1941-06-28-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, KESÄKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1941
VI.
Laura laskeutui katuvaunusta ja
lähtr kulkemaan hitaasti ylös hiljaista
sivukatua. Hän näki jö talon, mis^
Ronald asui tätinsä kanssa, pienen
ruskean talon, jonka etuseinällä kukki
punainen köyiinös.
Kerran ennen oli hän näin tullut
yksin tänne.' Mutta silloin hän tuli
hakemaan Ronaldilta apua omassa
sairaudessaan. Nyt hän meni häften
luokseen, vahvempana heistä kahdesr
Häntä pelotti: Ensipj kun Aelck
ehdotti hänen tänne, tuloaan,; hän
tunsi variniiuttä siitä, että hah yoisi
todeHä. olla yiih(M^ lohduttaja .
Rc/näldUle. r Muttäiälettuäais:-ajatet^'
la 'Ja kuvitelläy 'minkälaineäi RqiriaJd
nyt on,ei häh enää ollut vaföVättses-tääh.
"Mutta minun täytyy olla: vahvial
Minun täytyy ja minähän tahdon- '
kinl^'
.Annä-fäti oli nähnyt hänen tulevan,
koska jtuolla noin kiireesti tulefe; rap^.
pu^iä äläs! Ehkä Ronald katselee ikkunasta
. . . .
Lalura astui reipi»ammin^; Pi$n
häh oli vanhan naisen syleilj^Sisä ja
sitten, tuskin sanaa vaihdettöto; he
jo'nousivat ylös poirtaital
"Tuohon hiioneeseert, Laura! Nnii,
m6ne. siriä - sinne, minä menen ^^k^^^
tife.*'
Ja, Laura löysi "itsetf^ seisömääSä ^
pdoliphneähhuöneeia ovella' ,
Ulkona" oli iolliit kirkas paiA^h-:
paiste! Huoneessa oli ikkunat :vc!iff
hottuhä. Hän ei nähnyt kuin-hähiär:
rästi huonekalujen hsihmot. Ei möU--
tai-- • ^
HäH kostuUi hiiuliäah ja yritti sanoa
jotakin.; Mutta ääht^-"ei tulliit-ri
• määpällbrt ' itään* tai • länte^ airtä
Sii?ig8ipöreen ja^ ^anjghaihin Saakka- ^-
väl tutoetfcill- NiiUä^on-kaikitttt lii^
m6tkih ^— semmoiset kuin^ Cärfebn^"
Rfbz; Savoy jnei — Lontoon» tai^Pä-riifeJn
• tavintoloilta lainattuja} ja ne-kdettaVät"
parhaansa . mukääh qmiT-käiUä'esikuviaan\
'
Mutta "hienon'ravintolan, restau^^
rahtinV syntyminen on nostanet yk-^^
siftkertäisen ravintolan ja-^Hävertian"
tasoa ja mainetta. Ja kun keri;^» v
hi&nossä ravintolassa -^käymihött -oli
"hienoa" ja kunniallista-,'tidi yhä e-n^
liriän ta väksv kyttää- ihy^^seett - -
myös yksinkertatsemprtia^^ tävintö!Qitä>
joilta- vähitÄllett -^läVl^i aikaisempiiefr^v
aifebjen -hubhb^^i mäinei'- Niinj>ä'-on
käikkialM Keski-Eöröbpässsfc iat^Väh^^
m&reniVi^issa olemassa piötiiä" iravinfo^ • •
loitaV joissa isäntäväkfitäe^hditäap^
sopnälfeesttsekä^ keittiöt» tttä^
luä- "sek^ joiä^: ^>äikkakiiiitaläisillEM ja^ ^
matkustavaisill»bn tilaiäiiä» kännbi^;
Usesti ja vaatimattbmaaBvhintaan ra-vita^
itsensä;' Näillä -pieiMllä^tavinto-loiUa^
on vielä";5e et«i «ttä niissff(on^-r
säilynyt' pa^k^unnan.. omaa ^ tai
maan.rkansoUista sävyä, jbka /'hie^
nbista'* suurista kaii§iMnträH^i3gTppiT'ir
sistä ravintoloista bnr^ miltei.kokon!ianK'~
häyibnyt.
