1939-10-14-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 L\UANTAL\A, LOKAKUUN 14 PÄIVÄNÄ
suudelman ujosteleville huulille.
ään, kun se
muistaa
Ja etpä tiedä mitä -
pois-
- me
•Luulin, etten
Manne ei tahtonut
lähteä.
menemme kaupunkiin, isä, Manne ja
minä, keskiviikkoiltana. Tä3rtyi luvata
kun isä halusi, eihän siinä mi-tääii
vaaraa ole", puheli Edna, kysy-väinen
katse Richardiin luotuna.
Richardin katse synkistyi.
•Eihän vain kihlain ostoon? . .
'Huh, sinä. Kelle kihloja ostetaan,
kun ei ole morsiantakaan. En
minä ainakaan huoli Mannen kihlois-ta
ja sen sinä tiedät", sanoi Edna hiukan
närkästyneenä.
"Uskon sinua, vaan on siihen isäl-läsikin
sanomista."
"Sittenpä nähdään!"
"Mutta onhan ihme, ellei minulla
selxiä sen miehen suhteen jotakin..."
'"Älähän nyt. Unhotetaan tuo
Manne hetkiseksi. Kuulehan, kuinka
kauniisti tuo lintunen visertää iltavirttä
toverilleen!"
"Niin, olisimmepa me ihmiset yhtä
iloisia ja vapaita kuin nuo linnut, tai
ehkä niilläkin on leipä- ja pesähuo-lensa..
He keskustelivat kauan aikaa. Käsi
puristi kättä. Ja sitten huulet yhtyivät
ja he erkanivat.
* * *
Richard porhalsi kaupungin pääkatua
kauppaa kohti, missä tiesi Ed-nan
olevan. Jo pari tuntia sitten oli
hän nähnyt Mannen ajavan kaupunkiin.
Saatuaan puolen päivän loman,
käännätti hänkin ajopeliinsä sitä kohti.
Paras ottaa iloon osaa, ajatteli
hän, ja muutakin.
"Aivan oikein. Edna istui kaupassa
sitä varten varatulla tuolilla. Mutta
ei hän ollut sama iloinen tjrttö
kuin ennen, jotakm oli vinossa. Näytti,
että itku oli tulemaisillaan. Richard
asteli reippaasti luo, otti kuin
leikitellen Ednan käden omaansa ja
— siinähän kiilteli sormus.
"Kukas on lahjoja ostellut, vai
näenkö minä väärin?" sanoi hän, antaen
monisisältöisen katseen tunkeutua
tytön sisimpään. Siinä oli epäilystä,
vihaa, rakkautta.
"Älä katso noin, en oikein tiedä
itsekään", sanoi Edna hiljaisella väräjävällä
äänellä. "Me kolmen oltiin
sitä ostamaa, kun isä sanoi että
saan synt5miäpäivälahjan, mutta
Manne sen osti ja pani sormeeni enkä
halunnut rähäköidä yleisellä paikalla
— ja siinä sitä ollaan. Mutta
mieleni kuohuu kiukusta, että pian
vaikka itken ja sitten viskaan tuon
viheliäisen menemään!"
"Viskaa erisin ja naura päälle", sanoi
Richard, koettaen näyttää välinpitämättömältä,
vaikka silmien tuike
kertoi toista. Kuin«>:a olivatkaan hänen
epäilyksensä toteutuneet
Istu nyt kuin kUtti tyttö tääUä
vielä, minä menen hetkiseksi asioilleni.
Sitten vaikka aterioidaan yh-
<^essä", puheli Richard.
Poistuttuaan suuntasi hän askeleensa
paikkaan, missä tiesi Koivulan
ja Mannen olevan, nimittäin
kapakkaan. Ei Koivula suuri juoppo
ollut, otti vain joskus naukkuja hy-vien
tuttavien seurassa. /
Ja aix^an oikein. Tiskiin nojaten
niolemmat pitelivät laseja käsissään
Richardin astuessa sisään ja näsrtti-viii
heittäneen huolet männikköön. Ei
^JJnä sanat paukkuneet yhtä täsmäl-feii
kuin kotona.
Richardin huomattua^ Marine kovaäänisesti
ivasi:
*Joko Miskan turve ön nurin,! kiin
viinan tasajakoon kerkesit?"
