1944-06-03-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
• ^
. 1
1 -'e
1 .
^1
Sivu 2
LAUANTAINA, KESÄKUUN 3 PÄIVÄNÄ
ystävien pakinaa
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
jPublished and printed by the Vapaus
.Publishing Company lilmited, 100-102
:;Elin Street West, Sudburyi: Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
$2.00
mo ya^taus
1 vk.
'6 kk.
3 kk.
1.10
.60
Yhdysvaltoihin:
1 vk ...s$2.50
.6 kk. .i.. 1-40
Suomftenja mnoalle ulkomaille:
'1 vk. . 1 ••'$3^100
.6 -kk. . 1-65
Asi£uniehille myöhnnetään^O prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
^
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
40 ienttiä palstatuinnälta , ja
kerralta. Alin* llnuJitushlntaii^JGM). Alin
maksu kuöiinilmöltukaesta ;^.00 .ynnä
SO senttiä jokaiselta :iaiuisto1f^rsyltä. tai
kUtosIauseelta. ÖEöikolshinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisllmpittäjien on
lähetettävä niaksii:etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Llniited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing
Öompany iLlmited. 100-W2 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A, Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
P.O. Box 69 -Sadbury. Ont.
Ihmeen kauniita jailäntpimiä ilmoja,
aivan kuin kesäsydännä, on ollut
yhteen menoon jo viikon .päivät. Harvoin
On näillä tienoilla tarvinnut tähän
vuodenaikaan vielä jHikoilla monia
päiviä ja öitä perätysten -kuten
nyt. Järvien vesi on tietysti lämmennyt
niin, että ttimarannoilla käy jo
tavallinen kesän hulina.
Hauskaahan se on. Kaikkien ihmisten
pitäisi saada nauttia kesästä,
varsinkin siellä missä se qn lyhyt. Pitäisi.
saada ja täytyy saada. Vakisel-läkin
on otettava hetkisiä oleiluun
luonnon helmassa, vihreyden keskellä,
vesien partailla, armaan auringon
alla. Se virkistää sekä ntumista etpä
sielua. Se jättää ainakin vakuuttavan
muiston siitä, että ihmiselle on
tässä maailmassa tarjolla myöskin
•lämpöä ja kauneutta, eikä vain kylmyyttä
ja karuutta ja vaivaa.
Se johtaa ajatuksen eteenpäin —-
kokonaisuudessaan parempaan, rikkaampaan,
vapaampaan ja onnellisempaan
elämään. Me tiedämme, ettei
elämämme ole sitä, mitä se olla
voisi. Mitiiän järjellistä syytä ei ole
ihmisellä tässä maailmassa, pohjolassa
paremmin kuin etelässäkään, kurjuuteen
ja ylivoimaiseen rasitukseen
elämänsä eteen. Koska ei toisilla,
niin ei kellään. Kaikkea riittäisi kaikille
kylliksi ja sitä voitaisiin vielä lisätä
tarpeen mpkaan komentamalla
koneita. Niinpä päättyykin ajatus
tekoon: siihett ptaailmaan on pyrittävä,
se on luotava kansan ja kansojen
yhdistety^Uä voimilla.
Siitä yhä edelleen johdutaan ajatukseen:
miten, olisi fasismin vallitessa
— piisiko sitä vapautta ja onnelli-sttutta?
Ei sitä olisi eikä sitä tulisi;
ei pl^si mahdollisuutta siihen. Tarvittaisiin
.jommoinenkin historiallihen a-janjakso
sieltä paluuseen edes nykyiseen
dempJ^ratiaan.
Ja niinpä selviää, miksi nyt taistel-
Iflan, minkä arvoinen on tämä taistelu,
viita merkitsee tämä sota. Sillä tie-
4p^la pn helpompi uhrata, tarmokkaampi
toimia, toiyokkqqmpi elää.
Sen pphjaltfl koko elämä, nykyisyys
ja tulevaisuus, saa uuden merkityksen,
ja kaikenlaiset nurkkakuiskutuk-set
jäävät omaan arvoonsa. — AP.
