Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 3, 1950

              ^^^Ei^-^ie-kylän kesMUSf. mm
, ..' meiMn siimeks^sm, '
. eikä smme uleM' • kesiUä mil.^en
vaan' iaiveiM reeifi }a kulkusten
keiinSMä."
J AULU TUNTUI iillii keventävän
J-uf mieltä, vaikka ääni el_ ollutkaan
asti viimein
Siellä Jakkikin ensimmäiseksi pistäy­t
y i . Kaisu kyseli hyrnyilevänä kuulumi-laulajan.
Mutta eipä ollut lähellä kuu- set j a tarjosi "ta!c>n;puolesta?;ryypyt t u ­lijoitakaan
arvostelemassa, sillä loiset
katkaisijat olivat kukin omalla " t r i p l l -
lään". Heidän sahojensa subina kuu­losti
korvaan niin rattoisalta talviaamun
kuulakkuudessa. . ,
. Vähän väliä kolahtelivat pölkyt niitä;
kasaan Eitettäessä. Shh, shh, shh, ään-teli
iloisesti Jakin safea, tuiskuna tupru­si
sahanpuru. Hän oli yksi parhaita
katkaisijoita' tällä työmaalla ja siitä ni^
mesta ei sopinut -millään hellittää.
"Propsipiruksi" Imntä'kaverit sanoivat­kin,
kateudesta varmaan, kun eivät pys­tyneet
itsestään irti saamaan tuskin kah­ta
koordia päivää, päälle. Hän sen sen­tään
y l i t t i joka päivä huonommastakin
metsästä. • •• . _, ..- .,
Oli .-ollut vähän • huonompi. "saanti"
pari päwää,. Jakki .©Il juuri•.tehnyt t a ­vanmukaisen
kaupimkimatkan. . . P i t i
käydä ottamassa "maan -veJllä". ' Eihän
• sitä pokasahaa jaksa vetää lankäiken,
ellei käy ottamassa "öljyä" välillä. OH-tullut
niin tuskainen ja tympeä olo, ei
tuntunut työ eilcä ruokakaan maittavan.
Keittäjä-Liisallekin oli tullut rähistyk­si
allaan suotta, taisi aivan loukkaantua.
Olisi oikein pitänyt pyytää anteeksi,
mutta se olisi liiin epämiehekästä. J a .
Jakki halusi olla miestä kaikessa. Jonkin
pienen lahjan M n o l i sentään ajatellut
tuoda Liisalle, mutta kävi niin hullusti,
ettei sattunut jäämään yhtään rahaa . . .
Olihan hänellä muutama satanen t u ­levaa
kaupunkiin lähtiessään, kun oli
jo "topannut" työmaalla muutaman
kuukauden. Jakki oli ajatellut ostaa
uud€n puvun j a lähettää pari, kolme pa- '
kettla omaisilleen Suomeen, veljet kun,'
sieltä, hänelle usein kirjoittivat, vaikka
eivät mitään pyytäneetkääai.
V i i k k o .sitten hän oli saanut kirjeen
Eero-vel|eltään. - "Tule nyt . sinäkin
käymään,-täällä Suomessa 'meitä katso^-'
massa", kirjoitti • veli. "Käyhän sieltä '
niin paljon muitakin omaisiaan terveh­timässä.
Vai o\'atko asiasi niin, että et
pääse tulemaan, kun kertovat siellä ole-'
van sellaisiakin . . ' . ? " •
" V a i n i i n ! " tuumi Jäkkl.. "Minäpä
näytän, «ttä minäkin pystyn Suomireis-sun
teke.mään j a reilusti. Tällä k a u - ,
punkirelssulla ostan puvun j a jitän p a ­ri,
kolme sataa pankkiin aluksi. Kyllä
. sitä kevääseen mennessä on |o tarpeek­si
yhtä Suomireissua varten. Nyt täy­tyy
jättää juominen vähemmälle. Pari .
*punnaa' pitää sentään saada lämpimik­si
kylmän matkan päälle."
