1944-12-09-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
IQ44 LAUANTAINA, JOULUKUUN 9 PÄIVÄNÄ Sivu S
T LTTUURIi
kouin. Tämä usva totta puhuakseni
oli minulle melkoinen yllätys. Emme
olleet odottaneet sitä näin varhain,
emmekä niin laajalla alalla. Tämä ei
varmaankaan ollut paikallista sumua.
Valtavan laaja Jcenttä o l i edessämme.
Kaksi kokonaista tuntia kesti lentää
sen yli, runsaasti 200 kilometriä. Silloin
tällöin näimme siinä allamme
jonkun aivan pienen aukon, mutta
emme koskaan niin ^ui^rta, että olisin
saar.ut tilaisuuden käyttää tuulenkan-
10- ja nopeusmittariani. Mutta nämä
aukot olivat tavallaan hyvinkin
niieJenkiintoisia. Niistä sain käsitvs-
_ lantteja — mutta tulokset oUvat oi- sissä tilaisuuksissa on kj^m^^^^^
C3 n (3 O C3 011 r IS S ^^^^ sangen epätyydyttäviä, jopa sii- nen ohjaaja tarpeen, mies, Joka ei me-
II l j ^ \ s - l jien määrään, e neta malttiaan, vaan kädenkääntees-ne
kerrassaan. Minun oli sen vuoksi sa muodostaa selvän käsityksen ja sen
tyytyminen yksinomaan siihen, mitä mukaan tyynesti toimii. Pieninkin
luonto tarjosi käytettäväksi. Mutta se horjahtaminen vaikuttaisi, että peli
ei ollut ensinkään aulis. Horisontti menetettäisiin. Haara oli nipin näpin
siksi leveä, että kone siihen sopi, joten
(Jatkoa) . ..^ olisi ollut edes joltinenkin moottori-
Peilasimme Amsterdamm huipun voima, olisi voinut tunkeutua tälle le-ja
suuntasimme pohjoista kohti usvan veydelle saakka. Vähän^lo S:n jälkeen
alkoi allamme oleva usva hopeaan
vaalefta, kunnes se katosi äkkiä
kuin taian kautta ja edessämme oli
kuulun ahtojään laaja hohtava lakeus.
Mitä onnettomuuksia oletkaan, rannaton
valkeus, vuosien kuluessa aiheuttanut,
kumka paljon oletkaan
nähnyt hätää ja kurjuutta! Mutta
onpa vastaasi sattuut semmoisiakin,
jotka ovat niskoilesi jalkansa laskeneet
ja pakottlaneet sinut polvistumaan.
Muistatko Nansenin ja Jo-hanseiiin?
Muistatko Abruzzien herttuan?
Muistatko Pearyn? :Muis-tatko,
kuinka he samosivat sinun
kokonaan, puuttui. Taivas ja jää sulivat
yhteen:
Vasta kaksi tuntia sen jälkeen kuin
olin Amsterdam-saaren peilannut,
sain tilaisuuden tarkastaa vauhtia ja
tuulenfcantoa. Mitä oli tapahtunut
niiden kahden tunnin kuluessa? Niin,
sitä totisesti oli vaikea nähdä. Ellei
ole tilaisuutta määrätä tuulenkantoa
ja nopeutta, on luonnollisestikin mahdotonta
määrätä tuulen suunta, kun
sitä kiitää kautta ilman 150 kilometrin
nopeudella. Se oli kylläkin sel-ei
sen puolesta näyttänyt vaaraa olevan.
Kuka poropeukalo tahansa olisi
siihen osannut miten kuten. Ei, mo-lemmalla
puolella kohoavat korkeat
ahtojääröylykiöt ne vaarallisia olivat.
