Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 9, 1950

              ämjä'salaisesti
aöverrän perää,
onnassa-mitääa
suistettu ¥arsin
ikideii-aikoiea
a, suuripiirtei-tarvitseban
suhteen, vaan
;srä ja suitren
nen kertomus y iluonnollisista
VOI odottaa, että l i ^ j a r i i usko­vat
tämän kertonMiksen/ jonk^
nyt aloitan. Luodessani katseeni taak­sepäin
sen vaiheisim, tuskia iiskon sitä
itsekään.
Silti minun kuvaukseni on niin har­vinainen
ja iseittää sellaista valoa mei-
(jäjs tiedonantoybteyksiemme Saatuun
tuonpuoleisen maailman ja .sm asuk­kaiden
kanssa, että minusta tuntuu, et­tei
aninulla ole oikeutta pidättää sitä
yleisöltä. -
Olin mennyt vierafluUe ystäväni A n -
nerlyn luokse hänen asuntoonsa. Se
oli lokakuun' 31 päivä. Meistän tuon-päivän
niin tarkikaan, sillä se o l i mi^
Bun tilipäiväni ja minä olin saanut
kuusi punnan kolikkoa ja kymnfienen
shillinkiä. Muistan tuon summan imyös-
Mn tarkalleen, koska olin pannut ra­hat
taskuuni ja myöskin muistan kum­paan
taskuun, sillä toisessa taskussa
ei ollut rahaa ollenkaan. * Näistä sei­koista
on muistini aivan selvä.
Ainnerly ja minä isluimm© hetkisen
tupakoiden. 'Sitten hän kysj^ yhtäk-
^ ^ Stephen Leacock mi tunnmtetusti Canadan kirjailhuuden -paras huma^
;s valitettavasti Mmm luomuksiaan on kyvin vähän saatettu suomen^
kieliseen asttun. Tämä ou luhi hänen kirjastaan''Nonsense N'm.^els"
m Uekin ystävän V. Pellon sti4)mentanm. Suamentaja sanoo mm.:'-
Leacockin humoristiset jutut ovat hyvin vaikeita ^momennet&avia, että
nifSsä pysyisi se kumöristisum, mikä nimä on alkukiekUä, nmtta mieles-iänmMe
suomentaja on onnistunut erikoisen kyimz- tekiävässäM.
valle tuolille minua vastapäätä, sytyt- semmäksi, o l i se, että neiti M : n äiti, jo-
"Uskotlto sinä yliluonnollisiin?"
Minä hätkähdin aivan kuin iskun
saaneena. Sillä hetkellä kun Annerly
puhui yliluonnollisista, o l in minä aja­tellut
jotain aivan muuta asiaa. Se
se&ka, että hän sattui tuota kysymään
juuri silFä hetkellä jolloin minä ajat­telin
jotain muuta, vaikptti minuun
. vähintään ylen omituiselta yhteensat­tumalta.
Tuokioon en voinut muuta k'uin tui­jottaa
häneen.
"Minä tarkoitan", sanoi Aimerly, "et­tä
uskotko sinä kuolleiden henkien l i i -
tcuntaan?"
"Haudantakaistenko liikifiitaan ?" ml-
Jiä kysyin.
".Aivan niin, haudantakaisten, tai jos
mieluummin käyttäisit sanaa aaveet —-
tai voisit käyttää määritdniää 'henki-t
l piippunsa ja jatkoi:
"Siihen aikaan, jolloin ensin tulin
tiihtemaan, hän asui ei kaukana
täältä, pienessä kauppalassa Etelä-Eng­lannissa.
Ninlittä^ämnk tuo kaup­pala
vaikka kirjaimella " X " j ä hän oli
silloin kihloissa kauniin j a hucmattavan
tytön ikanssa — kutsukaamme tyttöä
vaikka " M " .
Anneriy oli tuskin alkanut puhua,
kun minä huomasin kuuntelevani hän­tä
jännfttsnieellä mielenkiinnolla. Käsi­tin,
että hänen' kertomuksensa- koke­mukset
eivät olleet piitään tavallisia.