Isoäidin mora^iipakina on inieies-täniluiskalitanut:
y^än liiaksi
laidalle. Äivanhan alkua tässä vasta
.on ^ehtinyt kyllä n ä k q n . ^ j m^^
alu§sa piisikin pukatta^^ paremmin
keskipohjalle. -§itten vpitaisiin
.siihen-parejnmin lisätä ja pitää kaikki
tasa^ptainpssa. *
KjUäseJiyvä
taa saada parenimin elämään jja olemaan.
-Mytta siinäpäs tairitaap taitoa,
ettei tuiollaisella pakinalla vaan
^ada vahinkoa aikaan. Sillä niin
helposti saadaan nousemaan se vanha
tuttu '-kiviaita" nuopen^pien ja vanhempien
välille, joka eri paikkakunnilla
ja yhteistoiminnan eri vaiheissa
pn tiioltanut meille kaikille sjuurta
surua ja vahinkoa. 'iVIpraalisa,arnat
ovat hyviä, kun ne pvat kasvattavia
ja rohkaisevia, mutta niillä yleensä
on taipumusta olla.enemmän hajpitta-via
kuin-muuten.
Minusta ei ole sopivaa verrata v.
1944-naista V . 1900 naiseen. Tunnustammehan
jpka puolella, että. maailma
on muuttunut siitä- mitä seennen
meidän nupniuden aikana pii. Olisiko
naisen pitänyt pysyä samana k,aiken
tuon naelskeen^^a kehit^yksen kesk^
Ma^^^^^ on muuttanut
naisenkin niin että yleisissä pai-kpis.
sakin näkee naiset päihtyneinä ja
paperossit huulilla. Joka, myönnän,
on muutos hiionopn päin. Mutta sil-
. tiiiykyajan nainen'yleisesti ajateltuna
pn paljon ihailtayampi -kuin vanhanajan
nainen oli. jHän astuu kaikenlaisiin
vastuunalaisiin tehtäviin yhteiskunnassamme.
Hänet löyflämme
ilmasta, mereltä, laiyatelakpilta, tehtaista
ja sotatantereeltakin. On havaittu
ja yhä .havaitaan, että kesto-kihara
pörrön alla ei olekaan sahajauhoilla
täytetty pääkoppa. Kädet,
vaikka niitä jputohetkinä hemmoi-
.tellaan väreillä.ja pitkillä kynsillä, kykenevät
tarpeen vaatiessa tarttumaan
mihin työhön vaan, kuten miesten kädet.
Nainen jo nykyaikana osittain
voi näyttää mitä hän yhteiskunnan
hyväksi voi tehdä. Kun yhteiskuntamme
kehittyy niin pitkälle että nainen
vapautuu perhe- ja kotiorjuudes-ta,
niin hän näyttää maailmalle vielä
paljon enemmän.
Ainahan joukoissa on väestö kirjavaa.
Niin naistenkin joukossa. Toiset
joutuvat rappiolle, toiset nousevat
korkealle elämässä. Toinen on järkevä,
toinen aivan päinvastoin. Osa
nauttii kärettömistä kengistä ja punaisista
kynsistä, osa tuomitsee molemmat
viimeiseen paikkaan.
Tämä pakina olisi minusta alkanut
hauskemmasti jos olisi ryhdytty mainostamaan
naisten saavutuksia yhteiskunnassamme.
Jos verrattaisiin
V. 1900 naisen keskiarvoista ymmär-rysastetta
eri yleismaailmallisiin ja
yhteiskunnallisiin kysymyksiin nykyajan
naisen ymmäi-ryskykyyn, tai jos
vain verrattaisiin sitä sen aikaista ahdasta
ja vaillinaista suhdetta, mikä
vallitsi perheessä lasten ja vanhempien
tai vieläpä miehen ja naisen vä--
lillä. Siinä sivussa voisi muistella niitä
hirvittävän tiukkoja kureliivejä ja
mitä muita turhuuksia naisilla silloin
olikin. Mutta varmasti tuloksena o-lisi,
että huomattaisiin nykyajan.naisen
olevan paljon edellä huolimaita
mvotihuulluuksien turmeliaisuu^esta,
ja pakinalla olisi innostuttava ja rohkaiseva,
vaikutus, eilcä kuten n>t.