Koneen ohjaaminen niitten välitse siten,
etteivät siivet vahingoittuneet, se
se mestaria kysyi. Tulimme alas, niin
että sohjo räiskästi, ja sitten alkoi liukuminen
ja ohjaajan tuli ratkaista ehkä
vaikein tehtävä, mitä koskaan kukaan
lentäjä oli vielä ratkaissut. Se
Sinun täytj^y oppia kunnioittamaan
moisia miehiä. Mutta mitä olet
tä s i i t ä , minkälaista alla oleva pinta pojkkj ja kuinka he, missä sinä teit
Dli. Meri oli täällä täynnään aivan vastarintaa, pakottivat sinut polville-pie.
niä jäitä, joiden välillä oli vettä, gjp
Tä""iä ihmeellinen muodostus oli vallitsevana
aina leveydelle 82" N , ja tehnvt niiden miesten suur.elle luvulle,
ole:) vakuutettu siitä, että laiva, jolla j^tka ovat koettaneet ponnistaa p6is
— syleilystäsi — onnistumatta? Mitä
ma^-uiu paljon ja monenlaisia maton- olet tehnyt kaikille niille uljaille lai-kuifita.
Odotan vain, että tulisi ai- voille, jotka ovat kuilunsa suunnan-kaa
sormitella mattoja. Toisia teki- neet suoraan, sydäntäsi kohti, mutta,
sin virkaten, toisia ommellen, toisia joita ei ole sen koommin nähty?
koukkuamalla. Ja missä aika parem- Minne olet ne menettänyt? Kysyn si-mi.
n kuluu kuin räsykasan ympärillä! nulta. Ei jälkeäkään, ei merkkiäkään.
yäa, kun pääsimme usvasta ja idässä oli meille onneiksi, että satuimme jääväin
oli moniaita korkeita cirrus-pil- sohjoon, sillä se paikalla hidastutti
viä. 10 aikaan alkoi pohjoisesta ko- jonkun verran vauhtia, mutta, toiselta
hota hienoa stratus-huntua, mutta
kun se oli niin korkealla ja niin hienoa,
ei se meille haittaa tuottanut.
Aurinko näkyi siitä huolimatta täydelleen.
jNIutta auringon asemasta ja
kompassin poikkeumasta näkyi sel-puolen
se heikensi veneen ohjattavuutta.
Kuljemme ahtojäärröykkiÖn
ohi-, joka on oikealla puolella. Konetta
kallistetaan vasemmalle sillä seurauksella,
että kantosiipi hipaisee
röykkiötä niin läheltä, että löyhä lumi
On minullakin nappeja vielä kolmatta
sataa kappaletta, vaikka toiset
liiat napit vein Punaisen Ristin työhuoneeseen.
Älä sinäkään Isoäiti vie
'törkyä" mereen, ehkäp^ä ne Punainen
Risti ottaa vastaan. Kaikenlainen
sinne nyt sopii, kun ei öle aina
uutta saatavana.
Kukkien kerääjä olen myös aina ol-lui.
Kun y l i viisikymmentäkin ruukkua
kannoin syksyisin sisään, niin uk-koparka
haikaili:. ''Hullu tuo eukko
on." Mutta kun kehasin: "Sinä se
seniään olet ruusuista parhain", niin
jo lauhtui ja naurusuussa hörähteli.
Nyt olen irti siitä hommasta, kun
meillä.on sellainen kaasu, että kukat
eivät menesty. Sääliksi se käy jättää
niitä ulos paleltumaan, joten tulee
syksyisin tuoduksi joku sisään, vaikka
pitkin talvea saa niistä aina pois-
- taa ne, jotka kaasu on tappanut.
K i i n , paljonhan me kokoilijat
teemme turhaa työtä, vaan ainakin-rainulle
se on puoli elämää. Ja sittenhän
minä vasta hullu olisin jos
päivänkään elämästäni pois heittäisin.
j a nyt tahtoisin sanoa terveiset Hämeen
Mimmille. Me luimme sinun
matkakertomuksesi suurella mielenkiinnolla,
kun tiesimme että se oli
toita. Ukkoni tuntee sinut ja minä
tunnen Anitan. Toivon että hän voi
hnin. —.Selma M . on kuollut, kuoli
kai viikkoa aikaisemmin kuin sinun
kirjoituksesi oli Liekissä. Sylvia on
täällä Sarniassa.
