1950-08-19-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
11
S1.
k-
^ ^ ^ ^
t tiirkkilaishaiiit
•ooppaaa Ja ta^'
^^^er OH
^ ^ ^ t a katsoa
e^at tiirkkilal^
^ ^ t u , vaikka
Hänpalaa
3a ajaa2l.vuo.
i Espanjan valta.
^omn hmm
oliitikko, terlvit
•taashit sj-Btyvat
n.
^ pysyy miehea
an kirjoittautuu
alvelukseen,}ial.
ttää parhaillaan
^KiaansaliaEteil. f-'
Egyptin paaesi.
itnantiksi. Toi-siviilitehtävis^
ja loukkauksia
nnianunen Beyj
ja saapuu Koss»
i toimiva Yenl.
Ignatjev näkee
iten hän tämän
joitti — käytto-m
miehen, jota
Serbian rahti,
n pääseekin he«
aministerin ad-m
armeijan UB-
5a koko voimal-äväänsä,
uudis-1
llyttää MilaDia
äan. On hyvin
i ansiota, että
uhtinas on vastan
aattona sa-i
, me jouduffl-
Becker yasta£:
i me vedänm&
Sodan alkaessa
titamayksikkö-loollinen,
mut-
•
KSl)
ainies
ne
fAKHUKSELLA.OLI oHot" tapana
lähettää-iap^st nokkifmaän' .fo-kello
puoli yhdeksän. Hää "aoasi keiniitiioMs-tsaD.
katsoi lempeästi; 'tuoa-piePÄii huo-r-
een ovea, yskäisi merldtsevastl ja sa-
"Xo lapsukaiset, nyt on aika mennä
levolle, kauniisti levolle."
Mutta huoneesta el kuulimut ääiitä,
ei minkäänlaista ääntä. Aivan kuin
lapset olisivat odottaneet vanhuksen
tuloa ja menneet pöydän alle piiloon,
ta sotaretki kokonaisuudessaan
päättyy Serbialle onnettomasti.
Becker oli ennustanut väärin muiden
mukaan tulonym. retkeen liittyvää.
Viimein 3fcker kutsutaan
pois rintamalta Ja ^uomalaisen sotilasura
Serbiassa, nykyisessä Titon
valtakunnassa — tosin se silloin oli
nykyistä suurempi — päättyi.
Becker-Beyn lyhytaikainen, mutta
intohimoisen, kiivas^ toiminta Balkanilla
ehti tuottaa tuloksia, valitettavasti
paljon verta ja kyyneliä.
;.Becker-. löysi-suörlinB^is -Mivirteä./
. soäasta sekä!--^^nais^ta.-.
kirjeenvaihtajat; •
paljon mainesänp|a,'j,^-'iiiBQ<^^
tarmokkuudessa Ja valtiolMsten ennustelujen
lausujana hän ne ansait-siMn,.
Edellisten epäonnensa Jälkeen
Becker-Bey antautui yhä enemmän
sanomalehtialalle. Hänen tunte-mulisensa
Euroopan asioista oli tavattoman
suuri. Hänen erikoistaitonsa
oli haistaa lähestyvää ruudin-käryä
maapallon kaikilta puoliltas,
ja sinne hän vielä vanhoilla päivillaankin
tunsi vetovoimaa. Kuolin-hetkeensä
saakka hän oli valmis
paljastamaan säilänsä, etsimääi^
hirmuista huvia tappelusta. Pariisissa
ollessaan hän kirjoitti useita
kuuluisia artikkeleita Suomen
asiasta ennustaen itsenäistymisen
vuosikymmeniä ennen. Hän oli näkijä,
ei sitä tiedetty aikanaan Suo-
- suuren pöy-dän: alle,, jonka -liina ulott-ui
JattlaaB, asti.":.'.": ^ :
\%iihus murahteli jotain ja asteli
o%^ell€ koettaen-samalla sovitella anka-
• raa Omettä,. kas^-oilleen. Ä^kiä hän
; ^isahtiii,. katseli atTittomana y^pärll-
.lees.,Hänen, huul-ensa haparoivat' ikäänkuin
olisivat- sanoja tavoitelleet j a hänen
kätensä liikahti • kuin ärkeäkseen
hiljaisuuden...