Piikistä väUttämättä käveli Ric-
^ r d tiskm luo, luoden Männeen säkenöivän
katseen, Joka työnsi tätä
taaksepäin.
"Hyvin ar\'attu. Ja joi vaan ette
ole kerenneet niitä jakaa ennen minua,
tilaan lasin mieheen alkajaisiksi.
— Hei, tarjoilija, kolmelle, olkaa hyvä!
— On sitä renkipoikakin reilua
joskus", vastasi Richard kalpeana
pidätetystä \ihasta ja äkkiä ilmestyneestä
selvästä kux^asta, joka oli
kauan pyrkinyt esille muistojen komerosta.
Tuo ivallinen kasvojen ilme
ilman teennäistä peittelyä ja piirteet
melkein eittämättömästi olivat
samat, jotka hän oli nähnyt kymmenen
vuotta sitten. Mutta miten
saada tunnustus, jos epäilyksessä oli
perään? Lisää pitää miehen saada
miestä väkevämpää, eiköhän sieltä
loppukin selvene. Hari kyllä turisi,
että tämä ei ollut kaikkein miesmäi-sempää,
mutta muutakaan keinoa ei
ollut.
"Hei, viinuri, tänne lisää!" hän
huusi. Itse hän tuskin maistoi, va^n
salaa toisilta kaateli sivuun. Hän pii
oppinut vihaamaan väkijuomia isänsä
juoppoudesta johtuneesta kurjuudesta
kotona.
^ Jo nä3^ti mies olevan auliissa kunnissa.
"Pojat", hän huusi, "tänne
kaikki! Juodaan K—^n kunnankirjurin
Herman Mäntymäen onnenmal-jat!"
Lasi putosi Mannelta pistaleiksi ja
sisältö värjäsi vaaleat herrashousut.
Samassa hyökkäsi hän raivostunees-ti
Richardin kimppuun.
"Sinä kirottu valehtelija! Koetappa
todistaa, että olen Herman Mynty-mäki.
Pojat, pankaa ulos tuollainen
roisto, joka herjaa kunniallisia ihmisiä",
raivosi hän koettaessaan puolustautua
nyt vihansa valloilleen
päästänyttä Richardia vastaan.
Syrjäsilmällä näki Richard, ettei
miehistä kukaan hievahtanut. Heidän
mielestään Mannen raivo oli aihee-tori.;
• • "y
Ei Mannesta ollut teräsjäntereisen
Richardin vastustajaksi, joten hauskuus
katsojilta loppui lyhyeen. Jatkaen
mukilointiaan Richard kysyi välillä:
"Sano, valehtelenko, että sinä olet
Hermanni Myntymäki K—sta ja että
sinä varastit kunnan varat vi
vaivaisukon kirkon rappusilta ja sitten
livistit tänne meren taa? Tiedätkös,
että minä olen sieltä ja muistan
jutun."
Manne ei ollut tottunut kipuja eikä
kolhuja kestämään, tuntui että kuolema
oli käsissä. Häneltä pääsi hä-tähökäisy:
"Olen. .Päästä!"
"Sano että kaikki kuulevat."
"Oleh, olen . . . Mutta päästä, minä
kuolen!"
"Kuolet! Ei pirusta niin helpolla
henki lähde", sähisi Richard hampaittensa
raosta. "Mutta sama se"
— ja ottaen Mannea niskasta vei hänet
ovelle ja viskasi ulos kuin säkin,
huutaen perään: "Ja muistakin, että
tämä on viimeinen kerta kun ilmestyt
mmun ja näiden muiden silmäin
eteen!"
Miehet töllistelivät sanattomina
häneen. Viimein Koivula, jolta
näytti viinat hävinneen päästä, lähestyn
ja kysyi:
' "Oikeinko asia oli totta?"
"Totta on, kuinka minä tuollaisia
ihnan tekisin."
. "Kuriimus, ja kun minä pidin häntä
parhaana ja kunnon miehenä.
