1938-01-29-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1938
ÄidUle
AA TTELEN sua äiti armas
missä nytkin ktiljet.
Ehken siltitäs' himmentyneet
kyyneliin sä suljet.
Voi jos lapses' maailmalla
sua joskus muistais',
ehken raskaat elo s'huolet
hetkiseksi suistais'.
Kun me oltiin pienoisia,
hoivailit sä meitä.
Nythän kuului s' palkkioksi
auttaa äiti teitä.
Kun me milloin sairastimme,
yöt äiti meitä hoiti,
toivoen että vanhana,
lapsensa avun toisi.
Vaikka elon ulapalla
joutunut oot harhaan,
niin äiti aina toivonut
on sulle elon parhaan.
Muista äitiäs, muista
sitä suita pyydän!
Jos sä hänet unhotat,
sua hylkiöksi syytän.
Mielenkiintoinen
oikeusjuttu
Kansasin valtion lainlaatijakunta
viimeisessä istunnossaan hyväks5n ja
kuvernööri voimaansaattoi lain, jolla
3.2 prosenttinen olut selitettiin ei-päihdyttävaksi
juomaksi. Sen jälkeen
eräs William Leifheit tuotiin oikeuteen
syytettynä auton ajosta päihtyneenä.
Syytetty väitti ja oikeudessa
tuli myös todistetuksi, että hän ei
ollut nauttinut muuta kuin 3.2 prosenttista
olutta, joten hän lain hengen
ja kirjaimenkin mukaan ei voinut
olla humalassa.
• Tuomari ei kuitenkaan ottanut tätä
huomioonsa vaan langetti tuomion
humalassa autolla ajosta. Leifheitin
asianajaja yhä väittää, että syytetty
ei ole, voinut juoda gallonaa olutta
yhdellä kertaa, mikä vasta mahdollisesti
riittäisi miehen juovuttamiseen
ja vetosi asian valtion korkeimpaan
oikeuteen. Mielenkiinnolla nyt odotetaan,
mitä ylempi oikeus asiasta
sanoo.
——oOo-
Tuottoisaa onkimista
Kun eräs amerikkalainen, nimeltään
Joe Lowell, osti n. 13 vuotta
sitten 400,000 dollarilla oikeuden onkia
Peipingin keisarillisessa kalalam-mikossa,
luulivat hänen ystävänsä,
että hänen ''sahanpurunsa" vaatisivat
uudistamilta. Mutta Lowell> oli
nokkela ja kaukonäköinen liikemies
ja ennenkuin hän osti kalastusoikeuden,
oli hän tarkoin tutkinut lammen
historiaa. Hän tiesi sen\^oksi, että
lukemattomat alamaiset olivat 300
\iioden aikana lähettäneet keisarin
kalalammikkoon kultakaloja, joihin
olivat kiinnittäneet kultasormuksen
ja kultalevyn, johon- oli lähettäjän
nimi kaiverrettu. Kun kultakalojen
luku aikaa myöten tuli suureksi, oli
ilman muuta selvää, että osa niistä
oli kuollut ja vaipunut pohjaan. Tämän
oli Lo\vell myöskin ottanut mukaan
laskuihihsa eikä hän siinä pettynytkään.
Niinä kolmenatoista vuotena,
jolloin hänellä on kalastusoikeus
ollut, on hän onkinut ylÖs kul-tajy\
aä ja sormuksia yli miljoonan
dollarin arvQsta. Ja vielä on hänellä
paljon ongittavaa. ,
HAUTAUSMAALLA
Kirj. JUSTIINA
OLI kaunis kesäinen päivä
vuonna 1919, kun lähdin tätini
luo kylään. Täti oh muuttanut
joitain vuosia sitten kotipaikkakunnaltani
I:n paikkakunnalle Suomessa..
; • /
Saavuttuani tätini kotiin, oli hän
juuri lähdössä hautausmaalle viemään
kukkia omaistensa haudalle. Minun
tuloni johdosta hän aikoi jättää menemisensä
toistaiseksi. Kahvit juotuamme
kehoitin häntä kuitenkin lähtemään
ja halusin lähteä hänen mukanaan.
Hänen kotinsa sijaitsi kirkonkylässä,
joten hautausmaalle oli vain
lyKyt matka.
Hautausmaalle saavuttuamme johti
täti asfc(eleensa erään hautakummun
ääreen. Hän laski kukkaset kurö-mulle
ja sanoi:
"Tässä lepää kolme lastani."
Kyyneleet vierähtivät tätini poskille.
Katselin kumpuja hautausmaalla.
