1955-03-05-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
kastamansa kesäkodin Jka^i^
hissa, mutta tämä ainainen sade häiritsi
niin paljon töhä,«ttB hän monta kertaa
joutui hermostirfcsen vältaen. Tuskansa
ja mieliharaiinsa hän tietysti purki
vaimolleen, niin kuin yleinen tapa miehillä
ori . . .
Sirkka rouva puolestaan ihmetteli,
niikä ihmeen kiire sinulla on noita käytäviäkin
laittamaan ennenkuin ihnat
tasaantuvat? Ei noilla ole ennenkään
ollut tuollaista hoppua, kunhan juhannukseksi
kuntoon saa:daan.
— Niin, niin, vastasi mies. Juhannukseksi
kuntoon. Mutta tiedäthän
miten p ^ j o n ^ vielä kaikkea muutakin
kuntoon saatava. Nythän ö^^^^ tulossa
aivan erikoinen Juhannus.
— Näethän, ettei tuosta touhustasi
ainakaan mitään hyötj^ä ole
hiekka huuhtoutuu sitä mukaa pois kun
sitä ajatat. Kuinka mones kuorma jo
\'iime yÖnä menikään melkein olemattomiin.
J^IM sateet lakkaa niin tien rantaan
pysyy kuin pysyykin kuoppaisena
tulkoonpa miten eirilairien Juhannus tahansa,
väitti rouva hieman kiiKsottele-vaän
sävyyn . . .
— Mutta ymmärräthän hyvä ystävä,
että hänen joka astuu tuolta feku-rilta
täksi juhannukseksi meidän kotiimme,
täytyy saada astua tasaista ruu-sattua
tietä, jotta tuntee itsensä kyllin
odotetuksi ja itoivotuksi, sanoi herra
Koski oikein painokkaasti . . .
— Kyllä Satu tietää, että häntä odotetaan,
kaivataan tässä talossa ja hän
tuleekin tänne hiin suurta onnea täynnä,
että tuskin hän joutaa huomaamaan
sitä minkälaista tietä hän venelaiturilta
taloon astuu. Sitäpaitsi tästsähän on
vielä juhannukseen aikaa runsas kaksi
viikkoa. Ilman herra voi siihen mennessä
vielä muuttaa tahtiaan jos kuinka
moneen kertaan, antaa auringon kuivattaa
maan ja silloin siinä tidläkin
hiekotus pysyy, kuten muinakhi kesinä.
Rauhia taas haravoi joka aanm tiet niin
kauniille ruusuille, jotta kelpaa astella
vaikka itse prinsessan, sanoi rouva puolestaan
rauhoittavatta äänellä. Häntä
huvitti aikalaiHa miehensä mielerikiimo
tulevan miniänsä mukavuudesta, yläkerran
vierashuohekih oli kokonaan uusittu.
Hauskat kukikkaat^ sfeinapaperit piti
välttämättä laittaäfniiö myÖS pehtneä-kuviokien
matto lattialle, vielä ikkunaverhotkin
hän oli haluiinut valita, jota
hän ei vielä koskaan aikaisemmin ollut
tehnyt. Rouva hyvin muistaa, miten
välinpitämätön hänen miehensä oli
yleensä oHut näistä hänen mielestään
pikkuseikoista, mitä lattialla ja ikkunoissa
oli »verhoina. Jos rouva oli joskus
kysynyt niiefieltääii, mitä pidät
näistä uusista ikkunaverhoista, eikös ne
vaan hyvin sovi kalustoon, tai jotain
muuta samansuuntaista uudistamaansa
esinettä koskevaa miellyttävyyttä, oli
hän aina saanut lakoonisen vastauksen:
— Noo, siinähän se menee, tai: Mikä
miellyttää sinua, kelpaa minullekin.
Tällaista kun oli ollut ennen ja jatkuvasti,
niin johan tuota saikin ihmetellä,
miten nyt oli innostus huoneen
laittoon ynnä muuhun kaunistamiseen
yht'äkkiä tullut. Ei voinut otaksua./
muuta kuin sen ainoan tosiasian. Tyttö
oli niin rakas ja mieluinen olento kam-
KAUNEUDENHOITO
FRANK PIIRRON
M U I S T O L L E
Kooli maalisk. 1 pnä 1954
Sammunut on paimn silmä
Icäsi bella kyJm&myt
tLoppuneet ovat papan tuskat
sydän kun on jäählTnyt.
(Muistot kauniit Jälkehen
sä Jätit minulle elämään.
Siitä kiitos iäisesti
olkoon häUe ainiaan.
Papan poika Alan.