Mutta annas että minä saan hänet
kiinni"! Ja Koivula alkoi huidella
ovea kohti, mutta Richard pidätti:
"Turhaa se on, hän jo menee hyvää
\'aUhtia ettekä rärmaan häntä
näe koskaan näillä mailla. Parasta että
lähdemme Ednan luo, hän taitaa
Suomalaisten aiitropologistiset
tuntomerkit
.Antropologia on tiede, joka tutkii
ihmisen kehit>'shistoriaa, ruumiillisia
ominaisuuksia, näiden esiintymistä
Ja jakautumista. Liittyen anatomiaan,
perinnöllisj^ysoppiin,. däin-tieteeseen,
maantieteeseen y.m. se
kohdistaa tutkimuksensa ihmisen
ruumiin pituuteen, pään, kasvojen,
vartalon, raajojen y.ni. mittoihin sekä
ihon, tukan ja silmien viiriin, hiusten
muotoon, pääkopan ja kasvojen
erikoispiirteisiin y.m.
Antropologian v^arsinainen perustaja
on J. F. Blumenbach. Suomes-
.sa ovat huomattavia antropologisia
tutkimuksia suorittaneet F. W. Wes-teriund,
Ivar \Vilskman ja Yrjö Kajava.
Suomalaiset ovat Europan pisim-piä
kansoja. Westerlundin 1885—
1901 suorittamat mittauksel, jotka
ikävystyä odottaessaan siellä kaupassa,
johon hänen jätin."
"Jätit hänet!" hämmästyi Koivula.
"Mitä se merkitsee? Oletteko
te niinkuin ...?"
"Kyllä me olemme. Mitäs isä siihen
sanoo?"
"Tuota niin . . ." Koivulan suu
meni leveään hjmiyyn ja hän läimäytti
Richardia hartioihin että jymähti.
"Olet aika rento poika,-mel-kein
kuin me ennen vanhaan oltiin.
Uskon että voit maailmassa pitää
puoliasi ja samalla suojella Ednaa
— niin että ottakaa toisenne. Ja mitä
niihin aatteisiin tulee, niin eiköhän
niissäkin päästä yhteisymmärrykseen
kunhan tässä perehdytään. Sen vaan
sanon, että oikeutta olen aina puoltanut
enkä valehtelijoita ja teeskente-
'liöitä siedä."
.Helähtivät astelemaan tanakasti
rinnatuksin vapauttamaan odottavaa
Ednaa.
käsittivät 131,697 asevelvollista,
osoittivat suomenkielisten miK.ten
ki^ipituudeksi 167.8 cm. ja ruotsinkielisten
168.4 cm, Wilsknian mittasi
j 910-luvulla 33,252 mi^tä, 25—
41 vuoden ikäiisiä, ja säi uudeksi keskipituudeksi
suomenkielisten 170.9
cm. ja ruotsinkielisten 173 cm. sekä
naisten keskipituudeksi 160 cm. Suomalaisen
Tiedeakatemian keräämän
aineiston mukaan miesten keskipituus
jakaantui: satakuntalaisten
170.8, hämäläisten 170.6^ eteläpoh-.
jalaisten 170.5, uusmaalaisten 169.7,
savolaisten 167.4, pohjoispohjalaisten
167.1 ja karjalaisten 166.3 sekä
Suomen lappalaisten 160.4 cm. (Siis
niiesten keskimitta noin viisi jalkaa
yti^deksäri ja puoli tuumaa ja naisten
noin viisi jalkaa Ja puoli tuumaa.)
Pään muodoltaan ovat suomalaiset
keskimäärin heikosti lyhytkalloisia,
brakykefaaleja. Missä ruumiinpituus
on suurempi, siellä on pitkäkalloisuus
yleisempi kuin lyhytkalloisuus.
Väriominaisuuksiltaan Suomen
asukkaat ovat suurimmalta osaltaan
vaaleatukkaisia ja vaaleasilmäisiä.
Westerlundin mukaan on .suomenkielisten
silmien väri 45 pros. sininen
ja 33 pros. harmaa eli siis 78
prosentilla vaalea, ruotsinkielisillä
v^astaavat luvut ollen 52,30 ja 82
pros. Tukan väri vaalea suomenkielisillä
57 ja ruotsmkielisillä 53
pros., Todella tummat värit ovat
Suomessa harvinaisia ja esiintyy niitä
Pohjois-Suomessa ja Karjalassa.
Rotukokoomukseltaan on Suomen
kansa pääasiallisesti kahden rodun,
itäbaltialaisen ja pohjoisen, yhteistulosta.
