1940-07-06-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA/HEINÄKUUN 6 PÄIVÄNÄ
Pozo Honto
Kirj. ILMARI WALKAMA
Oli synkkä, myrskyinen ilta. Märkien
vaatteiden läpi kävi raaka viima
joka kerta, kun eräs juopuneempi
merimies, monen yrityksen jälkeen,
aukaisi oven, ja muutaman hetken
vr^-Tänkkasadetta katseltuansa, sulki sen
jälleen ja istahti pöytään, kiroillen
kapakoitsijaa, joka ei hänelle enää
myynjrt viiniä. Monta kertaa aukaisi
hän oven ja kiusasi kapakoitsijaa,
ennenkuin Kristiania huomasi koko
tapahtuma^. Sitten kun kapakoitsija
suurella nyrkillänsä löi rähjää jää ja
potkasi kaataneen.miehen ovesta ulos,
sUten vasta heräsi Kristiania; päästäen
>lyhyen naurun kitkahduksen.
. Se oli ainoa kerta kun kuulin hänen
nauravan koko iltana. £i hän
paljoa puhellut liioin, vaan katseli
kapakan akkunaa enimmäkseen, liannen
silmänsä nä3^tivät katsovan johonkin
kauas, mutta näkivätkö ne
muuta, kuin ne, sen Bocan merimies-kapakan
akkunaan maalatut monen
maan liput ja kapakan niinen ja alle
pienemmillä kirjaimilla maalatun
"English Spoken", vai näkivätkö ne
ainoastaan sen kauniin Norjan lipun;
joka oli maalattu aivan akkunan kes-kjelle,
Tanskan ja Ruotsin lippujen
väliin, sitä .en tiedä.
Voi olla sentään niinkin, että ne
näkivät sen lipun koristeltun akku-
'nan läpi kauemmaksikin, vaikka Bue-lios
Airesin talyinen jnyrsky löi vettä
akkjunaa vasten niin koyin, että Ria-chuelojQ
toisella puolella plevan Avel-lanedan
valoja ei nsikynyt ollenkaan
ja Bo^n puoleisella rannalla olevan
satamalaiturin harvassa tuik^^
lamput näyttivät vain pieniltä eläviltä
valopilkuilta, joit^ akkanaan
hakkaavat sadepisarat tanssijtteliy^t
lakkaamatta, kadoten vain hetkeksi
jonkun ohitse kulkijan \^rjoon.
Ja kuka tietää, vaikka ne olisivat
nfähnöet yli tuhannen mailia eteläm-määsä
vilkkuvan Puierto Deseadön
majakan, vaikka minä 'näin vain Bocan
satamalaiturin lamppujen tuikkeen.
Niinkin saattaa olla, että iie
näkivät jälleen sien "Fiestan" Puetto
Beseadössa ja että ne näkivät Juä-nän
säihkyt^ silmät ja miistan tukan,
ja ne valkoiset liäinpaät Jiiahsm
nauravassa suussa juuri sellaisina,
kilin me molemmat olimme ne näh-nieet
)uanan tanssiessa sitä villiä
**Gaucho" tanssia niin monta vuotta
sillien...
Tahi, ehkä ne näkivät uudelleen,
Iräikki ne satäinat ja tie iHi^^
ja he kauniit päivät ja kauniimmat
y[iirii-iTitiT'7Mi"niiinfTt''ii.imn^^ .
jälkeen.
$tokou>si^*n seurMsjifta :cii^^^^
Garbo. Garbo myöskin f^lön
pttiieliaampi ja aifpmil^emf^ -km6
yleensä Itmltaan. Hymy jg. namnkm
on hänellä verrattain helpossa. Hän
kyseli yktä ja toista, äidittkidelSany
Suomesta, Suomen näyttel*joistä,fil-mUeoUisuudesta,--
ja oli myöskin ihmeissään,
kun ei Suoinesta ole Hölly-diin
saapunut huomatumpaa jtäyt-t
eli jää, vaikka Suomessa on riäytel-mätaide
kehittynyt jo niin korkealle
asteelle.
'lUinkälttisiako ne huomatut fOmi-tähdet
ja kuuluisuudet ovat?
iEn ainakaan minä huomannut yhdessä
ainoassakaan miiäah yiUudn-nollisuutta
tai tavallisuudesta poikkeavaa.
