1940-05-04-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 10 XAUAXTAiXA. TOUKOKUUX 4 PXl\'ÄXÄ i?40
I
tri»
Jkeämätöntä kidutusta, venytji^spenk-ikiä.
S.inua tarkastellaan, vaanitaan,
sinun on noustava ja käveltävä silloin
• kun käsketään,'sinun ön syötävä ja
nukuttava silloin kun suvaitaan. Sinä
et voi ottaa lakkiasi ja kävellä tähtitaivaan
äJle. Oven lukko ja akkunaxi
kalteri sulkevat sinut omien ajatustesi
ikuiseen kuritushuoneeseen. Vasta
silloin, ihminen, ymmärrät, kuinka
rikas on elämäsi ollut kaikjessa köyhyydessään.
Silloin tykyttää sydämesi,
herkeämättä: vapaus, vapaus,
vapaus!
Kun näet ristikkoakkunan, on sinun
syytä värähtäli kuten näkisit
ristinpuun, jolle alaston ihminen on
naulitto^ Ja silloin ajattelet, että ihmiskunta
kpmpuroitsee vielä sokeudessa:
ehkä se juuri rarigäistessäan
aiheuttaa paljon pahaa Ja vahingollista,
siroittaa uusien rikoksien ja
pahuuden siemeniä.
..f.'
' Mies nousi ja alkoi kävellä edestakaisin,
nurkasta nurkkaan. ;Xyt
sattui kuun valo~ vihertävänä ja aa-yemaisenia
tuohon mustaan naulan-tynkääh.
V^ähän aikaa sitten, oli eräs
ihminen paennut t ä s t ä huoneesta tuon
naulantyngän ja sähköjohcfonpätkän
avulla. Häil oli päässyt kauas, häntä
ei voitaisi vangita uudelleen .
- Käytävältä kuului askeleita, lukko
riimähti, ja kolea ääni lausui"!
"Kuulusteluun!" •
Tämä ei ollut mitään uutta. Jo
ennenkin oli koeteltu, että ehkä kaikki
sitjuisi paremmin yön hiljaisina
hetkinä. Ehkä ihminea silloin piikis-
* telee maanalaisista rotanrei'istääri ja
kaikki tulee ilmi.
Hvone, johon hänet vietiin, oli tuttu,
ju tuttu oli myöskin siellä olevan
mie';3n, kuulustelijan, ikuisen kyseli^
jän, ilmeetön, ikäänkuin pah\nmainen
naama. Hän repäisi nyt laajalla, ja
n>ahtiivalla, kuten tervehtiN-ällä^ eleell
ä , akkunaverhot alas ja kääntyi vangin
puoleen. Huoneen tuntui täyttävän
jokin aaltoileva tunnelma,
ikä:i.ikuin olisi hankittu jotakin epätavallista.
Kuulusteltavan silmät rä-pyt
telivät sähkölampuh räikeässä valossa
ja keksivät pöydällä mustan
ia pyöreän pampun.
"No, joko se Kärnä alkaa vähitellen
ruveta piihumaan?"
'"Ei ole mitään erikoista puhumista,
ci ainakaan sellaista mitä te tun-mnt-
i odottavan . . .
Miehen silmät viipyivät yhä tuossa
mui tassa, makkaramaisessa esineessii.
.^yht\'vätköhän ne nyt siihen, johon
ne nytkin \dhjailevat? Hän ^ tunsi
. äkiliiitä vihastusta: ihmiskimla on
päässyt niin ja niin pitkälle, Ja kui-
. terikiu voidaan ihminen tiioda hil-
. jäiseen huoneeseen ja lyödä h^^
. kepillä, jotta hän puhuisi asioista.:
joista hän ei tiedä. Tämä tapahtuu
ainoastaan siksi, että pyritään esta-
. mään kaikki epäjiirje^tys majiilmas-sa
. . . Ja äkkiä koko asia tuntui hä-aiestä
niin naiy-ettavaita, että hän
.. todel lakin naurahti ääneensä. Se ka-
- jahti omituiselta tässä huoneessa, jonka
akkunan verhot peittivät tiiviinä
ja raskaina.