^räs huoiiiaayainen I<^3^ ystävä
on lähettänyt .^uikaistavakse^tnmejoi^^
^ihneaikaisia tuulahduksia kauneu-
'-döidioidon'aalta. Nämä hän ilmoittaa
poimineensa ~ kysymyksessä on oikeastaan
saksiminen — jostakin suomalaisesta
kuvsQehdestä. Tuohon suomalaiseen
kuvalehteen ne oli tokmtta-nut
Ossi Husiö, markiisitar Öläykseltä
saamiensa tietojen perusteella. Näiden
^ ohjeiden^ npudattamisen sanotaan olevan
(tarkoitetaan Eurooppaa) välttämättömän
jokaiselle naiselle, joka haluaa
pärjätä miehen pyydystämiskamp-pailussa.
Meikap. Kunnollinen meikap on kaiken
aa ja oo. Sen •«dmistaminen aloitetaan
jo illalla, jolloin kasvbille asetetaan
savinaamio. Sitä varten haetaan
reeri 'Koskelle, että häh olisi halunnut
sen hiyväksi tehdä vaikka mitä, iläh-dtittaakseen
tyttöä. Kaunis, siveä ja
kaikin puolin jalo nainen voi saada ko-vakaHoisimmahkin
pään pyörälle jä sydämen
lämpenemään jä sitähän nyt ei
sentään «voinut sanoa herra Koskesta,
että hän niin kovaa maata olisi ollut, ei,
ei sinnepäinkään. Olihan tuon vaimonsa
tullut jo montakin kertaa toteamaan
miten lämmin sydän siellä panssarikuo-reri
alla sykki, joka lämpö sieltä aina
tositarpeen tullen ilmoille pulpahti.
•Rouva Koski muistaa hiin elävästi
ne älkuäikaiset Rauhala-vuodet, jolloin
tyt;täret LflK ja Laina olivat herttaisia
pikkutyttöjä. Silloin oli heidän elämässään
kevättä, riemua, lintujen laulua ja
kaikkea mitä sopusuhtaiseen kotiin
mahtuu. Silloin nähtiin usein isäkin tyttö
jensä kanssa, leikkimässä, kantoi heitä
olallaan, juoksi kilpaa kivistä rantatietä
ja kun joskus jompi kumpi tyttösistä
iski varpaansa kiviin ja haikea itku
pääsi loukkaantuneelta, oli Isä valmis
käärimään verta tihkuvan pienen
varpaan tuppilooh jä sitten jätteen ileik-ki
jatkui. Myöhempinä vuosina olivat
samat" herttaiset ityttäret öHeet isän
apuna kasvit^hatöissä. Kukan taimet
ja kukkalavat heitä eniten kiinnostivat.
Kun koulua vielä t ^ t i , silloin kun lavat
täjrtyi jo laittaa kutitoon, lähUvät he
mikäir suihkin läksyiltääh joutivat, isäir"
mukana Rauhalaan köv^ttöitä ilta i l -
laii jälkeen tekemään.
Vähän kerrallaan oli tästä paikasta
muodostunut se mikä se oli tänä päivänä.
Alkuvuosina istutetuista -puista oli
jo kasvanut suuria hyvinvoipia yksilöitä.
Siinä seisoi pohjoisen puolella komea
kuusiaika ,sen suojassa olikin mukava
tila lavoille. Pari poppelia mahtavana
vartioivat keittiön rappusten kahden
puolen, etteivät idän tuulet pääsisi tunkeutumaan
kotiapulaisen alueelle liiaksi
rajuna. Eteläpuolisen rakennuksen
päässä noin kolmisen metriä seinästä oli
isohko hevosenkengän muotoinen siree--
nimaja. Siitä oli ainainen työ leikellä,
oksat tasaisiksi sisältäpäin, sillä kun oli
merkillinen halu työntää oksansa kuin
kättä ojentaen vastakkaisen puolen oksille
ja niin täyttääkseen koko majan.
Pienen pieniä koivun taimia oli kerran
istuteltu rantaan menevän tien kahden
puolen, mutta nytpä ne olivat jo isoja
ja tuuheita. Monta oksaa oli näistäkin
täytynyt sahata pois, etteivät päässeet
kulkutietä vallan kokonaan tukkimaan.
Avokuistin kohdalla oli läiskä nurmikenttää,
jonka reunaan oli tehty somasti
mutkitteleva kukkapenkki, jossa.mo-niväriset
kukat heloittivat. Monta muuta
kukkapenkkiä oli siellä täällä piha-alueella
aina rantaan saakka ja koivuja
ja piHajia yllin kyllin muodostamaan
suojatun kodin alueen. Rannan lähettyvillä
oli myös maja, jonka penkillä kamreeri
myöhempinä vuosinaan tapasi
Usein istua ja kuunnella lahden toiselta
puolelta kuuluvaa käen kukuntaa.
