1953-05-02-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
oml€n joukossa.
^^Pähään eikä minua
kuomcnna enää ok,
sydänten myötä
rt myrskyn kourissa,
in kellopoiju se soi.
tsille tuulessa, lintujen
ittään elävät:
ttaa padot tulvan tulla,
pimeyttä vastaan,
vihollisesta,
ät aseet puhuisi,
äänin:
luu ole tänään tärkeää,
'iantavat siivillään,
lissydämet soivat
'ilman rannasta rantaan.
iistä lähtenyt tämä tänä
ä, maita ja meriä hirmuvsil
"arun mukaan meidän piti
siä, mutta heillä ei kuuleij
1 Kain tappoi Aabelin,
joista kuulema kaikki so
tiän tavalla Kain sitten ah
at tulleet niin lukuisilbi
ija on olemassa, että hän i
;ulivat mustalaiset, sitten!
i sitten muulin kanssa, ja
kevien luokka,
tenkin luojansa on heitti
nsa varaan, sillä hän.
sanallakaan varoita läpsii
jumasta. Paljon siinä oij
siessään ihmisen alkupen
sanoa mitään varmaa. Joi
i miljoonia vuosia sitten I
ia sitten taas joitain miljij
it elää apinamaisesti kun
n. Joittenkin arvelujen!
; minkään eläimen näköin
•maa rataansa monenlaL^ij
lollut sukupuuttoon,
imisen sukupuuta satoientl
ksista löydettyjen näkuij
oa, että ihmisen kehitys i
jotta sitten. Luonnon
Imis jo silloin,
essamme kerran katsonia-1
rie sitten eläintarhaan. ^]
kaikenlaisia apinoita
lastella, minkä nenänniaj
nme. Pysähdyimme erä^
rumilusta, joista pienen
jll^.korokkeella, puuhailij
hoitajakin ja antoi M
päsi isompi alas ja n^a
korokkeelle syömään. S[
ijamme ainakin tavoiit
liillä ei ole muita kerroftj
lisellä on viettien xW
sa. 'Mihin suuntaan 12-^
i, onko hän ihminen viii
Ijon on ihmisiä, jotka ov
n taivaltaneet, ja kuir
lä niin pitkältä kuin ilij
että he ovat ainasotin
ihaa ja mistä sellal^t
n osalle?
iiysimme ullakolta Turt
en alas ja kyselimme."
. Isoi^me selitti mv:]
sellaisia enää tarvita^
diivat viimeisiä sotia 3
kaat ja kenraaUtkin^»^
L olleet etunenässä
stainme, että Snome
nansotäa sen jaftc^f J
a päätepisteeseen f"
olipahan kuhika pit
ERKKI VALA:
Ruotsalainen tdlonpoikäiskirjdilijä
G VST.U Hedenvind-Erikssonin nimi
on melko tuntematon Suomessa,
mutta kotimaassaan hän on hyvin kunnioitettu
kirjailija. 'Hän on kotoisin
Jämtlandista, "jättiläisten maasta", ja
Janen olemuksensa on jykevä Ja turvallinen
kuten hänen kotimaakuntansa
tunturit. Kun hän astui sisään ovesta
ja ojensi minulle suuren, työn karaiseman
kouransa — tämä tapahtui monta,
monta a-uotta sitten — tuntui minusta
aluksi mahdottomalta kuvitella, että tä- joka oli hyvin levoton sielu.
oli jTnpärillä ole\^n ruotsalaisen asutuksen
ja Jämtlannm vanhan talonpoikaiskulttuurin
vaikutus siksi suuri, ettei
suomalaispermteen merkitystä tule yliarvioida.
Jotakin se sentään lienee vaikuttanut
Hedenvind-Erikssonm henkiseen
rakenteeseen.
