Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 6, 1942

              Sivu 8
LAU.\NTAINA, KESÄKUUN 6 PÄIVÄNÄ
4C •
Intiaanipdätlikkö Jerry BlueyeS, Sex Naiions intiaanialueella Brantjördissa, näyttää vieraileville britti^'
Iäisille sotilaille känenesi-isiensä käyttämiä sota-asetta.
E U i l N T E N MERKITsiMLNKN
Amerikan suunlla karja-alueilla^^
enää tapahdu samaan tapaan kuin
ennen, jolloin karja vangittiin las.
soilla, ja omistajan merkki painettiin
sidottuun^läimeen hehkuvalla poIiin.
raudalla. Tämän raa'alta.vaikutta,
neen menettelyn sijaan omistajan lun.
tomerkki syövytetään nykyisin iy.
polla, joka syövyttää karvat ja na-han
pinnan, ei tuota eläimelle aiai.
nittavaa tuskaa ja kuitenkin fättää
pysyvää merkin.
Fieni ^'uuni"
- Yhdysvaltain ensimmäisen armei-jakunnan
varustelu jaosto on summj.
.tellu...5iiksi«iiehelle--äcllaiäen lämini-^
tyälaitteen, joka painaa paunan ja
unssin ja sytytetään samalla tavalla
kuin savukesytyttäjä. Tässä "uunis-sa"
voidaan käyttää polttoaineena ga-söliinia,
lamppuöljyä tai alkoholia.
Minä usk&n, että se, mitä nyt on,
sisältää kuten hauta yhdistelmän sii-täy
mitä oli, ja kuten kehto sicmnsn
siihen, mitä tuleva on.—Enjenttn.''
* * *
Raha vain voi sanoa: kaikki ra­kastavat
minua f
• V.
Ystävät ttilivat luokseni ja'Sanoivat^i^^^^^^
Näetkä, kädeV, jotka-kaiken tekevät, taistdevai^/
mene ja lattia laulu niiden kunniafesi;
rohkaiseva laulu. Ole^nmki^a taistelussa4-
Menin ihmisten, käsien luo,^'jotka kaikewtekevät.'
Tuhannen iaulua^on latdettuheille,-
joku hyvä lauluj joko-iiuise^ti' elää^
Lisäänkö tyhjien laulujen lukua?
Lisäänkö laulujen luktta, jotka sydämissä elävät?-
Katselin käsiä, jotka leväten taistelivat.
Niiden 'takaa näin koneiden mahtavina nousevan,
koneiden yli kohosi pää, muodotony paisunut.
Pää on hallitsija, -
sen nimi on raha ja hän, joka omistaa.
Hän sanoo miljoonille tule ja miljoonille mene,
koneen ääressä seisovia käsiä hän käskee:
tee tämä ja tee tuo.
Hän antaa heille palkaksi leipää, puutetta, vettä.--
Menin koneiden luo.
Käsien kärsivällisyys oli loppunut,
ne olivat päättäneet:
nteidän lepomme aika on tullut, taistelumme aika.
Koneet seisoivat liikkumattomina
ihmisistä tyhjien tehdassalien humisevissa holveissa,-
kilometri kilometrien jälkeen
kohosivat mustat kyljet ammottavin suin,
yksikään kuparihampainen kita ei syöksymyt tulta,
yksikään teräslevy ei laulanut voimaansa vasaran allai
Kuljin kumisevien rauta kylkien välissä, Jneni ihminen.
Sukelsin jättiläismäisten hammaspyörien loputtorruian-labyrinttiin.
Minä nauroin raudan mykkää liikkumattomuutta,-^,
minä nauroin koneiden voimatonta jättiläislepoa, .
^ Ihmisen käsi oli jättänyt ne, -
tämä ihme: . .
nyrkki, viisi öljyn tahrimaa sormea
ylitynecnä ajatukseen.
Täydellinen oli koneiden mykkäjepo,
kuollut röykkiö rautaa ne olivat
— kuin käärinliinat saarsivat terästä vauhtipyörien hihnat.
Työmiehen käsi oli jättänyt ne,
käsi, jossa ammattitaidon eläväksi tekevä salaisuus asuu."
Menin käsien luo, ihmisten.
Ele asuivat taloissa, joita-^oen takraamal pilvet saarsivat^
He asuivat kuin eläimet.
