1945-12-15-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1945 LAtJANTAlNA, JOULUKUUN 15 PÄIVÄNÄ
rruuRi
ranzisco I d d i i ä
Pelkäämme enemmän inkvisition
pimeää vankUuotäa kuin ^Jeesuksen
viimeistä tuomiota*' — tästä "lahon,
vanhan, tietämättömän ja taikaus-koisen
Espanjan" tunnustuksesta
kahdeksannentoista^ vuosisadan toiselta
puoliskotta ja yhdeksännentois-
Td vuosimdm ensinmmeftä^
nckseUä saamine kiittää G oy an ystävää
ja aiktäaista JovellanostarFran-ziKo
de Goya y lAicientes (1746—
1828), joka ef ollut vain optan aikansa
vaan kaikkien aikojen suurin taiteilija,
taisteli porvarillisena vallankumouksellisena
kynällä, radeeraus-nctdalla,
pensselillä ja väreillä väsy-mättömästi
lahoa, vanhaa Espanjaa
vcstaan, espanjalaisen feodalismin
vanhuudenheikkoa ja. kuitenkin sitkeää
valtaa vastaan, kuninkaiden
jumalallista^ armoa'*, kirkollisuutta
ja valloitussotia, vastaan.
Tämä inkvisition vihaaja ja pal-
Kirj. ALFRED DURUS tokuvissaan
luomissa —
joka ensimmäisessä hallinollisessa ju-listitksessaan
mäCrää: "pyöveli lävistäköön
tulisella raudalla jokaisen kerettiläisen
kielen". Koskaan ei ole
pJlMt^väbemnmn^J^v^
- samoin kuin Balzacin
välittämättä tekijänsä
tarkoitusperistä.
Sen miti: Velasqucz tekee hiukan c-ncmmän
kuin sata vuotta ennen
Goyaa tiedottomasti ja vastoin tar-
.maalaria" kuin Goya oli. Hän käytti
kuninkaan ja hänen ympäristönsä
läheisyyttä paljastaakseen taiteessaan
häikäilemättömästi heidän ty-peryytensih
onton hovielämänsä ja
kuninkaiden riippuvaisuuden täysin
aasimaisista ministereistään. Niin on
Goya Kaarle IV:ssä maalannut loistavan
kuvan suuresta tyhmyristä, joka
"istuu astmaattisena ja lihavana
astmaattisen ja lihavan hevosensa selässä";
kuningatar Marie-Luisessa
ilonaisen, joka "haastavasti" näyttelee
poveansa herättääksecii tekotu-kastaan
ja -hampaistaan huolimatta
eroottisia tunteita. Pääministeri Go-tekopyhiä,
sjturisuisia ja pyövelinnär
köisä "Jumalan sjaisia", KaikkiaUa
on sielunhoitaja läsitä. J^äässä
dah onnettomuudet" (Desastres de la
Guerra) sarjan kuvaspa nähdään
pappi, joka "Jumalan, kiminkaan ja,
isänmaan" nimessä siunaa hirtt&jänf
hänen apulaisensa ja hirsipuun. Tämän
radeerauksen aihe-ainekset eiväi
ole meidän ajallemme vieraat.
-Mainittu sotaa vastaoTT taisteleva
sarja merkitsee 64 vuotiaan taiteili'
jan graaf Ulisen luomistyön huippua.
A iistä kaikuu vuosisatain kautta suu-ren
Leonardo da Vincin huufo sotaa
vastaan: "Maan - päällä oh eläimiä,
antautuen yhä suurempaan
jastaja vältti vain vaivoin ja oveluu- doyn muotokuvassa, tämän sekä ku-della
monta kertaa ''piimeän vanki- ninkaan että kuningattaren rakasie-luolan".
Kun ensimmäinen sarja hä" fjin, tuo Goya esiin ilopojan ja panen
satiirisia vaskipiirroksiansa, rittajan. Kaarle IV:n perhekuvassa
''Caprichos". (Päähänpistoja) .1797 säilyi jclkimaailmalle "kamasaksa-oli
tullut, julkisuuteeni olf hän vähäl- perhe, jota oli onnestanut arpajaisis-lä
päästä hurskaan inkvisition pyö- sa", siinä on joukko "hevosnaamoja,
veleitten läheiseen tuttavuuteen kidu- aasinkuonoja, koiranleukoja] lihotet-tta-
kohteena. Kun 17.vuotta myö- tuja sianpäitä ja karkeita härännaa-hemmin
espanjalaisen porvarillisen moja". Tämän^ hovimaalariteilauk-idlankumouksen
epäonnistuttua v. sen Goya suoritti verisellä satiirilla
valtaistuimelta karkoituksen, täydentää
Goya taiteessaan täysin tietoisesti.