(Jatkuu) .
kaAtpungin ullu^puppta lala^jj^^ Sa-sekoitetaan
noin kahteen juomalasU-iiseen
haaleahkoa vettä, johon sitä en-noi
on ripoteltu 50 gammaa liisteriä,
^eos vatkataan huolellisesti, jonka jälkeen
se sivdlitttä Myttäen levitetään
kasvoille 2 an vahvuiseksi kerrokseksi.
Tämän jälkeen mehnäänniaata.
Aamulla poistetaan kuivunut savi
'kasvoista esim. vasaran ja taltan avulla.
Kasvonne ovat nyt saaneet sen pohjauksen,
joka on välttämätön edellytys
meikapin onnistumiselle. Kasvot pestään
yhdellä munanvalkuaisella, minkä
jokeen voidaan aloittaa puuterointi.
Kun kasvot ja kaula ovat yltyleensä
puuterin peitossa j a hengittäminen alkaa
tuntua vaikeita, «voidaan puuterointi
lopettaa.
Tämän jälkeen nypitään tarkoin
pois omat silmäripset ja kiinnitetään
tilalle keinotekoiset, parhaat saadaan
hevosesta. Sitten on kulmakan^ojen
vuoro. Vallitseva suuntaus määrää niiden
muodon. Nykyisin or\'at muodissa
kauriinsilmät, mutta odotetaan, että
lehmänsilmät pian lyövät itsensä lopullisesti
läpi. Poskien suhteen on pääsääntö,
että on varottava ulkoilua, joka
helposti tekee ne punaisiksi ja siten
meikapin käytön tarpeettomaksi. Viimeksi
punataan huulet huolellisesti ja
niin vahvasti,' että ne kestävät odotta-nnattöman
runsaankin kulutuksen. Eihän
sitä tiedä, milloin tärppää . . .Parasta
On huuliinkin sivellä hiukan liisteriä.
Lopputulos on siten varmempi.
//roivm(/o/. Ihomadoiksi sanotaan niitä
alle 1 mm läpimittaisia pötköjä, joita
puristettaessa tulee ihosta vaikka kuinka
pitkälti. Jos läpimitta on enemmän
kuin 1 mm, ei kysymyksessä ole ihoma-to,
vaan onkimato. Ihomadoista pääsee
parhaiten eroon puristelemalla ne ulos
yksitellen. Puristeleminen ei ole häpeällistä,
vaan sitä voi aivan kainostelematta
harrastaa kaikkialla, kodeissa ja kaduilla,
kahviloissa ja ^tanssisaleissa.
Useissa maissa on myös perustettu erityisiä
yhdistyksiä jä kerhoja, joihin iho-matojen
vaivaamat kokoontuvat keskustelemaan
.ihomatokysymyksistä ja
puristelemaan toistensa matoja. Kansainvälisen
Ihomatojen Puristelijain
Maailmanliiton (IPM) haaraosasto on
tarkoitus perustaa pian meille Suomeenkin.
Ihokarvat. Ihokarvojen poistamista-.
poja voitaisiin esittää useitakin. Niillä
kaikilla on kuitenkin muuan harmillinen
ominaisuus: ne eivät poista ihokarvoja
tai jos poistavatkin, poistuu
keinoa, joka kaikessa lyhykäisyydes-iho
mukana. Siksi suosittelemmekin
sään^l^aiilutt: kas-
\'aa! iäisyua Ax>i4aan yidä edistää
raaputtanuäla itK>a pari 4eirtäa päivässä
tävi^lisella pöytäyeitsellä. Naisasialiikkeen
tämän hetken tärkein tehtävä on
opettaa miehet pitämään karvoista naisen
käsivaroissa, jaloissa ja kasvoissa,
^^lilJoonat naiset maailmassa pääsevät
Mrsimyksistään^ kuii mies tJppii 'kuis-kaainaän:
**Ahv rakkaani, sinulla on
niin pitkät ja tuulieat karvat!";-
Kurvien sqitytii^ttunen^ Miehen pyydystämisen*
ja kiinnipitämisen kannalta
tämä on ensiarvoisen tärkeä päämäärä.
