1948-12-04-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Uni YRJÖ KOKKÖ:
(KAVNOKIRJALUNEN VlfKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus i^bllshing Ckmipany
Limited, 100-102 EUn Street West. Budburyt Ontario.
Reglsterttd at the Post Office X>epartment, Ottawa, as second
class matter. v
liekki Ubaestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-sivui8ena. sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: T^TSVALTOIHIN:'
1 vuosilcerta . . . . . . . . .$3.00 1 vuosikerta . . . . . ^.... .$3.75
6 kuulcautta . . . . . . . . 1.75 6 kuukautta ;.. 2.25
3 kuukautta 1.00
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $4J50 6 kuukautta .$2^
ILMOITUSHINNAT:
79 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-le^
nan ilmoitus $3.00 Ja sen yhtesrdes^' Julkaistava muisto-värsy
$1.00 Ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Eri-koishiiinat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen. ~ '
itslamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkolcetut maksU^ofioitukseti^on ostettava kustantajan
nimeen; Vapaus Publishing Company 'Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö. .
Uekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: ^
P. O. BOX 69 L I E K K I SUDBURY, ONT.
Toronton tyttökuoron pistäytyessä täällä meidänkin
kaalillamme helskyttelemässä laulujaan ja esittämässäjirvok-kaan
konserttiohjelmansa, mikä oli kaunista sekä kuulla että
nähdä, tuli varmaan jokaisen •mieheen ajatus: tuommoinen
kuoro pitäisi olla täällä meillä ja muuallakin, eikä vain Torontossa/
Ja siitä johtui edelleen ajatus nuorisoon 'ja varhaisnuorisoon^
lapsiin, heidän toimintaansa haaliemme sisällä.
^ Me vanhempi väki väsähdämme ja vanhimmasta päästä ^fois-iumme
kokonaafi, heidän olisi talomme täytettävä kuHtuuri-toiminnallaah
ja reippaalla elämällään.
Siis isät ja äidit, sedät ja tädit, kaikki toiminhan ystä-
' vät, otetaanpa tämä asia erikoiseen huomioon. Ajatellaan
sitä ja milloin tahansa siitä kokouksessa keskustellaan, tehdään
se kaikille päivän selväksi, sillä se on yksi tärkeimmistä
ellei kaikkein tärkein huomioitava asia tulevaisuuden ja edistyksen
kannalta. Saatakoon nuoret ja varhaisnuoret haaleillamme
suurin joukoin touhuamaan ja toimimaan —laulamaan
ja soittamaan, näyttelemään ja voimistelemaan, harjoittelemaan
ja opiskelemaan, tanssimaan ja iloitsemaan, keskenään
ja meidän kanssamme, ilonamme ja nuorentajanamme. Ja
ojentakaamme heVle auttavaa ja ohjaavaa kättä tarpeen mukaan.
Jos asia nyt ei ole kaikkiaHa nain, siitä saamme syyttää
vain itseämme, ajattelemattomuuttamme ja kankeuttamme.
Mutta asia oh korjattavissa, kun siihen tartutaan. Kun huomataan,
ettei kaalejamme ole rakennettu vain meitä vanhenevia
varten ja meidän riviemme harvetessa puolityhjinä töröttämään,
nuorisomme niistä vieraantuessa, hajaantuessa * kaduille
ja eri karsinoihin, vaan,juuri heitä varten, nousevaa
polvea varten,!
Viime keväänä perustettiin Ottatvassa Perheenemäntien
ja kuluttajien liitto, joka näyttää toimivan terveellä ja tosi-tarkoitukselliseUa
pohjalla. Uiton johtokunta, johon kuuluu
15 henkilöä, piti äskettäin Ottawassa kokouksen ja lähetti
maakunnan pääministerille sekä kabinetin muille jäsenille
kirjeitä, joissa kosketeltiin joihinkin tärkeimpiin asioihin.
Nykyään vallitsevaa sähkövoimapulaa koskevassa kir-.
jeessä sanottiin, että sähkön puute aiheuttaa suuria vaikeuksia
perheenemännVle ja äideille. Mm. työajan häiriöt monissa
tehtaissa vähentävät työläisten palkkatuloja joka viikko ja se
aiheuttaa nykyisten hintojen vallit£ssa sellaisen tilanteen,
missä on melkein mahdotonta saada riitlävät ateriat kqäcissa,
joten sähkövoiman lisäykseen olisi pyrittävä.
