Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 12, 1955

              • * • »
f f-
"\ , . •4,1 •••"»'
«*
*»«»
•H
Right Aröund HOME unOi MYRTLE
^>-S 'V
ii.
' rt» mm
tl
f j | i
OFO0UISPS6 i S T i L L L O Vg
yOU//—BUT I 5HOULD TK4IMI^ VOUO
f?EALIZE TMAT AhJV HUMAfJ BEl^JG
WEEDS AM OCCASlO;4AL M0ME^4T 01?
TWO OF SOUTUOE — JUST TO SE
ALOME VVITM HIS TM0U6HTS/
ALL r SAID WAS. ' W « Y DONiT
yoU 60 TO A MOVie AMD
.IF T><AT
BOy 6ETS ALOME
WIT^^ HIS T»J0lJ6tfTS,
ME'6 6o\n6 ro se
COME ONl.
/MOM / /F i r s
SOLITUDE NE VVANTTS,
I K'MOW WHE1?E
TME{?E'S A OANOy
00U8LE-FEATU(?E
VVESTEffN THAT LASTS
, SLiCE I EMjov you(?
/ COMPANY, JUNIOJ?. 8UT IM
/ Lik-E FCEOOIE - rUi<E TO
( SPEMOSOME TIME AIL
k TUlMK Tv^iKJöS OUT BUT B\^60, IF
^y0U'f?E6O',MGTO
AJ40 I ' L L ÖÖ
AlÖhJ6 T»40
VVOh/TÖEr
LOMEThlOME.
•m AMV TrilhJKlMö,
YOU'Ce 6 Ö W 6 TO
ME/f y
- f ^COME OM. AP?NlOLO/
Tf^EV DONfT HAVE TO
kMOCk* US OOWM WITK^
A BALL SAT FOff US TO
.MOT VVAKITEO,
AAAYBE |T WOULO
ÖIVE VOU A MICE
^ S r IF r FLEW
OVB? TO C0LUM8US
FO*?TME VS/EEk^EMP,
Auce
IlMAölME IF IHAOA
SKS fiÄMILV/THEYoeeTlNl
M/HA»?K0V\^Af^1MEN
IFI HAO HAIP/
STlCk^ ,
ACOUM^BUB/
BENs wrw
you is JUSTT^^•
S A M E A S BEIKkS",
^LONg/ FREDOlE
A W / M 0 W / / BETTEt? 8 E
s,—^--^CACEFUL. /V^ rouOTH
/ /HUSBANDSTAPTEDOl/TTD
l TAKE IM AMa/iE/.W
.vvASTrfffEE smzf^-
\
TMIS IS THE QUIETEST
MI6HT I EVEf? LISTEMEP
TO! I WlSh' TMER>E'0
^ AM EAterMPUAkTE
OI? A CAT FI6HT.
ii?;
MMM.../
TMEY W0M'T6E
HOME Fö(? ANOTMEt?
HOUPAMO A MALF/
(JUESS r a (50
V LET Ot 6FM60 IM
TM' HOUSE/
© 1955, King Fcatures Syndicate. Inc., World rights rcserved. • ^ •
»1-20
NEUVOI
Ja li RuökokOiki istuu Onni Muusarl.i
kanssa viipurilaisessa ravintolassa. Tilaa­vat
muun muassa keitettyjä munia. On­nilta
putoaa eräs niistä ja kierähtää pöy-diin
alle.
Sali on täynnä yleisöä. Onni hermostuu:
— Helkkari — mitä minä nyt teen?
Jali rauhallisesti:
— Kotkota!
Markus-torin leijonat?-
— Juu viskiin! Ja me satuttiin sille koh­dalle
juuri kun niitä ruokittiin.
OIKE.%AN' AIKAAN
Rantasalmelainen kalastaja kehuu me-rimatkojaan:
— Ja sitte me kierrettiin Eurooppa ai­na
Italiaan asti!
. — Kävittekö Venetsiassa? kysyi eräs
seurasta.
— Totta kai» Sehän on se kaupunki,
jossa on niin paljon kanavia ja me seila­simme
siellä kokonaisen päivän!
— No sitt«i kai näitte myös kuuluisat
• VARMA. MERKKI
Opettaja näytt: oppilailleen luonnontie­teen
tunnilla ihmisen pää!calloa ja kysyi
josko kukaan ol.si kykenevä sanomaan
onko pääkallo naisen vai miehen
— Naisen, vastaa reipas poikanen.
— Mistä sinä tiedät?
— Sen leuat ovat niin kuluneet.
LEPOHETKI
Rantalaisen Jussi oli pj-ssj'mies, mutta
ei niitä kaikkein parhaita. On oravajah-dissa
ja lataa pyssj-ään jo kahdeksatta
kertaa. Orava raksuttelee puunoksalla.
— Huilaa nyt sinäkin vähän aikaa! huu­taa
Jussi.
seuraa teatterissa "k^^ikkein ^'iimeu^-
näytäntö": ja sitten -Ehdottomasti
meinen" ja seuraavat näytökset "Yleuo-pyy^
nnäätä vielä kerran".
OMA KIRKKOATLRSI
Liena-Kaisa, hieman jo huonokuuloi­nen
mummo, saapuu kirkosta. Poikkeaa
kirkkokahville taloon, jonka äärellä hänen
mökkinsä sijaitsee. Emäntä kysyy:
— Mitäs virsiä siellä kirkossa veisattiin?
— Häntä tiijä mitä muut lienee veisan­neet,
mutta armon liiton enkeliä mie vei­sata
romuuttelin koko ajan.
VARMAANKIN VÄSYNYT
— Tänään on 30 \-uotta siitä, kun aloin
maalata.
— Kyllä sinun kätesi on varmaankin
väsjTiyt.
VISIIRIT OVAT VIISAITA
Rita vannoi Agalle rakkauttaan:
— Ei tämä ole ensi rakkauteni, kuten
tiedät, mutt.i tämä on viimeinen!
Aga kertoi keskustelun visiirilleen. T ä ­mä
lausui:
— Teidän majesteettinne! Tunnettehan
näyttämön. ' Viimeisen näytöksen" jälkeen
RITOKA TALON PUOLEST.*
Kyläsaarnaaja puhelee viimeisiä tunte
jaan elävälle Joonaalle lohdutuksen sa:^ •
ja ja kysyy sitten: ,^
— Joko Joonas nyt arvelee itsellään o.-
van tarpeeksi evästä mukanaan?
Joonas kääntää vaivalloisesti kylinä
ja tuumii: ^
— Enpä tässä ole eväistä
kun siellä kuuluu olevan ruoka talon P
lesta.
TLORETTA SE OLI
Kesävieras: - Onko tämä maito va."
masti tuoretta?
Farmari: - On se. Kolme tuntia si-t
se oli vielä ruohoa.
Sivu 12 Lauantaina, marraskuun 12 päivänä. 1955