Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 10, 1957

              Liane Tamguy-Privat oli käynyt kyl­vyssä
ja soitti kamarineitiään. Bat-hilde
saapui ja ilmoitti:
— Herra lähti juuri Pariisiin. Hän
ei tahtonut herättää rouvaa ja pyysi
minua jättämään tämän.
Hämästyneenä Liane silmäili hauko­tellen
pienellä paksulla käsialalla täy­tettyä
kirjelippusta. Jo käsiala muis­tutti
Marcel Tamgu>'n tanakkaa ja
vankkaa olemusta.
"Rakas ystävä, mietittyäni tarkem­min
lähden pois. Uutiset, jotka sain ei­len
illalla, ovat Hian hälyttäyiä, vaik­kakaan
eivät katastrofaalisia, enkä w i
olla siksi palaamatta Pariisiin ainakin
muutamiksi päi\nksi. Maremberg on
liian vähän aikaa ollut hoitamassa
asioitani, jotta voisin täysin häneen
luottaa, ja muutenkin tiedäthän peri­aatteeni
tässä suhteessa: mikään ei kor­vaa
isannärt silmää. Soitan sinulle saa­vuttuani.
Pvydän esittämään anteeksi-pyyntöm*
vieraillemme. Sinun Marcel."
•'Vieraillemme! Ikäänkuin he huo­maisi
vatkaan hänen poissaoloaan, ellen
vai\'audu sitä heille ihnöittainaan",
mietti Liane, Hänestä Marcel piti a i ­van
turhan takia kiirettä r>^onätäkseen
mokoman touhun keskelle:- Niinkuin
Pariisin lakot muka uhkaisivat Tanguy-
Privatln terästehtaita Lillessä pohjois-
Ranskassa!
— Tarvitseeko rouva vielä minua?
Liane lähetti Bathilden pois, tnutta
muutti sitten mieltään. Pohjimmaltaan
hän tiesi hyvin vilkaistessaan uudel­leen
kirjettä, miksi Marcd oli niin no­peasti
lähtenyt Vaikka syytä ei oltu
kirjoitettu, luki hän sen kaikkialla:
"Estelle'* näkyi pienten paksujeni kir­jainten
lomassa.
— Odottakaa, Bathilde, Koska herra
on ottainut auton, käskekää valjastaa
pikkurattaat ja noutaa niillä sisareni
puolen päivän aikaan saapuvalta junal-
Jäätyään yksin Liane alkoi p>eilin
edessä harjata pitkiä k^^psän maissin
värisiä hiuksiaan, joiden johdosta hän
aikoinaan nimitettiin '*kl2ltak\päräksi'\
Kas siinä kultakypärä joka maksaa to­della
arvonsa kultaa! Hän h\Tn\ili pei?
likuvalleen. Hän oli pitänyt huolta s i i ­tä,
että kultak>'pärä oli hintansa arvoi­nen.
Liane nosti molemnun käsin lie­kehtivän
väristä tukkaansa ja jäljitteli
muotilehden kannessa olevan viehättä­vän
naisen h\Tnyä.
£stelle oh ollut itsepintainen kaikes­sa
hölmöydessään, jopa niin pitkälle,
ett^ nyt hän heikkojen keuhkojehsa an-
, taman ensimmäisen varoituksen vuoksi
oli pakoitettu hyötymään lankonsa vie­raanvaraisuudesta
. . . Sen täytyi olla
hänelle katkera ottaen huomioon hä­nen
aatteensa ja ylpeytensä! Mutta
tahtomattaankin hän teki palveluksen
sisarelleen saadessaan Marcelin — jo­ko
määrätynlaisesta vastenmielisyydes­tä
tai hienotunteisuudesta — lähte­mään
pois muutamaksi päiväksi. " G i l ­bert",
mutisi Liane puoliääneen itsek­seen.
Sitten hän lisäsi: " E i mifään voi
korvata isäimän silmää". Ja tällä ker­taa
hän puhkesi hillittömään nauruim.
Tuntia myöhemmin kasvot hoidettu­na
käytyään läpi manikjyrin lyhjTSsä
shortseissa ja puserossa hän oli penke­reellä
ping^ng maila kädessä ja var­jostaen
toisella kädellä silmiään aurin­golta
katseli ajotielle. Hänen takanaan
seisoi Raoul, Gilbertin veli, yhtä vaa­lea
kuin Gilbert oh tumma, mutta yhtä
horkka ja hienostunut kuin hän, har­tiat
samalla lailla miehekkäät. Molem­mat
veljekset olivat häntä liehiteUeet
alussa, mutta ^Gilbert oh abstraktinen
maalari, hänen sanansa avasivat salape­räisen
ja levottomuutta herättävän maa­ilman,
vieläpä hänen vaitiolonsakin tun­tui
olevan täyimä arvoituksia. Raoul
taas oli nuori kimn\anhimoinen insinöö­ri,
jolla oli vaaleat silmät ja terävät piir­teet
Liane piti häntä Kian realisti­sena
ja häntä harmitti tämän lapa ''sei­soa
aina molemmin jaloin maan päällä*',
. kuten Raoul itse sanoi ja mikä muistut­ti
niin tavattomasti Marcelia ja Tanguy
Privatin terästehtaita.
