1944-12-09-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu2 LAUAXtAIXA, JOULUKUUN 9 PÄIVÄNÄ 1944
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the *Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter :
Tilaushinnat:
1 vk.
6 kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Ylidysvaltoihin:
...$2.00
... 1.10
;.. .60
.. .$2.50
... 1.40
Suomeen muualle ulkomaille:
1 vk. ..$3.00
6 kk........ . . . . . . . ' . . N . 1.65
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palsta tuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinnatjissyvistä
Ilmoituksista: Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni-mieen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West. Sudbury, Ontario
• Toimittaja A. Päiviö ,
Liekkiin aijotut, kirjoitukset osoitettava:
mm p.p. Box 69 Sudbury, Ont.
Toimituksen kulmasta
Lopullisesti voidaan nyt mainita,
että Vapauden levitysryntäyksen yhteydessä,
joka päättyi viime viikolla^
hankittiin Liekille 216 uutta tilausta
ja 417 uudistusta, siis yhteensä 633.
Parhain kiitos kaikille niille, jotka
lehteämme näin hyvin edustivat.
• * *
}Vawonan kirjoittaja aikoinaan —
onkohan siitä vuoden paikkeille — /ö-heUi
noin- vaan lehteämme avustaakseen
useita lukuja tuosta uudesta, valmistumaisillaan
olevasta teoksestaan.
Ja ne julkaistiin. Myöhemmin sitten
sovittiin koko teoksen julkaisemisesta
ja niin tarina alettiin alusta. Tultuamme
siihen, niissä ennen julkaistut
luvut tulivat eteen, jouduimme hetken
harkitsemaan, mitä nyt on tehtävä —
hypättäväkö ne yli vai julkaistavako
uudelleen. Se seikka kuitenkin, että
lehdellemme on tämän jälkeen tullut
paljon uusia tilaajia ja vielä enempi
uusia lukijoita, vei siihen johdonmukaiseen
ratkaisuun, että julkaisemme
koko tarinan järjestyksessään loppuun
asti, joten vanhat lukijamme
vaivat hyväntahtoisesti suhtautua a-siaan
parhaansa mukaan.
* *
Joulukirjoituksia saapui tyydyttävästi
ja tervehdyksiä enempi kuin o-sasimme
odottaakaan. Ke nähdään
seuraavassa numerossa, joka on lehtemme
virallinen joulunumero, vaikkapa
se tuleekin hyvän askeleen ennen •
juhlapäivää. — AP.
CAN.-VDAN SUOM. Järjestön t.p.
kqinitea on lähettänyt pääministeri
Kingille sähkösanoman, jossa hyväksytään
hänen taistelunsa Canadan
'kansallisen yhtenäisyyden säilyttämisessä
ja lausutaan luottamus häneen
ja puolustusministeriin, kenraali Mc-
Naughtoniin, nykyisessä täydennysjoukkojen
kysymyksestä aiheutuneessa
kriisissä.
PÄÄMINISTERI Churchin täytti
marrask, 30 p:nä 70 vuotta, mutta
sanotaan, hän vietti sen työnsä ääressä.
Kirje Webster's
Cömersista
Olen asunut tällä paikkakunnalla
kolmea kuukautta vaille 40 vuotta.
Se on pitkä aika ihmiselämässä ja sillä
ajalla näkee paljon muutoksia tapahtuvan,
myöskin ympäristössään.
Tullessamme tänne, oli neljällä nel-jännesseksuunalla
yhdeniiurkassa oikein
pieni kouluhuone, toisen vielä
pienempi postikonttorij jota hoiti Mr.
Webster. Hän oli palvellut sen
homesteadin ja hänen perhettään asui
samalla maakappaleella pienoisella
farmilla. Samanlainen pieni farmi oli
sillä palalla, missä oli koulu. Toisilla
'kahdella neljännesseksuunalla ei ollut
asukkaita ollenkaan.
Nyt on tällä alueella neljän luokkahuoneen
koulu, haali, postikonttori ja
kauppa samassa sekä kaksi isompaa
kauppaa, ja 70 taloa^, jotka ovat enimmäkseen
ensiluokkaisia laadultaan,
Samassa suhteessa on kasvanut ympäristökin,
jossa silloin oli ainoastaan
kuusi asukasta. Peivattu tie on kylän
läpi ja yleensä on tiet kohtalaiset;
40 vuotta sitten ne kiertelivät
kantojen ympäri kuin karjapolut.
