä juomassa. Niinpä hiin, täytyyhän sen varik-söikin elämäänsä ylläpitää, vaikka ne keinot eivät aina miellytä meitä ih-misia. ISOÄTTL kun koysi piukalle tuh, napit pars- , .. ^ , , T v -i i •» r • -* T « kyivat ken t•ä-1ll1e mi•es t*en pai-djo i•s it.a . JTa kauu^m„iisrtxi t^e^^h^t1y . ^1J'a,; sima kaikki." voi sitä melua, mikä yleisön joukossa ^ r i t y i . EinSnnät komentelivat uk-kdjaan ja koettivat heitä innostaa vetämään^ Aluksi näytti että kaupunkilaiset voittaa, sillä metsämiesten enemmistö taisi olla liika humalassa, koska niitä kirnusi sikin sokin köyden alla ja yksikin Käj^län mies veti väärin pain, joten koko veto jäi tnd-kein ankkurimiehen varaan. Voitto olikin jo kerraii käupunkilaisiUa, mutta siinä hurijässa tohinassa ^ i . sita.laukaan huomannut. Menin ja kiljaisin vetoan korvaan: Kyllä ette ensi kesänä voita", saiioi takanamme mies, joka oli minun huomaainatta kuunnellut selostustani. Saapa sitten nähdä, sillä vielä sitä yritetään. EETU. Ofi ne jymyottelut ^iitä on jo muutamia viikkoja vier rahtähyt, kun katua kayskennellessä-ni. syviin Jajatuksiihi vaipuneena kuu-: . Iin:...;.,.; ;-' "Ka, kaimä —terve, terve!''Rymy Eetu se Siinä tuli käsi ojossa vastaan" Ja . tuli siihenkin kohta kolmaskin ' mies, jonka kaima ^ i i t i H i j v i - K u s - tiksi, nääporikseen. ^blemmat karskia ipiehia. "Nö, miksi ette tulleet juhliin?'^, kysasin. **Ei saatu kotimiestä. Mutta olisiko kannattanut tulla — oliko siellä paljon urheilua?" "Olihan sitä, olipa niinkin, ja hyvää • Kohta kolme - kuuta kulahtanut : käyni^ibtaniJKi^ ;sa kaivpskylässäi kJTO^ kotikäupungisMini. iKummissani katselin kans^ kuhinaakaduilla, kuinka; kulkivat kaupoista keräämä^ körd-iin^ i kaikenlaista kamaa. Kaikilla - kova.kiire-kauempaa kiivastakirveen kalsketta. •'Kuka kotiaan korjaa?" kysäsin. Kaverit katsahtivat kysyjään kasvot kirkkaina. "Kyllä kohta keksit." ; Koiyukadun kulmaan kerittyä kuulin kiivaan kalkkeen kantautuvan kulttuprrkodin kellarista, Kuka kirotun: konna . . . ? Kirosin, käännyin kavereita kohden. Kavereita kiroukseni kovasti kutkutti,. Kavereista ;Kosti kiireisesti kertoi, kuka kellarissa icGiluaa. Kertoi Kas- . "sun känHnsä^^^^^ k^ kotia kuntoon korjailevan. . Ravimme -kotimme kehykseen. Kaanieälta-kuvasti, kurjan kelvotio-makiikärventynyt, koko kalusto ke- -käldaa^nä; •;-^^v>;^/^.••;;- . Kovasti korjauksen; kolina .kävi. Kolme .kaveria.,Idireestikunno kuonäavkadunkulmaänkärräsi. Kalle kertoi kutsuneensa^kängin kirvesmie-hiä kello kuudeksi kattoa kopistelemaan, kehuqia katon kello kahdeksaan kuntoutuyan.; ;Kumraalta kuu- : losti. , -;-••;.,,' ^ - '^ . . . Kävin; kuudelta katsomas^^ käy^ ; kuinka'känkiä- kokoontunut. :;K-ummissaan ^tseUmme .kuuman keUar^erjTÖkM kuinka . ky^mmenet kft^^^ - kötunsa ka^^^ kuinka kokit kultaiset kafti^ ^ i n : kuUakyn*^ ta kh^€Äies4i;^X^ ker- ; r a s s äM l ^ ; j ^ ä > k ^^ kiivaaeU^kti^^ .