Mutta hänen fendenssinsä,
tarkoituksensa ei vähennä hänen tai-deteostensa
voimaa, sillä hän on yhtä
suuri rcaiistinen taiteilija kuin Velas- jotka
quez. Goya ei anna tendenssinsä tul- vaaraan taistelevat keskenänsä, jopa
la tdkoapäin, hän ei maalaa kunin- pannen hcnkcnsäkin alttiiksi. Heidän
kaallisia mallejansa karkean tendens- pahuudellaan ei loppua ole.HirvittS-simäisesti,
vaan heijastaa realistisella vijnmät heistä kaatavat maailman
maalarin todellisuuden objektiivista metsien puita, ja kun heidän nälkän-tendenssiä
ja paljastaa psykoloogi- sä on joskus tyydytetty, levittävät
sella ja yhteiskunnallisella selvinä- he kaikkien elävien olentojen ylle
köisyydellä ja hienolla vaistolla ai- kuolemaa, nälkää, uupumusta, sotaa
kansa kuninkaitten, heidän perheit- ja epätoivoa. Oi maa, miksi et avau-tcnsä
ja ympäristönsä olennaisen du syöstäksesi ihmiset syviin kuilui-hisi,
niin ettei sinun tarvitsisi <nää
näyttää taivaalle kammottavia, sydämettömiä
hirviöitä?"
Goyan radeerauksissa tämä huuto
kaikuu havainnollisempana ja luottavaisempana.
Kaksi vuotta tämän
luonteen.
Aivan toisin Ranskan keisari JVa-t^
leon I:n valevallankumouksdlisct
Antoin-Jean
samanaikai-
:lBl2 valtaistuimelle :astui hyvin samaan aikaan, jolloin historiassa ai- vallankumousta ja palvelivat itsasias-tmtumuksellinen
Fjerdinand VII ja käa kuninkaallisten päiden putoami- sa, kuten aidot porvarit, vain kukka-hovimaalarit
Uavid,
Gros ja muut, jotka -
sesti kuin Goya — jättivät jälkimaailmalle
Napoleonista ihannoituja, va- sarjan, ilmestymisen jälkeen v. 1812
lesankarilUsia muotokuvia. He pros- alkoi Espanjassa porvarillinen vai-tituoivat
taiteen kuin ovelat liikemie- lankumous, joka julisti kirkkojen o-het,
Ranskjin vallankumouksen kei~ maisuuden kansallisomaisuudeksi, lo-noUelijat.
He olivat palvelevillaan petti aateliston etuoikeudet ja väheu'
si kuninkaan valtaa. Ja vaikka nä-inkvisitio
hänen-kauttaan sai rajattoman
vallah, oli Goya'jumalattomana
ja pirunriivaamana taiteilijana
jälleen uhattu. Kenties. hän kiinnisaatuna
olisi. saanut kuoleman ruuvipenkissä.
Tämim kekseliään. ja sairaalloisen
teloitustavan on hän ikuistanut
"Kuristetuissa", piirroksessa,
joka kuuluu hänen järkyttäyimpiin-sä.
Esityksen suunnaton realismi vavisuttaa
meitä sisimpäämme myöten.
On kuin olisi taiteilija kokenut pmas-
^'2 ruumissaan tämän teloituksen
kaikki tuskat. Vaikutusta lisää vielä
^f, että Goya paljastaa tässä määrätietoisella
selkeydellä, murhaavalla
ivalla katolisen kirkon inhimillisen
teorian ja jesuiittain käytännön 'vä-
Iillä vallitsevan suhdattomuuden.
^hirhatun-kasvoissa on Kristuksen
piirteitä, hänen jäykistyneet kätensä
pitelevät suonenvetoisesti ristiä. Goy^
an ajattelevat aikalaiset ymmärsivät
tämän piirroksen vain täten: Kristus
^niirkattiin tässä Kristuksen nimeen,
Elävä ihminen, jolla oli syden ja
järki, vaimo ja lapsi, jonka ainoa
"/yfiti" oli se, että hän oli taistellut
inhimillisen edistyksen puolesta, sai
hirveän kuoleman "Jumalan palvelijaan"
kCsissä. Kuva oli omana aika-
^'can uskomattoman rohkea, sen täy-herättää
inkvisition raivoa, Monissa
inuis:iakin kuvissa esittää 'hän
yksityiskohtia jcsuiitiain suorittainis-
^a teloituksista. Luemme: inkvisitt-on
uhri ''koska-hän on'huomannut
^>'^an mkuv^h^'/''k^5l^ii:Mn vltDie-, ; "
^^^yntyihen".'^:M :
^"'}arovioldcn^:fjriä^i^^ ja: rotUVat- - ; •
ajankbhmita..-::-y:^
nen tulla päiväjärjestykseen.
pikaisemmin-oli toinen espanjalainen
hovimaalari, ei sen pienempi
kilin Velasquez, maalannut espanjalaisia
kuninkaita. Hän teki sen. oikean
hovimaalarin tavoin, maalarin,
jonka katsomustapa kävi yksiin hovin
kanssa. Hän tahtoi kaunistaa kuninkaat.