Kun Mälkosaarella Kalevan Kansa-
yhtiö alkoi hajaantua ja tultiin
Vancouveriin, niin muodostui ryhmä
ihmisiä, jotka olivat vielä halukkaita
pysymään koossa. Niin lähdettiin
metsätöihin tänne ja sitten vuoden
kuluttua ostettiin tämä neljännessek-suuna
maata, jossa on koulu ja Suomalaisen
Järjestön haali.
Xiin alettiin yhteistoiminnalla ja
siitä on jatkunut yhteistoiminnan tarve
monissa muodoissa. \'aikka haali
oli takavarikoitu ja SJ:n toiminta lakkautettu,
niin toiminta ei keskuudessamme
tyyten lakannut, vaan otettiin
osaa Punaisen Ristin toimintaan ja
perustettiin Voiton klubi, joka toimii
vieläkin, koska lopullista voittoa ei
ole vieläkään saavutettu fasismin pedon
yli.
Osuustoiminnallisissa hommissa on
ollut ristiriitoja, ikävä kyllä, mutta
ne^ovat omalla tavallaan laimentuneet
ja parhaiten korjaantuvat jos jokainen
menee itseensä. Kaikki eri kansallisuudet
täällä kannattavat näitä
yhteistoimintoja.
No niinr Monet toverit, ystävät,
naapurit, kysyivät, eikö ole ikävä lähteä
kodista ja ympäristöstä, jossa on
niin kauan asunut? Onhan se. Tuntuu
kuin repisi jotain itsestään irti,
tuntuu kuin kaikki rikkoutuisi, luhistuisi.
Näin on tunteiden valta sanonut.
Mutta ajatusten valta sanoo —
eteenpäin elävän mieli, tee minkä näet
oikeaksi ja parhaaksi.
Sydämellinen kiitos toverit siitä vi-lätyksellisestä
lähtijäistilaisuudesta,
jonka järjestitte minulle vanhassa kodissani
ja toitte syömiset ja juomiset
tullessanne. Kiitos Maiju Laineelle
niistä ihanista liljan kukista; ne säilyivät
kauan ja täyttivät tuoksullaan
talon. Kiitos oikein paljon rannekellosta,
jonka sain teiltä muistoksi. Kiitos
niille tovereille, jotka eivät olleet
läsnä, multa ottivat osaa tähän hommaan.
Kiitos Voitto-klubin jäsenille,
jotka olitte alkuunpanijoina. Elämäni
loppuun asti säilyy muistissani suurilukuinen
osanottonne, ja tyttöjen
laulut, soitot y.ni.
Joskus kirjoitan uudesta paikastani.
HEN-NI BELL.
Kov^at sanat
Oi. voi, mitähän tässä nyt oikein
tekisi, pitäisikö olla oman päänsä mukaan
vai taipuako komentoon, mene
ja tiedä.
Miriami kirjoitti^ äskettäin tuolta
parin sadan mailin päästä, että —
''Mitä sinä inamma oikein munkit
siellä farmilla? Sehän on ollut piihe
jo viime talvesta, että .tulet luokseni
täksi talvea, ja nyt kuulen Ja näen kirjeestäsi,
että sinulla on vielä niitä
'kucahäntiä' navetassa ja uusia odotat
syntymään. Aivan luulin kesällä,
että sinä ne kaikki hävitit. — Minä
nyt jo pian suutun ja sanon epäilykseni
sinulle, mamma, että sinä et varmaan
luota siihen, että pärjäisit ilman
tunkion hajua. Jos se on tosi,
väni sanovat? Jotkut sanovat: 'Älä
Iherran nimessä kotiasi jätä ja sinne
jäävuorten keskelle lähde, palellut
vielä, ja muutenkin on niin ikävää
jos nyt täältä poistut."
Mutta sanov-atpa toiset ystäväni
näinkin: "Parempi on sinulle, että
" menet talveksi muitten turviin; kovaa
se ainakin on naisen yksin farmilla olla
yli talven./'
Kaikkien neuvo tuntuu olevan paikallaan
hyväx ja niinpä tässä olen nyt
kuin monen tien haarassa. Mutta
taitaapa se aika lipsahtaa päivästä
toiseen tuumiessa, että mitähän, mitähän
tekisi? — Ja kun aikani tuota
tuumiskelen, niin pian on jo liika
myöhäistä lähteäkään.. Niin olkoonpa
sitten vaikka lähtemättä tälle talvelle.