Kaupungissa ollessaan Jakki korttee-rasi
" T i p p a «Kaisulla". Eihän se K a i -
suw oikea nimi ollut, mutta kun Kaisu
möi asunnossaan viinaa pikku laseihin
mitaten, niin siitä oli nimensä saanut.
Eikä kenelläkään tosissaan, ollut mitään
Kaisua vastaan, vaikka usein jälkeen
päin mieltä kaiversikln. kun rahat jäi
Kaisun komeaan käsilaukkuun . . . Rei­lu
ihminen Kaisu muuten oli, kohteli
jätkääkin ihmisenä. Vierasliuoneeseen
tulijan kohta ohjasi. Siellä oli topatut
tuolit ja pehmeät matot lattialla. Ja
gramofoni pantiin soimaan, että vieras
viihtyisi.
tulle miehelle. O l i min kylmä' Emäkin
ulkona, eikä- Jäkklä oHpt-mkynyt: pit­kään,
pitkään aikaan "rannoissa". . OH
jo ollut ikäväkin. Jakki kun on aina niin
hauska ja reilu mies. Kaisu pistäytyi
keittiössä, palaten hetken perästä pullo
ja lasi kädessään.-•,. "Eihän se nyt yksi
mitään, ota nyt vähän lisää, että lämpe- : • :
Jäkkl yritti estellä heikosti, olisi vä­hän
asioita kaupungille. Ottaa kuiten­kin,
kun Kaisu y l l y t t i.
Siinä kautta rantain sai Kaisu suun­nilleen
tietoonsa, kuinka paljon Jäkkl
oli metsässä ansainriut.. Jäkkl kertoi
avoimesti aikovansa lähteä keväällä
Suomessa käymään ja vievänsä sitä var­ten
jö rahaa pankkiin ja pitäisi sitä jo­tain
ostaa Suomipäkettelhiiilaitettavak!-
s i . Kaisu lupautui, ystävällisesti laitta­maan
paketit Jakin, puolesta,' eiväthän
miehet niitä osaa. tehdäkään. ' J a ehtii­hän
ne huomennakin. E i siniie pank­kiinkaan
niin kiirettä ole, sillä ovathan
ne auki joka päivä-
A i k a kuluu siinä tarinoidessa . j a sii­hen
jo tulevat lisäksi Kettu-Kusti, -Män­tylän
Mlkko, Iso-veli • j a multa. Kuin
unessa kuulee Jäkkl omansa ja toisten
äänet. Jokainen tilaa kilvan ryyppyjä.
Eikä Jäkkl jää siinäkään miestä huo-nommaksi.
Kaisulla on kiirettä, kymp­pi
toisensa perään katoaa esiliinan tas­kuun.
"Gramofoni laulaa "Lännen lo­k
a r i a " j.a Kaisu hymyilee onnellisena
jokaiselle. On se tuo Kaisu sentään
mukava ihminen . . .
Joku yrittää Inttää.Kaisulle: "Tuopas.
rahasta "takaisin, eikä vesissä .silmin!" '
Jäkkl lyö kympin pöytään, käskee tuoda
koko rahan edestä kaikille, eihän sitä
kenenkään suu t u o l i s t a ole. •
Elämä tuntilu taas elämisen arvoisel­ta,
valatkin tuntuvat saatavHtä. Ja on­han
sitä rahaa, ei sitii kaupunkiin ole
tultu tyhjiä taskuja heiluttaen. *
"MeMksmme kerta, uhmaten merta^
avaraan maailmaan . . .
YUtse aaltojen ieikinj katse kaihoisa vie,
vaan saUi ei taivas palata Imvas* .
nätti jatkMvi vieras kieVT* •
Kaisu ja M i k k o mennä huojahteleyat
valsiin tahtiin. Kaisulla on kädessään
puoleksi tyhjä pullo, jonka kyljessä l u ­kee:
"Canadian Rye;Whisky.'-' ..Mikolla
on täysi r>'yppylasi, jonka sisällöstä
ki tätä kaikkea. - K u i n -kaukaisen kos­ken
kohinana hän kuuli äskeisen laulun
sanat. Mielen täytti sanomaton kaiho.