Erityisen suosittuja: ovat* matkttili-v
jäin keskuudessa^ Ranskan ja;ItaHaA;
p&kuravintolaf: Niissä. elää näitteifx t
maitten korkea ruokak^i^tburlt : Kb-^
teh tunnettua, "hi<^ kattiö'^ on ko-.
toisin,. niin kuin kaikkr muukin kor-^.
k^ampi «steettihen -käHtuuTimmey\ 1--'
taiiasta ja on kdiittyhyt 4)ui)pfrabi^
R>anskassa: Ja^^se peirsOddiiailiiien^ta'.;
pi; jolbi.niissä. asiakkaita. pdLv«llaan,'<
Ob pohjoistnaiseUe naia ^
ei^kotiomssaan tunoemmta huokeita -
ravintdkiitar knin^ aHä^n. riH^b^tt-^ >
luurimme mukatf^ijruokilkKta^^^^^^^^
'kApjjtioitärV edty^ea yti^tiölt^yii^' > .
kirj. DELLA M;
vanha nainen menneitä aikoja, jolloin
pojat olivat pieniä. Heidän äidin
kuoltua he: tulivat hänen luokseen a-sumaan
ja pari vuotta myöhemmin,
kun heidän isänsä meni toisen naisen
kaan: Ja 'kamalla rhatala naiirahdus
kuului huQbejeh^perä^^ erotti
ikkunan iedessä olevalla leposohvalla *
liikettä^ - z'.':.^
Jälestäpäin hän ei voinut muistaa
mitenhän meni sohvan ääreen. Muisti
vain> että-liubneeSsa kaikui hänen
ääfi^ä; toistaen Ronaldin - • mimeiäi;
Mutta* sep> häh miiistij miten onaitui-sellaf
< ta valta «Rbnalcl sanoi: . . . Pearl kyllä sitä tahtoi. Kbh häh-ja
itkeipcSSivL^fura tyttöftL'
Ja^häBt>!teki-niin^ .
^'Ei; täraäf niin pajljaa^ <)le;^v sanoi
Ronald .lohduttaen. "Eii läheskään
niin pah?iar kuin luuletr • Työnnä; si<
vuilrt:verhot ikkimoistajLaurai Tah'-
donnähdä-sinut paremmin;"
Auringon; paisteen ^rr^töäsä?huoH
neeseen^katSbivat he'toisiaanjrÄönal-r
din laöioiHa/ikalpMllä!: kasvoilla ikii^
Päivät- kuluivat rauhallisesti. Laur.
ra. istui:tuntikausia Rohdidiri yierestv
vastui vaiffihellj^ttä ja tyydytystäit: säy lukien hänelle. Kauniinavpäivinäv
nenkuin kysyi, puoh ,l eikk1 i•s a•s hX:- -'k.a^n^^ss.^a^ ^ä vaioliittoon, muuttuivat po-
"Entä se Hamilton roistcu» Pearl kir,;: . .j^a^jäl rpoikia, hyvin kUttiä";
joitti että. hän aikoo vieda^sinut.^ muisteli täti. "Aleck oli aina vallat-
Laura naurahti ja, Ronaldin tark-: t^^öipi.rja, iloisempi, kuin Ronald,
ka: korva erotti' ähnä helpotuksen sa-^ Ronald, jo, pikenä~liatseliy^^
^y^v . . leen-tutkivasti'.. Sitten myöhemmin
"Pearl oH Hian hätäinen uut^stensas^j^.^^^^^ Aleck- saa.jatkaa kou-kanssä.
Hän odottanut-kuttnes: •
asia selveni. Ei, ei Mark vie mmua;
saa.; ^takaisin , kun. pääsee opettajaksi
. ::..Nj^—iiiyt;Al€x:k todella
alkaa':j-.." '
Aiöia-ftäti^ kutoi sukkaaväänettömä-nävpitkärtaika^^
äa .Laura käveli le-,
vottbmana pikfcu: keittiön lattialla.