Mutta maalarina hän oli
realisti — ja katso: hänen realisminsa
on tehnyt pilaa hi^en tarkoittamastaan
ylist^sestä. .Hänenkään
kuninkaansa eivät enää ole mitään
ihannehahmoja, vaan sellaisia," mitä
rojansa.
Goya oli toista maata. Avoimemmin
kuin kuninkaita, mutta yhtä purevalla
ivalla Goya ruoski takapajuisen
Espanjan papistoa, "Kaupungeis-mä
vallankumoukselliset saavutukset
olivat vain lyhytaikaiset ja niitä seurasi
jo kahden vuoden jälkeen mitä
mustin taantumus, niin olivat ne kuitenkin
enteitä paremmasta ajasta.
Aiheen näihin radeerauksiin antoi
sa on enemmän kirkkoja kuin asuin- Napoleonin Espanjassa käymä valloi-taloja,
enemmän hengellisiä kuin tussota ja Espanjan kansan nousu
maallikoita. Ei voi ottaa askeltakaan valloittajaa vastaan, Alkuaanhan
kohtaamatta uskonnollista kulkuetta, Napoleonin sodat olivat edistyksetli-munkkikuntaa
tai ristiinnaulittua ... siä, koska niiden kautta kantautui
Ei ole ainoatakaan kadunkulmaa, mi- Eurooppaan Ranskan vallankumouk-hih
ei olisi liimattu kirkollisia tiedon- sen aatteita, jotka heikensivät entis-antoja
ja myytäisi väärennettyjä ih- tä enemmän eurooppalaista lahoa
meitätekeviä pyhJUnjäännöksiä" — feodalismia. Mutta Espanjan sodan
he todella olivat: sairaalloisia ja rap- näin. luonnehtii Goyan ystävä Jovel- aikana oli Napoleonin sodan luonne
peutunetta raukkoja, Velasquezin lanos Espanjan olosuhteita, Goyan muuttunut, koska Napoleon kilpailun
•realismi ilmenee hänen kuningasmuo- piirroksissa vilisee rasvaisia, ahnaita, synnyttyä Englannin ja Ranskan
' '•H
> 1-
'«.'TS
- i.J
Sf?;'*
rv
'4
'rSmimammi^kansitti swf3iM(^'^ifkinJpklkhmtfi!Pr^ tatttu Carnegie;Jnstituteti^tämänvuö^ssa
' ' ff
''M
/m
- A
» >»
Itu
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 15, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-12-15 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki451215 |
Description
| Title | 1945-12-15-03 |
| OCR text |
1945 LAtJANTAlNA, JOULUKUUN 15 PÄIVÄNÄ
rruuRi
ranzisco I d d i i ä
Pelkäämme enemmän inkvisition
pimeää vankUuotäa kuin ^Jeesuksen
viimeistä tuomiota*' — tästä "lahon,
vanhan, tietämättömän ja taikaus-koisen
Espanjan" tunnustuksesta
kahdeksannentoista^ vuosisadan toiselta
puoliskotta ja yhdeksännentois-
Td vuosimdm ensinmmeftä^
nckseUä saamine kiittää G oy an ystävää
ja aiktäaista JovellanostarFran-ziKo
de Goya y lAicientes (1746—
1828), joka ef ollut vain optan aikansa
vaan kaikkien aikojen suurin taiteilija,
taisteli porvarillisena vallankumouksellisena
kynällä, radeeraus-nctdalla,
pensselillä ja väreillä väsy-mättömästi
lahoa, vanhaa Espanjaa
vcstaan, espanjalaisen feodalismin
vanhuudenheikkoa ja. kuitenkin sitkeää
valtaa vastaan, kuninkaiden
jumalallista^ armoa'*, kirkollisuutta
ja valloitussotia, vastaan.
