1947-02-08-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
K*rj, EETU
Liittojuhlien jälkeen Heni pyyteli
moneen kertaan, että en vielä
här*ä jättäisi, vaan näyttäisin 5iänelle
vielä enemmän näitä pohjoisen kau-purJicja
ja ihania maisemia. En voi-luii
kieltää tätä»Heniltä,eikä'olisi voinut
toinenkaan minun sijassani.
Aamulla värliainjuna mennä porhalsi
HearstJa kohden, jossa piti en-siks*
pysäht}'^^- Asema meni toinen
toisensa perään, vasta neljännellä asemalla
pysähdyttnri. Siitä nousi junaan
yksinäinen naismatkustaja i a tu-
!' samaan vaunuuif rais^ me Hfenin
kanssa olimme. Saatuaan istuimen
la silmäiltyään ympäri 'hän kiinnitti
minuuh tiukan katseen . ja ^hetken
tarkkailtuaan tokaisi:
-Oletko shiäjEetu?"
'Toiset sanovat minua Eetuksikin",
vastasin, "Mutta minun täytyy
tunnustaa^ etten tunne emäntää."
* 'ii^'^nääft^m(i!stä,-^Kt-har,'
meillä ^ laiorittiassa ' paperipuita
kaksikymmentäviisi voottä takaperin.
Lyytihän minä oleii, se Kallen
Lyyti. alutta mistä sinä nyt tulet
ja mihin olet menossa? Ethän vain
tuk liittojuhlista? Olisin itsekin niiri
nii-elelläni sinne tullut, mutta kun en
päijjsyt.''
'Mikäs oli esteenä?"
"No kun Kalle taas sai kohtauksen
enkii voinut jättää häntä yksin."
"Mikä sitä .Kallea vaivaa?"
"Se nyt on sellainen asia, että kun
me otimme tuolta Algoman varrelta
katkaisu-uräkan ja ajot ja kaikki, ja
meillä oli aikomus jollakin farmarilla
kiskottaa ne puut, mutta kun katkaisu
loppiji jo ennen joulua ja olisi pi--
tän^-tbllä iTokb talvi jouten, niin päätimme
kokeilla ajohommaa itse.
Kalle teki kaksi hyvää tervattua kelkkaa
ja niin ryhdyimme työhön ja toimintaan.
Ensin meiltä kävi ajo hyvin,
kun ei ollut lumi:Jiellä, mutta kun
talven päälle lumi kasvoi, niin veto
kävi raskaammaksi. Mutta kun Kalle
on sellainen pahansisuinen, niinkuin
tiedät, niin hän veti aina yhtä
suuria kuormia ja siinä repi itsensä
rikki. Luulen, että häneltä on osa
sisuksista päässyt irti. Ei hän enää
pitkäaikainen ole, ja jos hän nyt kuolee,
niin . . . Muita tuoko se on se
Heni, josta on niin^aljon puhuttu.
Ei ole pakajinäköinen ollenkaan. Onko
hän kuinka ylpeä,'voisiiio-häntä
puhutella?"
"Varmasti voit puhua, siitä hän oikein
tykkää", vakuuttelin.
Pian tuli. naisista hyvät ystävät.
Lyyti oli: .tullut' Suomesta jänkkien
puolelle ja-palveUut herrasväkeä He-uin'kotikaupungissa
aina siihen asti
kunnes.^Käle hänet korjasi ja toi tälle'
puolen. Heillä olisi piisannut puhetta
-loppumattomiin ellei/konduktööri
olisi huutanut:. "Hearst."
HearstKn päästyä vein naiset hotelliin
ja otin huoneen vain kahta varten,
mutta yläkertaan. pääst3rä' meitä
oli kolme. Lyyii alkoi heti vähentää
vaatteita ja kehui kuinka täällä on
kaunista ja kodikasta. S>Tikät rypyt
nousi kasvoilleni kun ajattelin, että
minun pitää, oikaista ruhoni tuohon^:
f^ylmälle lattialle, eikä ollut .sen vertaa
sisua että olisin käskenyt Lyytin
pois. ...
Naiset riisuivat Ja kävivät vuotcel-k
minulle sanaakdfan .sanomalta.