Maakunnan terveysministerille lähetetyssä kirjeessä esitettiin,
että 60-vuotiaille naisil'c ja 65-vuotiaille miehille annettaisiin
^50 kuussa vanhuuden eläkettä ja vapaa lääkärinhoito
tarvitsematta esittää köyhyydentodislusta. Toisessa
kirjeessä kchoitcttiin lisäämään äitien avustusta, koska ''korkeat
cVmkttstannuksct ovat asettaneet monet avustuksesta
riippuvat äidit siihen asemaan, että hciUä on sanomaton suru
ja huoli yrittäessään ylläpitää kodin itselleen ja lapsilleen".
Kokouksessa käsitc'tiin myöskin liittovaltion asioita ja
päätettiin lähettää parlamentin jäsenille kirjeet, joissa kehoi-tetaan
toteuttamaan kansallinen ohjelma halpavuokraisten
asuntojen rakentamista varten. Samalla kehoitcttiin palauttamaan
vuokrakontroUit ja antamaan jälleen tukirahoja rehu-vUjaVe,
sekä saattamaan voimaan hinlmkontrolli huonekaluille.
Pääministeri St. Laurentille lähetetyssä kirjeessä sanot-.
tiin mm.:
"A/e olemme lukeneet sanomalehdistä, että Dominion
Mallitus on käyttänyt kuluvan vuoden aikana $35,000,000
KHmam aseistamiseen... Me oUmme iitä mitltä, että kaUituk-sen
pitäisi hoitaa oman maamme asioita näin käriitiUisenä ai-
Yön hetkellä kuulet sä äänen sen
— tttoit airojen loiskeen niin hiljaisen —
ken näin vielä tnyöhäUä soutaa?
Unen punerva pursi verkalleen
yliHiukuu tummana välkkyvän veen
— suä soutaja myöhäinen^ noutaa.
Jljnen silmissä kauniina kuvastuu yö,
va^kosormin hän "hUjaa harpilta lyö
ja hymysuin laulua laulaa.
On äänensä heUä kuin tuulahdus,
oHlaulunsa nimenä rakkaus
fa:soutaj(Un onruja rauh^
Sa astut purtehen puhtoiseen,
pois soutaa se — rantaan raukaiseen,
missä elämän myrskyt ei pauhaa.
Vihan tuuli on siellä tuntematon,
sillä unen tyynessä valkamass* on
tuulen soittokin vienoa, lauhaa.
Yön herkimmät hetket sa ainiaan
saat viettää seurassa ruhtinaan,
min sydän on lempeä, suuri
Sa itse saat olla vaikk* kuningas,
et köyhä, et vanha, vaan voimakas
ja rikas ja ikuisesti nuori.
LASTU.'
' ' • ' > ' ' •
Hemolan työväentalo ryös-
" tetty omistajiltaan .
Suomesta tiedotettiin äskettäin, että
Fagerholmin hallitus tekemällään päätöksellä
ryösti Heinolan työväentalon
sen oikeilta omistaj*ilta, lahjoittaen paikallisten
oikeistogosialidemokraattien
käyttöön. Tapaus on herättänyt Hei-,
nolassa suurta huomiota sekä Katkeruutta,
eikä ainoastaan kansandemokraattisen
väestön vaan myöskin sellaisten sosialidemokraattien
'keskuudessa, jotka
tuntevat Heinolan työväenjärjestöjen ja
Heinolan työväentalon historian.
Fagerholmin hallitus väittää taloa-koskevassa
päätöksessään, että ei ole
näytetty toteen, että Heinolan Työväenyhdistys,
joka lakkautettiin lokak. 1931,
olisi jatkanut Sosialistisen Työväenpuolueen
toimintaa. Tosiasiat puhuvat kuitenkin
vallan toisin, sillä Heinolan ty.
erotettiin sosdem.puolueesta jo vuonna
1922 sen johdosta, että yhdistys ei suostunut
erottamaan jäsenyydestään eräitä
kommunisteja eikä johtokuntaa, jota
sosdem.puolue vaati. Yhdistys ei ole sen
j ä i k i n ollut missään tekemisissä tai yhteydessä
sosdem. puolueen kanssa.