"Nyt ;0n ollut! helppoa, kun sinä o-let:^
bUutvtäpä, .Laura?', jatkoi,
"Mätta.fmiten:' sitten: käy: ,kun jätät
meidätj^sitädntiedä^i^ Ronald on niin
syi^kJääime^irien : a i l ^
hermostonsa .kärsi niiii -kovin siinä
onnettpmuudessa. Alussa, luulin että
Pajibat päsisi^ Vain-siiheji rinnaUenii^ sai varmuuden, «ttä niin ei käy^ oli
hän kown tyly • miniill^
"Hyvä! Sittenhän;-sinyn;
on vapaa vielä?"
Ja'taas hän näki tuon säikSitäneen'^
ilmeen tytön silmissä:' Eikä hän voi^
nut bllä ymmärtämättä mitä: se mer-'
kitsi. Se oli siis vieläkin^ AleCk:^
Hätf' hym3nli kuin pienMle^lapselleija
sam^lläi hänen^ kirkastunut katöeen-^
sa ylisti toisen siiloutta. ; Ei pieidti*:
täfc^n^me^kldä:Siitä villisti tenimel-lyksestäjoka:
riebui-hänen rinnassaab^
hän tahtoi heidän menemään v ^tafcapir- hän^ ;kuöleei- rvain • ^siksr. kun ei tahdo
halle viettämään.näitä hetkiä.. jiVnbaf elää;!Hän^t^kee.katkeraa pilaa itsesr
tädin pieniikasvitbrha.sieUä.feuk<>i3fö^^- tääniaikarajoittain .. v . Ahj;Läura,
ja. tuoksui, Väsjrttyääp lukeinaa^ jospa voisitkin .viipyä, täällä.aina."
Laura, kitki rikkaruohoa jaTv^oh^^^ Tällaisena hetkenä Laura sai sel-nähde^
pntytönvja tietäessään' että> loikoili nurmelle levitetyn viUamatpn; västi-^inieteensä mitä heidän on teh-häfl^
tulee/^iipyra^hJli^eit luona^^^^ tämiHfeidSi -on vietävä ;Rbhald' hä-
; Ja^aurav^ensinimäisett^aran^^^ Pilvisinä ja sateisina^ ^vinäJiej^i nen/kdtiinsa--^iarmille?
Ti^äyMenvjäJk^n^t;rauhoittui Sama ^ olivat ^Ronaldin huoneessa^ 4ukien-ja{^ "Arina^tätv :minä >olett varma että
Rb»)iäldhgin Se^oli5kuib em^ hän^Virkistj^ ja^vabwstuu siellä. Mitä
cTaUhalliftenJai ystävällinen. KaJf; Mutta eivät- he puhune^^vsuvolsHi nä kiijoitati: isälleni ; . . Amia^täti,
pe^^avlai^at^^tosinj ,koyin=kärsin^
näköinen>f mutt^ tmuutenj^samaU Hän- mitään. Laurai^voinnista.;, Sei oli-. Vänhjt naineh katsoi'tutki västityt-oli-
kuylt^lut^paljbn suurempia muu^ eräänä päiyänävjoUoinr Anna^täti^^tpi-v t0m "Sinä-pidät> hänestä paljon,
tok^^tai^htuneen. > Häptbli kuullut^, mitti suurempia siivouksia talossaan, Laura?', häh^sänoi.
miten. synfck^mieUselisi; Ron Laura ryhtyi ikkuoitarpesemäähjrin- "Hyvin, Ii3win paljon.^ Häffonai-nostuneenä
ja työnhaluisena. :Häli?/pli : na^pllut minulle niin hyvä> Usein hän
pessyt jo kaksi ikktöiaa^ toiseäsa hiio- muistottaa^^ mmulle Jack veljeäni;%Mi-neessa
ennenkuin tuli Rönaldihhup- nä tahdon'auttaa häntä. Etkö luule
neeseen. Hän;nousi pyyhkbineen tuo- sinäkin- että" voisin viedä hänet kolille
ildcunan eteen ja alkoi työhön. : tiihi?^'
"Mitr sinä sillä tarkoitat?" kuuli "Kyllä. . Kyllä; tietysti. Ja minähän
Rohaldiiu kysyvän huoneen pe^, kih tulen -joksikin aikaa katsomaan
rältä. "Laura, lopeta se!"