Lisäksi on selviä vaikutuksia
havaittavissa lappalaisrödun puolelta
ja jossain määrin myös muista
roduista. Selviä rotueroavaisuuksia
suomen- ja ruotsinkielisten välillä ei
' / kn«Unau«}>iU(eentisie, lL(iir«}iI}e3U$«.
Westmtn$t€r kadetraali, yksi L4)ntoon huomaHuja^rakenriuJk sia,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 14, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-10-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391014 |
Description
| Title | 1939-10-14-07 |
| OCR text | 1939 L\UANTAL\A, LOKAKUUN 14 PÄIVÄNÄ suudelman ujosteleville huulille. ään, kun se muistaa Ja etpä tiedä mitä - pois- - me •Luulin, etten Manne ei tahtonut lähteä. menemme kaupunkiin, isä, Manne ja minä, keskiviikkoiltana. Tä3rtyi luvata kun isä halusi, eihän siinä mi-tääii vaaraa ole", puheli Edna, kysy-väinen katse Richardiin luotuna. Richardin katse synkistyi. •Eihän vain kihlain ostoon? . . 'Huh, sinä. Kelle kihloja ostetaan, kun ei ole morsiantakaan. En minä ainakaan huoli Mannen kihlois-ta ja sen sinä tiedät", sanoi Edna hiukan närkästyneenä. "Uskon sinua, vaan on siihen isäl-läsikin sanomista." "Sittenpä nähdään!" "Mutta onhan ihme, ellei minulla selxiä sen miehen suhteen jotakin..." '"Älähän nyt. Unhotetaan tuo Manne hetkiseksi. Kuulehan, kuinka kauniisti tuo lintunen visertää iltavirttä toverilleen!" "Niin, olisimmepa me ihmiset yhtä iloisia ja vapaita kuin nuo linnut, tai ehkä niilläkin on leipä- ja pesähuo-lensa.. He keskustelivat kauan aikaa. Käsi puristi kättä. Ja sitten huulet yhtyivät ja he erkanivat. * * * Richard porhalsi kaupungin pääkatua kauppaa kohti, missä tiesi Ed-nan olevan. Jo pari tuntia sitten oli hän nähnyt Mannen ajavan kaupunkiin. Saatuaan puolen päivän loman, käännätti hänkin ajopeliinsä sitä kohti. Paras ottaa iloon osaa, ajatteli hän, ja muutakin. "Aivan oikein. Edna istui kaupassa sitä varten varatulla tuolilla. Mutta ei hän ollut sama iloinen tjrttö kuin ennen, jotakm oli vinossa. Näytti, että itku oli tulemaisillaan. Richard asteli reippaasti luo, otti kuin leikitellen Ednan käden omaansa ja — siinähän kiilteli sormus. "Kukas on lahjoja ostellut, vai näenkö minä väärin?" sanoi hän, antaen monisisältöisen katseen tunkeutua tytön sisimpään. Siinä oli epäilystä, vihaa, rakkautta. "Älä katso noin, en oikein tiedä itsekään", sanoi Edna hiljaisella väräjävällä äänellä. "Me kolmen oltiin sitä ostamaa, kun isä sanoi että saan synt5miäpäivälahjan, mutta Manne sen osti ja pani sormeeni enkä halunnut rähäköidä yleisellä paikalla — ja siinä sitä ollaan. Mutta mieleni kuohuu kiukusta, että pian vaikka itken ja sitten viskaan tuon viheliäisen menemään!" "Viskaa erisin ja naura päälle", sanoi Richard, koettaen näyttää välinpitämättömältä, vaikka silmien tuike kertoi toista. Kuin«>:a olivatkaan hänen epäilyksensä toteutuneet Istu nyt kuin kUtti tyttö tääUä vielä, minä menen hetkiseksi asioilleni. Sitten vaikka aterioidaan yh- <^essä", puheli Richard. Poistuttuaan suuntasi hän askeleensa paikkaan, missä tiesi Koivulan ja Mannen olevan, nimittäin kapakkaan. Ei Koivula suuri juoppo ollut, otti vain joskus naukkuja hy-vien tuttavien seurassa. / Ja aix^an oikein. Tiskiin nojaten niolemmat pitelivät laseja käsissään Richardin astuessa sisään ja näsrtti-viii