Paikallisessa raastuvanoikeuden istunnossa,
jossa yhdistyksen lakkautta-ptisjuttua
käsiteltiin, vannoi kaksi paikallista
sosialidemrokraatHa, herrat k u lomaa
ja Harmaala, että yhdistys on
kommunistinen ja vaativat sen lakkauttamista.'
.Heinolan työväki toteaa, että Fager-iiolmin
hallitus jatkaa lapualaiskauden
ryöstöpolitiikkaa yhtä häikäilemättömästi
kuin suojeluskuntalaiset aikoinaan.
YSTÄVÄNIUPIK
Katumus — Jolietin vankilassa pyysi
Arthur Hiller vankilan johtajaa jatkamaan
"istumisaikaansa" 6 kuukaudella,
- voidakseen lopettaa alottamansa jumaluusopilliset
opinnot.
kana . . . Mc 0'cmtnc täydellisesti vakuuttuneet
siitä, että näin iso rahasumma
olisi voitu käyttää hyodylliscmmin
mtamalia tukirahoja perustarvikkeille,
}a siten olisi voitu kohottaa Canadan
hansan elintasoa.^*
Noistakin jo voi päätellä, että Perheen
emäntien ja kuluttajien liiton toiminta
Jn sellaisia, jota jokainen ci-kapitalisti
kannattaa ja toivoo että se cdes^jotakin
vaikuttaisi yleisten asiain hoidossa.
~AP.
Meri, Hautalan Jakki, Alma J., Sohvi
ja Af. y. Nurmi: Kiitos kirjoituksistan-ne.
crVTT y
Meitä oli neljä miestä, matkalla, poliisit Sulo ja Onni
sekä ystäväni eläinlääkäri ja minä.
Sulo on napapiirin erämaan väkitu.nen poliisi. Onni oi
Sulon kesMomasijaineh, mutta kun,hä^ haastettava erä
m*aan lappalainen-^käräjii^n todistajaksi^lähiti Sulo hänelle op^
paaksi. 'Meillä, eläinlääkärin kanssa oli matka lehmää pa-rantamaan
ja*onneksik meillä kaikilla oli sama matkan päa
määrä.
'Eläinlääkäri on hyvä ystäväni.- Olemme joutuneet sattu
maan jä syntymälahjari ansiosta elämään paljon yksissä. Mi
ntdle on ollirt hänestä p^joii hyötyä. Onhan levottoman kir
jaiiijan hyvä omistaa läheinen yirkamiesys»tävä.
Eläinlääkäri tosin halveksii niinua boheemina ja mini
häntä^oitin siitä, että hän viitsii vuosikausia toimia nälkä
palkalla Lapiii, napapiirin, virkamdiehä. Olen koettanu
näiden vuosien aikana löytää syytä siihen, miksi nuo yleensj
etelän syntyiset virkamiehet hatflaantuvat tuonne kaukai
seen yksinäis)0^teen, mutta en ole löytänyt. He tosin itsekii
naureskelevat, että jokin syy siihen täytyy olla.
^Pitkänhuiskea Sulo, kevytjklkainen kuin jäkälätievojei
hirvcis, veti kulkuettaitime eteenpäin vaivattomasti ja notke
,ästi. Oli ruskan, lapinsyksyn väriloiston aika.
Kaikkialla oli väriä, kirkasta Fäpikuultavaa sinistä 4ai
vaalia ja maassa, vihreätä kaikissa tummuusasteissa, kellaistj
• kaikissa vivahteissa,- suuria pyöteitä häikäisevän sinooperin
punaisia riekonmarjamkttöja, harmaata, maanväriä, violettia
hopeata pajuissa ja hori|issa, kultaa kiviisn syrjissä ja tunturi
koivuissa, ja jokainipn kellastunut lehti, Tuo'onkorsi, vaivais
koivun varpu hohti kuin fosforiValoa, jota ne olivat imenee
itseensä yhtäjaksoisesti koko kesän helpittäneesta auringosta
Pian mänty kävi harvinaiseksi, ja kun eräälFä vaarall;
katsoimme taaksemme, näimme laaksossa koivikon helakkuu
dessa viimeisten mäntyjen tummat hahmot kuin tiedustelijat
jotka edellisen vaaran pohjoisrinteelle lepäämään käynyt sota
joukko oli edellään lähettänyt.