Jäin istumaan" tiioliTIe. Pian alkoi
kuulua tausainen hengitys merkkinä
siitä etiä "hcmikuiyat, mutta minä
istuin tuolilla kuin tonUu pää täynnä
vihaa.' En oikeb tiennyt kumpaa
noista naisista vihasin. Mutta tun-
- sin, että Heniä ainakaan ei saisi vihata,
sillä häneltä olen oppmut paljon
hyviä tapoja, esimerkiksi sen, että
kunnioitan naisia, mikä on monelle
miehelle hyvin vaikeaa. Ja Lyytiä
. en ainakaan voi vihata, sillä pidin hä-nest,
ä nuorena, ihailin hänen joustavia'*
liikkeitään monta kertaa niin että puna
nousi poskilleni. Ja mitähän hän
tarkoitti sillä viimeisellä puheellaan,
että jos Kalle . . .
Tasainen hengitys kuului vhä sän-gystä,
jossa kaksi tervettä naista nukkui.
Nukuttamaan rupesi minuakin.
Otin takkini naulasta, asettelin sen
päänalukseksi lattialle ja heittäydyin
siihen ja nukuin kohta. .Aamulla heräsin
kun kylmä kiskoi saarisuoniani.
Naisetkin nousivat. Seuraavan yön
pelosta aloin puhua Henille:
^*Eikö kLäydä- • Meadissakiftv jossa
minä olen -niin monta sikaa kasvattanut?"
• : • •
".•\h",-sanoi Heni, "onko siellä nytkin
sikoja?"
' "On, on", minä vakuutin ja samalla
kysyin Ly>tiltä: "Minnekäs sinä
olet matkalla?"
"Meiltä jäi keväällä vähän tavaroi- ^
ta sirme kämpälle jä kun Kalle tuli
niin -huonoksi ettei enää voida sinne
mennä, niin haen ne tavaran loput
Npieltä pois. Nyt kun pannaan töpinäksi,
niin ehditään aamujunaan."
Meadin asemalla^ei ollut paljon
väkeä, sillä kaikki miehet olivat työssä.
Asemasillalla puhelin Henille:
"Tämä on oikein vanhainpoikain
koti, täällä heitä näet paljon, kun ilta
tulee."
Päivää kulutimme kyläillen minulle
tutuissa perheissä ja Heni sai suosiota,
joka paikassa. Päivälliselle
mentyä vasta kaikki näkivät Henin
ja kuiskeita alkoi kuulua:
"Eetu ja Heni on täällä! — Eetu j ^
Heni on täällä!" järsitä kuiskailua
riitti iltaan asti.
Suuren amerikalaisen paperipuuyh-tiön
isännöitsijä kun kuuli, että jitter-pukin
tanssijoita on tullut /kylään,
niin hän päätti yllättää vieraitansa ja
kyläläisiänsä palkintotansseilla uudella
tanssihaalilla, mikä oli kesällä rakennettu.
Illallista syödessä yhtiön i>
sossa ruokasalissa, jossa oli yli kaksisataa
henkeä, isännöitsijä ilmoitti:
"On päätetty panna toimeen jitter-pffkin
palkintotanssit, johon sae osaa
ottaa kaikki jotka l\iulevat voittavansa.
Palkintoja jaetaan kolme, ensimmäinen
100, toinen 50 ja kolmas *
2? dollaria. Tanssit alkaa kello puo-likahdeksan.
Kiitän."
"No, se sata taalaa kuuluu meille",
kuiskasin Henin korvaan.
Iltasen jälkeen oli kiirettä kaikkialla.
Naulassa riippuneet pyhävaat-teet
otettiin alas ja tarkastettiin huo-lellisesti
ovatlto vielä siinä kunnossa
kuin räätäli jolloinkin kaukaisessa
menneisyydessä ne jätti. Kengät o-tettiin
myös esille ja kiilloituspurkit
haettiin kätköistään. "Ohviisissa"^
oli tungosta, kun haettiin puhtaita
paitoja. Partoja ajettiin jokapuolella
kämppää. Tukat lyhennettiin ja
hiusöljyäkin, jota ci oltu käytetty —
k^tä varten sitä olisi täällä päähän.sä
pannut — löydettiin ja pantiin säälimättä
hiusten kaunistukseksi ynnä
hajuksi, sillä tänä iltana piti olla hieno
— ei vanhan sikapiian, vaan lumoavan
Henin takia.
