Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 17, 1949

              rcfittamisekseen saatiin teftdä paljon työtä.
Isä ja poika sekä thfe Uiiknowh
Jatkoa.
"Minun alkuperäinen "viitoseni on
myös tarjolla", minä sanoin laskien pi­laa
ja onnistuin everstin V alakuloisille
kasvoille herättämään hymyilyn, ja hän
sanoi hyväksyvästi:
"Se on oStein^ me pidämme kiinni
viimeiseen asti."
Sea enempää ei tappiosta puhuttu.
Ja pari muuta hevosmiestä hotdliö' ra­vintolassa
ilmaisi i epääyfcsensäy ettei
kaikki ollut reheiysesti tai»ahtunut,
eversti ainoastaan nauroi, ja sanoi>: ettei
Hbän muuta-kw!dlut koin että. ensi oli
ollut vastainen.
"Tulkaa hemt.juomaan^ lasi parem-mäesi
onoeissihfiMCmemiar" hän l<^tti.
"Halloo, Corrigaal Asttf esiin ja ot»
lasi. Ei kannjtfa-surra-vähäpätöisyyk-sistä!"
' - .
Ajajai J<Äa oli egäaSsvasäi pysyn3^
taaempana, astui esimsäi^ hymy huu­lillaan.
"Hyvä eversti'',-hän saöoi, "me emr :
me antaudu ensi idulla me kaksi*"
lUalla lähduäme t^HHe ja huoma­simme,
että Unknotm pur^keli kau-rojaan
hyvsaiä haililla. Siteet poistet­tiin
sen jaloista, jotka eivät" olleet kuu­mat
eikä ajetuksissa. Ja^ kun me vii­mein
valjastimme sen talonpoikaisrat-taiden
eteen lyhyttä^ iltä-ajelua varjen,
pureskeli se ' kuolaimiaan, hyppi' ja
köukersi kaulaa ikäänkuin se ei olisi-kaan
muuuta h^anäut kun juosta, vielä
»luutajian mailiii.
'"Se kyllä huomenna tekee paras­taan",
sanoi eversti. "Jos vain Corri-
«an tekee velvdÖisiuutensa, nSn voim­me
ehkä vielä tehdä Ihmeitä. Ja ,vie-Ä
n uskon, että hän sen ttkefc"-
Vielä kerran Oii eversti tuomittu pet-tymykseetti:
Kim .me-^seuraavana ilta-^.
Päi^tiä;runsaasti .puoli- tuntist enUen
kilpailun aHtamista.^vuinlnSe tällille
^laimme me Jacksonin, tucm «vetoageh-tin
puhuffölevaii Urolaa^ IS&ä- poistui
beti kun me tulimme jsak^yiin.
"Mitä hän tahtoi?» kysyin miiÄ.
"Hän tarjosi minulle ^ d d ö ^ tu-
Iiatta oriista", selitti Uiola.^ „:
Eversti vihelsi kun minä ikäisin VäS-'
tauksen.- " , - - : . . ^r:
"Vai aeltäkö päin se tuuli puhaltaa-kin",
hän sanoi. "Nyt minä ymmär­rän
Corriganin pelin. Hänen äänensä
ei ennustanut hyvää ajajalle.
Minä selitin lyhyesti asian Urolalle^
jokai ainoastaan laiisui sydämensä poh'
jasta tulevan: "Roisto!"
"Se tekee lopun tästä kaupasta", sa-tioi
eversti purren hammasta, /'Minä
jolen hävinnyt niin paljon,^, että teidän
on paras ottaa Jacksonin rahat»"
Urola kätsdi häneen silmäuräpayk-sen
ajan ihmetellen ennenkuin hana ai­van
raiAallisesti vastasi: .
"Jos t^dotte koettaa jossahi toisessa
{laikassa nän saa sopimt&semme jää­dä
entlselieen; Poika v<^ tuoda orixn sin­ne.
'Minä' en hevostam myy. keiiHitte-lijoilfe.?
, .
Eversti näytti seivästi^ joutuvan >vä-iön
hämilleen asiain erilaisista kään­teisiä^
nä2den\Viime .mimmttien: tkulues-s^
ja^ yski pari kertaa.
"Oletteko todeHakui' min päättänyt?"
kysyi hän vämebn "Jos te uskotte he­vosen
läbulle jota tos^n 3^tään tun­nette
niin lupaan miaänlm totta kuin
maailmassa oikeutta löytyy, etten le­pää
ennenkuin minäkin oleto haalinut ko
koon teille kahddcsan tuhatta ja sitä­paitsi
joukon palkintorahoja. Mutta
nyt täytyy meidän poistaa Xrnknown
listasta. Corrigan ei siihen e n ^ saa'
koskea^ ja toista: ajajaa- on minun ^mah-doton
enää saada."
