1945-12-15-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SiVtt 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 15 PÄIVÄNÄ ms
{Canadan suomalaisten viikkolehtiy
PubUshed' and printed by the Vafiäus
PabUsblng Company Limited. 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario,
Reglstered at the Post Office Dept^
Ottawa, as second class matter:
Tilaashinnat:
l vk. $2.00
6 kk. IJO
5 Idc* •*•*««•••••«•«••«••«• «60
Yhdysvaltoihin:
1 Vfc ..$2iSff
« k k . . . . . . V 1.40
Snooieen Ja nmnaUe aUcomaite
— -l-Vk-;* . . i - . -. . . . » . . M k-f . . «. . . .$3.00 -
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . ..-1.65-
Liekki Ilmesty jokaisen viikon lau<
antalna 12-slvtilsena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
.ILMOITUSHXNNAT: Ylehien: ilmoi-tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä.-
60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoite^it maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus PubllshUig Ckm^iany
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub-
Häbtng Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbiury. Ontario
Töhnittä ja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
llEKKl ,
P.O. Box 69 - - Stidbnry, Ont.
toimituksen Raimasta
Mainitsimme viime kerralla sud-httrylaisten
lasten kuusijuhlasta ja
nyt tek^c mieli aiimn esimerkin
zmaksi mahtita sm erinomaisesta
onnistumisBsta: Vaikka tilaisuus
oli päivällä, ' kuhisi Finnish-haali
täyttnä: yleisöä, ^Mnhempiaa väkeä,
nuorisoa ja lapsia. Ja lapset, suuremmista
aina. kohnimotisiin asti,
suorittivat liaihtelevan ohjelmistonsa,
sekä yksityiset ett4 joukkoesityk-sct
— laulut, soitot, tanssit ja v^-
inist^lut — niin hyvin että sitä «-
scimmifen saattoi taiteellisessa'^ suhteessa
verrata aikuisten saavutuksiin.
Siitä on annettava tunnustus
heidän ohjaajilleen. Liikuttavan
luntskan vaikitiitksen teki pienimpien
osanottajien esiintyminen, £-
sim. kalinivjiotiaan Karin Kivisen
laulut ja pianonsoitto. Niin on asia
että ^Karin, niin pikkuinen kuin onkin,
taitaa niitä molempia ja lapsellisessa
herttaisuudcssaan saa jö-röimmänkin-
hytnyilemään ja taputtamaan,
käsiään.
Tuollainen tJloisuus herättää a-jatuksen,
että. lastejnme vetäminen
sopivalla tavalla keftittävään ja sar
litalla heitä itseään huvittavaan toimintaan
haaleillamme jättää heihin
orcokkaita vmkuttcita elämää varten.
Jo yksin kieletnmc on sen arvoinen.
Kannattaa jättää ainakin
'^elä tälle polvelle perinnöksi voft-hempicn
kieli, sen kansan kielen taito
jii kulttuuriperinteiäen ymmärtä-mtkeft
josta ke ovat lähtöisin. Van-hemntikst
tuUnaan he ythmärtävat
olla siitä kntolHsia ja usdmmat
/teistä antavat sen vielä permtoJah-iofki
läpsäkenkin. Ei ajatteleva ja
iivistynyt ihminen halveksi koskaoff
(ndinkieliään siksi että se sattuu o-lemaan
pienen kansan kieli; se on
heille yhtä arvokas kuin suuremmille
kansoil/c heidän kielensä, vaikkapa
sfifti^isina joudutaankin o-maamaan,
kouluien kautta perusteellisemminkin,
valtakielifksi maan
kieli. Jokainen käsittää nmttten
sen, että mitä useampaa kidtä taitaisi,
sitä rikkaampr olisi. Mutta
jos siirtolainen kadottaa ja toisessa
polvessa äidinkielensä, sOff ei voi pitää
muuna kuin valitettavana tap-
HUONO muisti tekee niin paljon
kiusaa, että joskus pistää vihaksi.