Se saavutetasmnoud^^^
ruokavaliota tai ybiimsteleniallä. £si-tämriie
tässä iiuden mahnermaissh järjestelmän,
jossa nämä molemmat keinot
ori onnistuneesti yhdistetty:
Aamulla h^ti ylösnousun j^^^^
ritetaan verrytteiywimistelu,
kuuluu haarahyppelyä ensin jaloilla S
min. ja sitten käsillä 10 mih., vartalon-iviertoa
vasempaan ja oikeaan 10 kierrosta,
kolme uJhonhyppyä ja voltti
taaksepäin. Aamiaiseksi nautitaan lasillinen
kylmää v^ttä. Ennen päivällistä
suoritetaan ruokahalun lisäämiseksi
sama vpimisteluohjelma lisättynä kahdella
lapajättiläisellä ja puolen tunni»
paikallaanjuoksulla. Päivälliseksi nautitaan
kaksi lasillista kylnip vettä, l i lalla
ennen nukkumaanmenoa voidaan,
jos kiusaus käy voittamattomaksi, nauttia
vielä lasillinen kylmää yettä.
KUOLLUT
(Vanihanmaan nimi Noponen)
kuoU sydänhalvaiikBMn 1 p&lvä helmikuilta
1955, oli iuiollessaan 66 vuoden
ikäinen. Hän olt aatollaan
matkalla Sylvan Laken kauppHIaan.
kim sai sydän ko)iiatdnen,ölteii kuolema
senrnnkMina. Hän oli salras-tanni
Jo pitemmän alkaa sydän vikaa..
• , . ,
Victor Koski oU syntynyt Yehka-laiiden
piiä^M, jUUielIft « a ^ ^
fcattpänkia. yilpnrin Ifiänls^, Joulu-kaon
24tp..l888.
Lähinnä snremaan Jäivät hänen
Veljensä Yhdysvalloissa ja hänen
edesmenneen vaimonsa tepsiä^ nelff
tytärtä Ja kolme poHuui sekä laa- >
Ja toveripihi tällä ympäristöllä.
Vainaja saatettiin Tllmeiseen le- '
poon helmikntm 12 p. 19^5 Kuusa-mon
hantatismaahan. snoren toveri
Ja ystäväjoukon saattamana. , |
Kaipauksella Umoltamme^ että rakas veljenune
(Eetu) Walfrid Sahninen
nukkui kuolon uneen St. Paul's sairaalassa Hearstissa, Ont.> helmikuun 7 päivän
vastaisena yönä 1955, pitkällisen sairauden Jälkeen. Vainaja haudattiin Port
Arthurissa Kiversiden hautausmaahan helmikuun 10 p:nä 1955, omaisten, toverien
ja ystävien saattamana. ... —
Erkki oU syntynyt Suomessa, Artjärven pitajassa. Uudenmaan läänissä, 19
päivä syyskuuta 1887. Tuli Canadäan v. 1909, asuen useita vuosia Port Arthurissa
ja ympäristöllä, josta siirtyi sitten pohjois-Ontarioon.
Lähinnä kaipaamaan jäi kolms veljeä täällä Cattadassa, Emil perheineen Fort
WilUamissa, Ont., Lauri ja Teodor Torontossa, Ont., sekä yksi veli ja neljä s&koa
perheineen Suomessa, siskon tytär perheineen Silver Mountainissa, Ont. ja siskon
poika perheineen Yhdysvalloissa sekä laaja toveri- ja tuttavapiiri täällä Canadassa.
V I I M E I N E N T E R V E H D YS
•i
Aika rintaa elon rataa,
hiljaa jatkaa kulkuaan,
vaan ei raikkaan veljen muisto"
koskaan häivy mielastäin.
Veljesi Enul ja Elina.
Sylissä uinut sä vierahan maan,
kulkija kaukaisen lännen
Et palaja matkaltas milleillään,
synnyimnaahasi. tänne. ^
Siskot ja veli Suomessa.
K I I T O S
Haluamme sydämellisesti kiittää teitä kaikkia ystäviä, Jotka olitte saattamassa
rakasta veljeäni viimeiseen lepoon. Ottakaa vastaan vilpitön kiitoksemme iScanta-jat,
jotka olitte tekemässä viimeisen palveluksen Eetulle. Kiitos kauniista kukista
ja Tyyne Siilmanille kauniista muistosanoista. Jotka hän oli kirjQlttanut Ja lausui
vamajan muistolle. Kiitos OSJ:n Port Arthurin osastolle tbaami ravintolanjuo-vuttamisesta,
jossa tarjoiltiin kahvit hautajaisvieraille. Erikoisesti kiitämme Port
Arthurin osaston ja ^alstenkerhon naisia, jotka nlta auliisti antoivat apuaan
kahvm keittämisessä, tarjoilussa Ja tarjoilun Järjestämisessä.