•Näin hän teki usein, hän oli hyvin
vanha. Ja nyt siinä oven edessä hän
ailcoi päätään nyökytelien puhella:
''Niin, niin, eivät ne enää olekaan
luonani. Pois ovat menneet kaikki.
Mitähän aninä oikein ajattelinkaani
Toden totta. Ei siinä pienessä huoneessa
ollut ketään. Ennen, kauan sitten
oli ollut... Vanhus oli varmaankin
kaivautunut liian syvälle muistoihinsa.
r
johtavimpia
uunnitelles;
uomeen tsi
lihin, voitte
n t y ä puö-natkaa
ASS.t
UM
Ystävällisesti kutsumme kaiijkia sukulaisia
ja tuttavia saapumaan
tyttäremme
Maisie. Lillianin
ja"
Antkojiy Mäcsemchuhin
häätilaisuuteen. Joka vietetään lauantaina
elokuun 26 p:nä 1950 kello 9 illalla
CSJrn Nolalun osaston haalilla.
Vihkiminen toimitetaan samana päivänä
kello 3 i.p. St. Waldmier's Ukrai-nian
Gneek Orthodos kirkossa, West
Port Williamissa.
Kaikki terveMleita!
-Sylvia ja Oscar Lindfors,
Nolalu, Ontario.
Mutta huoneen lattialla oli pieni leikkihevonen
ja pallo, ja pöydällä kulunut
nukke, jolta puuttui toinen käsi. Aivan
kuin.-- joku i' olisi' niillä. juurileikkinyt
ja heittänyt ne sitten tu<Äon käsistään.
Niin — vanhus otti ne usein
:-,-feiile ja- kosketteli'niitä hiljaa hyväil-
: Ien, jolloin kauniit muistot alkoivat
;elää. ,.Häö.oli kuulevinaan lasten laulut
ja pienten jalkojen töminän^ iloisen
leikin temmellyksessä. -Hän oli näkevinään
lasten juoksevan vastaansa ja
piiloutuvan hänen suuren päällystak-kinsa
alle, kun hän iltaisin saapui 'kotiin
. . . Tämä kaikki oli ollut niin on-
, nelHstaj että hän vaivoin jaksoi hillitä
mielenliikutustaan.
Mutta nyt hän meni harmaissa tohveleissaan
ikkunan eteen. Siitä hän
näki kadun ja vastapäisen talon valaistut
ikkunat. Valot sammuivat ja syttyivät,
ja muutamia myöhäisiä kulkijoita
liikehti vielä kadulla. Nyt hän
muisti vaimonsa, joka niin anieleiiään oli
kulkenut puistossa, kun suuret lumihiutaleet
putoilivat hänen mustalle tur-kiskaulukselleen
niin kauniisti... unelmoiva,
herkkä, hellästi täytyi koskettaa
Sellainen hän oli.
Levollisena vanhuksen pää painautui
messa, nautta ulkomailla kyllä. Joka
olikin hänen avara kotimaansa.
Elämänsä loppuvaiheessa Becker-
Bey meni nainiisiin^reikassa_
Calvocoressi-nimisen pa&kiirinles-ken
kanssa. Joka oli syntyisin tunnetusta
Conmenen keisarisuvusta.
Pari vihittiin Vähässä-Aasiassa v.
1889. Vaimo oli upporikas. Loistoa,
mutta myös kurjuutta nähneelle
maamiehellemme koittivat nyt ai-neeilis^
ti turvatut vuodet. Hän
kuoli Roomassa v. 1907. Hänen Ja
vaimonsa Ancelan tuhkauurnat
siirrettiin aikanaan Suomeen sen
muistomerkin alle. Josta alussa kerrottiin.
• • - ••
• HISTORICUS.
Nmnä imelm, Vm MM vssemttmiia Ja H. Curter mkeaiia, saimt
• kuvmsa näkyvän kyv&n päivän kelmmliin, kaiasfaessmB Cece-be-
järvessä, Bwk*s FdMn lakem Omt. Smrm hauki mi 43
t-tmmaa piika ja pamaa 20 p&imn.
