Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 18, 1944

              (C^fttadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
Publiishing Company Limited, lOOfliKS
Klm Street West, Sudbmy, Ontario.
Registered at the Post Ctfficie De^t.,
Ottawa, as second class matter:"
Tilaushinnat:
1 vk. .....................$2.Qp
Q klc* ........ 1.10
3 IclCa ...••••••••...•••>.•• «60
! Yhdys%'altoihin:
1 vk. .. ..... ......$2.50,
6 klc. . . . . . . . •. • -. 1-.40 '
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. .$3.00
6 kk. 1.65
-Liekki Ihnestyy jokaisen viikon lau«
. fmtafha 12-siyuisena, sisältäen parasta
" kaunokiEjallista luettavaa kaikilta aloil-
,. ta." ; :.;;
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio. • • -
Pyytäkää asiamissvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
5ö senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai.
kiitoslauseelta. Erikoisliinna t pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
• Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
A i , jai, kun vupden ajoista jaloin.
Kas/hohtavan valkoinen pilvenhatta- '
ra purjehtii tumman kuusikon takaa,
kohoaa yleramä ja pysähtyy katso-oli
mennä sivu aivan huomaamatta, somaan kuvaansa vedenkalvosta, joka
Sellaista se on kun asuu jyväaitassa kapeana nauhana pujottelee valtakW-tamme
läpi. Sitten, kai tyytyväisenä
IIEKKI
PO. Box 69 Sudbury, Ont.
Toimituksen kufmasta
Eräät lii me päivinä saapuneet tie­dot
panevat aavistelemaan, että Suo­men
karisaii edessä on valoisammat
ajat. Yksi sellainen tieto on Suojelus-kunfajär}
estön lakkauttaminen ja a-serstanismm^^^
— vaikkakin siiaje-htsknnticn
sanotaan uhmanneen halli­tuksen
antamaa lakkauttamismäa-räystii
siinäjnäärin', että sisäministe­ri
HiUilän on täytynyt radiossa vedo­ta
Suomen armeijaan, sen kunnian­tuntoon,
samalla kun kehoittaa suoje­luskuntia
noudattamaan aselevon eh­toja,
koska — "wc toteutetaan täy­dellisesti".
"Suojeluskunnat ovat mer­kityksettömiä
verrattuna tnaamme it­senäisyyden
suojelemiseen ja aselci^on
ehtojen rehelliseen täyttämiseen, jo­hon
olemme sitoutuneettahan sanoi ja
edelleen huomautti, että jos jollakin
on jotakin valitettavaa, niin vaaliuur­nat
ovat sitä varten, että saa purkaa
suuttumustaan; äänestyslippu on nyt
ainoa ase, mitä kansalaisten sallitaan
käyttää.
Suomen suojeluskunta järjestö pe­rustettiin
V. 1918 ilmeisesti turvaa­maan
Suomen hcrravaltaa, kun se ci
oikein luottanut varsinaiseen sotavä­keenkään.
Mitä tahansa sen ihanteel­lisista
päämääristä lie vuosien varrella
lavcrrcltukin, niin sen surullista kuu­luisuutta
ei voida pois pyyhkiä. Se on
oikeastaan ollut Suomen häpeä. Sen
tilillä on lukematon joukko tihutöitä
Suonien kansaa vastaan. Sen valvon­nan
alla ja sen jäsenten toimesta la-pualaishulinan
aikana tehtiin ihmis-ryösföjä,
muilutettiin yksinpä enti­nen
vapaamielinen presidenttikin, ta­pettiin
ihmisiä ja tehtiin kaikenlaista
vallattomuutta. Ja lopuksi tuo samai­nen
järjestö oli yksi niistä voimista,
Jotka avustivat fasistien valtaanpää­syä.
Jotakin siis tuollaisen järjestön lak­kauttaminen
Suomen kansalle, erito­ten
työi^äclle merkitsee. Sen keskuu­desta;
kaikkialta, ympäri Suomen, si­ten
poistuu asein uhkaava kaikenlai­sen
todella demokraattisen vapauden
vainoaja. Sen ohetta on myöskin mai­nittava
Suomen fasistien lehden, I. K,
L:n päälehdcn Ajan Suunnan lak-melkcsin
pimeästä pimeään^ mm ei
huomaa edes milloin kesä vaihtuu
syksyyn.
Joo, täällähän minä vielä olen van­hassa
virassani. Ja pien jo niin ihas­tunut
myllärinnan titteliin, e t t ä osan­nenko,
siitä enää luopuakaan. Nua
1 a ivat tosin tahtoo yälistä saa^a P^än,
pyörälle, miittä tähän asti olen vielä
voittanu-t kiusauksen, kun olen koet­tanut
pvsj^ä pois laiturilta ja piilotel-.
l a aitassa, niin visusti, e t t ä rakas syk-s\'
kin oli lividitaa sivu ilnian ylistys­laulua."