— Luulen teidän erehtyx^än, rakas
Liane, sanoi'hän. Vaikkapa sisarenne
olisikin vastenmielinen Marcehlle, se ei
vbi olla ainoa syy, miksi hän on lähte­nyt
— se on mahdotonta! Te ette^^-
maankaan käsitä täysin nykjisen tilan­teen
vakavuutta . . .
— Oh* Tiedättehän minut ja politii­kan!
vastasi Liane nyreästi. Oihan
totta, että hän pitää touhuamisesta . . .
— No no, Liane, älkää leikkikö pik­kulasta!
ettekö huomaa, että sarjana
le\iä\'ä lakko "v-oi tuottaa paljon vahin­koa
sellaiselle j-ritykselle kuin miehenne
tehtaat!
— Mutta sehän tapahtuu Pariisissa,
se lakko!
Raoul nosti silmänsä kohti taivasta ja
alkoi sitten lyödä mailallaan pieniä sei-hiloidipaSoja
päättävään näköisenä.
Sl^DBUBTN SUimiN SL<OMALAINCN KUNTEIMISTOUISE
OLIVER LAINE
PnlMflia OS. 5-6*27 ^ Koti OS. 4-41S7
M n I I I 11 I i 1 1 1 1 1 1 i i I i I M i 111 i 11
Kaksi aTttlSasta
D^vni RITARI : :
tttBBQTyUI
JACK FRAXSSI
MUSTIKOITA Olkaa •armat. että lähetätt© MABJANHE oikealle väliiysUik-keelle,
zxdstä saatte korkeimmat xaarkkinahinnat,. Me mak^izame
CPBm EKpress Money Orderilla ioka päivä.
Pikaisen mak^m saadaksenne
UIHETTÄKÄA M U S T I K K A N I ^ SUOBAAK O S O I T T E E UA
A N S P A C H
SUOSmiKSET V O I T T E S A A D A MXSTA HYVÄNSÄ
ROTAI. PANKISTA
Tekstatttt Bimi |& selvästi
GEO. a A N S r A C H CO^ L I M I T ED
— N"o siis, aloitti hän uudesta kes­kustelun
aiheesta, sisarenne on riidois­sa
miehecenne kanssa? Mistä se joh-
.tmi?.,-;
—Riidoissako! Eihän heillä ole ol­lut
koskaan keskfnään mitään tuttaval­lista
kosketusta, tietäisittepä vain!
Mentyäni naimisiin Estelle heittäytyi
kokonaan mielettömään pohtiikkaan,
hän kieltäytyi kaikesta avusta, kaikis­ta
neuvoista ja kuitenkin voin vannoa,
että Marcel olisi ollut hänelle hyvin suo­pea.
Marcel olisi sijoittanut Imnet lois­tavasti
vaatimatta mitään sitoumuksia
häneltä. Mutta he ovat tavanneet toi­sensa
vain kolme kertaa ja muistaakse­ni
siitä on viisi vuotta. Ja ne kohtaami­set
oh vat hyvin viileitä!
— Oletan, että sisarenne on siinä ta- *
pauksessa onnellinen, ettei tapaa täällä
miestännfe . . . Se on hänelle arkaluon­toinen
tilanne. -
— M'ksi? Huvila on minun. Men­nessämme
naimisiin meillä oh avioeh­tosopimus.
Tämä paikka on appeni
hä^ahja minulle.
Hymjm häivä leikki Raoul de Me-nouvillen
kasvoilla. Mutta hän ei sano­nut
mitään. Hän ei sanonut: Entä me
vanhaa hy^-ää sukua olevat, jotka mene­timme
omaisuutenune molemmissa so-^
dissa. Hän ei kj^sjmyt kuka oli kuiten­kin
maksanut huvilan ja kaikki mitä
siihen kuului, kuka oh maksanut huvi­purren?
Silloin juuri Liane kosketti
kädellään hänen käsivarttaan.
— Kuulkaa Raoul, en tahdo teesken­nellä.
Minusta on lohdullista, että
Marcel lähti, niin vältymme monista
ikävistä kohtauksista, sillä rakastan
paljon sisartani. (Hän korosti: näitä,
sanoja).
Raoul ei ehtinyt vastata. Ifevonen
ke\'yine rattaineen ajoi puiston portista
ja Liane huudahti:
—^Päivää E^teDe! CHiko matka mu­kava?
Tässä on Raoul de MenouviBe,'
jonka ehkä muistat, hän oh veljensä
kanssa Marcelin luona, kim meillä oli
kihlajaiset
Tarttuen sisartaan käsikoukusta jat­koi
hän iloisen luottamukselliseen sä­vyyn:
— Tiedätkö? Marcel ei ole täällä.
Hän lähti Pariisiin!
