1952-10-04-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Lm:''
im
•4% i^-^r , ^ «
E I T/p '
telleen, etta te olisitte sen^varastanut.
Minä jrksinkertafsfesti . .
"Haluattekö, että ebimnie autoanne,
ihr.' Whiting*'i kysyi e t s i ^ väsyneellä
äänellä.
"Tietysti — tarkoitan, että en tiedä.
Mrs. Caldwe]]j minä pyydän tuhannesti
anteeksi. Katsokaas, minä ma&ustin
Seattleen ja sillävälin Nan lähti lomalle,
enkä minä tiennyt koko pianokau*
pasta mitään. Hän sanoi, että hänellä
on salainen suunnitelma ja . .
"Me etsimme autoanne käytettyjen
autojen myyntijptaikoilta", sanoi etsivä.
"Olen pahoillani^ mrs. Caldwell, mutta
sillä tavalla se käy."
Samassa tuli mr. Caldwell sisään.
"Hello, Pete. Saitko Gonnellyn asian
järjestykseen?"
Pete nyökkäsi. " K a i k k i on kunnos«
•sa." • ' .
"Hyvä . . . Mutta mitä tämä mer-kitsee,
Grace?"
' 'Minut vangittiin niinkuin yleinen
varas!" huusi mrs. Caldwell. "Miiiä
toin ostamani pianon tänne tarkastettavaksi
ja minua syytettiin sen varastamisesta."
j1'Mutta eihän sinua ole vangittu. Älä
yritä tehdä isoa asiaa joiHaväi^Iitai'^
sestä. "-Mitä ön tapahtunut?"
Pete selitti asian. "Minä eri tiennyt,
että Nan oli myjmyt pianon ja ilmoitin
poliisille, että se ori /varastettu."
"•Mutta sehän oli aivan luonnollista",
sanoi mr. Coldwell.
"George CaldweH", huudahti mrs.
Caldwell, "Minä lähden lomalle huomenna!"
"Aivan kuten haluat, Grace. Voit
lähteä huomenna, jos haluat."
"Lakkaa sanomasta aina sillä tavalla
minun puhuessani lomasta. Sinä jrri-tät
päästä minusta eroon! Minä uskon
• • • -
Poliisi astui sisään ja sanoi jotain et*
sivälle, joka taas kääntyi Peteen:
"Saimme juuri tiedon, että autonne
ori loydietty hotäU G « » ^
"Haalkirjaiaji^teif^
että se on varastettu. Minä vV." •
"Vainionne on jättäiqrt s^
autotalliin^', sanoi .Etsivä yäs^neeisti.
"Hän äsiiu h ö t ^ i Georgiaa
^^Oh!" i»äsi P-etdtä. "Mitä helkkaria
hän tekee hotÖlEssa?"
"Sitä minä en. ti^ä"> säriöi etsivä.
'^Mutta itse ehSä tirfätte, 6nl»n^ hän
•vaimonne."
Viittä mittuutUa^ o ^ h e n ^ ^
naputti huone l^Jo' 1012 o v ^ n hbteUi
Georgiassa. Öw ^ u l m ; ja; N
dähti; : ^ '
" R a k a s ! Siriäj^etjq pälann^
hiassa Nän kiet*» fe&m^ -
kaulaan. •
i>ete kiskaisi iNjuim^^
taan^ ' "Rakas ^ k s u M c ^
tä täällä on oike|nvni^ri0
nätc^et tässä h ö t ^ i ^ ^ ; ^ ^^
pirianomole? Tö^in Ä o e h , niäk^
kaiken täixtän täkänä?"
'Nän katsoi Petien pitkään.: "Mutta
enhän riuriä ole tehriyt miiääri^"
HÄMEEN TYTTÖ;
>pERVEISIÄ lännen lohikalastukses-
A ta! Kalastajat viimeistelivät kuumeisella
kiireeUä kalapäattejaan vesUle
kesäkuuri puolivälissä ja siinä näki
maallikkokin, kuinka tärkeää työtä paatin
riiaalaus ori. E i sitä vain kädenkäänteessä
hipaista, tarkkaa työtä ja siistiä
pitää tulia;
FtfsaSioi eföivä 0'Brien.
ett^ l i a n t e h f i y t ^ i^
Crysfäl Steam Baffts
AUKI JOKA PAIYA 24 TUNTIA
K. Karvonen, omistaja
Pnbelin HA. 0094
17eä ^ast HJIsiinsa St. VancouVto 6, B.C.
