1940-05-04-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1940 LAUAXT.UXA, TOUKOKUUN 4 PÄIVÄNÄ
(Jatkoa)
Mikkokausia hän kärkkji kallion
läheisyydessä. Nadaran niukat ruo-ka\-
arat olivat pian lopussa. Hänen
oli pakko laskeutua maaJhan hankkimaan
lisää ruokaa' ja täjttäniäah
kurpitsansa tahi. kuplia nälkään jä janoon.
Hän kävi metsässä öisin, vaikka
musta N.a^opla; oli saalistjamassa
ja väijyi uhmaa^^apimeydi
doin mies huomasi hänet hänen
saan tällaisella yöllisellä retkieiraäh
oli vähällä saavuttaa hänet
kuin
leen.
Kolme päivää Tliurg piti. häntä
tiukasti vankina. Täänkin *' häii6h-muonavaransa
ehtyivät. Kahdeäti oli
^ ta. han oh koskaan kuullut, lukuun--, päällystö, ja merimiehet
oli luovuttava niitä vaanimaMa^i^'" '^^'^^"^^"^^^-^^^vaalia tytön: ympäriUe. Heihin
lattava kalliolle, ettei hänen arrok-. V^^;^ MyjLitar;jtäii|^^ hänen
kaampi otuksensa pääsisi karkuun. ^^^^ ^^^^^ahtanut ylhäält.^,^v^a^^^^
Kukkuloideri. ja kalUoideii puoli- haalta laaksosta. ^^^^^^^ ; v^ voimakKaauV-vaikutuksen.
\'älissä hän äkkiä, joutui vastakkain _ Tikkaat taukosix-ät lu|sur^
hänen
juosta
jos matka <
jaanyt '^^^l^^^^E^r^ l^oMaamispaiSaan;^ AlhaaUa^ la^sossa^li^
Enää hän ei rohjen- -^^«^^^^^ kalUqlle. Tj^tö j'aksoi jät- nakrjoukon outoihm asuihm puettuj^^
tää miestä lyhyellä yälilläi muUa kun
voitto jäi kestävyyden, yaraarx, pii
raakalaisella, .suunnattomasti eduUi-;
sempi puoli.
siinsä metsässä."
nut uhitella . kohtalpa. menemällä
synkkään metsään yöa; aikana. Hä?
neliä ei ollut.. muuta- keinoa kuin
panna kaikki H alttiiksi. koettamalla
vielä viimeisen^-, kercan . pujahtaa
Thurgin kynsistä^ päivällä. ja etsiä
uusi: piilopaikka: jossakin.saaren kaukaisessa,
sope^S^,.,
Valppaasti; ihäjv tähyili sopivaa ti-l^
suutta, ja raakalaisen poistuttua
vähäksi aikaa hajk^aan. ravintoa itselleen
lipui tyttö, yikkielästi - kallion
juurelle ja kiiti korkeassa ruohikossa,.
laakson, västeiseen.ieunaa^
Sinä päiyänä.Thurg. qli .qsu kau-.
Heidän lähestyessään pääniaalia
Nadara tajusi kintereillään huohottar
van hirmuolennon ripeäsi lyhentävän
hänen alussa saavuttamaansa etumatkaa.
Hän pinnisti kaikki voimansa
ja jokaisen lihaksensa vält-tääHsensä
häntä uhkaavaa kohtaloa.
Hänen saapuessaan kalliolle oli Thurg
ihan hänen takanaan, iviiltei tyyten
uupuneena hän rentoutui ylöspäin,
kuten hänestä itsestään tuntui, sur-uuien
pieniä
silmiään, kynsi takkuista päätään,
ja kerran, hän sieppasi lä ole-miehi%
jotka, tulivat, kalliolle. päi[n,. van ispn kiven.. Mutta^häii ei heittä-
Häp/. keräsi hdttokiyen^iähell^n^ nyt jsillä alliaaJlla seispysia seii^
käsien^ ulpttuviHe;. Nyt miehet,pii-, siHä hän o^^^ kovat
vat. kallion juurella, hänen kohdal- paraahdukaat, huomannut tuplaan
ja huusivat hänelle. Hänen rahtavan piippujen suista ja nähnyt
silmänsä menivät pystyyn kuramas- Thurgin äkkiä ja ihmeellisellä taN^oin
tuksesta — muukalaiset puhuivat sa- sortuvan maahan.
maa outoa kieltä, jota Thandar oli
koettanut opettaa hänelle. Hän huur
si heille vastaan omalla kielellään,
mutta he ravistelivat päätään ja-viittoilivat
häntä laskeutumaan alas.