Äidin suku oli lujasti ankkuroitunut
Jämtlantiin ja tuleva talonpoikaiskirjai-lija
olisi varmaankin jäänyt paikoilleen
isiensä maille, jollei hän olisi saanut isää
Isä oli ko-mä
suuri ja voimakas mies olisi "Jämt-laiinin
tarinoiden" kirjoittaja — herkkien,
pehmeiden ja valoa hohtavien satujen
laatija. :Mutta hänen kädenpuristuksensa
oli niin ystävällinen ja hänen
harmaansinisissä silmissään niin lämmin
hehku, että juuri tällaisen täytyi
' Jämtlannin tarinoiden" kirjoittajan olla,
ajattelin seuraavassa tuokiossa.
Olin Suomesta. "Minäkin olen ollut
siellä—käynyt töitä puskemassa", kertoi
Hedenvind -Eriksson. Ja ^un sanoin
hänelle, että hänen ^ulkomuodostaan
päättäen voisi olla yhtä hyvin suomalainen
kum ruotsalainenkin, tfiumi hän,
että se ei ole millään lailla ihmeellistä,
kun hänen kotiseutunsa Alanäsin ensimmäiset
asukkaat olivat suomalaisia.
Kerran toisensa perästä olen hämmästynyt
siitä osuudesta, joka suomalaisilla
on ollut Pohjois-Ruotsin viljelyksessä.
Tunnettu tosiasiahan on, että Daii Andersson,
eräs Ruotsin lyriikan huoma-tuimpia
edustajia vuosisatamme alussa,
oli Taalainmaan metsäsuomalaisten jälkeläinen.
Eräs Amerikan johtavista runoilijoista
Carl Sandburg, jonka suku
on kotoisin Pohjois-Ruotsista, ylpeilee
nunikään suomalaisella verenperinnöllään.
Mutta minulle oli yllätys, että
myöskm Jämtlannissa -Norjan rajan lähellä
oli ollut suomalaisia uutisasukkai-ta.
Hankin itselleni Gustav Hedenvind-
Erikssonin elämäkerran, jonka tri' Ör^
jan Lindberger on kirjoittanut Ruotsin
osuustoiminnallista kustannusliikettä
varten. Ja aivan oikein: Kertoessaan
<iustav Hedenvind-Erikssonm metsäisestä
kotiseudusta Pohjöis-Jämtlan-nissa,
sanoo tri Lindberger seuraavaa:
"1600-luvun lopussa ja 1700-luvun alus-a
asuttivat suomalaiset Flasjö-järven
y°»Pärillä olevat seudut." Tulijoita oli
kolme perhettä ja he rakensivat ensimmäiset
asuinrakennukset sille niemelle,
jota myöhemmin kutsuttiin Alanäsiksi
ja joka antoi nimen koko pitäjälle. Suojaisista
polveutuvat pitäjän vanhim-ja
avioliittojen fcaiitta sukulaistan
i perheet. Vaikka niotsmkieli olikin
•vallitsevana seudulla, säilyi sqomala^s-
Pennne kuitenkin kauan ,AlaEiiäs^^.
Eräs Hedenvind-Erikssonin iBsi-isistä oli
^«uluisa -suomalaisseppä" 'Henrik 'Mic-
^elsson. Hänen äidinisänsä isä Per
-^Iickelsson oli taitava eläintenhoitaja,
Ma sai toimia seutukunnan eläinlääkä-Äidinisä
Mickel Persson, synty-
^-! ^^^^^ oH tunnettu^yiisaudestaan ja
^ l i lautamieheksi 26-vuotiaana.
'Gustav Hedenvind-Eriksson polveu-
3idin puolelta siis suomalaisista uu-
J^^sukkaista', toteaa tri Lindberger.
^uomaiaisseppä*', josta hän kertoo
J^onlannin tarinoissaan, oli hänen esi-
^^^^^|]P|aan. Mutta toiselta puolen
^ensti
toisin Västerbottenista, Pohjanlahden
rantamaakunnasta, ja oli pikenmiinkin
liikemies kuin maanviljelijä. Erik Haka
oli hänen nimensä. Nuoruudessaan
hän tuli Alanäsiin rengiksi lautamies
Mickel Perssonin veljen Göran Perssonin
taloon. Hän oli mies, jota kylän
huomatuin isäntä ei suinkaan toivonut
vävykseen, mutta niin vain kävi, että
hänestä tuli lautamies Perssonin tyttären
mies. Gustav Hedenvind-Eriksson
kertoo omaelämäkerrallisissa muistelmissaan,
että vanhemmat "halusi\'at
välttää häpeän, että olivat siittäneet
lapsen ennen aikojaan, kuten sanontatapa
kuului. Siihen aikaan ei nimittäui
nuorelle naiselle ollut kunniaksi saada
lasta ennen avioliittoa".