heittäneen huolet männikköön. Ei ^JJnä sanat paukkuneet yhtä täsmäl-feii kuin kotona. Richardin huomattua^ Marine kovaäänisesti ivasi: *Joko Miskan turve ön nurin,! kiin viinan tasajakoon kerkesit?" Piikistä väUttämättä käveli Ric- ^ r d tiskm luo, luoden Männeen säkenöivän katseen, Joka työnsi tätä taaksepäin. "Hyvin ar\'attu. Ja joi vaan ette ole kerenneet niitä jakaa ennen minua, tilaan lasin mieheen alkajaisiksi. — Hei, tarjoilija, kolmelle, olkaa hyvä! — On sitä renkipoikakin reilua joskus", vastasi Richard kalpeana pidätetystä \ihasta ja äkkiä ilmestyneestä selvästä kux^asta, joka oli kauan pyrkinyt esille muistojen komerosta. Tuo ivallinen kasvojen ilme ilman teennäistä peittelyä ja piirteet melkein eittämättömästi olivat samat, jotka hän oli nähnyt kymmenen vuotta sitten. Mutta miten saada tunnustus, jos epäilyksessä oli perään? Lisää pitää miehen saada miestä väkevämpää, eiköhän sieltä loppukin selvene. Hari kyllä turisi, että tämä ei ollut kaikkein miesmäi-sempää, mutta muutakaan keinoa ei ollut. "Hei, viinuri, tänne lisää!" hän huusi. Itse hän tuskin maistoi, va^n salaa toisilta kaateli sivuun. Hän pii oppinut vihaamaan väkijuomia isänsä juoppoudesta johtuneesta kurjuudesta kotona. ^ Jo nä3^ti mies olevan auliissa kunnissa. "Pojat", hän huusi, "tänne kaikki! Juodaan K—^n kunnankirjurin Herman Mäntymäen onnenmal-jat!" Lasi putosi Mannelta pistaleiksi ja sisältö värjäsi vaaleat herrashousut. Samassa hyökkäsi hän raivostunees-ti Richardin kimppuun. "Sinä kirottu valehtelija! Koetappa todistaa, että olen Herman Mynty-mäki. Pojat, pankaa ulos tuollainen roisto, joka herjaa kunniallisia ihmisiä", raivosi hän koettaessaan puolustautua nyt vihansa valloilleen päästänyttä Richardia vastaan. Syrjäsilmällä näki Richard, ettei miehistä kukaan hievahtanut. Heidän mielestään Mannen raivo oli aihee-tori.; • • "y Ei Mannesta ollut teräsjäntereisen Richardin vastustajaksi, joten hauskuus katsojilta loppui lyhyeen. Jatkaen mukilointiaan Richard kysyi välillä: "Sano, valehtelenko, että sinä olet Hermanni Myntymäki K—sta ja että sinä varastit kunnan varat vi vaivaisukon kirkon rappusilta ja sitten livistit tänne meren taa? Tiedätkös, että minä olen sieltä ja muistan jutun." Manne ei ollut tottunut kipuja eikä kolhuja kestämään, tuntui että kuolema oli käsissä. Häneltä pääsi hä-tähökäisy: "Olen. .Päästä!" "Sano että kaikki kuulevat." "Oleh, olen . . . Mutta päästä, minä kuolen!" "Kuolet! Ei pirusta niin helpolla henki lähde", sähisi Richard hampaittensa raosta. "Mutta sama se" — ja ottaen Mannea niskasta vei hänet ovelle ja viskasi ulos kuin säkin, huutaen perään: "Ja muistakin, että tämä on viimeinen kerta kun ilmestyt mmun ja näiden muiden silmäin eteen!" Miehet töllistelivät sanattomina häneen. Viimein Koivula, jolta näytti viinat hävinneen päästä, lähestyn ja kysyi: ' "Oikeinko asia oli totta?" "Totta on, kuinka minä tuollaisia ihnan tekisin." . "Kuriimus, ja kun minä pidin häntä parhaana ja kunnon miehenä. Mutta annas että minä saan hänet kiinni"! Ja Koivula alkoi huidella ovea kohti, mutta Richard pidätti: "Turhaa se on, hän jo menee hyvää \'aUhtia ettekä rärmaan häntä näe koskaan näillä mailla. Parasta että lähdemme Ednan luo, hän taitaa Suomalaisten aiitropologistiset