Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 11, 1946

              Sivu 2 * LAUANTAINA, T O U K O K L X X 11 PÄIVÄNÄ
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
ItHibllshIng Company Limited, 100-102
EUra^Street West, Sudbury, Ontario.
S^istered at the Post Office Dept,
Ottawa, ias second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. $2.00
0 ick* •••*«*•#••••••••••••• X*XO
3 fck. .60
Yhdysvaltoihin:
\ V^* ••$2.50
6^ Ick» ••«••>••••-••••••«••• X«40
1 vk. $3.00
G fefei •••••••••••••••••««X*€$
Jjlekkl Ilmestyy Jokaisen viikon Iau«
«italna i2-siviiisena, sisältäen parasta
kaanokirjallista luettavaa kaiulta aloil-
U.
Asiamiehllle myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta' Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.0ö. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 jTxnä
60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Umoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoiteiut maksu-osoitiikset
on ostettava kustantajan ni-mi^
h:" tapaus Publishing' Company
Limited. . • .
Kustantaja ja .painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toiöiittaja A. Päiviä
Liekkiin aljotut kirjoitukset osol-
» tettava: UEKKl
P.O. Box 69 - - Sndbmy, Ont.
Tolmltukser^ulniastä"
Tänä kesilii^ on Sudburyssa huo­mattava
kulttuitrijuhla, sillä ,silloin
vicietään CSJ:n neljänsiä laulu- ja
soittojuhlia. Juhlat ovat kesäkuun-30. •
ja heinäkuun 1..p:.nä.jqj!jiete;(ää^'.^^
Tvön jPuistossa, 3^,mailin^pää^iä^ •5Ä<^r,-
burysta.^ • y ..-j.-,.^-, ,n^O-r.-
•.Suqmalaiset ovat tunnetusti musi'
kaalista väkel ja CSJin - toiminpa
kohdistuu stnircssa -miiär^^sä. juuri
tämän alan harrastamiseen, sillä CSJ
on valistus- ja kulttuurjljärjgstö^_
Kaikkien ainakin isompien SJ:no-sastojcn
yhteydessä toimii kuoro ja
useiden yhteydessä soittokuftta. - Yh­tenä
huonona puMena kuitenkin on,
että useilla pakkakunnilla olisi tilai­suus
musiikkitoiminnan aloittami­seen,
mutta ci ole kunnollisia- fohta-jia.
Innostus tällaisessa tapauksessa
kuolee ja hyvät kyvyt jäävJt näin­ollen
käyttämättä. Tämä on valitet­tava
asia, mutta niin on kuitenkin
monilla paikkakunnilla käynyt.
Tällaiset suurjuhlat, jotka nyt tä­nä
kesänä pidetään Sudburyssa, ovat
omiaan nostattamaan ja rohkaise­maan
laulun ja soiton harrastusta C
SJ:n osastoissa. Juhliin osallistujat
mcn-e'Jjt kotipaikoilleen taas arkisiin
touhuihinsa juhlamielellä ja innos­tuksen
valtaamina.^ Tällaiset juhlat
ovat kuin keidaspaikkoja arkisen e-lämän
erämaassa. Siksi olisi väittä-
' mätöntä, että niihin osallistuisivat
canadan-suomaJaiset niin sankoin
joukoin läheltä ja kaukaa kuin suin­kin
mahdollista. Me jokainen kai­paamme
vaihtelua, mikä tässä tapa­uksessa
on erikoislaatuista.
Laulun ja soiton lisäksi nämS juh­lat
tarjoavat myöskin urheilupuoleen
innostuneille ihmisille näkemistä.
Paikallinen v.- ja u.-seura Alerts jär­jestää
laulun ja soiton välipaloiksi
myöskin itrheilua kentällään, mikä
on parin kivenheiton matkan päässä
Työn Puistosta.
Kehoitammc kaikkia musiikin, .
laulun ja urheilun harrastaji(( järjes­tämään
^asiansa siten, että voivoi^ ot-<.
taa parin päivän loman ja if^äi^^
sen Sudburyn valtavilla kuJttuurijuh-litla.