He syövät, juovat ja kutf-lemm^
rakästelevatkin samalla tavalla
kuin mekin.
yöt. Mutta, voi olla niinkin, että
tämä myrsky vain toi mieleen muistoja
niistä kurjista myrsk3nsistä päi-
. vistä ja vieläkin kuriemmista öistä,
joita kaikkia hän pii nähnyt sen Jälkeen,
kun ^'Bölgen" seilasi ulos pienestä
Puerto Deseadon satamasta.
Kristianian käheä ääni herätti mi-nut
ajatiiksistani. ^'Viisitoista vuotta",
mumisi hän, "Onko siitä tosiaankin
niin pitkä aika?"
Paksut, likaiset sormet laskivat Viinilasin
takaisin pöydälle ja tihrtfiset,
punottayat sifajiät- katsahtivat minuun
melkein «päilevijtral Nyölcäytin
päätäni vastaukseksi. Pöhöttyneiden
huuliiens^T tuskin Jji]kahtaessa;v^uului.
hUj^sena huo^uksena: "Car^niba^'.,
Että. h äÄ IcircKi espanjaksi, ei ollut
mikään ihme, sehän oli tapana
kaikilla Boe^n bummeilla, kansallisuuteen
kammata. Mikä oli ihme
minusta, oli sp, että kij-otessa muuttui
pöhöttyiSBi^n kasvojen ilme ja
silnmxr tuli se s^a-hätääntyn3rt katse,;
jonka olin ^ i ^ nähnyt niin
monta kertaa sen vuoden aikana, jon.-
ka yhdessä seilasimme "Bicägenin"
päällä, viisitöi^a yuptta~^ aikaisemmin.
• <:
Samanlainen katse tuli hänen sil-oniihsä
Puerto Deseadossa silloin
"Fiestan" aikana, kun hän ensikerran
maiätöi sitä tumman punaista
Mendoza viijniä. Sitten samana iltana
niyöhempään, kun Juäna, se tumma-tukkaiiien
tyttö katsoi niillä mustilla,
hehkuvilla silmillänsä häneen,
tilli Kristianian sibniin se sama hätääntynyt
ilme. Hetkisen se vain -rä-lähti
-sillä kertaa, sillä Juana nauroi
sen pois...
Ijtjlutta sitten, kun Juana oli kauan
ja moneen j^ertaan katsonut Kristianian
silmiin ja nauranut ja puhunut
jptain espanjan kielellä — jota kumpikaan
en^me silloin ymmärtäneet,
ohitti Juana Kristianian sinisiä kirk-kiäijta
silmiä ja moneen kertaan sa-i\
qi: "PQZQ hondp, pozo hondo", sil-lojn
taas tiili se hätääntjniyt katse
hapen silmiinsä ja Juana nauroi niin,
että ne yaikoiset hampaat ^iVkkyivät
ja ne niustat silmät hehkuiyat. Sillä
kertaa se ilm^e ei ka^pniiutkaan, ennenkuin
Juana lakkasi nauramasta
ja hymyillen, maistoi viiniä-Kristianian
lasista, sanoen: "Mi Amigo" —
ystäväni.
¥asta laivan Jukuanune, ku
roinuhe kpkp. iutun Seiliinaakarille,.
osasi hän selfttaä, että. Juäna luul-
It^^ti icHi -s^pjAuV JCrJsti^^
%!iim ?^Ppa»^^^ ...
r^iiää h^tjkelkt, c^en y^m ta,-.
'ka:^tui1Siiistiw
täh sini^faäti^m^eäi ilm^ bänra
'Spmissams^ sdinnaakari jiufvus- -
päissään saiioi, että jos l^ristiania
ikatsoo itian usein Ja liian pitkään
Juanan silniiin, niin hän putoaa sy-
'^ra»n jkaivpon . . .
IVf uistan vieläkin seiiimaakarin
"äänekkään i^tirun faäipymis^ "Böl-genin''
^skanssien väliseen käytä>^än,
'jossa se-taukosi
ja senjälkeenkin, oli hänen nimensä
minulle Kristiania.
Sitten, kolmisen viikkoa "Fiestan"
jälkeen, kun "Bölgen" levitti uljaat
valkoiset purjeensa ja, hyvän tuulen
avulla, kovenevalla. vauhdilla seilasi
ulos Puerto Deseadon sa^mnasta, ei
Kristiania seilannut mukana, sillä
hän oli katsonut-Juanan 'sitöuin, Jehr
kä liiankin pitkään. Soisen, m
ollut häntä nähnyt, enkä^Öea kuiil-lutkaan
mitään^siMvaia^lt^OHikä
seOilaivat Puerto 'Bes^äo$SA {n, Jcuh
miehestä tulee -Bocan ^auimiaV^'
taa hän nimensä.