Tärkeäkin telitävä voi unohtu-neena7'
jäadä w^
tahtoisi jatakin unäioittaä, se' pyörii
mielessä alituiseen; ja niin kierrät
ympäri samaa rataa.
Tuon huonon muistin kai perin
isältäni. Ukolla oli niin Jhuono
muisti,, että jos Joku kysyi, -kuinkas
vanha se Jukeroinen nyt on, niin iiän
sanoi, että "iapas^' kun käjm papilta
kysymässä. Jä niin häh taas ravasi
pappilaan, että pappi -vuimein pyysi
seura:ktnrtaansa, etteivät kyselisi li-kon
ikää, sillä siitä koituu Mnelle lisätyötä
— hänellä itselläänkin kun
oli niin huono muisti, ettei huomannut
panna mei^kikiä kirfcöfiknTJaan u-kon
kohdalle, että olisi hänen nimensä
heti löytänyt.
Tuo: se on sitä isän perintöä. Muistan
kuitenkin niinkuin eilisen päivän,
kuinka lupasin kertoa Sudbinyn matkastani
heti kun olen matkavälvomi-set
hukkunut pois. Koko aijan olen
kuitenkin toivonut, että olisin juuri
sen lupaukseni unihoittanut, mutta
eipäs.' '
•No niin. Olimme. ukin kanssa
päättäneet, ettäikun sola loppuu, niin
käväsenune pohjoisessa, katsomassa
onko ne Sudbury n kadut komeampia
kuin meidän kaupungin kadut,
joissa on sellaiset tavaraluukut, että
kun kerran, seisoimme Ylösen Ailin
kanssa-: kadulla puhelemassa, niin
kaupan- kellarin luukku aukesi var-paittemme
alla. Aili ihmetteli, että
"ijo tämä-, on kaupunki! ,Ei siellä
Sudfauryssa tule maahalta tuollaisia
ovia kadulle!" Minä. sanoin, että
siellä on varmaan niin kapeat kadut,
ettei ole.tilaa niitä laittaa^ Siitäkös
meillä oli-kinaa, mutta eipäs Ailikaan
hoksannut sitä, että kukas sitä nyt
kallioon käy sellaisia luukkuja laittamaankaan.
Ahaal
. Xö kun minut siten pantiin menemään
edustajakokoukseen, niin toimitin
oikeanpuoleisellani, että lähde
nyt hyvä mies matkaan, etten eksy.
Olihan siinä tenää ja töpinää, mutta
kun muistutin, että olemmehan aina
luvanneet käydä vähän pitemmällä
katsomassa tätä uutta kotimaata ja
nieiUä on nyt niin hyvä tilaisuus,
kun miekin saan ajaa aivan kansan
\-aroilla, ^ttei muuta kun oman k>y-
Usi maksat, niin Jo suostui Ja alkoi
baastaa muolaista. Joka .on hyvä
merkki.
Oli pimeä kesäkuun ensimmäisen
päivän aanni. Olimme nousseet i'ar-hain
ylös Ja kallistelleet toisenldn
puolkxipposen, kun auton torvi toitotti
edustalla. Ei kauan ottanut kun
olimme asemalla. Joka oli sateesta
märkä. \^an emme säikähtäneet,
sillä eihän valtion katot vuoda.
Torontoon asti oli kaikki tuttua.
.\semalla virkistystä saatuamme istuimme
taas junaan, joka minusta
kulki arvan takaperin, että pelkäsin
sen unohtaneen jotakin. .Mutta pian
kävivät maisemat oudommiksi ja
minulla oli kyllin katselemista. Kun
näin oikein paljon risukkoa, niin kuvittelin,
että olen siellä avojaloin
juoksemassa lampaiden Ja lehmien
perässä — ja voi kuinka ne risut pis-
..-. telivät:. Ojkein piti kädellä koettaa
piona. Ja on selvää, että tämä seikka
ei riipu lapasta, vaan juuri vanhemmista;
siksi heidän tulisi suhtautua
asiaan oikealla ymmärryksellä.