"Hän sanoo
•tään!" '
"kuka te olette?" kysyi Nan.
"Etsivä p'Brien."
Etsivä!" kiljaisi Nan. "Pete, mitä
sinä olet tehnjrt?" \
"VVell, sillä tavalla se käy, riir. Whit-ing.
Näkemiin", sanoi etsivä 0'Brien,
lähtien pois.
Pete vei Naniri huoneeseen j a istutti
hänet tuolille. "En^i^kfe; m i ä sinä
teet hotelli Georgiassa? Miksi et ole
kotoria?'* ; ^, _ T , ' ' ;
"Minä pidän hofelleistar sinähän tiedät
sferi", saribi Niui; **'Mäbi Äm
si pitänyt istua yksm;k^^ Minä
halusin ottaa löriiari jä riiirij'i]^
tänne. Aikani on kiiltiriMt liäuska^
•Minulle on tuotu a^miairi^^^^^ ja
monet ri»iehet övät pjrytäöeet^^i^
päiväiiiaeHe ja . . . " "
"Nan ^ i t e n pMihäsi p ^ ^
piariömirie j ä miiäi jet ^riön^ siitä irii-nulle?
Minä luulin," etta se pii yäräs-
SUOSITJBXJLÄAN . . .
SmtiHdaiitm aniinättiUdtoinett i b ^ i / ^
MR& ELSI V A N H A N E N ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ J :
• Antaa kotonaan jcauneits <}a (hiusholtOEU
• Kylmiä- ja Scestokiharo^a, rauta ja vesikairipausta srm.'
O Mö^ös iltasin (Vastaanotto. - : ;
F^dän sulkeutua suosioonne
Reattey Avc, Ovi 1 Puhelin HA. 8227 M. yanbotiver 4v &
(4-ill)
tettu."
"Mutta miten sinä sellaista luulit?"
"Piano oli hävinnyt kun tulm kotiin,
ovi oli auki ja . . ;
"Mutta etkö nähnyt riutta radiög^
mofonia?"
"Mitä radiog^ia^lof6nia?'^
"Sitä; jorika ostin kun möiri pianon
Sinfoniaorkesterille. Sinähän aina halusit:
rädiogramofonia, mutta meillä ei
ollut varaa ostaa sitä. Se p i t i . tuöta-män
kaupasta jä siksi jätiri verannan
oven auki."
' "i^Qy. enjtäs yaatieesi ja. t^rlfkisi?"; ; v
''^un^Krii p ^ t ^ ^
telliin lomalleni, niin ajattelin, että nyt
on hyvä aika lähettää vaatteeni puhdistettavaksi,
samoin turkkini ja niin teinkin.
. Mutta yastaapa sinä minun kysy-
Qiykseeni. Miksi sinä hälytät koko kaupungin
etsivät, kun minä menen hotell
i i n muutamaksi päiväksi lepäämään? v
Kas kun et luullut, että autommekin on
varastettu;"
Pete avasi suunsa, mutta sulki sen sitten.
- Hän katsoi Naniin väsyneellä i l meellä.
"Yksi asia vielä", sanoi hän.
Miksi sinä otit Nevadan tiekartan ga-soliniasemalta?"
"Minä juttelin Ruth Pattersc^nin
•kanssa ja hän kertoi Julien sanoneen
hänelle, e t t ä Esther oli mennyt Renoon.
Minä rupesin ajattelemaan, että missä
Reno ön ja kuten tiedät, minä en ole oikein
varma suunnista. Päätin lomalla
ollessani tutkia tiekarttaa ja olen sen
tehnytkin, mutta en vain ole päässyt
selville, missä Rerio on. Pete, missä se
on?"
"Älä välitä, Nan", sanoi Pete. "Mennään
kotiin."
. "Niin, mennään todella kotiin. Usko-telkaamme
itsellemme, että "me tulemme
lomaltamme ja paljon miehäkiinnit-täviä
asioita on tapahtunut poissaolles-samme."
"Aivan, niin", sanoi Pete, "uskotelkaamme
tosiaan sellaista .
Loppu.
SUUM
M .
Matkaa johtaa hellinen loma
Aittctilcan «*G1
MolsUla»
Jouluna
6
toimistostamme.
iLokak.
lokak.
Märrask.
Jouluk.
^^SSSaseur-pSivSn.)
12S5 Mnipa S«HtfWM*^^
|r, AM».'-- 710)n«r W«fc» SUBaUf^N. S.