Ihmeissään Laura kääntyi. Oli"
aivan kuin Ronald olisi ollut-vihainen.
"Mutta — minä olen pess3rt- ikkur
käydyt, -viruessa^: saicaalan yupterf-la;
kuukausia; A l ^ - p l i ketran ilmaissut
< huolensa- yeljensä^^epätbiyon
vuoksi. Sanonut pelkäävänsä^ mihin
tekoon se voi hän^-johtaa . . .Mutta
tupssa nyt hjrm)^Uvät nuo ymmärtä-väiset;
Silmät vanhaan tapaansa» Ne.
antoivat Lauralle rohkeutta katsoa
jalkojakin: jotka lepäsivät tyynyillä;
Tahi vain jalkaa.; Toinen housunla-he
oli tyhjä heti polven alapuolelta.
"Olen niin' iloinen siitä^,' että A^oit
tullaa Laura." '
Läum katSöl hän^ silmiinää ja
hitaasti leWsihyi^yhäniBtfk^^^
leen. "Niin minäkin olen, Ronald.
Olethan liömsyt että-blisHi^'tullbt en-miten
kaikki käy siellä."
Mutta Arma-tädin esittäessä asiaa
Rdhaldiilej sanoi tämä katkerasti;
"Se olisi Lauralle liiälirnen rasitus.
Hänellä-on- siellä.: siipirikkoja kanan-noita;
koko ajan, Ronald, kpkb ajan poikasia, ja. • lampsiankaritsoita; tar-kun
olin Pearlin luona, tarkoitan. Mi- peeksi ilman minuakin;''
nä ne siellä aina pesinkin. Kyllä mi- Mutta. :täti ei; ollut huomaavinaan,
navoin—" puheli- vain-: innostuneen Ja -ajan.
"Ki^ottuaf^r ty3xmyyttät!^
nenkin sinba-katsoinasttjo& - olishi^^: oltäVa varpvain^. Sinunvpnlevättät häit,,tmwi.pdptta\^sa.vaikaa-jolloin
.voinut?"' . vä:i E&ä^^iäsäätv,tapauk^äBa^?inun he^lähtevää,^ -
"Kyllä^^ . . isttf ^tähiteviei«e«i^jai^ saa^<ikkuöit^^peätä;^ P^i*ien,frauhams«u^ särki Aleor
kerro kaikla^.wit4:^in>JirbV4^ L4uf^4akfc^ttii^.nPtoh«.alafet^ Äodottamatoh vier»"l|i^
oUut vuMeiS*ia«^^ T ä f a ^ ^ u H ^ r ^ ^ nuti^ Sen^iJ^ että-olisi..itse syönyt,
luoksesiiSa^rÄaäa^^nstt^^ "SituiIler^^bnivaaa^Öt^ Sinua valmisti hän nopeasti lisää ruokaa ja.
hilamme ö l i ^ k ^ ^ i ^ j i l n ^ on x>ltäVa va»p«aifte«;'i - katseli tyytyväisenä kun Aleck istui
ollut Aarojavmatkusteifiisecäi.^' I^ra;%aasöi'liä*ei^ hy- pöytään sitä syömää»;
"Mit<i&ä se?mu^ehr:irÄht' s^^ mytöäi> Mtittav^ba|i«allcöiköy^*^^^^^^ Aleck tuskin katsoi Lauraan ensim-
Onko siiiWv^olhit?hyvab^ Silmjtaräf^y^;^-hä^ Hän
"Minän bn;oUut hjln^ikS^.^ h^h: vPima®säe:^javhä^rnyg^ jal^i^.hupimonsaitäcPeen ja veljel-
"Arvaaä sen: -EntaAfeavonkb' katkeraa
hän ollut feyvä^^nulle?'» käsistään ja ka^tyh^^ti^^o^^^^
Kysymys tuliÄtSölfcai^^^^
tamattar H»» vetäisi henkeään te*i-> '^inä rolen- väsynyt-varomaan!
västi> loi nopean, säikähtäneen sil- Väsynyt!" Nyyhfcyttäebiv hi»: jätti
huoneen:-
Tamärt; kohtauksen n jäft»ei^ he
väittivät ti^dmtidwtastiied^^t^^
sa vointia. Etgivätniiiita asioita ja
usein löysivät niitä: niiitTnieidiric^
mäyksen toiseen.