AP,
Jalkoja. Vaan siinä huomasrnkm, että
ne olivat minun nudet kenkäni,
jotka niin puristivat ja repivät. Muistin
värihän sananlaskun, että ylpeys
käy Jankeemuksen edellän ^^aan olinpa
onneksi arvannut pistää vanhat,
kengät mukaan. Jotten Jäänyt aamutossujen
varaan. Harmittaa nyt vain,
kun Jälal :olrvat niin turrat, etteni voinut
kertaakaan uusissani kukkoilla.
UTddni £äi paikanmit vaithatk^nkä
s ä ja feäiui, että ne sitten ~vaäta hy-vin
scpii» niiliin. kalliöpallerQihin. lup-sakasti.
Niin sitt^, kun olin. tossusillani
hipsutellut väliasemalla kahvilla, jälleen
junan ikkunasta seuratessani
maisemia kuvittelin, eftä. täihä nyt
on sitä jättiläisten taistelutaimerta ja
tuonne he ovat kuupertuneet ja kivettyneet
. . .
^ Näyttäessäni edustaijista otettua
kuvaa toiskielisille tuttavilleni sain
kuulla: '^'Oo, miten hieno joukko oppineita
ihmisiä!" "Laske minut
pois'', sanoin, sillä niin tunsin minäkin,
kun sain ensikerran elämässäni
olla kosketuksissa sellaisten naisten
Ja miesten kanssa, jotka ovat'vuosikymmeniä
olleet rakentamassa työväenliikettä.
En vaihtaisi sitä matkaani
mfhinkään ennenkokemaani e-lämykseen
ja toivon, ettei muistini
koskaan menisi niin huonoksi että
unhoittaisin, miten kaikki olivat ystävällisiä
meille tuntemattomille (a-sunto-
emäntä Ja isäntä mukaan lu->.
kien. Pelkäsin niin että olin kaatua,
kun ensikerran nousin ylös jotain
. sanoakseni kokouksessa, vaan,
kun toveri Eklund nyökkäsi niin ystävällisesti,
niin jo pelkoni väheni.
Vaikka, eihän minusta mitään hyötyä
ollut, olinpahan vain joukon jatkona.
Mutta sain itse niin. paljon ajattelemisen
aihetta, että ikävä ei tule,
kun muistan vain ne neuvot Ja päätökset
— on ajattelemista ja työtä
riittää.
Mutta kylmä ilma siellä oli, ettei
tarennut edes sudburylaisten kaunista
kesänviettopaikkaa katsella muuta
kuin ikkunasta. Eihän se kylmä tietenkään
yksin Sudburyssa ollut, vaan
laajemmalla alalla, vaikka tässä nyt
Sudbury saa sen syyn kantaa. Ja
kylmyys- se oli, joka sai meidät niin.
pian takaisin —-dhän sitä käynyt tekohampaitakaan,
loukuttaminen, olisivat
kuluneet tai vaikka pudonneet
—^joten kotia vain lämmittelemään.
Bn ehtinyt edes saada sitä sarvea
muistoksi Ukko kulta kyllä hyppäsi
kaupasta kauppaan, vaan ei missään
ollut. Olivat sanoneet, että voisflian
niitä kallioilta löytää, jos lehmät oli-sivat
sinne pudottaneet, vaan «i ollut
enää aikaa, juna jo rytisi ja ähki ase-maila
että — kotiin, kotiin!
Väliasemalla taas kahvit hörpittyämme
painuimme kohti Torontoa,
josta ei enää ollutkaan kuin ki\'en-heitto
moknie. Ja kun paimu taas
porisi hdlalla, ryntäsin ulos, jossa
naapurin emäntä huutdi: •*Hu5iui,ei
kukaan ole pahaa tehnyt sinun takapihallesi!"