NE
(27-4-13 -25-D
« y l l ä olikin kauniita paatteja
oHut koskaan nähnytkään yhdellä kT
tag^ niin paljon paatteja. Tämä o l i ^
nuUe kaikki uutta ja outoa, mutta!
maila mielenkiintoista. Ensimmäiset
iltana oliriune kalapaatin vesUldaZ
juhlassa, joka oli hauska elämys. Olin
joskus kirjoista lukenut jotain tanfin
tapaista, mutta saada itse olla muW
se on jotairi. '
K^llö 12 yöiiä v ^ ^ r i korkeimmilla ollessa
se laskettiin vesille: Sampanja
puUö särjettiin sen keiilaän hurraa- g
eläköönfiäritojeli kaikte^^ lauluin i
muiire Söfetriöriioirieen: On ihanaa C
lastaa tällaisella uudenaikaisella ui
p a a Ä , liiiittä kyllä siinä on vubsii
työntulok^,t kiinri^^^^ : Sinifi kunhioitiis
heita;örineiiiäiä M on mäfi-dollisiiiis
öiiii^taa tällämen kalapäatt
Siina ösi i ä i k k l nykyajan mukavuudet
sen kuiri Väin näppulofefä paieelee^ Sii-
• nä:^oi setstiii suobma, ei.tarvitsfe.kufflti
raisönla feoi&itfä.n|inki^^^
sissa- paateissa. Vaikka enfemmänfiäi
riiitä yäriiiariäikaisiä ja pienempiä on
vielä My^^^ uutuus raivaa
tietään eteenpäin. \
Kyllä riäkeetäflä saarella, että täällä
on kalastajia jö kolmannessa polv^
ja pojasta polvi nousee edelleen. Kalastus
on tämän saaren elinkeino. Ih.
misillä on veressään meri ja kalastus,
enkä ihmettele, feos^a se minutkin tempasi
mukaansa, vaikka olen aina pelännyt
merta ja aaltoja.
Monta päivää nain kalapaatteja menossa
pohjoiseen. - Laskin yhdelläkin
kerralla 36. Mha oli kaksi, kolme jai
fteljäkm yhdessä kiinni.. Ajattelin, että
inihm ne ka^il^ÖniaKtuvä kalastamaan.
Tämä kaikki veti vastustamattomasti
puoleensa j a mukaan piti päästä uiitta
elämystä seurana Niinpä siis
.eräänä aamuna. varhain paattia maalaamaan
j ^ ^ ä ^iiireellä, sillä toiot
olivat t ä ä l t f jö lähdössä: Me Ö
Myöhäiset maalasimme paatin vain td-köapäiri,
sisämaalaus oli tyydyttävä
eritiseri omistajan jäljiltä. Siistinä ofi
. paatti pfdetty ja muutenkin hyvässä
kunnossa. Eväät ja muut tarvikkeet
mukaan ja aamulla kello viisi matkaan.
Saimme kymmenen tuntia kalanke-räyspaatin
seuraa. Kahvia juoden ja
syöden sekä laulaen matka kului hu-paisesti
— huvimatka oli alkanut hauskasti.
Sitten tiemme erkani ja meidän
öli astuttava omaan'paattiimme ja ruvettava
kokeilemaan sen kantavuutta.
Hyvinhän se lähti ja sytkytti.
Oli kaunis ilma ja meri kohtalainen.
Kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme
pääp[iääräämme. Perille päästyämme
sain tutustua suonMJaisiin perheisiin jä
hauskaa oli juoda kahvia ja jutella,
nauttia heidän yieraanavaraisuudestaan,
joka tuntuu hirvaita vieraassa ympäristössä.
Sitteij- seurasi verkon osto, verkon.
rullaaniirien "trommuun". Voi, kuinka
pelkäsin, putoavani korkealta laiturätä
verkon vetä^sä minua, kun piti nostaa
korkki- ja iyijylainia. vuoron perään.
vNukuimme laiturissa yön. Tuntui hyvin
oudolta veden liplattaessa paatin
ällä.; Muiteto myöhästyneitä oU samassa
laiturissa/
TuUessanune näin jo ensimmäiset ka-fapaatit
.kellumassa : aavalla merellä.