"Kyllä. Han on ollut
lanoi häa hiljaa.
Ronald katsoi häneen, huulilla^
hymy, mutta f silmissään äkkiä niin
väsynyt >:taiwtoteo ilmei.^ ^
että onkin.ollut — ja tul^ aina ole- * * *
maan^l vs3n«i • fcäxhr • ottV savukr
leenjv Sittenkin v^äq oli/tietoinen tytön
jokaisesta liikkeestä, jokaisesta
vaibtelevastavkasvojen ilmeestä.'
"Sinähäi - piet yoHfuistunut", \sanoi
häffryeljeUeep^r. "Laiira taisi olla erir
koäseH^teJnrctullutitänne, .niinhän ?"
"NiinV, vaetasi - Ronald lyhyesti.
"Jatmi^ä.Bii^uttänn^ toi nyt?
"Mut^yyeifcisiseni, aivanhan; pu-hut.
feuin tpruenl Etkö ole iloinen näh-dessäsjiimmatjii'
*'Otea sitäkin. Mutta, encrazaän >
Anna^kfirtoiU;a:auiallc^ veljen- oletttoteliasJ ,
keen vre^saa».- ole^^^pikkii «pöx> .sä:^^ , *^C«ihan.hy^^ttä tuKtlV
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1941 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1941-06-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki410628 |
Description
| Title | 1941-06-28-04 |
| OCR text |
Sivu 4 LAUANTAINA, KESÄKUUN 28 PÄIVÄNÄ 1941
VI.
Laura laskeutui katuvaunusta ja
lähtr kulkemaan hitaasti ylös hiljaista
sivukatua. Hän näki jö talon, mis^
Ronald asui tätinsä kanssa, pienen
ruskean talon, jonka etuseinällä kukki
punainen köyiinös.
Kerran ennen oli hän näin tullut
yksin tänne.' Mutta silloin hän tuli
hakemaan Ronaldilta apua omassa
sairaudessaan. Nyt hän meni häften
luokseen, vahvempana heistä kahdesr
Häntä pelotti: Ensipj kun Aelck
ehdotti hänen tänne, tuloaan,; hän
tunsi variniiuttä siitä, että hah yoisi
todeHä. olla yiih(M^ lohduttaja .
Rc/näldUle. r Muttäiälettuäais:-ajatet^'
la 'Ja kuvitelläy 'minkälaineäi RqiriaJd
nyt on,ei häh enää ollut vaföVättses-tääh.
"Mutta minun täytyy olla: vahvial
Minun täytyy ja minähän tahdon- '
kinl^'
.Annä-fäti oli nähnyt hänen tulevan,
koska jtuolla noin kiireesti tulefe; rap^.
pu^iä äläs! Ehkä Ronald katselee ikkunasta
. . . .