Kymmenen ensimmäistä ikävuottaan
vietti Gustaf Hedenvind äidin vanhempien
talossa, jossa häntä kohdeltiin hyvin.
Mutta sitten joutui hän isänsä
komentoon ja sai tehdä lujasti työtä
metsissä isänsä apulaisena. Kouluakin
hän saattoi käydä vain silloin tällöin,
vaikka hänen lukuhalunsa oli suuri. Isä
ei antanut hänelle hetkenkään lepoa.
"Kantakaahan kiviä joutessanne", saattoi
hän sanoa, jos ei muuta työtä ollut.
Isä teki kauppaa lappalaisten kanssa ja
otti usein vanhimman poikansa mukaan
kauppamatkoille, jotka ulottuivat
sekä Pohjanlahden että Norjan rannikolle.
Gustaf Hedenvindistä kasvoi
hirvittävän väkevä nuorukainen — ja
niin sitten kävi, että hän 16-vuotiaana
pani kampoihin isällensä, voitti tämän
ja jätti ainiaaksi kotinsa. Hänestä tuli
vaeltava metsätyöläinen.
Suomen kirjallisuudesta tiedämme,
että metsä työläiset eivät ole huonoja
kertojia. Pentti Haanpää esimerkiksi
on saanut parhaat juttunsa metsätyö-
Iäisten keskuudesta. Samoin kävi Gusr
taf Hedenvind-Erikssonin. Hänen ku--
jailijatyönsä vain^ alkoi paljon varhemmin
kuin Pentti ^Haanpään, sillä hän
oli sjTitynyt v. 1S80. Mutta maisema
on sama:
^'Kaukana suurissa, lumenraskaissa
metsissä oli \-apauden tunne ja siellä
sai kuulla niin tavattoman paljon pitkien
iltojen kuluessa, kun tuli leimusi
korkeana 'tulipallilla' ja taivaan tähdet
tuikkivat mahta\'an savupatsaan takana,
kun läski sähisi paistinpannuissa ja
hevosten rouskuttelu kantautui seinän
toiselta puolelta tallista, joka oli asumuksen
vieressä."
Metsätyöläiset kertoivat kuulumisia
Ruotsista, Norjasta ja Suomesta, keskustelivat
Lutherin suhtautumisesta piruun
ja Matia Antoinetten suhteesta
von Ferseniin, mutta pohtivat myöskin
yhteiskunnallisia kysymyksiä ja sitä,
mitä sosialistit olivat sanoneet. Hedenvind
sai kuulla August Palmista ja Hjalmar
Brantingista ja hän piti heitä aikakauden
suurina miehinä. Hän alkoi
lukea aina silloin, kun hänellä vain oli
tilaisuus, ja alkoi kasvaa hengessä ja totuudessa.
Muistelmateoksessaan *'Jät-kän
kärryissä runoa kohti" (Med ral-larkärrä
mot dikten) kertoo Hedenvind,
kuinka . hän oppi ymmärtämään
viisaan isoäitinsä neuvon: ''Mitä
ikinä sinulle tapahtuu, nim älä koskaan
uhraa aikaasi ja voimiasi ^'ihaa-miseen."
Ja kun suuri ja väkevä Hedenvind
oli oppinut tämän, tuli hänestä
runoilija, Jämtlannin talonpoikien ja
pohjolan metsätyöläisten kirjailija.