— Lakkojenka takia? kysyi heti vas­tatullut
Raoul kinnarsi. Hän ei ollut suin­kaan
odottanut tämännäköistä nuorta
naista, joka hänelle juuri oli kuvailtu
haihattelijana, joka Tanguy-Privat te­rästehtaiden
kälynäkin jatkoi itsepintai­sesti
työtään toimistoapulaisena 25.000
frangin kuukausipalkalla. Silla lailla
ei voi hoitaa heikkoja keuhkoja! Hä­nen
edessään seisoi lianen kaksoiskap­pale:
Samat kyjisän maissin väriset
hiukset samat leveät hohtavat ham­paat,
sama välkkyvä sininen katse.
Mutta hänellä ei ollut auringon kauniis­ti
ruskettamaa ihoa. vaan hän oh kal­pea,
kuin heikkoon ravintoon ja mihin
kaikkeen tottuneet ihmiset Hän oli
viisi vuotta nuorempi L i a n ^ ja tavois­saan
oli \ielä viehättävää nuoruuden
ujoutta. Käsien ih» oli pilalla, kuin
ainakin tytön, joka pesee astioita ja
pj-ykkiä. ^
— Hanska tutustua, neiti.
— Tule rakkaani, sanoi Liane, ve­täen
mukanaan nuor«npaa sisartaan.
— Olen antanut kunnostaa sinua varten
sinisen huoneen, jonka kalusto on nor­jalaista
kohTia.
Ponaskäytäyässä hän tarkasteli s i ­sartaan:
'-Olisit voinut olla puhumat­ta
lakoista . . . Minä olen saanut nns-tä
kylEkseni, noista lakkojutuista . .
HeUä h>-m\ih' pehmensi sanojen pistä-vyyttä.
~ Okt katti pannessasi kaikki nuo
kauneudenhoitovähneet toiktt^aöydäBe-n
l hiMÄnautti Estdk hymyiBen. Mutta
Sedäthän, että minä . . .
—Tiedän, tiedän, kiirehti Liane ^
taamaan. Kylliä sinulla oa aina tj
sama kissan hymy, kuten isä saat
Huulesi ehrät liikahda, mutta pogjj
tufee pienet kuopat. . . Poskesi
ole enää niin pyöreät!
Estelle avasi pienen naarmuunhan
matkalaukkunsa .rauhallisin täsmäl^
liikkein. Ljane sanoi ohimennen:
— Eikö sinulk ole miiuta kuin ij
kävelypuku? Xahetän sinulle lenin^
Sitten han alkoi uudelleen:
— Annahan nyt olla . . . ompas^
kauan kun näimme toisenmie . . . (Het
ko sinä yhä tuon politiikan lumoisa?
— Onpa se tapa puhua politiikat
kuin ihon väristä^ huomautti Este
nauraen, sitten hän jatkoi kevyesti n
pistäen k»lni>iä?^TTiT-^-^^' ^- V >c
— Niin erilainen kuin onkin tapaa
me puhua, vastaan sinulle, että ölebsa
himoissa. *
Liane huokasi epätoivoisesti ja mai
hiljaa ovea kohti. Hän katsoi oÄa
päänsä y l i hoikkaa pitkää vartaloa, jo
ka oli kumartunut matkalaukun yli.
— Kuitenkin kun ajattelen, että sd
S7KS7N ja ensi TALVEN -^äs-tölcaixi^"
lafvavaoTOlhin, jonoin
parhaita hyttejä, on saatavissa
halpaan hintaan," ja jolloin vpi^
te täysin- nauttia matjtastanne.
SSastökaqden knllnxvQonl
Nevr YotSsistak Göteboxiiin:
6RIPSHOLM
STTskinm 5. SYfskatm 27
Lokakuun 19. Marrask. Il
1VLS. KUNGSHOLM
Syyskunii 17;
MJS. STOCKHOLM
STTskuua 2L Lokakaim 14
HArrFAXISTA
Syyskuun 6. Lokaknon 28
Marrask. 12
JOULUKSI SUOMEEN
Kaksi flontäyteistä
Joulnhavfmatlraa l
MJ. Kiiiicä»9lm — JonMc «
iMX <Stoddio!m — Jonhik. 1*
Hasiksista — Jonlak. H»
MQkavat säänziölBset yiit^det
exi pnoliile Soomea
Bfatlcatavarat->^lihetetään Ne»
Taskista tai B^Maxista sooists
Suomeen.
paoleeru tai
Swedtsh American Une
1255 Mun^js SQ-, Montreal ZjA
470 Main Stxeet, Vfiiuiipeg,
803 Isfc Street Caigary^ A»
Ruotsin •inrwiarsj. Liojaa eiasta
Vapaus Travel Agenei
BOX 69 STBBUBI. OSt
FCHEUX as. 4-4251
Malkaälatoxmxsto
€97 BAT ST, TOBOSTO.
Bitart Agencies, Ltd-
0&5-5fiS5
1 ^ W
• * - J m- *