-
v^'En sitä pelkääkään, tulin vain
kukkia katsomaan", sanoin, ja peoni
nyökytti päätään, että tule vain
tä^lä me olemme jä emmekö olekin
punaisia!
Kun olimme syöneet ja juoneet
pamuimxne vuoteelle Ja heräsimme
vasta seuraavana päivänä päivälliselle.
Ja voi kun nukutti yhä — ja
sitä nukuttamista on riittänyt näihin
" asti. Nyt. kun olen:tässä sairastellut,
niin olen vamjaani saanut unta tar-.
,-peefcsi Ja tässä se Juttu nyt on.
Teille, kalliit ystävät ja toverit
kaunein kiitos kaikesta.
ollessani poikkesin Erakko Helmin
majalle. Se oli erittäin virkistävää
ja ^hermoja rauhioittavaa k^n sain
nähdä entistä; nuoruusajan ystävää
pitkästä aikaa. Monta ko\'aa kdi-fälon
oikkua olemme molemmat saaneet
kokea, vuosien varrella.
Kyllä meiltä- kului aika .rupatellessa
niin rattoisasti ettei 'päivät tahtoneet
riittää, vaan otettiin illasta Jatkoa.
ÄamullaL sitten levättiin pitkään,
kun ei Hdmillä ollut kiirettä
eläimiä ruokkimaan, :hän kun onaiV'
kytään vain vniitä >'hdiBn lehmän farmareita.
Aamuvöimisteluliikkeet tehtyä
juotiin kupponen — ei kalhvia,
vaan kuumaa vettä, kuten tervey-denhöitösääntöihin
kuuluu. Sitten
päivällisen aikana revittiin ruumista
sitä TunsaaTOmin. - .Vaan illallinen oli
taasen kiefy^ä,. kun sielua; ravittiin lukemalla
naapurista lainattua Vaäsa-lehteä.
Sen päälle oli taasen ke\'eä
nukkua. '
En osannut kuvitella Erakko Helmin
elämää, varsin niin yksinäiseksi
kuin se todellisuudessa oli. Vaan hän
näytti siitä nauttivan ja sanoikin olevan
niin. rauhoittavaa saada olla yksinäisyydessä!
Ja kun katsoin hänen
mielestään liian, usein ikkunasta
ulos, että eikö siellä näkyisi mitään
ihmisliikettä, niin Helmi sanoa tokaisi:
"Vaikka minä kuinka koettaisin
sinua passata,, niin aina sinä vain parempaa
ottaisit, kun tuossa kaula
pitkällä kurkottelet!"
''No älähän nyt sentään noin pauhaa,
minä vain katselen Ja ihailen
noita sinun kanojasi tuossa ikkunan
alla, kun niitä on noin paljon, vaikka
sanoit eilen, ettei sinulla ole niitä
kuin puoli tusinaa."
••'Eihän ne ole minun kanojani",
ehätti Hfelmi sanomaan, -nehän ovat,
villiä metsälintuja."
Tosiaankin, kun niitä paremmin
tarkkailin, nehän olivatkin fasaaneja.
Siinä kauniita:lintuja ihaillessa,
kuii kukoilla oK niin soma ja pit^ä
häntä, pubkesin kyselemään:
'^MiksikälräTi lintumaailmassa on
urospuoli väriltään kauniimpi ja loistavampi
kuin emolintu, mutta meidän
maailmassamme sanotaan naista
katrniimmaksi snkxrpuoleksi?*'
Pohdimme sitä asiaa puoleen ja
toiseen, vaan emme päässeet selyyT
teen. Niin että Jos Liekin suiire^
lukijakunnassa olisi Joku, joka voi^
antaa täbän selventävän vastauksen,
tekisi hyrm ja antaisi.