Tervehdykset myöskin Sirpalle ja
Vienolle. Miksette kirjoita useam-
"^i-? Minä niin mielelläni lukisin
Liekistä teidän hauskoja ja taiteellisia
pakinoitanne.
rannaton valkea autius vain.
Luonnollista on, että lentäjän mieltä
alati askarruttaa maahantulopaikka.
Moottorit voivat tehdä tenän milloin
tahansa, ja ellei silloin ole paikkaa,
mihin voi laskeutua, oh lentäjä
pahassa pulassa. Mutta käänsipä
täällä katseensa minne tahansa, ei
merkkiäkään näkynyt missään maa-hanlaskupaikasta.
Jääkenttää saattoi
verrata lukemattomiin pieniin pel-totilkkuihin,
joita oli siinä sikin sokin
tolkuttomassa sekasorrossa. Ja kaikkien
näitten peltotilkkujen välillä oli
korkeat kiviaidat. Suhde oli aivan
päinvastainen kuin sen olisi pitänyt
olla. Aidat veivät enemmän tilaa
kuin viljelty maa. Jos maa olisi edes
ollut tasaista ja sileää, ei se olisi niin
silmää loukannut. Mutta tasaista
kohtaa ei näkynyt missään. Kaikkialle
näytti aura jättäneen kivien ja kantojen
väliin jälkensä. Siellä täällä oli
tosin pieni puronkin tapainen, mutta
tuhat tulimmaista, kuinka pieniä ne
olivat. Niiden poikki saattoi hypätä .
miten vain. 'Yksitoikkoisempaa maastoa
en ole milloinkaan nähnyt. Ei
vähintäkään vaihtelua. Ellei minulla
olisi ollut niin paljon, työtä kaikenlaisten
havaintojen ja muistiinpanojen
teossa, olisi varmaan näköalan yksitoikkoisuus
ja moottorien vakaa hyrinä
vaivuttanut minut uneen. Mutta
minulla oli hommaa Ja siksi pysyin
hereillä. Riiser-Larsen sittemmin
kuiskasi minulle,aHtä hän oli nukahtanut.
Ymmärrän äen niin hyvin, hänellähän
oli kaikkein yksitoikkoisin
työ.
Keskilämpö lennon aikana lienee
ollut noin —13X\ -N 24 pysytteli
Jt^iihumme usein kaikista Liekin ys- kaiken aikaa läheisyydessämme eikä
^''^"^'stä. kirjoittavista ystävistä, enkä ollut puhettakaan siitä .että olisi erot-ole
kuullut koskaan sanottavan muu- tu. — Minä koetin kerran toisensa
ta kuin h y v ä ä— ja että yhä saisim- jälkeen mitata auringon korkeuden,
teidän kaikkien pakinoita lukea, mutta ilman minkäänlaisia tuloksia.
h te. ystävät, joilla on kokoilemi- .\urinko kyllä näkyi niinkuin pitikin,
halu, kokoilkaa vaan, välittämät- mutta horisontti oli aivan kelvoton,
tä •
Els
tivaan,
että olimme joutuneet melkoi- pöllähtää korkealle ilmaan. Hei —
sen matkan lännemmäksi. Ei sen tuossa on toinen vasemmalla rannalk
vuoksi oilut muuta neuvoa kuin.ruve- ja se näyttää vielä mahtavammalta ja'
ta itää kohti poikkeamaan. En ole pelottavammalta. Voimmeko selviy-milloinkaan
nähnyt mitään niin autio- tyä siitä?- Jännitys on ankara sen
ta ja hylättyä. Olin luullut, että ai- mielestä, joka tässä on vain katsojana,
nakin silloin tällöin joku karhu het- Ohjaajaan se ei näytä vaikuttavan vä-keksi
rikkoisi , yksitoikkoisuuden, hääkään. Hän on täydelleen kylmä
•— asia ei koska häntä. Kun sanon,
että me millimetrilleen väistimme
röykkiön no. 2, niin ei tämä ole mitään
liioittelua. Odotin joka hetki
näkeväni vasemman siipilevyn tuhoutuvan.