"Minä voin ajaa sitä", sanoicAatami
nuorempi»
"Sen hän kyllä taitaa", vakuutti isä.
Eversti katsoi ensin isää ja sitte poi-pO^
aa^ jonka harmaat sSmat rävähtä­mättä
kohtasivat hänen silmänsä.
"Hitto vie luulexdcin, että sinä vmt!"
sanoi hän ^dimeim "Viasta ori sillä­k
i n kun^nuoä kiiruhdan;ilmdrtt^näan''
i^jan niuutosta. Minä palaan .he- -
ti." - _ .
''Tästä voitte vetää Corriganin edes- :
vastuuseen", sanoi paUdntotuomarlen'
sihteeri niin pian kuin-me- minäkin-olin
niuassa — tulimme tuomarien^la*^
valle,
"Mitä te tarkoitatte?" kysyi eveirsti "
äHistyneenä. ' ' '
"En tiedä. Corrigan kävi. juuri ^
täällä ja ilmoitti, ettei hän enää aja^'
lot^^oun läuUEa! Muitta «I «le lieti*
i^on-sainiui^es^h^j^fttä^ vmBdi San*
^drsomnkentuBcytainmäUa Oliakin
rempi vauhti.* Jos vbimnie saada sen
kuittiin äjeti^i,' niin^ ei kukaan^ voi
tiet^ kuinka . Älä siis tule levotto­maksi,
jos se vmttaakin kaksi ensimäis«
ta ajoa," . ^
/ j a minä luulen, että se sen tekee^
^ i n " , iiän sanoi minulle kun lähdimme
v^jastuspaikasta nähdäksemme kuinka
poika ajoi radalle, *.'Ei lÄinua vähää­kään
icummastuttäisi, jos'se vöi
kaikki kolme kilpailua perätysten.'^
Aatami nuorempi ajoi niin levollises­ti
radalle kun jos hän ei muuta olisi­kaan
eläissään tehnyt kun ajanut juok­sijoita
tuhansien palkintojen edestä.
Mutta yleisö nauroi ja vihelsi tuolle
kummalliselle pienelle olennolle, jonka
lyhyet ^sääret olivat leveällään enem­män
kuin suorassa kulmassa ulottuak­seen
aisoihin asti.
Ei-vähemmän kuin yhdeksän hevos­ta
otti osaa kilpailuun, jonka vuoksi
alottajalla oli kova työ saada ne liik­keeseen,
yhtä haavaa. Kahdeksan ker­taa
perätysten hän soitti ne takaisin
vajanaisen aloituksen' perästä ja joka
kerralla oli Corrigaiiaia täysi työ l^en-tTicky-
tämmätt$a^ kanssa;' joka ^'^"«ah-.
tonut pyss&tya eikä kääntyä ^takaisin
alkuv^v^ tykö. Mutta sen vuolcsipa
se olikin tullut ihaU vaahtoon sidä
lin kun :Unknown:: heti pysähtyi |ä si­ten
oli yhtä vilpas kun astuessaan ra-
<!ä]]e. Yhdeksäs alkuunpano oli tyy-'
dyttavä ja, hevoset. syöksevät eteen­päin
taajassa Joukossa.
Kiitävällä vauhdilla kulkivat.ne kat-sojalavän
ohi,' Aatami nuorempi yl^des-sa
sykkyn^^ niin että hän enemmän
näytti suurelta sammakolta kuin kilpa-ajajalta,
ja ori seHaista kulkua, että. se
jo neljännesmailin päässä oli pari he-vosenpituutta
voitolla toisista. Ja kud
puoli mailia oli kulettu, oli se jo niin
paljon edellärettä saattoi vetäytyä si­semmän
aitauksen viereen, sillä välin
kun Kentucky-tamma, jota alussa näh-
, Unknownia, vaan Sandersonin tammaa,;
teidän ainoaa vaareista kilpailijaa, jo­ka
sanotaan' olevan jonkun vetoan
tin omistama. Ettekö kUulä meteliä al­haalta?
J^amma On äkkiä saavuttanut
kaikkien suosion. Eikä kukaan tahdo
panna senttiäkään teidän hevosellen­ne,
jonka luullaan tulevan poispyyhi*
tyksi listastatV ^
«Vai niin!" sanoi eversti yipeällä Ife^-fävästi oli pidätetty^ .'pistäytyi esiin
vollisuudeUa. - muitten joukosta ja ulottui Aatamin
"Olkaa hyvä ja A merkitkää ajurini sulkyn pyörälle' asti,- jossa se Itsepin-muutos.