Häntä peloitti. Koko elän^ähsä ajan
hän oli pelännyt miehiä eikä sjryttä;
— kaikkia muita paitsi iäkästä
riidenjäljille«tsiesspn metsästi kean hitaasti. Vihdoin hänen kätensä
JPi%, jotka pU-s^atjSiih^iX^^ ulpttui puuhun, jota myöten hän pää-
^eet ja joistavhän,^e sisi, luolansa suulle — hetkisen ku-ät
veivät .metsän,.reiJnaia,^ pitkin luttua hän olisi turvassa. Mutta hä-laakson
vastaisen- laitaan .^^ nen. virinnyt toivonsa sammui, kun
kukkuloiden ylitse niiden takaisfsen , hän tunsi vesan luistavan ja alas-seutuun.
Koko:päivän Ti^urg^seurasi päin vilkaistessaan näki Thurgin kis-nppsajalkaisia,
eläimiä kovan sitä pois paikaltaan.
vihdoin onnistumatta, saa\^^ Hän sulki silmänsä, jotta ei näkisi
että tukka päässäni, pölisi. Sillä rau- hun,pitää laittaa neljä kupillista vet-kalla
taisi olla kiilre saada piikoja tä pataan ja kaksi kupillista niitä
ryjmejä, että saamme kaikki sitä
puuroa syödä. Siitä, miksi olin ensimmäisen
päivän syömättä, pakisen
myöskin. Ajatteles, että nämä rikkaat
söivät kaikenlaisia heiniä, jotka
sotkivat vadissa sekaisin ja purkista
panivat jonkinlaista tököttiä,
ihankuin kittiä väliin. Nyt minun
kuulemma täytyy opetella itsekin
syömään niitä heiniä, sanovat ne
suomalaiset tytöt, jotka ovat jo olleet
täällä muutaman kuukauden ja
onneljä^henkeä: Kyllä'tämä onhan- ehkäpä siihen tottuu. Täällähäri täy-tyy
kaikkeen tottua, ja oppia tottumaan
Niin myös siihen koti-ikäväänkin,
joka minua nyt ainakin vaivaa.
Ja haihduttaakseni sitä, olen
päättänyt mennä ensi lau^ntai-ilta-r
nä suomalaiseen tanssipaikkaan tansr
simaan toisten tyttöjen kera, enhän
minä sinne vielä yksin osaakaan
memiä- Siitä mitä siellä näen paki-kasN^
atusisäänsä ja Thandaria. Nämä
muukalaiset olivat ilmeisesti niiehiä;
Hän ei voinut odottaa heiltä muiita
kuin samanlaista kohtalpa kuin olisi
saanut osakseen: Thurgilta. :
Yksi heistä oli alkanut kavuta kai-:
liolle. Hän oli Stark. Nadara sieppasi
kiven, ja nakkasi sillä häntä. Hän linghame.
Burlinghame puhui Nadaralle.
"Kuka olet?" kysy ihan.
''Nadara", vastasi tyttö.
''Missä asut?"
Na.dara heilautti olkansa ylitsl peukaloansa
kallioon päin. Burlinghame
tähyili kivistä seinämää, mutta
ei erottanut siellä merkkiäkään muista
elollisista olennoista.
"Missä pinaisesi ovat?"
/'Kuolleet."
"Kaikkiko?"
Nadara. nyökkäsi myöntävästi.
"Kuiplca kauan sitten he_ kuolivat .
ja mikä.heidät surmasi?" jatkoi Bur-emännillje,;^.
joita, he sitten komentavat.