Sattuipa sitten tulemaan Liekbr
jossa oli Faarin terveiset Erakko
Helmille. Helmiä ihmetytti kovasu,
että mistä Faari voi sellaista u^*
sia, että minulla on sellainen yWn-syys
kuin vinttiTcamaril Kyllä'Fa^-
(JallcoÄ «:mtena. sivulla)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451215 |
Description
| Title | 1945-12-15-02 |
| OCR text | SiVtt 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 15 PÄIVÄNÄ ms {Canadan suomalaisten viikkolehtiy PubUshed' and printed by the Vafiäus PabUsblng Company Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario, Reglstered at the Post Office Dept^ Ottawa, as second class matter: Tilaashinnat: l vk. $2.00 6 kk. IJO 5 Idc* •*•*««•••••«•«••«••«• «60 Yhdysvaltoihin: 1 Vfc ..$2iSff « k k . . . . . . V 1.40 Snooieen Ja nmnaUe aUcomaite — -l-Vk-;* . . i - . -. . . . » . . M k-f . . «. . . .$3.00 - 6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . ..-1.65- Liekki Ilmesty jokaisen viikon lau< antalna 12-slvtilsena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil- .ILMOITUSHXNNAT: Ylehien: ilmoi-tushinta 40 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä.- 60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoite^it maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus PubllshUig Ckm^iany Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub- Häbtng Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbiury. Ontario Töhnittä ja A. Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: llEKKl , P.O. Box 69 - - Stidbnry, Ont. toimituksen Raimasta Mainitsimme viime kerralla sud-httrylaisten lasten kuusijuhlasta ja nyt tek^c mieli aiimn esimerkin zmaksi mahtita sm erinomaisesta onnistumisBsta: Vaikka tilaisuus oli päivällä, ' kuhisi Finnish-haali täyttnä: yleisöä, ^Mnhempiaa väkeä, nuorisoa ja lapsia. Ja lapset, suuremmista aina. kohnimotisiin asti, suorittivat liaihtelevan ohjelmistonsa, sekä yksityiset ett4 joukkoesityk-sct — laulut, soitot, tanssit ja v^- inist^lut — niin hyvin että sitä «- scimmifen saattoi taiteellisessa'^ suhteessa verrata aikuisten saavutuksiin. Siitä on annettava tunnustus heidän ohjaajilleen. Liikuttavan luntskan vaikitiitksen teki pienimpien osanottajien esiintyminen, £- sim. kalinivjiotiaan Karin Kivisen laulut ja pianonsoitto. Niin on asia että ^Karin, niin pikkuinen kuin onkin, taitaa niitä molempia ja lapsellisessa herttaisuudcssaan saa jö-röimmänkin- hytnyilemään ja taputtamaan, käsiään. Tuollainen tJloisuus herättää a-jatuksen, että. lastejnme vetäminen sopivalla tavalla keftittävään ja sar litalla heitä itseään huvittavaan toimintaan haaleillamme jättää heihin orcokkaita vmkuttcita elämää varten. Jo yksin kieletnmc on sen arvoinen. Kannattaa jättää ainakin '^elä tälle polvelle perinnöksi voft-hempicn kieli, sen kansan kielen taito jii kulttuuriperinteiäen ymmärtä-mtkeft josta ke ovat lähtöisin. Van-hemntikst tuUnaan he ythmärtävat olla siitä kntolHsia ja usdmmat /teistä antavat sen vielä permtoJah-iofki läpsäkenkin. Ei ajatteleva ja iivistynyt