Vauhti hiljeni nyt nopeaan
paksussa sohjossa ja me pysähdyimme
haaran perukkaan, keula aivan e-räässä
röykkiössä kiinni. Taas millimetrilleen.
Jos vauhtia olisi vielä vähän
riittänyt, olisi keulamme painunut
luttuun.
Jatkuu.
/^Jtä perästä tulevat ajattelevat,
''^mme oman aikamme-ja tänne ne
rojuf jäävät.
H A R A K K A .
Kings Bayssa olimme koko joukon
kokeilleet keinotekoisilla, sekstanttiin
kiinintetyillä horisonteilla — sekstantit
olivat amerikkalaisia bulbiseks-
ISIutta ei — ei kerrassaan mitään elävää.
Jos olisin tämän varmaan tien- •
nyt, niin luulenpa, että olisin ottanut
kirpun matkaan, jotta olisi lähettyvillä
ollut edes jotakin elämää.
22:ntena klo 1.15 aamulla tulimme
ensimmäisen edes jonkin kokoisen
vesipaikan seuduille. Se ei ollut
railo, vaan lampi, josta ulottui haaroja
eri suuntiin. Tässä oli ensimmäinen
tilaisuus laskeutua maihin, mitä
meillä oli. Havaintojemme mukaan
meidän piti olla pohjoisella leveydellä
SS", mutta pituusasteesta meillä ei
ollut aavistustakaan. Se kyllä oli varmaa,
että me olimme ajautuneet länttä
kohti, mutta kuinka kauas? Kun
Feucht samalla ilmoitti, että bentsii-nistä
puolet oli kulunut, oli selvä, että
meidän tuli pyrkiä maahan. Aikomuksemme
oli laskeutua alas, tehdä
havainnot, mitkä paikanmääräykseen
olivat tarpeen, .ja sitten toimia sen.
mukaan kuin olosuhteet sallivat. Mutta
nyt oli ratkaistava, missä oli maahan
tultava. Itse alastulo tietysti
voitiin turvallisemnlin suorittaa veteen,
mutta sitä vastaan voi huomauttaa,
että jää saattoi ahtautua kokoon
ja ruhjoa koneet, ennenkuin ennätimme
taas nousta lentoon. Olimme sen
vuoksi yksimieliset siitä, että jos vain
tarjoutuisi mahdollisuutta, laskeutuisimme
jäälle. Vaivuimme sen
vuoksi suuria kaaria lentäen alemmaksi.
Tätä temppua tehtäessä takamoottori
alkoi pahasti vehkeillä ja
tämä muutti koko tilanteen. Sen sijaan,
että olisimme valinneet, täytyi
meidän nyt tyytyä siihen, mitä tarjona
oli. Kone oli vielä liian raskas,
jotta se olisi yhdellä moottorilla i l massa
pysynyt. Täytyi suorittaa hätälasku.
Olimme jo niin matalalla, ettemme
enää voineet päästä päälampeen,vaan
täytyi meidän tyytyä lähimpään haa-'
raan. Tämä ei ollut erikoisen miellyttävä
K I I N A N mieshukka seitsemän sotavuoden
aikana on ollut 2,802,220
miestä. Japanin mieshukka Kiinan
rintamalla arvioidaan vähän pieneni-mäksi.
