Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 21, 1956

              (Jafkoa)
ENSIMMÄISEN kerran Hemmo
näki Elsan tällaisena. Kyyneleet
kimmelsivät ennen niin kylmissä sihnis-
.sä.'--
—Voi Elsa, älä puhu enää siitä, sa­noo
Hemnao hiljaa. Syy oli yhtä hy­vin
minussäkiri. . . Ja nythän on kaik­ki
hyvin—onhan?
Mutta Elisa kuiskaa:
— Ei HemmO; ei siinä vielä ole kaik­ki.
On jotakin, joka sinun täytyy tie­tää.
Uäit kiirehtii huoneesta, mutta
tulee pian; takaisin tuoden Hiljan kir­jeen
ja pieinen kapean kortin, ojentaen
ne HemmoJle.
Kauan on huoneessa .hiljaisuus, ei
kuulu muuta kuin kellon hiljainen ti-kitys.
Viimein, kun Elsasta on jo ehti­nyt
tuntua hiljaisuus iäisyydeltä, ojen­taa
Hemn^ kirjeen ja/kortin takaisin
hänelle. Hänen katseestaan* ei Elsa
huomaa mitään siitä tuskasta, jonka hän
on sydämessään käynyt lävitse. Tuntuu
sittenkin kuin viimeinenkin portti para­tiisiin
olisi suljettu. . . Se ajatus on hä­nen
melessään välähtänyt,'
Hiljan kanssa vietetyt pienet viatto­mat
onnen hetket, suudelmat silloin vii­me
näkemällä —• ne ovat vain unta, jo­ka
ei koskaan enää toteudu. Hän itse
on ollut sidottuna jo vuosikausia, mut­ta
Hilja on kuitenkin ollut vielä saavu­tettavissa
-r- ainakin hänen alitajunnas­saan.
iNyt on kylmä totuus heitetty
vasten kasvoja. Hilja on myöskin si­dottu
toiseen. Koskaan ei tämä enää
suostuisi pieneenkään leimmen leikkiin.
Elsa katselee kauan Hemmoa. Vii­mein
tämä huomaa hänet ja tarttuu
ojennettuun käteen kuiskaten:
— Ei se mitään . . . Toivoonme onnea
heille ja ~ meUlähän on lapsemme. El­sa,
anna minulle anteeksi! Ajattelin jo
kerran, että eroamme ja — pyysin Hil­jaa
vaimokseni. Mutta hän ei luvan­nut,
sanoi vain, että emme voi raken­taa
onneamme sinun onnesi hinnalla.
Ilta tuli siitäkin päivästä. Kauan oli
pastori viipynyt Hemmon l u ^ a ja illal­la
oli ollut selvästi nähtävissä, että kuu­me
ei ollut vieläkään hellittänyt koko­naan
otettaan. Hän heittelehti levotto­masti
unissaan. Viimein kutsutaan lää­käri
joka antaa rauhoittavaa lääkettä
ja-niin vaipuu Hemmo uneen. Elsan
huolellisessa hoidossa alkaa sitten toi-pimiinen
uudelleen.
•Erika on siirretty sairaalaan. Kuu­meen
on todettu jättäneen vikaa keuh­koihin
ja parantuminen vaatii sairaa­lahoitoa.
Aika vierii ja hiljainen onni on palan­nut
Kajorantaan. . . Hemmo oli viimein
ke,vään saavuttua noussut vuoteelta.
Tuomo oli saanut oman huoneen ja hän
osasi osoittaa kiitollisuuttaan kaikille,
rientä Leilaakin saa hän nyt usein kä­väistä
katkomassa. On aivan kuin pie­ni
terhakka tvttönen osaisi eroittaa hä-net
aikuisista. Iloisena hän ojentaa
pojalle pienen pyöreän kätösensä. Ujos­ti
ottaa Tuomo sen omaansa ja heidän
välilleen syttyy ystävyys.
Kevät on s;iapunutl Puut alkavat vi­hertää
ja vihreä nurmimatlo muodostuu
ympäristöön. Maanviljelijät touhuavat
l>elloillaan. Musta mehevä multa tuok­suu
ja saa pian siemenen tuottamaan
taas uutta satoa.
