Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 2, 1941

              Sivu 2 LAUANTAINA, ELOKUUN 2 PÄIVÄNÄ 1941
Kirsikoita!
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registered at ibe Post Office D^pi,
3ttawa, as.second class matter.
TOanshlmiät:
1 vk. $2J»
« k k . . . . . . . . lilO
' S kk. J60
Yhdysvaltoihin:
Buomeen Ja muualle ulkomaille:
l v i * . r$3i)0
LlekkT lliiiesi#
:4SDtaJiia- 13i>8ivulseiui, <^8ts<fieaQ-'parasta
rt».
Aslamläxaie «nytonet&än: 20-9rosen>
'^illn pstlkkip.
^^Srytäk^ astamlesvftUneltft Jo t&.
UMOrroSHINNAT: .Kirjeenvaihto­ilmoitukset
v$1.00 ..kerta. Avloluttoon
menneille onnentoivotukset 40& palsta-iftuuma.
r-KimemnuuttoiUmoitukset 50c
kertr $L00 kolme kertaa. Synfeymä-
"Umolfkset $1.00 kerta, $2.oa kolme ker­kiää.
{guolemanilmoltukset ^$2.00 kerta,
i£Oc lisäKu^ksakiitQSIauseelta tai mUisto-värsyltä.
«alutaan tietää- Ja osolteil-
.moitukset "«Oc palstatuuma.'— 'raap&is-
. Ilmoittajien, <)n vaadittaessa lähetettävä
" tlmoitusmaXsu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat''40c paisto
ma. Ilmoitus, Joka Julkaistaan neljä-kertaa
samanlalsam äDc palstatuuma.
.>.Alia ilmoitushinta -40c - palstatuuma.
.kerta ilmoittaessa.
Erikoisista Ilmoitushinnoista voi tie­dustella
tämän'lehden > konttorista.
Kustantaja: ,Vapaus PubUshing Co.
>Wd.
Toimittaja A. Päiviö.
Tofmitttsneuvosto: J. ^Urvis, - Rauha
•iUm, fiUia .Aho. E. .Suksi, EeUa
.Kaustinen, AlU Malm, Margit Laaksq
-Yrjö Salvo Ja JalmarSaari.
.Xl«kkiln «fcUotut ^torjoltukset « o i.
..lettava:
ummi
TolmituRsen kulmasta
:T.ttntuu mukavalta, ktm . on läm­min.
Läkes kaksi-vuotta, vai joko se
ion > kolmas, olemme , saaneet kärsiä
. '/tienoista vilua ja epäillä tuleekaanko
enää koskaan kunnon kesää, sellaista
:huin, oli. ennen, vanhassa maassa. Vii-
>t»e kesän kolkkauteen .kuulimme kyl-llä
luennoUisen syyn: se johtui niistä
-ylettömistä ipamauksista, joita Euro-passa
yhtenään annettiin. Könönen­kin
sanoi, eitä "turha sitä on kesää
odottaakaan. ennenkuin paukut lop­puu",
ja niinpä emme tänd vuonna
sitä odottaneetkaan. Muita erehdyim­me
taas Könösen kanssa. Tuli se ke­sä.
Viikon päivät on jo o'lut niin läm­mintä,
ettei tarvitsisi vaatteen rihmaa
yllä muuten kuin kristillisen siveyden
tähden. Ja niinpä jo uskalsimme vii­me
sunnuntaina kotirannalla mennä
ilkoscn alasti järveen umpipäähän.
(Tässä on sulkumerkkien välissä huo­mautettava,
että samaan kyytiin nuo-ruuxieft
-kurjuudessa imtostuhnme
rnäyftämäÖM rpajille voimistdutemp-
^ja, ^mutta siitä Mi ikäxtät seitrauk-aet.
Selkä — äähf ^^yt se an kierossa
,'Jkävelien ^kärsittävä kuumuuden ke­rro.)
£i se vesi kyllä ollut niin lämmin­tä
kuin ennen vanhaan eikä niinkään
i$ämmintä kuin tmset kehuivat, tnut-itaJaun-
ei t»Qstayskää mibu, niin oi-ikoon
lämmintä, Olkoon, koska:läm-
.pömittarikin vsoittelee rpäivästä toi-sem
90—IQO. Sälöin on ihmisen hi-rMoilt^
va sellaisessakin touhussa kuin
.tämä — istuminen katon alla, mitä
sitten jos olisi heiluttava raskaampi
.työase kourassa, pilvettömän taivaan
•alla. Onhan tuota tosin sitäkin koet­tu,
emmekä oikein muista /tikoUim-
<meko silloin enemmän kuin nytkään,
imutta silloinpa ei (Alutkaan aina läm-
^pömittari nähtävissä.
