Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 3, 1944

              onan
i kotitöitä tehdessä usein
k u i n k a meidän^kotinaij: ?
ovat moninaiset jä:suiiri;'
k u i t e n k i n moiiet Jne^i
a j a kokemattomana ot.'
Ivollisuudet kannettavat
nitään ennen saatua
o l e katsottu i n pkvaa
i s t a . Minna Canth kna^
huomautti, että Miiji;
5in käydä talousköuliia^ä
1 i h a n hämmästyi ja s t '
i e n tehtävien tulee nii^
miynnäistä. Ja k i n i j ;
e l l u s t a siitä3Iii^ap4il
o l i k i n niin Järkevä naj^;
mattomuudesta on VJN '
^upri- vaimo saanut:^.
r.un aiheet, jos mies oji
maan lehtori Cantli ]
i u t t a jos mies pji y^.
p i i n yhdessä silloin-nap,
kommeluksilla. Javf.
ikijänsä neuvoo, vai%
i : k o s k a a n tulekaan mi-l
i l a k i n on omat erikoi-
Lsemme. Joku pitp
n a u t t i i saajdessaan lait-1
j a on oikein onnellina
onnistumaan. Toinen
oko keittohommaa ja
den puhdistamisesta Ja j
; e i pölyn hiventäkään
la, j o p a aivan orjuuttaa
i sillä ainaiselk puhdjä-1
Toiset taas on erikijii-]
i i k s i ; lapset ovat koko |
kään ei ole enää.ni-henrimoittelee
lapsensa
3 n myöskin. naisia, joi-
:o paras elämänä hpi-ihdä
kaikkia talouteen
v a i k k a heidän kykyn-ksensa
olisivat suun- j
naan muualle, toisiDe
jidäe k y k j n ^ olisivat
isemmin käytetyiksi
sitonut tehtäviin, jot-tehnyt
mielihalulla,
nemännän täytyy ta-astaa.
aikaa miehTiar-
Toiset pitävät iuk^
a ajan haaskauksena, i
senkin ajan työtä". )
siihen halu, hänen-jea.
Joku ei kirjoit- i
)önakirjettäkään,toi- j
yhtenään tuhertaa.,
fia olisi joskus seliai-saisivat
tilaisuuden
siihen työhön, mito
pumuksia, niin työn-sekullekin
mieluL^-
'nnyttää seliainenkia
)i niitä kasvattaa, JJ
s i a , äidillisiä naisia, |
aan saa omaa lasta
istä tulisi mainioto
eivät tullene niit3
lään, mutta toivoo,
;aavat nähdä ja ^
isoxrri.
rgia, Xeuvostpliitpfl
[xiottamusta nautti-ihtajaa
ja ^'i^'
unnioitettu l^^
V a s i l i GrossnJf".
suosittu kirjailija
hrenburgon sanan-isinkertaisten,
ien, tuulen j a ^ '
univormuissa, qr
5ta, jotka ov-at^
ttelemukset
rettymättä.se^'^
puhtaana."
Sivu 3
I
T r T U U R I i
Silmäys D au Robesonin e ämdän jd taiteeseen
PAUL ROBESON on kansainväli­nen
henkilö. Hänet tunnetaan
kaikkialla sivistyrtcessä maailmassa, parilleen ja hän^ jakoi jokaiselle osan-
Prahassa, Lontoossa, Vienissä, Mos- sa lausuen toivon ja lohdutuksen sa-kovGSsa,
Madridissa, Dublinissa, Tuk- noja jakaessaan leipää IVashingtonin
K i r j . N A T L O W
haimassa, Oslossai Pariisissa, Lissa­bonissa
ja läntisen pallonpupljskon
kaikissa suurkaupungeissa. Hän on
ihmiskunnan vapauden suurin sym-armeijan
"talvisotilaille".
Tämä mies oli Cyrus BustilL Hän
oli syntynyt orjana New Jerseyssä,
mutta tultuaan mieheksi hän oli os-booli,
joka olemuksellaan valloittaa tanut vapautensa. Myöhemmin hän
ihmisen. Äskettäin tpmä Henkilö viet- oli opetellut leipurin ammatin. Hä-fi
46 :tta syntymäpäiväänsä New Yor- nestä tuli neekerien johtaja pah joi-kissa,
johon tilaisuuteen otti osaa yli sessa ja v. 1787 hän oli yksi "Free
8,000 ihmistä ja tuhannet joutuivat Africa Societyn" perustajista, mikä
kääntymään ovelta takaisin, kun ei e- seura oli neekereitten itsensä järjes-mrnpää
mahtunut sisään. tämä, Amerikan neekereitten avustus-
Mistä kumpuilee se voima, henki, seura. Cyrus Bustill, jonka suonissa
suuruus ja jalous, jonka Robeson o- virtasi myöskin Amerikan intiaanien
maa? - verta, oli erinomainen organiseeraaja
Käykäämme kusiksi sen langan ja johtaja ja suuri intellektuaalinen
päähim, joka juoksee taaksepäin noin nero. Elämäkerrassaan Benjamin Shakespearen Othello on mitä mah-
SO luotta. Se johtaa meidät perille^ Franklin mainitsee tästä neekerijoh- tavin ruumiillistuma.