Olimme seudussa, jossa lapinkevään kuulakkuudess
käki heleimmin kukkuu ja kellotiainen, sinirintasatakieli soit
taa säröisitä porontiukuaan.
Maasto kävi nyt yhä karummaksi. Tunturikoivikotki
harvenivat ja kolmen peninkulman matkan taivallettuamm
olimme järven rannalla, jonka vastarannalla näkyi kaksi ma
talaa mökkiä. Rannalla oli vene ja soudimme jär\'en yi
Illan karmiininpuaiset tunturirinteet näyttivät sukeltavan pei
'lityynen järven kylmään veteen. Illan ilmakin oli jäähtyny
ja oli kodikasta päästä lapinmökin pienen pirtin lämpöön.
•Mökissä olivat vain naiset ja lapset kotona ja he lähtivä
karkuun, kun näkivät outojen miesten tulevan. Mutta kun h
kuulivat ja -huomasivat, että' Sulo, vanha opas ja väärtti o
mukana, palasivat he 'takaisin. Naapurista tuli hauska. 1:
hava mummokin kanssamme praatimaan.
Onni,-se kesälomasijainen poliisi, pani päähänsä saam
kahpirin, lapinlakin, ja mummokos häntä ihailemaan. Kc
mialtahan poika näyttikin, kun raikas ilma ja syöminen o
värjänn3rt hänen poskensa pihlajanmarjanpunaisiksi.
— Sie olet yhtä kaunis kuin oikea lapinpoika, sanoi mun
mo. — Jääkkin sie meille poromieheksi.
— Annalan kun minäkin koetan, sanoi eläinlääkäri j
pani kahpirin päähänsä hänkin ja kysyi mummolta: — Enk
minäkin oli lapinpojan näköinen?
^ — Et sie vain ole, vastasi mummo eläinlääkärille. — J(
tuo Sulo ei olisi sanonut, että sie olet eläinFääkäri, mie olisi
luulluit, että sie olet Paasikivi.^
Levähdimme hiukan porontaljoilla ja unikin viiväh
hetken seuranamipe ja sitten jatkoimme ipatkaaTnme. Xoi
simme tunturillekin ja lähimmät järvet^ Idmpolot, lammet l
päsivät musteenvärisinä allamme, mutta mitä kauemmak
kaitsonnme, sitä keyeämmäksi kävi järvien sini ja näköpiirisi
hohti autereisena hopeana päämäärämme järvi.
Taivallettuamme jälleen kolme peninkulmaa tiesimn
tulevamme lapinkylään, sillä pollcu jakautui ja hukkui jäi
kään ja koirien haukku kuului.
Kapea salmi erotti meidät niemen rannasta, jossa lapi
kylä oli. :Mutta nyt olivat taas ihmiset kadonneet. Ero:
losin kiikarillani pienen töllin ovenraosta meitä tähystelev
kaukoputken linssin.
Ryhdyimme taas huutamaan, että Sulohan tiiälKi on
vihdoin tuli tyttö rantaan kahden haukkuvan koira.i kin-ja
töykkäsi veneen tulemaan salmen meidän pu()lt''~oI!e ra
nalle.
Töllin lapinemäntä latoi lihavia ja rasvaisia siikoi;! pi
lapellin täyteen, pisti voita ainakin puolikiloa .sekaan ia sn:<
kalat uuniin paistumaan. Kohta katosi nälkäkin, .nlom
raukeus täytti sielun ja ruumiin, eikä näistä kumpikaan tu
tenut kylmää uneen vaipuessaan porontaljojen ja lapinr^
nujen väliin. Tunsi vain kodikseen t^män pienen talon, a\
rassa, puuttomassa tunturimaisemassa.
^ ^ Tarkastihan ystäväni eläinlääkäri seuraavana päivä
lappalaisen lumivalkean lehmän. Terveeksihän se oli chtir
jo omin voimm tulla. Kun sitten Sulo ja Onni yhdessä oin
juhlallisesti lukcfkÄt.IiaaÄc*i5>iötelsÄ-1^^
omiiscne, tefm^ avaralla piha
LAUANTAINA^ TornTiVTrTrM ^ i>i£<n;X4^TX lojo
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1948 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1948-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki481204 |
Description
| Title | 1948-12-04-02 |
| OCR text |
Uni YRJÖ KOKKÖ:
(KAVNOKIRJALUNEN VlfKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus i^bllshing Ckmipany
Limited, 100-102 EUn Street West. Budburyt Ontario.
