Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 19, 1944

              Sivu 2
LAUANTAIxNA, HELMIKUUN l2_5ÄrVÄl^
m saavu^
(iOanadansuomälGisten vnkkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Lfinited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
: 1 vk. -$2.00
6 kk. ......... 1.10
3 Is^» • • • * • • • • «öO.
Yhdy^altoihin:
1 vk. . . . . . . . . . . . . . ; . . . . . . •. $2.50
.6..kk. .....•...»- i . * • 1.40
SiiMMen-ja T i a ä t i ä l k P ^ i d ^ ^ ^
•.,.1'Vlc, f-.••'$3i00
6 Idc»' * • • • ••. •- -X^O;'^
, viaekki linlestyy jokalseft «ilkön lau-f
Äntalna 12-sivulseha, sisältä0n parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta alcJil-
Asiamiehllle myöhhnetään ao^prpsen-tinpalkkio:
•
" Pyytäkää äsiäriiiesvälineitä jö tä-
• nään.;. : . .
ILMOlTUSjnilNAT: Yleinen iltöoi-tushlhtä
40 senttiä palstättttaöaltk ja
kerralta, Alin iliäoitusliititai $i;oo: ÄUh;
maksu Jcuollnllinoituksestä $2.00'j'nnö'
50 sentiiäjokäiseltia diiiistöväi^tä
kiitoslauseelta,' Erikoisiilnnat pysyvistä
ilmoituksista:; TilapäisilinöittiEfjien on
lähfetiettävä maksu etufcäteöö.
Kaikki Liekille tärkoiitetyt mafcsu-
. - oso|,tukset oB^-^sttftteVÄ^^^ ni-meBitt;.
Väpaus Publishing Company
Kustantaja ^ia painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 10ö-l<>2 Elm
Streeft lWest,' Söäbury; Ohtarii>
Töimltteja ^.-päiviö'
Liekkiin aljDtut kirjoitukset osoi­tettava:
^S^^^Ä-I^MrtÄfe svyt/eU^^^ kaikki voi gg|K
kilf"
hitellen saisimme
mm
Sttdibnry. Öiit;
—. Eräs äiti kyselee kovirt/pU/tästu-ncena,
miksi ei Liekin täimitmjul-kaissUi
hänen kirjoitustaan, joka kos­ki
heidän perheptSän Jä ejrik^sfisti :,
häntäf äitiäi ja heidän jpöikan^pd-A
kollista-asevpimiin menoa. .-Vastij^uk-^.
^qmme on, että yksinkertaisesti :sitä
ei julkaistfi sen sisällön vuoksi:. Jä
sitten vielä joku sana, ; .
, Te, äiti hyvä, näytätte kgsittävän.
olevanne ilman mitään ntainittavia
svitä erikoisasemnssä muitten ihmis-ten
rinnalla. Teitä on kohdannut, on­nettomuus,
jota ruikutatte. Teitä, ei
saisi rasittaa näUaäri uhrauksilla so­dan
hyväksi eikä 'suinkaan
pfohdcMseeti vaaHian potkaame, jo­ta
jmn kovin rakastatte jä joka öl^^^^
ollitt niin tärpeeUinen kotonakin.
EpäUehtpiU U olcttj^^^^
miäiii rakkaudessanne niin 50^
tette' kykene f j6häön:ut(kaisesti'ajat-
, hlemäan, EJiknä^^ hubmi-
• oonsitä, ett^kiitsitnti on yleinen, se
koskee kbtkktaikotitokkiensa mu­kaan,
ja etiS tiScivt^ilUu jperheiltä on
sötapiävelkksessä^^ p^^
kdlifiefhietj&^pofkäa; jop
kiHpmkaa; kaikki pojat, fiväi^^
kSHnmikutä: (Tämän lehSm tdimit-tajaUä
sattuu olttnmn vain neljä-poi-kaä;
mufiä kaikki ne-nyt ovat niissä
hommissa. Neljäs; nuorin ves
jtiuri pdri puivan sitten laivastoon: Jos
niitä bUsl enemmänkin, nHh luultavas­ti
jie siellä kaikki Dlisivat.)