Hedenvind oli 30-vuotias, kon hänen
ensimmäinen teoksensa, romaani, "Kaatuneesta
metsästä" (Ur en f alien skog)
ilmestyi v. 1910. Mutta hän oli kirjoittanut
jo kauan ennen sitä. Hedenvind
kertoo, kuinka hän varasti paperia isänsä
varastoaitasta ja kirjoitti iltaisin ja
sunnuntaisin eräässä metsätyöläisten
parakissa. Hänen ensimmäinen romaaninsa
muotoutui vähitellen. Aluksi hän
kirjoitti siitä, miten talonpojat ovat joutuneet
riippuvaisiksi yhtiöistä ja näiden
rahoista. Mutta hänen kokemuksensa
elämästä metsäseuduilla ovat niin monipuoliset,
hänen kiinnostuksensa ihmistä
kohtaan niin suuri, että romaani kasvaa
syytöskirjasta yleiseksi pohjolan
kuvaukseksi sinä aikakautena, jolloin
metsä tuli pääasiaksi ja talonpojan asema
muuttui. Ensimmäisenä Ruotsin
kirjailijoista paljasti Hedenvind-Eriks*
sonne kurjat olosuhteet, joissa Pohjois-
Ruotsin pienviljelijät ja metsätyöläiset
elix^ät. **Puö on käadett£^'a maan tasalta,
muuten tulee sakkoa 1—5 kruunuun
kannolta eikä kellään näistä miehistä
ole varaa siihen . . . Heidän tukkansa
valuu hikeä, vaatteet ovat liiste-röityneet
ruumiiseen ja vaalea utu nousee
heidän selästään", kertoo Hedenvind
oman näkemänsä perustalla talvisista
metsätöistä.
Luku- ja tiedonhalu saa Hedenvin-din
säästämään niin, että hän usein näkee
nälkääkin. Viimein hänellä 23-
vuotiaana on säästössä niin paljon, että
hän voi mennä Birkan kansanopistoon.
Tämän jälkeen hän pääsi erään arkeologin
kaivaja-apulaiseksi Jämtlannin
viikinkihautoja tutkittaessa, ansiiitsi
sitten leipiinsä erään metsästelevän englantilaisen
herrasmiehen kantajana ja
kokkina teki jonkin aikaa työtä Suli-telman
kaivoksella ja lähti sitten Amerikkaan,
josta kuitenkin pian palasi
takaisin kotimaahan ja ryhtyi jälleen
metsätyöläiseksi, tällä kertaa Hälsing-lantiin.
Siellä hän sairastui ja joutui
pitkäksi aikaa vuotsfseen. Parannuttuaan
hän ryhtyi rautatietyöläiseksi.
\'uoden ajan hän oli työssä Belgiaa
Kongossa, senjälkeen hän työskenteli
kotimaan vesivoimalaitoksilla. Työväenliikkeen
ja osuustoiminnallistea
harrastustensa ansiosta hän pääsi tekemään
yhä enemmän kirjallisia töitä.
Hän alkoi kirjoittaa Gävlessä ilmestyvään
"Arbetarbladetiin", jonka toimittajana
oli kirjailija Fredrik Ström. Ja
niin ilmestyi vihdoin ku.«tantaja, Axel
Holmström, joka otti Gustav Hedenvind-
Erikssonin kirjan julkaistavak-seei].
>
Olen näin tarkoin kertonut Gustav
Hedenvind Erikssonin tiestä kirjalliseen
kuuluisuuteen sen vuoksi, että se
osoittaa, mitä mahdollisuuksia työväenliikkeellä
on omasta keskuudestaan löytää
kirjallisia lahjakkuuksia. Gustav
Hedenvind-Eriksson on hänen myöhempien
teostensa perusteella verrattu usein
taiteilijana F. E. Sillanpäähän. Heidän
talonpoikaisperinnössään onkin
paljon yhteistä, mutta heidän elämänvaiheidensa
tarkastelu osoittaa kuitenkin
aivan erilaisia kokemuksia. Heden-vindin
kertojaominaisuudet kehittyivät
hänen vaellusvuosinaan. Sillanpään
hiljaisuudessa.
Suomeen tutustui Hedenvind ensimmäisen
maailmansodan aikana, jolloin
hän merimiehenä saapui Norjan Ski-botteniin.