Ajattelin;/että kuinka he uskaltavat,
kun imtti>keiöuri toiseen,
t ä l l a i s ^ ;tMutmiise^ kalastajat voi-
V3it o l l a i i i k f ö i i n ä t a ; ^
^ ylitä mittaia> joskiis vähäri istuvillani
nukahtavat. Rohkeita poikia! Oli ^^^^
t ä Eevan sukupuoltakin edustamassa
inuutamia j a toiset jo oikeita merikar- -
liuja, kun ovaf yli kaksikyiaamentä vuotta
mu^iria olleet Hattuani nostan heil-
' if K'
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 4, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-10-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki521004 |
Description
| Title | 1952-10-04-08 |
| OCR text | Lm:'' im •4% i^-^r , ^ « E I T/p ' telleen, etta te olisitte sen^varastanut. Minä jrksinkertafsfesti . . "Haluattekö, että ebimnie autoanne, ihr.' Whiting*'i kysyi e t s i ^ väsyneellä äänellä. "Tietysti — tarkoitan, että en tiedä. Mrs. Caldwe]]j minä pyydän tuhannesti anteeksi. Katsokaas, minä ma&ustin Seattleen ja sillävälin Nan lähti lomalle, enkä minä tiennyt koko pianokau* pasta mitään. Hän sanoi, että hänellä on salainen suunnitelma ja . . "Me etsimme autoanne käytettyjen autojen myyntijptaikoilta", sanoi etsivä. "Olen pahoillani^ mrs. Caldwell, mutta sillä tavalla se käy." Samassa tuli mr. Caldwell sisään. "Hello, Pete. Saitko Gonnellyn asian järjestykseen?" Pete nyökkäsi. " K a i k k i on kunnos« •sa." • ' . "Hyvä . . . Mutta mitä tämä mer-kitsee, Grace?" ' 'Minut vangittiin niinkuin yleinen varas!" huusi mrs. Caldwell. "Miiiä toin ostamani pianon tänne tarkastettavaksi ja minua syytettiin sen varastamisesta." j1'Mutta eihän sinua ole vangittu. Älä yritä tehdä isoa asiaa joiHaväi^Iitai'^ sestä. "-Mitä ön tapahtunut?" Pete selitti asian. "Minä eri tiennyt, että Nan oli myjmyt pianon ja ilmoitin poliisille, että se ori /varastettu." "•Mutta sehän oli aivan luonnollista", sanoi mr. Coldwell. "George CaldweH", huudahti mrs. Caldwell, "Minä lähden lomalle huomenna!" "Aivan kuten haluat, Grace. Voit lähteä huomenna, jos haluat." "Lakkaa sanomasta aina sillä tavalla minun puhuessani lomasta. Sinä jrri-tät päästä minusta eroon! Minä uskon • • • - Poliisi astui sisään ja sanoi jotain et* sivälle, joka taas kääntyi Peteen: "Saimme juuri tiedon, että autonne ori loydietty hotäU G « » ^ "Haalkirjaiaji^teif^ että se on varastettu. Minä vV." • "Vainionne on jättäiqrt s^ autotalliin^', sanoi .Etsivä yäs^neeisti. "Hän äsiiu h ö t ^ i Georgiaa ^^Oh!" i»äsi P-etdtä. "Mitä helkkaria hän tekee hotÖlEssa?" "Sitä minä en. ti^ä"> säriöi etsivä. '^Mutta itse ehSä tirfätte, 6nl»n^ hän •vaimonne." Viittä mittuutUa^ o ^ h e n ^ ^ naputti huone l^Jo' 1012 o v ^ n hbteUi Georgiassa. Öw ^ u l m ; ja; N dähti; : ^ ' " R a k a s ! Siriäj^etjq pälann^ hiassa Nän kiet*» fe&m^ - kaulaan. • i>ete kiskaisi iNjuim^^ taan^ ' "Rakas ^ k s u M c ^ tä täällä on oike|nvni^ri0 nätc^et tässä h ö t ^ i ^ ^ ; ^ ^^ pirianomole? Tö^in Ä o e h , niäk^ kaiken täixtän täkänä?" 