Monet rikkaat olivat pystyttäneet
omaistensa haudoille mahtavia
marmoripatsaita. Monen köyhän
hautakumpua koristi vain vaatimaton
puuristi. ÖH monia hautoja, jotka
näyttivät kokonaan unholaan joutuneilta.
Katseeni kiintyi erään hautakummun
äärellä seisovaan valkopukuiseen
naiseen. Lähemmäksi saavuttuamme
huomasin naisen olevan nuoren ja
kauniin, mutta surullisen näköisen.
Paluumatkalla hautausmaalta kysyin-
Jädiltä, tunsiko hän tuon kauniin
tytön ja oHko joku hänen läheinen
omaisensa haudattuna sen kummun
alla, jolla häri seisoi. ^Silloih tätini
kertoi:
'Tunnen hänet hyvin. Hänen nimensä
on Alli Lehmus. Katso tuonne
mäen laitaan. Tuo punaiseksi maalattu
talo on hänen kotinsa, jossa hän
on S3mtynyt ja kasvanut. Hän on
vanhempiensa ainoa lapsi. Sitten tuo
harmaa' talo tuolla vastapääla" hänen
kotiaan, toisella puolella tietä, on Petäjän
talo.' Petäjän lapsista vanhin.
Aarre, oli Allin kanssa melkein samanikäinen.
Yhdessä he leikkivät
lapsuuden leikit. Nuoruusikaan saavuttuaan
kehittyi heidän välilleen
rakkaus. He olivat päättäneet viettää
yhdessä elonsa taipaleen, sitä todisti
jo kultainen sormus Ällin sormessa.
He olivat hyvin onnellisia.
Sitten tuli luokkasota. Äärelle
tultiin sanomaan, että hänen on lähdettävä
valkoisten armeijaan. Hän
ei vastannut 'mitään, mutta silloin
hän kmili uhkauksen:,'Jos et lähde,
niin ammumme sinut!' Käskyä oli
toteltava, niin katkeralta kuin se tuntuikin.
Vajaan kahden kuukauden
kuluttua Aärreh Tahdosta tuotiin hänen
kylmä, pahoin ruhjoutunut ruumiinsa
kotiin ja kätkettiin tuon kummun
alle, jonka ääressä Alli nytkin
seisoi. ., ^ •
Se oli Allille sanomattoman raskas
isku. Hän muuttui itseensäsulkeutu-vaksi.
Ennen niin hilpeästä ja kauniista
tytöstä on nyt vain haamu jä-lellä.
Usein hänet nähdään Aarren
hautakummun ääressä."
Siihen lopetti tätini kertomuksensa..
••
Kaksi vuotta myöhemmin sain
kuulla, että AlHkin lepää maan povessa.
Suru heikensi hänet taudille
alttiiksi. Keuhkotauti oli lopettanut
hänen elämänsä "päivät ja hän pääsi
toivomaansa lepoon.
- — oOo —-
Ihmisen luita hain
vatsassa
PAGO PAGO, Samoa. — Ihmisen
luita ja miehen paita löydettiin joku
päivä sitten Tutuila-saarien läheltä
pyydystetyn hain vatsasta. Paikka
on lähellä sitä paikkaa, jossa suuri
Yhdysvaltain lentokone "Samoan
Clipper" tuhoutui t.k. 11 p:nä.
Hain pyydysti eräs alkuasukas.
Mitali Sonja Henien rintaan
Norjan kuningas on antanut Sonja . ...
Henielle- kuuluisaUe norjalaiselle to- enstmmnen tapaus, kun norjalainen
tclijattarelle janykyiseUe hoUywoodi- ''^^^^^^^
laiselle filmitähdelle *'Pyhän Qkm'[
ritarikunnan kunniamerkin. Tämä on
Veljeni [muistolle
Kirj. Anna P.
O] Q\iAPUU viesti synnyinmaasta,
suruviesti nieren takaa:
Veli kuollut — murhattuna —
kalmistossa nyt jo makaa.
Veri suonissani hyytyy,^
järki hetkeks' herpaantuu.
Kuka teki? Minkä tähden?
Vaientaakko piti suu?
Ainako vain synnyinmaamme
vainonverta haluaa,
järjestelmä pedot suojaa,
lahtareita nostattaa.
Muistan, kuinka synnyinmajan
ympärillä leikittiin,
nyt ne kentät, veli kallis,
verelläsi huuhdeltiin.
Itkeskelee vanha äiti
huoltaja kun poissa on,
vaikertelee veljen vaimo,
surunsa on lohduton.