Pakinan paJa
pien tässä kotitöitä tehdessä usc
ipi^tiskellyt, kuinka meidän^kotinai
^ep tehtävät ovat moninaiset jäsui
arvoiset, ja kuitenkinr moijet ^j^,
pvat nuorena ja kokemattomana«
: taipeet ne velvollisuudet kannetiavai
ilman mitään ennen saatua L
t u $ ^ ; ' e i k ä ole katsottu 4n okya
mutU IjilJAa voin kuiskata, e t t ä ^ n ^ i j - tarpeellista. Minna Canth km
t i apua! En eneippi kävelisi, jos €^ sulhaselleen huomautti, että hä^
ojisi s ä l v ^ niin Fun^a^^^ *
PohjolaiS^tä näkyy ^Vai^aavan minun
lääkkeeni t^p. ^En voi tässä
ihmisten kuullen sinulle .leivittää,
Taas tuonnoin ikpnvpitejin «erään
farmarin, kun hän tuli kaupungissa
käymään firäänälawantaiiia,,ja parin
päivän peristä:tuli hänen.emäntänsä
^ngästyneenä kaupunkiiti minua
kiinni panettamaan, koska hän ei saanut
maanantaita vasten nukutuksi,
vaan piti monta tuntia hypätä -edes-~
takaisin maantiellä — e i missään, ei
missään saanut ratthaa!
"En ole ikinä rouvaa nähnytkään,
saatikka sitten voidellut", vakuutin
növrimmästi.
, ''Et sinä minua pysty voitelemaankaan,
mutta sait narratuksi sen tolvanan,
sen ukkoni, ja se tartutti sen
minuunkin niin että vieläkin kutittaa",
selitti emäntä ja lisäsi: "Kuuletko
sinä -sen kärmehen rasvaii kauppias!"
Ja tuntui mutisevan vielä
muutakin, mutta riittäköön jo.
Pohjolainen tarjoaa myös hyviä
neuvojansa. Se ei olisi huonompi
neuvo, että riipisi-keväisiä lehtiä jal-
-kojensa ympärille. Mutta siihen lan-tatunkioon
en "haluaisi istua, kun olen
jo ennestään hy vin Jahö. 'Kiitos vaan
neuvosta.
E E T U .
tarvitsisi ensin käydä talouskdulia
niin sulhanen ihan hämmästyi ja ^
noi, että ni^en tehtävien tulee
sella olla synnynnäistä. Ja häsi^
jnoii siitä Mii^ape^
ttili, vaikka olikin niin järkevä nai-nen.
3i?tä ^-kokemattomuudesta on vat.
maan mpji^i ;i?upri- vaimo saanut^
siipmäisetsur.un aiheet, jos mies op
.sattunut plentiaan lehtori Cant%
kaltaineii. -Mutta jos mies pji
: märtäv^inen, hiin yhdessä silloin.nai.
reta^A pikku kommeluksilla. Javf.
.hiteljen työtekijänsä neuvoo, vaik|i
kaikista ei silti: koskaan tulekaan m^.
liemäntiä.
Mieillä.ixais|llakin on omat erikoi,
set .taipumuksemme. Joku pitää
ruju^nläitpsta, nauttii saadessaan laittaa
päivällisiä ja on oikein onnelHnei
saadessaan ne pnnistumaan. Toinen
taas vihaa koko keittohommaa ja
nauttii huoneiden puhdistamisesta ja
somistamisesta; ei pölyn hiventäkään
,saa missään pila, jopa aivan orjuuttai
koko perheensä sillä ainaisella puhfc
tamisellaan. Toiset taas on eri^i-
^ s t i Ijyotu .äideiksi; lapset pvat koko
.maaili?!^, mieskään ei ole enää .raitaan,
ja usein heriimoittelee lapsensa
ai van -pilalle. ^ On myöskin naisia, joiden
täytyy kpko paras elämänsä hoitaa
lapsia ja tehdä kaikkia tabuteen
kuuluvia töitä, vaikka heidän kykyn-
,sä. ja harrastuksensa olisivat suun-sisällä
mäilette minua joukolla.