Reglsterttd at the Post Office X>epartment, Ottawa, as second
class matter. v
liekki Ubaestyy Jokaisen viikon lauantaina 12-sivui8ena. sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: T^TSVALTOIHIN:'
1 vuosilcerta . . . . . . . . .$3.00 1 vuosikerta . . . . . ^.... .$3.75
6 kuulcautta . . . . . . . . 1.75 6 kuukautta ;.. 2.25
3 kuukautta 1.00
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta $4J50 6 kuukautta .$2^
ILMOITUSHINNAT:
79 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-le^
nan ilmoitus $3.00 Ja sen yhtesrdes^' Julkaistava muisto-värsy
$1.00 Ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Eri-koishiiinat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen. ~ '
itslamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkolcetut maksU^ofioitukseti^on ostettava kustantajan
nimeen; Vapaus Publishing Company 'Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö. .
Uekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: ^
P. O. BOX 69 L I E K K I SUDBURY, ONT.
Toronton tyttökuoron pistäytyessä täällä meidänkin
kaalillamme helskyttelemässä laulujaan ja esittämässäjirvok-kaan
konserttiohjelmansa, mikä oli kaunista sekä kuulla että
nähdä, tuli varmaan jokaisen •mieheen ajatus: tuommoinen
kuoro pitäisi olla täällä meillä ja muuallakin, eikä vain Torontossa/
Ja siitä johtui edelleen ajatus nuorisoon 'ja varhaisnuorisoon^
lapsiin, heidän toimintaansa haaliemme sisällä.
^ Me vanhempi väki väsähdämme ja vanhimmasta päästä ^fois-iumme
kokonaafi, heidän olisi talomme täytettävä kuHtuuri-toiminnallaah
ja reippaalla elämällään.
Siis isät ja äidit, sedät ja tädit, kaikki toiminhan ystä-
' vät, otetaanpa tämä asia erikoiseen huomioon. Ajatellaan
sitä ja milloin tahansa siitä kokouksessa keskustellaan, tehdään
se kaikille päivän selväksi, sillä se on yksi tärkeimmistä
ellei kaikkein tärkein huomioitava asia tulevaisuuden ja edistyksen
kannalta. Saatakoon nuoret ja varhaisnuoret haaleillamme
suurin joukoin touhuamaan ja toimimaan —laulamaan
ja soittamaan, näyttelemään ja voimistelemaan, harjoittelemaan
ja opiskelemaan, tanssimaan ja iloitsemaan, keskenään
ja meidän kanssamme, ilonamme ja nuorentajanamme. Ja
ojentakaamme heVle auttavaa ja ohjaavaa kättä tarpeen mukaan.
Jos asia nyt ei ole kaikkiaHa nain, siitä saamme syyttää
vain itseämme, ajattelemattomuuttamme ja kankeuttamme.
Mutta asia oh korjattavissa, kun siihen tartutaan. Kun huomataan,
ettei kaalejamme ole rakennettu vain meitä vanhenevia
varten ja meidän riviemme harvetessa puolityhjinä töröttämään,
nuorisomme niistä vieraantuessa, hajaantuessa * kaduille
ja eri karsinoihin, vaan,juuri heitä varten, nousevaa
polvea varten,!
Viime keväänä perustettiin Ottatvassa Perheenemäntien
ja kuluttajien liitto, joka näyttää toimivan terveellä ja tosi-tarkoitukselliseUa
pohjalla. Uiton johtokunta, johon kuuluu
15 henkilöä, piti äskettäin Ottawassa kokouksen ja lähetti
maakunnan pääministerille sekä kabinetin muille jäsenille
kirjeitä, joissa kosketeltiin joihinkin tärkeimpiin asioihin.
Nykyään vallitsevaa sähkövoimapulaa koskevassa kir-.
jeessä sanottiin, että sähkön puute aiheuttaa suuria vaikeuksia
perheenemännVle ja äideille. Mm. työajan häiriöt monissa
tehtaissa vähentävät työläisten palkkatuloja joka viikko ja se
aiheuttaa nykyisten hintojen vallit£ssa sellaisen tilanteen,
missä on melkein mahdotonta saada riitlävät ateriat kqäcissa,
joten sähkövoiman lisäykseen olisi pyrittävä.