Siskot, veikot surussansa
muistoasi siunaavat,
samHlla kun aikaa uutta,
parempata toivovat.
Tutun kalmiston nyt tiellä
aatoksissa vaellan,
etsin leposijas siellä,
kyynelin sen Ilostutan. "
Muistös' kätken sydämeeni,
elän, isken lujemmin,
että hukkuis viha, vaino
uuden ajan äatteihin.
Konstit ovat ittoiiet
Vaikka Englannissa tiet ovat autoliikenteen
vaikutuksesta paljon parantuneet
ja vahvistuneet, on siellä
yhäti voimassa laki, joka kieltää ylipainoisten
kuormaväunujen kuljettamisen
teillä. Jokin raja näet täytyy
olla, etteivät sellaiset ylipainoiset
kuormat, jotka kuitenkin muodostavat
vain murto-osan liikenteestä, pääse
rikkomaan teitä ja aiheuttamaan
yhteiskunnalle ja toisille tarpeettomia
kuluja.
Mutta lainrikkojia on Englannissakin;
Ja niitä varten, jotka ilmeisesti
eivät malta olla ylittämättä tässäkin
suhteessa lakia, on keksitty teiden
ja liikenteen tarkastajille kannettava
mittauskoje, jolla äkkiä saadaan selville
ylipainoiset kuormat. Manchesterin
kaduilla näkee hyvin usein, kuin-,
ka liikenteen tarkastajat komentavat
kuorma-autona jajia pysäyttämään
vaununsa ja sitten asettavat au-tonpyörän
eteen: mittausvehkeensä.
Kun auton pyörä on kiertänyt tämän
vehkeen yli, voi tarkastaja heti sanoa,
onko kuorma-autossa ylipainoa
vai ei.
-———oOa
SattuuKan sitä
Norjan Yhdysvaltain lähettiläs kiinnittää
mitalia Sonjan rintaan.
Sanomalehdet kertovat^että Marseillen
ja Lyonin välisellä radalla.
Ranskassa, kaksi junaa oli töriiiännyt
vastakkain tunnelissa' sillä seurauksella,
että yhteentörmäys tärisytti koko
\Tiorta, saaden aikaan maan vieremän,
/ramä maanvieremä taas paljasti
2,000 vuotta vanha-n roomalaisen
amphiteatterin, joka nähtävästi
aikoinaan oli haötautunut maan-vieremän
äUe. Nyt junien aikaansaama
täräys taas pani yieremän liikkeelle
paljastaen amphiteatterin.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 29, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-01-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380129 |
Description
| Title | 1938-01-29-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, TAMMIKUUN 29 PÄIVÄNÄ 1938 ÄidUle AA TTELEN sua äiti armas missä nytkin ktiljet. Ehken siltitäs' himmentyneet kyyneliin sä suljet. Voi jos lapses' maailmalla sua joskus muistais', ehken raskaat elo s'huolet hetkiseksi suistais'. Kun me oltiin pienoisia, hoivailit sä meitä. Nythän kuului s' palkkioksi auttaa äiti teitä. Kun me milloin sairastimme, yöt äiti meitä hoiti, toivoen että vanhana, lapsensa avun toisi. Vaikka elon ulapalla joutunut oot harhaan, niin äiti aina toivonut on sulle elon parhaan. Muista äitiäs, muista sitä suita pyydän! Jos sä hänet unhotat, sua hylkiöksi syytän. Mielenkiintoinen oikeusjuttu Kansasin valtion lainlaatijakunta viimeisessä istunnossaan hyväks5n ja kuvernööri voimaansaattoi lain, jolla 3.2 prosenttinen olut selitettiin ei-päihdyttävaksi juomaksi. Sen jälkeen eräs William Leifheit tuotiin oikeuteen syytettynä auton ajosta päihtyneenä. Syytetty väitti ja oikeudessa tuli myös todistetuksi, että hän ei ollut nauttinut muuta kuin 3.2 prosenttista olutta, joten hän lain hengen ja kirjaimenkin mukaan ei voinut olla humalassa. • Tuomari ei kuitenkaan ottanut tätä huomioonsa vaan langetti tuomion humalassa autolla ajosta. Leifheitin asianajaja yhä väittää, että syytetty ei ole, voinut juoda gallonaa olutta yhdellä kertaa, mikä vasta mahdollisesti riittäisi miehen juovuttamiseen ja vetosi asian valtion