Sieltä hän ajoi Siilastuvan
kautta Tornionlaaksoon aikoen ruveta
rahdinkuljettajaksi Suomeen. Mutta
hevonen, jonka hän osti, oli pattijalkai-nen
— kertoo kirjailija — ja sen vuoksi
hän kyllästyi ja lähti pois Tornionlaaksosta.
Mutta hänellä oli kuitenkin
elämänsä aikana niin paljon kosketuksia
suomalaisten kanssa, että hän hyvin
tunsi maamme samoin kuin sen kirjallisuudenkin.
Monet radiokuuntelijat ovat mielenkiinnolla seuranneet Wayne
and Shustcr Show-oltjelmaa Canadan yleisradiossa. Tällatset
nämä tunnetut koomikot ovat. Vasemmalta Johnny Wayne,
laulajatar Terry Dale ja Frank Shustcr.
^ umpikujaan. Jäävätkö luomakunnan herroiksi joskus
^»^t. jotka ajattelevat tyhmemmänkin puolesta eivätkä
-o^ta nioka-astiaa heikommalta ja sammuttaisivat nuo ikui-
A ielä näyttää nlaailmalle atomipommeineen joudut-
Sanoi . ? .
— Kun pääni kampaan ja silmäni
pesen niin minä oon yhtä koree kun
L'otilankin Miina, sanoi Rossin Sohvi.
— Täst on tuuli höystöt vieny, sano
^Mäkelä kun huonoa kahvia joi.
— Sin män, eikä piisantkoa, sano
ukko ko rautaketjut järvie puotti.
— Komia mies kaulaan asti ja tuoi
muutama tuuma saa olla mita lystiiä,
kehui Miina sulhastaan.
— Hj-vä kyyti, mutta liian lyhyt, sanoi
ukko kun saunanlauteilta putosi.
, . •' ••- -• * • -< ' ," .
LAuantaiiia«loa]a>kuim 2 päivänä* 1953 Sivu 3,
set uhritulet. Vanha sanonta, että ihminen on saanut järjen
sillä ehdolla, että hän käyttää sitä väärin, on kai suurin piirtein
pitänyt paikkansa. Mutta ihmisjärki voi luoda myöskin
mitä onnekkaimman tulevaisuuden ihmissuvulle.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 2, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-05-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530502 |
Description
| Title | 1953-05-02-03 |
| OCR text |
oml€n joukossa.
^^Pähään eikä minua
kuomcnna enää ok,
sydänten myötä
rt myrskyn kourissa,
in kellopoiju se soi.
tsille tuulessa, lintujen
ittään elävät:
ttaa padot tulvan tulla,
pimeyttä vastaan,
vihollisesta,
ät aseet puhuisi,
äänin:
luu ole tänään tärkeää,
'iantavat siivillään,
lissydämet soivat
'ilman rannasta rantaan.
iistä lähtenyt tämä tänä
ä, maita ja meriä hirmuvsil
"arun mukaan meidän piti
siä, mutta heillä ei kuuleij
1 Kain tappoi Aabelin,
joista kuulema kaikki so
tiän tavalla Kain sitten ah
at tulleet niin lukuisilbi
ija on olemassa, että hän i
;ulivat mustalaiset, sitten!
i sitten muulin kanssa, ja
kevien luokka,
tenkin luojansa on heitti
nsa varaan, sillä hän.
sanallakaan varoita läpsii
jumasta. Paljon siinä oij
siessään ihmisen alkupen
sanoa mitään varmaa. Joi
i miljoonia vuosia sitten I
ia sitten taas joitain miljij
it elää apinamaisesti kun
n. Joittenkin arvelujen!
; minkään eläimen näköin
•maa rataansa monenlaL^ij
lollut sukupuuttoon,
imisen sukupuuta satoientl
ksista löydettyjen näkuij
oa, että ihmisen kehitys i
jotta sitten. Luonnon
Imis jo silloin,
essamme kerran katsonia-1
rie sitten eläintarhaan. ^]
kaikenlaisia apinoita
lastella, minkä nenänniaj
nme. Pysähdyimme erä^
rumilusta, joista pienen
jll^.korokkeella, puuhailij
hoitajakin ja antoi M
päsi isompi alas ja n^a
korokkeelle syömään. S[
ijamme ainakin tavoiit
liillä ei ole muita kerroftj
lisellä on viettien xW
sa. 'Mihin suuntaan 12-^
i, onko hän ihminen viii
Ijon on ihmisiä, jotka ov
n taivaltaneet, ja kuir
lä niin pitkältä kuin ilij
että he ovat ainasotin
ihaa ja mistä sellal^t
n osalle?
iiysimme ullakolta Turt
en alas ja kyselimme."