Kaikissa tapauksissa nyt on rjiOn
kesäilmat, ettemme ihmettele vaikka
kLEN Englannissa, Groyd0n'in
lehtokentäälä, sokeissa lähteä
leatäniään Pafiisiin. .
' ' Tuossa jo tuleie stevvardi, johtaa
minut Jentokojaeeseen ja istuimelle,
joka sattui olemaan numero 13. Olin
tuskin saanut itseni mukavaan asen­toon,
kun Lontoon rakennukset rupe­sivat
näyttämä kuin olisivat olleet
last«n leikkikojuja. Olin ilmassa,
menossa Pariisiin.
Hetijähdettyä tarjottiin mainio a-teria
ja jokaisen 'matkustajan eteen
pöydälle levitettiin kartta, josta voi
seurata matkan ; kdlfcua. iLensimme
noin mailin korkeudessa, mutta ktm
pilviä ilmestyi-näköpiiriiöitne, päätti
ohjaaja mennä niitten yläpuolelle ja
nousikin - koneemme ilman suurempia
vastuksia, kunnes.viisari osoitti, että
lennämme 7,500 jalan korkeudessa.
Ylöspäin meneminen ei tuota -mi­tään
suurempaa sensatiota, paremmin
kuin vatsahäiriöitäkään. Näyttää^
pikemminkin kuin leoLtOkone olisi pai-kaUaan
ja maa putoilisi alemnjäks^
alemmaksi,v^täi röiitjfcuin -se kutistuisi
kokoon. Katsellessa ulos .ikkunasta
tuntui aivan:vkuin Olisi katsellut läik-roskoopilUsiaohasilleja.
^JSfäinkin! kor­kealta
seivästir-näkee. rautatiet^ joet ja
metsäty ^utta ei tunne:miökä! joea tai
rautatien yli kullQitikinon:fflenossa.
Vähitellen Englannin vihertävät
maisemat ai van: kuin luisuivatrialtam-me
ja aJhaaUa-flipesi näkymään-vet­tä.
OIimme>£|igIanhih kanaalin ylä­puolella.
Kun Buurihi; jänmtys d i kademjut,
tuskin muistin, että olin toista inailia
korke^la ilmassa. Korvat oKvattot-
.tuneel jo potkurin synnyttämään ää-neenldn.
Kadotin kaiken olettamuk­sen
korkeudesta ja liikunnasta. Len­tokone
^ l i minulle tullut- jonkinlaisek­si
suurennuslasiksi, joka näytti maail­man
ihan toisenlaisena kuin olin sitä
ennen tottunut katselmaan.
Tunnustan että en oikein jaksanut
käsittää tätä kaikkea. Ei millään
näkynyt olevan mitään järjestystä.
Nauhantapaisia viivoja, -kanavan
kunmiallakin puolella, jotka todelli­suudessa
olivat teitä, kulki ristiin, ras­tiin,
ilman minkäänlaista järjestystä.
Maatilat ja, talot, eivät ollenkaan ol­leet,
geometrisessa suhteessa toisiinsa.
Talo siellä, toinen täällä, aivan kuin
olisivat jostakin suuresta suolasalkka-ristariputeltuja.-
Harvoin tapasi min­käänlaista-
järjestystä, tai suunnitel­maa
kä3rtetyn. Leätokenttä oli mah­dollisesti
rcakennettu ijonkinlaista sy-metriaa
käyttäen tai noudattaen;
myös joku vanha keskiaikainen lin­na,
jonka yli lensimme.
Ranskan yli lentäessä huomasi, et­tä
teitä jarkaupunkeja suuhriitellessa
oli järjestys johdonmukaisonpaa: kuin
Englannissa. Lukemattomia puu- ja
viinitarhja oli jaettu neliöihin, jotka
lylhäältä katsellessa' toivat silmään
mieluisan vaikutuksen, mutta silti
.suuremmalta os^ta oli täällä sa­ma
tarkoituksettomuus kuin kanaalin
toisella puolellakin. Täällä myöskin
kaikki :ihmisten suuriltakin näyttävät
-teot olivat vain, kuinka sanoisi, ta-
.pahtuneet. Näyttää uskomattomal­ta,
että- niinkin intellktinen olio kuin
GenusHomo (ihminen) on näin haja­mielisesti^
kaikki suunnitellut.