Onneksi kuitenlvin huomasin
sen viime hetkellä j a sain houkutel­luksi
ministerini suolle — karpalooni
Karpalot kun on nykyään niin kallii­ta
ostaa, niin rniksiernJne poimisi nii­tä
itse, kun: siio kuuluu olevan niitä
aivan punaisenaan.
Tuohon tapaan puhelin ja puolisko­ni
tarttui koukkuun. Ajattelin niin,
e t t ä hyviähän ne karpalotkin on, mut­ta
viisi minä niistä, kunhan pääsen
ulos kaupungista näkemään syksyn
loistoa . . .
Ajelimme kohti entisiä kotitanhu-via,
suoraan suon laitaan . . . Oi, kuin­ka
maailma saattaa olla kaunis! As­telimme
tasaista sammalmattoa, mo­lemmin
puolin villit pikku pensaat
kuilattuine ja punaisine lelitineen
välkkyen tulena kirkkaassa syysau­ringossa.
Pian pensaat vaihtuivat
epätasaisiksi mättäiksi, joissa kiiltä-vänpunaiset
marjat tyytyväisinä kel­lottivat
vihertävillä sammal vuoteil­laan.
V^aan me emme tunteneet sää­liä;
armotta kaaniimme niitä astioi­himme,
kuunnellen niiden sorajavaa
laulua pudotessaan tyhjiin kannuihin
• • >
Katsellessani raastamiamme mät­täitä
pääsi minulta huokaus. Istah­din
yhdelle niistä ja oikaisin pitkäkse­ni
paremmin nähdäkseni korkealla
kaartuvan s\rvänsinisen taivaan . . ,
kauttaminen.
Sen lisHMsi tieto,. että tri Juho K.
Paasikivi tulisi pääministeriksi ja
muodostaisi Suomen uuden hallituk­sen,
antaa hyviä toiveita. Hän on o-soittautunut
olevan sellainen valistu­nut
mies. Joka ymmärtää oikealla ta­valla
tilanteita ja mies, Jota ei voitu
vetää mustaan tiiiottaan. Häneltä, mi-ktUi
asiat hänestä riippuvat,, voidaan
odottaa jotakin hyvää nykyisessä vai­heessa
Ja niiksei pitemmällekin.
Omituinen musta pilkku kaiken
muun keskellä näyttää olevan edel­leenkin
''työväen mies" Tanner — äs­keinen
ministeri,'sosialidemokraattien
pitkäaikainen tuomari, pis-ncsmies
Ja iniljonääri. Hän uhmaa
kaikkia syrjäyttämisyrityksiä, ei aio
Jättää ''mantteliaan' — ci ainakaan
ennenkuin on itse valinnut sen kanta­jan.
Se kuidostaa hyvin — demok­raattiselta!
Saamme sitten kuulla, mi-näkemäänsä,
jatkaa mai;kaansa y li
korkean taivaan, kunnes suon laidas­sa
jää odottavana kurkistelemaan
välkkyvien pensai;tten lomitse-. S i i tä
hän odottanee? Taitaa olla pilvien
pikku prinsessa, joka ujona pakenee
prinsslään, kuitenkin salaa toivoen,
e t t ä tämä, hänet pian saavuttaisi . . .
Oikein arvas;nl Tuolla jo tulee prins­si
valkealla ratsullaan kuusikon ta­kaa.
Pysähtyy hetkeksi tähyile-r
mään ja huomattuaan prinsessan pen­saiden
takana pilkistelevän, kannus­taa
ratsunsa villiin raviin. Saavut-taakohän?
. . . - .
' ' M i t ä s siliä? . . . On siinä marja-mies!
Tuskin yhtään karpaloa as­tiassa
ja makailee vain, vaikka meil­lä
on jo astiat melkein täynnä I"
Se oli kansan ääni ja siinä tuntui
olevan vähän nuhteleva sävy. Täy­tyi
kai totella ja nousta. Siinä kui- '
tenkin tein lähimmäisilleni mitä hert-taisimman
esityksen:
'•Kas, onpa teillä tosiaankin kau­niita
karpaloita. Ah, ah! Poimitaan-pa,
joukolla minunkin astiani yhtä
täyteen yhtä kauniita marjoja, kyllä
minä sitten lopusta huolen pidän."
'•'Xosseriiiii! Kunkin on täytettä­vä
kuotansa!'.' kuului armoton vas­taus,
ei herttaisin hymynikään autta­nut
mitään. . .
Se kuota, se kuota — sehän se op
aina täytettävä, ajattelin siinä marjo­ja
raapiessani. Miksi pitää ihmisen
elää syödäkseen — vai syödäkö elääk­seen,
kummin päin se mukavammasti
soveltuisi? Vastatkoon siihen vii­saammat
. . .
Tuon karpaloretken teimme jo kuu­kausi
sitten, mutta vielä kalvaa miel­täni
kun en ehtinyt nähdä, saavuttiko
prinssi lemmittynsä.
. SIRPA-SERKKU.
Hovinan-i todisti
Ennen vanhaan, jolloin kuninkai-den
hoveissa oli niinkutsutut hovinar­rit,
nämä hovinarrit tavallisesti oli­vat
ei ainoastaan koomikkoja, vaan
myöskin oppineita fiiosoofeja sekä te­räviä
ajattelijoita, jotka osasivat
kääntää tilanteet hauskoiksi sekä
usein myöskin opettavaisiksi.