'vlaha, Kärnä ajatteli jotakin hupaista''^
sanoi kuulustelija samalla
kertaa häppamesti jä ikiiiinkuin va-
. pautuneesti. "Emmekö pääse ilosta
o s a l l i s e k s i .
Vankf selitteli parhaansa ^alukaah
iiaurunj^a" syitä ja sitten sjTityi pitkä
N^aitiolo. Kuulustelija naputteli ky- -
nänjxiätä pöytään ja hänen pähxH-
> . naamansa .takaa tuntui uhovan kyl- *
. Vastymine^i ja ikävystyminen:
nim'^ sanoi l^n vihdoin, " Eh-
. käpä Kärnä puttelee vielä SL?^^
-joskus tmseHak^em
; a i k a a • / •
Chicagolainen Mrs, Hazel Larson on hyvillään siitäy että Mn
lapsine^A matkustajana pelastui siinä rattiatieonnettqmiiudessa, joka
äskettäin ta pahttti Little F alisissa, missä 30 ihmisia kuoli ja yli
100 loukkaantui.
ma-n a
Kirj. PIRKKO
y\ RV. lukija ja lukijatar on tänä
tekniikan valtakautena' varmaan
liikennöinyt monenmoisilla ajopeleil-:
1ä, nappularattaista aina moottoriajoneuvoihin
asti. Enkös arvannutkin
oikein? Kun vielä yhdessä eh-dimme
jo§kuä' lentokoneeseenJ; niin
sittenpä ne taitavatkin, suurin piirtein
olla kaikki jo koeteltuja.
Mutta onkopas tullut merityä koskaan
resiinan kyydissä? Oikein mat-kamiehf
nä kapsäkkeineen kaikkineen?
Ja .henki kurkussa junan tulon
pelosta? Se vasta on eri kivaa.
• MeilKisi^ä mentiin tässä joku viikko
sitten. < -
Xiinkuin kaikilla jutuilla on tälläkin
pieni esihistoriansa.
Pikajunakin voi joskus myöhästyä.
Sinä lauantaiehtoona se myö-häst>
i kokonaista kaksikymmentä
minuuttia. Ja pani pahasti piirustukset
sekaisin siltä asiakkaaltaan,
joka oli aikonut inaäräpaikkaansa
päästäkseen eräältä väliasemalta piipahtaa
takamatkaan tulevaan paikallisjunaan.
''Turistin" mukaan olisi
normaalioloissa jäänyt vielä yaihto-aikaakm
täydet kuusi minuuttia. '
Mutta nytpä ei jäänytkään, Kun
pikajuria ^-ihdoin saapu i asianomaiselle
asenialle; kertoi vain kaukaisen
haihtu\Ti säA-iikiemura paikallisen
menosta. Istu ja pala.
, Tuossako nyt hätäpäivää kuuden
Anrstan takiaj, tänä autojen aikakautena?
hönkäsee kaikkitietära lukija.
X"iinhän sitä luuli aluksi joku toinenkin.
'Mutta luulo pettää.
Se olikin sellainen asema, pikajuna-
asema pääradan varrella, jossa ei
ole saatavissa ainoaakaan autoa! Ei
olemajataloakaan.ei vieraskotia minkäänlaista.
eikä asemaita siiraittu
suoda edes soittaa — liian ritarillista
kai vnrkakunta silloin olisikin:
Eikä sinä iltana mennyt enää minkäänlaista
junaa toivottuun suuntaan.
Ja tavaraa oli taakkana kuin
kuormakameelilla, kun kaiken kukkuraksi
piti perillä oleman sukulais-ihmisen
kihlajaiset.
Mutta kun hätä on suurin jne.
Pois kaikki moite rautatiepaJvelijoista.
Kolmen vanhurskan takia olisi
itse Sodomakin pelastettu. Täällä oli
ainakin kolme.