Kellon lähetessä määräaikaa haali
oli väkeä täynnä. Soittajat kantoivat
rumpujaan ja helistimiään korokkeelle.
Ja sitten se alkoi. Ensih -oli
pari kolme vapaata tanssia, jolion
melkein kaikki ottivat <)saa, sitten iU
mestyi lattialle mies ja ilnwitti:^
**Ne, jotka ottavat osaa palkinto-tanssiin,
olkaa hyvät ja tulkaa tähän
rivim."
Otin Heniä kädestä ja astuimme
keskelle lattiaa. Myrskyiset suosionosoitukset
nousK^at ilmoille. Me
olimme päivänsankarit. Pian tuli
toinen ja kolmas pari, ja enemjmä ei
tullutkaan. Tehtiin numerot ja arvalla
ratkaistiiii missä jäVjestj^sessä
parit joutuvat tanssimaani Ensini^
maiseksi Auli suomalainen tyttö ja
toiskieliT^en poika, toiseksi toiskielinen
tyttö ja poika ja kolnianneksi minä
Henin kanssa. "
Huimat jitterpukin säveleet kirpo-sivat
irti soittajien torvista jä huiluis-'
ta ja ensimmäinen pari pyöri ja liiteli
tuulen nopeudella ympäri salin. Hy-"
^'iä olivat, se tunnustus täytyy minun
ahtaa. Poika sätkytteli jfiiin tasaisesti
ja kauniisti eilt3 ffäyttäiiVt väsymisen
merkkiäkääh, ja. tyttö^ liiteli —
uhhuh! — melkein paremmin ^kuin
Heni. V.aikka Henikin liiteli kahdeksan
kertaa minun ja neljä kertaa
kummankin kainalon alitse, niin tämä
suomalainen tyttö näytti vieläkin paremmalta.
"Nyt me häviämme!" kuiskasi He-_
ni.
"Älä i>elkää, olen niin h y v ä s s ä
kunnossa kuin sähkö", kuiskasin
vastaan. "Minustahan se kuitenkin
riippuu, kuinka jaksan sätkyttää."
Toinen pari alkoi tanssia ja hyviä
olivat hekin. Mutta kun sitten palkin
totuomari huusi: "Kolmas pari
esiin", nousi salissa kuin ukkosen ilma.
Kuului töminää, huutoa ja vihellystä,
että oikein korviin otti. Seurasi
pieni tauko, mutta kun heiskutte-limme
Henin kanssa kevein tanssias-kelin
keskelle salia, nousi uusi meteli,
jota kesti hyvän aikaa.
Kuulin, kuinka soittokunta päräytti
jitterbugin säveleet, mutta en oikein
tiennyt kuinka olin alkuun lähtenyt;
vasta kun puoli ympyrää
elimme menneet heräsin kuin unesta
omaan sätkytyksecni. Vilkaisin Kenia
sHmiin ja hän nyökkäsi päätään
«erkiksi, että hyvin n\ö»ee. Taisi
olla • puolet ajasta kulunut kun mi-nultapMtef
ääneen: «Voi, —
«'Äfika MtärÖl?-' 3 ^ "No
,kun Tonkkaan koskee, ai, ai, ja taisi
iienkselikin ikatlceta. En voi enää
sätkyttää kuin toisella jalalla... Menee
maine ja kuiinia iS»i Alkaa,
jo puutua toinenkin jalka
Ja niin kävi, «tten vointit «nää sät.
kyttää kummallakaan jalalla, housut
enää vain vähän tutisivat. Biki juoksi
virtanaail kasvoja alas jä täj-tti sH-mäku<^
t ja silmät nSn etten ^nähnyt
enää mitään. Eivätkä intoutuneet
musikantit lakanneet soittamasta
vaikka näki%^t että mies on kaikella
sisällä.
Kun soitto viimein lakkasi, kuiskasin
Henille: "Missä päin me nyt o-lemme?"