Tämä inkvisition vihaaja ja pal-
Kirj. ALFRED DURUS tokuvissaan
luomissa —
joka ensimmäisessä hallinollisessa ju-listitksessaan
mäCrää: "pyöveli lävistäköön
tulisella raudalla jokaisen kerettiläisen
kielen". Koskaan ei ole
pJlMt^väbemnmn^J^v^
- samoin kuin Balzacin
välittämättä tekijänsä
tarkoitusperistä.
Sen miti: Velasqucz tekee hiukan c-ncmmän
kuin sata vuotta ennen
Goyaa tiedottomasti ja vastoin tar-
.maalaria" kuin Goya oli. Hän käytti
kuninkaan ja hänen ympäristönsä
läheisyyttä paljastaakseen taiteessaan
häikäilemättömästi heidän ty-peryytensih
onton hovielämänsä ja
kuninkaiden riippuvaisuuden täysin
aasimaisista ministereistään. Niin on
Goya Kaarle IV:ssä maalannut loistavan
kuvan suuresta tyhmyristä, joka
"istuu astmaattisena ja lihavana
astmaattisen ja lihavan hevosensa selässä";
kuningatar Marie-Luisessa
ilonaisen, joka "haastavasti" näyttelee
poveansa herättääksecii tekotu-kastaan
ja -hampaistaan huolimatta
eroottisia tunteita. Pääministeri Go-tekopyhiä,
sjturisuisia ja pyövelinnär
köisä "Jumalan sjaisia", KaikkiaUa
on sielunhoitaja läsitä. J^äässä
dah onnettomuudet" (Desastres de la
Guerra) sarjan kuvaspa nähdään
pappi, joka "Jumalan, kiminkaan ja,
isänmaan" nimessä siunaa hirtt&jänf
hänen apulaisensa ja hirsipuun. Tämän
radeerauksen aihe-ainekset eiväi
ole meidän ajallemme vieraat.
-Mainittu sotaa vastaoTT taisteleva
sarja merkitsee 64 vuotiaan taiteili'
jan graaf Ulisen luomistyön huippua.
A iistä kaikuu vuosisatain kautta suu-ren
Leonardo da Vincin huufo sotaa
vastaan: "Maan - päällä oh eläimiä,
antautuen yhä suurempaan
jastaja vältti vain vaivoin ja oveluu- doyn muotokuvassa, tämän sekä ku-della
monta kertaa ''piimeän vanki- ninkaan että kuningattaren rakasie-luolan".
Kun ensimmäinen sarja hä" fjin, tuo Goya esiin ilopojan ja panen
satiirisia vaskipiirroksiansa, rittajan. Kaarle IV:n perhekuvassa
''Caprichos". (Päähänpistoja) .1797 säilyi jclkimaailmalle "kamasaksa-oli
tullut, julkisuuteeni olf hän vähäl- perhe, jota oli onnestanut arpajaisis-lä
päästä hurskaan inkvisition pyö- sa", siinä on joukko "hevosnaamoja,
veleitten läheiseen tuttavuuteen kidu- aasinkuonoja, koiranleukoja] lihotet-tta-
kohteena. Kun 17.vuotta myö- tuja sianpäitä ja karkeita härännaa-hemmin
espanjalaisen porvarillisen moja". Tämän^ hovimaalariteilauk-idlankumouksen
epäonnistuttua v. sen Goya suoritti verisellä satiirilla
valtaistuimelta karkoituksen, täydentää
Goya taiteessaan täysin tietoisesti.
Mutta hänen fendenssinsä,
tarkoituksensa ei vähennä hänen tai-deteostensa
voimaa, sillä hän on yhtä
suuri rcaiistinen taiteilija kuin Velas- jotka
quez. Goya ei anna tendenssinsä tul- vaaraan taistelevat keskenänsä, jopa
la tdkoapäin, hän ei maalaa kunin- pannen hcnkcnsäkin alttiiksi. Heidän
kaallisia mallejansa karkean tendens- pahuudellaan ei loppua ole.HirvittS-simäisesti,
vaan heijastaa realistisella vijnmät heistä kaatavat maailman
maalarin todellisuuden objektiivista metsien puita, ja kun heidän nälkän-tendenssiä
ja paljastaa psykoloogi- sä on joskus tyydytetty, levittävät
sella ja yhteiskunnallisella selvinä- he kaikkien elävien olentojen ylle
köisyydellä ja hienolla vaistolla ai- kuolemaa, nälkää, uupumusta, sotaa
kansa kuninkaitten, heidän perheit- ja epätoivoa. Oi maa, miksi et avau-tcnsä
ja ympäristönsä olennaisen du syöstäksesi ihmiset syviin kuilui-hisi,
niin ettei sinun tarvitsisi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-12-15-03
