Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 15, 1951

              <1 TT ®
WE'VS S O T A
NJSW TEAC:»-S£F?
CALL
DOMT WAMT
TO HSLP US
Vv'lTU OUI?
POSS* AND
_ STANIO IM THIE
Cb^5^4SJ? J U S T FOt?
PUTTfNJÖ INIK iNl
COI?A-JAME'S MAlg.
«Tr
, AMD SME MUST
BE-AWFULLVOLO
'CAUSS SME SAiD
SMS COULD
REMEMBEt? VvMEM
TELEVISIONI WAS
JUST l^4 ITS
IMPAMCV.
AKIO SME
MADE M E
_/TWRÖW AWAV MV^
^ / T > GUM WMILE ^
IT THTILL H AD
FLAVOP
LEFT/
W E ' L L
MAVE TO D O
ICAh4'THAVE
AAV^TLE GOAAIHS
NEl?\'OUS SYSTEM 7 Fl?EDDiE /
ALL SMOT -TO ^ PUTONVOUP
l?IBSOMS. y ( COAT AMD
WE'LL CSC UP
TO TME SCMOOL y ,
^RlSm- ÄWAV.
AhJO I J U ST
MAPPHMEO TO
SAUMTEP? I N IÖ
TH4E C L A S S T C OM
AMD S>4E S A I D -
AMO SJ4E
SAID I WAS
ARc VOU 6OIM6
T O LET HE»?
TALK ASOUT
M E LIKE
7/
!1\
A;<MOLO/
iTUiMvc vma
OUSWT TOMUNI
FOffTt-IE
SCMOOL BOAI50
AMD THiENJ VOU
GOULD APPO!h4T
mB. PI5INCIPAL/
ALICE,
WHAT
B E C A M E
O F ALL
T O W E L S ? i
CD"
'm. OVER Ti4ERE
FOR
_ _
< WAITINi6
, yOU'D BETTEF?
> G!?A8 Ff?E00lE -
/ BEFOR^E HE GETS
l OUT TME-CAP AND
V. Tfi>IESTOTAKE
V. HEP HOAAE .
—
4
/A
9 - 2 3
Oli hyvin sumuinen ilma ja Tienhaaran
Aapeli oli autoineen liikkeellä tlellg. On>
neksi ajoi edellä toinen auto ja sen perä-valojen
turvin Aapeli osasi ajaa körötellä
hjn^in. Mutta sitten yhtäkkiä etumainen
auto pysähtyi. Aapeli ei pitänyt varaan­sa
ja ajoi pahki toisen auton takapää­hän.
Tästäkös Aapeli kimpaantui ja rai­vosi:
"Minkälainen ajuri te olette, kun ett€
ymmärrä panna kättänne ulos ikkimasta
merkiksi, että jiysähdytte?"
"Miksi minun olisi pitänyt se tehdä?*
kysyi vuorostaan toinen, "minähän olen
omassa autotallissani."
Jos oli juuri erotettu tQirömaasta ja eräs
tuttava kysyi, miten se oikein tapahtui ja
mikä oli erottamisen syynä»
"Sinähän tiedät, mikä työnjohtaja on
työmaalla?" k y ^ Joe.
"Bän on se, joka pitää huolen, että
työt käyvät", vastasi tuttava.
"Aivan oikein, mutta samalla hän on
mies, joka seisoo vain ja katselee, kun
toiset tekevät työtä. Katsos meidän työ­maamme
pomo kävi kateelliseksi, kun
kaikM luulivat minua pomoksi."
&äs vanhus te^ytti SO vuotta, mutta
hän oli erittäin hyvissä ruumiin voimissa
ja teki työtä joka päivä. Sanomalehti-miehet
kysyivät häneltä, että iruinka hän
voi niin vanhana tehdä vielä niin paljon
työtä. Vanhus vastasi:
"Katsokaas, herrat, se on sillä tavalla,
että aamulla ensimmäiseksi minä luen sa­nomalehdet
ja ellen löydä, nimeäni kuo­linilmoitusten
joukosta, nousen minä ylös
ja lähden työhön."
OiaA HUVINSA
•Pikkutyttö oli rakentanut omin kasinsa
lintui^ntön. mutta siinä ei ollut lattiaa.
Hän näjtteh rakennustaan hjrvin ylpeänä
ja sanoi:
"Minä panen tämän llntutalon puuhun
ja katselen, kuinka hämmästyneitä lin­nut
ovat, kun ne lentävät taloon sisälle ja
putoavat alas, kim siinä ei ole lattiaa."
KVSVI VASM
Pastori kirjoitti sunnuntain saamaansa.
Pikku poikansa tuli hänen luokseen ja
kysyi:
"Sanoc^o jxunala sinulle sanat, mitä
kirjoitat?"
"Tietysti, lapseni. Mutta miksi sitä ky­syt?"
•"Miksi sinä sitten vedät kynällä yli niin
paljon sanoja?"
"Jos menet kanssani naimisUo.
kaiken sen. mikä tekee onnelliseteL w^
paan. etten koskaan edes viKaJseKaau
muihin naisiin." _
Äänestyskelpoinen nuori na"^^;. ^
•^Kuulehan, onko tuo kaikki totta, ^
onko se vaaUpropagandaa?"
Vi^NHEESPIEN HCOLIA
Erään pikkupojan äiti kirjoitu öixjeea
opettajaUe: . uoajussi
-Jos meidän Mattimme ei «P^
mitään muuta kuin kiroUemista. mjn ^
pidän hänet kotona ja opetan bania
PIJI^ASSA ^,
'-iafflnä olen todella ikävänä » - ^ ^
sanoi eräs pieni koulupoika a^öi^
"OpHtaJa sanoo, että minun
joittaa selvenmiin, mutta jos
sen. huomaa hän, että minä en osaa
ta."
1951
•: • "vi:"''' '}'^y
••^'i'! ..••i'!-!'