Antakaahan kun kerron
A. vP. sanoi, ettei kannata vanhasta
heilasta .puhua, ellei hän ollut oikein
,erikoisuus. jassoo. ^Mutta
kuulkaas, kun minä olen semmoinen tautuiieet kokonaan muualle, toisiDe
vänkääjä (sanovat tukeen isääni) alpille, missä heidän kykjm^ä olisiv-^t
niin vastustan. Siksi minun hänestä -tulleet ^yödyllisemmin käytetyiki
juuri kannattaa kirjoittaakin kun hän Velvpllisuus on sitonut tehtäviin, jot-oli
vain niin "jokapäiväinen". ka toinen piisi tehnyt mielihalulla.
Nähkääs jos hän piisi ollut enem- Sellaisen perheenemännan täytyy ta-pi
"pyhääsempi",>ei minulla Tiyt uut- Joustoiltaan varastaa. aikaa miehliar-ta
heilaa olisikaan. rastuksijle^n. Toiset pitävät lub^
Olisikohan siinä vaihdossa muuta mistäkin suurena ajan haaskauksej
isällä kuin.uutuus? — syyttäen sil- , Sanovat, "tekisi senkin ajan työtä".
Mutta jolla on siihen halu, hänen
täytyy saada lukea. Joku ei kirjoit-
-Se minun vanha heila pii tehty hy- taisi pientä, persoonakirjettäkään, toi-västä
ja lujasta ajneesta. Vain säh- ,nen taas haluaa yhtenään tuhertaa,
kölangoituksessa mahtoi pila "short- Kunpa maailma olisi joskus sellf-ti",.
kun se minun mielestäni.ei ;"spar- neri, että kaikki saisivat tilaisuuden
kannut" oikealla aikaa. Kädet pii valita ja pppia siihen työhön, mito
r , ; f i . - ^ f .--^f 1,.^^* 1.x-_- enjimrnän olisi taipumuksia, niin tyoD*
.teko muuttuisi itsekullekin miehiL^*
si. Lapsia yoi synnyttää sellainenkin
nainen,.joka ei,voi niitä kasvattaa,ja
pnjnonia'herttaisia, äidillisiä ndia^
jotka eivät koskaan saa omaa lasta
hoitaakseen. Heistä tulisi mainioita
lastenkasvattajia.
"Minun sijmäni eivät tullene niita
muutoksia iiäkemään, mutta toivoo,
että jälkeläiseni saavat nähdä ja sokea
ne.
ja ispt, luottamusta herättävät,
vaikka ne pakkasi olla tiellä,
peukalon pllessa keskellä kämmentä.
Sydän oli kuin keruupilla. Jos sanoja
pii ';stoorattu", ei niitä haaskattu
semmoisiin kuten — "enkelini silmät
on kuin taivaan loiste" — "tukkasi
kuin auringon säde" — "elämä ilman
sinua tyhjää, tyhjää . . ."
Ennen kaikkea ei hän ostanut suk-laapaksia,
-niin juuri, suklaata —rei
ymmärtänyt naisen- rikasta sielua. Sikoja,
lanipaita ja lämmintä mökkiin
— niitä piisi kyllä pllut, yaan ei . . .
Entäs se uusi h^ila —keskeytätte
minut yhteen jonoon;— pstjkos se?
— IJjaEhrenJjurgia, XeuvostpWf
aina rohkjeaa ja lupttamusta nautö-
Jpo, joo, ainuvilla rahoillaan osti yaa sotakirjeenvaihtajaa ja
heti kokpnaisen laatikon.
L I R U .
Kun päästään tästä,elämän ryöp-pyaallokosta
sileämmille vesille,-niin
kyllä ne paheet alkavat hävitä. Kpe-tamme
ijyt vain pyrkiä.yhtelstpimin- vv-^» . x . ^ . « . ^ « . . . w . ^ ^
taan nuoremman väestön kanssa ra^ vien miesten puolesta, jotka ovat ^
kentamaan meille kaikille valoisam- täneet kaikki kpettelemukset P?J^
paa tulevaisuutta. .sidunsa a a r ^ t iuvettymättä.s?^^
-SOFL\ Jiimiliisen jäurkepsä puhtaana."