HÄÄKUTSU
Ahmastaan i-äien .pyydämme'sukidmsia ja tuttavia saapzimaan
iyttäremme '
• kylmiä-ftkunaruutua,vasten.:-Hän ajat-
. •• teli, että-:^ -oli. kyhnän. maaihnan kos-
-•. _ketus :häneen, -kaikesta touhusta syr-
- -jässä eläjääln. 'Samassa kuului kaukaa
junan • vihellys, ja -aivan lähelE: vihelsi
. joku autoa. Mutta vanhuksesta tun-
V.tuivat molemmat-.vihellykset yhtä kau-
^ kaisilta, yhtä- saavutta-mattomilta.. Juu-
. ri- 'tällainen tunnelma 'herätti^ hänessä
kipeän kaipauksen menneisiin tapahtu-.
• mlin, jolloin" hän. "oli-koko riemullaan ja
nuoruudellaan' mukana kaikessa, jota
siihen aikaan nimitettiin elämäksi. "Oli
cefiin: menoa, voimakkaan miehen temmellystä",
sanoi hän puoliääneen itseään
ihaillen. Oli hieman katkeraa olla
näin syrjäytetty nyt ja odottaa.
Hänestä uhosi nyt omituinen uhma,
sellainen vanhan . miehen uhma, joka
on tietoinen voimattomuudestaan. Vaan
harvoin saapui joku lapsista hänen luokseen,
sillä he olivat kaukana, muilla
paikkakunnilla j ^ valitti\'at pitkien
matkojen rasituksia. Pyysivät kyllä
tulemaan luokseen, mutta hän oli ylpeä,
itsenäinen, ei ollut hänen asiansa myöskään
vaivautua...
Ja pienet aamui^t kävelymatkat -r-ne
olivat aina toistensa kaltaisia. Suo-laviivaisia
katuja, paljon ihmisiä, jotka
-kulkivat nopeasti ohitse ja^ samalla tönäisivät
kyynärpäillään ikäänkuin muistuttaakseen,
että hän oli jo liikaa tässä
elämässä... Ja puistossa oli paljon
kaupungin nälkäisiä, kerjääviä. lintuj
a . . .
Vanhus istui keinutuolissaan.
Melkein epäluuloisena hänen katseensa
siirtyi esineestä toimen aivan-kuin
hän olisi pelännyt, että ^tain hänen
omaisuudestaan olisi kadonnut.
Mutta hän ei sellaista ajatellut, hänelle
oli vain tullut tavaksi tarkastaa, olivatko
esineet päivän kuluessa liikahtaneet
hituistakaan paikoiltaan. Ympäri
huoneen kulki hänen katseensa...
Mutta- itse. asiassa tämä merkitsi sitä,
että hänen ajatustensa piiri alkoi vähi-
• telien pienentyä - pienentymistään* Viimein
hänen ajati&seasa klertäisi^rät somaa
pientä ympyrää ja päättyisivät lopulta
sen keskipisteeseen, -Jota .nimitettiin
kuolemaksi'... Kukin ajallaan, •
ranhus mietiskeli,, kiertää, omaan itseensä
takaisin...
Mutta paksut läpinäkymättömät ik-ktmaverhot
olivat hyvin tunnelmalliset,
ja niitä voj vetää kätevästi syrjään,
kun tahtoi nähdä koko kaupungin. Ja
vanhuksesta tuntui kuin tuo valaistu
kaupunki olisi iltaisin kuin kultakirjai-minen
raamutunlause mustalla lasilla,
alla hopeinen koriste. ''Samanlainen
kuin siellä lapsuuteni kodissa", hän puheli
puoliääneen. "Rauha olkoon teidän
kanssanne", öli siihen kirjoitettu.