Tuskinpa, jräntä tdt^ Rooskaan.
tavannuti£a;am,.^tu^ ^i|iL^4^-^
vani joutui makaan^n. i^au^Biä^iä^
laskevan ^SiaGhuefo jgitn'%&^l^^^ään^
puoleisella rannalla, /joii^ -täj^^
puolella on'lBo«/i|wiiEfe
ha- satama,-moiJen-unhöi^tjfoiri
ty3rssija, sellaisten %ieä£enr%uin %Js-tiania.
lUalla mai^ inesHiea^iii?^^^^
noin perääh talviselle äi}ärskys«tte^Ue
ja astuin sisälle ^lähimf^n me*^^
kapakkaan. Jonkun ^aSkaassie^ 'is:-
tuttuani, tuli sinne ^isttan^i *%tilta-kaloja"
eteini^ui Ja tuiföiamraitkclh-ta
• . ^ .
Lieneekö se :JuG«nanra^
kuttanut, vai oliko ae-möne^ -iiiSipde^
aikana juodun viimn s^ 'tieää,
mutta Kiistiaiaia oli ''kykeheinäton
— kenties haluton —- muistamaan ja
puhumaan menneisyydestä. Senverran
sentään pääsin selville, että Juana
oli'ollutkin vain yksi niistä^, joiden
ammattina on merimiehille h)rmyile-minen,
vaikljia se oli ottanut pitkän
aikaa, enneiduiin Kristiania sen lo-
^piiltakin oli uskonut...
' J a ihäh kiertoi senkin, että hän oli
pllut bifmixiäla liki ^ k^ vuotta ja,
ennieidcmnieFkanjm^ Riachuelon yli
kCilkevah tetlaveneen luona, tiesin
sen, *'tta «i se oHut Juanan silmiin
kättsömfeein'^^, ^Uä han oli pudonnut
*^öi^!v^än -^^vpön", Bocan bum-vaipimut,
'ya^ syy pii siinä,
v^ttä hän ^^nMcM.'}^^ että ei
'tiiluldbaH^^ sen päi-fcuoU.
^e^Egen, ^F^££aman Adimeisen laidan
^jui:^?ia^^
;«issa .ye]^i^|fe^ H&ettipkiä järjestykseen,
'^n'^^,i^>4n&uria aioifettim:
i^if^läto-J^uÄ^ |H)hjasta, juuri
'Buejtv>s -J^u^in pustalla, ^-istiania
dli oUtd: labclä&tybrE^ käyttämässä
33a,"kun %^öttiii|d kasaantui ppksiin
rniin,^et:tä'^'^<ehää mahtunut sinne,
^meni -hän ^Mföolnaan syy^. Kukaan
iei ' t iÄ "öSi^ tapitunut, mutta
luiU;Eavaa CdQ, "^ättä Secgen luiskahti
jot^eiädn .ija %iaatui alas-tulevan ket-tii;^
gin-a^ mitään tie-tänöättäL,
ntiäti ,^uilreh kasan raskasta
keftihkiä hänen päällensä, ruhjoen
nuoren pojan muodottomaksi.
Kirj. ELIN
htiUsi: '*Poa» hohdo, pozo höndo'' ja
jatjiui 'uudelleen niinkauan, kunnes
häAan hyttin^ ovi räix^ti kiinni
Imnen peiässsum. ^en päi>^ jälkeen
aikoivat laivakaveiit kutsumaan
Kristianiaa uudella himellä ja se ni-nn
oli Pozo Hondo. Hän oli minun
paras kaverini siinä laivassa ja sen
Ic^u-ajan, jonka yhdessä-vietinune
q^IVORIKKAANA asteU HHkka
kotiaan kohti eräänä, juhannuksena.
Hän oli •• palaamassa ripiltä.
Kaksiviikkoinen kouluaika oli kulunut
hauskasti ja nyt bli edessä lupaava
nuoruus. Kesäksi hän oli jo lupautunut
erääsejen ravintolaan tarjPi-lijaksi,
joten ei ollut edes surua työpaikasta.
Kesä meni ja saapui sj^sy, mutta
kesän mukana oli Hilkan elämään ilmestynyt
J^rkki. Hän oli ravintolan
ruokavieraita, nuori, kaunis urheilijanuorukainen.