jaa, on hiljattain kunnioitettu U^^
.kunniarperkillä. A''asili Gro^
toinen ' .venäläinen suosittu kirjaiifl^
sii'oo,häne$tä: "Ehrenbufgon san^^
saattaja niiden yksinkertaisten, !^
ä$n .säiästämättömien, tuulen ja
teen .kjyiluttamissa univormuissa _r
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 3, 1944 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1944-06-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki440603 |
Description
| Title | 1944-06-03-02 |
| OCR text | • ^ . 1 1 -'e 1 . ^1 Sivu 2 LAUANTAINA, KESÄKUUN 3 PÄIVÄNÄ ystävien pakinaa (Canadan suomalaisten viikkolehti) jPublished and printed by the Vapaus .Publishing Company lilmited, 100-102 :;Elin Street West, Sudburyi: Ontario. Reglstered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: $2.00 mo ya^taus 1 vk. '6 kk. 3 kk. 1.10 .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk ...s$2.50 .6 kk. .i.. 1-40 Suomftenja mnoalle ulkomaille: '1 vk. . 1 ••'$3^100 .6 -kk. . 1-65 Asi£uniehille myöhnnetään^O prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. ^ ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 40 ienttiä palstatuinnälta , ja kerralta. Alin* llnuJitushlntaii^JGM). Alin maksu kuöiinilmöltukaesta ;^.00 .ynnä SO senttiä jokaiselta :iaiuisto1f^rsyltä. tai kUtosIauseelta. ÖEöikolshinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisllmpittäjien on lähetettävä niaksii:etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Llniited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Öompany iLlmited. 100-W2 Elm Street West, Sudbury, Ontario Toimittaja A, Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: P.O. Box 69 -Sadbury. Ont. Ihmeen kauniita jailäntpimiä ilmoja, aivan kuin kesäsydännä, on ollut yhteen menoon jo viikon .päivät. Harvoin On näillä tienoilla tarvinnut tähän vuodenaikaan vielä jHikoilla monia päiviä ja öitä perätysten -kuten nyt. Järvien vesi on tietysti lämmennyt niin, että ttimarannoilla käy jo tavallinen kesän hulina. Hauskaahan se on. Kaikkien ihmisten pitäisi saada nauttia kesästä, varsinkin siellä missä se qn lyhyt. Pitäisi. saada ja täytyy saada. Vakisel-läkin on otettava hetkisiä oleiluun luonnon helmassa, vihreyden keskellä, vesien partailla, armaan auringon alla. Se virkistää sekä ntumista etpä sielua. Se jättää ainakin vakuuttavan muiston siitä, että ihmiselle on tässä maailmassa tarjolla myöskin •lämpöä ja kauneutta, eikä vain kylmyyttä ja karuutta ja vaivaa. Se johtaa ajatuksen eteenpäin —- kokonaisuudessaan parempaan, rikkaampaan, vapaampaan ja onnellisempaan elämään. Me tiedämme, ettei elämämme ole sitä, mitä se olla voisi. Mitiiän järjellistä syytä ei ole ihmisellä tässä maailmassa, pohjolassa paremmin kuin etelässäkään, kurjuuteen ja ylivoimaiseen rasitukseen elämänsä eteen. Koska ei toisilla, niin ei kellään. Kaikkea riittäisi kaikille kylliksi ja sitä voitaisiin vielä lisätä tarpeen mpkaan komentamalla koneita. Niinpä päättyykin ajatus tekoon: siihett ptaailmaan on pyrittävä, se on luotava kansan ja kansojen yhdistety^Uä voimilla. Siitä yhä edelleen johdutaan ajatukseen: miten, olisi fasismin vallitessa — piisiko sitä vapautta ja onnelli-sttutta? Ei