ihminen halveksi koskaoff (ndinkieliään siksi että se sattuu o-lemaan pienen kansan kieli; se on heille yhtä arvokas kuin suuremmille kansoil/c heidän kielensä, vaikkapa sfifti^isina joudutaankin o-maamaan, kouluien kautta perusteellisemminkin, valtakielifksi maan kieli. Jokainen käsittää nmttten sen, että mitä useampaa kidtä taitaisi, sitä rikkaampr olisi. Mutta jos siirtolainen kadottaa ja toisessa polvessa äidinkielensä, sOff ei voi pitää muuna kuin valitettavana tap- HUONO muisti tekee niin paljon kiusaa, että joskus pistää vihaksi. Tärkeäkin telitävä voi unohtu-neena7' jäadä w^ tahtoisi jatakin unäioittaä, se' pyörii mielessä alituiseen; ja niin kierrät ympäri samaa rataa. Tuon huonon muistin kai perin isältäni. Ukolla oli niin Jhuono muisti,, että jos Joku kysyi, -kuinkas vanha se Jukeroinen nyt on, niin iiän sanoi, että "iapas^' kun käjm papilta kysymässä. Jä niin häh taas ravasi pappilaan, että pappi -vuimein pyysi seura:ktnrtaansa, etteivät kyselisi li-kon ikää, sillä siitä koituu Mnelle lisätyötä — hänellä itselläänkin kun oli niin huono muisti, ettei huomannut panna mei^kikiä kirfcöfiknTJaan u-kon kohdalle, että olisi hänen nimensä heti löytänyt. Tuo: se on sitä isän perintöä. Muistan kuitenkin niinkuin eilisen päivän, kuinka lupasin kertoa Sudbinyn matkastani heti kun olen matkavälvomi-set hukkunut pois. Koko aijan olen kuitenkin toivonut, että olisin juuri sen lupaukseni unihoittanut, mutta eipäs.' ' •No niin. Olimme. ukin kanssa päättäneet, ettäikun sola loppuu, niin käväsenune pohjoisessa, katsomassa onko ne Sudbury n kadut komeampia kuin meidän kaupungin kadut, joissa on sellaiset tavaraluukut, että kun kerran, seisoimme Ylösen Ailin kanssa-: kadulla puhelemassa, niin kaupan- kellarin luukku aukesi var-paittemme alla. Aili ihmetteli, että "ijo tämä-, on kaupunki! ,Ei siellä Sudfauryssa tule maahalta tuollaisia ovia kadulle!" Minä. sanoin, että siellä on varmaan niin kapeat kadut, ettei ole.tilaa niitä laittaa^ Siitäkös meillä oli-kinaa, mutta eipäs Ailikaan hoksannut sitä, että kukas sitä nyt kallioon käy sellaisia luukkuja laittamaankaan. Ahaal . Xö kun minut siten pantiin menemään edustajakokoukseen, niin toimitin oikeanpuoleisellani, että lähde nyt hyvä mies matkaan, etten eksy. Olihan siinä tenää ja töpinää, mutta kun muistutin, että olemmehan aina luvanneet käydä vähän pitemmällä katsomassa tätä uutta kotimaata ja nieiUä on nyt niin hyvä tilaisuus, kun miekin saan ajaa aivan kansan \-aroilla, ^ttei muuta kun oman k>y- Usi maksat, niin Jo suostui Ja alkoi baastaa muolaista. Joka .on hyvä merkki. Oli pimeä kesäkuun ensimmäisen päivän aanni. Olimme nousseet i'ar-hain ylös Ja kallistelleet toisenldn puolkxipposen, kun auton torvi toitotti edustalla. Ei kauan ottanut kun olimme asemalla. Joka oli sateesta märkä. \^an emme säikähtäneet, sillä eihän valtion katot vuoda. Torontoon asti oli kaikki tuttua. .