Maakunnan terveysministerille lähetetyssä kirjeessä esitettiin,
että 60-vuotiaille naisil'c ja 65-vuotiaille miehille annettaisiin
^50 kuussa vanhuuden eläkettä ja vapaa lääkärinhoito
tarvitsematta esittää köyhyydentodislusta. Toisessa
kirjeessä kchoitcttiin lisäämään äitien avustusta, koska ''korkeat
cVmkttstannuksct ovat asettaneet monet avustuksesta
riippuvat äidit siihen asemaan, että hciUä on sanomaton suru
ja huoli yrittäessään ylläpitää kodin itselleen ja lapsilleen".
Kokouksessa käsitc'tiin myöskin liittovaltion asioita ja
päätettiin lähettää parlamentin jäsenille kirjeet, joissa kehoi-tetaan
toteuttamaan kansallinen ohjelma halpavuokraisten
asuntojen rakentamista varten. Samalla kehoitcttiin palauttamaan
vuokrakontroUit ja antamaan jälleen tukirahoja rehu-vUjaVe,
sekä saattamaan voimaan hinlmkontrolli huonekaluille.
Pääministeri St. Laurentille lähetetyssä kirjeessä sanot-.
tiin mm.:
"A/e olemme lukeneet sanomalehdistä, että Dominion
Mallitus on käyttänyt kuluvan vuoden aikana $35,000,000
KHmam aseistamiseen... Me oUmme iitä mitltä, että kaUituk-sen
pitäisi hoitaa oman maamme asioita näin käriitiUisenä ai-
Yön hetkellä kuulet sä äänen sen
— tttoit airojen loiskeen niin hiljaisen —
ken näin vielä tnyöhäUä soutaa?
Unen punerva pursi verkalleen
yliHiukuu tummana välkkyvän veen
— suä soutaja myöhäinen^ noutaa.
Jljnen silmissä kauniina kuvastuu yö,
va^kosormin hän "hUjaa harpilta lyö
ja hymysuin laulua laulaa.
On äänensä heUä kuin tuulahdus,
oHlaulunsa nimenä rakkaus
fa:soutaj(Un onruja rauh^
Sa astut purtehen puhtoiseen,
pois soutaa se — rantaan raukaiseen,
missä elämän myrskyt ei pauhaa.
Vihan tuuli on siellä tuntematon,
sillä unen tyynessä valkamass* on
tuulen soittokin vienoa, lauhaa.
Yön herkimmät hetket sa ainiaan
saat viettää seurassa ruhtinaan,
min sydän on lempeä, suuri
Sa itse saat olla vaikk* kuningas,
et köyhä, et vanha, vaan voimakas
ja rikas ja ikuisesti nuori.
LASTU.'
' ' • ' > ' ' •
Hemolan työväentalo ryös-
" tetty omistajiltaan .
Suomesta tiedotettiin äskettäin, että
Fagerholmin hallitus tekemällään päätöksellä
ryösti Heinolan työväentalon
sen oikeilta omistaj*ilta, lahjoittaen paikallisten
oikeistogosialidemokraattien
käyttöön. Tapaus on herättänyt Hei-,
nolassa suurta huomiota sekä Katkeruutta,
eikä ainoastaan kansandemokraattisen
väestön vaan myöskin sellaisten sosialidemokraattien
'keskuudessa, jotka
tuntevat Heinolan työväenjärjestöjen ja
Heinolan työväentalon historian.
Fagerholmin hallitus väittää taloa-koskevassa
päätöksessään, että ei ole
näytetty toteen, että Heinolan Työväenyhdistys,
joka lakkautettiin lokak. 1931,
olisi jatkanut Sosialistisen Työväenpuolueen
toimintaa. Tosiasiat puhuvat kuitenkin
vallan toisin, sillä Heinolan ty.
erotettiin sosdem.puolueesta jo vuonna
1922 sen johdosta, että yhdistys ei suostunut
erottamaan jäsenyydestään eräitä
kommunisteja eikä johtokuntaa, jota
sosdem.puolue vaati. Yhdistys ei ole sen
j ä i k i n ollut missään tekemisissä tai yhteydessä
sosdem. puolueen kanssa.