— / . IF. S .
ram m-
E i tässä saa enää ajatuksilta rau­haa
vaan pitää faaria lähestyä, vaik-maan
on faariii poskia polttanut, k un
olen teitä ajatellut, sillä Liekki toi
ajatuksen aihetta entisen lisäksi, jos­ta
kerron-kunhan ehdin.
Ensihnäkin käteni ojentaisin ter­vehdykseen,
mutta ei se y l e t y— joo,
terve ja hauska tutustua se-kä k i i ­tokset,
kun lupaatte minutkin ottaa
Suomimatkalle. Epäilen vähän, että
mitähän Rinna j a Isoäiti ajattehvat.
Sattuu, että se nostattaa kapinan
heidän rinnassaan.
Olisihan faari saanut minua sinuk-sikin
;sanoa, mutta • te osaatte, olla
kohtelias, kuten- tuleekin olla.;,;•'Eii-yhtään
ihmettele, että olette päässyt
meidän Liekin tyttöjen (kaipa t y ­töillä
tarkoitettiin meitä koko harae-^
väkeä) suosioon. Kovasti minäikin
mielistyin f aarin komeaan taloon, '
mutta minusta näytti, että itse talon
haltijatar seisoo talon vieressä vah­dissa
sanoen: "•Faari kuuluu minulle
samoin kuin komea talokin. Ainoas­taan,
hänen parranpärinöitään vsaatte
kuunnella T . - . ' '
•"^^äaVibnpa, mitä minä itse ajattelin,
-kuii muhkeapartaista faaria rinnal-lähi
'kalselin Liekin- 10-vliotismime-rbssa*-
Naurussa" suin myönsin • etfä
fääfi-OTiöHut komea mies ja patta
teitte S(j|)n'myöskin hyvin. Nuorekas
' olette vieläkin ' ja hyväntuuliseksi
mihä; terdät^-äjattelen. Mielestäni ei
pä!rta k"aikill^-soVi, mutta en teitä
moittinut. Uskon faarin tarkoituk­sen'-
olleen, kuten hän itsekin sanoi
alleeitmeita huvittaa, kui> ikävä mei­nasi
koko tunnelman pilata.
Oli ihaus.ka kuulla, 'kun kasvoistani
näitte, että en pelkää jne. Mi-nuUa
on ollut mielessäni tiittää toimitta­jaa
kun soi minulle sen 'kunnian, että
pääsin faarin kanssa samalle sivulle.
(Kiitos vain kiittämisen aikomuk­sesta,
on sekin parempi kuin olisi
aivan kiittämättä. — Toim.) Olisin
tosiaan tuntenut itseni siinä orvoksi
ilman faaria.
K u i n ilosanomana ukoUenikin i l - '
moitin, että faari on minun kuva-kaverini,
sillä hän ei ollut vielä Liek­kiä
katsonut, minä kun sen aina s i l -
mäilen ensin.
Olen jännittyneenä seurannut mitä
siitä Suomimatkasta tulee Ija pääse­vätkö
Rinna ja Isoäiti laarille seura-nisiksi.
Minä voisin olla matka-palvelijana,
sillä olisin vähän nuo­rempana
sopiva tekemään pieniä pal­veluksia.
Usfcon, että teette heidän •
olonsa niin vapaaksi ja mukavaksi
kuin suinkin malhdollista. Kolmas
olisi hyvä ok^nassa sen-takia jos seu-raneidelfe
tulisi riitaa teistä, niin voi­sitte
sitten jutella minulle elämän
ongelmista — ja onhan se varakumi
autossakin. Sitten kirjoitettaisiin
Liekille tarkat tiedot matkamme vai-
Keista,
;-rsoäi|i5a Rinna eivät sanoneet jät-
:laVät^>e; ukot kotimiehiksi, joten
ei;t|ai "»»nunnaan tarvitse sitä pohtia,
kiatiaUa Italuan huomauttaa, että
-ili^^^i^r^it^ u y * ^ iiattua, sillä
e%än amerikalainen faari hyväksy
huivipäisiä. Muodissa sitä olla pitää.