*: * * tajasta monissa yhteyksissä. Tästä
Kirjoitettiin historiallinen vuosi miehestä polveutuu monta sukupol-
1860. Laiha, pitkä mies, nimeltään vea kultturoituneita koulunopettäjiä
.Abraham Lincoln valittiin Yhdysval- ja valistustyöntekijöitä. Yksi heistä
oli hänen tyttärensä-tytär, Maria
Louisa Bustill, joka syntyi Philadel­phiassa,
8 p.,marrask. v. 1853.
Tämä nainen oli Paul Robesonin
äiti.
* * *
Vuonna 1878 lVilliam Drew Robe-tumat
elämässään ja kaikki aikaisem­mat
elämyksensä. Sen onnettoman
tapauksen edellinen elilmä on itänelle
ikäänkuin tyhjä taulu eikä vielä tä­näkään
päivänä hän muista siitä ai­noatakaan
kohtausta.
Useita vuosia hänen äitinsä oli ol­lut
raajarikko ja lisäksi oli tulossa
sokeaksi, OnnettontuttspäivUn koh­talokkaana
aamuna, kesäk. 19 p,
1904 hän tapansa mukaan yritti puh­distaa
oleskeluhuoneen lattiamattoa.
Mutta kun hän ei voinut nähdä paitsi
ainoastaan muutaman tuuman eteen­sä,
kumartui hän liika lähelle uunia,
jolloin hänen esiliinansa leimahti tu­leen
ja muutamassa sekunnissa hä­nen
vaatteensa olivat kauttaaltaan
tulessa. Hänen huutonsa saattoi kyl­läkin
paikalle kaikki perheen jäsenet,
m.m. kauhun valtaan joutuneen Pau­lin,
mutta kaikki oli jo silloin liika
Hän puhuu verrattain nopeasti ja myöhäistä ja hän kuoli muutamien
ja nauraa, niin koko huone äkkiä i-käänkuin
sähköistyy.
Puhuessaan hän tekee käsillään
liikkeitä; milloin hieroo leukaansa,
tai sivelee oksaansa, milloin, taas na­puttaa
sormillaan reiteensä.
Robesonin herkulesmainen pää on
ollut monien kuvanveistäjien ihantee­na.
Sitä ovat käyttäneet mallinaan
sellaiset kuuluisat kuvanveistäjät kuin
englantilainen Jacob Epstein ja ame-rikalainen
Jo Davidson.
Othellon parta tekee himen kas­vonsa
vielä sattuvammiksi. Kun kat­selet
häntä Othellon osassa, niin jou­dut
ajattelemaan, että olisiko Shakes­peare
milloinkaan voinut kuvitella oi­vallisempaa'
Othelloa ja Robesonissa
tain presidentiksi. .
Vlidentoistavuoden ikäinen neeke­riorja,
jonka isä oli tuotu kahleissa
Afrikasta, oli juuri karannut North
Carolinasta, Martin kauntin eräältä
plantaashilta. Hän oli ottanut itsel­leen
entisen isäntänsä nimen, lVilliam
mainitessaan isästään hänen silmiinsä
ilmaantuu eräänlainep loiste, mikä
osoittaa, että hän on syvän liikutuk­sen
vallassa.
Robeson on myöskin hyvin tietoi­nen
kyvyistään ja itsestilän. Hän
tuntee voimansa ja lahjansa ja vaalii
tarkasti sosiaalisia velvollisuuksiaan
hetkien kauheitten tuskien jälkeen.
Kaikki toiset lapset olivat jo aikuisia,
paitsi Paul, joka oli vasta 6-vuotias
tämän traagillisen onnettomuuden
sattuessa.