MtiUeL-sadoista ikkunoista katsoivat mintta^
terävät, älykkäät" silmät,
"He näyttivät nUnulU k(ainsa,
. ke:antQiv0t miunäe leipäämä: syöfjtö- ja juotfUiansa juoda.
Minä täysm. ikmisen keissä,
nnnä kHmtti» keidän lapsiaan palvelkmir
mina ptAmn- vahnoitle lohdutuksen^ sanoja.
Turun pualea murttel- praakas
. ^ JANW>-
Me x)ltti ybres^ merilj m%-^ja toi
Fretriksonni - Eetvartti. OI seilattu
Mesopötamias,- Ararat! vuaifel, Pä-pulä
mäes, Sistastjryveris Ja pohjois-naval.
Oltti sihe aikka aika raikuli
kisälei. Kapteenist määki oti hyyry,
mut kohontusi jungmanniks:
ku Suamesse seilatti, oi meil oikke
oma frekätti, ku Tiir-kin keisar änno
meil lahjako. Ja ku meil oi friskiste
raha, meinasi mä ja Eetvartti jättä
koko seilahiise ja pukserat näimise
satamasse;r
Näsävaaran pitäjäs oi kaks mail-mankuulu
flikka kauneurestas.
Töine flikka, mitä mä liunterasi,
oi viäl pahukse rikas, omist 13 hamet,
8 paitta, 6 pari rasvanahkassi piak-sui
ja hyvä rukki, ku oi äitvainaltas
periny.
Se oi yk^ ^vaunis suvine päivä ku
reisatti keskevaari ky3rril sil friiaus-reisul.
Mä annö itten kaupunkis
parperarif hiuka maalat; osti niinkö
kiWö> vai»t^ Juurakaiselt hyvä plak^
kai^fedlövku inakso 2 mk. ja räuti^^
puäristSfiinrpteinisormukse, ku mMi''
• 3Ö'p. - Pohdmiähen meil oi se nit^''
karmeätär LInteeni, ku nii hy\i tereä-*
pitävi ruumisarkui pruukas varvat.'
• Se •vaa* oi assias surkkia piial,' kule'
kukfe^ ihmine siin pitäjäsiiskaltanu
mitta uut-kauppa ajatel, ku piru pit-'
surkkia elämätäs yhres vaiihas riihes.
Muija pirivä ehtosi suuri kokouksi
tämä-sialu ' vihölise poislentämiselö'
ja pitäjä lukkari Ryyppynkreeni pit­siä!
h^nkelissipuhei;
Ihmise- oliva se riihen tähftj, ka
. piru sinimost-elämä pit. kovin kaikel
taval murlielissi.
Ku syksyehtosi ja suveiakki pit ih-miäte
siitsiutten kulkema, l u k i u he
. ain kaik rukoukse, ku ulkko osasiva.
Mfe mentti kerra Eet\'artin kans
stä kattoma ja kauhia meno siäl olki.
Ensin kuuius simmone pitkä ääni:
hui ' — ja' sit tul simmone kö-'
lina,-niinko siäl olis ollu 100 aukson^
meklari.
~Vaik me oltti Eetvartin kans ai-niiestcn
kanssa keskustelin heidän taisteluistaan.
He näyttivät minulle käsiään:
— katso tätä ja katso tätä —
isoisäni, isäni ja minä samaa vipua tehtaassa puristimme,
sama oli palkka, leipä, vesi ja puute.
Mutta pää on kasvanut liiaksi. —
5c on kasvanut kaiken yli, tuhahtaen, estäen.
Se on tullut korkeaksi ja estäväksi.
On aika että muutos tapahtuu.
On aika että nämä kädet hallitsevat.
•Mc katselimme kattojen yli tehtaiden äänettömiä rivejä,
me katselimme tehtaiden yli puutarhoja, joissa hallitsijat asuvat
Vanhat miehet tulivat luokseni ja sanoivat:
Kuinka emme nyt taistelisi, .
olemmehan monasti ennenkin taistelleen,
ja on totisesti aika lopultakin voittaa.
Xiin me keskustelimme,
niin annoimme katseemme lentää kattojen yli,
tehtaiden yli, paisuneen, muodottoman pään yli tulevaisuuta».
Me näimme hämystä unelmiemme kaupunkien nousevan,
me näimme tulevaisuuden tehtaat, ^
tulevaisuuden ihmisen.
Työtätekevien käsien herruuden,
ajatusten, herruuden
kaiken yli,
ARVO TVRTIAIXES.