Kiitos Eetun tovereille ja ystäville Hearstissa, kun kävivät häntä tervehtimässä
sairaalassa pitkän sairauden aikana Ja Icaikesta siitä ystävällisyydestä, jota
hän sai osakseen sieUä.
Teitä kaikkia kUttäenÄ
EBIIL JA ELINA SALAONEN
304 Heron St. Fort William, Ontario
Latiatif altiai ntiaällalnmn S päivänä^ 19S5 Sivu 5
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 5, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-03-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550305 |
Description
| Title | 1955-03-05-05 |
| OCR text | kastamansa kesäkodin Jka^i^ hissa, mutta tämä ainainen sade häiritsi niin paljon töhä,«ttB hän monta kertaa joutui hermostirfcsen vältaen. Tuskansa ja mieliharaiinsa hän tietysti purki vaimolleen, niin kuin yleinen tapa miehillä ori . . . Sirkka rouva puolestaan ihmetteli, niikä ihmeen kiire sinulla on noita käytäviäkin laittamaan ennenkuin ihnat tasaantuvat? Ei noilla ole ennenkään ollut tuollaista hoppua, kunhan juhannukseksi kuntoon saa:daan. — Niin, niin, vastasi mies. Juhannukseksi kuntoon. Mutta tiedäthän miten p ^ j o n ^ vielä kaikkea muutakin kuntoon saatava. Nythän ö^^^^ tulossa aivan erikoinen Juhannus. — Näethän, ettei tuosta touhustasi ainakaan mitään hyötj^ä ole hiekka huuhtoutuu sitä mukaa pois kun sitä ajatat. Kuinka mones kuorma jo \'iime yÖnä menikään melkein olemattomiin. J^IM sateet lakkaa niin tien rantaan pysyy kuin pysyykin kuoppaisena tulkoonpa miten eirilairien Juhannus tahansa, väitti rouva hieman kiiKsottele-vaän sävyyn . . . — Mutta ymmärräthän hyvä ystävä, että hänen joka astuu tuolta feku-rilta täksi juhannukseksi meidän kotiimme, täytyy saada astua tasaista ruu-sattua tietä, jotta tuntee itsensä kyllin odotetuksi ja itoivotuksi, sanoi herra Koski oikein painokkaasti . . . — Kyllä Satu tietää, että häntä odotetaan, kaivataan tässä talossa ja hän tuleekin tänne hiin suurta onnea täynnä, että tuskin hän joutaa huomaamaan sitä minkälaista tietä hän venelaiturilta taloon astuu. Sitäpaitsi tästsähän on vielä juhannukseen aikaa runsas kaksi viikkoa. Ilman herra voi siihen mennessä vielä muuttaa tahtiaan jos kuinka moneen kertaan, antaa auringon kuivattaa maan ja silloin siinä tidläkin hiekotus pysyy, kuten muinakhi kesinä. Rauhia taas haravoi joka aanm tiet niin kauniille ruusuille, jotta kelpaa astella vaikka itse prinsessan, sanoi rouva puolestaan rauhoittavatta äänellä. Häntä huvitti aikalaiHa miehensä mielerikiimo tulevan miniänsä mukavuudesta, yläkerran vierashuohekih oli kokonaan uusittu. Hauskat kukikkaat^ sfeinapaperit piti välttämättä laittaäfniiö myÖS pehtneä-kuviokien matto lattialle, vielä ikkunaverhotkin hän oli haluiinut valita, jota hän ei vielä koskaan aikaisemmin ollut tehnyt. Rouva hyvin muistaa, miten välinpitämätön hänen miehensä oli yleensä oHut näistä hänen mielestään pikkuseikoista, mitä lattialla ja ikkunoissa oli »verhoina. Jos rouva oli joskus kysynyt niiefieltääii, mitä pidät näistä uusista ikkunaverhoista, eikös ne vaan hyvin sovi kalustoon, tai jotain muuta samansuuntaista uudistamaansa esinettä koskevaa miellyttävyyttä, oli hän aina saanut lakoonisen vastauksen: — Noo, siinähän se menee, tai: Mikä miellyttää sinua, kelpaa minullekin. Tällaista kun oli ollut ennen ja jatkuvasti, niin johan tuota saikin ihmetellä, miten nyt oli innostus huoneen laittoon ynnä muuhun kaunistamiseen yht'äkkiä tullut. Ei voinut otaksua./ muuta kuin sen ainoan tosiasian. Tyttö oli niin rakas ja mieluinen olento kam- KAUNEUDENHOITO FRANK PIIRRON M U I S T O L L E Kooli maalisk. 