Allekirjoittanut sai äskettäin Suo­mesta
ku\'akirjan, nimeltään *'Etelä-nettu
Vaasan kirjapainossa, samassa'
missä ilmestyy taantumuksellisuu­destaan
kuuluisa 'iVaasan Jaakoon"
\'aasa-lehjti.
Tämä teos käsittää tietoja j a k u ­v
i a niistä pitäjistä ja kaupungeista,
jotka lasketaan kuuluvaksi Etelä-
Pohjanmaan piiriin ja se on mielen-
Iviintolnen kuvateos niille eteläpohja­laisille
tällä mantereella, jotka ovat
olleet kauan poissa kotiperuk:oiItaan.
Teoksessa näkee kuvia kotipäikoil-taan,.'
joflia vuosien kuluessa ovat.
muttuneet n i i n , ettei tahdo enää niitä;
tunteakaan^, . ; .•:V; : v : ; ; .^-f: ;':>^
Teosta katselee mielellään sellai­nen,
jonka kotiperukoilta siinä on
kuvia. Kuitenkin kotiperukkain
muistoja rikkoo joissain kuvissa e-siintyvät
lotat ja suoijeluskuritalaiset,
joiden kuvat nyt jo näinä aikoina
saisivat olla museotavaraa. Mutta
kun ottaa huomioon, että lotat ja
suojeluskuntalaiset ovat juuri niitä,
joita tietysti ennenkaikkea Vaasan
Jaäkkoo mielessään palvoo, niin ei
siinäkään ole mitään ihmettelemis­tä.
Muten teoksessa on liian vähän
kuvia eri paikkakunnilta, mutta toi­selta
puolen on ymmärre'ttävää, ettei
kuviakaan maidu pieneen teokseen
rajattomasti, .Mielestäni olisi..aina­k
i n rikkaiden talokkaiden talojen ja
tilusten kuvien tilalla saanut olla k a -
via joistain ehkä mökkiläisistäkin, sil
lä emmehän me eteläpohjalaiset kai­k
in ole kotoisin rikkaista taloista. Se
olisi mielestäni antanut teokselle pa­remmin
tasapuolisen leiman, kun sii­nä
ei o l i s i otettu rikkauksia mitta­puuksi
kuvaanpääsemisei^ ehtona,
koska kerran teos on tarkoitettu juu­ri
meille, tällä mantereella oleville
eteläpohjalaisille, olemmeko sitten
lähtöisin rikkaista tai köyhistä ko­deista.
Jokatapauksessa mainittu kuva­teos
saa katseliijan mielessaännake-mään
entiset lapsuutensa aikaiset
leikkikentät j a tuo mieleen monta
lapsuudenaikaista muistoa. Se he­rättää
mieleen monia muistoja, jotka
vuosien varrella ovat himmentyneet,
toisilta ehkä kokonaan kuolleetkin.
J . W. S.
-Oo-
ISTUTTAESSAlAiN siemeniä puu­tarhaansa,
löysi mrs. Harold Hurl-burt
Lindsayssa kaksi kallisarvoista
•sorihustaan, jotka hän hukkasi kolme
vuotta Sitten
Jään odottamaan lisätietoja mat­kasta.
Kuulemiin siis.
SALOMA.
• • • •
(Tähän lienee paikallaan huo­mauttaa,
että tämä -kiireellinen jut­tu"
olisi pitänyt olla Liekissä jo joku
aika sitten, mutta kävi niin onnetto­masti,
että se sekaantui joittenkin
*'ei-kiireellisten juttulen" joukkoon
ja tuli nyt vasta toimittajan h\-ppy-siin.
Ei voi muuta sanoa kuin: "So
.«;orry.» — Toimittaja.)
^Kalastus o n nykyään jokaisen cie.
lessä. :Siitä ainakin puhutaan läälli
enemmän k u i n mistään muusta. Mi­nnakin
kerrpn tässä jotain, kun oleii
/Ollut kalastaja — tai ainakin kalas-tajän
-'riiuija".
^ r e i h p i puoleni oli sairastanut
" f l u u h u n " sinä fluutalvena ja jäi.
