Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 26, 1953

              Sunflan pako pohjoiseen sujui verrat­tain
hyvin- Jos ei olisi sattunut Keijo
(Raidan ja lisäksi useiden toisien isän­maan
ystävien pakoa ei hänellä olisi ol­lut
matkalla niitä muutamia epämiel­lyttäviä
keskusteluja seuraan tunkeu­tuvien
herrasmiesten kanssa.
Ennen Tampereen kaupunkia tuli
eräs herroista niin ystävälliseksi^ että
löi miestämme olalle ja sano! samalla
•tehden mitä hienompia joskin vähän
hullunkurisia kiimarnisliikkeitä kuin
jossain hienossa salongissa: .
• — iLyönpä vaikka vetoa, että olemme
jossain tavanneet ennen. i)hkä Tule­vaisuuden
Kaupungissa?
— Mahdcdlista kyllä
— HoteUissa tehtaalla -—tai teatte­rissa,
en nyt hiin ts^koih muistaa?
—r Ehkä. Kauppaedustaja niinkuin
minä, joutuu tekemään kauppaa kaik­kialla,
j a niitä artikkeleita, jotka kuu­luvat
erikoisalaani, ovat juuri niitä ar­tikkeleita
Joita käikki^lä eniten tarvi­taan.
Hotelleissa, tehtaissa jä teatte*
reissä. Kaikenlaisia säilykkeitä, niin
kalaa kuin hedelmiä, samom^^
nahkaa ja ^iiiotekoisia ruumiinosia,
vielä irtqhiuksia ja kaikenlaisia jäljit-
•telyaineita, partoja ja posktmaalia, l i ­säksi
paljon niuutar mutta nämä
nyt ne pääartikkelit.
— Teilläpä vasta monia liikehaaro-ja
on edustettiiha. Kuinka se soveltuu
käsitellä sellaisist aineita, kuten kaloja
ja l ^ e l m i ä ah kim kuuleekin niin
jo on iuussa siilin ja pää^
sen makeaa sekasotkua.. Nekin nyt vie^
•lä menisirot mukiin, joten kuten, mut-
.ia puhuessa nahasta j^keinoteko
ruumiinosista menee lopjni^h r u o k ^ -
— Ei tössa ole tirk^bitus'kiihoiU
iiiokahalua,' jos ei ole tarkoitus tehdä
mivoakaan. Ainoa^ tehdärtäivaraa tun­netuksi
liikkeille edullisesti.^ Miksikä
järjestää: jokaiselle laadulle erit3^nen ^
myyjä kuin . käytännöllisesti näih. on
edulliseihpi.; r
Tästä oli tullut hänePe paha;^^^^^
kappale r # kun -hän vielä .:tarjotutui
avustamaan Tampereella, jossa hänellä
muka oli paljon- tunnetuitailiikem^
ja niinollen yoisi saada kaupaM^^^P^
jon t a \ ^ a ^ ainakin' säUy
telijä tuumi;
•Miehemme jtäytyi päästä erilleen hä­nestä
täi häneen itänsä ^^^v^ käydä hul­lusti.*
Hän ei voi olla muu kuin san-lanhilaitok^
n asiamies. Häntä mah­dollisesti
luultiin Raidaksi ja vaikka
heidän pituudellaan olikin paljon eroa,
niin usein sitä mitoissa erehtyy. Mies
ei jättänyt häntä hetkeksikään. Jos
hän pistäysi ulos vaunusillalle niinsii-^
mä oli mies kintereillä kuin varjo.
Seisoessaan vaunun portaalla mie­hensä
vieressä, lensi hänen mieleensä
huTJa Jttuma syöksyä alas. kiitävästä
JuliastaiuVi^ ;Sitä ajatelles­saan
kääntyi inies sivuttain häneen ja
häii huomasi pprtihoife Juk-koä|
lukko riippuistvussäirrällisena.
Äkkiä kuiii salaman leimaus tarttui
Sunila vasenmiällä kädellään portista
kiinni tempasi sen auki, mutta sehsi-jaaii,
että itse olisi hypännyt rataval­lille,
kävi hän oikealla kädellä miestä
kauluksesta kiinni ja antoi hänelle sel­laisen
potkun ,että ei häneltä edes si-kaari
ennättänyt pudota hampaista en­nenkuin
vallin luiskassa.
tunsi onnen ailahtelevan rinnassaan.
Olihan hänellä nyt Martti, reiluin poika
koko kylässä . . . Hän valvoi vielä kauh­an,
sillä uni ei tuntunut tule\'an. Aja^:
tukset pyrkK'ät aina sinne Martin mu­kaan
ja heidän yhteiseen elämääni.