1 pnä 1954 Sammunut on paimn silmä Icäsi bella kyJm&myt tLoppuneet ovat papan tuskat sydän kun on jäählTnyt. (Muistot kauniit Jälkehen sä Jätit minulle elämään. Siitä kiitos iäisesti olkoon häUe ainiaan. Papan poika Alan. ^räs huoiiiaayainen I<^3^ ystävä on lähettänyt .^uikaistavakse^tnmejoi^^ ^ihneaikaisia tuulahduksia kauneu- '-döidioidon'aalta. Nämä hän ilmoittaa poimineensa ~ kysymyksessä on oikeastaan saksiminen — jostakin suomalaisesta kuvsQehdestä. Tuohon suomalaiseen kuvalehteen ne oli tokmtta-nut Ossi Husiö, markiisitar Öläykseltä saamiensa tietojen perusteella. Näiden ^ ohjeiden^ npudattamisen sanotaan olevan (tarkoitetaan Eurooppaa) välttämättömän jokaiselle naiselle, joka haluaa pärjätä miehen pyydystämiskamp-pailussa. Meikap. Kunnollinen meikap on kaiken aa ja oo. Sen •«dmistaminen aloitetaan jo illalla, jolloin kasvbille asetetaan savinaamio. Sitä varten haetaan reeri 'Koskelle, että häh olisi halunnut sen hiyväksi tehdä vaikka mitä, iläh-dtittaakseen tyttöä. Kaunis, siveä ja kaikin puolin jalo nainen voi saada ko-vakaHoisimmahkin pään pyörälle jä sydämen lämpenemään jä sitähän nyt ei sentään «voinut sanoa herra Koskesta, että hän niin kovaa maata olisi ollut, ei, ei sinnepäinkään. Olihan tuon vaimonsa tullut jo montakin kertaa toteamaan miten lämmin sydän siellä panssarikuo-reri alla sykki, joka lämpö sieltä aina tositarpeen tullen ilmoille pulpahti. •Rouva Koski muistaa hiin elävästi ne älkuäikaiset Rauhala-vuodet, jolloin tyt;täret LflK ja Laina olivat herttaisia pikkutyttöjä. Silloin oli heidän elämässään kevättä, riemua, lintujen laulua ja kaikkea mitä sopusuhtaiseen kotiin mahtuu. Silloin nähtiin usein isäkin tyttö jensä kanssa, leikkimässä, kantoi heitä olallaan, juoksi kilpaa kivistä rantatietä ja kun joskus jompi kumpi tyttösistä iski varpaansa kiviin ja haikea itku pääsi loukkaantuneelta, oli Isä valmis käärimään verta tihkuvan pienen varpaan tuppilooh jä sitten jätteen ileik-ki jatkui. Myöhempinä vuosina olivat samat" herttaiset ityttäret öHeet isän apuna kasvit^hatöissä. Kukan taimet ja kukkalavat heitä eniten kiinnostivat. Kun koulua vielä t ^ t i , silloin kun lavat täjrtyi jo laittaa kutitoon, lähUvät he mikäir suihkin läksyiltääh joutivat, isäir" mukana Rauhalaan köv^ttöitä ilta i l - laii jälkeen tekemään. Vähän kerrallaan oli tästä paikasta muodostunut se mikä se oli tänä päivänä. Alkuvuosina istutetuista -puista oli jo kasvanut suuria hyvinvoipia yksilöitä. Siinä seisoi pohjoisen puolella komea kuusiaika ,sen suojassa olikin mukava tila lavoille. Pari poppelia mahtavana vartioivat keittiön rappusten kahden puolen, etteivät idän tuulet pääsisi tunkeutumaan kotiapulaisen alueelle liiaksi rajuna. Eteläpuolisen rakennuksen päässä noin kolmisen metriä seinästä oli isohko hevosenkengän muotoinen siree-- nimaja. Siitä oli ainainen työ leikellä, oksat tasaisiksi sisältäpäin, sillä kun oli merkillinen halu työntää oksansa kuin kättä ojentaen vastakkaisen puolen oksille ja niin täyttääkseen koko majan. Pienen pieniä koivun taimia oli kerran istuteltu rantaan menevän tien kahden puolen, mutta nytpä ne olivat jo isoja ja tuuheita. Monta oksaa oli näistäkin täytynyt sahata pois, etteivät päässeet kulkutietä vallan kokonaan tukkimaan. Avokuistin kohdalla oli läiskä nurmikenttää, jonka reunaan oli tehty somasti mutkitteleva kukkapenkki, jossa.mo-niväriset kukat heloittivat. Monta