AseiTiamiehet auttoivat, auttoivat-kin
aivan ruhtinaallisesti- Antoivat
vallan oman junan ajokiksi. Ja ystävällisen
ratavartijan veturinkuljettajaksi.
Xiin sitä sitten lähdettiin. Punainen
lippu vain liehui keulassa. "
Resiina. Siinä vasla^oiva kapine.
Taipuisasti ohjattava ja vilkas juoksemaan
kuin arapialaisen jalorotuinen.
Pieni ja siro, mutta tavaraa
mahtuu sille suipolle siivelle eli koK
• mion kärjelle — tunnettehan toki
—^ Mutta ei huoli olla yhtään peloissaan.
Kyllä tässä aina aiui pois
kerkiää! , ,
—^ Ei pelätä.
. /Mentiin taas, jotta kiskot tärisi.
Vilahti siinä sitten ohi radan vieressä
märehtivä nautakarja.
. — Tuossa samassa paikassa ja
kuukausi sitten lehrna junan alle
valaisi matkakaveri.
Voi. sitä., raukkaa l Kiioliko
edes heti?
— Ihan siinä siunaamassa. Sat
luuhan sitä sellaista, ilutta ei huoli
yhtään pelätä. •
— Ei, ei, mitäs sitä turhia.
Sitten taas- yähän matkaa mentyä:
— Ja tuossa jäi pari kuukautta
sitten hevonen. Se poloinen ruhjoutui;
pahoinj mutta oli ampumalla lopetettavaa^
—r Joutuikö hevosparkäkaiiankia
kärsimään?
-— Melkein heti pääsi toki tuskistaan",
kun sattui ase lähelle.
-r- Voi, yöi, tääilähän oh tapahtunut
kerrassaan kauheita murhenäytelmiä.,
Ihanko joka vuosi?
—r- >fiin,,eihän niitä voi välttää.
Mutta ei huoli sentään tässä mitään
pelätä. .
—Olkaa huoleti! Kukapa tässä
pelkäämään. Taas tärisi kiskot. Sil- .
loin äkkiä:
"-^— Tässä paikassa ajoi juna \dime
talvena nuoren neitosen-, kuoliaaksi.
Löydettiin sitten hangelta radan vierestä
kuin nukkuva ikään. Ei ollut
edes ruhjoutunut. Miten lie juna;
Vain tyrkännyt ohimennessään.
Pyöristyt ti niin, ettei toviin saanut
sanaa Suusta. Edestä taas ääni:
—- Ei pidä hermostua! Se vaarahan
se radalla kävelemisessä aina
piilee. Täytyy pitää silmät korvat
auki.
— Kukapa tässä nyt tyhjästä her- ;
mostuisi!
Mutta niin oli takapaikan istuja
vilkunut taaksepäin, jotta niskaa ihan
pakotti. Vai sydänalastako se jomotus
sinne tuli?
, Tyttörukka, että piti hänenkin
nuoren elämänsä tuolla tavoin päättyä?
Kuva hangella makaavasta
nuoresta vainajasta kulki kesken ke
säillan kirkkautta resiinan viereUä
koko loppumatkan. Mutta edesää-istuvalle:
"
—- Olkaa ihan huoleti, en niinä
yhtään pelkää!
^Eikä tapahtunut sen kummempia;
Hetkisen kuluttua oli mies jälleen hiljaisessa
huoneessaan. Ovi oli ri^ah^
tanut liöikoon ja akkunaii ri^ikoHa
\'iip\-i vielä ohut. vihertä\-ä kuun-
^sade..:;^:;/.-
Mies katsoi sitä ja huokasi: mitenkähän
tämä kaikki oikeastaan
päättyy? .v-'-:-^':^-- .
resiinan? — vaikka kokonainen
njuuttokuorma. Koskapa mahtuivat
nämäkin maalliset, ja lopuksi sen
voi nostaa kiskoilta ke\ye5ti kuin
höyhenen tien sjTJään tosivaaran
uhatessa päälle ryntäävän teräshevon
hahmossa. '
Mentiin siis, jotta kiskot tärisi.