La,iyakonttprista., saamani
osoitteen mukaan minut tuotiin erääseen
suomalaiseen taloon,, jossa oli
paljon juuri Suomesta tulleita ja ama
uusia tuUjoita. Sitten alkoi se paikan
odottaminen. Ne rouvat tulivat kat^
somaan meitä tänne majapaikkaamme.
Siellä kaikkien tyttöjen piti Piia
näkösällä ja sitten siitä- jpukpsta tämä
nykyinen rouvani otti minut. Näitä.
l^alaa ainakin näin alussa. Vaikka"
en osaa heidän kieUään.yhtäänj niin
sittfenkm rouva toinrittaa ininuHe.aina
työtä, että sen suu ropajaa kuin
kiehuva papupata. Heti ensiinn^
senä iltana se viittoi^ huitoi ja näytti;
jos jollakin teyaUaminiill^ että mitä
nnnun piti aamiilla teh<m. ylpsnöus-
^ ^ i - Ja siitä samsellaisen^käsi- „
tyksen, että minun pitää ollaaamul- sen taasen ensikerralla lisää, sillä nyt
^ ^ ^ n i ä n aikaan keittiös^^^^,^^ täytjy käydä nukkumaan, että. jak-
^ pitää panna kaksi kupiUista vet- san nousta taas aamulla työhön. iSiis
^pataan kiehumaan jäkupiliineh hyvästi n3^ taasen vähäksi aikaa . . .
fauraryyniä ja keittää siitä punroa . ;/ ' .
»feeUeni. Niinkuin minä dtt«^ Suhen se päiväkirjan pito sitten oh
sai hädintuskin . sen väistetyksi ja.
lakkasi yrittämästä kiivetä tytön
luokse. Nyt. lähestyi Burlinghame,
käsi koholla kämmen Nadaraan päin
merkiksi siitä, ettei hän ahdistaisi
tyttöä. Nadara muisti hieman Tban-darin
opettamaa kieltä — kenties
miehet ymmärtäisivät sitä.
"Menkää tiehenne!" huusi hän.
"Menkää tiehenne I Nadara tappaa
ilkeät miehet."
Mielihyvän ilme levisi Burlirigha-men
kasvoille — tyttö puhui englanninkieltä.
"Me emme ole ilkeitä miehiä",
luikkasi hän vastaan. "Me einme tee
sinulle pahaa."
"Mitä te sitten tahdotte?" tiedusti
Nadara vieläkään uskoniattapelk- muukalaista tai kuullut hänestä. Käkiä,
sanpja.^ nen nimensä pn Waldp Emerspn
"Halua,pni»e pi^^ Smith-Jonesia,
tasi, Burlmgib#me, "Etsimgme > e^ , Silmät' levällään Nadara katseli.
ystäväämua?, joka ha^^ John Alden Smith-Jonesia. Tämä
joutui täUe saarelli?. Tij(l(e §^s. Eni-^^^ mies siis oli Thandarin isä. Hän ;^
me.tee-ginujpie pajb^a. Enunekp-ole sääli miestä kovasti, siliä hän tiesi'
jOi ipsp|tt^eiet oley^fl?^^^^^ hänen rakastaneen Thandaria —
surma^ECölIa^^ J%iän sinuX. hätyt^tö^^ Tiandar P U useia vakuuttanut häneen
jiontiön?" nelle niitti Hän ei oikein tiennyt, mi-
Tän^ jnies puhui ihan samaa kieltä . ten kertpisi kaikesta ^ ^— hän ei olisi
kuin. Thaxtdar, Nadara ymmärsi.ihä? - tahtonut • tupttaa tpiselle samanlaista
nen kaikki sanansa, sillä Thandar oli' tuskaa ja surkeutta kuin oli itse saa-t
puhunut hänelle paljon englannin-. nut kestää.
kieltä. Häh ymmärsi sitä paremmin. "Tiedätkö hänestä mitään?" kysyi
"Melkein kuukausi takaperin. Hei-.
dät surmasi suuri Nagoola." .