\semalla virkistystä saatuamme istuimme taas junaan, joka minusta kulki arvan takaperin, että pelkäsin sen unohtaneen jotakin. .Mutta pian kävivät maisemat oudommiksi ja minulla oli kyllin katselemista. Kun näin oikein paljon risukkoa, niin kuvittelin, että olen siellä avojaloin juoksemassa lampaiden Ja lehmien perässä — ja voi kuinka ne risut pis- ..-. telivät:. Ojkein piti kädellä koettaa piona. Ja on selvää, että tämä seikka ei riipu lapasta, vaan juuri vanhemmista; siksi heidän tulisi suhtautua asiaan oikealla ymmärryksellä. AP, Jalkoja. Vaan siinä huomasrnkm, että ne olivat minun nudet kenkäni, jotka niin puristivat ja repivät. Muistin värihän sananlaskun, että ylpeys käy Jankeemuksen edellän ^^aan olinpa onneksi arvannut pistää vanhat, kengät mukaan. Jotten Jäänyt aamutossujen varaan. Harmittaa nyt vain, kun Jälal :olrvat niin turrat, etteni voinut kertaakaan uusissani kukkoilla. UTddni £äi paikanmit vaithatk^nkä s ä ja feäiui, että ne sitten ~vaäta hy-vin scpii» niiliin. kalliöpallerQihin. lup-sakasti. Niin sitt^, kun olin. tossusillani hipsutellut väliasemalla kahvilla, jälleen junan ikkunasta seuratessani maisemia kuvittelin, eftä. täihä nyt on sitä jättiläisten taistelutaimerta ja tuonne he ovat kuupertuneet ja kivettyneet . . . ^ Näyttäessäni edustaijista otettua kuvaa toiskielisille tuttavilleni sain kuulla: '^'Oo, miten hieno joukko oppineita ihmisiä!" "Laske minut pois'', sanoin, sillä niin tunsin minäkin, kun sain ensikerran elämässäni olla kosketuksissa sellaisten naisten Ja miesten kanssa, jotka ovat'vuosikymmeniä olleet rakentamassa työväenliikettä. En vaihtaisi sitä matkaani mfhinkään ennenkokemaani e-lämykseen ja toivon, ettei muistini koskaan menisi niin huonoksi että unhoittaisin, miten kaikki olivat ystävällisiä meille tuntemattomille (a-sunto- emäntä Ja isäntä mukaan lu->. kien. Pelkäsin niin että olin kaatua, kun ensikerran nousin ylös jotain . sanoakseni kokouksessa, vaan, kun toveri Eklund nyökkäsi niin ystävällisesti, niin jo pelkoni väheni. Vaikka, eihän minusta mitään hyötyä ollut, olinpahan vain joukon jatkona. Mutta sain itse niin. paljon ajattelemisen aihetta, että ikävä ei tule, kun muistan vain ne neuvot Ja päätökset — on ajattelemista ja työtä riittää. Mutta kylmä ilma siellä oli, ettei tarennut edes sudburylaisten kaunista kesänviettopaikkaa katsella muuta kuin ikkunasta. Eihän se kylmä tietenkään yksin Sudburyssa ollut, vaan laajemmalla alalla, vaikka tässä nyt Sudbury saa sen syyn kantaa. Ja kylmyys- se oli, joka sai meidät niin. pian takaisin —-dhän sitä käynyt tekohampaitakaan, loukuttaminen, olisivat kuluneet tai vaikka pudonneet —^joten kotia vain lämmittelemään. Bn ehtinyt edes saada sitä sarvea muistoksi Ukko kulta kyllä hyppäsi kaupasta kauppaan, vaan ei missään ollut. Olivat sanoneet, että voisflian niitä kallioilta löytää, jos lehmät oli-sivat sinne pudottaneet, vaan «i ollut enää aikaa, juna jo rytisi ja ähki ase-maila että — kotiin, kotiin! Väliasemalla taas kahvit hörpittyämme painuimme kohti Torontoa, josta ei enää ollutkaan kuin ki\'en-heitto moknie. Ja kun paimu taas porisi hdlalla, ryntäsin ulos, jossa