Niin, nyt elettiin taas rauhan aikaa,
mutta se el merkinnyt hänelle enää mitään
ratkaisevaa. Rauha oli vain tuolla
kaupungin kadulla, se oli noiden levottomien
ihmisten sotaa ja rauhaa, ihmisten,
joilla oli vielä niin äärettömiä
asipjta keskenään, etteivät tienneet
kuinka suuren ympyrän olisivat it-sell^
n tarvinneet. Ja kuitenkin heidän
oli viimein palattava takaisin oman
ympyränsä keskipisjteeseen.
Ei, vanhuksen ei enää tarvinnut olla
siitä seikasta huolissaan, hänen ympyränsä
e! ollut enää niin suuri, että se
olisi ulottunut muitten alueille...
Nyt hän käveli katkaisijan luo ja
sammutti valon, kääntyen vuodetta
kohti.
Kun* hän vihdoin makasi vuoteessaan,
tunsi hän itsensä pieneksi ja avuttomaksi
suuren maailman keskellä. Hän
tunsi ympärillään äärettömän tyhjyyden,
jota, hiljaisuus hallitsi. Ja juuri ennen
nukahtamistaan hänestä tuntui
kuin hän olisi koskettanut johonkin, josta
värähti matala, tumma, pitkä sävel
. . .
enan
caan» 5^
goe Q%
haämmsuuteen, joka vieietSm syyskuun 1 p:nä4950 keUo 8 MMla
Ci-mimi-kmima, zms East Pender St. Vtincouver, B. C.
: Mfeada.Ja Antti Bant*,
IS»--Bsu«l-Avenue,:
¥aneouvcr, B. G. •
• - Olkaa-varmat, että .lähetätte MAHJANNE oikeaan paikkaan,
saadaksenne parhaat markkinahinnat. Me maksamme CP:n ex-pressi-
maksäosoituksella Joka päivä.
" Saadsksa-me a&Mä maksmä
ANSPACM^ille
- -•.Suositukset: -Royal Bank. of'Canada ( K i n g Y o n g e St^.) .
. . --Pyytäkää läfoetysleisMisIn-Ja: värityyny
.-c. m. LIMITIN
<mm
$ IW 1:1
K
^ ^1 I'
i n
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 19, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-08-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500819 |
Description
| Title | 1950-08-19-11 |
| OCR text |
11
S1.
k-
^ ^ ^ ^
t tiirkkilaishaiiit
•ooppaaa Ja ta^'
^^^er OH
^ ^ ^ t a katsoa
e^at tiirkkilal^
^ ^ t u , vaikka
Hänpalaa
3a ajaa2l.vuo.
i Espanjan valta.
^omn hmm
oliitikko, terlvit
•taashit sj-Btyvat
n.
^ pysyy miehea
an kirjoittautuu
alvelukseen,}ial.
ttää parhaillaan
^KiaansaliaEteil. f-'
Egyptin paaesi.
itnantiksi. Toi-siviilitehtävis^
ja loukkauksia
nnianunen Beyj
ja saapuu Koss»
i toimiva Yenl.
Ignatjev näkee
iten hän tämän
joitti — käytto-m
miehen, jota
Serbian rahti,
n pääseekin he«
aministerin ad-m
armeijan UB-
5a koko voimal-äväänsä,
uudis-1
llyttää MilaDia
äan. On hyvin
i ansiota, että
uhtinas on vastan
aattona sa-i
, me jouduffl-
Becker yasta£:
i me vedänm&
Sodan alkaessa
titamayksikkö-loollinen,
mut-
•
KSl)
ainies
ne
fAKHUKSELLA.OLI oHot" tapana
lähettää-iap^st nokkifmaän' .fo-kello
puoli yhdeksän. Hää "aoasi keiniitiioMs-tsaD.
katsoi lempeästi; 'tuoa-piePÄii huo-r-
een ovea, yskäisi merldtsevastl ja sa-
"Xo lapsukaiset, nyt on aika mennä
levolle, kauniisti levolle."
Mutta huoneesta el kuulimut ääiitä,
ei minkäänlaista ääntä. Aivan kuin
lapset olisivat odottaneet vanhuksen
tuloa ja menneet pöydän alle piiloon,
ta sotaretki kokonaisuudessaan
päättyy Serbialle onnettomasti.