ERAKKO.
Se elämä
Monen monta kertaa olen aikonut
tervehtiä Isoäitiä ja Hämeen ^Mimmiä
niin pääsisithän siitäkin pulasta. Voi- pakinakkeella, kuten Sirpa, sanoo,
sithan vaikka sipata säkillisen sitä vaan aina se on jäänyt. Nyt kuiten-tunkiota
tänne. Onhan minulla pari kin sain eri innostuksen, kuin luin Iso-lottia
maata, että saisi. tyhjätä sen äidin pakinan meidän kokoilemises-säkin
sisällön sinne vhdelle nurkalle tamme.
ja siellä saisit sitten käydä haistelemassa
ja astelemassa, jos farmille ikävä
tulisi. Keväällä sitten laittaisin
sen tunkion mansikan taimien juurelle.
Siinä koituisi kaksikin hyvää palvelusta
sen säkin sisällöstä."
Ajatella nyt, oma lapsi ja oma kasvattama
on noin ymmärtämätön, että
nyt vain farmilla ollaan sen hajun
vuoksi mikä tunkiosta nousee. Vaikka
kyllä hän silti ymmärtääkin, koska
hän ymmärsi sen, että mansikan taimetkin
tarvitsevat sitä voimaa, ^kilittä
että nyt yksi säkillinen Miriamin
maata rikastuttaisi, yaikka se pienikin
on, sitä hän ei ymmärtänyt. Oma
syyni, kun ei hän enempi ymmärrä, ja
siksi ei sopisi hänelle niinkään pahasti
vastata, kuin tässä nyt kirjoitan.
Ehkä vain sanon hänelle, että koeta
nyt lapseni ymmärtää, ettei se ole niin
helppo tehdä kuin sanoa. Pitää ajatella
aina vähän edemmäksi. Mitäs
sitten kun talvi on mennyt ja tulisin
takaisin farmille, niin ei olisi muita
eläväisiä kuin ehkä rottia ja saisip
nähdä niiden työn jäljet niin kauan'
kuin tätä kotia hallitsen.
Tuonpa vielä esille senkin puolen,
että kovalle tulisi erota noista kahdesta
vanhastapojastakin, Tomista ja
Maikista. Niin paljon he minua rakastavat,
ja mikä on hauskempaa
kuin olla rakastettu.
Kyllä ne ovatkin mustankipeitä toi-
Totisesti me kokoilemme I Pari
pientä käsilaukkua oli minullakin tähän
maahan tullessani ja nyt on ukko
ja mökki ja mpkin nurkat rojua
pullollaan. Ja ukko aina murisee:
'•Phöh, mikä lapsi sinä olet, kun kaiken
maailman rojut koluat ja kokoat!"
Erikoisesti hän vainosi pitkän
aikaa Etelä-Ameriikasta tuotuja
tossuja, jotka ripustin seinälle koristukseksi
ja samalla toimittamaan
kuk^karuukun virkaa; asetin näet vesilasin
kärkeen ja siihen vihreän köynnöksen
kasvamaan. Niin ne tossut,
mutta itse minä kuljin varvas ulkona
vanhoista tossuista. Ja joka kerta
•kun olin kompastua, ukko ärähti:
^'Ota nuo tossut seinältä ja pane
jalkaasi I"
''Nosseri", minä sanoin, "jalassa
ne eivät kauan kestäisi ja uusia en
saisi, sillä ystäväni, joka ne minulle
toi, on aikoja mennyt sinne missä ei
koota muistoja."
L'sein minullekin tulee mieleen, että
mitäs jos kuolen äkkiä enkä ehdi
hävittää vanhoja lumppuja. Siitä
pelosta kai se johtuu, etten ole "sä-kenhäntikauppaan"
uskaltanut mennä
kuin yhden kerran tänä syksynä
ja pari esinettä sieltä silloin tuli meille
lisää. Minulla ei olisi mitään apua
leipomisesta, saisin laittaa taikinan
joka päivä, sillä näin syksyisin täällä
kaikki klubit ja kirkot kokoilevat ta-sllleen.