Mfnä ^eneiiimäin- kuin aairfstin, että "<y,
j a " M " eivät olleet hänen suTullisten
tuttavmitcsiensa oikeat nimet, vaan p i ­kemminkin
ne olivat aapisesta valitut
kaksi satunnnaista kirjainta peittämään
hänen ystäviensä todelliset nimet. Poh­din
mielessäni yieläldn sellaisen keksin­nön
nerokkuutta^ kun Anneriy jatkoi:
" K u n Q j a iminä ensin tutustuimme,
oli hänellä silloin koira, jota, jos se on
«välttämätöntä, voin nimittää kirjaimel­l
a Z j a joka seurasi häntä hänen paivl^^
täisillä kävelyretkiUään X : n ja takai­sin
. [ J'
" N i i n X : äänkö Jä sieltä takaisin, tois-_
t in minä hämmästyneenä. . r
"Aivan niin" sanoi Anneriy, sinne ja
takaisin:" ;
; Minun aistimeni olivat nyt äärim­mäisen
teroittuneet. Että Z voi seura­t
a Q:ta pois X:stä, sen voin aivan
ka on osittain sokea, oli vain osittain
nähnyt koiran." ' : -nv.
Anneriy pysähtyi; kertomukssssaaa
hetkiseksi, jatkaen -sitten:.,. „-- » ^ r -^
. KlrJ. Stephen LeacTOk' - • .*
Suom. V. Ftelto
"Päivä päi^iiltä", toistin minä hani»
mästyneenä. , i
. " . ^ v an niin", myönsi Anneriy, "joka
päivä. Jonkin aikaa ennen heidän hää*
fKJiväänsä näin hänet vain harvoin»
Mutta kaksi viikkoa ennen häitä min»
sivuutin Q : n eräänä päivänä kadulla.
Hetkisen hän näytti epäröivän ja ikään­kuin
pysähtyvän, mutta sitten hän vaia
kohotti hattuaan, hymj^li ja jatkoi mat«
kaansa," - |.
"Kuulehan", sanoin, "jos salUt ml««
nun teke\'än kysymyksen, joka näyttäm
tärkeältä — jatkoiko hän ensin mat­kaansa
ja sitten hymyili ja kohotti hat«
tuaan, vai hymyilikö hän hattuunsa, ko-
"Tämän omituisen lapsuksen "tulkit-. hotti sitä j a sen Jälkeen jatkoi mätkaan«»
si Q epäilemättä oikein, •merkitsevän tai sä edelleen ?"
ennustavan hänen" lähestyvää kuole­maansa.
Minä tein minkä voin pois-taakseni
hänestä tuon tuiiteen, mutta
häntä oh mahdoton saada vakuutetuksi
ja niinpä hän iähtkssään puristi kättä­ni
vahvasti vakuutettuna, ettei hän
eläisi aamuun-asti."
"Taivaan tähden!" minä huudahdin,
• " j a hän kuoli sinä yönä?"
" E i , ei hän kuollut", sanoi Anneriy
tyynesti. "Se siinä onkin selittämätön
osa."
" N o kerrohan edelleen", sanoin.
"Hän heräsi tuona aaimuna kuten ta­vallisesti,
pukeutui hänelle tavanomai­sella
huolella, unohtamatta mitään pu­kineistaan
ja meni toimistoonsa oikealla
ajalla. Hän «sehtti jälkeenpäin minulle,
että hän muisti kaikki tapahtumat niin
"Kysymyksesi on aivan oikeutettu""®
myönsi • Anneriy, "vaikka miiiä luufea
voivaiii täydellä tarkkuudella vastata^,
että hän ensin hymyili, sitten lakkaa*-
hymyilemästä ja kohotti hattuaan, sit­ten
lopetti-hattunsa kohottamisen • j a
jatkoi matkaansa. Mutta kuitenkin pe-rustosiseikka
on~ tämä: edeltämäärätty*»
nä päivänä Q ja neiti M asianmukaises«
ti vihittiin."
" M u t t a sehän on mahdotonta", minE
änkytin, "asianmukaisesti vihittiin, ho
kö molemmat?"
• "Aivan n i i n " , sanoi Anneriy, "molem«
mat samalla kerralla. Häiden jälkeea
mr. ja mrs. Q matkustivat Austraali«
aan, jossa he päättivät ruveta asu-i
hetkeksi", minU'
maan."
"Fysähdyhän taas
selvästi siitä syystä, että hän käveli toi- keytin, " j a auta minua saamaan tämE
imeensa entistä tuttua tietään sensijaan,
että olisi mennyt toista tietä."