muuta kukkapenkkiä oli siellä täällä piha-alueella aina rantaan saakka ja koivuja ja piHajia yllin kyllin muodostamaan suojatun kodin alueen. Rannan lähettyvillä oli myös maja, jonka penkillä kamreeri myöhempinä vuosinaan tapasi Usein istua ja kuunnella lahden toiselta puolelta kuuluvaa käen kukuntaa. (Jatkuu) . kaAtpungin ullu^puppta lala^jj^^ Sa-sekoitetaan noin kahteen juomalasU-iiseen haaleahkoa vettä, johon sitä en-noi on ripoteltu 50 gammaa liisteriä, ^eos vatkataan huolellisesti, jonka jälkeen se sivdlitttä Myttäen levitetään kasvoille 2 an vahvuiseksi kerrokseksi. Tämän jälkeen mehnäänniaata. Aamulla poistetaan kuivunut savi 'kasvoista esim. vasaran ja taltan avulla. Kasvonne ovat nyt saaneet sen pohjauksen, joka on välttämätön edellytys meikapin onnistumiselle. Kasvot pestään yhdellä munanvalkuaisella, minkä jokeen voidaan aloittaa puuterointi. Kun kasvot ja kaula ovat yltyleensä puuterin peitossa j a hengittäminen alkaa tuntua vaikeita, «voidaan puuterointi lopettaa. Tämän jälkeen nypitään tarkoin pois omat silmäripset ja kiinnitetään tilalle keinotekoiset, parhaat saadaan hevosesta. Sitten on kulmakan^ojen vuoro. Vallitseva suuntaus määrää niiden muodon. Nykyisin or\'at muodissa kauriinsilmät, mutta odotetaan, että lehmänsilmät pian lyövät itsensä lopullisesti läpi. Poskien suhteen on pääsääntö, että on varottava ulkoilua, joka helposti tekee ne punaisiksi ja siten meikapin käytön tarpeettomaksi. Viimeksi punataan huulet huolellisesti ja niin vahvasti,' että ne kestävät odotta-nnattöman runsaankin kulutuksen. Eihän sitä tiedä, milloin tärppää . . .Parasta On huuliinkin sivellä hiukan liisteriä. Lopputulos on siten varmempi. //roivm(/o/. Ihomadoiksi sanotaan niitä alle 1 mm läpimittaisia pötköjä, joita puristettaessa tulee ihosta vaikka kuinka pitkälti. Jos läpimitta on enemmän kuin 1 mm, ei kysymyksessä ole ihoma-to, vaan onkimato. Ihomadoista pääsee parhaiten eroon puristelemalla ne ulos yksitellen. Puristeleminen ei ole häpeällistä, vaan sitä voi aivan kainostelematta harrastaa kaikkialla, kodeissa ja kaduilla, kahviloissa ja ^tanssisaleissa. Useissa maissa on myös perustettu erityisiä yhdistyksiä jä kerhoja, joihin iho-matojen vaivaamat kokoontuvat keskustelemaan .ihomatokysymyksistä ja puristelemaan toistensa matoja. Kansainvälisen Ihomatojen Puristelijain Maailmanliiton (IPM) haaraosasto on tarkoitus perustaa pian meille Suomeenkin. Ihokarvat. Ihokarvojen poistamista-. poja voitaisiin esittää useitakin. Niillä kaikilla on kuitenkin muuan harmillinen ominaisuus: ne eivät poista ihokarvoja tai jos poistavatkin, poistuu keinoa, joka kaikessa lyhykäisyydes-iho mukana. Siksi suosittelemmekin sään^l^aiilutt: kas- \'aa! iäisyua Ax>i4aan yidä edistää raaputtanuäla itK>a pari 4eirtäa päivässä tävi^lisella pöytäyeitsellä. Naisasialiikkeen tämän hetken tärkein tehtävä on opettaa miehet pitämään karvoista naisen käsivaroissa, jaloissa ja kasvoissa, ^^lilJoonat naiset maailmassa pääsevät Mrsimyksistään^ kuii mies tJppii 'kuis-kaainaän: **Ahv rakkaani, sinulla on niin pitkät ja tuulieat karvat!";- Kurvien sqitytii^ttunen^ Miehen pyydystämisen* ja kiinnipitämisen kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeä päämäärä. Se saavutetasmnoud^^^ ruokavaliota tai ybiimsteleniallä. £si-tämriie tässä iiuden mahnermaissh järjestelmän, jossa nämä molemmat keinot ori onnistuneesti yhdistetty: Aamulla h^ti ylösnousun j^^^^ ritetaan verrytteiywimistelu, kuuluu