Näihin aikoihin saapuu Hiljalta kir­je,
Jossa hän kertoo hiljaisista pienistä
haistaan. — Pian menemme kesäasun­nollemme
sinne pier>en järven rannalle^
hän kertoo. Olen jo sanonut itseni ir­ti
toimestani ja uutta kotiamme sisus­tetaan,
jotta -sie ori valmis siiine tulles­samme
. . .Ehkäpä joskus siellä t i ^ ^
me. Siis näkemiin!
Kauan katsfelee Hemmo lyhyttä kir­jettä.
Enää se ei- vaikuta häneen ma­sentavasti
. Hfl^a on nyi poistunut hä­nen
elämästään. Ehkäpä joskus voim­me
tavata rauhallisin, tyynin sydämin,
ajattelee.
Kallas järven ranndla olevalla huvi­lalla
on alettu korjaustyöt.: Eräänä aa­muna
on sinne tullut kuorma-autolla
miehiä ja rakennustarpeita.^ Jotkut naa­purit.
tuumiya'tUtapubteeUa, että onko­han
-\rtti, sokea kirjailijaimyynyt^uvi-ian
— tai lieneeko parantuniit, kun
monta vuotta autiona olevaa htrvilaa
kunnostetaan. ^ Myöhään yöhön ^kuu­luu
pieltä vasarain pa.ukettäi jot<^^
säestää Uoineri jääilunpätkä. .
Siellä on^työSsäuseUä^Ärtin: entisiä
tuttuja, Arttritse^jöukossäir^HäiMn iloi­nen
laulunsa se oiybih,j^
tautuu kesäisinä iltoina. • "Entinen miet­tivä
ja sokea hermosairas:on.saanut uut­ta
voimaa, uuttBL: uskoa'^läipääh; ffi^
hänen nuori vaimonsa on vielä kaupun­gissa.
Hänen odotetaan" saapuvan- hel­luntaiksi
ja siksi Olikin ikaikilla, kiire.
Saunan seinät nousevat arvan kuin tai­ka-
voimalla^ Pieni -yene, joka.^ on. ollut
useamman kesän käyttämättä ja har­maantunut,
on myöskin saahiit uuden
valkean maalin. Punaisih reunpin ja
nimikirjoituksin on se laineiden hiljaa
tuuditeltavana. Artti on antanut sUle
nimen "HiHa^'. Vaikka Artti -onkin
sokea, on hän hyvin taitava monis$ar~
pikkutöissä.
Sauna nousee: kauniillfe paikalle hiek­karannalle.
Se maalataan punaiseksi
ja sitten eräänä lauantaina nousee sen­kin
savupiipusta savu. Ja sitten saapu­vat
huonekalut. Hilja on pyytänyt
erästä tuttavaansa valvomaan niiden si­sälle
järjestärtiistä . . . Niin on sitten;
kaikki valmiina odottamassa Hiljaa,
kaiken keskeisintä olentoa. Linnutkin
laulavat kuin iloiten uusista riaapureis-
. taan ja käki vanhuskin kukkuu iloisem­min
kuin Hiljan saapumisen kunniak­si.
Hilja saapuu . . . Iloisena ottaa Art­ti
hänet syliinsä ja kantaa yli kynnyk­sen.
Tottuneesti hän pistää kahvipan­nun
tulelle ja sitten vaata antaa Hil­jalle
tilaisuuden ar\'ostella ympäristöä.
Hilja ei ole koskaan aikaisemmin
käynyt huvilalla,, mutta Artin kuvauk­sen
ohjaamana on hän voinut halunsa
mukaisesti tulla loppumatkan kävellen.
Kaikki on ollut niin ihmeellisen kaunis­ta
ja hiljaista. Täällä hiljaisuudessa
hän nyt saisi viettää tyyntä ja rauhallis­ta
elämää puolisonsa rinnalla. Mitään
suuria hän "ei toivonutkaan elämältä
sen jälkeen kun se oli kerran hänet pet­tänyt.
Hän tietää, ettei mitään suur­ta
rakkautta enää koskaan tulisi hä­nen
elämäänsä, inutta hän myöskin tun- -
tee olevansa turvassa tuolta väkevältä
tunteelta täällä luonnonhelmassa — va­paan
puhtaan luonnon sylissä. Kesiii-sin
hän keräisi aiheita ja talvisin kir­joittelisi
lämpimässä pesässään, Artin
kertoillessa hänelle elämän ongelmista.