< Uknovmiaräj^ ^ n i i n , mikä tfusesti' pysyi tuskin lievosen pituisen
.hitossa^ tuon pojan .Huosi i^ikaan?'* sa- matkim päassa. .Vauhti oli surmaava
tioi hänj^niAtiun k^HUltyett^^: . ja-kasvoi vielä toisella puolen mailin
Muiä kirjoititt Mt^sesti haiien »i- puoliskolla, vaan 3man, että kumpainen-men!^{
is^ä[l^ja:^teiinekiinÄdimnie kaan muutti asemaansa.
. sidtä kuSnett /;^^Cti^, jossa kaikellai- Kolmannen neyännesmailm kohdalla
sia k u r s s i tarjOtXutioHfta vastaan il- Cocrigan huitaisi tammaa ruoskalla,
man, että .ne ketään^ viekolnivat. niin että se heti tuli kilpailijansa tasal-
'fViisikymm^tä yhf$ vastaan. Un- le, anutta po&a hellitti ohjia pari tuu-kno^
l? huusi-Jackson ^rstiffe sub- maa^ja oli seuraavassa sUmänn^ykses-laan
siliiliin, kun'vastuiinme iiänen ko- sä kaulan verran voitolla,
meronsa ohi. "Ori\voittaa! Ori voittaa!kuului
Eversti pysähtyi niinkuin Uaidalla ^ katsojain joukosta, jotka olivat aärettö-maahan
kiinni lyötytiä ja pisti Mtensa mästi pinnistyksessä kun molemmat
povitaskuunsa. hev<set syöksyivät rajamerkin ohi. Cor-
"Tässä, k<d^esataa viisikymc^^ rigan vielä kerran nosti 'kätensä lyöntiä
varten ja tamma karkasi eteenpäin,
vaan rikkoi. Seuraavassa silh^iv^
yksessä pSkku A i hurraahuutojen
kaikuessa kiiti voittajana katsojalävan
ohi; 'aika\2^IS. V''':;.' r^\/'-s'%'y:':
''Hyvin
sanbi eyersti^Ä
ine alas valjiastuspa
Aätaim huOreäip^
tu Ja'-itseftaluU^^^
'^«Öli^ollut^.{^^
sanoi hän kylmäverisesti.
Vetoagentti naureskeli. ,
"Täällä ei hädän päatäkään!" hän
kehaisi ja kirjoitti kuitin vedosta.
"Enemmän samaa kurssia vastaan? Vii­sikymmentä
yhtä vasiaan! tTnknOwn!"
"Tässä on viHonen l i s ^ " , minä sa­noin
ja sain kuitin niii^uin e^^ji^tikin.
• ITelposti ansaitua 'tahaal "* ilvditi
Jackson.
''Paljon niahdollistaVyniu evereti
kun^nle;kiil^uhdunme;eteenpäI^ "Idutta * simmäisel^ ajoUer' kiukutteli everstt
älköön kukaan vsänoko, että eversti "Minä ofi«n saanut miidEä. kurssin ta-
^BredI£nrid^ on%pel]cim;; Minä dBsin hansa, multa ei*^ kukaan luullut, että
pistänyt .viimeiset ^sent^, jollen olisi tamma rikk<nsi; ja pelasti Uidoiomdn."
tarvmnut^niir^. kului^en maksamiseen Rumpanetikaan enune vähintäfeääm
töallä." välittäueet setoaavasta aj^ta, vaan ku-
. Ori-olivafjäissä: kun saaVuimnfie tai- lutimme aikamme tulevaan ki^ilutin
fiUe j a ^nähtävästi oivalliselia tttu!dla 2.20 luokassa hoitamalla hevosta aniten
seisoettMri&ueitt^ milky-^söjen välisi' 'pariiaiten taiamme. Eversti itse pesi
ja-kaap|»en"hiekkaär välistäliCHsei^ Ja sitä yli koko ruumiin Tuurella sienellä
välistä toisellar.jaiidlaäfi's^ hieroen ennenkuin sSat i ^ t i i n päälle. .
aina vallin i»ät^i^ j n ^ u AätMiän oi- '^Uäen uskäIHa € o i ^ ^ hän sanoi
kaa^västfen; - ' - • kun albiftajä Itohottf lq>piinsä,
''A^. {^uaimmaif^tSaitOisi mt&äian", pahenlnmsa p^iiiosa on^ lurjus. Joka
sattoi-^V^tsfl,-^^|ä|iisuäi5t^väithtiäaiu^ eilen lahjoi Corriganin ja Tuuli voitta^
mi^mtm^A/sT^xjm'17 vmfMi^ 1949