te sanötk, että sota on "niin jul-
'•• maa**. Sitäse on ja vieiä enemmän­kin
NHH oiuit jo aikoja sitten mil­joonat
ihmiset ajatelleet ja rauhan
paai^st^ puhitneet, me niiden muka-
- na. Mutta kun tulee eteen sellaiset
suuret asiat, joita izitftiliään rauban-keintfillä
voida ratkaista, kuten te­kin;
äiti; ehkä tiedätte, niin sotu ttäee
väisiämnn&mSksi. Kiin tulee kysy­myksen
ihmisten, kaasojen, köka ih-miskunrianrouhä
ja tapaus, joko se,
tahi joittenkin tyrannien ja jonkun
^ylemmän rodun" orjuuteen alistumi­nen
^ hiin silloin on taisieltavdja uh­rattava:
Jatäun nuo*tyrannit ja tuo
*'ylempiroii^* ovat näyttäneet kirveil­lä
esimerkeillä kaiken sen mihin he
niiden ^lenfcilöiden fyysilHsestä
muksestä, joiden henkiseen olemuk^
5een olemme tutustuneet heidän kir­joitustensa
kautta. Sillä kiijoituk-sistä^>
olkootpa ne inistä aineesta ta-häri^
aina Ihe&kii-kit^
sooriäUisuiis.- Jä jös ^pidämme josta­kin
kirjoittajasta^ niin voimme muo­dostaa
hänestä kiivah, ehkä kauniim­man
kiun halien ulkbhäJnen ktivansa
sitten näKtyiiä onkaan.
Oleriusein huomannut, että jotkut
henkilöt ensinäkemäilä käyttävät vä­hemmän
kauniilta, mutta myöhem­min,'
kuntutusftuu heihin, heidän hen­kisiin
ominaisuuksiinsa, ei huomaa
enää ollenkaan -kasvoissa puuttuvaa
kauneutta,- vaari he kaunistuvat sil­missä
yhä; enemmän. Samoin voi
toiseen ihastua ensin hähenfyysill^
sen kauneutensa perusteella, mutta
laihempi tuntemus hävittää sen kau­neuden.
Ori ihmisiä-, jotka esiintyvät kaikis-,
sä tilaisuuksissa niinkuin kaiken maa­ilman
vastukset olisivat tulleet hei­dän
Osakien; he kuljettavat kotoiset
huolensa nittkänaän: Se vaikuttaa
käsvoihirtkin; niihiri ilmestyy sen ai­naisen
tyytymättöriiyydeh ryppyjä
enncM- aik<yi^ Mxittä jos joskus
näetsanijui IhEpj^^^^^ niin huo-
/rtaatj^^^^ vaikut- "
taa käsvöl^h.' " - i
V Jokajsellaori iri^^^^^ •
käymiserisä, riitittä ne kaksinkertais­tuvat
niitä aihä pohtimalla., iloinen
luonne on oikea nuoruuden lähde. Sii­henkin
on vaikuttamassa monenlaiset .
van läinal kirjat
kainalossa. Se toa oli s^^eh Vapau­dessa.
My^öhemriiiri tyttäreni tytär
nappasi kavao ollessani ^tavallisissa
työtamineissarii, ja aurinkokin siinä
silmiin otti: Jospa siis annan sen
aipurin €iam^
E^otsm ODOTETAAN:
_ - Maaiim^nssodan liekit haÖeoivat
naaiimaa. ,Alussa -se ei näyttänyt
paljonlaan liäoittavan pientä Suo-mtea,
^ .mutta' alkoi hiljalleen - takoa
meFkk«j^än sinoekin.
-^y^Skaupungissa loi^ul kesänr
vietto tavallista lyhyempää» syyske­sällä
kylpylävieraiden ^ipeht ko­tikonnuilleen,
kuin sodan jaloista eh­tiäkseen.
Valpuri ja Vilho odottelivat esikois­taan.