Paikallisessa raastuvanoikeuden istunnossa,
jossa yhdistyksen lakkautta-ptisjuttua
käsiteltiin, vannoi kaksi paikallista
sosialidemrokraatHa, herrat k u lomaa
ja Harmaala, että yhdistys on
kommunistinen ja vaativat sen lakkauttamista.'
.Heinolan työväki toteaa, että Fager-iiolmin
hallitus jatkaa lapualaiskauden
ryöstöpolitiikkaa yhtä häikäilemättömästi
kuin suojeluskuntalaiset aikoinaan.
YSTÄVÄNIUPIK
Katumus — Jolietin vankilassa pyysi
Arthur Hiller vankilan johtajaa jatkamaan
"istumisaikaansa" 6 kuukaudella,
- voidakseen lopettaa alottamansa jumaluusopilliset
opinnot.
kana . . . Mc 0'cmtnc täydellisesti vakuuttuneet
siitä, että näin iso rahasumma
olisi voitu käyttää hyodylliscmmin
mtamalia tukirahoja perustarvikkeille,
}a siten olisi voitu kohottaa Canadan
hansan elintasoa.^*
Noistakin jo voi päätellä, että Perheen
emäntien ja kuluttajien liiton toiminta
Jn sellaisia, jota jokainen ci-kapitalisti
kannattaa ja toivoo että se cdes^jotakin
vaikuttaisi yleisten asiain hoidossa.
~AP.
Meri, Hautalan Jakki, Alma J., Sohvi
ja Af. y. Nurmi: Kiitos kirjoituksistan-ne.
crVTT y
Meitä oli neljä miestä, matkalla, poliisit Sulo ja Onni
sekä ystäväni eläinlääkäri ja minä.
Sulo on napapiirin erämaan väkitu.nen poliisi. Onni oi
Sulon kesMomasijaineh, mutta kun,hä^ haastettava erä
m*aan lappalainen-^käräjii^n todistajaksi^lähiti Sulo hänelle op^
paaksi. 'Meillä, eläinlääkärin kanssa oli matka lehmää pa-rantamaan
ja*onneksik meillä kaikilla oli sama matkan päa
määrä.
'Eläinlääkäri on hyvä ystäväni.- Olemme joutuneet sattu
maan jä syntymälahjari ansiosta elämään paljon yksissä. Mi
ntdle on ollirt hänestä p^joii hyötyä. Onhan levottoman kir
jaiiijan hyvä omistaa läheinen yirkamiesys»tävä.
Eläinlääkäri tosin halveksii niinua boheemina ja mini
häntä^oitin siitä, että hän viitsii vuosikausia toimia nälkä
palkalla Lapiii, napapiirin, virkamdiehä. Olen koettanu
näiden vuosien aikana löytää syytä siihen, miksi nuo yleensj
etelän syntyiset virkamiehet hatflaantuvat tuonne kaukai
seen yksinäis)0^teen, mutta en ole löytänyt. He tosin itsekii
naureskelevat, että jokin syy siihen täytyy olla.
^Pitkänhuiskea Sulo, kevytjklkainen kuin jäkälätievojei
hirvcis, veti kulkuettaitime eteenpäin vaivattomasti ja notke
,ästi. Oli ruskan, lapinsyksyn väriloiston aika.
Kaikkialla oli väriä, kirkasta Fäpikuultavaa sinistä 4ai
vaalia ja maassa, vihreätä kaikissa tummuusasteissa, kellaistj
• kaikissa vivahteissa,- suuria pyöteitä häikäisevän sinooperin
punaisia riekonmarjamkttöja, harmaata, maanväriä, violettia
hopeata pajuissa ja hori|issa, kultaa kiviisn syrjissä ja tunturi
koivuissa, ja jokainipn kellastunut lehti, Tuo'onkorsi, vaivais
koivun varpu hohti kuin fosforiValoa, jota ne olivat imenee
itseensä yhtäjaksoisesti koko kesän helpittäneesta auringosta
Pian mänty kävi harvinaiseksi, ja kun eräälFä vaarall;
katsoimme taaksemme, näimme laaksossa koivikon helakkuu
dessa viimeisten mäntyjen tummat hahmot kuin tiedustelijat
jotka edellisen vaaran pohjoisrinteelle lepäämään käynyt sota
joukko oli edellään lähettänyt.