"Tuossa lähellä on penkki", kuiskasi
Heni.
Koetin Jiaristaa silmiäni ja näin hämärästi,
että siinä se istuin oli. Sii-hen
rusahdin, ja korvia särkevä kirkaisu
kuulut aitani. Miehiä jai^äisia'
juoksi Jokapuolella minuun kiinni,
nostivat niinur korkealle ilmaan ja
laskivat loiselle istuhnelle^
Kun vähän toinnuin ja aloin nähdä,
asetteli palkintotuomari pareja
lattialle ja huuteli paria numero koi-me.
Heni talutti minut riviin. Ensimmäiselle
parille hurrattiin, tömistettiin,
huudettiin ja läpytettiin. Niin
toisellekin, vaikka vähän vähemmän.
Kun Henin ja minun vuoro tuli, ei
kuulunut kotvgan aikaan hiiren hiis-kahdusta.
Viimein joku läiskäytti
kerran kämmeniään yhteen.
"Eipä sentään tullut skonkkia",
kuiskasi Heni, mutta minä kuulin sen
perään syvän huokauksen.
"Tämä olkoon minun viimeinen
tanssini!" huusin kurkuntäydeltä
sellaisella voimalla, että haali tutisi
hetken aikaa sen jälkeen.
Heni lähti rajan toiselle puolelle ja
minä jäin mietiskelemään ihmiselämän
kirjavuutta ja sitä, että mitähän
se Lyyti tarkoitti kun sanoi, ^kä jos
Kalle kuolee, niin. . .
Murskas arabialainen ja liänen ka\k(a{id
Eräs dervishi (muhamettilainen
kerjäläismunkki) matkusti -Mekkaa
kohden. Kuten niin pyhälle miehelle
sopikin, ei hänellä olliit ainoatakaan
piasteria matkassa, ^äan eli -hän niiden
kustannuksella, Joita rjaitui tiellä
kohtaamaan, ii
. Matka oli raskas ja- pyhiinvaeltaja
alkoi väsyä. , .r^-rt.^/
Kuljettuaan vielä noinneljä far-sagiä
(farsag —. noin seilseroän kilometriä)
tuli dervishi aivan voimat-,
tomaksi: Mekkaart-oli vielä pitkä
matka, aurinko paahtoi armottomasti
ja. tyhjä vatsa muistutti, että olisi '
aterian aika. Onneksi sattui matkan
varrella olemaan pieni keidas, jossa
liasvoi komeita palmu ja,^joiden, juurella
lirisi kirkas vesi. Jumalan
mies katsoi puita, sitten tietä, kohotti
silmänsä aurinkoon ja muisti, ettei
ollut aamusta saakka mitään syönyt,
— ja sitten hän, kääntäen tielle
.selkänsä, astui keitaassa olevaa majaa
kohti. Siellä asuva köyhä arabialainen
astui ulos majasta häntä
vastaanottamaan.
V^ieras on jumalan lahja, erittäinkin
jos hän on Allahin.palvelija. Ara-b'alaincn
kutsui dm^ishin sisään,
.syötti ja juotti bänlä sekä pani hänet
omaan vUotee.secn.^a nukkumaan.
Kului kolme piiivää. Köyhä mies
kulutti kaikki voimansa parhaalla
tavalla palvellakseen jumalan miestä,
joka ei näyttänyt ajattelevankaan
poislähtöii.
Kului viikko. Dervishi tuli säännöllisesti
neljä kertaa päivässä aterialle
ja vieläkin .«äiinnöllisemmin hän
heittäytyi Isänniin vuoteelle nukkumaan.
— Herrani, — kääntyi arabialaisen-
puoleen hänen peljästynyt vai-
-monsa, — eiköhiin vieraamme olisi
parasta jatkaa matkaansa pyhiin
paikkoihin. Hän syö meidät puhtaaksi;
me olemme köyhiä ihmisiä'
ja lap-semme liujitavat nälässä.
— On suuri synti ajaa hurskas
vaeltaja pois majastaan.
Kului viikko. Vielä kerran, miitta
tällä kertaa paljon, vaativammin, puhui
vaimo miehelleen:
— Herrani. Tapahtukoon sinun
tahtosi, mutia meidän on päästävä"
tästä jumalan vieraasta. Meillä el
ole kohta itsellämme mitäiin syömistä,
mutta hänen ruokahalunsa kasvaa
päivä päivältä.