Lalura astui reipi»ammin^; Pi$n
häh oli vanhan naisen syleilj^Sisä ja
sitten, tuskin sanaa vaihdettöto; he
jo'nousivat ylös poirtaital
"Tuohon hiioneeseert, Laura! Nnii,
m6ne. siriä - sinne, minä menen ^^k^^^
tife.*'
Ja, Laura löysi "itsetf^ seisömääSä ^
pdoliphneähhuöneeia ovella' ,
Ulkona" oli iolliit kirkas paiA^h-:
paiste! Huoneessa oli ikkunat :vc!iff
hottuhä. Hän ei nähnyt kuin-hähiär:
rästi huonekalujen hsihmot. Ei möU--
tai-- • ^
HäH kostuUi hiiuliäah ja yritti sanoa
jotakin.; Mutta ääht^-"ei tulliit-ri
• määpällbrt ' itään* tai • länte^ airtä
Sii?ig8ipöreen ja^ ^anjghaihin Saakka- ^-
väl tutoetfcill- NiiUä^on-kaikitttt lii^
m6tkih ^— semmoiset kuin^ Cärfebn^"
Rfbz; Savoy jnei — Lontoon» tai^Pä-riifeJn
• tavintoloilta lainattuja} ja ne-kdettaVät"
parhaansa . mukääh qmiT-käiUä'esikuviaan\
'
Mutta "hienon'ravintolan, restau^^
rahtinV syntyminen on nostanet yk-^^
siftkertäisen ravintolan ja-^Hävertian"
tasoa ja mainetta. Ja kun keri;^» v
hi&nossä ravintolassa -^käymihött -oli
"hienoa" ja kunniallista-,'tidi yhä e-n^
liriän ta väksv kyttää- ihy^^seett - -
myös yksinkertatsemprtia^^ tävintö!Qitä>
joilta- vähitÄllett -^läVl^i aikaisempiiefr^v
aifebjen -hubhb^^i mäinei'- Niinj>ä'-on
käikkialM Keski-Eöröbpässsfc iat^Väh^^
m&reniVi^issa olemassa piötiiä" iravinfo^ • •
loitaV joissa isäntäväkfitäe^hditäap^
sopnälfeesttsekä^ keittiöt» tttä^
luä- "sek^ joiä^: ^>äikkakiiiitaläisillEM ja^ ^
matkustavaisill»bn tilaiäiiä» kännbi^;
Usesti ja vaatimattbmaaBvhintaan ra-vita^
itsensä;' Näillä -pieiMllä^tavinto-loiUa^
on vielä";5e et«i «ttä niissff(on^-r
säilynyt' pa^k^unnan.. omaa ^ tai
maan.rkansoUista sävyä, jbka /'hie^
nbista'* suurista kaii§iMnträH^i3gTppiT'ir
sistä ravintoloista bnr^ miltei.kokon!ianK'~
häyibnyt.
Erityisen suosittuja: ovat* matkttili-v
jäin keskuudessa^ Ranskan ja;ItaHaA;
p&kuravintolaf: Niissä. elää näitteifx t
maitten korkea ruokak^i^tburlt : Kb-^
teh tunnettua, "hi<^ kattiö'^ on ko-.
toisin,. niin kuin kaikkr muukin kor-^.
k^ampi «steettihen -käHtuuTimmey\ 1--'
taiiasta ja on kdiittyhyt 4)ui)pfrabi^
R>anskassa: Ja^^se peirsOddiiailiiien^ta'.;
pi; jolbi.niissä. asiakkaita. pdLv«llaan,'<
Ob pohjoistnaiseUe naia ^
ei^kotiomssaan tunoemmta huokeita -
ravintdkiitar knin^ aHä^n. riH^b^tt-^ >
luurimme mukatf^ijruokilkKta^^^^^^^^
'kApjjtioitärV edty^ea yti^tiölt^yii^' > .
kirj. DELLA M;
vanha nainen menneitä aikoja, jolloin
pojat olivat pieniä. Heidän äidin
kuoltua he: tulivat hänen luokseen a-sumaan
ja pari vuotta myöhemmin,
kun heidän isänsä meni toisen naisen
kaan: Ja 'kamalla rhatala naiirahdus
kuului huQbejeh^perä^^ erotti
ikkunan iedessä olevalla leposohvalla *
liikettä^ - z'.':.^
Jälestäpäin hän ei voinut muistaa
mitenhän meni sohvan ääreen. Muisti
vain> että-liubneeSsa kaikui hänen
ääfi^ä; toistaen Ronaldin - • mimeiäi;
Mutta* sep> häh miiistij miten onaitui-sellaf
< ta valta «Rbnalcl sanoi: . . . Pearl kyllä sitä tahtoi. Kbh häh-ja
itkeipcSSivL^fura tyttöftL'
Ja^häBt>!teki-niin^ .