_ Matkustaja porraspenkiilä ylempänä
takana kuin kuningatar istuimellaan, '
kuljettaja edessä vikkelästi kärih jaloin
vipuansa veivaten. Ja punainen
lippu lepatti kerkeästi: tie auki!
Joku mainitsi lähtiessä, että v^s- '
taan oli odotettavissa juna piammi-ten.
Juuri samaa raidetta sen pitäisi
porfihltamankin. Ilmankos ön kuljettajan
silmä kovana. Mutta riäkj--
,väis\^yskin tuntuu olevan h>^-ä.
— Kattokaapa tekin sentään jos-
Iciis taaksepäin! ~ v
—.Mutta minkä vuoksi?
3) Ka, voi sattua, että sieltä vaik- \
ka veturi olisi lähetetty tulevaa ju- '
naa vastaan. Eihän sitä koskaan tiedä.
Voisi ajaa huoniaanu^ vaikka
F^älle.;- V,"'; ""V; " ' ' " ^
Ja hetken pelasta: • ^ ^ • :
Sitten sekin matka loppui. Ennenkuin
herrhot^"lopp»uivat. Sievästi
ennen- kuiri edestä syöksyä raivoisa
teräshevorien ehti kesyä pikku ajokkia
rusentamaan. "Täniä oli sen ohi
suhahtaessa jo turvallisesti vihreällä ^
laitumella ratapenkereen vieressä.
JIuuri siinä, inistä k3ryditettävän. di
lähdettävä löpp»umatka jalkapatikassa
kimpsuineen, kampsuineen metsän
läpi taivaltaniaän,
Mutta näin jälkeenpäinkin:
Resiinalla on'Jcerra^^ virkis^-
vä tehdä matkaa. Eritotenkin virkistävässä
ja asianmukaisessa seu- I
rassä.
.yiURSU, jorikä torahammas oli bla- ;
kari ;yirkölnie:jalkaa pitkä, amniut- ,
tiin Grönlannissa. Jättiläismäisp ^
riirirsuja ori myös; tavattu Behringiu
meressä ja Alaskan rannikolla.
- joka iuj^jmal^ SöpO-QOO:.!^-:
djftään iakeihtiaS^ Hiilissä. Neff |
iHainpehKess^ ^" j
tetaan j a se a h i e ^ kein
j ä i ^ ^ ^ ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 4, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-05-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400504 |
Description
| Title | 1940-05-04-10 |
| OCR text | Sivu 10 XAUAXTAiXA. TOUKOKUUX 4 PXl\'ÄXÄ i?40 I tri» Jkeämätöntä kidutusta, venytji^spenk-ikiä. S.inua tarkastellaan, vaanitaan, sinun on noustava ja käveltävä silloin • kun käsketään,'sinun ön syötävä ja nukuttava silloin kun suvaitaan. Sinä et voi ottaa lakkiasi ja kävellä tähtitaivaan äJle. Oven lukko ja akkunaxi kalteri sulkevat sinut omien ajatustesi ikuiseen kuritushuoneeseen. Vasta silloin, ihminen, ymmärrät, kuinka rikas on elämäsi ollut kaikjessa köyhyydessään. Silloin tykyttää sydämesi, herkeämättä: vapaus, vapaus, vapaus! Kun näet ristikkoakkunan, on sinun syytä värähtäli kuten näkisit ristinpuun, jolle alaston ihminen on naulitto^ Ja silloin ajattelet, että ihmiskunta kpmpuroitsee vielä sokeudessa: ehkä se juuri rarigäistessäan aiheuttaa paljon pahaa Ja vahingollista, siroittaa uusien rikoksien ja pahuuden siemeniä. ..f.' ' Mies nousi ja alkoi kävellä edestakaisin, nurkasta nurkkaan. ;Xyt sattui kuun valo~ vihertävänä ja aa-yemaisenia tuohon mustaan naulan-tynkääh. V^ähän aikaa sitten, oli eräs ihminen paennut t ä s t ä huoneesta tuon naulantyngän ja sähköjohcfonpätkän avulla. Häil oli