-
''Mmm
Venäläis-canadalaincn Nyasta Zac-täynnään
lumisohjoa ja pieniä hanki esittelee yhtä taiteellista käsi-jäälohkareita.
Mutta, kuten sanoin, työtä heidän hyväntekeväisyysmyy-valitsemisen
varaa ei ollut. Tämmöi- jäisiss^n. •
m
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 9, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441209 |
Description
| Title | 1944-12-09-03 |
| OCR text | IQ44 LAUANTAINA, JOULUKUUN 9 PÄIVÄNÄ Sivu S T LTTUURIi kouin. Tämä usva totta puhuakseni oli minulle melkoinen yllätys. Emme olleet odottaneet sitä näin varhain, emmekä niin laajalla alalla. Tämä ei varmaankaan ollut paikallista sumua. Valtavan laaja Jcenttä o l i edessämme. Kaksi kokonaista tuntia kesti lentää sen yli, runsaasti 200 kilometriä. Silloin tällöin näimme siinä allamme jonkun aivan pienen aukon, mutta emme koskaan niin ^ui^rta, että olisin saar.ut tilaisuuden käyttää tuulenkan- 10- ja nopeusmittariani. Mutta nämä aukot olivat tavallaan hyvinkin niieJenkiintoisia. Niistä sain käsitvs- _ lantteja — mutta tulokset oUvat oi- sissä tilaisuuksissa on kj^m^^^^^ C3 n (3 O C3 011 r IS S ^^^^ sangen epätyydyttäviä, jopa sii- nen ohjaaja tarpeen, mies, Joka ei me- II l j ^ \ s - l jien määrään, e neta malttiaan, vaan kädenkääntees-ne kerrassaan. Minun oli sen vuoksi sa muodostaa selvän käsityksen ja sen tyytyminen yksinomaan siihen, mitä mukaan tyynesti toimii. Pieninkin luonto tarjosi käytettäväksi. Mutta se horjahtaminen vaikuttaisi, että peli ei ollut ensinkään aulis. Horisontti menetettäisiin. Haara oli nipin näpin siksi leveä, että kone siihen sopi, joten (Jatkoa) . ..^ olisi ollut edes joltinenkin moottori- Peilasimme Amsterdamm huipun voima, olisi voinut tunkeutua tälle le-ja suuntasimme pohjoista kohti usvan veydelle saakka. Vähän^lo S:n jälkeen alkoi allamme oleva usva hopeaan vaalefta, kunnes se katosi äkkiä kuin taian kautta ja edessämme oli kuulun ahtojään laaja hohtava lakeus. Mitä onnettomuuksia oletkaan, rannaton valkeus, vuosien kuluessa aiheuttanut, kumka paljon oletkaan nähnyt hätää ja kurjuutta! Mutta onpa vastaasi sattuut semmoisiakin, jotka ovat niskoilesi jalkansa laskeneet ja pakottlaneet sinut polvistumaan. Muistatko Nansenin ja Jo-hanseiiin? Muistatko Abruzzien herttuan? Muistatko Pearyn? :Muis-tatko, kuinka he samosivat sinun kokonaan, puuttui. Taivas ja jää sulivat yhteen: Vasta kaksi tuntia sen jälkeen kuin olin Amsterdam-saaren peilannut, sain tilaisuuden tarkastaa vauhtia ja tuulenfcantoa. Mitä oli tapahtunut niiden kahden tunnin kuluessa? Niin, sitä totisesti oli vaikea nähdä. Ellei ole tilaisuutta määrätä tuulenkantoa ja nopeutta, on luonnollisestikin mahdotonta määrätä tuulen suunta, kun sitä kiitää kautta ilman 150 kilometrin nopeudella. Se oli kylläkin sel-ei sen puolesta näyttänyt vaaraa olevan. Kuka poropeukalo tahansa olisi siihen osannut miten kuten. Ei, mo-lemmalla puolella kohoavat korkeat ahtojääröylykiöt ne