Lyhyenmiänkin ilmassaolon jäl­keen
tekisi mieli ottaa! tätä typerää
maailmaa niskasta kiinni ja takoa hie­man
järkeä siihen. Tekisi mieli las­kea
uusia, 4eveitä .^katiiga, näihin l i ­kaisiin,,
pahalle^ haiseviin kaupunkei­hin.
Viedä.ainakin toinen puoli ilot-
' tornista onn^tomista asukkaista hyö­dylliseen
elämään -maalle, missä on
;paljonv\d^ljelemäfttQnuä::alueita.
KKatsahdan vkarttaan^ja vilkaisen
-»las. ;LevBoufget-on<iallamme. Tun­tuu-
kuin maa^alkaisiiköhota allam-rrae,
sse( ttilee Jähemnisäcsi ja lähem-rinaäksi,
eröitamme jo ^oja. Kaikki
^auureneejasaaiofikeat nduotonsa. Au­toja
ja ihmisiäkin jo näemme kaduil­la.
Olemme melkein maan tasalla ja
-ennehkuin huomaämiriekaan on ko­neemme
pysähtynyt, portaat laskettu
ulos, joita myöten jo ensimäiset mat­kailijat
laskeutuivat alas. Sinisiin
pukuihin puetut -miehet juoksevat
• lentokonetta kohden, kantamaan ta­varoitamme.
He^puhuvat kovalla ää­nellä
ja latinalaiseen tapaan tekevät
puhuessaan omituisia kasvojenliikkei-tä.
TuUitarkastajat, sytyttämätön
sikaari suussaan, tarkastavat matka­tavaramme
ja jonkun minuutin kulut­tua
olemme Pariisissa.
Englanti — Lontoo, näyttää mieli- .
kuvituksissa aivan kuin ijäisyys olisi
, välillämme ja kuitenkin jätimme sen
vasta noin pari tuntia sitten.
A. LINDEVVALL.
Niin paljon ja kauniita! Mikä ilo
muistella niitä!
Ystäväni, jos olet joutunut epätie­toisuuden
umpikujaan löytämättä
sieltä ulospääsyä, niin älä kadota tof.
vaasi, sillä ratkaisu on lähellä ja mää­rätietoisuuden
portit aukeavat eteesi
rkuin itsesetään, antaen sinun astdk
.valmiiksi viitoitettua polkua. Usko
minua, min tulee tapahtumm.
Käännekohta, on lähempänä kuifihu-letkaan;
niin oli ainakin minulla
Joo,, koko kesän, on elämä irmtel-lyttmniälei
näyttäen vain katkkivitr-jopuölensa.
' Vastukset ovat työnty­neet
tielleni toinen, toistaan siturem-pina
saattaen mieleni matalaksi, •epä­toivoiseksi.
Mutta hetkellä, jolloin e-pätietoisuus
jäyti kipeämmin, tuli pe-lastus.
Elämäftkelkka teki kohddlm
täyskäännöksen ja nyt saan katsella
iloista hymyä elämän hyväntahtoisis­sa
kasvoissa. Ensin aivan pelkäsin,
että onnesta halkean. — Halkean!
Voisiko missään tapauksessa niin
käydä? Ei, sen minä tiedän. Minm
ympäröi niin sitkeä nahka, ettette ys­tävät,
uskokaan. Sellainen hyvä nah­ka,
joka venyy tarpeen mukaan. Jos
olen laiha tai lihava. Voi, minkaldsia
Pakkauksia sen sisälle mahtuu! . ..
Mutta nythän minä menin taas pois
asiasta, siitä elämänkelkasta, mitä OB-nenantimia
se toi. Ensinnäkin se toi
kirsikkapakkauksen, joka oli km
Johtotähti kaikelle, mitä tuleva oli.
Esimerkiksi se, että sain pitää äitini,
oman äitini/ Kaikkien niiden ikävien
lausuntojen jälkeen, mitä lääkärit ott­avat
pitkin kesää minulle ladelleet &-
tini terveyden tUad tutkiessaan. —
Lukija on ehkä luullut, ettei minulla
äitiä olekaan, kun viimeinen äitien päi
väkin meni ohi minun siitä sanalla­kaan
mainitsematta. Mutta silloinpa
juuri oli aihe äidistä liian, sanoisinko
arka, sillä Damokleen miekka riippui
hänen päänsä päällä hiuskarvassa.