Eri ovi on kummallakin, mis- varoita ja sitten tyhjissä kauppahuo-tä
heidät otan vastaan. Maikki kulkee
etuovesta ja Tomi takaovesta.
Tomi aina hyväilee minua koko olemuksellaan,
kam vaan satumme toisemme
tapaamaan, ja navetassa sitten
nojaa minuun ja odottaa maito-annostaan,
kun lypsän. Eikä minun
sovi heitä silitellä, että toinen näkisi,
silloin ;;yntyisi tappelu heidän välillään.
Niin, ei niitä vanhoja talon
asukkaita ja ystäviä ilkeä vähän tähden
hävittää, ei millään!
Miriami vielä kirjoittaa, että "et
sinä mamma tiedä yhtään mitään siitäkään,
milloin on joulu, kun yksin
olet siellä". :Mutta tuumaan vastata,
että minulla on almanakka seinällä
ja puetan kuusen, sepä sitten on
joulun merkkinä.
Miniä taasen kirjoitti Vancouverista:
'•Hauska kuulla [Miriamin kirjeestä,
että sinä mamma menet talveksi
hänen luoksensa. Minä tykkään että
menet, ettei aina tarvitse yksin olla."
Tuollaisia ne ovat. Ja mitäs ystä-neistoissa
myyvät. Tulin tänäkin aamuna
v-hden romukaupan ohi. ja niin
kova kuoleman pelko oli että koetin
olla katsomatta sinne päin, kun akku-nalla
näkyi vanhoja lampunvarjostimia.
/
Nyt tulee pian joulusiivouksen teko.
Silloin minä aina kokoan kaikki
pienet rihkanrat yhteen koriin, siivoan
huoneet ja sitten kysyn ukolta:
'•Mitäs tykkäät jos en pane kuvia
seinille enkä pieniä leluja ympäri huonetta?
Ja entä jos otetaan nuo pienet
hyllytkin pois seiniltä?"
Hän katsoo minuun ja sitten seiniin
ja tuumii:'
"Näyttää niin autiolta, annahan
olla niitä vähän, mutta älä kaiken
maailman rojua mätä nurkkiin.
Mutta hän tietää, että seuraavana
päivänä ne kaikki ovat paikallaan ja
ehkä pari kolme "hullutusta" lisää.
Sellaista se on, enkä minä enää
ajattele sitä, miten käy kun kuolen.
Minä elän aikani ja mipä nautin siitä
kun omistan suuren kirstun, johon
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 9, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-12-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki441209 |
Description
| Title | 1944-12-09-02 |
| OCR text | Sivu2 LAUAXtAIXA, JOULUKUUN 9 PÄIVÄNÄ 1944 (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the *Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter : Tilaushinnat: 1 vk. 6 kk. 3 kk. 1 vk. 6 kk. Ylidysvaltoihin: ...$2.00 ... 1.10 ;.. .60 .. .$2.50 ... 1.40 Suomeen muualle ulkomaille: 1 vk. ..$3.00 6 kk........ . . . . . . . ' . . N . 1.65 Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palsta tuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoishinnatjissyvistä Ilmoituksista: Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan ni-mieen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West. Sudbury, Ontario • Toimittaja A. Päiviö , Liekkiin aijotut, kirjoitukset osoitettava: mm p.p. Box 69 Sudbury, Ont. Toimituksen kulmasta Lopullisesti voidaan nyt mainita, että Vapauden levitysryntäyksen yhteydessä, joka päättyi viime viikolla^ hankittiin Liekille 216 uutta tilausta ja 417 uudistusta, siis yhteensä 633. Parhain kiitos kaikille niille, jotka lehteämme näin hyvin edustivat. • * * }Vawonan kirjoittaja aikoinaan — onkohan siitä vuoden paikkeille — /ö-heUi noin- vaan lehteämme avustaakseen useita lukuja tuosta uudesta, valmistumaisillaan olevasta teoksestaan. Ja ne julkaistiin. Myöhemmin sitten sovittiin koko teoksen julkaisemisesta ja niin tarina alettiin alusta. Tultuamme siihen, niissä