vaarallisia olivat. Koneen ohjaaminen niitten välitse siten, etteivät siivet vahingoittuneet, se se mestaria kysyi. Tulimme alas, niin että sohjo räiskästi, ja sitten alkoi liukuminen ja ohjaajan tuli ratkaista ehkä vaikein tehtävä, mitä koskaan kukaan lentäjä oli vielä ratkaissut. Se Sinun täytj^y oppia kunnioittamaan moisia miehiä. Mutta mitä olet tä s i i t ä , minkälaista alla oleva pinta pojkkj ja kuinka he, missä sinä teit Dli. Meri oli täällä täynnään aivan vastarintaa, pakottivat sinut polville-pie. niä jäitä, joiden välillä oli vettä, gjp Tä""iä ihmeellinen muodostus oli vallitsevana aina leveydelle 82" N , ja tehnvt niiden miesten suur.elle luvulle, ole:) vakuutettu siitä, että laiva, jolla j^tka ovat koettaneet ponnistaa p6is — syleilystäsi — onnistumatta? Mitä ma^-uiu paljon ja monenlaisia maton- olet tehnyt kaikille niille uljaille lai-kuifita. Odotan vain, että tulisi ai- voille, jotka ovat kuilunsa suunnan-kaa sormitella mattoja. Toisia teki- neet suoraan, sydäntäsi kohti, mutta, sin virkaten, toisia ommellen, toisia joita ei ole sen koommin nähty? koukkuamalla. Ja missä aika parem- Minne olet ne menettänyt? Kysyn si-mi. n kuluu kuin räsykasan ympärillä! nulta. Ei jälkeäkään, ei merkkiäkään. yäa, kun pääsimme usvasta ja idässä oli meille onneiksi, että satuimme jääväin oli moniaita korkeita cirrus-pil- sohjoon, sillä se paikalla hidastutti viä. 10 aikaan alkoi pohjoisesta ko- jonkun verran vauhtia, mutta, toiselta hota hienoa stratus-huntua, mutta kun se oli niin korkealla ja niin hienoa, ei se meille haittaa tuottanut. Aurinko näkyi siitä huolimatta täydelleen. jNIutta auringon asemasta ja kompassin poikkeumasta näkyi sel-puolen se heikensi veneen ohjattavuutta. Kuljemme ahtojäärröykkiÖn ohi-, joka on oikealla puolella. Konetta kallistetaan vasemmalle sillä seurauksella, että kantosiipi hipaisee röykkiötä niin läheltä, että löyhä lumi On minullakin nappeja vielä kolmatta sataa kappaletta, vaikka toiset liiat napit vein Punaisen Ristin työhuoneeseen. Älä sinäkään Isoäiti vie 'törkyä" mereen, ehkäp^ä ne Punainen Risti ottaa vastaan. Kaikenlainen sinne nyt sopii, kun ei öle aina uutta saatavana. Kukkien kerääjä olen myös aina ol-lui. Kun y l i viisikymmentäkin ruukkua kannoin syksyisin sisään, niin uk-koparka haikaili:. ''Hullu tuo eukko on." Mutta kun kehasin: "Sinä se seniään olet ruusuista parhain", niin jo lauhtui ja naurusuussa hörähteli. Nyt olen irti siitä hommasta, kun meillä.on sellainen kaasu, että kukat eivät menesty. Sääliksi se käy jättää niitä ulos paleltumaan, joten tulee syksyisin tuoduksi joku sisään, vaikka pitkin talvea saa niistä aina pois- - taa ne, jotka kaasu on tappanut. K i i n , paljonhan me kokoilijat teemme turhaa työtä, vaan ainakin-rainulle se on puoli elämää. Ja sittenhän minä vasta hullu olisin jos päivänkään elämästäni pois heittäisin. j a nyt tahtoisin sanoa terveiset Hämeen Mimmille. Me luimme sinun