Uni tuli lopulta aivran kesken kuvitel­mien
ja hän näki untakin Martista, hei­dän
yhteisestä kodistaan ja onnestaan
levaisuuden
§ Kirjoittanut V Ä I N Ö S A L M E N O K SA
nen tavaramakasiini, missä oli poikien
varusteita. Jokaisessa seinjissä olivat
ovet, joista pääsi kaikkialle maanalai­seen
linnoitusverkostopn. Huone oli
koko Juoksuhaudan keskus, eli sydäut
Kerrosta alempana samanlaisessa keski­össä
istui esikunta.
Pojat puhdistelivat huonetta täval-
9 9 ^ lista paremmin^ asettelivat varusteet
ympäri seinän vierustaa Ja a^
Pohjoisessa oli jääkäriliike saanut laa- lautoja päälle, että istuinpaikat
iPohjoisessa hän sai lukea tapaukses­ta
sanomalehdistä. Mies oli selviyty­nyt
pienellä säikähdyksellä, vähäisillä
naarmuilla ja mustelmilla, joka olikin
hänelle kylliksi sopiva rangaistus liialli­sesta
innosta tutkistella rauhallisia
kauppaedustajia, lausui puolestaan
lehtii joka asian kertoi.
Jan kantavuuden. Satoja jopa; tuhan­siakin
nuoria miehiä kulki rajan yli
pyrkien Saksaan kouluuntuakseen soti­laiksi
ja kansan vapausliikkeen Johta­jiksi.
Suiiila sai jääkäriliikkeen keskukses­sa
tanitsemarisa tiedot ja kun hänellä
nyt oli runsaat rahavarat päätti hän
matkustaa yksin. Meno Pohjanlahden
yli Ruotsiin ja sieltä edelleen päämää­rään
oli kumminkin vaikeaa. Kevät­myrskyt
raivosivat voimakkaina eikä
kukaan tahtonut asettaa henkeään ja
omaisuuttaan alttiiksi vaikka olikin
kaikilla yhteinen kallis asia kysymyk­sessä;
Sunilan oli ostettava vene ja makset­tava
purjehtijalla erikseen. Mutta hä­nen
hämmästyksensä oli suuri kun hän
maissa sai tietää, että purjehtijalla oli
sama päämäärä, kuin hänellä itsellään.
Sentähden vene lahjoitettiin eräälle
köyhälle perheelle Ruotsin rannikolla.
xxxxv
- Nykyaikainen juoksu- eli an^un^a-hautajei
ole enää sellainen matala oja
kuten ennenaikaan. Jonka sotilaat itse
kaivoivat ja joka tuskin riitti muuta
kuin rintaa suojaamaan.. Nykyaikainen
jnoksuhautä on kuin suuri rakennus,
toisista kohdista useakerroksinen. Sei­nät,
katot, lattiat ovat petonilla lasket­tuja
kuin,suuren rakennuksen perusker­roksen
seinämät. Alimmaisessa kerrok­sessa
säilytetään ammukset ja räjähdys­aineet
sekä kaikki tärkeät asiakirjat,
kartat y.m. siellä istuu esikunta asian­tuntijoidensa
avustamana ja johtaa
taistelua, joka suoritetaan ylimmässä
kerroksessa tai maanpinnalla. Eri ker­rokset
ovat toisiinsa yhdistetyt moni­naisilla
kuulo- ja puhelulaitteilla Ja
, , ^ .. - . .. , . . —Niin naisen rakkautta, se on v i l -
haudan kanavat mm toisiinsa yhdistet- :. ^ » v • i
* ty , j•o tXta* niista hv d1p os^t-i pääsee 'v etayXty - hmpaa juomaa mita eläissäni olen naut-mään
sivuosiin tai toisille linjoille, vaik­ka
se jostain sortuisikin.
Kun vihollisen linjoilla on hiljaista
ja on taistelutauko saavat sotilaat le­vätä
lukuunottamatta /^tiepalvelusta
suorittavaa osaa tai jos itse eivät ole
häiritsemässä vihollisen rauhaa.
•Usein tällaisina hetkinä pidetään
hauskaa. Soittokoneet soivat ja pojat
tanssivat kuin ennen kotikylän tansseis­sa.
Eikä riitä, että he yhdessä tanssisi-
\'at5 tyttöjä pitää olla myötä.
Tyttöjen kuljettaminen on kum­minkin
ankarasti kielletty, mutta ku­ka
mies ei nuoruutensa kukoistuksessa
tuntisi sellaista heikkoutta nähdessään
kauniin neitosen, joka omaa naisellisia
suloja — ei kukaan, vaan menee kau­niin
silmäparin tähdeii vaikka hirsipuu­hun.