'Nän katsoi Petien pitkään.: "Mutta enhän riuriä ole tehriyt miiääri^" HÄMEEN TYTTÖ; >pERVEISIÄ lännen lohikalastukses- A ta! Kalastajat viimeistelivät kuumeisella kiireeUä kalapäattejaan vesUle kesäkuuri puolivälissä ja siinä näki maallikkokin, kuinka tärkeää työtä paatin riiaalaus ori. E i sitä vain kädenkäänteessä hipaista, tarkkaa työtä ja siistiä pitää tulia; FtfsaSioi eföivä 0'Brien. ett^ l i a n t e h f i y t ^ i^ Crysfäl Steam Baffts AUKI JOKA PAIYA 24 TUNTIA K. Karvonen, omistaja Pnbelin HA. 0094 17eä ^ast HJIsiinsa St. VancouVto 6, B.C. "Hän sanoo •tään!" ' "kuka te olette?" kysyi Nan. "Etsivä p'Brien." Etsivä!" kiljaisi Nan. "Pete, mitä sinä olet tehnjrt?" \ "VVell, sillä tavalla se käy, riir. Whit-ing. Näkemiin", sanoi etsivä 0'Brien, lähtien pois. Pete vei Naniri huoneeseen j a istutti hänet tuolille. "En^i^kfe; m i ä sinä teet hotelli Georgiassa? Miksi et ole kotoria?'* ; ^, _ T , ' ' ; "Minä pidän hofelleistar sinähän tiedät sferi", saribi Niui; **'Mäbi Äm si pitänyt istua yksm;k^^ Minä halusin ottaa löriiari jä riiirij'i]^ tänne. Aikani on kiiltiriMt liäuska^ •Minulle on tuotu a^miairi^^^^^ ja monet ri»iehet övät pjrytäöeet^^i^ päiväiiiaeHe ja . . . " " "Nan ^ i t e n pMihäsi p ^ ^ piariömirie j ä miiäi jet ^riön^ siitä irii-nulle? Minä luulin," etta se pii yäräs- SUOSITJBXJLÄAN . . . SmtiHdaiitm aniinättiUdtoinett i b ^ i / ^ MR& ELSI V A N H A N E N ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ J : • Antaa kotonaan jcauneits <}a (hiusholtOEU • Kylmiä- ja Scestokiharo^a, rauta ja vesikairipausta srm.' O Mö^ös iltasin (Vastaanotto. - : ; F^dän sulkeutua suosioonne Reattey Avc, Ovi 1 Puhelin HA. 8227 M. yanbotiver 4v & (4-ill) tettu." "Mutta miten sinä sellaista luulit?" "Piano oli hävinnyt kun tulm kotiin, ovi oli auki ja . . ; "Mutta etkö nähnyt riutta radiög^ mofonia?" "Mitä radiog^ia^lof6nia?'^ "Sitä; jorika ostin kun möiri pianon Sinfoniaorkesterille. Sinähän aina halusit: rädiogramofonia, mutta meillä ei ollut varaa ostaa sitä. Se p i t i . tuöta-män kaupasta jä siksi jätiri verannan oven auki." ' "i^Qy. enjtäs yaatieesi ja. t^rlfkisi?"; ; v ''^un^Krii p ^ t ^ ^ telliin lomalleni, niin ajattelin, että nyt on hyvä aika lähettää vaatteeni puhdistettavaksi, samoin turkkini ja niin teinkin. . Mutta yastaapa sinä minun kysy- Qiykseeni. Miksi sinä hälytät koko kaupungin etsivät, kun minä menen hotell i i n muutamaksi päiväksi lepäämään? v Kas kun et luullut, että autommekin on varastettu;" Pete avasi suunsa, mutta sulki sen sitten. - Hän katsoi Naniin väsyneellä i l meellä. "Yksi asia vielä", sanoi hän. Miksi sinä otit Nevadan tiekartan ga-soliniasemalta?" "Minä juttelin Ruth Pattersc^nin •kanssa ja hän kertoi Julien sanoneen hänelle, e t t ä Esther oli mennyt Renoon. Minä rupesin ajattelemaan, että missä Reno ön ja kuten tiedät, minä en ole oikein varma suunnista. Päätin lomalla ollessani tutkia tiekarttaa ja olen sen tehnytkin, mutta en vain ole päässyt selville, missä Rerio on. Pete, missä se on?" "Älä välitä, Nan", sanoi Pete. "Mennään kotiin." . "Niin, mennään todella kotiin. Usko-telkaamme itsellemme, että "me tulemme lomaltamme ja paljon miehäkiinnit-täviä asioita on tapahtunut poissaolles-samme." "Aivan, niin", sanoi Pete, "uskotelkaamme tosiaan sellaista . Loppu. SUUM M . Matkaa johtaa hellinen loma Aittctilcan «*G1 MolsUla» Jouluna 6 toimistostamme. iLokak. lokak. Märrask. Jouluk. ^^SSSaseur-pSivSn.) 12S5 Mnipa S«HtfWM*^^ |r, AM».'