Vaalea Hilkka-tjrttö
Ihastui häneen silniittömästi ja luuli
jo valloittaneensa tämän naisten hurmaajan
ikipmakseen, vaan syksyn
tullen häipyi Erkki ja Hilkka itki salaa
ensipettymyksen kyyneleitä.
Nyt Hilkka kirjoitti Ganadaan siskolleen
ja pyysi pilettiä, hän halusi
sitep unohtaa Erkm. Sfeko lähettikin
kohta pflietqi ja niin matku$ti'Häkka
lännen kultalaan. Täällä, **]miesten
naaassa", työ^eiini^le^äai) supma-laises^
poprtitalossa; löytyikm ha-nc^
e i^jön tovereita ja. äikä m •
ku^r siivillä. Vaan kun työmaan;
loppuessa täytyi tämä pporUtaTokhi'
Ippettaa, joutui Hilkkakin kaupunkiin.
Piikapäikoissa ei elämä enää ollut
niin mukavaa, kielentaitamattomäna
oli vaikea tulla rouvien kanssa toimeen
ja kim tyttöjä oli paljon tarjplla, joutui
Hilkkakin usein vaihtamaan paikr
kaa. Torstaisin, "piikapäivinä", tapasi
Hilkka tosin saman kohtalon kokeneita
tovereita ja supmalaisissa perheissä
sai hän majailla ne ajat, jolloin
oli työttömänä.
• Tällaisissa olosubt^issatapasiHilk-kaus
akkunasta ulos".
-/Niukan avustuksen, varassa eläen
piti heidän ottaa vuokralainen jo ennestään
aJbtaaseen asuntoonsa ja siihen
saatiin eräs 'Niilon entinen jtyotor
veri. Armas, 'joka vielä oli työssä.
Nyt alkoi Niilon ja Hilkan elämä
muuttua etistä vaikeammaksi, sillä
• Niilo tuli niustasukkaiseksi ja yhte-nään>
moitti Hilkkaa joka asiasta. Tällä
tavalla hän johdatti Hilkka-poloisen
suorastaan Armaan — niin
todellakin "artnaan" turviin, jokanä-ki
ja kuuli kaiken. Ja niin Niilon ja
Hilkan kävi, että ennenkuin he olivat
olleet viittä vuotta j*d,essä, hakivat
he jo erioa toisistaan.
Hilkan-Sisko otti hoitaaksensa vanhemman
ppjau: ja Niilo lupasi huoldi-tia
nuoremmasta. Hilkka ei olisi millään
eronnut lemmikeistään ja koetti
päivätöillä elättää itseään ja nuorimpaansa,
ysaia kerran oli isä hän«i
työssä ollessaan vien3^^^E^^^ vieraan
•hoitoon. i^iUo oU tilapäisea
työn ja voi nim ollen msdcsaa lapsesr
ta. Ei häh tehnyt s iö rakkaudesta,
vaan tehdäkseen kiusaa Hilkalle, kuten
oh :^yitBkinilnraissut.Tt^ koäd
Hilkkaan kovasti ja heikko kun
eraestään," jputiii hän oinen pitk^
:sairaalaan. Epäiltiin keuhkotautia ja
hän sai vupdeh ajan olla parantolassa.
Sfeltäp^ttii^ oli elämä edessä yhtä
synkkää kuin öinenkin. Eräs tuttava
mies otti hänet hoiviinsa ja nii»
alkoi voimat vähitellen lisääntyä.
Elämä näissäkään oloissa ei kuitenkaan
ollut kadehdittavaa. Lap-ka
2>iilo^, jonka kanssa hän sitten alkoi
rakentaa omaa kotia. Pian olikin
pesä poikineen valmis. Ja ehkä
siinä ojiri tullut oikein eletyksikin,
J05 olisi piisannut toimeentuloa —
niin, jos olisi riittänjrt sitä, olisi ehkä
riittänjt rakkauttakin. Vaan kävi
kuten sananlasku sanoo: "Kun köy-hyj-
s tulee ovesta sisääni lentää rak-
^ ARKEOLOGIA eli muinaistiede laa-junmassa
mielessä tutidi ihmissuvun
muinaisia vaiheita nojautuen '^^f"
käsin aikaansaatuihin esineeUisiin
muistoihin, ahtaammassa merkityksessä
se rajoittuu tutkimaan vain esihistoriallista
aineistoa.