"Pysähdyhän nyt hetkeksi", minä sa­noin.
"Sattuiko hänelle mitään erikoi-isesti
merkittävää tuona päivänä.
"Mi^iä odotin sinuii tekevän tuon ky-ihan
selväksi. Mennessään asumaai»
Austraaliaan, oliko heidän tarkoituk­sensa
asettua siellä olemaan?" «t
" K y l l ä n i i n " , vastasi Anneriy, "aina«
kin se oli yleisenä ymmärryksenä. Mi«
nä itse saatoin heidät laivalle ja puris-olentojen
ilmestyminen', tai ehkä vielä helposti käsittää, mutta että se ensin
yksinkertaisemmin 'sieluhenkien ilmi­öitä'.
»
Minä tuijotin Annerlya terävämmäl-lä
mielenkiinnon tunteella k u i n koskaan
ennen olin tuntenut häntä kohtaan. M i ­nusta
tuntui, että hän aikoi varmaan-voi
seurata Q: ta X:ään,~ se meni yli
ymmärrykseni.
" N o n i i n " , jatkoi Anneriy. "Q ja
neiti M päättivät mennä naimisiin.
Kaikki oli järjestetty. Vihkiniinen' oli
määrätty vuoden viimeiseksi päiväksi.
symyksen", sanoi Anneriy, "mutta m K tin Q : n kättä seisoen samalla hyvinkii^
käli minä tiedän, ei hänelle tapal^tisftut
yhtään imitääri. Q palasi työstään ja
söi illallisensa totunnaiseen tapaansa ja
sen jälkeen" meni vuoteeseensa valittaen
lievää väsymystä. Häneii äitipuolensa,
jonka luona hän asui, saiipi jälkeenpäin,
että hän kuuli Q:n hengityksen aivan
selvästi sinä yönä , . . " , ^ '
" J a kuoliko hän tuona yönä?";kysjin
lähellä häntä." ?
"Ja sen jälkeen kun nämä kaksi Q:ta
— kuten otaksun heitä nyt nimitettä­vän
— menivät .austraaliaan, oletko?
kuullut heistä mitään?" ,
"Se", vastasi Anneriy, "on seiklca^
jossa on osoittautunut samaa omitui-suutta
kuin muussakin kokemuksessanio
Siitä on nyt neljä vuotta, kun Q ja hä-fäi
käsitellä tapauksia ja kokemuksia. Tarkalleen kuusi kuukautta ja neljä henkeä salpaavassa kiiht3meisyy- nen vaimonsa menivät Austaraaliaaa,
joista hän sen kahden tai kolmen kuun päivää ennen määrättyä hääpäivää
ajalla, minkä olimme toisemme tunte- (muistan tuon päivämäärän, koska sen
^s&t. el ennemmin ollut nähnyt sovdi- yhteensattuma vaikutti omituisena mi-aaljsi
puhella. nuun sillä kerralla), Q tuli myöhään
Siispä ihmettelinkin itsekseni, miksi illalla luokseni suuressa hädässä. Hän
en ennemmin ollut tullut ajatelleeksi, sanoi jmiri saaneensa aavistuksenomai-
2tta mies, jonka hiuksissa jo S5-vuo- sen varoituksen-kuolemastaan. Sinä i l -
tiaana on harmaita raitoja, on varmaan- tana, jolloin hän oli ollut neiti Mn
dessä.
" E i , hän ei kuollut. Hän herasi seu­raavana
aamuna, ollen tavallisissa voi­missaan,
paitsi että hänen väsymyksen
tunteensa oli nähtävästi hävinnyt j a et­tei
hänen hengityksensä enää ollut kuu­luvaa."
Ensin alussa kuulin heistä aivan sään*
nöliisesti ja sain kaksi kirjettä kuukau­dessa.
Vähän ajap kuluttua sain hei!"
tä vain yhden kirjeen joka toinen kuu­kausi,
myöhemmin yhden Idrjeen puolen
vuoden kuluttua'ja sen jälkeen yhdm
vuodessa. Sitten en ole kuullut heistä
Anneriy vaipui jälleen äanettömyy- mitään puoleentoista vuoteen ennenkuin
^ joutunut läpäisemään jonkin hir­veän
kauhunkokemuksen.