Hän muisti veljet, kodin siellä kaukana
Suomessa, äidin, hyvän äidin, joka sil­mät
kosteina hänet viimeksi hyvästeli:
"Älä sorru lapseni maailmalla!"
Niin, hän o l i silloin vi«lä niin nuori,
mutta siitä on kauan aikaa . . . Hän
muisti nuoruuden ystävän, tytön sini­silmän,
jolle lupasi pian palata. "Käyn
vain ensin katsomassa vähän maailmaa
hiukan kauempaa kuin kotiveräjältä
tevat rahattomiksi, %ie.
autollaan mihin he faaiuai-at,
uljaan Bukkln pehmeillä i s t a a T ^
tuu-^kuin-olisi omassa a u t o s ^ ^ t '
kyyti maksa mitään, siUä ovaZn
jat uhrautuneet kukin osaltaa«Tlf
tamaan kaiken tämän ihanuuden
ly
Silloin oli kevät, kevät kauan sitten.
Hän käveli polun vierellä, etteivät tytön
kengät olisi kastuneet. Ei hän puhunut
paljoa mutta heidän katseensa puhuivat
enemmän kuin sanat, jotka olisivat rik­koneet
sen herkän söian, joka"oli raken­tumassa
heidän välilleen. E i koskaan
ole ollut taivas niin sininen, eivät pil­vet
niin ruusuiset, eikä ilman väreily
niin lupaava kuiii silloin kerätUtana,.
kaua.n sitten . . .
.Hän lupasi kirjoittaa ja tyttö- odottaa,
odottaa ikuisesti. Hän ei kirjoittanut,
ei vuosikausiin. Elämä lännen " k u l t a -
lassa" oli kovakourainen. Mitäpä tääl­tä
olisi kirjoittanut? Totuutta ei voinut
kertoa, valehdella ,ei-viitsinyt.. Miksi
oUsi kertonut niistä kylmistä öistä, joita
satojen kohtalotoverelttensa kanssa
vietti "paksikaarolssa"? Miksi olisi
kertonut nälästä ja puutteesta, jotka
vuosia seurasivat rinnalla kuin sisukas
varjo? Miksi olisi kirjoittanut "Jungell-kylistä",
joihin lähistöllä olevien farma­rien
karjasta varastettiin "mojakan"
särvintä? Miksi olisi kertonut kerjuu-reissuista
lähikyliin, jolloin kuivat lei-vänkannikat
olivat kUiii lahja taivaasta?
Milisi syöpäläisistä, kurjuuden kukka­sista?
Niin, hän e! ollut kirjoittanut, eikä
tyttö odottanut, »pll mennyt naapuriin
emännäksi. Eihän sitä voi kenenkään,
toivoa ikuisesti odottavan. |)i ollut hän^
kään ollut uskollinen, vaikka tuli s l l -
loiii luvatuksi. Silloin o l i niin helppo l u ­vata,
kun tyttö kaivonkannella istuen
kyyneliin suli. . . . •
Jäkkl heräsi kuin unesta. Kuinka
hän olikaan nyt tullut niin hentomieli­seksi!
Oikein oli silmiin tullut jotain
kosteaa, tupakansavusta varmaan.
Hän yritti karaistua, kirosi. Kaisu
huomasi Jakin lasin tyhjäksi, riensi an­tamaan
lisää. Jakki tyhjensi lasin, toi­sen,
kolmannenkin. Se poltti kurkussa
kuin tuli, mutta olo tuntui kevyeltä, niin
•AamuHa-, paistoi- aurinko- kirkb.^-
valaisten huoneen, missä Jäkkl ^^1-
Sen valo koskf: ^silmiin, kun hän 2,
ne aukaista.- "FHä oli-raskas keloT-ja,;
sata-seppää--tuntui, takovan seal?