' keenpäin sai kovan hermosäryn. Lää-kari
määräsi, että hänen täytyy men-
^ - B ä .* f>oi&. -te»llistt«ö^3.Ui&:lta* sjorariy-iT*
järven rantaan, ottaa aurinkoa ja ol-
. l a paljon ulkoilmassa. Eräältä tai­tavaltamme
täällä pohjois-lilichiea-nissa
kysyimme, olisiko täällä järveä,
jossa voisi kalastaa. Hän vasriii
vettä olevan., /"'ettei toista laiiaa
näy". .
Valmistuimme matkaan. Olim ~:e
silloin Freeportissa 111. Parin päiviin
perästä olimme Seneyn asemalh. 0-
len aina ollut hyvin arka sääskieft
suhteen ja k u n astuimme junasta ja
tölji^telmnijS. ympärillemme, niin jo-ku:-
kutitti korvallistani. Kun.pvv^h-käisin,
sain: sormiini verta ja sääsken
sääriin kiinni. Sanoin k.qveriHeQ::
"Tottaasti paikan löysimme. Olisi
ollut parempi kysyä, että onko täiilä
sääskiä eikä vettä."
Katselimme vähän aikaa ja löy­simme
Fordin ajureineen. jolta sa.ii-me
kyytiä sinne, mihin olimme nur­kalla.
Olimme kesätamineisia ja
^ täällä puhalsi kylmä ••'north--u-es!:" ia
puolipalelluksissa pääsimme periil:.
Suuri Superior aukesi eteemr;.e.
Näköala olisi varmaankin .näytt:a;:yt
puolta' kauiiiimrn-älfä.^ellen eVS 'o^v
niiti "'kylnfietykslssä. • Länipeninfr.e'
kuitenkin t^ähitellen.' ' Olimme kysy­neet
vettä j a sitä o l i :
Seuraavana päivänä alkoi verr-en
etsimirien. Saimme sellaisen ison v5t-tyneen
ruuhen, jonka so-.namir.er. ai­koi
viedä voimat meiltä. Kalassa K.!I-tenkin
kävimme ja saimme isöia ja
pieniä haukia ja ahvenia. Ne mi^s-tulvat
meistä, jotka olimme tut:u-neet
kalaa syömään sellaiselta. J U :A3
muistuttivat vähän kalaa. Saim^^e
niitä niin paljon, että emme voineet
itse niitä kaikkia käyttää ja ta:-.o-simme
osaa naapureillekin. He ir­vistivät
j a sanoivat: '-'Ne ovat selu.s-ta
roskakalaa, se pitäisi olla oihr;a
lohta,"-
Ostimme "sitten moottorilla va.js-tetun
jonkun verran isom.man veneen
ja niin sitä aloimme kalastaa oik.na
oikeata kalaa. Olimme järvellä aa­musta
iltaan ja joskus saimme kalo­ja,
mutta toisinaan ei puraissutka;-n.
M u t t a sinne Superioon jäivät rjm
hermosärky kuin kaikki muutkm
taudit j a n i i n mftii ensimmäinen kesa
v. 1921. Talveksi menimme takaisin
autokeskuksiin toivossa, että ensi kis­sana
olisi parempi onni.
Seuraavalla reisulla ostimme jo t-sellemme
asunnon, ettei tarvinnut
aina kysellä kesäksi kortteeria. OUITI-me
niin tottuneet olemaan järvellä,
ettemme malttaneet olla sieltä nyi-lään
poissa, d i hauskaa kuin iso lo­hi
tarttui uistimeen. Olimme kaii^in
kolme h y v i n tärkeinä sitä ottamassa
j a niitä tuli useita. Joskus kau^^*
simme saalistamme naanureiHekm.
jotka sanoivat: ''Ostaisihan - ^ ' l;
mutta kun sillä on niin iso P^^
Saimme silloin lohesta 10-15
tiä paunalta. Monasti tuli
vartiosto katsomaan myrskyllä, et'.a
pääsemmekö Ijärveltä rankaan kuiv-in
-nahoin. Usein olimme märkiä ki:.^