Vastaillen kysymyksiin Nadara se- .
losti kaikkea, mitä oli tapahtunut, -
maanjäristysyön jälkeen. Hänen kuvauksensa
nojalla olivat amerikkalaiset
varmoja siitä, että äskettäin oli
^ttunut raju maanjäristys, joka oli
järkyttänyt saaren perustuksia.
"Tiedusta häneltä AValdoal" supatti
Smith-Jones uskaltamatta itse
lausua kysymystä.
"Etsimme erästä nuorta miestä",.-
sanoi Burlinghame, "joka suistui laivasta
mereen tämän saaren länsirannikolla.
Tiedämme hänen päässeen
hengissä maihin^ sillä olemme
kuulleet hänestä. Oletko nähnyt tätä -
Mutta sitten minä pnkkuisen Ipppunut OU ehkä täältä, löytänyt kuin psasi sitä puhua. Jpshekerran Burlinghame.
^«iyin. Minä luulin, että minä uiiden kphtalpnsa ja nim pllen Antti ' - - '-— ^-
^ keitän sen Tpiiurpnitsellfem; ja pli jäänyt sinne Pöryniiemen rannalle
koska olin ollut edeUisen päivän syÖ-odPttamaan pmaansa takaisin täältä
^ t t ä tässä talpssa, niin-pistelm sen merien takaa. Niin, ^Haista se pn
suuhuni. Noin kahdeksan ai-rouva
tuli ^tten keittiöön ha-aamiaista
-ruokahäoneeseen
^ ^ e e n ja Mn haki
^^L^tamaani kaurapuuroa, jota mi-
„ ei oUut enään hänelle kuin pese-ciatön
tämä m^ilman menp. Se heittelee
meitä sinne, jphne emme ple ajatelleet,
sillä alihan se kerran miniilla^
fciii siellä vanhassa maassa MifckP,
jpnka kanssa piin luvannut rnennä
naimisiin, vaikka täällä KaUesta sit-puhuivat
samaa kieltä kuin Thandar,
täytyi heidän pila kptoisin samasta
maasta. Kenties he olivat Thandarin
yltäviä. Jpka tapauksessa faeolivat
hänen kaltaisiaan, eikä Thandar milloinkaan
ahdis'tanut naisia- Hän
saattoi luottaa heihin. Verkkaisesti
Nadara nyökkäsi.
"MisSä hän on?" huusi Waldon
isä;. "Missä ovat ne ihmiset, joiden
seurassa hän on täällä oleskellut?"
Nadara meni Jäfaelle John Alden
pata siellä heUaila-. Nyt mi- ten tulikin minun mieheni.
Smith-Jonesik. Hänai viattomassa, -
nuoressa sydämessään ei ollut vähäähän
laski seipään paikoilleen ja alkoi kään> pelkoa tätä miestä kohtaan,
laskeutua. Useita kertoja Jhän jäi Thandarin isääv kohtaan, joka ra-kahdelle
päälle, mielien palata Ide- kastiThandaria. Hän tunsi vain sy";-
lekkeelleen, mutta lopulta aina Bur- vää sääliä ja myötätuntoa sen mur^^^r^^^^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 4, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-05-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400504 |
Description
| Title | 1940-05-04-05 |
| OCR text |
1940 LAUAXT.UXA, TOUKOKUUN 4 PÄIVÄNÄ
(Jatkoa)
Mikkokausia hän kärkkji kallion
läheisyydessä. Nadaran niukat ruo-ka\-
arat olivat pian lopussa. Hänen
oli pakko laskeutua maaJhan hankkimaan
lisää ruokaa' ja täjttäniäah
kurpitsansa tahi. kuplia nälkään jä janoon.
Hän kävi metsässä öisin, vaikka
musta N.a^opla; oli saalistjamassa
ja väijyi uhmaa^^apimeydi
doin mies huomasi hänet hänen
saan tällaisella yöllisellä retkieiraäh
oli vähällä saavuttaa hänet
kuin
leen.