Becker oli ennustanut väärin muiden
mukaan tulonym. retkeen liittyvää.
Viimein 3fcker kutsutaan
pois rintamalta Ja ^uomalaisen sotilasura
Serbiassa, nykyisessä Titon
valtakunnassa — tosin se silloin oli
nykyistä suurempi — päättyi.
Becker-Beyn lyhytaikainen, mutta
intohimoisen, kiivas^ toiminta Balkanilla
ehti tuottaa tuloksia, valitettavasti
paljon verta ja kyyneliä.
;.Becker-. löysi-suörlinB^is -Mivirteä./
. soäasta sekä!--^^nais^ta.-.
kirjeenvaihtajat; •
paljon mainesänp|a,'j,^-'iiiBQ<^^
tarmokkuudessa Ja valtiolMsten ennustelujen
lausujana hän ne ansait-siMn,.
Edellisten epäonnensa Jälkeen
Becker-Bey antautui yhä enemmän
sanomalehtialalle. Hänen tunte-mulisensa
Euroopan asioista oli tavattoman
suuri. Hänen erikoistaitonsa
oli haistaa lähestyvää ruudin-käryä
maapallon kaikilta puoliltas,
ja sinne hän vielä vanhoilla päivillaankin
tunsi vetovoimaa. Kuolin-hetkeensä
saakka hän oli valmis
paljastamaan säilänsä, etsimääi^
hirmuista huvia tappelusta. Pariisissa
ollessaan hän kirjoitti useita
kuuluisia artikkeleita Suomen
asiasta ennustaen itsenäistymisen
vuosikymmeniä ennen. Hän oli näkijä,
ei sitä tiedetty aikanaan Suo-
- suuren pöy-dän: alle,, jonka -liina ulott-ui
JattlaaB, asti.":.'.": ^ :
\%iihus murahteli jotain ja asteli
o%^ell€ koettaen-samalla sovitella anka-
• raa Omettä,. kas^-oilleen. Ä^kiä hän
; ^isahtiii,. katseli atTittomana y^pärll-
.lees.,Hänen, huul-ensa haparoivat' ikäänkuin
olisivat- sanoja tavoitelleet j a hänen
kätensä liikahti • kuin ärkeäkseen
hiljaisuuden...
•Näin hän teki usein, hän oli hyvin
vanha. Ja nyt siinä oven edessä hän
ailcoi päätään nyökytelien puhella:
''Niin, niin, eivät ne enää olekaan
luonani. Pois ovat menneet kaikki.
Mitähän aninä oikein ajattelinkaani
Toden totta. Ei siinä pienessä huoneessa
ollut ketään. Ennen, kauan sitten
oli ollut... Vanhus oli varmaankin
kaivautunut liian syvälle muistoihinsa.
r
johtavimpia
uunnitelles;
uomeen tsi
lihin, voitte
n t y ä puö-natkaa
ASS.t
UM
Ystävällisesti kutsumme kaiijkia sukulaisia
ja tuttavia saapumaan
tyttäremme
Maisie. Lillianin
ja"
Antkojiy Mäcsemchuhin
häätilaisuuteen. Joka vietetään lauantaina
elokuun 26 p:nä 1950 kello 9 illalla
CSJrn Nolalun osaston haalilla.
Vihkiminen toimitetaan samana päivänä
kello 3 i.p. St. Waldmier's Ukrai-nian
Gneek Orthodos kirkossa, West
Port Williamissa.
Kaikki terveMleita!
-Sylvia ja Oscar Lindfors,
Nolalu, Ontario.
Mutta huoneen lattialla oli pieni leikkihevonen
ja pallo, ja pöydällä kulunut
nukke, jolta puuttui toinen käsi. Aivan
kuin.-- joku i' olisi' niillä. juurileikkinyt
ja heittänyt ne sitten tu<Äon käsistään.