. Isoi^me selitti mv:]
sellaisia enää tarvita^
diivat viimeisiä sotia 3
kaat ja kenraaUtkin^»^
L olleet etunenässä
stainme, että Snome
nansotäa sen jaftc^f J
a päätepisteeseen f"
olipahan kuhika pit
ERKKI VALA:
Ruotsalainen tdlonpoikäiskirjdilijä
G VST.U Hedenvind-Erikssonin nimi
on melko tuntematon Suomessa,
mutta kotimaassaan hän on hyvin kunnioitettu
kirjailija. 'Hän on kotoisin
Jämtlandista, "jättiläisten maasta", ja
Janen olemuksensa on jykevä Ja turvallinen
kuten hänen kotimaakuntansa
tunturit. Kun hän astui sisään ovesta
ja ojensi minulle suuren, työn karaiseman
kouransa — tämä tapahtui monta,
monta a-uotta sitten — tuntui minusta
aluksi mahdottomalta kuvitella, että tä- joka oli hyvin levoton sielu.
oli jTnpärillä ole\^n ruotsalaisen asutuksen
ja Jämtlannm vanhan talonpoikaiskulttuurin
vaikutus siksi suuri, ettei
suomalaispermteen merkitystä tule yliarvioida.
Jotakin se sentään lienee vaikuttanut
Hedenvind-Erikssonm henkiseen
rakenteeseen.
Äidin suku oli lujasti ankkuroitunut
Jämtlantiin ja tuleva talonpoikaiskirjai-lija
olisi varmaankin jäänyt paikoilleen
isiensä maille, jollei hän olisi saanut isää
Isä oli ko-mä
suuri ja voimakas mies olisi "Jämt-laiinin
tarinoiden" kirjoittaja — herkkien,
pehmeiden ja valoa hohtavien satujen
laatija. :Mutta hänen kädenpuristuksensa
oli niin ystävällinen ja hänen
harmaansinisissä silmissään niin lämmin
hehku, että juuri tällaisen täytyi
' Jämtlannin tarinoiden" kirjoittajan olla,
ajattelin seuraavassa tuokiossa.
Olin Suomesta. "Minäkin olen ollut
siellä—käynyt töitä puskemassa", kertoi
Hedenvind -Eriksson. Ja ^un sanoin
hänelle, että hänen ^ulkomuodostaan
päättäen voisi olla yhtä hyvin suomalainen
kum ruotsalainenkin, tfiumi hän,
että se ei ole millään lailla ihmeellistä,
kun hänen kotiseutunsa Alanäsin ensimmäiset
asukkaat olivat suomalaisia.
Kerran toisensa perästä olen hämmästynyt
siitä osuudesta, joka suomalaisilla
on ollut Pohjois-Ruotsin viljelyksessä.
Tunnettu tosiasiahan on, että Daii Andersson,
eräs Ruotsin lyriikan huoma-tuimpia
edustajia vuosisatamme alussa,
oli Taalainmaan metsäsuomalaisten jälkeläinen.
Eräs Amerikan johtavista runoilijoista
Carl Sandburg, jonka suku
on kotoisin Pohjois-Ruotsista, ylpeilee
nunikään suomalaisella verenperinnöllään.
Mutta minulle oli yllätys, että
myöskm Jämtlannissa -Norjan rajan lähellä
oli ollut suomalaisia uutisasukkai-ta.
Hankin itselleni Gustav Hedenvind-
Erikssonin elämäkerran, jonka tri' Ör^
jan Lindberger on kirjoittanut Ruotsin
osuustoiminnallista kustannusliikettä
varten. Ja aivan oikein: Kertoessaan
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-05-02-03