Sentähden usein on tyydyttävä
jäljittelemään naista. Suurimmat vek­kulit
hankkivat naisten pukuja, puke­vat
itsensä niihin toisten tietämättä ja
pitävät hauskaa kunnes asia tulee ilmi.
Silloin vasta oikea ilo ja riemu pääsee
valloilleen Ja jätetään pois kaikki ensi­luokkaiset
kohteliaisuudet ja vietetään
rentoja hetkiä.
Sinä {»ivänä, josta nyt on kysymys,
oli määirä pitää tanssiaiset juoksuhau­dan
suuressa salissa. Huone ei ollut
sali siinä mielessä kuin-sivilissä se ni­mitetään
sellaiseksi^ olihan-vam tuollai-tinut
järsitä me njrt ryyppäämme, iloa
ja riemua herra vänrikki.
— Mutta naiset, tiedättehän, eivät
saa tulla juoksuhautoihin.
— Tiedämme herra vänrikki, mutta
'^sanitäärit saavat, ja Ke ovat luvanneet.
Eräs neiti, kaunis kuin itse herran en
keli, on lupautunut esittämään oikeaa
taidetanssia.
— Hän tarkoittaa tuota naista, ^ sai­raanhoitajatarta,
joka ei näytä kasvo­jaan,
vaan sanoo- jonkun lupauksen it­seään
sitovan. Hänestä puhutaan niitä
kummallisimpia juttuja, mutta suoma-,
lainen hän on ja hän on ollut täällä jo
ennen meitä.
— Mutta miten ihmeen tavalla hän
aina vöi kulkea täällä kasvot peitettynä,
upseeri ihmetteli.
— Sen hän tekee vain suomalaisten
keskuudessa — haluaa olla vain tunte­maton.
SaksalaistenJ^eskuudessa hän
sensijaan, mitä olen kuullut esiintyy
kasvot paljaana. Säteilevän kauniiksi
häntä sanotaan ja kaikkialla hän voit­taa
sydämet puolelleen, hänessä on sel­lainen
lumousvoima ja joka vain jou­tuu
hänen säteilypiiriinsä on lumottu.
— Mutta kersantti, ettekö ole otta­nut
selvää hänen salaperäisistä toimis-taan,
kyllä siinä j o t ^ mystillistä lie­nee,
hän ehkä voi olla vakoilija, upseen
sanoi.
— Sitä en usko, kersantti sanoi. Pu-yat
niinkuin olla pitää tansseissa. >•>-
•Eräs vänr&ki kulki ohi Juuri kuin
pojat olivat parhaassa Järjestelytyössä,
hän seisahtui ja katseli poikien touhua
ja sanoi hyyillään:
— Pojat, nyt olette osuneet oikeaan.
Tämä puhdistus on aivan tarpeenvaiäti-ma,
mutta kersantti olisi voinut järjes­tää
sen tuurissa — eikä näin loma-aika­na..
— Ahkeruus ilomme herra vänrikki!
huudahtivat pojat.
— Ei ahkeruus, mutta . . . naurahti
kersantti.
— Mitä mutta?
— Pojat aikoo pitää pienet kekkerit
— tai miksi sitä nyt sanoisi..
•— Tanssiaiset, herra vänrikki. ^ ^
— Tanssiaiset, oletteko Järjiltänne?
upseeri sanoi vakavana.
•—-Emme suinkaan herra vänrikki,
eräs sotilaista sanoi. Me haluamme
vain pitää hauskaa ennen kuin käymme /
kuolemaan.
— Ni-iin me pidämme hauskaa en­nen
kuin käymme loiolemaan, puremme
murikkaa ja ryyppäämme, töinen säes­ti.
-/-^
— Ryyppäätte?
~ Niin me ryyppäämme herra vän­rikki,
me ryypäämme tottavie oikein
lujasti.
— Sotilas ei saa Juopua tiedättehän
säännön?
— Tunnemme: — Tunnemme herra
vänrikki, me otammekin vain - tavalli­sen
sotilasry3Tjyn.
— Mitä laatua? v ä n r i l ^ hymyn hi­ven
suupielessä kysyi.
—iNimeltaän naisen rakkautta, soti­las
nauroi.
— Naisen rakkautta?
hum hänestä kerran itse hänen ^
syytensä kanssa ja hän vakuutu
olevan täysin luotettavan. Hänet
tuonut rintamalle onneton rakkan- -
kuiskaillaan. 7
— Kaikkialla omituisia luonteita
käsittämättömiä, sodan hvrskjl^^yT
— Niin kaikkialla - sodassa^
; Kaikkialla ympäröi meitä salaper^
kersantti käheästi toisti.