päässyt kauas, häntä ei voitaisi vangita uudelleen . - Käytävältä kuului askeleita, lukko riimähti, ja kolea ääni lausui"! "Kuulusteluun!" • Tämä ei ollut mitään uutta. Jo ennenkin oli koeteltu, että ehkä kaikki sitjuisi paremmin yön hiljaisina hetkinä. Ehkä ihminea silloin piikis- * telee maanalaisista rotanrei'istääri ja kaikki tulee ilmi. Hvone, johon hänet vietiin, oli tuttu, ju tuttu oli myöskin siellä olevan mie';3n, kuulustelijan, ikuisen kyseli^ jän, ilmeetön, ikäänkuin pah\nmainen naama. Hän repäisi nyt laajalla, ja n>ahtiivalla, kuten tervehtiN-ällä^ eleell ä , akkunaverhot alas ja kääntyi vangin puoleen. Huoneen tuntui täyttävän jokin aaltoileva tunnelma, ikä:i.ikuin olisi hankittu jotakin epätavallista. Kuulusteltavan silmät rä-pyt telivät sähkölampuh räikeässä valossa ja keksivät pöydällä mustan ia pyöreän pampun. "No, joko se Kärnä alkaa vähitellen ruveta piihumaan?" '"Ei ole mitään erikoista puhumista, ci ainakaan sellaista mitä te tun-mnt- i odottavan . . . Miehen silmät viipyivät yhä tuossa mui tassa, makkaramaisessa esineessii. .^yht\'vätköhän ne nyt siihen, johon ne nytkin \dhjailevat? Hän ^ tunsi . äkiliiitä vihastusta: ihmiskimla on päässyt niin ja niin pitkälle, Ja kui- . terikiu voidaan ihminen tiioda hil- . jäiseen huoneeseen ja lyödä h^^ . kepillä, jotta hän puhuisi asioista.: joista hän ei tiedä. Tämä tapahtuu ainoastaan siksi, että pyritään esta- . mään kaikki epäjiirje^tys majiilmas-sa . . . Ja äkkiä koko asia tuntui hä-aiestä niin naiy-ettavaita, että hän .. todel lakin naurahti ääneensä. Se ka- - jahti omituiselta tässä huoneessa, jonka akkunan verhot peittivät tiiviinä ja raskaina. 'vlaha, Kärnä ajatteli jotakin hupaista''^ sanoi kuulustelija samalla kertaa häppamesti jä ikiiiinkuin va- . pautuneesti. "Emmekö pääse ilosta o s a l l i s e k s i . Vankf selitteli parhaansa ^alukaah iiaurunj^a" syitä ja sitten sjTityi pitkä N^aitiolo. Kuulustelija naputteli ky- - nänjxiätä pöytään ja hänen pähxH- > . naamansa .takaa tuntui uhovan kyl- * . Vastymine^i ja ikävystyminen: nim'^ sanoi l^n vihdoin, " Eh- . käpä Kärnä puttelee vielä SL?^^ -joskus tmseHak^em ; a i k a a • / • Chicagolainen Mrs, Hazel Larson on hyvillään siitäy että Mn lapsine^A matkustajana pelastui siinä rattiatieonnettqmiiudessa, joka äskettäin ta pahttti Little F alisissa, missä 30 ihmisia kuoli ja yli 100 loukkaantui. ma-n a Kirj. PIRKKO y\ RV. lukija ja lukijatar on tänä tekniikan valtakautena' varmaan liikennöinyt monenmoisilla ajopeleil-: 1ä, nappularattaista aina moottoriajoneuvoihin asti. Enkös arvannutkin oikein? Kun vielä yhdessä eh-dimme jo§kuä' lentokoneeseenJ; niin sittenpä ne taitavatkin, suurin piirtein olla kaikki jo koeteltuja. Mutta onkopas tullut merityä koskaan resiinan kyydissä? Oikein mat-kamiehf nä kapsäkkeineen kaikkineen? Ja .henki kurkussa junan tulon pelosta? Se vasta on eri kivaa. • MeilKisi^ä