Muinaistutkunuksen pohjana o»
n.s. kPlmikausijärjestehnä: kivt-,
pronssi- ja rautakausi.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 6, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-07-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400706 |
Description
| Title | 1940-07-06-04 |
| OCR text |
Sivu 4 LAUANTAINA/HEINÄKUUN 6 PÄIVÄNÄ
Pozo Honto
Kirj. ILMARI WALKAMA
Oli synkkä, myrskyinen ilta. Märkien
vaatteiden läpi kävi raaka viima
joka kerta, kun eräs juopuneempi
merimies, monen yrityksen jälkeen,
aukaisi oven, ja muutaman hetken
vr^-Tänkkasadetta katseltuansa, sulki sen
jälleen ja istahti pöytään, kiroillen
kapakoitsijaa, joka ei hänelle enää
myynjrt viiniä. Monta kertaa aukaisi
hän oven ja kiusasi kapakoitsijaa,
ennenkuin Kristiania huomasi koko
tapahtuma^. Sitten kun kapakoitsija
suurella nyrkillänsä löi rähjää jää ja
potkasi kaataneen.miehen ovesta ulos,
sUten vasta heräsi Kristiania; päästäen
>lyhyen naurun kitkahduksen.
. Se oli ainoa kerta kun kuulin hänen
nauravan koko iltana. £i hän
paljoa puhellut liioin, vaan katseli
kapakan akkunaa enimmäkseen, liannen
silmänsä nä3^tivät katsovan johonkin
kauas, mutta näkivätkö ne
muuta, kuin ne, sen Bocan merimies-kapakan
akkunaan maalatut monen
maan liput ja kapakan niinen ja alle
pienemmillä kirjaimilla maalatun
"English Spoken", vai näkivätkö ne
ainoastaan sen kauniin Norjan lipun;
joka oli maalattu aivan akkunan kes-kjelle,
Tanskan ja Ruotsin lippujen
väliin, sitä .en tiedä.
Voi olla sentään niinkin, että ne
näkivät sen lipun koristeltun akku-
'nan läpi kauemmaksikin, vaikka Bue-lios
Airesin talyinen jnyrsky löi vettä
akkjunaa vasten niin koyin, että Ria-chuelojQ
toisella puolella plevan Avel-lanedan
valoja ei nsikynyt ollenkaan
ja Bo^n puoleisella rannalla olevan
satamalaiturin harvassa tuik^^
lamput näyttivät vain pieniltä eläviltä
valopilkuilta, joit^ akkanaan
hakkaavat sadepisarat tanssijtteliy^t
lakkaamatta, kadoten vain hetkeksi
jonkun ohitse kulkijan \^rjoon.
Ja kuka tietää, vaikka ne olisivat
nfähnöet yli tuhannen mailia eteläm-määsä
vilkkuvan Puierto Deseadön
majakan, vaikka minä 'näin vain Bocan
satamalaiturin lamppujen tuikkeen.
Niinkin saattaa olla, että iie
näkivät jälleen sien "Fiestan" Puetto
Beseadössa ja että ne näkivät Juä-nän
säihkyt^ silmät ja miistan tukan,
ja ne valkoiset liäinpaät Jiiahsm
nauravassa suussa juuri sellaisina,
kilin me molemmat olimme ne näh-nieet
)uanan tanssiessa sitä villiä
**Gaucho" tanssia niin monta vuotta
sillien...
Tahi, ehkä ne näkivät uudelleen,
Iräikki ne satäinat ja tie iHi^^
ja he kauniit päivät ja kauniimmat
y[iirii-iTitiT'7Mi"niiinfTt''ii.imn^^ .
jälkeen.
$tokou>si^*n seurMsjifta :cii^^^^
Garbo. Garbo myöskin f^lön
pttiieliaampi ja aifpmil^emf^ -km6
yleensä Itmltaan. Hymy jg. namnkm
on hänellä verrattain helpossa. Hän
kyseli yktä ja toista, äidittkidelSany
Suomesta, Suomen näyttel*joistä,fil-mUeoUisuudesta,--
ja oli myöskin ihmeissään,
kun ei Suoinesta ole Hölly-diin
saapunut huomatumpaa jtäyt-t
eli jää, vaikka Suomessa on riäytel-mätaide
kehittynyt jo niin korkealle
asteelle.
'lUinkälttisiako ne huomatut fOmi-tähdet
ja kuuluisuudet ovat?
iEn ainakaan minä huomannut yhdessä
ainoassakaan miiäah yiUudn-nollisuutta
tai tavallisuudesta poikkeavaa.