-- 710)n«r W«fc» SUBaUf^N. S. NE (27-4-13 -25-D « y l l ä olikin kauniita paatteja oHut koskaan nähnytkään yhdellä kT tag^ niin paljon paatteja. Tämä o l i ^ nuUe kaikki uutta ja outoa, mutta! maila mielenkiintoista. Ensimmäiset iltana oliriune kalapaatin vesUldaZ juhlassa, joka oli hauska elämys. Olin joskus kirjoista lukenut jotain tanfin tapaista, mutta saada itse olla muW se on jotairi. ' K^llö 12 yöiiä v ^ ^ r i korkeimmilla ollessa se laskettiin vesille: Sampanja puUö särjettiin sen keiilaän hurraa- g eläköönfiäritojeli kaikte^^ lauluin i muiire Söfetriöriioirieen: On ihanaa C lastaa tällaisella uudenaikaisella ui p a a Ä , liiiittä kyllä siinä on vubsii työntulok^,t kiinri^^^^ : Sinifi kunhioitiis heita;örineiiiäiä M on mäfi-dollisiiiis öiiii^taa tällämen kalapäatt Siina ösi i ä i k k l nykyajan mukavuudet sen kuiri Väin näppulofefä paieelee^ Sii- • nä:^oi setstiii suobma, ei.tarvitsfe.kufflti raisönla feoi&itfä.n|inki^^^ sissa- paateissa. Vaikka enfemmänfiäi riiitä yäriiiariäikaisiä ja pienempiä on vielä My^^^ uutuus raivaa tietään eteenpäin. \ Kyllä riäkeetäflä saarella, että täällä on kalastajia jö kolmannessa polv^ ja pojasta polvi nousee edelleen. Kalastus on tämän saaren elinkeino. Ih. misillä on veressään meri ja kalastus, enkä ihmettele, feos^a se minutkin tempasi mukaansa, vaikka olen aina pelännyt merta ja aaltoja. Monta päivää nain kalapaatteja menossa pohjoiseen. - Laskin yhdelläkin kerralla 36. Mha oli kaksi, kolme jai fteljäkm yhdessä kiinni.. Ajattelin, että inihm ne ka^il^ÖniaKtuvä kalastamaan. Tämä kaikki veti vastustamattomasti puoleensa j a mukaan piti päästä uiitta elämystä seurana Niinpä siis .eräänä aamuna. varhain paattia maalaamaan j ^ ^ ä ^iiireellä, sillä toiot olivat t ä ä l t f jö lähdössä: Me Ö Myöhäiset maalasimme paatin vain td-köapäiri, sisämaalaus oli tyydyttävä eritiseri omistajan jäljiltä. Siistinä ofi . paatti pfdetty ja muutenkin hyvässä kunnossa. Eväät ja muut tarvikkeet mukaan ja aamulla kello viisi matkaan. Saimme kymmenen tuntia kalanke-räyspaatin seuraa. Kahvia juoden ja syöden sekä laulaen matka kului hu-paisesti — huvimatka oli alkanut hauskasti. Sitten tiemme erkani ja meidän öli astuttava omaan'paattiimme ja ruvettava kokeilemaan sen kantavuutta. Hyvinhän se lähti ja sytkytti. Oli kaunis ilma ja meri kohtalainen. Kolmen tunnin ajon jälkeen saavuimme pääp[iääräämme. Perille päästyämme sain tutustua suonMJaisiin perheisiin jä hauskaa oli juoda kahvia ja jutella, nauttia heidän yieraanavaraisuudestaan, joka tuntuu hirvaita vieraassa ympäristössä. Sitteij- seurasi verkon osto, verkon. rullaaniirien "trommuun". Voi, kuinka pelkäsin, putoavani korkealta laiturätä verkon vetä^sä minua, kun piti nostaa korkki- ja iyijylainia. vuoron perään. vNukuimme laiturissa yön. Tuntui hyvin oudolta veden liplattaessa paatin ällä.; Muiteto myöhästyneitä oU samassa laiturissa/ TuUessanune näin jo ensimmäiset ka-fapaatit .kellumassa : aavalla merellä. Ajattelin;/että kuinka he uskaltavat, kun imtti>keiöuri toiseen, t ä l l a i s ^ ;tMutmiise^ kalastajat voi- V3it o l l a i i i k f ö i i n ä t a ; ^ ^ ylitä mittaia> joskiis vähäri istuvillani nukahtavat. Rohkeita poikia! Oli ^^^^ t ä Eevan sukupuoltakin edustamassa inuutamia j a toiset jo oikeita merikar- - liuja, kun ovaf yli kaksikyiaamentä vuotta mu^iria olleet Hattuani nostan heil- ' if K' |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-10-04-08
