Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 10, 1938

              ulies!'' huutaa Tuula ihan tulipunai-jena
\ihasta.
'•Siinä se nyt nähdään, mitä sinä
haluat. Nestorin perässä sinä juokset,
senkin maamoukka; Mutta e f saa
häntä kiusallakaan. Minä en hänes­tä
välitä, mutta ennen näen hänet
kuolleena kuin sinun kanssasi!" kir-
.•.];uu Leila...;
•Katso vaan ettet itse juoksisi l i i ­kaa
Antin perässä, Vaikka olet aviolii­tossa
oleva nainen!" melkein kuiskaa-nialla
tulee Tuulalta. ^
Sydäntä niin ahdistaa, s Mitähän
ie Leila tarkoitti,
kuin sinun . . ,"•
\'oi, voi, aikoikö Leila jotain pahaa
[ Nestorille? Hänen pitää heti päästä
I Nestorin luo!
Tuntien Leilan silmät selässään,
lähtee Tuula juoksemaan metsään,
sinne missä Nestori on. Mutta vähän
matkan päässä on kuusipuska ja siinä
kivellä istuu Nestori pää käsissä ja
hartiat nytkähdellen. Tuulalta me­nee
käsi sydämelle. Olikohan hän
kuullut; mitä Leila sanoi? Voi, voi
sentään! Nestori parka. Kuinka
Tuula rakastikaan häntä! Oikein
Tuulan sydäntä kouristaa.
^'Nestori!" :
Mies nostaa päätään, ja voi, mikä
tuska kuvastuukaan hänen silmis-
..tään;.; • - .\
'Tuula, voi, Tuula, sinä . . . INIuuta
ei voi mies puhua, niiri tuntuu toivot­tomalta
kaikki/
•'Sinä kuulit?" henkäsee Tuula käsi
svdämellä.
r
Mies nyökkää päätään, Tuula is­tuu
Nestorin jalkain juureen, painaa
päänsä hänen syliin, ja itkee. Nestori
silittää työn kovettamalla kourallaan
Tuulan tukkaa. ~
''Tiedän, rakas, että me kaksi kuu-^
luisimme yhteen, sinä ja minä, mut­ta
. . . " hänen sanansa keskeyttää Lei­la,
joka puettuna päällysvaatteisiin,
hyökkää heidän eteensä:
"Pidä nyt se moukkasi, minä en
enää päivääkään katsele tuollaista tu­rilasta
kuin sinä olet. Kyllä Antti
on sentään toista, minun perässäni hän
tulee kaupunkiin,^ ettäs tiedät. Hy­västi!
En ikinä halua nähdä tiioHai-sia
maanmoukkiä. H y i !"
Leila katsoo^vielä silmät säihkyen
hetken Tuulaa, mutta kääntyy sitten
ja menee. Kämpän edessä on setse-
Ht valmiina, hän ottaa ne kiukkui-sesti
ja taakseen katsomatta lähtee
taivaltamaan. •
Tuula nousee.
Voi minua, nyt minä olen rikkonut
teidän elämänne ihan kokonaan. Voi,
HIUKAN TERVEYREST
(Turun puale murttel.)
— TT" A I K K E enemä, mist raeijä ja anneta uussi lääkkei. Lapsesi tule
•*-Xihmiste piräsis vaari pitämä lopultas hiinkö mikäki rohroskauppa,
ja ylitte ja jmipärs kattoma, jätetä taik saippuafapriikki. ~
Käpakirjoitus
tavalisest hualimattomuiire valtta.
Piretän kaikist turhanpäiväsist ab-sioist
niin taitamatone kohina ja hua-li,
mut terveyrest emme pir yhtikä
hiukka väli ja se olis kumminki pai
_tärkkemp, ku moni muu assia.
Sillonku ihmine tuletähä erinomas-eiinen
kuolleena niailma, on se nii tavattoma terve,
ussenki niinkö jääkarhu, siliä ja ym-pyrkäine,
niinko Kiviste Miinan por-
Sit ku laps on kuukaure vanha,
tällä mamma sen metäs henkmattosse
ja viipotta erestakais,\ niinko pölisi
juapunut miäst. Muuto ei mamma
luul lapse voiva hyvi, jolle se ah^ri
keiku niinko tuulimootturi.
Ruanpualest olla piäne lapsen
kans juur hullui. iMuutama \nikon
peräst anneta "moso", s.o. jottalai
kaffe ja siin musta sikuri niinpal
sas. Jos sitä oikke hoiretais läpitte joukos, ete paremppa luttemyrkky
elämä, eläsis se niunt tuhat vuat ja sais mistä. Tähän tällätä vähä sokeri
hiukan päälläki, jolle stäkghtpiänest. ja kprpunkappali. Yks osa mammoi
saak hoiretais nii pentula huanoste. tällä leivänpurutraasusisälj taik otta
Ajeta ympärs kaike riiailma roitei, jonku myrkylise kummislanki. Näit
et laps on niinko mikäki kanunan- molemppi anneta suuhu vuaron perä,
suti, ja friski ilma eipäästet huanesse
ku seeverra ku pellist tule siilo, ku
ämmil kaffe keitetä.