tuntomerkit .Antropologia on tiede, joka tutkii ihmisen kehit>'shistoriaa, ruumiillisia ominaisuuksia, näiden esiintymistä Ja jakautumista. Liittyen anatomiaan, perinnöllisj^ysoppiin,. däin-tieteeseen, maantieteeseen y.m. se kohdistaa tutkimuksensa ihmisen ruumiin pituuteen, pään, kasvojen, vartalon, raajojen y.ni. mittoihin sekä ihon, tukan ja silmien viiriin, hiusten muotoon, pääkopan ja kasvojen erikoispiirteisiin y.m. Antropologian v^arsinainen perustaja on J. F. Blumenbach. Suomes- .sa ovat huomattavia antropologisia tutkimuksia suorittaneet F. W. Wes-teriund, Ivar \Vilskman ja Yrjö Kajava. Suomalaiset ovat Europan pisim-piä kansoja. Westerlundin 1885— 1901 suorittamat mittauksel, jotka ikävystyä odottaessaan siellä kaupassa, johon hänen jätin." "Jätit hänet!" hämmästyi Koivula. "Mitä se merkitsee? Oletteko te niinkuin ...?" "Kyllä me olemme. Mitäs isä siihen sanoo?" "Tuota niin . . ." Koivulan suu meni leveään hjmiyyn ja hän läimäytti Richardia hartioihin että jymähti. "Olet aika rento poika,-mel-kein kuin me ennen vanhaan oltiin. Uskon että voit maailmassa pitää puoliasi ja samalla suojella Ednaa — niin että ottakaa toisenne. Ja mitä niihin aatteisiin tulee, niin eiköhän niissäkin päästä yhteisymmärrykseen kunhan tässä perehdytään. Sen vaan sanon, että oikeutta olen aina puoltanut enkä valehtelijoita ja teeskente- 'liöitä siedä." .Helähtivät astelemaan tanakasti rinnatuksin vapauttamaan odottavaa Ednaa. käsittivät 131,697 asevelvollista, osoittivat suomenkielisten miK.ten ki^ipituudeksi 167.8 cm. ja ruotsinkielisten 168.4 cm, Wilsknian mittasi j 910-luvulla 33,252 mi^tä, 25— 41 vuoden ikäiisiä, ja säi uudeksi keskipituudeksi suomenkielisten 170.9 cm. ja ruotsinkielisten 173 cm. sekä naisten keskipituudeksi 160 cm. Suomalaisen Tiedeakatemian keräämän aineiston mukaan miesten keskipituus jakaantui: satakuntalaisten 170.8, hämäläisten 170.6^ eteläpoh-. jalaisten 170.5, uusmaalaisten 169.7, savolaisten 167.4, pohjoispohjalaisten 167.1 ja karjalaisten 166.3 sekä Suomen lappalaisten 160.4 cm. (Siis niiesten keskimitta noin viisi jalkaa yti^deksäri ja puoli tuumaa ja naisten noin viisi jalkaa Ja puoli tuumaa.) Pään muodoltaan ovat suomalaiset keskimäärin heikosti lyhytkalloisia, brakykefaaleja. Missä ruumiinpituus on suurempi, siellä on pitkäkalloisuus yleisempi kuin lyhytkalloisuus. Väriominaisuuksiltaan Suomen asukkaat ovat suurimmalta osaltaan vaaleatukkaisia ja vaaleasilmäisiä. Westerlundin mukaan on .suomenkielisten silmien väri 45 pros. sininen ja 33 pros. harmaa eli siis 78 prosentilla vaalea, ruotsinkielisillä v^astaavat luvut ollen 52,30 ja 82 pros. Tukan väri vaalea suomenkielisillä 57 ja ruotsmkielisillä 53 pros., Todella tummat värit ovat Suomessa harvinaisia ja esiintyy niitä Pohjois-Suomessa ja Karjalassa. Rotukokoomukseltaan on Suomen kansa pääasiallisesti kahden rodun, itäbaltialaisen ja pohjoisen, yhteistulosta. Lisäksi on selviä vaikutuksia havaittavissa lappalaisrödun puolelta ja jossain määrin myös muista roduista. Selviä rotueroavaisuuksia suomen- ja ruotsinkielisten välillä ei ' / kn«Unau«}>iU(eentisie, lL(iir«}iI}e3U$«. Westmtn$t€r kadetraali, yksi L4)ntoon huomaHuja^rakenriuJk sia, |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-10-14-07