-v^n päällä..,:Suu .maistui " a l u w '
napilta" j a sisällä väänsi ilkeästi r
• hitellen selveni Jakille,- missä hän o!| 1
jaksanut anillään Mistaa,köinka-0ii't|,
hän v u o t e l l e joutuiiut.-.Hän-oli^tiysisj--
,vaatts.issa, kengätkin olivat -riisuimtta'
Voi, kuinka pää oh. raskas, ei olisi mV
lään jaksanut sitä kohottaa. Kirkas
valo ikkunasta: aivan replsilmiä. TäyM
nousta, vetämään -verho ikkmian et©^
Noustessaan hän huomasi kuvansa p€i«
iistä. Hiukset olivat; sotkuiset; sUaiat
tul^httmeet,, luomet• paksuiksi turvon-neet.
Iho oli. kuolemankelmeä, parrasi-sänki
iörrötti tammana: kalpeaa- ihoa
vasten. '
Iäikäh\ää joka kerta, kun hän nykäisee kevyeltä. Hän kaivoi tukon seteleitä
laulun tahdissa muhkeaa olemusta hin­telää
ruumistaan vasten. Mikolla on
kuuma, paksut "mäkenoö"-housut riip-pin*
at arveluttavan allmalla. Jumppe­rin
jonka hihoja on joskus paikattu suk-kavarsilla.
wtoketju on auki ja takki
retkottaa levällään kuin variksen siivet.
Pitkävartisten kumikenkien nauhat on
pujotettu vain puolitiehen ja siitä ym­päri.
Loput nauhojen päistä laahaavat
perässä-|>itkin lattiaa. Niihin Kaisu lo-taskustaan,
sulloi ne Kaisun tukevaan
poveen.
"Tuo lisää, tuo k a i k i l l e ! "
Ja Kaisu toi, eiväthän nuo enää pal­jon
tarvitsekaan. Mutta Kaisu oli tot­tunut
myymään "tyhjiäkin ryyppyjä".
Eivätkä metsämiehet ole turhan tarkko­ja
rahan kanssa. "Bisnes" on ollutkin
monta vuotta hjvä. Metsätöitä on o l ­lut
runsaasti. Kyllähän nuo useammat
olisivat itse tarvinneet ansionsa mutta
puita sotkeutuu jaloistaan ja yhdessä he pitää sitä olla vähän tuloja Kaisullakin,
kaatua mätkähtävät lattialle pitkin pi- niinkuin muillakin "koiratorppareiila".
tuuttaan, Mikon pää kolahtaa kaatu- Nyt kuuluivat olevan ansiot metsätöissä
essaan pöydän kulmaan, eikä hän jak-kulnka
ilkeä oli olla. Hän
tah.tonut- katsella-^kuvaaBsa, mutta
hän tuijotti siihen kuin noldattiom. Kj.
vusta ja harmista ählcäisten hän heittäy- •
tyi uudelleen maata. -Ä.jatukset kulki-vat
aivoissa.yhtenä sotkuna, teki mieli
- vain nukkua, • nukkua . ,. •.
-• 'Emäntä--, o l i km^IIutJäkb liikÄhtivis^
ja tuli tarjoamaan kohmelor^vyppyä.
Sen. saatuaan tuiJisI Jakki itsensä paljcn
virkeämmäksi. Kaisu kertoi Ison vel­jen
joutuneen "pahnoille" yöksi.' -'Öli
hihkuen kävellyt päin virkavaltaa, joka
oli sitten taluttanut hänet koppiin" talt­tumaan.
Mikkokin siihen vääntäytyi kaveria
katsomaan. Mikolla oli komea saH"ea«
alku otsakulmassaan, mulätö eifeiltaiä'
ten tanssiharjoitusten-,surkeasta- lopcs--'
ta. -Hän o l i jo .käynjrt Isoa •veljeä ht-somassa.
Tä-män oli-kovasti tehnyt mie­l
i pois "pakkoplHtuusta", mutta kuir^s
pääs.i, -kun ..laskuista--:-ei ••löytynyt km
muutama-- jiiusta':-S,entti,.-Ja poliisipäHI-Ilkkö
vaati.onaksua-pakdlisesta yökorl-
. teeristä. •. •-
*'^Kirottua, '•. 'kun.- ensin tarjoaa' itss
kortteeria, vaikka- en olisi sitä tialuanut-
. kaan ja sitten ^vielä-maksua \'aatii", oli
Iso-wH-tuömlnut.