— Minkäpä hänelle tekee, myön-teli
mies. Jätti kuitenkin työnsä ja
meni dervishin luok.se.
Dervishi istui palmujen alla. Pi-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-02-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470208 |
Description
| Title | 1947-02-08-09 |
| OCR text | K*rj, EETU Liittojuhlien jälkeen Heni pyyteli moneen kertaan, että en vielä här*ä jättäisi, vaan näyttäisin 5iänelle vielä enemmän näitä pohjoisen kau-purJicja ja ihania maisemia. En voi-luii kieltää tätä»Heniltä,eikä'olisi voinut toinenkaan minun sijassani. Aamulla värliainjuna mennä porhalsi HearstJa kohden, jossa piti en-siks* pysäht}'^^- Asema meni toinen toisensa perään, vasta neljännellä asemalla pysähdyttnri. Siitä nousi junaan yksinäinen naismatkustaja i a tu- !' samaan vaunuuif rais^ me Hfenin kanssa olimme. Saatuaan istuimen la silmäiltyään ympäri 'hän kiinnitti minuuh tiukan katseen . ja ^hetken tarkkailtuaan tokaisi: -Oletko shiäjEetu?" 'Toiset sanovat minua Eetuksikin", vastasin, "Mutta minun täytyy tunnustaa^ etten tunne emäntää." * 'ii^'^nääft^m(i!stä,-^Kt-har,' meillä ^ laiorittiassa ' paperipuita kaksikymmentäviisi voottä takaperin. Lyytihän minä oleii, se Kallen Lyyti. alutta mistä sinä nyt tulet ja mihin olet menossa? Ethän vain tuk liittojuhlista? Olisin itsekin niiri nii-elelläni sinne tullut, mutta kun en päijjsyt.'' 'Mikäs oli esteenä?" "No kun Kalle taas sai kohtauksen enkii voinut jättää häntä yksin." "Mikä sitä .Kallea vaivaa?" "Se nyt on sellainen asia, että kun me otimme tuolta Algoman varrelta katkaisu-uräkan ja ajot ja kaikki, ja meillä oli aikomus jollakin farmarilla kiskottaa ne puut, mutta kun katkaisu loppiji jo ennen joulua ja olisi pi-- tän^-tbllä iTokb talvi jouten, niin päätimme kokeilla ajohommaa itse. Kalle teki kaksi hyvää tervattua kelkkaa ja niin ryhdyimme työhön ja toimintaan. Ensin meiltä kävi ajo hyvin, kun ei ollut lumi:Jiellä, mutta kun talven päälle lumi kasvoi, niin veto kävi raskaammaksi. Mutta kun Kalle on sellainen pahansisuinen, niinkuin tiedät, niin hän veti aina yhtä suuria kuormia ja siinä repi itsensä rikki. Luulen, että häneltä on osa sisuksista päässyt irti. Ei hän enää pitkäaikainen ole, ja jos hän nyt kuolee, niin . . . Muita tuoko se on se Heni, josta on niin^aljon puhuttu. Ei ole pakajinäköinen ollenkaan. Onko hän kuinka ylpeä,'voisiiio-häntä puhutella?" "Varmasti voit puhua, siitä hän oikein tykkää", vakuuttelin. Pian tuli. naisista hyvät ystävät. Lyyti oli: .tullut' Suomesta jänkkien puolelle ja-palveUut herrasväkeä He-uin'kotikaupungissa aina siihen asti kunnes.^Käle hänet korjasi ja toi tälle' puolen. Heillä olisi piisannut puhetta -loppumattomiin ellei/konduktööri olisi huutanut:. "Hearst." HearstKn päästyä vein naiset hotelliin ja otin huoneen vain kahta varten, mutta yläkertaan. pääst3rä' meitä oli kolme. Lyyii alkoi heti vähentää vaatteita ja kehui kuinka täällä on kaunista ja kodikasta. S>Tikät rypyt nousi kasvoilleni kun ajattelin, että minun pitää, oikaista ruhoni tuohon^: f^ylmälle lattialle, eikä ollut .sen vertaa sisua että