haarahyppelyä ensin jaloilla S min. ja sitten käsillä 10 mih., vartalon-iviertoa vasempaan ja oikeaan 10 kierrosta, kolme uJhonhyppyä ja voltti taaksepäin. Aamiaiseksi nautitaan lasillinen kylmää v^ttä. Ennen päivällistä suoritetaan ruokahalun lisäämiseksi sama vpimisteluohjelma lisättynä kahdella lapajättiläisellä ja puolen tunni» paikallaanjuoksulla. Päivälliseksi nautitaan kaksi lasillista kylnip vettä, l i lalla ennen nukkumaanmenoa voidaan, jos kiusaus käy voittamattomaksi, nauttia vielä lasillinen kylmää yettä. KUOLLUT (Vanihanmaan nimi Noponen) kuoU sydänhalvaiikBMn 1 p&lvä helmikuilta 1955, oli iuiollessaan 66 vuoden ikäinen. Hän olt aatollaan matkalla Sylvan Laken kauppHIaan. kim sai sydän ko)iiatdnen,ölteii kuolema senrnnkMina. Hän oli salras-tanni Jo pitemmän alkaa sydän vikaa.. • , . , Victor Koski oU syntynyt Yehka-laiiden piiä^M, jUUielIft « a ^ ^ fcattpänkia. yilpnrin Ifiänls^, Joulu-kaon 24tp..l888. Lähinnä snremaan Jäivät hänen Veljensä Yhdysvalloissa ja hänen edesmenneen vaimonsa tepsiä^ nelff tytärtä Ja kolme poHuui sekä laa- > Ja toveripihi tällä ympäristöllä. Vainaja saatettiin Tllmeiseen le- ' poon helmikntm 12 p. 19^5 Kuusa-mon hantatismaahan. snoren toveri Ja ystäväjoukon saattamana. , | Kaipauksella Umoltamme^ että rakas veljenune (Eetu) Walfrid Sahninen nukkui kuolon uneen St. Paul's sairaalassa Hearstissa, Ont.> helmikuun 7 päivän vastaisena yönä 1955, pitkällisen sairauden Jälkeen. Vainaja haudattiin Port Arthurissa Kiversiden hautausmaahan helmikuun 10 p:nä 1955, omaisten, toverien ja ystävien saattamana. ... — Erkki oU syntynyt Suomessa, Artjärven pitajassa. Uudenmaan läänissä, 19 päivä syyskuuta 1887. Tuli Canadäan v. 1909, asuen useita vuosia Port Arthurissa ja ympäristöllä, josta siirtyi sitten pohjois-Ontarioon. Lähinnä kaipaamaan jäi kolms veljeä täällä Cattadassa, Emil perheineen Fort WilUamissa, Ont., Lauri ja Teodor Torontossa, Ont., sekä yksi veli ja neljä s&koa perheineen Suomessa, siskon tytär perheineen Silver Mountainissa, Ont. ja siskon poika perheineen Yhdysvalloissa sekä laaja toveri- ja tuttavapiiri täällä Canadassa. V I I M E I N E N T E R V E H D YS •i Aika rintaa elon rataa, hiljaa jatkaa kulkuaan, vaan ei raikkaan veljen muisto" koskaan häivy mielastäin. Veljesi Enul ja Elina. Sylissä uinut sä vierahan maan, kulkija kaukaisen lännen Et palaja matkaltas milleillään, synnyimnaahasi. tänne. ^ Siskot ja veli Suomessa. K I I T O S Haluamme sydämellisesti kiittää teitä kaikkia ystäviä, Jotka olitte saattamassa rakasta veljeäni viimeiseen lepoon. Ottakaa vastaan vilpitön kiitoksemme iScanta-jat, jotka olitte tekemässä viimeisen palveluksen Eetulle. Kiitos kauniista kukista ja Tyyne Siilmanille kauniista muistosanoista. Jotka hän oli kirjQlttanut Ja lausui vamajan muistolle. Kiitos OSJ:n Port Arthurin osastolle tbaami ravintolanjuo-vuttamisesta, jossa tarjoiltiin kahvit hautajaisvieraille. Erikoisesti kiitämme Port Arthurin osaston ja ^alstenkerhon naisia, jotka nlta auliisti antoivat apuaan kahvm keittämisessä, tarjoilussa Ja tarjoilun Järjestämisessä. Kiitos Eetun tovereille ja ystäville Hearstissa, kun kävivät häntä tervehtimässä sairaalassa pitkän sairauden aikana Ja Icaikesta siitä ystävällisyydestä, jota hän sai osakseen sieUä. Teitä kaikkia kUttäenÄ EBIIL JA ELINA SALAONEN 304 Heron St. Fort William, Ontario Latiatif altiai ntiaällalnmn S päivänä^ 19S5 Sivu 5 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-03-05-05