Siinä he nyt. istuvat kotinsa rappusil­la
iltaa viettämässä ja Artti puhelee en­si
kertaa vapaasti, kärsimättä enää sii­tä,
että on sokea. Onhan hän ennen
.!iähnyt nämä tienoot ja nyt monen mo­net
kesiiiset retket värittävät hänen mie­likuvitusmaailmansa.
Hilja ' silittää
Artin vaaleakiharaista päätä ja Artti
kääntää vaimoonsa tummien silmälasien
peittämät silmänsä, ikäänkuin katselisi
vaimoaan. Häh kuiskii helliä hyväily- -
sanoja^ Ifön joka luuli iäksi kadotta­neensa
eläaÄ onnen,' saisi nyt valonsa
Hiljan, vääelän tytön kautta.
Enshnmäiset runosäkeet syntyvät
Artin sielussa ja nehän haluaa kirjoit­taa
muistiin. Ne tulisivat olemaan Hil
jalle omistetut.
Sind tulit kuin tähtimen yössä^ *
kun kaik* oli pimeimmillään.
Sinä sytytit valovyössä,
mun syömnteni sykkimään.
Sinä vain f sinä siimäini valo,
sinä rintani riutuvan palo.
Nyt enää ei myrskyä, yötä
en katsele pimeää. ^
En sure ma tehtyä työtä,
en sydäntä särkevää.
Sinä sytytit syömmeni valon,
sinä rintani riehuvan palon.
Näin näemme yMessä kerran
me ihmehen elämän.
Saan kauttasi syliini verran
' miiriil kätkeä sykkii
:\^idä ehkäpä joskus — kerran,
oman lapsosen — sydämen.
^rtih kirjoittaessa varmalla kädellä
itkee Hilja'koko sydämensä tuskan. Hän
tietää nyt, mitä varten elämä on kul­jettanut
häntä näitä polkuja. Hän tun­tee
itselleen tapahtuneen jotakin käsit­tämätöntä.
Hän tuntee olevansa tar­peellinen
Attille — sokealle kirjailijalle.
Hän tuntee voivansa olla sytyttäjä hä­nen
sammuneelle sydämelleen ja vieläpä
— kirjailijan jälkeläisten synnyttäjä.
Artin mukana eiyät kuolisi hänen kau­niit
ajatuksensa ja luomiskykynsä. Hän
karitpi jo Artin lasta, joka tulisi seuraa­maan
isänsä jälkiä — kertoisi tuleval­le
laaailmälle kauniista elämän arvoista.
Artti ottaa Hiljan, käden omaansa,
suutelee sitä ja kuiskaa:
. — Sinun kauttasi tulee minun hen­keni
elämään lapsissanune. Me emme
kuole —- elämme silloinkin kun olemme
kuolleet.
Kun kerran silmäni ikiuneen suljen,
mä muistoissa viel' kauas,kauas kul-j^
fi-
Sun kanssaisi käsittäin tuonen tiellä
vtun kuolematon sieluni ja — sinun.
— Voi, älä kerro sellaista! Kauhis­tuen
Hilja painaa kätensä Artin huulil­le.
Et saa kirjoittaa sellaista. Nythän
me elämme. Minun sydämeni alla syk­kii
uusi elämä — sinun ja minun!,Mei­dän
tulee elää ja voittaa sydämemme
valolla uhkaava pimeys, mistä aina ker­roit
siellä sairaalassa. Et saa tulla enää
surulliseksi. Minä oUn- sinun valosi
yössä — niinhän sanoit silloin, kun pyy­sit
minua vaimoksesi.
Niin, Hilja, mutta minun on niin
vaikea unohtaa sitä minkä olen kestä­nyt
— tuota hiipivää pimeyttä. Se tuli
kuin varkain — hiljaa hiipien. Sitten
se rohkeasti vei kaiken. Löysin eräänä
aamuna itseni umpisokeana vuoteelta.
Voi, miltä tuntuikaan silloin. . .