matkakertomuksesi suurella mielenkiinnolla, kun tiesimme että se oli toita. Ukkoni tuntee sinut ja minä tunnen Anitan. Toivon että hän voi hnin. —.Selma M . on kuollut, kuoli kai viikkoa aikaisemmin kuin sinun kirjoituksesi oli Liekissä. Sylvia on täällä Sarniassa. Tervehdykset myöskin Sirpalle ja Vienolle. Miksette kirjoita useam- "^i-? Minä niin mielelläni lukisin Liekistä teidän hauskoja ja taiteellisia pakinoitanne. rannaton valkea autius vain. Luonnollista on, että lentäjän mieltä alati askarruttaa maahantulopaikka. Moottorit voivat tehdä tenän milloin tahansa, ja ellei silloin ole paikkaa, mihin voi laskeutua, oh lentäjä pahassa pulassa. Mutta käänsipä täällä katseensa minne tahansa, ei merkkiäkään näkynyt missään maa-hanlaskupaikasta. Jääkenttää saattoi verrata lukemattomiin pieniin pel-totilkkuihin, joita oli siinä sikin sokin tolkuttomassa sekasorrossa. Ja kaikkien näitten peltotilkkujen välillä oli korkeat kiviaidat. Suhde oli aivan päinvastainen kuin sen olisi pitänyt olla. Aidat veivät enemmän tilaa kuin viljelty maa. Jos maa olisi edes ollut tasaista ja sileää, ei se olisi niin silmää loukannut. Mutta tasaista kohtaa ei näkynyt missään. Kaikkialle näytti aura jättäneen kivien ja kantojen väliin jälkensä. Siellä täällä oli tosin pieni puronkin tapainen, mutta tuhat tulimmaista, kuinka pieniä ne olivat. Niiden poikki saattoi hypätä . miten vain. 'Yksitoikkoisempaa maastoa en ole milloinkaan nähnyt. Ei vähintäkään vaihtelua. Ellei minulla olisi ollut niin paljon, työtä kaikenlaisten havaintojen ja muistiinpanojen teossa, olisi varmaan näköalan yksitoikkoisuus ja moottorien vakaa hyrinä vaivuttanut minut uneen. Mutta minulla oli hommaa Ja siksi pysyin hereillä. Riiser-Larsen sittemmin kuiskasi minulle,aHtä hän oli nukahtanut. Ymmärrän äen niin hyvin, hänellähän oli kaikkein yksitoikkoisin työ. Keskilämpö lennon aikana lienee ollut noin —13X\ -N 24 pysytteli Jt^iihumme usein kaikista Liekin ys- kaiken aikaa läheisyydessämme eikä ^''^"^'stä. kirjoittavista ystävistä, enkä ollut puhettakaan siitä .että olisi erot-ole kuullut koskaan sanottavan muu- tu. — Minä koetin kerran toisensa ta kuin h y v ä ä— ja että yhä saisim- jälkeen mitata auringon korkeuden, teidän kaikkien pakinoita lukea, mutta ilman minkäänlaisia tuloksia. h te. ystävät, joilla on kokoilemi- .\urinko kyllä näkyi niinkuin pitikin, halu, kokoilkaa vaan, välittämät- mutta horisontti oli aivan kelvoton, tä • Els tivaan, että olimme joutuneet melkoi- pöllähtää korkealle ilmaan. Hei — sen matkan lännemmäksi. Ei sen tuossa on toinen vasemmalla rannalk vuoksi oilut muuta neuvoa kuin.ruve- ja se näyttää vielä mahtavammalta ja' ta itää kohti poikkeamaan. En ole pelottavammalta. Voimmeko selviy-milloinkaan nähnyt mitään niin autio- tyä siitä?