. * * *
Kasvona nuorukaisena Paul työs­kenteli
farmilla, tuli lujaksi ja voi-
Drevj Robeson ja nyt hänelle alkoi son meni avioliittoon Marip. Louisa
ja vastuunalaisuuttaan, varsinkin o- tnakkaaksi kuin tamnti. Isänsä joh-malle
rodulleen. don ja opetuksen alaisuudessa hän al-
Hän on äärimmäisen vaatimaton, koi muodostamaan omintakeisia aja-pitkä,
raskas jalkapatikka salaisia tei- BustilVin kanssa Philadelphiassa, kuten kaikki suuret ihmiset, eikä se tuksiaan aatteista, yhteiskunnasta ja
tä pitkin pohjoista kohti. Monien Heille syntyi kahdeksan lasta, joista ole suinkaan-mitään teatraalista tees- maailmasta kokonaisuudessaan,
katkerien viikkojen kävelyn jälkeen viimeinen syntyi Princetonissa, N. / . , kentelyä, vaan vilpitöntä ihmisrak- Isältään hän peri mainiot puhuja-öillä,
hän saapui Pennsylvaniaan, jos- huhtik. 9 p., 1898, äitinsä ollen 45 kautta — korkeinta laatua humanis- lahjat ja isä kehitti ja opetti hänen
sa ryhtyi työhön eräällä farmilla va- vuoden ja isiinsä 55 vuoden ikäinen. mia. Tämä on hänessä joskus niin lausuntataitoaan, joka myöhemmin
paana miehenä. Seuraavina vuosina
hän palasi takaisin kolme kertaa sille
plantaashiUe, josta hän oli karannut,
kuolemanrangaistusta uhmaten ja jo­kainen
kerta toi suuresti rakastamal­leen
äidilleen rahaa, jota hän oli an­sainnut
vapaana miehenä — äidilleen,
joka edelleenkin oli orjana samoilla
isiinutllään. Jokainen kerta hänen
onnistui paeta salaisia teitä takaisin
pohjoiseen äitinsä luota.
Vuodet "Vierivät nopeasti ja tämä
entinen orja pääsi Lincoln-yliopistoon,
joka sijaitsee lähellä Philadelphiaa.
Hän sai päästötodistuksen mainitusta
yliopistosta korkeilla arvolauseilla.
Poika oli nyt kehittynyt voimakkaak­si
mieheksi, haaveillen ja unelmoiden
rotunsa vapauttamista etelän orja-par
oonlen sorrosta ja orjuudesta. Yh­deksännentoista
vuosisadan loppupuo­lella
hän tuli papiksi Witherspoonin
Prespyteriaanisen seurakunnan kirk­koon,
mikä kirkko edelleenkin tänä­kin
pitvänä seisoo pystyssä Prince­tonissa,
N. /. - • '
Tämä lapsi oli poika, jolle annettiin syvällekäypää, että se haittaa häntä hänen itsenäisen harjoituksensa kaut-nimeksi
Paul Bustill Robeson.
Ja näin Paul Robeson tidi maail­maan.
* * *
Patd Robeson~on tavattoman ah-ja
tekee hänet ujoksi.
Astuessaan 47:lle ikävuodelleen on
hän saapunut luomistyönsä korkeim­mille
huipuille. Hän on edelleenkin
mainiossa terveydessä. Ja vaikka
ta on kehittynyt sellaiseksi, että näyt­tämöllä
sille ci löydy ainoatakaan ver­tauskohtaa.
Ei yksikään näyttelijä
ole kyennyt ääntään sillätavoin hallit­semaan,
eikä luomaan niitä sointuja
kera ja toimelias mies, ottaen osaa lääkärit ovat häntä joskus varoitta- ja väreilyjä, jotka hänelle ovat niin
lukemattomiin toiminnoihin sen li- neet rajoittamaan suunnatonta aktii-säksi,
että hän näyttelee Shakes- visuuttaan mahdollisimpaan rajaan
pearen ''Othellon" pääosaa, mikä saakka, niin hän ei ole toistaiseksi nii-jo
tähän mennessä on ylittänyt tä varoituksia ottanut kuuleviin kor-kaikki
rekordit yleisömenestykseen viinsakaan.
Kuinka henkilö voi
Paul Robesonin lahjoja?
nähden Shakespearen näytelmistä.
Kun hänet vihdoinviimein saa
kiinni, saadakseen häneltä haastat­telun,
niin hänen jokainen sanansa
painuu mieleesi, kun myöskin jo­kainen
liikkeensä.'
Haastatteluni piti alkuperäisesti
kestämän ainoastaan 30 minuuttia,
mutta se kuitenkin kesti hänen kont­torissaan,
Council for Ajrican Af-fairsln
huoneistossa, 23 W. 26th St.
* * *
selostaa
Se tun­tuu
kokonaan mahdottomalta. Si­tä
ei voi tehdä, sillä kukaan ei voi
selittää neron luonnonlahjoja. Ih­miskunta
ne iloiten ja kiitollisuu­della
ottaa vastaan . . . Mutta
ne pitäisi ja tulisi rekordeerata
kaikkien ihmisten nähtäväksi.