Niin — vanhus otti ne usein
:-,-feiile ja- kosketteli'niitä hiljaa hyväil-
: Ien, jolloin kauniit muistot alkoivat
;elää. ,.Häö.oli kuulevinaan lasten laulut
ja pienten jalkojen töminän^ iloisen
leikin temmellyksessä. -Hän oli näkevinään
lasten juoksevan vastaansa ja
piiloutuvan hänen suuren päällystak-kinsa
alle, kun hän iltaisin saapui 'kotiin
. . . Tämä kaikki oli ollut niin on-
, nelHstaj että hän vaivoin jaksoi hillitä
mielenliikutustaan.
Mutta nyt hän meni harmaissa tohveleissaan
ikkunan eteen. Siitä hän
näki kadun ja vastapäisen talon valaistut
ikkunat. Valot sammuivat ja syttyivät,
ja muutamia myöhäisiä kulkijoita
liikehti vielä kadulla. Nyt hän
muisti vaimonsa, joka niin anieleiiään oli
kulkenut puistossa, kun suuret lumihiutaleet
putoilivat hänen mustalle tur-kiskaulukselleen
niin kauniisti... unelmoiva,
herkkä, hellästi täytyi koskettaa
Sellainen hän oli.
Levollisena vanhuksen pää painautui
messa, nautta ulkomailla kyllä. Joka
olikin hänen avara kotimaansa.
Elämänsä loppuvaiheessa Becker-
Bey meni nainiisiin^reikassa_
Calvocoressi-nimisen pa&kiirinles-ken
kanssa. Joka oli syntyisin tunnetusta
Conmenen keisarisuvusta.
Pari vihittiin Vähässä-Aasiassa v.
1889. Vaimo oli upporikas. Loistoa,
mutta myös kurjuutta nähneelle
maamiehellemme koittivat nyt ai-neeilis^
ti turvatut vuodet. Hän
kuoli Roomassa v. 1907. Hänen Ja
vaimonsa Ancelan tuhkauurnat
siirrettiin aikanaan Suomeen sen
muistomerkin alle. Josta alussa kerrottiin.
• • - ••
• HISTORICUS.
Nmnä imelm, Vm MM vssemttmiia Ja H. Curter mkeaiia, saimt
• kuvmsa näkyvän kyv&n päivän kelmmliin, kaiasfaessmB Cece-be-
järvessä, Bwk*s FdMn lakem Omt. Smrm hauki mi 43
t-tmmaa piika ja pamaa 20 p&imn.
HÄÄKUTSU
Ahmastaan i-äien .pyydämme'sukidmsia ja tuttavia saapzimaan
iyttäremme '
• kylmiä-ftkunaruutua,vasten.:-Hän ajat-
. •• teli, että-:^ -oli. kyhnän. maaihnan kos-
-•. _ketus :häneen, -kaikesta touhusta syr-
- -jässä eläjääln. 'Samassa kuului kaukaa
junan • vihellys, ja -aivan lähelE: vihelsi
. joku autoa. Mutta vanhuksesta tun-
V.tuivat molemmat-.vihellykset yhtä kau-
^ kaisilta, yhtä- saavutta-mattomilta.. Juu-
. ri- 'tällainen tunnelma 'herätti^ hänessä
kipeän kaipauksen menneisiin tapahtu-.
• mlin, jolloin" hän. "oli-koko riemullaan ja
nuoruudellaan' mukana kaikessa, jota
siihen aikaan nimitettiin elämäksi. "Oli
cefiin: menoa, voimakkaan miehen temmellystä",
sanoi hän puoliääneen itseään
ihaillen. Oli hieman katkeraa olla
näin syrjäytetty nyt ja odottaa.
Hänestä uhosi nyt omituinen uhma,
sellainen vanhan . miehen uhma, joka
on tietoinen voimattomuudestaan. Vaan
harvoin saapui joku lapsista hänen luokseen,
sillä he olivat kaukana, muilla
paikkakunnilla j ^ valitti\'at pitkien
matkojen rasituksia. Pyysivät kyllä
tulemaan luokseen, mutta hän oli ylpeä,
itsenäinen, ei ollut hänen asiansa myöskään
vaivautua...