ennen julkaistut luvut tulivat eteen, jouduimme hetken harkitsemaan, mitä nyt on tehtävä — hypättäväkö ne yli vai julkaistavako uudelleen. Se seikka kuitenkin, että lehdellemme on tämän jälkeen tullut paljon uusia tilaajia ja vielä enempi uusia lukijoita, vei siihen johdonmukaiseen ratkaisuun, että julkaisemme koko tarinan järjestyksessään loppuun asti, joten vanhat lukijamme vaivat hyväntahtoisesti suhtautua a-siaan parhaansa mukaan. * * Joulukirjoituksia saapui tyydyttävästi ja tervehdyksiä enempi kuin o-sasimme odottaakaan. Ke nähdään seuraavassa numerossa, joka on lehtemme virallinen joulunumero, vaikkapa se tuleekin hyvän askeleen ennen • juhlapäivää. — AP. CAN.-VDAN SUOM. Järjestön t.p. kqinitea on lähettänyt pääministeri Kingille sähkösanoman, jossa hyväksytään hänen taistelunsa Canadan 'kansallisen yhtenäisyyden säilyttämisessä ja lausutaan luottamus häneen ja puolustusministeriin, kenraali Mc- Naughtoniin, nykyisessä täydennysjoukkojen kysymyksestä aiheutuneessa kriisissä. PÄÄMINISTERI Churchin täytti marrask, 30 p:nä 70 vuotta, mutta sanotaan, hän vietti sen työnsä ääressä. Kirje Webster's Cömersista Olen asunut tällä paikkakunnalla kolmea kuukautta vaille 40 vuotta. Se on pitkä aika ihmiselämässä ja sillä ajalla näkee paljon muutoksia tapahtuvan, myöskin ympäristössään. Tullessamme tänne, oli neljällä nel-jännesseksuunalla yhdeniiurkassa oikein pieni kouluhuone, toisen vielä pienempi postikonttorij jota hoiti Mr. Webster. Hän oli palvellut sen homesteadin ja hänen perhettään asui samalla maakappaleella pienoisella farmilla. Samanlainen pieni farmi oli sillä palalla, missä oli koulu. Toisilla 'kahdella neljännesseksuunalla ei ollut asukkaita ollenkaan. Nyt on tällä alueella neljän luokkahuoneen koulu, haali, postikonttori ja kauppa samassa sekä kaksi isompaa kauppaa, ja 70 taloa^, jotka ovat enimmäkseen ensiluokkaisia laadultaan, Samassa suhteessa on kasvanut ympäristökin, jossa silloin oli ainoastaan kuusi asukasta. Peivattu tie on kylän läpi ja yleensä on tiet kohtalaiset; 40 vuotta sitten ne kiertelivät kantojen ympäri kuin karjapolut. Kun Mälkosaarella Kalevan Kansa- yhtiö alkoi hajaantua ja tultiin Vancouveriin, niin muodostui ryhmä ihmisiä, jotka olivat vielä halukkaita pysymään koossa. Niin lähdettiin metsätöihin tänne ja sitten vuoden kuluttua ostettiin tämä neljännessek-suuna maata, jossa on koulu ja Suomalaisen Järjestön haali. Xiin alettiin yhteistoiminnalla ja siitä on jatkunut yhteistoiminnan tarve monissa muodoissa. \'aikka haali oli takavarikoitu ja SJ:n toiminta lakkautettu, niin toiminta ei keskuudessamme tyyten lakannut, vaan otettiin osaa Punaisen Ristin toimintaan ja perustettiin Voiton klubi, joka toimii vieläkin, koska lopullista voittoa ei ole vieläkään saavutettu fasismin pedon yli. Osuustoiminnallisissa hommissa on ollut ristiriitoja, ikävä kyllä, mutta ne^ovat omalla tavallaan laimentuneet ja parhaiten korjaantuvat jos jokainen menee itseensä. Kaikki eri kansallisuudet täällä kannattavat näitä yhteistoimintoja. No niinr Monet toverit, ystävät, naapurit, kysyivät, eikö ole ikävä lähteä kodista ja ympäristöstä, jossa on niin kauan asunut? Onhan se. Tuntuu kuin repisi jotain itsestään irti, tuntuu kuin kaikki rikkoutuisi, luhistuisi. Näin on tunteiden valta sanonut. Mutta ajatusten valta sanoo — eteenpäin elävän mieli, tee minkä näet