olisin käskenyt Lyytin pois. ... Naiset riisuivat Ja kävivät vuotcel-k minulle sanaakdfan .sanomalta. Jäin istumaan" tiioliTIe. Pian alkoi kuulua tausainen hengitys merkkinä siitä etiä "hcmikuiyat, mutta minä istuin tuolilla kuin tonUu pää täynnä vihaa.' En oikeb tiennyt kumpaa noista naisista vihasin. Mutta tun- - sin, että Heniä ainakaan ei saisi vihata, sillä häneltä olen oppmut paljon hyviä tapoja, esimerkiksi sen, että kunnioitan naisia, mikä on monelle miehelle hyvin vaikeaa. Ja Lyytiä . en ainakaan voi vihata, sillä pidin hä-nest, ä nuorena, ihailin hänen joustavia'* liikkeitään monta kertaa niin että puna nousi poskilleni. Ja mitähän hän tarkoitti sillä viimeisellä puheellaan, että jos Kalle . . . Tasainen hengitys kuului vhä sän-gystä, jossa kaksi tervettä naista nukkui. Nukuttamaan rupesi minuakin. Otin takkini naulasta, asettelin sen päänalukseksi lattialle ja heittäydyin siihen ja nukuin kohta. .Aamulla heräsin kun kylmä kiskoi saarisuoniani. Naisetkin nousivat. Seuraavan yön pelosta aloin puhua Henille: ^*Eikö kLäydä- • Meadissakiftv jossa minä olen -niin monta sikaa kasvattanut?" • : • • ".•\h",-sanoi Heni, "onko siellä nytkin sikoja?" ' "On, on", minä vakuutin ja samalla kysyin Ly>tiltä: "Minnekäs sinä olet matkalla?" "Meiltä jäi keväällä vähän tavaroi- ^ ta sirme kämpälle jä kun Kalle tuli niin -huonoksi ettei enää voida sinne mennä, niin haen ne tavaran loput Npieltä pois. Nyt kun pannaan töpinäksi, niin ehditään aamujunaan." Meadin asemalla^ei ollut paljon väkeä, sillä kaikki miehet olivat työssä. Asemasillalla puhelin Henille: "Tämä on oikein vanhainpoikain koti, täällä heitä näet paljon, kun ilta tulee." Päivää kulutimme kyläillen minulle tutuissa perheissä ja Heni sai suosiota, joka paikassa. Päivälliselle mentyä vasta kaikki näkivät Henin ja kuiskeita alkoi kuulua: "Eetu ja Heni on täällä! — Eetu j ^ Heni on täällä!" järsitä kuiskailua riitti iltaan asti. Suuren amerikalaisen paperipuuyh-tiön isännöitsijä kun kuuli, että jitter-pukin tanssijoita on tullut /kylään, niin hän päätti yllättää vieraitansa ja kyläläisiänsä palkintotansseilla uudella tanssihaalilla, mikä oli kesällä rakennettu. Illallista syödessä yhtiön i> sossa ruokasalissa, jossa oli yli kaksisataa henkeä, isännöitsijä ilmoitti: "On päätetty panna toimeen jitter-pffkin palkintotanssit, johon sae osaa ottaa kaikki jotka l\iulevat voittavansa. Palkintoja jaetaan kolme, ensimmäinen 100, toinen 50 ja kolmas * 2? dollaria. Tanssit alkaa kello puo-likahdeksan. Kiitän." "No, se sata taalaa kuuluu meille", kuiskasin Henin korvaan. Iltasen jälkeen oli kiirettä kaikkialla. Naulassa riippuneet pyhävaat-teet otettiin alas ja tarkastettiin huo-lellisesti ovatlto vielä siinä kunnossa kuin räätäli jolloinkin kaukaisessa menneisyydessä ne jätti. Kengät o-tettiin myös esille ja kiilloituspurkit haettiin kätköistään. "Ohviisissa"^ oli tungosta, kun haettiin puhtaita paitoja. Partoja ajettiin jokapuolella kämppää. Tukat lyhennettiin ja hiusöljyäkin, jota ci oltu käytetty — k^tä varten sitä olisi täällä päähän.sä pannut — löydettiin ja pantiin säälimättä hiusten kaunistukseksi ynnä hajuksi, sillä tänä iltana piti olla hieno — ei vanhan sikapiian, vaan lumoavan Henin takia. Kellon lähetessä määräaikaa haali oli väkeä täynnä. Soittajat kantoivat rumpujaan ja helistimiään korokkeelle. Ja sitten se alkoi. Ensih -oli pari kolme vapaata tanssia, jolion melkein kaikki ottivat <)saa, sitten iU mestyi lattialle mies ja ilnwitti:^ **Ne, jotka ottavat osaa palkinto-tanssiin, olkaa hyvät ja tulkaa tähän rivim." Otin Heniä kädestä ja astuimme keskelle lattiaa. Myrskyiset suosionosoitukset nousK^at ilmoille. Me olimme päivänsankarit. Pian tuli toinen ja kolmas pari, ja enemjmä ei tullutkaan. Tehtiin numerot ja arvalla ratkaistiiii missä jäVjestj^sessä parit joutuvat tanssimaani Ensini^ maiseksi Auli suomalainen tyttö ja toiskieliT^en poika, toiseksi toiskielinen tyttö ja poika ja kolnianneksi minä Henin kanssa. " Huimat jitterpukin säveleet kirpo-sivat irti soittajien torvista jä huiluis-' ta ja ensimmäinen pari pyöri ja liiteli tuulen nopeudella ympäri salin. Hy-" ^'iä olivat, se tunnustus täytyy minun ahtaa. Poika sätkytteli jfiiin tasaisesti ja kauniisti eilt3 ffäyttäiiVt väsymisen merkkiäkääh, ja. tyttö^ liiteli — uhhuh! — melkein paremmin ^kuin Heni. V.aikka Henikin liiteli kahdeksan kertaa minun ja neljä kertaa kummankin kainalon alitse, niin tämä suomalainen tyttö näytti vieläkin paremmalta. "Nyt me häviämme!" kuiskasi He-_ ni. "Älä i>elkää, olen niin h y v ä s s ä kunnossa kuin sähkö", kuiskasin vastaan. "Minustahan se kuitenkin riippuu, kuinka jaksan sätkyttää." Toinen pari alkoi tanssia ja hyviä olivat hekin. Mutta kun sitten palkin totuomari huusi: "Kolmas pari esiin", nousi salissa kuin ukkosen ilma. Kuului töminää, huutoa ja vihellystä, että oikein korviin otti. Seurasi pieni tauko, mutta kun heiskutte-limme Henin kanssa kevein tanssias-kelin keskelle salia, nousi uusi meteli, jota kesti hyvän aikaa. Kuulin, kuinka soittokunta päräytti jitterbugin säveleet, mutta en oikein tiennyt kuinka olin alkuun lähtenyt; vasta kun puoli ympyrää elimme menneet heräsin kuin unesta omaan sätkytyksecni. Vilkaisin Kenia sHmiin ja hän nyökkäsi päätään «erkiksi, että hyvin n\ö»ee. Taisi olla • puolet ajasta kulunut kun mi-nultapMtef ääneen: «Voi, — «'Äfika MtärÖl?-' 3 ^ "No ,kun Tonkkaan koskee, ai, ai, ja taisi iienkselikin ikatlceta. En voi enää sätkyttää kuin toisella jalalla... Menee maine ja kuiinia iS»i Alkaa, jo puutua toinenkin jalka Ja niin kävi, «tten vointit «nää sät. kyttää kummallakaan jalalla, housut enää vain vähän tutisivat. Biki juoksi virtanaail kasvoja alas jä täj-tti sH-mäku<^ t ja silmät nSn etten ^nähnyt enää mitään. Eivätkä intoutuneet musikantit lakanneet soittamasta vaikka näki%^t että mies on kaikella sisällä. Kun soitto viimein lakkasi, kuiskasin Henille: "Missä päin me nyt o-lemme?" "Tuossa lähellä on penkki", kuiskasi Heni. Koetin Jiaristaa silmiäni ja näin hämärästi, että siinä se istuin oli. Sii-hen rusahdin, ja korvia särkevä kirkaisu kuulut aitani. Miehiä jai^äisia' juoksi Jokapuolella minuun