sitä olisi eikä sitä tulisi; ei pl^si mahdollisuutta siihen. Tarvittaisiin .jommoinenkin historiallihen a-janjakso sieltä paluuseen edes nykyiseen dempJ^ratiaan. Ja niinpä selviää, miksi nyt taistel- Iflan, minkä arvoinen on tämä taistelu, viita merkitsee tämä sota. Sillä tie- 4p^la pn helpompi uhrata, tarmokkaampi toimia, toiyokkqqmpi elää. Sen pphjaltfl koko elämä, nykyisyys ja tulevaisuus, saa uuden merkityksen, ja kaikenlaiset nurkkakuiskutuk-set jäävät omaan arvoonsa. — AP. Isoäidin mora^iipakina on inieies-täniluiskalitanut: y^än liiaksi laidalle. Äivanhan alkua tässä vasta .on ^ehtinyt kyllä n ä k q n . ^ j m^^ alu§sa piisikin pukatta^^ paremmin keskipohjalle. -§itten vpitaisiin .siihen-parejnmin lisätä ja pitää kaikki tasa^ptainpssa. * KjUäseJiyvä taa saada parenimin elämään jja olemaan. -Mytta siinäpäs tairitaap taitoa, ettei tuiollaisella pakinalla vaan ^ada vahinkoa aikaan. Sillä niin helposti saadaan nousemaan se vanha tuttu '-kiviaita" nuopen^pien ja vanhempien välille, joka eri paikkakunnilla ja yhteistoiminnan eri vaiheissa pn tiioltanut meille kaikille sjuurta surua ja vahinkoa. 'iVIpraalisa,arnat ovat hyviä, kun ne pvat kasvattavia ja rohkaisevia, mutta niillä yleensä on taipumusta olla.enemmän hajpitta-via kuin-muuten. Minusta ei ole sopivaa verrata v. 1944-naista V . 1900 naiseen. Tunnustammehan jpka puolella, että. maailma on muuttunut siitä- mitä seennen meidän nupniuden aikana pii. Olisiko naisen pitänyt pysyä samana k,aiken tuon naelskeen^^a kehit^yksen kesk^ Ma^^^^^ on muuttanut naisenkin niin että yleisissä pai-kpis. sakin näkee naiset päihtyneinä ja paperossit huulilla. Joka, myönnän, on muutos hiionopn päin. Mutta sil- . tiiiykyajan nainen'yleisesti ajateltuna pn paljon ihailtayampi -kuin vanhanajan nainen oli. jHän astuu kaikenlaisiin vastuunalaisiin tehtäviin yhteiskunnassamme. Hänet löyflämme ilmasta, mereltä, laiyatelakpilta, tehtaista ja sotatantereeltakin. On havaittu ja yhä .havaitaan, että kesto-kihara pörrön alla ei olekaan sahajauhoilla täytetty pääkoppa. Kädet, vaikka niitä jputohetkinä hemmoi- .tellaan väreillä.ja pitkillä kynsillä, kykenevät tarpeen vaatiessa tarttumaan mihin työhön vaan, kuten miesten kädet. Nainen jo nykyaikana osittain voi näyttää mitä hän yhteiskunnan hyväksi voi tehdä. Kun yhteiskuntamme kehittyy niin pitkälle että nainen vapautuu perhe- ja kotiorjuudes-ta, niin hän näyttää maailmalle vielä paljon enemmän. Ainahan joukoissa on väestö kirjavaa. Niin naistenkin joukossa. Toiset joutuvat rappiolle, toiset nousevat korkealle elämässä. Toinen on järkevä, toinen aivan päinvastoin. Osa nauttii kärettömistä kengistä ja punaisista kynsistä, osa tuomitsee molemmat viimeiseen paikkaan. Tämä pakina olisi minusta alkanut hauskemmasti jos olisi ryhdytty mainostamaan naisten saavutuksia yhteiskunnassamme. Jos verrattaisiin V. 1900 naisen keskiarvoista ymmär-rysastetta eri yleismaailmallisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin nykyajan naisen ymmäi-ryskykyyn, tai jos vain verrattaisiin sitä sen aikaista ahdasta ja vaillinaista suhdetta, mikä vallitsi perheessä lasten ja vanhempien tai vieläpä miehen ja naisen vä-- lillä. Siinä