oikeaksi ja parhaaksi. Sydämellinen kiitos toverit siitä vi-lätyksellisestä lähtijäistilaisuudesta, jonka järjestitte minulle vanhassa kodissani ja toitte syömiset ja juomiset tullessanne. Kiitos Maiju Laineelle niistä ihanista liljan kukista; ne säilyivät kauan ja täyttivät tuoksullaan talon. Kiitos oikein paljon rannekellosta, jonka sain teiltä muistoksi. Kiitos niille tovereille, jotka eivät olleet läsnä, multa ottivat osaa tähän hommaan. Kiitos Voitto-klubin jäsenille, jotka olitte alkuunpanijoina. Elämäni loppuun asti säilyy muistissani suurilukuinen osanottonne, ja tyttöjen laulut, soitot y.ni. Joskus kirjoitan uudesta paikastani. HEN-NI BELL. Kov^at sanat Oi. voi, mitähän tässä nyt oikein tekisi, pitäisikö olla oman päänsä mukaan vai taipuako komentoon, mene ja tiedä. Miriami kirjoitti^ äskettäin tuolta parin sadan mailin päästä, että — ''Mitä sinä inamma oikein munkit siellä farmilla? Sehän on ollut piihe jo viime talvesta, että .tulet luokseni täksi talvea, ja nyt kuulen Ja näen kirjeestäsi, että sinulla on vielä niitä 'kucahäntiä' navetassa ja uusia odotat syntymään. Aivan luulin kesällä, että sinä ne kaikki hävitit. — Minä nyt jo pian suutun ja sanon epäilykseni sinulle, mamma, että sinä et varmaan luota siihen, että pärjäisit ilman tunkion hajua. Jos se on tosi, väni sanovat? Jotkut sanovat: 'Älä Iherran nimessä kotiasi jätä ja sinne jäävuorten keskelle lähde, palellut vielä, ja muutenkin on niin ikävää jos nyt täältä poistut." Mutta sanov-atpa toiset ystäväni näinkin: "Parempi on sinulle, että " menet talveksi muitten turviin; kovaa se ainakin on naisen yksin farmilla olla yli talven./' Kaikkien neuvo tuntuu olevan paikallaan hyväx ja niinpä tässä olen nyt kuin monen tien haarassa. Mutta taitaapa se aika lipsahtaa päivästä toiseen tuumiessa, että mitähän, mitähän tekisi? — Ja kun aikani tuota tuumiskelen, niin pian on jo liika myöhäistä lähteäkään.. Niin olkoonpa sitten vaikka lähtemättä tälle talvelle. ERAKKO. Se elämä Monen monta kertaa olen aikonut tervehtiä Isoäitiä ja Hämeen ^Mimmiä niin pääsisithän siitäkin pulasta. Voi- pakinakkeella, kuten Sirpa, sanoo, sithan vaikka sipata säkillisen sitä vaan aina se on jäänyt. Nyt kuiten-tunkiota tänne. Onhan minulla pari kin sain eri innostuksen, kuin luin Iso-lottia maata, että saisi. tyhjätä sen äidin pakinan meidän kokoilemises-säkin sisällön sinne vhdelle nurkalle tamme. ja siellä saisit sitten käydä haistelemassa ja astelemassa, jos farmille ikävä tulisi. Keväällä sitten laittaisin sen tunkion mansikan taimien juurelle. Siinä koituisi kaksikin hyvää palvelusta sen säkin sisällöstä." Ajatella nyt, oma lapsi ja oma kasvattama on noin ymmärtämätön, että nyt vain farmilla ollaan sen hajun vuoksi mikä tunkiosta nousee. Vaikka kyllä hän silti ymmärtääkin, koska hän ymmärsi sen, että mansikan taimetkin tarvitsevat sitä voimaa, ^kilittä että nyt yksi säkillinen Miriamin maata rikastuttaisi, yaikka se pienikin on, sitä hän ei ymmärtänyt. Oma syyni, kun ei hän enempi ymmärrä, ja siksi ei sopisi hänelle niinkään pahasti vastata, kuin tässä nyt kirjoitan. Ehkä vain sanon hänelle, että koeta nyt lapseni ymmärtää, ettei se ole niin helppo tehdä kuin sanoa. Pitää ajatella aina vähän edemmäksi. Mitäs sitten kun talvi on mennyt ja tulisin takaisin farmille, niin ei olisi muita eläväisiä kuin ehkä rottia ja saisip nähdä niiden