Nyt on se vaara ohi ja elämä hymyi­lee
minulle kirkkaana pilvistenkin
päivien edestä. Pian saan noutaa äi­din
pois sieltä isosta valkeasta talos­ta.
;
Siis, surujen painama ystäväni, ala
masennu, onni löytää vielä sinutkin.
Jos ei kirsikkain ja äidin muodossa,
niin sitten toista tietä.
SIRPA-SERKKU.
PIIRTEITÄ LOUIS DOMENIQ UE CARTOUCHEN ELÄMÄSTÄ.
Cartouchel Tuo nimi melkein
muistuttaa' laukausta, ja vielä nyt-km,
kaksisataa vuotta sen jälkeen
kun hänen oli päätettävä elämänsä
mestauslavalla, se on huimapäisen
rosvon ja hienostelevan kavaljeerin
vertauskuva, kavaljeerin, jdca kohr
teliaasti kumartaen ja kättä suudel-
In lausui jäähyväiset ryöstämilleen
•kirjeenvaihtajiemme kynät, Sirpa-herkkua
lukuunottamatta, ovat py­sähtyneet
kuin naulaan. No, hikoil­kaa
nyt sitten, hyvät ystävät. Nautti­kaa
kerrankin mielin määrin lämmös­tä
ja raukeudesta — ettemme sanoisi
laiskuudesta. Unelmoikaa paratiisis­ta
lehtipuun alla tai tuvan seinustal­la,
mutta muistakaa sitten ilmojen
vOlistyessä panna ne kuvat paperille
jos.tässä siihen, asti kestettäne e.
— AP. -
naisille. Luulisi melkein kuulevansa
mielikuvituksen luoman tarun, mut­ta
Cartouche oli lihaa ja.verta. Kolt­tosensa
hän j5liok'itli,vuosina 1718—
21, ja hänen äimänsä öli kuin jän­nittävä
romai)tij^i- t
Jotta öikdh voisi käsittää, miten
sellaisten tekojen suorittaminen oli
mahdollista, on muistettava, millai­nen
kaupunki Pariisi siihen aikaan
oli. Asukkaita oli noin 700,000, va­laistus
oli kurja ja poliiseina toimivat
santarmit, jotka itse olivat enimmäk-'
seen vanhoja rikollisia ja jotka eivät
kaihtaneet tilaisuuden tullen teke­mästä
pikku kaappauksia,-kun pieni
palkka ei oikem riittänyt. Talot oli­vat
3'hteenrakennettuja-ja niitä yhdis­tivät
salaiset käjrtävät, joita myös
risteili katujen alitse. Savupiiput oli-"
vat avonaisia, niin että niiden kautta
saattoi pujahtaa asuntoihin. Siellä
Oattioa 6:11a «ivvBa)
Bei!nardShaw
tunnettu ^glantilainen kirjailija ja
koiranleuka täytti heinäkuun 26 päi­vänä
85 vuotta. Päivän jobdo?^
•hän mjn.-sanoi,-että hän kyllä yrittää
kuolla, mutta yksinkertaisesti ei voi:
yksi beefsteak sen aikaan saisi, mut­ta
hän-ei-saa itseään nielemään siti
"Minua kiusaa-pelko ikuisesti elämi­sestä.
Se on vegetarismin ainoa huo­no
puoli", veisteli hän, joka yleisesti
tiedetään kasvien ja hedelmien syö­jäksi,
r . ,
Bernhard Shawn elämäntyö ei «ie
^elä loppunut. Hän on vielä aktmi-nen
ja kirjoittaa, mutta hänen vii-meisini4>
iä kirjallisia tuotteitaan »
pidetä hänen parhaimpinaan. i^'
jallisuuden arvostelijat yleensä _o^^
sitä .mieltä,-että Shawn paikan kirj^-
lisuudessa tulevat määräämään teok­set,
jotka härt kirjoitti aikaisemrrmu
•Viimeisten vuosien teokset tullaa^
piah «öhoitbamäan. . .
ShaW. ei ole-ainoastaan etevä kirj
Iija. Hän on myöskin ensiluokan pu-iiuja,
jonka vertaista saa kaukaa ^
kea. -Kirjailijat yleensä eivät olt^
viä puhujia, Shaw on P^'^'"^.^. .
aeUä puhuminen on luonnon UöP ^