- Jännitys on ankara sen ta ja hylättyä. Olin luullut, että ai- mielestä, joka tässä on vain katsojana, nakin silloin tällöin joku karhu het- Ohjaajaan se ei näytä vaikuttavan vä-keksi rikkoisi , yksitoikkoisuuden, hääkään. Hän on täydelleen kylmä •— asia ei koska häntä. Kun sanon, että me millimetrilleen väistimme röykkiön no. 2, niin ei tämä ole mitään liioittelua. Odotin joka hetki näkeväni vasemman siipilevyn tuhoutuvan. Vauhti hiljeni nyt nopeaan paksussa sohjossa ja me pysähdyimme haaran perukkaan, keula aivan e-räässä röykkiössä kiinni. Taas millimetrilleen. Jos vauhtia olisi vielä vähän riittänyt, olisi keulamme painunut luttuun. Jatkuu. /^Jtä perästä tulevat ajattelevat, ''^mme oman aikamme-ja tänne ne rojuf jäävät. H A R A K K A . Kings Bayssa olimme koko joukon kokeilleet keinotekoisilla, sekstanttiin kiinintetyillä horisonteilla — sekstantit olivat amerikkalaisia bulbiseks- ISIutta ei — ei kerrassaan mitään elävää. Jos olisin tämän varmaan tien- • nyt, niin luulenpa, että olisin ottanut kirpun matkaan, jotta olisi lähettyvillä ollut edes jotakin elämää. 22:ntena klo 1.15 aamulla tulimme ensimmäisen edes jonkin kokoisen vesipaikan seuduille. Se ei ollut railo, vaan lampi, josta ulottui haaroja eri suuntiin. Tässä oli ensimmäinen tilaisuus laskeutua maihin, mitä meillä oli. Havaintojemme mukaan meidän piti olla pohjoisella leveydellä SS", mutta pituusasteesta meillä ei ollut aavistustakaan. Se kyllä oli varmaa, että me olimme ajautuneet länttä kohti, mutta kuinka kauas? Kun Feucht samalla ilmoitti, että bentsii-nistä puolet oli kulunut, oli selvä, että meidän tuli pyrkiä maahan. Aikomuksemme oli laskeutua alas, tehdä havainnot, mitkä paikanmääräykseen olivat tarpeen, .ja sitten toimia sen. mukaan kuin olosuhteet sallivat. Mutta nyt oli ratkaistava, missä oli maahan tultava. Itse alastulo tietysti voitiin turvallisemnlin suorittaa veteen, mutta sitä vastaan voi huomauttaa, että jää saattoi ahtautua kokoon ja ruhjoa koneet, ennenkuin ennätimme taas nousta lentoon. Olimme sen vuoksi yksimieliset siitä, että jos vain tarjoutuisi mahdollisuutta, laskeutuisimme jäälle. Vaivuimme sen vuoksi suuria kaaria lentäen alemmaksi. Tätä temppua tehtäessä takamoottori alkoi pahasti vehkeillä ja tämä muutti koko tilanteen. Sen sijaan, että olisimme valinneet, täytyi meidän nyt tyytyä siihen, mitä tarjona oli. Kone oli vielä liian raskas, jotta se olisi yhdellä moottorilla i l massa pysynyt. Täytyi suorittaa hätälasku. Olimme jo niin matalalla, ettemme enää voineet päästä päälampeen,vaan täytyi meidän tyytyä lähimpään haa-' raan. Tämä ei ollut erikoisen miellyttävä K I I N A N mieshukka seitsemän sotavuoden aikana on ollut 2,802,220 miestä. Japanin mieshukka Kiinan rintamalla arvioidaan vähän pieneni-mäksi. - ''Mmm Venäläis-canadalaincn Nyasta Zac-täynnään lumisohjoa ja pieniä hanki esittelee yhtä taiteellista käsi-jäälohkareita. Mutta, kuten sanoin, työtä heidän hyväntekeväisyysmyy-valitsemisen varaa ei ollut. Tämmöi- jäisiss^n. • m |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-09-03