Qnk sit ihme, jos tästä uurest kan-salaisest
tule vanhempan aivottes
pualest nii hullu, et ossa tiitinkeissi
kirjotta ja värkät vääri vekselei.
Ku muutama päivä on kulunu syn-tymisest,
huomata et sil olis jottalai
et laps vaa olis hiljaksis. Ei katot,
jos toi pikku ihmise kylki tarttis jos­kus
kääntä, ei huomat pittä puhtaut,
ei kyärät pois kirpui ja muit vere-imiöi.
— Kuukaure vanhan jo tällätä
seisoma, onk sit ihme, jos tulekt-en-gelska
riisi ja sääre oya nii väärä,
ku juhlapiipu varre.
Tämmöne hoito piretä hyvinki usse
kniipninki. Siilon karata jonku trop- lapsel, siks ku hän rupep itte ittiäs
pirauarin tyijö ja se määrä et laps hoitama.
täyty harjasta.
Silloin täyty isä osta leiviskä ruk-kissi
jauhoi, pari vanha kannu ke-rityst
ja täst tehrä aika taikina, mink
kans laps pulerata jokapaikast, kää­ritä
vanhoissi villasukki ja lopuks
Ku miähe alku o halstoopi potun
kokkone, käVele se jo paperossi suus.
Sit kun nänä ai tule joku haivena, ru­veta
juoma "tarrakuuna", olt ja tuu-rinkei.
Siilon koko masini tule vallan
anneta saunassimmone satsi; et laps prilninki. Enneku olla kahrenkym-tappele
elämä ja kualema välimaas. men, tarvita kuppari ja tohteri, rau-
Jolle mamma, ja pappa miälest tamehusamariini ja Naantalin savi-kniipninki
oi viäläkä ohitte, juasta sauna.
apteekki ja tuora sialuviholise pii- Sillonku esivanhema asusiva Para-laust,
frankulaparkki, vetoplaastari tiisin kaupunkis, ei ne eläny sil taval,
ja engelska suala. Näit keitetä kolm ku nykyaikkane mailma. Eisunkka
tuntti umpinaise kanne ai ja sil voi- Aarämi ajanu suuhus ryssälehti, eikä
rella sisält ja päält. Tohterin tyijö Eeva kureliivin kans vääntäny kröp-mennä
sit vast, ku näyttä et ruveta patas niinku nyky-aikkase vai-ihmise.
kualeman toristust tarvittema.
Jos lapsel anneta ylöttömäst ruak-ka,
taik roijata vakus, et sisukalu
-menevä sekasi, ruppe se oksentama.
Ku Israeli lapse tuliva Egyptist,
eisunkka he ensmäiseks hakenu tillik­ka
ja huanoi kansankeittiöi. Hiuka
auringonkukkase siämeni ja pananei
Siilo luulla lapsen taas oleva kippiä oi plakkareis ja öliva ja pva viäläki
..— ^ • ^ . , ... . „ • , —. nii rjui ihmissi, et joka jumalanpäivä
pettävä meijä pöksynkaupas.
—\%iväki osta ussenki parikymment
markka maksava hatu, mut piaksu
vuatava ku vanha kaljaasi. Siilo kyl-
Nestorikin
Bautatlebilkiiat
Kirjv TOBY MIEROLA
'^JALKAISIN kulku rautaaellä ja
J köyhän elämä on samanlaista,
ilotonta ja yksitoikkoista", haasteli
vanha mies, jalankulkija, jonka saa­vutin
Pohjois-Ontarion erämaata
kaartelevalla rautatiellä. Hidas hä­nellä
oli jo askelten^ta^ti ja harvaan
lausutut olivat sanansa, mutta ne
jäivät mieleeni. Niinpä antakaamme
hänen itsensä kertoa:
"Kauan olen jo näin kulkenut,
paljon taivalta taakseni heittänyt, jä
mitä nähnyt pien, sitä on aiHaa ollut
tässä ajatella. Olen liissä toistenkin
matkaa nähiiyt tekevän, vaan peh­meillä
penkeillä istuen. Ajatellut
tuotakin olen, että sijaa siellä mi­nullekin
olisi vaan asioissa aina sen­tään
on seikkoja ja haaroja, joten
näin on orain matkaa^jatk^^va. Ja
olenhan sivu kulkenut kylien jopa
kaupunkienkin, joiden asukkaista
olen ajatellut, että toiset ovat kuten
pehmeiden penkkien matkustajat,
vaan olenhan siellä nähnyt näitä rau-tateitten
jalankulkijoitakin, joiden
elämäntaival oii laahustaen kulkua
kuten minunkin. He näkevät vuosi­lukujen
vaan vaihtuvan samoin kuin
minä maihpaaluissa numeroitten. M i ­tä
he eilen ovat kokea saaneet, sa­maa
on vain vastassa huomennakin
ja useasti ehkä pahempaakin. Olen­han
tosin kuullut kerrottavan, että^
se olisi eräs määrätyn värillinen lip­pu,
jota näyttämällä saisin minä py­sähtymään
vaikka virtaviivaisen pi­kajunan.