ViHio oli valmistanut uudelle
perheen jäseneHe vuoteen. Vasuri
pyrkivät ja pystyvät ja mitä heiltä o-lisi
odotettavissa, niin silloin ei ole
nyiuta valinnan varaa kuin pyrkiä ne
lyömään, taistella, hurjasti, ^kaikella
voimalla, pfiamääränä voitto ja voitto-mitä
pikimmin, Sillöih ei äjaiieteva
yksilo pyri "syrjäytymäm \ uhrdukiis-sa
toisten rinnalta: Häpeänä hän pi­täisi
jos poikansa lymyilisi.
Ja tämäpä onkin äitiemme ja isi­emme
yleinen suhtautuminen, jonka
mukaan he tunteensa asettelevat. Rui­kuttava,
rakkaudessaan sokea äiti, sa­malla
kuin on vähäiseltä osaltaan hait­tana
yltteisitle ponnistuksille, voi teh­dä
rakastamalleen, muuten uljaana
lahteHalle pojalleenkin huonon palve­luksena
masentaa tämän mieltä, tyl-sentää
terää ja tähtäintä. Parhainta
on, että äiti sanoo pojalleen: Ole roh­kea,
taistele, kestä siinä missä toiset­kin/
Lyö vihollinen, tule voittajatta
kotiin! AP:
tällä kertaa eleli rouvan päiviä ja tun­si
olonsa tarkoituksettomaksi pienen
taloutensa 'kanssa, koska ei- saanut o-min
käsin syri^mään mitään näky­vämpää
kuin lapsen vaatteet. "Jouto-koristefeksi"
hari itseään riimitti • ja
Vilho kiusaili harita ^'fepurin hirtto-tarinalla"
—^^ oli
menriyt sormi suuhun"'jije.
Joskus i e ^yri^
tqfokas porka^vai tyttö. Valpurista
seoli selvä, että tyttö se on, ja Vilho
taas väitti pojan puolesta.
Talvi oli tavaUista ankarampi. Lu­mi
oli pysynyt maassa sulamatta ja
pakkasherra nurkissa paukutteli,^ kun
tulokas ensimmäisen kerran äännähti
jokapäiväisen maailman mehiun.
Aamulla ylösnoustessaan Valpuri
ajatteli vielä leijÄ^yanätf, • jotta leipää
' riittäisi pahimririari kjan bhi;- Hän en- ^
sitöikseen teki itaikiiifari >jä' ^älrrirsteli
sitten •' aamiaista työhön • lähtevälle
miehelleen.
Vilho öH ovella menc?ssa kun Val­puri
sai äkillisen kouristusköhtauksen
ja lysähti polvilleen lattialle • tuolin
varaan. Sai sentään sanotuksi Vil­holle:
"Älähän mene. Tule ottamaan tu­lokasta
vastaan."
Valpuri kieri tuskissaan lattialla,
eikä Vilho ensin ymmärtänyt miten
häntä auttaisi. Kiireisesti hän riisui
takin päältään, etsi jostain laatikosta
nuoranpätkän ja ryhtyi lasta vas­taanottamaan.
Viöio tunsi läsnäo-k)
hsa tärkeäksi tässä lääkärin viras-
^AV^^^isäjärvien siintäviä seHdä;
"'"P^ia salmia, seilasi Sainppa.
imbinen sukuaan. Saapui sit'
Siilinjärven seuduille, sattui Saai
Fisen sillalle. Saarisen sievän sisäkön,
Sannan, silmät sinisinä säihkyivät,
suortuvat somasti sykertyivät,* Sv-kähti
Sampan sydän, sokaisi suomi
laisen soreus'. Salamana Sannan sy-liinsä
sieppasi, suut sulivat suuteloon.
Suuttumatta sämäsi - Sanna. Soudet-tiin
^ofriiiac^e sutinuutaina, sirf^,
jen sirittäessä saraheinlkössä.
Samosi salohon Samppa. Sihahteli
saha. Siellä-^uojansa salvaimet sor­vasi;
siljapuiden siimekseen sijoitti;
saranat sovitteli, sammaleilla seinän-raot
saumasi. Sannan sormet sisus­tuksenkin
sommittelivat. Syntyi sau­na,
syntyi sarvekkaille, siivekkäille
suojat, sJkalarfdn. Sopisi siinä seftft-märi
sJkapossua sorkillaan silppuja
sotkemaan. Sievoisia summia säästö­p
a n k i n 'sijoiltäisivat, surematta
suotta suvun suurerirä^^ sakin-sa­kenemista.:
'' Sinnikkäästi suoristaisi
Samppa savisia sarkoja, sirottaisi sie­mentä,
suopea sallimus sadon siunai­si.