Artin ääni värisee ja kuumat kyyne­leet
vierivät sokeista silmistä. Hilja pai­naa
hänen päänsä: helmaansa. Hän tie*
tää, että niita,€pätQivöii hetkiä, tulee
vielä monta, ennenkuiavArttilöpulIises.
tl tyytyy kohtaloonsa ja jaksaa suhtau-tua
maailmaan vapain ajatuksin. Mutta
hän kestäisi» hän tukisi Arttia, olisi bä-nen
valonaan ikuisessa yössä.
Näin alkaa heidän yhteinen elämänsä
Kallasjärven huvilalla. Usein raiku
siellä iloinen laulu ja pieni pursi kemuu
lempeillä aalloilla. •Masennuksen sjiik-kinä
hetkinä kuuluu ^surullinen sä\-el
kitaran säestyksellä. Joskus iltaisia
pistäytyy joku naapuri juttusille. Jos-kus
tulee Hiljan luokse avuntarpeessa
oleva sairas neuvoja kys5miään. Näin
tulee Kallasjärven huvila tunnetuksi
•seudulla. Hiljaa tarvittaisiin usein jgn.
kin sairaan yksityiskoitajaksi, miitta
vaikka hän niin auliisti .antaakin apua
kotonaanj ei hän koskaan voi jättää
paikkaansa Attin hoitajaLria.. Hän pel­kää
noita pinieitä hetkiä, jotka tulevat
Artille,-joskin jo harven^^
''Käjorantaankin ori tullut viesti Hil.
jan ja AVtih saapumisesta ja eräänä ke- •
sä iltana päättävät Efea ja Hemmo läh*
teä heitä tapaaimaanvkäti^^
onnen pesäänsä.
Vieraanvaraisesti ottavat Hilja ja
Artti heidät vastaan -^myöskin hei­dän
tuomisensa,; sillä Elsa on ottanut
mukaansa kaikenlaista ruokatavaraa.
Naurellen hän selittää Hiljalle, ettei ne
ole suinkaan tiiotu-almuiksi vaan siksi,
kun teidän täytyy hakea kaikki naapu­reista
ja meillä on taas kaikkea poisan-nettavaksikih.
Hilja näyttelee Elsalle kaikki mitä
on koetettu järjestää kodin viihtyisyy­deksi.
Kaikki entinen oii heidän välil­lään
unhoitettu ainakin- näennäisesti.
Hilja kyselee myöskin pikku Leilan ke-hitystä
ja kertoo itse odottavansa pieno-kaista.
Elsa iloitsee sydämestään tuos­ta
tiedosta. Se vapauttaa hänet koko­naan
mustasukkaisuuden peikosta, joka
joskus vieläkin on ahdistanut häntä.
Suomessakin on
liiaksi kettuja
Lopullista tilastoa ei ole vielä
siitä, montako kettua pyydystettun vii­me
ATUoden aikana Suomessa, mutta ar­vellaan
määrän , nousevan 27,OC}0:een.
Pyynti tapahtui pääasiassa myrkkj-pa-lojen
avulla. -
Nyt kuluvana vuorina t.^hostetaan
kettujen pyyntiä edelleen. Tapporaha
on korotettu 1,000 markasta 2,000 mar­kaksi
ja tämän uskotaan auttavan, että
kettukanta saadaan alenemaan normaa­liseksi.
. ''Jos^kaikki maailman
jän^-et viinaksi . . . "
Sakramentossa, Cälif., tapasivat va-paakyytjä-
iittanpet Tate ja Johnson säi­liövaunun,
joka oli viinillä täytetty.
Rautatievirkailijat ja poliisi todisti­vat
oikeudessa tavanneensa Johnsonin
kävelemässä vaunun luota täydessä las­tissa
ja Tateri täyttämässä vanhoja pul­loja
ja maalikannuja. Molemmat miehet
tuomittiin 30 päiväksi istumaan.
VÄLITÄMME RÄHÄÄ SUOMEEN
IVIAKSAMME PÄIVÄN KORKEIMMAN KURSSIN
Pienin summa 5.000 Smk. $18.75 ynnä lähetyskulut $1.15
Jokainen seuraava 1.000 markkaa $3.75
o Rahalähetyksenne toimitetaan vastaanottajalle 10—14 päivän sisällä. Jo­kaiselle
lähettäjälle lähetetään vastaanottajan allekirjoittama kultti.
VAPAUS TRAVEL AGENCY
P. O. BOX 69 SUDBURY. ONTARIO