* * *
useita tunteja. Lapsena Robeson oli erittäin sopui-
Näyttämöllä hän on vertaistaan sa ja nuorukaisena iloinen veitikka ja
vailla ja jättää katsojaan ja kuulijaan perheen nuorimpana lapsena luonnol-
Tämä mies oli Paul Robesonin isä. ihmeellisen vaikutuksen, mutta vasta Usesti tuli vanhempiensa thmpilapsek-
* * * sitten kun pääset hänen kanssaan vas- si samoin kuin isänsä seurakunhan
alutta Paul Robesonin tarina ei tatusten ja läheiseen kosketukseen, lemmikiksi. Hän juoksenteli Prince-
Pääly tähän. Äitinsä puolelta se kier- niin se vaikutelma ei häivy milloin- tönin kaduilla pitkine saarineen ja hä-h'y
melkein koko Amerikan histori- kaan mielestäsi. Hän on 6 jalkaa 3
• . . Mutta tarttukaamme jäi- tuumaa pitkä ja painaa 245 paunaa.
'ca: lanaan päähän. Mies on ainoastaan luuta ja lihaksia.
* * * Persoonallisesti siis hän on mahtava
^'-nraali George IVashingtonin ar- kokoomus. .Vuoroon hän istuu ja sei-fnetja
värjötti nuotiotulilla ankaran soo kun puhelet hänen kanssaan, läm-kylmän
kfluristttksessa, nälkäisinä, vä meten hitaasti kun hän kertoo van-
^ycinJ ja repaleisina. Monet olivat hemmistaan taiteeltaan ja rakasta- lemaan saakka, joka tapahtui v. 1918.
^^^rcttömdn koti-ikävän vallassa, mastaan pojastaan Paulista. Siteet isän ja pojan väillä tulivat en-
^l^fäkklä kuului pimevdestä iloinen. Hänen puheääncnsä on vielä ih- listaankin lujimmaksi aidin traagilli-y'^'
r^äirmcn ääni: "Tulkaa pojat ja ineellisempi kuin hänen lauluäänensä, sen, tapaturmaisen kuoleman jälkeen
ottakaa- Pirteydestä astui esiin Jokainen sanansa ja lauseensa on kuin v. 1904. - Tämä traagillinentapah-kookas
nrckcrl, kantaen suunnatonta musiikkia, vaihdellen 'korkeammista tuma jäi niin syvällisesti Pauli pojan
ominaisia ja varsin luonnollisia.
"Minutt^isälläni oli parhain pu­hu
jaääni mitä minä olen milloin­kaan
kuullut", lausui Robeson. "Se
oli syvollinen, kaikuva ja heleä
basso, niin mdoodinen ja hienostu­nut,
että jokainen sitä kuunteli
henkeään pidätellen. Kun minä o-lin
ainoastaan neljän vuoden ikäi­nen
— niin hän minulle kertoi —
alkoi hän jo silloin valmistamaan
ja kehittämään minua.puhuja-alal­le.
Se oli hän, joka syövytti mi­nun
nuoreen, herkkään mieleeni to­tuudenrakkauden
ja opetti minul­le,
että kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia
keskenään, opetti minua
taistelemaan tasa-arvoisuuden, oi­keuden
ja vapauden puolesta. Täl­le
ihmeelliselle miehelle minä olen
velkaa kaikki mitä minussa on."
Ei ottanut kauaa ennenkuin nuo­resta
Robesonista itsestään tuli kou-nen
isänsä saarnasi kirkossaan seura- lumies. Isänsä lisäohjauksella hän op-kunnalleen
ihmisten veljeydestä. pi ratkaisemaan tärkeitä probleemeja
Pastori Robeson vuodatti suuren ja kehittyi harvinaisen ^nopeasti,
ihmisrakkautensa tähän nuorimpaan Hänen isänsä oli erikoisen tarkka
lapseensa ja isän ja pojan keskinäiset ja täsmällinen ja pyrki aina täydelli-suhteet
ja yhteisymmärrys oli luja ja syyttä kohti. Eräänä päivänä Paulin
sangen läheinen, kestäen isänsä kuo- korkeakoulurekortti osoitti seitsemän
"A":ta ja yhden "B":n. "Poikani",
virkkoi isä, ''mitä tuo "B" tuossa te­kee?"
Paul lupasi pikaisesti korjata
tilanteen.
Urheilu siihen aikaan kiinnosti
kaikkein enimmän Robcsonia. Hän
j<^ka oli kukkurallaan lämmin- äänteistä mitä matalampiin saakka, mieleen ja syöpyi hänen tietoisuu- oli jo silloin yli 6 jalkaa pitkä ja pai-
"^^'d-asta leipää. Nälkäiset soti- joten hänen puheensa on mitä mielui- teensä, että hän kokonaan unhoitti naii yli 200 paunaa. Hän oli nopea,
^"^^ k^r-äityivät kiireesti hänen ym- sinta kuunnella. ..Kun hCi hymyilee kaikki sitä ennen tapahtuneet tapah- voimakas ja reipas. Hänen atleetti-i
S!<t<