Ja pienet aamui^t kävelymatkat -r-ne
olivat aina toistensa kaltaisia. Suo-laviivaisia
katuja, paljon ihmisiä, jotka
-kulkivat nopeasti ohitse ja^ samalla tönäisivät
kyynärpäillään ikäänkuin muistuttaakseen,
että hän oli jo liikaa tässä
elämässä... Ja puistossa oli paljon
kaupungin nälkäisiä, kerjääviä. lintuj
a . . .
Vanhus istui keinutuolissaan.
Melkein epäluuloisena hänen katseensa
siirtyi esineestä toimen aivan-kuin
hän olisi pelännyt, että ^tain hänen
omaisuudestaan olisi kadonnut.
Mutta hän ei sellaista ajatellut, hänelle
oli vain tullut tavaksi tarkastaa, olivatko
esineet päivän kuluessa liikahtaneet
hituistakaan paikoiltaan. Ympäri
huoneen kulki hänen katseensa...
Mutta- itse. asiassa tämä merkitsi sitä,
että hänen ajatustensa piiri alkoi vähi-
• telien pienentyä - pienentymistään* Viimein
hänen ajati&seasa klertäisi^rät somaa
pientä ympyrää ja päättyisivät lopulta
sen keskipisteeseen, -Jota .nimitettiin
kuolemaksi'... Kukin ajallaan, •
ranhus mietiskeli,, kiertää, omaan itseensä
takaisin...
Mutta paksut läpinäkymättömät ik-ktmaverhot
olivat hyvin tunnelmalliset,
ja niitä voj vetää kätevästi syrjään,
kun tahtoi nähdä koko kaupungin. Ja
vanhuksesta tuntui kuin tuo valaistu
kaupunki olisi iltaisin kuin kultakirjai-minen
raamutunlause mustalla lasilla,
alla hopeinen koriste. ''Samanlainen
kuin siellä lapsuuteni kodissa", hän puheli
puoliääneen. "Rauha olkoon teidän
kanssanne", öli siihen kirjoitettu.
Niin, nyt elettiin taas rauhan aikaa,
mutta se el merkinnyt hänelle enää mitään
ratkaisevaa. Rauha oli vain tuolla
kaupungin kadulla, se oli noiden levottomien
ihmisten sotaa ja rauhaa, ihmisten,
joilla oli vielä niin äärettömiä
asipjta keskenään, etteivät tienneet
kuinka suuren ympyrän olisivat it-sell^
n tarvinneet. Ja kuitenkin heidän
oli viimein palattava takaisin oman
ympyränsä keskipisjteeseen.
Ei, vanhuksen ei enää tarvinnut olla
siitä seikasta huolissaan, hänen ympyränsä
e! ollut enää niin suuri, että se
olisi ulottunut muitten alueille...
Nyt hän käveli katkaisijan luo ja
sammutti valon, kääntyen vuodetta
kohti.
Kun* hän vihdoin makasi vuoteessaan,
tunsi hän itsensä pieneksi ja avuttomaksi
suuren maailman keskellä. Hän
tunsi ympärillään äärettömän tyhjyyden,
jota, hiljaisuus hallitsi. Ja juuri ennen
nukahtamistaan hänestä tuntui
kuin hän olisi koskettanut johonkin, josta
värähti matala, tumma, pitkä sävel
. . .
enan
caan» 5^
goe Q%
haämmsuuteen, joka vieietSm syyskuun 1 p:nä4950 keUo 8 MMla
Ci-mimi-kmima, zms East Pender St. Vtincouver, B. C.
: Mfeada.Ja Antti Bant*,
IS»--Bsu«l-Avenue,:
¥aneouvcr, B. G. •
• - Olkaa-varmat, että .lähetätte MAHJANNE oikeaan paikkaan,
saadaksenne parhaat markkinahinnat. Me maksamme CP:n ex-pressi-
maksäosoituksella Joka päivä.
" Saadsksa-me a&Mä maksmä
ANSPACM^ille
- -•.Suositukset: -Royal Bank. of'Canada ( K i n g Y o n g e St^.) .
. . --Pyytäkää läfoetysleisMisIn-Ja: värityyny
.-c. m. LIMITIN
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-08-19-11