mentiin tässä joku viikko sitten. < - Xiinkuin kaikilla jutuilla on tälläkin pieni esihistoriansa. Pikajunakin voi joskus myöhästyä. Sinä lauantaiehtoona se myö-häst> i kokonaista kaksikymmentä minuuttia. Ja pani pahasti piirustukset sekaisin siltä asiakkaaltaan, joka oli aikonut inaäräpaikkaansa päästäkseen eräältä väliasemalta piipahtaa takamatkaan tulevaan paikallisjunaan. ''Turistin" mukaan olisi normaalioloissa jäänyt vielä yaihto-aikaakm täydet kuusi minuuttia. ' Mutta nytpä ei jäänytkään, Kun pikajuria ^-ihdoin saapu i asianomaiselle asenialle; kertoi vain kaukaisen haihtu\Ti säA-iikiemura paikallisen menosta. Istu ja pala. , Tuossako nyt hätäpäivää kuuden Anrstan takiaj, tänä autojen aikakautena? hönkäsee kaikkitietära lukija. X"iinhän sitä luuli aluksi joku toinenkin. 'Mutta luulo pettää. Se olikin sellainen asema, pikajuna- asema pääradan varrella, jossa ei ole saatavissa ainoaakaan autoa! Ei olemajataloakaan.ei vieraskotia minkäänlaista. eikä asemaita siiraittu suoda edes soittaa — liian ritarillista kai vnrkakunta silloin olisikin: Eikä sinä iltana mennyt enää minkäänlaista junaa toivottuun suuntaan. Ja tavaraa oli taakkana kuin kuormakameelilla, kun kaiken kukkuraksi piti perillä oleman sukulais-ihmisen kihlajaiset. Mutta kun hätä on suurin jne. Pois kaikki moite rautatiepaJvelijoista. Kolmen vanhurskan takia olisi itse Sodomakin pelastettu. Täällä oli ainakin kolme. AseiTiamiehet auttoivat, auttoivat-kin aivan ruhtinaallisesti- Antoivat vallan oman junan ajokiksi. Ja ystävällisen ratavartijan veturinkuljettajaksi. Xiin sitä sitten lähdettiin. Punainen lippu vain liehui keulassa. " Resiina. Siinä vasla^oiva kapine. Taipuisasti ohjattava ja vilkas juoksemaan kuin arapialaisen jalorotuinen. Pieni ja siro, mutta tavaraa mahtuu sille suipolle siivelle eli koK • mion kärjelle — tunnettehan toki —^ Mutta ei huoli olla yhtään peloissaan. Kyllä tässä aina aiui pois kerkiää! , , —^ Ei pelätä. . /Mentiin taas, jotta kiskot tärisi. Vilahti siinä sitten ohi radan vieressä märehtivä nautakarja. . — Tuossa samassa paikassa ja kuukausi sitten lehrna junan alle valaisi matkakaveri. Voi. sitä., raukkaa l Kiioliko edes heti? — Ihan siinä siunaamassa. Sat luuhan sitä sellaista, ilutta ei huoli yhtään pelätä. • — Ei, ei, mitäs sitä turhia. Sitten taas- yähän matkaa mentyä: — Ja tuossa jäi pari kuukautta sitten hevonen. Se poloinen ruhjoutui; pahoinj mutta oli ampumalla lopetettavaa^ —r Joutuikö hevosparkäkaiiankia kärsimään? -— Melkein heti pääsi toki tuskistaan", kun sattui ase lähelle. -r- Voi, yöi, tääilähän oh tapahtunut kerrassaan kauheita murhenäytelmiä., Ihanko joka vuosi? —r- >fiin,,eihän niitä voi välttää. Mutta ei huoli sentään tässä mitään pelätä. . —Olkaa huoleti! Kukapa tässä pelkäämään. Taas tärisi kiskot. Sil- . loin äkkiä: "-^— Tässä paikassa ajoi juna \dime talvena nuoren