sivussa voisi muistella niitä hirvittävän tiukkoja kureliivejä ja mitä muita turhuuksia naisilla silloin olikin. Mutta varmasti tuloksena o-lisi, että huomattaisiin nykyajan.naisen olevan paljon edellä huolimaita mvotihuulluuksien turmeliaisuu^esta, ja pakinalla olisi innostuttava ja rohkaiseva, vaikutus, eilcä kuten n>t. Pakinan paJa pien tässä kotitöitä tehdessä usc ipi^tiskellyt, kuinka meidän^kotinai ^ep tehtävät ovat moninaiset jäsui arvoiset, ja kuitenkinr moijet ^j^, pvat nuorena ja kokemattomana« : taipeet ne velvollisuudet kannetiavai ilman mitään ennen saatua L t u $ ^ ; ' e i k ä ole katsottu 4n okya mutU IjilJAa voin kuiskata, e t t ä ^ n ^ i j - tarpeellista. Minna Canth km t i apua! En eneippi kävelisi, jos €^ sulhaselleen huomautti, että hä^ ojisi s ä l v ^ niin Fun^a^^^ * PohjolaiS^tä näkyy ^Vai^aavan minun lääkkeeni t^p. ^En voi tässä ihmisten kuullen sinulle .leivittää, Taas tuonnoin ikpnvpitejin «erään farmarin, kun hän tuli kaupungissa käymään firäänälawantaiiia,,ja parin päivän peristä:tuli hänen.emäntänsä ^ngästyneenä kaupunkiiti minua kiinni panettamaan, koska hän ei saanut maanantaita vasten nukutuksi, vaan piti monta tuntia hypätä -edes-~ takaisin maantiellä — e i missään, ei missään saanut ratthaa! "En ole ikinä rouvaa nähnytkään, saatikka sitten voidellut", vakuutin növrimmästi. , ''Et sinä minua pysty voitelemaankaan, mutta sait narratuksi sen tolvanan, sen ukkoni, ja se tartutti sen minuunkin niin että vieläkin kutittaa", selitti emäntä ja lisäsi: "Kuuletko sinä -sen kärmehen rasvaii kauppias!" Ja tuntui mutisevan vielä muutakin, mutta riittäköön jo. Pohjolainen tarjoaa myös hyviä neuvojansa. Se ei olisi huonompi neuvo, että riipisi-keväisiä lehtiä jal- -kojensa ympärille. Mutta siihen lan-tatunkioon en "haluaisi istua, kun olen jo ennestään hy vin Jahö. 'Kiitos vaan neuvosta. E E T U . tarvitsisi ensin käydä talouskdulia niin sulhanen ihan hämmästyi ja ^ noi, että ni^en tehtävien tulee sella olla synnynnäistä. Ja häsi^ jnoii siitä Mii^ape^ ttili, vaikka olikin niin järkevä nai-nen. 3i?tä ^-kokemattomuudesta on vat. maan mpji^i ;i?upri- vaimo saanut^ siipmäisetsur.un aiheet, jos mies op .sattunut plentiaan lehtori Cant% kaltaineii. -Mutta jos mies pji : märtäv^inen, hiin yhdessä silloin.nai. reta^A pikku kommeluksilla. Javf. .hiteljen työtekijänsä neuvoo, vaik|i kaikista ei silti: koskaan tulekaan m^. liemäntiä. Mieillä.ixais|llakin on omat erikoi, set .taipumuksemme. Joku pitää ruju^nläitpsta, nauttii saadessaan laittaa päivällisiä ja on oikein onnelHnei saadessaan ne pnnistumaan. Toinen taas vihaa koko keittohommaa ja nauttii huoneiden puhdistamisesta ja somistamisesta; ei pölyn hiventäkään ,saa missään pila, jopa aivan orjuuttai koko perheensä sillä ainaisella puhfc tamisellaan. Toiset taas on eri^i- ^ s t i Ijyotu .äideiksi; lapset pvat koko .maaili?!