Anneriy jatkoi edelleen:
'•'Viime yönä minä näin Q : n . "
"Suuri luoja!" minä huudahdin. En
TOinut edes aavistaa, kuka tuo Q olisi,
sjutta tuon kuuleminen iski minuun kä­sittämättömän
kauhun jännityksen. An-i^
erly oli nähnyt " Q : n ! " Mimm omas-kanssa
tämän huoneen verannalla, oli
hän selvästi nähnyt R : n varjon häi-lähdyksen
viereisellä tiellä."
"'Fysähdyhän hetkiseksi", sanoi minä.
"Etkö sinä sanonut, että koiran nimi
o l i Z ? "
Anneriy r>pisti hiukan kulmiaan.
"Aivan Oikein. 2, tai vielä oikeam-teen.
Niin kiihtynyt kaiin minä olinkin
kuulemaan lopunkin hänen hämmästj^-
tävästä kertomuksestaan, en kuiten-kaMi
halunnut hätyyttää häntä kyse­lyilläni.
Seikka, että meidän suhteem­me
tähän saakka olivat olleet v a in muo­dollista
laatua ja että tämä oli ensim­mäinen
tilaisuus, että'>=Ms^If---^£S^sev=
minut luokseen vieraisille, esti minut ot-asennetta.
Q meni toi-viime
yona."
Nyt minä olin aivan varpaillani kiih»
keästä odotuksesta,
"Viime yönä", jatkoi Anneriy meU
kein kuiskaten, "ilmestyi Q tähän huo«
neeseen, tai paremmin sanoen aave —
tai toisin saiM>en hänen sielullinen hen«»
kensä.^ Hän näjrtti olevan suuressa hä^
dässä, tehden eleitä, joita en voinut ym»
märtää, vetäen aina housujensa taskut
nurin. Olin liiaksi t)nrmistynyt kysyäk-imin
ZR, koska Q:n tapana oli luulta­pa
hiljaisessa ja säännöllisessä eläraäs- vasti hyväilyn vaikutteista kutsua koi-" lamasta liian läheistä asenna
saui ei sellaista saatumaa ollut koskaan raa R i k s i yhtä hyvin kuin Z:ksi. No "No niin", hän jatkoi, "
tapahtunut. xiiin, se varjo tai ilmestys koirasta sen • roistoonsa joka päivä sen jälkeen eh- seni häneltä mitään ja turhaan yritim
"Aivan niin", sanoi Anneriy. " M i - sivuuttaessa heidät, oli n i in selvä, että dottomalla säännöllisyydellä. Mikäli ratkaisu hänen tarkoitustaan. Yhtäk-näin
Q:n aivan niin selvästi kuin neiti M vannoi uskoneensa sen olleen minä voin huomata, ei hänen ympäris- kiä tuo ilmestys kaappasi kynän pöy-
'"^ liän seisoisi tuossa. Mutta mahdol- itse koiran. -Vastapäätä taloa tuo i l -
-'ti minun pitäisi selittää sinulle jo mestys pysähtyi hetkeksi ja heilutti
CT
Mi
i i i
11
IS
•1 J
/4
I t
II T
^'1
4 1
tössään tai käytöksessään ilmennyt mi- dältä ja kirjoitti naaraavat sanat: 'Kak-*
tään, mikä olisi osoittanut, että jokin si puntaa huomenillaksi*."
M s t ä suhteistani Q:n, saadaksesi
* n käsityksen nykyisestä tilantees-
^iiiieriy istui tulisijaa ääressä ole-häntäänsä.
Sitten se jatkoi matkaansa
ja aivan yhtäkkiä hävisi nurkan taakse
ikäänkuin tiiliseinä olisi sen piilottanut.
Mikä saattoi seikan vieläkin salaperäi-erikoinen
kohtalo olisi häntä odottanut
Hän tapasi, neiti M : n yhtä säännölli­sesti
ja" heidän -hääpäivänsä- läHem .päi­vä
päivältä . .
Anneriy vaipui uudelleen äanettS-myytmn
jäminä istuin syvis.säämietteis-sä.
, ,
, "Kuinka, sinä tulkitset sen heniisäh«.
; ? : / V V . - 7 . ' "
9 PÄIVÄNÄ, 19S0 -
(m-