Kolme päivää Tliurg piti. häntä
tiukasti vankina. Täänkin *' häii6h-muonavaransa
ehtyivät. Kahdeäti oli
^ ta. han oh koskaan kuullut, lukuun--, päällystö, ja merimiehet
oli luovuttava niitä vaanimaMa^i^'" '^^'^^"^^"^^^-^^^vaalia tytön: ympäriUe. Heihin
lattava kalliolle, ettei hänen arrok-. V^^;^ MyjLitar;jtäii|^^ hänen
kaampi otuksensa pääsisi karkuun. ^^^^ ^^^^^ahtanut ylhäält.^,^v^a^^^^
Kukkuloideri. ja kalUoideii puoli- haalta laaksosta. ^^^^^^^ ; v^ voimakKaauV-vaikutuksen.
\'älissä hän äkkiä, joutui vastakkain _ Tikkaat taukosix-ät lu|sur^
hänen
juosta
jos matka <
jaanyt '^^^l^^^^E^r^ l^oMaamispaiSaan;^ AlhaaUa^ la^sossa^li^
Enää hän ei rohjen- -^^«^^^^^ kalUqlle. Tj^tö j'aksoi jät- nakrjoukon outoihm asuihm puettuj^^
tää miestä lyhyellä yälilläi muUa kun
voitto jäi kestävyyden, yaraarx, pii
raakalaisella, .suunnattomasti eduUi-;
sempi puoli.
siinsä metsässä."
nut uhitella . kohtalpa. menemällä
synkkään metsään yöa; aikana. Hä?
neliä ei ollut.. muuta- keinoa kuin
panna kaikki H alttiiksi. koettamalla
vielä viimeisen^-, kercan . pujahtaa
Thurgin kynsistä^ päivällä. ja etsiä
uusi: piilopaikka: jossakin.saaren kaukaisessa,
sope^S^,.,
Valppaasti; ihäjv tähyili sopivaa ti-l^
suutta, ja raakalaisen poistuttua
vähäksi aikaa hajk^aan. ravintoa itselleen
lipui tyttö, yikkielästi - kallion
juurelle ja kiiti korkeassa ruohikossa,.
laakson, västeiseen.ieunaa^
Sinä päiyänä.Thurg. qli .qsu kau-.
Heidän lähestyessään pääniaalia
Nadara tajusi kintereillään huohottar
van hirmuolennon ripeäsi lyhentävän
hänen alussa saavuttamaansa etumatkaa.
Hän pinnisti kaikki voimansa
ja jokaisen lihaksensa vält-tääHsensä
häntä uhkaavaa kohtaloa.
Hänen saapuessaan kalliolle oli Thurg
ihan hänen takanaan, iviiltei tyyten
uupuneena hän rentoutui ylöspäin,
kuten hänestä itsestään tuntui, sur-uuien
pieniä
silmiään, kynsi takkuista päätään,
ja kerran, hän sieppasi lä ole-miehi%
jotka, tulivat, kalliolle. päi[n,. van ispn kiven.. Mutta^häii ei heittä-
Häp/. keräsi hdttokiyen^iähell^n^ nyt jsillä alliaaJlla seispysia seii^
käsien^ ulpttuviHe;. Nyt miehet,pii-, siHä hän o^^^ kovat
vat. kallion juurella, hänen kohdal- paraahdukaat, huomannut tuplaan
ja huusivat hänelle. Hänen rahtavan piippujen suista ja nähnyt
silmänsä menivät pystyyn kuramas- Thurgin äkkiä ja ihmeellisellä taN^oin
tuksesta — muukalaiset puhuivat sa- sortuvan maahan.
maa outoa kieltä, jota Thandar oli
koettanut opettaa hänelle. Hän huur
si heille vastaan omalla kielellään,
mutta he ravistelivat päätään ja-viittoilivat
häntä laskeutumaan alas.