Sivutöinään saappaatkin suutaroi-si
Sanqjpa, saalistaisi siikoja, säynä­viä.
Sanna suomustaisi sekä saaviin
suolaisi; Sienetkin särpimeksi säilyt­täisi.
Söisivät siiti särkiäkin. sääli­mättä
siemaisisivat salattua siiÄua.
&>rsapaistin sekä savustetun silavan
säästäisiväat sunnuntaiksi.- Satumai­sen
suloisesti söisi salo sointujan,
sääskiparvi surisisi suvista säveltään
. . . Selkeänä sarasti Sanipan
suunnitelmien suotuisuus. '' ' •
Seuraavana syksjmä Samppa siftea
Sannan- siippanakseen saattoi, sitein
sormuksin siriiasuunsa sitoi. Siistin
sai,. säästäväisenkin, sanottiin.' ^
, LASTU. •
teidän-katseltavaksenne. Työn vä­lissähän
aina pakinoitanikin pape­rille
pistelen, joten kuva on-siis/sel­lainen
kuin olla pitääkin. .
Eihäuue-vanhojen mummojen ku­vat:
niin- kauniita ole, mutta — van­hasta
vanha, nuoresta nuori, ja ken-'
ties jokainen on> iloinen ajatuksesta,
että saisi elää-'ja nauttia ^ elämästä
vielä vanhanakin. ^
ISOÄITI.
sa. Hän sitaisi kiireesti napäniibräa
ja kutf lapsi öKaaririähtänyt,iiiinrkie-taisi
Vilho ^änetJäkänan siÄ^ja
asetti vuot^eieen, jonka vd;läiii|>ol-seeAiheHäji,
köukk^
\^Ll0äM^mi-^ hän kiritd WK)-
teesiBöi jap6iti^
mäsSa heflari^ Itöiikkeloissa olevaä:kaa-roä
ja: -p^ää Välpuriri luo säflööi:
'^TfedäÖ^y-m^tiä} ori pieni
alkti!'? •'r-..-.^.-. • . • : '
Sitt«i<bäÄ.-Sänöi pistäy^^äris?:!^^:
nia^-säiföriiaiö^^eäe
tänääri; Sufft^li '^iÄ^aari/ heitöjta-kitttoiteHleen
jäJdifuhti ta^^
nän' l u b ' p ^ t ä ä i ' h ä n t ä meneÄ
auttamaan "äitiä ja pikkumiestä^^.
Riemusta'sätemenVilfe)kajautn^
työmaalla?, ettei häneri työstään taida
olla takeita, 'koska «eukollani jäifei;
poriiineri, kesken — kun tuli välflia:
seiläteleiVöltäi^VJö^^
tää ^yölä kauaksi äikäa.' ritä^e»'
näpäistämaekn kakkaroita!"
' Toiset äi^asivät-riiistä oli kysym^^^
isää.^ Keräsivät ke^uudestaan -f •
hää Ja fäh^tivät Vilhon mukana kan­tamuksen
pieriokäiisen hoidossa tar­vittavia
'^sif^itä sekä ruokatavara^^
Hkn oli kuiri lastattu kameli koU(^t5-
ta sisään astuessaan. . .
Rouva Hagberg oli rientänyt
Viil{>U^iäauttämäari. Hän 0^''^^^^
pietidkki^; ja Valpuri^ kuuli-va^
teelle miten häri' löperteli ihastune^
na pojäfl'pallerolle. poika^-
Valpurin vieressä vuoteessa ja ka^
oli puhfäafssa kunnossa, ^ähvi >
hiii hellalla ja leipätaikina odott»
lustäjää, * • ' -fail-
ViÖJ6 seisoi vuoteen vierellä, J»»"
Ien omiaan katsellen. Tumma