Kerran eräässä tilaisuudessa tällai­nen
hovinarri esitti väitteen, että an- '
teeksipvyntö, jos se esitetään sopi­mattomalla
ajalla tai sopimattomassa
tilaisuudessa, voi olla pahempi louk­kaus
kuin suora solvaus.
Kuningas, joka nähtävästi ei ollut
liialla viisaudella pilattu, sanoi hovi­narrille,
että sinä joko todistat väit­teen
taikka menetät pääsi.
Päivällisen jälkeen kuningas otti
pienen levon ja ojentautui sohvalle
pitkäkseen. Sattuipa sitten hovinarri
kulkemaan ohi ja potkasi kuningasta,
Ma korkean vaaran laelta,
miss' kUuvi vaivaispuu,
kun katselen, eteeni outona
nyt maailma avartuu.
Kuin kosken pauhu etäinen
soi korviin ääni kaivoksen
Ja kallio sen toistaa. '»
Niin kaikM tuntuu kummalta
kuin näkisin ma unta:
on kaivoskylä alhaalla
inuurahaisvaltakunta,
ja hevoskaakki raihnainen
se astuu eessä rattaiden
kuin koppiainen. maan.
Nyt sähkömieskin lankoinecn
vain hämähäkilt' näyttää
Ja kiipeiivi pylvääseen,
mi ttiskin kepiks* täyttää.
Niin kuorma-auton ääni on
kuin kärpäsen, mi — onneton —
on takertunut liimaan.
Myös Junat kivilastissaan
vain Icikkirataa kulkee,
ja lentokone matkallaan,
kuin haaskalintu julkce
ois' etsinnässä raatojen,
se kaartaa halki ilmojen,
taas katoo pilven taa.
Se matkaa maahan kaukaiseen
ja sodan leikkiin yhtyy, .
sieir löytää riistaa tarpeekseen,
kun etsimään vain ryhtyy.
Siis eikö kukin onneaan
nyt kiitä, ettei ainakaan ^
se meille turmaa tuota?
M a. palaan erämatJiälta
on o^doji herkkä'mielen', .
mutt' ensimmäiseks' puhetta
kun kuulen ihmiskielen,-^^,
tiiin huomaan, ettei ihminen
00 mielikuvan-' kaltainen,
vaan täynnä kateutta.
Kas, niin on kehno, tuhlaten
hui pahaa sanaa haaskaa,
kuin ois' tää päivä viimeinen
Ja ainut riitaa haastaa.
Sen vois' hän siirtää huomiseen,
myös kauas aikaan vastaiseen,
tai jättää haastamatta.
"Me luomme uuden maailman'
— näin kehuttavan kuulen —
"nyt vapaan, hyvän, valoisan."
Äfutt' sellaiselle, linden,
on riitä Ja ainainen kateus
perin mätä ja horjuva perustus,
mi ensin on uusittava.
LASTV.
tä puolue kokouksessaan tämän mah- joka makasi selin, takamuksiin. Ku-tavan
herransa kanssa tekee. Mutta
arvata saamme, että Jos hän edelleen­kin
Jää mantteliaan kantamaan, niin
kaitsettava katras pienenee. * • *
Vapauden levitysryntäyksen aika­na,
tiistaiaamuun mennessä, on IJe-kille
saapunut tilauksia 93 uutta Ja
196 uudistusta. Kiitos, Tätä Jatku­koon!
-rr AP.
ningas tietenkin säikähti ja kivahti
pystyyn. Silloin hovinarri nöyrästi
sanoi:
'•'Suokaa anteeksi, herrani, minä
kun luulin, e t t ä se oli kuningatar."
Hän sai pitää henkensä.
E X S I M : M . \ I X E X käytännöllinen
kirjoituskone keksittiin vuonna 1867
Milhvaukeessa.
Jalomielinen tarjous
Afrikan matkailija Du Chailiu le-
• vahti afrikalaisessa kylässä pitkiin
matkan jälkeen. Heimon vanhat mie­het
katselivat häntä hyvänä henkenä
ja tahtoivat, että hän jäisi heidän
luokseen asumaan.
Aikaisin eräänä aamuna hän hi\m-mästyi
nähdessään kuuden ja seitse­män
sadan välille heimon nuoria nei­tosia
marssivan esiin ja muodostavan
kehän hänen ympärilleen.
Vanha mies, joka toimi esittelijänä,
selitti että kun he toivovat hänen jää­vän
asumaan heidän kanssaan, he
ovat tuoneet nuoret naisensa hänen
luokseen, että hän saa niistä valita
vaimon itselleen.
Du Chailly tunsi joutuneensa nurk­kaan,
mutta hylkäsi tarjouksen seht-lämällä,
että kun hän.on hyvä henki,
hän ei tahdo tehdä kaikkia toisia on­nettomiksi
valitsemalla vain yhden.