^^aöev:^^^ Jkoknken Käveltyäni katua Kuhittajaln kah- ^ kuuta^tuluy, kaqs^ v l l ä h ^ d ä l l e , k < Ä t a « n kavereita ko- ^ ^ « f ^ ^ ^ s ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ f!' : ja Lana Turner, ?S7,000. Columbia Pictures Corp. — Brian Aherne, ?144,985; Joel McCrea, jnie. ?ns,750; Edward G. Robinson, punkilaisia, että''niiehiä ne ovat hä^ $129,166, ja Loretta Young, ?85,000. vinneetkin', mutta auttaakos se sel- Universal Pictures Co., Inc. — lainen lohdutus." Charles Boyer,: $sa,00(); Edna Mae Noin kerroin. Pojat tilasivat lisää. (Deanna) Durbin, $282,250; Ran- olutta pi^^tään ja lisää, k c r ä y ^ p ö y - dolph Scott, ?132,1S7, ja Eranchot dän ympärille midiiäkin, kaikki in- .Tone, $101,111. nostuneiu kuulemaan lisää\-sr-.nwe^ '^Vedat väärin päin!" / '-ÄJä lielvetissä!'* sänoimies ja al^^ koi kiskoa^ toisin: päin;» joten me^ki tuli entiselle paikalle ja jäi tuimia: rä^ hinä pois, kiin el sitö akat huomän- ^;iieet. ^;' •- •;,..:;..r' • Niin Vttiettiiöi ^^li^ten kasvot öli^ ;vat mustaa" pid«y%^ä^ . ^ ^ ^ - ^ - - ^ ^ ::^t^^am^ kuidtt naisille suista vastauksen tetet, ethän sinä IIUtäännäe,^ joka silmätkunni tir^steiet'.^^ Mlimlta TOem.^suu:tu^ . Ajatr telin ^äiriv. e t ö näihpä senkin mitä eivät naiset hiihneet — ja hyvä olikin että «ivat nähneet. V«dettiin,^ vedettiin. Jo rupesi kaupunkilaisten vpiraa murtumaan ja huroo •— me voitinuhe, me metsämiehet voitimme. Voi kauhistus sitä huutoa, kun yleisö hurrasi voitta- Ihan täytyi jo lohduttaa kau-kehbittivat kavent kertomaan^ kuulumisia..; Kyselivät; k o ^ k a i i - T^?-;^^J^5^ä, kaikkm^ punkiin kuikeennuin, kauanko kau- i > pungissä ;kortteemillen,liiiriika k n ^ - v^ ^ P % i ^ ^ ^ t . ; ^ ä y e r ^ , : pani. kuntoutuu: Kehoittivat käy- ^»"e^ ^ ^ p J e i V rW mään kortteerissaankirt, kotiväkeään ro»Uen ;icpluaja---:T- •: : kättelemässä, kuulumisia kertomassa, KA:?i-kaivoskyläri kuulumisia kuulemassa. Kohteliaasti kiitin kutsuista. Kaverit kehoittelivat kanssaan kävelemään kaupunkia katselemaan. Kävelimme'Kuusikatua kohti. Kävellessämme kaverit kertoivat, kuinka -kova kohtalo köyhälle kalevalaisten kansalle keväällä kävi, kun kulttuuri-koti kelvottomaksi kärähti. Kuitenkin r - kolnitn l^uukauden kuluessa -koti käytäntöön..kohotetaan känsäkourien kovettuneilla kpudlla! . Käännyttyä Kuusikadulle kuului. MRS: E S p t B R ESTERLV. ^ i - vuotias nainen 'Alientpvvnissa. Vi.. synnytti äskqn20:nnen lapsensa. Synnytyksen jälkeen hän sanoi, että 'minä olen tehnyt osani^ tämä on rrinun viimeinen". Hänen 20 lapsestaan on 18 elossa ja vanhin'heistä on 26 vuoden ikäinen. _ nutotiaa- takaisin työhön^ ]'-^- .43laista;:'jiQtka.«r6tettiin maan^ ollessa natifuekt 'tinj^tyltseiiVlfdla^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-10-28-06