neitosen-, kuoliaaksi. Löydettiin sitten hangelta radan vierestä kuin nukkuva ikään. Ei ollut edes ruhjoutunut. Miten lie juna; Vain tyrkännyt ohimennessään. Pyöristyt ti niin, ettei toviin saanut sanaa Suusta. Edestä taas ääni: —- Ei pidä hermostua! Se vaarahan se radalla kävelemisessä aina piilee. Täytyy pitää silmät korvat auki. — Kukapa tässä nyt tyhjästä her- ; mostuisi! Mutta niin oli takapaikan istuja vilkunut taaksepäin, jotta niskaa ihan pakotti. Vai sydänalastako se jomotus sinne tuli? , Tyttörukka, että piti hänenkin nuoren elämänsä tuolla tavoin päättyä? Kuva hangella makaavasta nuoresta vainajasta kulki kesken ke säillan kirkkautta resiinan viereUä koko loppumatkan. Mutta edesää-istuvalle: " —- Olkaa ihan huoleti, en niinä yhtään pelkää! ^Eikä tapahtunut sen kummempia; Hetkisen kuluttua oli mies jälleen hiljaisessa huoneessaan. Ovi oli ri^ah^ tanut liöikoon ja akkunaii ri^ikoHa \'iip\-i vielä ohut. vihertä\-ä kuun- ^sade..:;^:;/.- Mies katsoi sitä ja huokasi: mitenkähän tämä kaikki oikeastaan päättyy? .v-'-:-^':^-- . resiinan? — vaikka kokonainen njuuttokuorma. Koskapa mahtuivat nämäkin maalliset, ja lopuksi sen voi nostaa kiskoilta ke\ye5ti kuin höyhenen tien sjTJään tosivaaran uhatessa päälle ryntäävän teräshevon hahmossa. ' Mentiin siis, jotta kiskot tärisi. _ Matkustaja porraspenkiilä ylempänä takana kuin kuningatar istuimellaan, ' kuljettaja edessä vikkelästi kärih jaloin vipuansa veivaten. Ja punainen lippu lepatti kerkeästi: tie auki! Joku mainitsi lähtiessä, että v^s- ' taan oli odotettavissa juna piammi-ten. Juuri samaa raidetta sen pitäisi porfihltamankin. Ilmankos ön kuljettajan silmä kovana. Mutta riäkj-- ,väis\^yskin tuntuu olevan h>^-ä. — Kattokaapa tekin sentään jos- Iciis taaksepäin! ~ v —.Mutta minkä vuoksi? 3) Ka, voi sattua, että sieltä vaik- \ ka veturi olisi lähetetty tulevaa ju- ' naa vastaan. Eihän sitä koskaan tiedä. Voisi ajaa huoniaanu^ vaikka F^älle.;- V,"'; ""V; " ' ' " ^ Ja hetken pelasta: • ^ ^ • : Sitten sekin matka loppui. Ennenkuin herrhot^"lopp»uivat. Sievästi ennen- kuiri edestä syöksyä raivoisa teräshevorien ehti kesyä pikku ajokkia rusentamaan. "Täniä oli sen ohi suhahtaessa jo turvallisesti vihreällä ^ laitumella ratapenkereen vieressä. JIuuri siinä, inistä k3ryditettävän. di lähdettävä löpp»umatka jalkapatikassa kimpsuineen, kampsuineen metsän läpi taivaltaniaän, Mutta näin jälkeenpäinkin: Resiinalla on'Jcerra^^ virkis^- vä tehdä matkaa. Eritotenkin virkistävässä ja asianmukaisessa seu- I rassä. .yiURSU, jorikä torahammas oli bla- ; kari ;yirkölnie:jalkaa pitkä, amniut- , tiin Grönlannissa. Jättiläismäisp ^ riirirsuja ori myös; tavattu Behringiu meressä ja Alaskan rannikolla. - joka iuj^jmal^ SöpO-QOO:.!^-: djftään iakeihtiaS^ Hiilissä. Neff | iHainpehKess^ ^" j tetaan j a se a h i e ^ kein j ä i ^ ^ ^ ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-05-04-10