— Herra vänrikki. Ettekö halmy
lähemmin tulla tuntemaan tuota salape.
räistä diivaa? sotilas huudahti
: ^ En halua yhtyä: naiseeni En. 4
nellisia nuorukaisiä nuo pojat ei beia
suru paljon paina eikä huolet rasiia.
Mutta Jie elävätkin vasta nuonnitecsa
vihreyttö, vänrikki sanoi;
. ^iin onneksi- heille itselleen, ker-
, santti.huoahläen sanoi.
;. —Mitä tarkoitat paras veikko?
— Tarkoitan, kersantti Alastasi, jotta
heidän elämänsä on irrallista japinnal-lista..
He eivät tunne elämää syvem­mältä^
eivätkä elämän suruja. He
tavoittelevat elämän hurmaa, jä sita k
löytävät, ainoastaan naisista Ja taiste-luista
heidän tähtensä.
— Mutta entä maine, kersantti?
— He ymmärtävät senkin pinnalta.
Maineteköihin kannustaa heitä lupaus
äidille siskolle tai morsiamelle, ollak­seen
takaisin tullessaan heidän toiveit­tensa
arvoinen. Taistelu isänmaan tai
jonkun aatteen puolesta on heille tyhjä
käsite. ; -
—- Siinä he ovatkin oikeassa, silla
isänmaa tai joku aate tahtoo antaa liian
vähän. Vaikka me uhraamme nuoruu'
temme ja kökö^eläniämine henkiset voi^
mat aatteiden; alttarille, niin aate d
tunne tehdyn työn-tekijää, se on kylmä.
Omaisten tunnustus sensijaan lämmit­t
ä ä sydäntäj silloin kuin me isänmaan
tai aatteen hylkääniinä sopessamme
murtuneena huokailemme; Ei, paras
taistelutoveri. Pojat ovat lähteneet ha­kemaan
itselleen mainetta ja. sitä he
saavat taistelemalla. ' Nuoren sotilaan
työ ön taistella ja voittaa, tai kunnialla
kuolla siinä kaikki. Ei siksi, että va-heksyisiri'jonkun
suuren aatteen voimaa
tai vähemmän rakastaisin maatani, ei,
vaari tämän kulkurielämän aikana, jon*
ka olen aatteiden y eteen työskennellyt
on opettanut minut tutkimaan aatteita
pohjamutaa niyÖdten. Sentähden mie­lestäni
pojilla, on oikein kuin he omais­tensa
Ja rakkaidensa tunnustuksen tah- •
den mainetta tavoittelevat. Tehdystä
työstä vielä lisäksi hyötyy koko yhteis-kunta.
.
— Aate on se pohja, Jonka päälle me
tulevaisuutemme:rakennamme. Mekin
esimerkiksi, eikö aate ole ollut suurin
ja parhain aarre jo nuoruudestamme?
— Muistanpa sentään niitä moma
tanssiaisia, joissa aikaamme vietimme
karkeloiden tyttöjemme kanssa. Ja sa­nopa
suoraan, kun muistuu mieleesi
perheesi Ja kodin lämpö, eikö omaisten
rakkaus . . .
v;>:^,TS[yt satutit ,atkäan kohtaan, kyto
; tunnet syvältä perJicf-elmän salaisuudet,
-kersantti huokaisten sanoi.
•;- ;^:Kyllä tunnen kodinonnen suuren
merkityksen, vaikkajtse olen menetta-nvt
kaiken : . . ; - .
Minä olen syypää, kersantti kuin
anteeksi pyytäen sanoi,
— Vaiti, syytä ei ole kenessäkään,
se on kohtalo..
— Mutta ehkä sinusta vielä kerran
tulee onnellinen. Onhan sinulla tytt<^
si, jonka tiedän Joka hetki rakkaudeia
sinua muistelevan. Hänen rakkautea^
lämpö on kyllin suuri korvaamaan i^'
ken, kun saamme vain isänmaamme a-kaisin,
, .
— Mutta jos se jää vain p a l j ^ .
kangastukseksi, vänrikki sanoi, kat^oöi
ympärilleen kuin peläten omia ajatu •
siaan. . .
— Mutta juurihan äsken s e l i t i t^
nulle, kuinka omaisten rakkaus korraa
kaiken ja on suurin, _ .
r ^ i i s jos unelmamme jää paljaaJ^
lAiiaiitaliia^ sffskaim 2S piiv^^ 1953