Häntä peloitti. Koko elän^ähsä ajan
hän oli pelännyt miehiä eikä sjryttä;
— kaikkia muita paitsi iäkästä
riidenjäljille«tsiesspn metsästi kean hitaasti. Vihdoin hänen kätensä
JPi%, jotka pU-s^atjSiih^iX^^ ulpttui puuhun, jota myöten hän pää-
^eet ja joistavhän,^e sisi, luolansa suulle — hetkisen ku-ät
veivät .metsän,.reiJnaia,^ pitkin luttua hän olisi turvassa. Mutta hä-laakson
vastaisen- laitaan .^^ nen. virinnyt toivonsa sammui, kun
kukkuloiden ylitse niiden takaisfsen , hän tunsi vesan luistavan ja alas-seutuun.
Koko:päivän Ti^urg^seurasi päin vilkaistessaan näki Thurgin kis-nppsajalkaisia,
eläimiä kovan sitä pois paikaltaan.
vihdoin onnistumatta, saa\^^ Hän sulki silmänsä, jotta ei näkisi
että tukka päässäni, pölisi. Sillä rau- hun,pitää laittaa neljä kupillista vet-kalla
taisi olla kiilre saada piikoja tä pataan ja kaksi kupillista niitä
ryjmejä, että saamme kaikki sitä
puuroa syödä. Siitä, miksi olin ensimmäisen
päivän syömättä, pakisen
myöskin. Ajatteles, että nämä rikkaat
söivät kaikenlaisia heiniä, jotka
sotkivat vadissa sekaisin ja purkista
panivat jonkinlaista tököttiä,
ihankuin kittiä väliin. Nyt minun
kuulemma täytyy opetella itsekin
syömään niitä heiniä, sanovat ne
suomalaiset tytöt, jotka ovat jo olleet
täällä muutaman kuukauden ja
onneljä^henkeä: Kyllä'tämä onhan- ehkäpä siihen tottuu. Täällähäri täy-tyy
kaikkeen tottua, ja oppia tottumaan
Niin myös siihen koti-ikäväänkin,
joka minua nyt ainakin vaivaa.
Ja haihduttaakseni sitä, olen
päättänyt mennä ensi lau^ntai-ilta-r
nä suomalaiseen tanssipaikkaan tansr
simaan toisten tyttöjen kera, enhän
minä sinne vielä yksin osaakaan
memiä- Siitä mitä siellä näen paki-kasN^
atusisäänsä ja Thandaria. Nämä
muukalaiset olivat ilmeisesti niiehiä;
Hän ei voinut odottaa heiltä muiita
kuin samanlaista kohtalpa kuin olisi
saanut osakseen: Thurgilta. :
Yksi heistä oli alkanut kavuta kai-:
liolle. Hän oli Stark. Nadara sieppasi
kiven, ja nakkasi sillä häntä. Hän linghame.
Burlinghame puhui Nadaralle.
"Kuka olet?" kysy ihan.
''Nadara", vastasi tyttö.
''Missä asut?"
Na.dara heilautti olkansa ylitsl peukaloansa
kallioon päin. Burlinghame
tähyili kivistä seinämää, mutta
ei erottanut siellä merkkiäkään muista
elollisista olennoista.
"Missä pinaisesi ovat?"
/'Kuolleet."
"Kaikkiko?"
Nadara. nyökkäsi myöntävästi.
"Kuiplca kauan sitten he_ kuolivat .
ja mikä.heidät surmasi?" jatkoi Bur-emännillje,;^.
joita, he sitten komentavat.
La,iyakonttprista., saamani
osoitteen mukaan minut tuotiin erääseen
suomalaiseen taloon,, jossa oli
paljon juuri Suomesta tulleita ja ama
uusia tuUjoita. Sitten alkoi se paikan
odottaminen. Ne rouvat tulivat kat^
somaan meitä tänne majapaikkaamme.
Siellä kaikkien tyttöjen piti Piia
näkösällä ja sitten siitä- jpukpsta tämä
nykyinen rouvani otti minut. Näitä.
l^alaa ainakin näin alussa. Vaikka"
en osaa heidän kieUään.yhtäänj niin
sittfenkm rouva toinrittaa ininuHe.aina
työtä, että sen suu ropajaa kuin
kiehuva papupata. Heti ensiinn^
senä iltana se viittoi^ huitoi ja näytti;
jos jollakin teyaUaminiill^ että mitä
nnnun piti aamiilla teh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-05-04-05