korkeimpaan oikeuteen. Mielenkiinnolla nyt odotetaan, mitä ylempi oikeus asiasta sanoo. ——oOo- Tuottoisaa onkimista Kun eräs amerikkalainen, nimeltään Joe Lowell, osti n. 13 vuotta sitten 400,000 dollarilla oikeuden onkia Peipingin keisarillisessa kalalam-mikossa, luulivat hänen ystävänsä, että hänen ''sahanpurunsa" vaatisivat uudistamilta. Mutta Lowell> oli nokkela ja kaukonäköinen liikemies ja ennenkuin hän osti kalastusoikeuden, oli hän tarkoin tutkinut lammen historiaa. Hän tiesi sen\^oksi, että lukemattomat alamaiset olivat 300 \iioden aikana lähettäneet keisarin kalalammikkoon kultakaloja, joihin olivat kiinnittäneet kultasormuksen ja kultalevyn, johon- oli lähettäjän nimi kaiverrettu. Kun kultakalojen luku aikaa myöten tuli suureksi, oli ilman muuta selvää, että osa niistä oli kuollut ja vaipunut pohjaan. Tämän oli Lo\vell myöskin ottanut mukaan laskuihihsa eikä hän siinä pettynytkään. Niinä kolmenatoista vuotena, jolloin hänellä on kalastusoikeus ollut, on hän onkinut ylÖs kul-tajy\ aä ja sormuksia yli miljoonan dollarin arvQsta. Ja vielä on hänellä paljon ongittavaa. , HAUTAUSMAALLA Kirj. JUSTIINA OLI kaunis kesäinen päivä vuonna 1919, kun lähdin tätini luo kylään. Täti oh muuttanut joitain vuosia sitten kotipaikkakunnaltani I:n paikkakunnalle Suomessa.. ; • / Saavuttuani tätini kotiin, oli hän juuri lähdössä hautausmaalle viemään kukkia omaistensa haudalle. Minun tuloni johdosta hän aikoi jättää menemisensä toistaiseksi. Kahvit juotuamme kehoitin häntä kuitenkin lähtemään ja halusin lähteä hänen mukanaan. Hänen kotinsa sijaitsi kirkonkylässä, joten hautausmaalle oli vain lyKyt matka. Hautausmaalle saavuttuamme johti täti asfc(eleensa erään hautakummun ääreen. Hän laski kukkaset kurö-mulle ja sanoi: "Tässä lepää kolme lastani." Kyyneleet vierähtivät tätini poskille. Katselin kumpuja hautausmaalla. Monet rikkaat olivat pystyttäneet omaistensa haudoille mahtavia marmoripatsaita. Monen köyhän hautakumpua koristi vain vaatimaton puuristi. ÖH monia hautoja, jotka näyttivät kokonaan unholaan joutuneilta. Katseeni kiintyi erään hautakummun äärellä seisovaan valkopukuiseen naiseen. Lähemmäksi saavuttuamme huomasin naisen olevan nuoren ja kauniin, mutta surullisen näköisen. Paluumatkalla hautausmaalta kysyin- Jädiltä, tunsiko hän tuon kauniin tytön ja oHko joku hänen läheinen omaisensa haudattuna sen kummun alla, jolla häri seisoi. ^Silloih tätini kertoi: 'Tunnen hänet hyvin. Hänen nimensä on Alli Lehmus. Katso tuonne mäen laitaan. Tuo punaiseksi maalattu talo on hänen kotinsa, jossa hän on S3mtynyt ja kasvanut. Hän on vanhempiensa ainoa lapsi. Sitten tuo harmaa' talo tuolla vastapääla" hänen kotiaan, toisella puolella tietä, on Petäjän talo.' Petäjän lapsista vanhin. Aarre, oli Allin kanssa melkein samanikäinen. Yhdessä he leikkivät lapsuuden leikit. Nuoruusikaan saavuttuaan kehittyi heidän välilleen rakkaus. He olivat päättäneet viettää yhdessä elonsa taipaleen, sitä todisti jo kultainen sormus Ällin sormessa. He olivat hyvin onnellisia. Sitten tuli luokkasota. Äärelle tultiin sanomaan, että hänen on lähdettävä valkoisten armeijaan. Hän ei vastannut 'mitään, mutta silloin hän kmili uhkauksen:,'Jos et lähde, niin ammumme sinut!' Käskyä oli toteltava, niin katkeralta kuin se tuntuikin. Vajaan kahden kuukauden kuluttua Aärreh Tahdosta tuotiin hänen kylmä, pahoin ruhjoutunut ruumiinsa kotiin ja kätkettiin tuon kummun alle, jonka ääressä Alli