Milcko ei myöskään voinut kaveria
auttaa.--- Hänellä- oE-'vielä.-eilen iilalh
ollut nyrkin täysi ;rahaa^ «mutta aatnulb
pöydän alta herättyään huomasi taskua-sa
melkein tyhjiksi. Oli-sentään, kaiK-d
taskut kaiveltuaan saanut kokooa m
paljon, että pääsi "sainemanniin' aamu­kahville.
Sai vielä tupakkaakin, jota
tarjosi jakille.
Jäkkl päätti lähteä Mikon kanssa
lastamaan Iso veli pois kruunun leins-a.
Kaisu tuon kuultuaan ehätti tokaL^s-maan:
'" •
"Mitä tuosta poikkinaisesta
perustatte, on vain tuossa
massa. Eikä se pysy edes työmaalU-kaan
niin, että olisi koskaan m:^'^
kuin muutama dollari." '
Jäkkl ja M i k k o kyllä tiesivät, misse
Ison veljen "muutamat dollarit' oIivsS
hävinneet.
Jatkuu.
——oOo-- ' " • .
ali/a
siunaamaan paholaiset pois talosta,
-imiitta-.-tyttö ei sallinut tuon jutun levi­tä
nilii , pitkälle, vaan puuttui 'asiaan.
Hän • selitti, «ettei-se, mikään piru-ollut,
vaan- -hänen- sulhaspoikansa.^ • jofca lähti
perisia^ystä. • -
alkoivat-,- nyt ratihoittua- ja
•muoriokin ' saaräl kSrkastiilval ai%-m*"
kulu - se olisi <dl«t hänen -oma .-sulhasen­sa.-
,
sanut siltä nousta.
Kaisu rientää palvelemaan asiakkai­taan.
• Kettu-Kustilla ja Isolla veljellä
on jotain •\^a.nhaa kaimaa, jota'nyt muis­televat
ääni käheänä.' Kaisun täyttäes- -
sä .heIdÄ -lasinsa, he ".kuitenkin.-unohta- •
vat koko asiaa. 'fen:Kaisu'\ielä'py5^ '"
Kustia tanssimaan .elkä-täfö huvila läh-.. .joukkonsa,-joka ei .lähde talosta 'mliffie-teä,
.istahtaa Kaisu Ison veljen polvelle kään,-..eimenkuin on "'poikki". .M,ihlnl;a-
' ouo pojat mttslslvätkään, Kaisuniuo-
„ Ilum unessa, sumuii. läpi, katseli J i k - na on kuin kotonaan. • Jos asiakkaat t u -
Kuusikymmentä -vuotta sittea
jo huononemaan päin. Ovat alentaneet puolet Canadan väkiluvusta maatalous-katkaisumaksuja.
Mutta on sitä sen- tuotannossa, mutta mi: vain oeljäso^^
tään miehillä rahaa, kun ovat olleet —— —
metsätöissä useamman kuukauden. Ja
Kaisu kyllä pitää huolen, että suurin
osa miehen ansiosta jää hänen "po-
•saansa'Mihotlamaan.-.'..•: .
••Hänellä on oikein .öma .'kannattaja-.'
T I J M S I " MIEHIÄNSÄ
- ' Eräässä rykmentissä ' ^ ^ i ^ t " "
Joka .pifeitaÄaa- lukua m-^te
:tyksesl». .KucrmastomleiMp »^^^
tään- naamasta'. w ö s k i n - . . ^ y j ^
vääpeli myös t u n s r miehensä »5 ^
• " E i - r i i t l ^ sanoi-i»äP«ö, - e t ^
tava k a v i o t , to«I^*orvanta^J^.y^
Ma seEalset p a i t o t ; Jotto
tään jäEväf^|»iÄdistaiaatia.
LAUAHTAINA, KESÄKUUN 3 PÄiV.^Ä. 1950