Olimme seudussa, jossa lapinkevään kuulakkuudess
käki heleimmin kukkuu ja kellotiainen, sinirintasatakieli soit
taa säröisitä porontiukuaan.
Maasto kävi nyt yhä karummaksi. Tunturikoivikotki
harvenivat ja kolmen peninkulman matkan taivallettuamm
olimme järven rannalla, jonka vastarannalla näkyi kaksi ma
talaa mökkiä. Rannalla oli vene ja soudimme jär\'en yi
Illan karmiininpuaiset tunturirinteet näyttivät sukeltavan pei
'lityynen järven kylmään veteen. Illan ilmakin oli jäähtyny
ja oli kodikasta päästä lapinmökin pienen pirtin lämpöön.
•Mökissä olivat vain naiset ja lapset kotona ja he lähtivä
karkuun, kun näkivät outojen miesten tulevan. Mutta kun h
kuulivat ja -huomasivat, että' Sulo, vanha opas ja väärtti o
mukana, palasivat he 'takaisin. Naapurista tuli hauska. 1:
hava mummokin kanssamme praatimaan.
Onni,-se kesälomasijainen poliisi, pani päähänsä saam
kahpirin, lapinlakin, ja mummokos häntä ihailemaan. Kc
mialtahan poika näyttikin, kun raikas ilma ja syöminen o
värjänn3rt hänen poskensa pihlajanmarjanpunaisiksi.
— Sie olet yhtä kaunis kuin oikea lapinpoika, sanoi mun
mo. — Jääkkin sie meille poromieheksi.
— Annalan kun minäkin koetan, sanoi eläinlääkäri j
pani kahpirin päähänsä hänkin ja kysyi mummolta: — Enk
minäkin oli lapinpojan näköinen?
^ — Et sie vain ole, vastasi mummo eläinlääkärille. — J(
tuo Sulo ei olisi sanonut, että sie olet eläinFääkäri, mie olisi
luulluit, että sie olet Paasikivi.^
Levähdimme hiukan porontaljoilla ja unikin viiväh
hetken seuranamipe ja sitten jatkoimme ipatkaaTnme. Xoi
simme tunturillekin ja lähimmät järvet^ Idmpolot, lammet l
päsivät musteenvärisinä allamme, mutta mitä kauemmak
kaitsonnme, sitä keyeämmäksi kävi järvien sini ja näköpiirisi
hohti autereisena hopeana päämäärämme järvi.
Taivallettuamme jälleen kolme peninkulmaa tiesimn
tulevamme lapinkylään, sillä pollcu jakautui ja hukkui jäi
kään ja koirien haukku kuului.
Kapea salmi erotti meidät niemen rannasta, jossa lapi
kylä oli. :Mutta nyt olivat taas ihmiset kadonneet. Ero:
losin kiikarillani pienen töllin ovenraosta meitä tähystelev
kaukoputken linssin.
Ryhdyimme taas huutamaan, että Sulohan tiiälKi on
vihdoin tuli tyttö rantaan kahden haukkuvan koira.i kin-ja
töykkäsi veneen tulemaan salmen meidän pu()lt''~oI!e ra
nalle.
Töllin lapinemäntä latoi lihavia ja rasvaisia siikoi;! pi
lapellin täyteen, pisti voita ainakin puolikiloa .sekaan ia sn:<
kalat uuniin paistumaan. Kohta katosi nälkäkin, .nlom
raukeus täytti sielun ja ruumiin, eikä näistä kumpikaan tu
tenut kylmää uneen vaipuessaan porontaljojen ja lapinr^
nujen väliin. Tunsi vain kodikseen t^män pienen talon, a\
rassa, puuttomassa tunturimaisemassa.
^ ^ Tarkastihan ystäväni eläinlääkäri seuraavana päivä
lappalaisen lumivalkean lehmän. Terveeksihän se oli chtir
jo omin voimm tulla. Kun sitten Sulo ja Onni yhdessä oin
juhlallisesti lukcfkÄt.IiaaÄc*i5>iötelsÄ-1^^
omiiscne, tefm^ avaralla piha
LAUANTAINA^ TornTiVTrTrM ^ i>i£ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1948-12-04-02