kiinni, nostivat niinur korkealle ilmaan ja laskivat loiselle istuhnelle^ Kun vähän toinnuin ja aloin nähdä, asetteli palkintotuomari pareja lattialle ja huuteli paria numero koi-me. Heni talutti minut riviin. Ensimmäiselle parille hurrattiin, tömistettiin, huudettiin ja läpytettiin. Niin toisellekin, vaikka vähän vähemmän. Kun Henin ja minun vuoro tuli, ei kuulunut kotvgan aikaan hiiren hiis-kahdusta. Viimein joku läiskäytti kerran kämmeniään yhteen. "Eipä sentään tullut skonkkia", kuiskasi Heni, mutta minä kuulin sen perään syvän huokauksen. "Tämä olkoon minun viimeinen tanssini!" huusin kurkuntäydeltä sellaisella voimalla, että haali tutisi hetken aikaa sen jälkeen. Heni lähti rajan toiselle puolelle ja minä jäin mietiskelemään ihmiselämän kirjavuutta ja sitä, että mitähän se Lyyti tarkoitti kun sanoi, ^kä jos Kalle kuolee, niin. . . Murskas arabialainen ja liänen ka\k(a{id Eräs dervishi (muhamettilainen kerjäläismunkki) matkusti -Mekkaa kohden. Kuten niin pyhälle miehelle sopikin, ei hänellä olliit ainoatakaan piasteria matkassa, ^äan eli -hän niiden kustannuksella, Joita rjaitui tiellä kohtaamaan, ii . Matka oli raskas ja- pyhiinvaeltaja alkoi väsyä. , .r^-rt.^/ Kuljettuaan vielä noinneljä far-sagiä (farsag —. noin seilseroän kilometriä) tuli dervishi aivan voimat-, tomaksi: Mekkaart-oli vielä pitkä matka, aurinko paahtoi armottomasti ja. tyhjä vatsa muistutti, että olisi ' aterian aika. Onneksi sattui matkan varrella olemaan pieni keidas, jossa liasvoi komeita palmu ja,^joiden, juurella lirisi kirkas vesi. Jumalan mies katsoi puita, sitten tietä, kohotti silmänsä aurinkoon ja muisti, ettei ollut aamusta saakka mitään syönyt, — ja sitten hän, kääntäen tielle .selkänsä, astui keitaassa olevaa majaa kohti. Siellä asuva köyhä arabialainen astui ulos majasta häntä vastaanottamaan. V^ieras on jumalan lahja, erittäinkin jos hän on Allahin.palvelija. Ara-b'alaincn kutsui dm^ishin sisään, .syötti ja juotti bänlä sekä pani hänet omaan vUotee.secn.^a nukkumaan. Kului kolme piiivää. Köyhä mies kulutti kaikki voimansa parhaalla tavalla palvellakseen jumalan miestä, joka ei näyttänyt ajattelevankaan poislähtöii. Kului viikko. Dervishi tuli säännöllisesti neljä kertaa päivässä aterialle ja vieläkin .«äiinnöllisemmin hän heittäytyi Isänniin vuoteelle nukkumaan. — Herrani, — kääntyi arabialaisen- puoleen hänen peljästynyt vai- -monsa, — eiköhiin vieraamme olisi parasta jatkaa matkaansa pyhiin paikkoihin. Hän syö meidät puhtaaksi; me olemme köyhiä ihmisiä' ja lap-semme liujitavat nälässä. — On suuri synti ajaa hurskas vaeltaja pois majastaan. Kului viikko. Vielä kerran, miitta tällä kertaa paljon, vaativammin, puhui vaimo miehelleen: — Herrani. Tapahtukoon sinun tahtosi, mutia meidän on päästävä" tästä jumalan vieraasta. Meillä el ole kohta itsellämme mitäiin syömistä, mutta hänen ruokahalunsa kasvaa päivä päivältä. — Minkäpä hänelle tekee, myön-teli mies. Jätti kuitenkin työnsä ja meni dervishin luok.se. Dervishi istui palmujen alla. Pi- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-02-08-09