työn jäljet niin kauan' kuin tätä kotia hallitsen. Tuonpa vielä esille senkin puolen, että kovalle tulisi erota noista kahdesta vanhastapojastakin, Tomista ja Maikista. Niin paljon he minua rakastavat, ja mikä on hauskempaa kuin olla rakastettu. Kyllä ne ovatkin mustankipeitä toi- Totisesti me kokoilemme I Pari pientä käsilaukkua oli minullakin tähän maahan tullessani ja nyt on ukko ja mökki ja mpkin nurkat rojua pullollaan. Ja ukko aina murisee: '•Phöh, mikä lapsi sinä olet, kun kaiken maailman rojut koluat ja kokoat!" Erikoisesti hän vainosi pitkän aikaa Etelä-Ameriikasta tuotuja tossuja, jotka ripustin seinälle koristukseksi ja samalla toimittamaan kuk^karuukun virkaa; asetin näet vesilasin kärkeen ja siihen vihreän köynnöksen kasvamaan. Niin ne tossut, mutta itse minä kuljin varvas ulkona vanhoista tossuista. Ja joka kerta •kun olin kompastua, ukko ärähti: ^'Ota nuo tossut seinältä ja pane jalkaasi I" ''Nosseri", minä sanoin, "jalassa ne eivät kauan kestäisi ja uusia en saisi, sillä ystäväni, joka ne minulle toi, on aikoja mennyt sinne missä ei koota muistoja." L'sein minullekin tulee mieleen, että mitäs jos kuolen äkkiä enkä ehdi hävittää vanhoja lumppuja. Siitä pelosta kai se johtuu, etten ole "sä-kenhäntikauppaan" uskaltanut mennä kuin yhden kerran tänä syksynä ja pari esinettä sieltä silloin tuli meille lisää. Minulla ei olisi mitään apua leipomisesta, saisin laittaa taikinan joka päivä, sillä näin syksyisin täällä kaikki klubit ja kirkot kokoilevat ta-sllleen. Eri ovi on kummallakin, mis- varoita ja sitten tyhjissä kauppahuo-tä heidät otan vastaan. Maikki kulkee etuovesta ja Tomi takaovesta. Tomi aina hyväilee minua koko olemuksellaan, kam vaan satumme toisemme tapaamaan, ja navetassa sitten nojaa minuun ja odottaa maito-annostaan, kun lypsän. Eikä minun sovi heitä silitellä, että toinen näkisi, silloin ;;yntyisi tappelu heidän välillään. Niin, ei niitä vanhoja talon asukkaita ja ystäviä ilkeä vähän tähden hävittää, ei millään! Miriami vielä kirjoittaa, että "et sinä mamma tiedä yhtään mitään siitäkään, milloin on joulu, kun yksin olet siellä". :Mutta tuumaan vastata, että minulla on almanakka seinällä ja puetan kuusen, sepä sitten on joulun merkkinä. Miniä taasen kirjoitti Vancouverista: '•Hauska kuulla [Miriamin kirjeestä, että sinä mamma menet talveksi hänen luoksensa. Minä tykkään että menet, ettei aina tarvitse yksin olla." Tuollaisia ne ovat. Ja mitäs ystä-neistoissa myyvät. Tulin tänäkin aamuna v-hden romukaupan ohi. ja niin kova kuoleman pelko oli että koetin olla katsomatta sinne päin, kun akku-nalla näkyi vanhoja lampunvarjostimia. / Nyt tulee pian joulusiivouksen teko. Silloin minä aina kokoan kaikki pienet rihkanrat yhteen koriin, siivoan huoneet ja sitten kysyn ukolta: '•Mitäs tykkäät jos en pane kuvia seinille enkä pieniä leluja ympäri huonetta? Ja entä jos otetaan nuo pienet hyllytkin pois seiniltä?" Hän katsoo minuun ja sitten seiniin ja tuumii:' "Näyttää niin autiolta, annahan olla niitä vähän, mutta älä kaiken maailman rojua mätä nurkkiin. Mutta hän tietää, että seuraavana päivänä ne kaikki ovat paikallaan ja ehkä pari kolme "hullutusta" lisää. Sellaista se on, enkä minä enää ajattele sitä, miten käy kun kuolen. Minä elän aikani ja mipä nautin siitä kun omistan suuren kirstun, johon |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-12-09-02