nytkin seisoi. ., ^ • Se oli Allille sanomattoman raskas isku. Hän muuttui itseensäsulkeutu-vaksi. Ennen niin hilpeästä ja kauniista tytöstä on nyt vain haamu jä-lellä. Usein hänet nähdään Aarren hautakummun ääressä." Siihen lopetti tätini kertomuksensa.. •• Kaksi vuotta myöhemmin sain kuulla, että AlHkin lepää maan povessa. Suru heikensi hänet taudille alttiiksi. Keuhkotauti oli lopettanut hänen elämänsä "päivät ja hän pääsi toivomaansa lepoon. - — oOo —- Ihmisen luita hain vatsassa PAGO PAGO, Samoa. — Ihmisen luita ja miehen paita löydettiin joku päivä sitten Tutuila-saarien läheltä pyydystetyn hain vatsasta. Paikka on lähellä sitä paikkaa, jossa suuri Yhdysvaltain lentokone "Samoan Clipper" tuhoutui t.k. 11 p:nä. Hain pyydysti eräs alkuasukas. Mitali Sonja Henien rintaan Norjan kuningas on antanut Sonja . ... Henielle- kuuluisaUe norjalaiselle to- enstmmnen tapaus, kun norjalainen tclijattarelle janykyiseUe hoUywoodi- ''^^^^^^^ laiselle filmitähdelle *'Pyhän Qkm'[ ritarikunnan kunniamerkin. Tämä on Veljeni [muistolle Kirj. Anna P. O] Q\iAPUU viesti synnyinmaasta, suruviesti nieren takaa: Veli kuollut — murhattuna — kalmistossa nyt jo makaa. Veri suonissani hyytyy,^ järki hetkeks' herpaantuu. Kuka teki? Minkä tähden? Vaientaakko piti suu? Ainako vain synnyinmaamme vainonverta haluaa, järjestelmä pedot suojaa, lahtareita nostattaa. Muistan, kuinka synnyinmajan ympärillä leikittiin, nyt ne kentät, veli kallis, verelläsi huuhdeltiin. Itkeskelee vanha äiti huoltaja kun poissa on, vaikertelee veljen vaimo, surunsa on lohduton. Siskot, veikot surussansa muistoasi siunaavat, samHlla kun aikaa uutta, parempata toivovat. Tutun kalmiston nyt tiellä aatoksissa vaellan, etsin leposijas siellä, kyynelin sen Ilostutan. " Muistös' kätken sydämeeni, elän, isken lujemmin, että hukkuis viha, vaino uuden ajan äatteihin. Konstit ovat ittoiiet Vaikka Englannissa tiet ovat autoliikenteen vaikutuksesta paljon parantuneet ja vahvistuneet, on siellä yhäti voimassa laki, joka kieltää ylipainoisten kuormaväunujen kuljettamisen teillä. Jokin raja näet täytyy olla, etteivät sellaiset ylipainoiset kuormat, jotka kuitenkin muodostavat vain murto-osan liikenteestä, pääse rikkomaan teitä ja aiheuttamaan yhteiskunnalle ja toisille tarpeettomia kuluja. Mutta lainrikkojia on Englannissakin; Ja niitä varten, jotka ilmeisesti eivät malta olla ylittämättä tässäkin suhteessa lakia, on keksitty teiden ja liikenteen tarkastajille kannettava mittauskoje, jolla äkkiä saadaan selville ylipainoiset kuormat. Manchesterin kaduilla näkee hyvin usein, kuin-, ka liikenteen tarkastajat komentavat kuorma-autona jajia pysäyttämään vaununsa ja sitten asettavat au-tonpyörän eteen: mittausvehkeensä. Kun auton pyörä on kiertänyt tämän vehkeen yli, voi tarkastaja heti sanoa, onko kuorma-autossa ylipainoa vai ei. -———oOa SattuuKan sitä Norjan Yhdysvaltain lähettiläs kiinnittää mitalia Sonjan rintaan. Sanomalehdet kertovat^että Marseillen ja Lyonin välisellä radalla. Ranskassa, kaksi junaa oli töriiiännyt vastakkain tunnelissa' sillä seurauksella, että yhteentörmäys tärisytti koko \Tiorta, saaden aikaan maan vieremän, /ramä maanvieremä taas paljasti 2,000 vuotta vanha-n roomalaisen amphiteatterin, joka nähtävästi aikoinaan oli haötautunut maan-vieremän äUe. Nyt junien aikaansaama täräys taas pani yieremän liikkeelle paljastaen amphiteatterin. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-01-29-04