^'Ei; täraäf niin pajljaa^ <)le;^v sanoi
Ronald .lohduttaen. "Eii läheskään
niin pah?iar kuin luuletr • Työnnä; si<
vuilrt:verhot ikkimoistajLaurai Tah'-
donnähdä-sinut paremmin;"
Auringon; paisteen ^rr^töäsä?huoH
neeseen^katSbivat he'toisiaanjrÄönal-r
din laöioiHa/ikalpMllä!: kasvoilla ikii^
Päivät- kuluivat rauhallisesti. Laur.
ra. istui:tuntikausia Rohdidiri yierestv
vastui vaiffihellj^ttä ja tyydytystäit: säy lukien hänelle. Kauniinavpäivinäv
nenkuin kysyi, puoh ,l eikk1 i•s a•s hX:- -'k.a^n^^ss.^a^ ^ä vaioliittoon, muuttuivat po-
"Entä se Hamilton roistcu» Pearl kir,;: . .j^a^jäl rpoikia, hyvin kUttiä";
joitti että. hän aikoo vieda^sinut.^ muisteli täti. "Aleck oli aina vallat-
Laura naurahti ja, Ronaldin tark-: t^^öipi.rja, iloisempi, kuin Ronald,
ka: korva erotti' ähnä helpotuksen sa-^ Ronald, jo, pikenä~liatseliy^^
^y^v . . leen-tutkivasti'.. Sitten myöhemmin
"Pearl oH Hian hätäinen uut^stensas^j^.^^^^^ Aleck- saa.jatkaa kou-kanssä.
Hän odottanut-kuttnes: •
asia selveni. Ei, ei Mark vie mmua;
saa.; ^takaisin , kun. pääsee opettajaksi
. ::..Nj^—iiiyt;Al€x:k todella
alkaa':j-.." '
Aiöia-ftäti^ kutoi sukkaaväänettömä-nävpitkärtaika^^
äa .Laura käveli le-,
vottbmana pikfcu: keittiön lattialla.
"Nyt ;0n ollut! helppoa, kun sinä o-let:^
bUutvtäpä, .Laura?', jatkoi,
"Mätta.fmiten:' sitten: käy: ,kun jätät
meidätj^sitädntiedä^i^ Ronald on niin
syi^kJääime^irien : a i l ^
hermostonsa .kärsi niiii -kovin siinä
onnettpmuudessa. Alussa, luulin että
Pajibat päsisi^ Vain-siiheji rinnaUenii^ sai varmuuden, «ttä niin ei käy^ oli
hän kown tyly • miniill^
"Hyvä! Sittenhän;-sinyn;
on vapaa vielä?"
Ja'taas hän näki tuon säikSitäneen'^
ilmeen tytön silmissä:' Eikä hän voi^
nut bllä ymmärtämättä mitä: se mer-'
kitsi. Se oli siis vieläkin^ AleCk:^
Hätf' hym3nli kuin pienMle^lapselleija
sam^lläi hänen^ kirkastunut katöeen-^
sa ylisti toisen siiloutta. ; Ei pieidti*:
täfc^n^me^kldä:Siitä villisti tenimel-lyksestäjoka:
riebui-hänen rinnassaab^
hän tahtoi heidän menemään v ^tafcapir- hän^ ;kuöleei- rvain • ^siksr. kun ei tahdo
halle viettämään.näitä hetkiä.. jiVnbaf elää;!Hän^t^kee.katkeraa pilaa itsesr
tädin pieniikasvitbrha.sieUä.feuk<>i3fö^^- tääniaikarajoittain .. v . Ahj;Läura,
ja. tuoksui, Väsjrttyääp lukeinaa^ jospa voisitkin .viipyä, täällä.aina."
Laura, kitki rikkaruohoa jaTv^oh^^^ Tällaisena hetkenä Laura sai sel-nähde^
pntytönvja tietäessään' että> loikoili nurmelle levitetyn viUamatpn; västi-^inieteensä mitä heidän on teh-häfl^
tulee/^iipyra^hJli^eit luona^^^^ tämiHfeidSi -on vietävä ;Rbhald' hä-
; Ja^aurav^ensinimäisett^aran^^^ Pilvisinä ja sateisina^ ^vinäJiej^i nen/kdtiinsa--^iarmille?