En tosin tule käyttämään
koskaan tätä keinoa, koska olen kuul­lut
tuon ihmeellisen lipun voimasta
kerrottavan kylissä ja kaupungeissa,
että jos he sen lipun joukkona ko­hottaa,
niin silloin saan astua minä­kin
junaan aivan asemalta, siellä
kun sijaa minullekin on."
Tähän lopetti vanha mies juttun­sa
jaden sitä ajatellut, että olikohan
se ukko oikeassa.
voi! tuskittelee hän.
ikäänkuin herää siihen.
"Älä välitä; Tuula, antaa hänen
mennä. Kaupungissa hän kai pa- vetytä ja saara inflamatsuuni.
Meijän piräsis enemä elämä juano
Äskettäin riehui metsäpalo
Santa Monican vuoristossa, la­kaisten
kolmen mitJoonan dolla­rin
arvoisen metsän ja samalla
hävittäen monien huomattujen
plokuvanäyttelijäin palatsimaiset
kodit. Madeleine Carroll, ylläf
kärsi ehkä suurimman vahingon.
remmin viihtyykin kuin täällä maal­l
a— tällaisen turilukseh "kanssa."
''Nestori, älä . . . mutta nyt minun
täytyy mennä. Se lehmäkin . .
kuiskaa Tuula, alkaen hiljaa pois-
' tua. '.-
"Näinkö sinäkin menet jätät
minut", pääsee Nestorilta.
'•Minä en voi — nyt, Nestori".
Pää painuksissa lähtee Tuula pois
päin. Mutta hänen täytyy vielä
kääntyä katsomaan taakseen. Siellä
istuu yhä Nestori, taaskin pää kä­sissä,
niin murtuneen näköisenä. Voi
kuinka Tuulan sydämeen koskee.
Huudahtaen hän juoksee takaisin
Nestorin luo, kiertää pehmoiset kä-
_sLvarret hänen kaulaansa.
"Tuula rakas, sinä jäät sittenkin,
sinä rakas — rakkahin kultasydän!"
kuiskaa Nestori.
•'Jään, jäänhän minä, rakas poika,
kunhan vaan kaikki asiat ensin jär­jestyvät!"
kuiskaa Tuula. /
Nestori puristaa Tuulan rintaansa
vasten, niinkuin ei ikinä häntä pääs-taisi.
Kaksi kyyneleistä silmäparia yhtyy,
sininen ja harmaa, ja he katsovat
kauan, kauan. Ja niistä katseista lois­taa
ikuinen rakkaus.
LOPPU!
jälkke, eikä aja sisäl kaikki ku silmis
näyttä korjalt. Siilo aptekari kylläki
tekisivä konkurssi, — mut ei sitä voi
autta, jonkun täyty hyvä asia tähre
uhrat ittes ja rettiheittis. Kaikke
enemä sanota elämä pirentävä haus­ka
lukemine ja jos siin assias olis vah­va
perä, piräsis kaikil kirjalioil ja
kustantajil pystytettämä muistopat­sas
yhtesil väroil. •
Pimeät tähdet
Varkes-observätorion astronomi
Charles \V. Hetzler ilmoitti Ameri­kan
astronomien vuosikokouksessa,
että hänen on onnistunut valokuvata
pimeitä taivaankappaleita, joiden ole­massaolosta
on aikaisemriiin oltu vain
teoreettisesti selvillä. "Mustat täh­det"
ovat suuruudeltaan sangen vaih-tele\
ia. Av^aruudessa on kahdenlaista
"näkymättömyyttä". On aurinkoja,
jotka säteilevät ultraviolettia valoa,
jota ihmissilmä ei tajua, ja sammu­neita
aurinkoja. Voidaan olettaa, et­tä
avaruudessa risteilee miljaardeja
sammuneita aurinkoja — aurinkoja,
joiden ulkopinta on jäähtynyt ja jot­ka
ovat menettäneet loistonsa; mut­ta
niiden sisustassa yhä piilee valta­via
voimalähteitä.
Amerikalainen taidemaalari-neitonen
lonc Robinson matkusti
Saksaan tutustuakseen natsilai-sicn
johdosta, joita juutalaiset
sieltä järkytetyllä mielellä. Hän
oli kauhistunut niiden julmuuk-seen
J:ulttuuriin, mutta palasi
saavat kokea.