^, mieskään ei ole enää .raitaan, ja usein heriimoittelee lapsensa ai van -pilalle. ^ On myöskin naisia, joiden täytyy kpko paras elämänsä hoitaa lapsia ja tehdä kaikkia tabuteen kuuluvia töitä, vaikka heidän kykyn- ,sä. ja harrastuksensa olisivat suun-sisällä mäilette minua joukolla. Antakaahan kun kerron A. vP. sanoi, ettei kannata vanhasta heilasta .puhua, ellei hän ollut oikein ,erikoisuus. jassoo. ^Mutta kuulkaas, kun minä olen semmoinen tautuiieet kokonaan muualle, toisiDe vänkääjä (sanovat tukeen isääni) alpille, missä heidän kykjm^ä olisiv-^t niin vastustan. Siksi minun hänestä -tulleet ^yödyllisemmin käytetyiki juuri kannattaa kirjoittaakin kun hän Velvpllisuus on sitonut tehtäviin, jot-oli vain niin "jokapäiväinen". ka toinen piisi tehnyt mielihalulla. Nähkääs jos hän piisi ollut enem- Sellaisen perheenemännan täytyy ta-pi "pyhääsempi",>ei minulla Tiyt uut- Joustoiltaan varastaa. aikaa miehliar-ta heilaa olisikaan. rastuksijle^n. Toiset pitävät lub^ Olisikohan siinä vaihdossa muuta mistäkin suurena ajan haaskauksej isällä kuin.uutuus? — syyttäen sil- , Sanovat, "tekisi senkin ajan työtä". Mutta jolla on siihen halu, hänen täytyy saada lukea. Joku ei kirjoit- -Se minun vanha heila pii tehty hy- taisi pientä, persoonakirjettäkään, toi-västä ja lujasta ajneesta. Vain säh- ,nen taas haluaa yhtenään tuhertaa, kölangoituksessa mahtoi pila "short- Kunpa maailma olisi joskus sellf-ti",. kun se minun mielestäni.ei ;"spar- neri, että kaikki saisivat tilaisuuden kannut" oikealla aikaa. Kädet pii valita ja pppia siihen työhön, mito r , ; f i . - ^ f .--^f 1,.^^* 1.x-_- enjimrnän olisi taipumuksia, niin tyoD* .teko muuttuisi itsekullekin miehiL^* si. Lapsia yoi synnyttää sellainenkin nainen,.joka ei,voi niitä kasvattaa,ja pnjnonia'herttaisia, äidillisiä ndia^ jotka eivät koskaan saa omaa lasta hoitaakseen. Heistä tulisi mainioita lastenkasvattajia. "Minun sijmäni eivät tullene niita muutoksia iiäkemään, mutta toivoo, että jälkeläiseni saavat nähdä ja sokea ne. ja ispt, luottamusta herättävät, vaikka ne pakkasi olla tiellä, peukalon pllessa keskellä kämmentä. Sydän oli kuin keruupilla. Jos sanoja pii ';stoorattu", ei niitä haaskattu semmoisiin kuten — "enkelini silmät on kuin taivaan loiste" — "tukkasi kuin auringon säde" — "elämä ilman sinua tyhjää, tyhjää . . ." Ennen kaikkea ei hän ostanut suk-laapaksia, -niin juuri, suklaata —rei ymmärtänyt naisen- rikasta sielua. Sikoja, lanipaita ja lämmintä mökkiin — niitä piisi kyllä pllut, yaan ei . . . Entäs se uusi h^ila —keskeytätte minut yhteen jonoon;— pstjkos se? — IJjaEhrenJjurgia, XeuvostpWf aina rohkjeaa ja lupttamusta nautö- Jpo, joo, ainuvilla rahoillaan osti yaa sotakirjeenvaihtajaa ja heti kokpnaisen laatikon. L I R U . Kun päästään tästä,elämän ryöp-pyaallokosta sileämmille vesille,-niin kyllä ne paheet alkavat hävitä. Kpe-tamme ijyt vain pyrkiä.yhtelstpimin- vv-^» . x . ^ . « . ^ « . . . w . ^ ^ taan nuoremman väestön kanssa ra^ vien miesten puolesta, jotka ovat ^ kentamaan meille kaikille valoisam- täneet kaikki kpettelemukset P?J^ paa tulevaisuutta. .sidunsa a a r ^ t iuvettymättä.s?^^ -SOFL\ Jiimiliisen jäurkepsä puhtaana." jaa, on hiljattain kunnioitettu U^^ .kunniarperkillä. A''asili Gro^ toinen ' .venäläinen suosittu kirjaiifl^ sii'oo,häne$tä: "Ehrenbufgon san^^ saattaja niiden yksinkertaisten, !^ ä$n .säiästämättömien, tuulen ja teen .kjyiluttamissa univormuissa _r |
Tags
Comments
Post a Comment for 1944-06-03-02