Ti^äyMenvjäJk^n^t;rauhoittui Sama ^ olivat ^Ronaldin huoneessa^ 4ukien-ja{^ "Arina^tätv :minä >olett varma että
Rb»)iäldhgin Se^oli5kuib em^ hän^Virkistj^ ja^vabwstuu siellä. Mitä
cTaUhalliftenJai ystävällinen. KaJf; Mutta eivät- he puhune^^vsuvolsHi nä kiijoitati: isälleni ; . . Amia^täti,
pe^^avlai^at^^tosinj ,koyin=kärsin^
näköinen>f mutt^ tmuutenj^samaU Hän- mitään. Laurai^voinnista.;, Sei oli-. Vänhjt naineh katsoi'tutki västityt-oli-
kuylt^lut^paljbn suurempia muu^ eräänä päiyänävjoUoinr Anna^täti^^tpi-v t0m "Sinä-pidät> hänestä paljon,
tok^^tai^htuneen. > Häptbli kuullut^, mitti suurempia siivouksia talossaan, Laura?', häh^sänoi.
miten. synfck^mieUselisi; Ron Laura ryhtyi ikkuoitarpesemäähjrin- "Hyvin, Ii3win paljon.^ Häffonai-nostuneenä
ja työnhaluisena. :Häli?/pli : na^pllut minulle niin hyvä> Usein hän
pessyt jo kaksi ikktöiaa^ toiseäsa hiio- muistottaa^^ mmulle Jack veljeäni;%Mi-neessa
ennenkuin tuli Rönaldihhup- nä tahdon'auttaa häntä. Etkö luule
neeseen. Hän;nousi pyyhkbineen tuo- sinäkin- että" voisin viedä hänet kolille
ildcunan eteen ja alkoi työhön. : tiihi?^'
"Mitr sinä sillä tarkoitat?" kuuli "Kyllä. . Kyllä; tietysti. Ja minähän
Rohaldiiu kysyvän huoneen pe^, kih tulen -joksikin aikaa katsomaan
rältä. "Laura, lopeta se!"
Ihmeissään Laura kääntyi. Oli"
aivan kuin Ronald olisi ollut-vihainen.
"Mutta — minä olen pess3rt- ikkur
käydyt, -viruessa^: saicaalan yupterf-la;
kuukausia; A l ^ - p l i ketran ilmaissut
< huolensa- yeljensä^^epätbiyon
vuoksi. Sanonut pelkäävänsä^ mihin
tekoon se voi hän^-johtaa . . .Mutta
tupssa nyt hjrm)^Uvät nuo ymmärtä-väiset;
Silmät vanhaan tapaansa» Ne.
antoivat Lauralle rohkeutta katsoa
jalkojakin: jotka lepäsivät tyynyillä;
Tahi vain jalkaa.; Toinen housunla-he
oli tyhjä heti polven alapuolelta.
"Olen niin' iloinen siitä^,' että A^oit
tullaa Laura." '
Läum katSöl hän^ silmiinää ja
hitaasti leWsihyi^yhäniBtfk^^^
leen. "Niin minäkin olen, Ronald.
Olethan liömsyt että-blisHi^'tullbt en-miten
kaikki käy siellä."
Mutta Arma-tädin esittäessä asiaa
Rdhaldiilej sanoi tämä katkerasti;
"Se olisi Lauralle liiälirnen rasitus.
Hänellä-on- siellä.: siipirikkoja kanan-noita;
koko ajan, Ronald, kpkb ajan poikasia, ja. • lampsiankaritsoita; tar-kun
olin Pearlin luona, tarkoitan. Mi- peeksi ilman minuakin;''
nä ne siellä aina pesinkin. Kyllä mi- Mutta. :täti ei; ollut huomaavinaan,
navoin—" puheli- vain-: innostuneen Ja -ajan.
"Ki^ottuaf^r ty3xmyyttät!^
nenkin sinba-katsoinasttjo& - olishi^^: oltäVa varpvain^. Sinunvpnlevättät häit,,tmwi.pdptta\^sa.vaikaa-jolloin
.voinut?"' . vä:i E&ä^^iäsäätv,tapauk^äBa^?inun he^lähtevää,^ -
"Kyllä^^ . . isttf ^tähiteviei«e«i^jai^ saa^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1941-06-28-04