naapurin emäntä huutdi: •*Hu5iui,ei kukaan ole pahaa tehnyt sinun takapihallesi!" - v^'En sitä pelkääkään, tulin vain kukkia katsomaan", sanoin, ja peoni nyökytti päätään, että tule vain tä^lä me olemme jä emmekö olekin punaisia! Kun olimme syöneet ja juoneet pamuimxne vuoteelle Ja heräsimme vasta seuraavana päivänä päivälliselle. Ja voi kun nukutti yhä — ja sitä nukuttamista on riittänyt näihin " asti. Nyt. kun olen:tässä sairastellut, niin olen vamjaani saanut unta tar-. ,-peefcsi Ja tässä se Juttu nyt on. Teille, kalliit ystävät ja toverit kaunein kiitos kaikesta. ollessani poikkesin Erakko Helmin majalle. Se oli erittäin virkistävää ja ^hermoja rauhioittavaa k^n sain nähdä entistä; nuoruusajan ystävää pitkästä aikaa. Monta ko\'aa kdi-fälon oikkua olemme molemmat saaneet kokea, vuosien varrella. Kyllä meiltä- kului aika .rupatellessa niin rattoisasti ettei 'päivät tahtoneet riittää, vaan otettiin illasta Jatkoa. ÄamullaL sitten levättiin pitkään, kun ei Hdmillä ollut kiirettä eläimiä ruokkimaan, :hän kun onaiV' kytään vain vniitä >'hdiBn lehmän farmareita. Aamuvöimisteluliikkeet tehtyä juotiin kupponen — ei kalhvia, vaan kuumaa vettä, kuten tervey-denhöitösääntöihin kuuluu. Sitten päivällisen aikana revittiin ruumista sitä TunsaaTOmin. - .Vaan illallinen oli taasen kiefy^ä,. kun sielua; ravittiin lukemalla naapurista lainattua Vaäsa-lehteä. Sen päälle oli taasen ke\'eä nukkua. ' En osannut kuvitella Erakko Helmin elämää, varsin niin yksinäiseksi kuin se todellisuudessa oli. Vaan hän näytti siitä nauttivan ja sanoikin olevan niin. rauhoittavaa saada olla yksinäisyydessä! Ja kun katsoin hänen mielestään liian, usein ikkunasta ulos, että eikö siellä näkyisi mitään ihmisliikettä, niin Helmi sanoa tokaisi: "Vaikka minä kuinka koettaisin sinua passata,, niin aina sinä vain parempaa ottaisit, kun tuossa kaula pitkällä kurkottelet!" ''No älähän nyt sentään noin pauhaa, minä vain katselen Ja ihailen noita sinun kanojasi tuossa ikkunan alla, kun niitä on noin paljon, vaikka sanoit eilen, ettei sinulla ole niitä kuin puoli tusinaa." ••'Eihän ne ole minun kanojani", ehätti Hfelmi sanomaan, -nehän ovat, villiä metsälintuja." Tosiaankin, kun niitä paremmin tarkkailin, nehän olivatkin fasaaneja. Siinä kauniita:lintuja ihaillessa, kuii kukoilla oK niin soma ja pit^ä häntä, pubkesin kyselemään: '^MiksikälräTi lintumaailmassa on urospuoli väriltään kauniimpi ja loistavampi kuin emolintu, mutta meidän maailmassamme sanotaan naista katrniimmaksi snkxrpuoleksi?*' Pohdimme sitä asiaa puoleen ja toiseen, vaan emme päässeet selyyT teen. Niin että Jos Liekin suiire^ lukijakunnassa olisi Joku, joka voi^ antaa täbän selventävän vastauksen, tekisi hyrm ja antaisi. Sattuipa sitten tulemaan Liekbr jossa oli Faarin terveiset Erakko Helmille. Helmiä ihmetytti kovasu, että mistä Faari voi sellaista u^* sia, että minulla on sellainen yWn-syys kuin vinttiTcamaril Kyllä'Fa^- (JallcoÄ «:mtena. sivulla) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-12-15-02