He syövät, juovat ja kutf-lemm^
rakästelevatkin samalla tavalla
kuin mekin.
yöt. Mutta, voi olla niinkin, että
tämä myrsky vain toi mieleen muistoja
niistä kurjista myrsk3nsistä päi-
. vistä ja vieläkin kuriemmista öistä,
joita kaikkia hän pii nähnyt sen Jälkeen,
kun ^'Bölgen" seilasi ulos pienestä
Puerto Deseadon satamasta.
Kristianian käheä ääni herätti mi-nut
ajatiiksistani. ^'Viisitoista vuotta",
mumisi hän, "Onko siitä tosiaankin
niin pitkä aika?"
Paksut, likaiset sormet laskivat Viinilasin
takaisin pöydälle ja tihrtfiset,
punottayat sifajiät- katsahtivat minuun
melkein «päilevijtral Nyölcäytin
päätäni vastaukseksi. Pöhöttyneiden
huuliiens^T tuskin Jji]kahtaessa;v^uului.
hUj^sena huo^uksena: "Car^niba^'.,
Että. h äÄ IcircKi espanjaksi, ei ollut
mikään ihme, sehän oli tapana
kaikilla Boe^n bummeilla, kansallisuuteen
kammata. Mikä oli ihme
minusta, oli sp, että kij-otessa muuttui
pöhöttyiSBi^n kasvojen ilme ja
silnmxr tuli se s^a-hätääntyn3rt katse,;
jonka olin ^ i ^ nähnyt niin
monta kertaa sen vuoden aikana, jon.-
ka yhdessä seilasimme "Bicägenin"
päällä, viisitöi^a yuptta~^ aikaisemmin.
• <:
Samanlainen katse tuli hänen sil-oniihsä
Puerto Deseadossa silloin
"Fiestan" aikana, kun hän ensikerran
maiätöi sitä tumman punaista
Mendoza viijniä. Sitten samana iltana
niyöhempään, kun Juäna, se tumma-tukkaiiien
tyttö katsoi niillä mustilla,
hehkuvilla silmillänsä häneen,
tilli Kristianian sibniin se sama hätääntynyt
ilme. Hetkisen se vain -rä-lähti
-sillä kertaa, sillä Juana nauroi
sen pois...
Ijtjlutta sitten, kun Juana oli kauan
ja moneen j^ertaan katsonut Kristianian
silmiin ja nauranut ja puhunut
jptain espanjan kielellä — jota kumpikaan
en^me silloin ymmärtäneet,
ohitti Juana Kristianian sinisiä kirk-kiäijta
silmiä ja moneen kertaan sa-i\
qi: "PQZQ hondp, pozo hondo", sil-lojn
taas tiili se hätääntjniyt katse
hapen silmiinsä ja Juana nauroi niin,
että ne yaikoiset hampaat ^iVkkyivät
ja ne niustat silmät hehkuiyat. Sillä
kertaa se ilm^e ei ka^pniiutkaan, ennenkuin
Juana lakkasi nauramasta
ja hymyillen, maistoi viiniä-Kristianian
lasista, sanoen: "Mi Amigo" —
ystäväni.
¥asta laivan Jukuanune, ku
roinuhe kpkp. iutun Seiliinaakarille,.
osasi hän selfttaä, että. Juäna luul-
It^^ti icHi -s^pjAuV JCrJsti^^
%!iim ?^Ppa»^^^ ...
r^iiää h^tjkelkt, c^en y^m ta,-.
'ka:^tui1Siiistiw
täh sini^faäti^m^eäi ilm^ bänra
'Spmissams^ sdinnaakari jiufvus- -
päissään saiioi, että jos l^ristiania
ikatsoo itian usein Ja liian pitkään
Juanan silniiin, niin hän putoaa sy-
'^ra»n jkaivpon . . .
IVf uistan vieläkin seiiimaakarin
"äänekkään i^tirun faäipymis^ "Böl-genin''
^skanssien väliseen käytä>^än,
'jossa se-taukosi
ja senjälkeenkin, oli hänen nimensä
minulle Kristiania.
Sitten, kolmisen viikkoa "Fiestan"
jälkeen, kun "Bölgen" levitti uljaat
valkoiset purjeensa ja, hyvän tuulen
avulla, kovenevalla. vauhdilla seilasi
ulos Puerto Deseadon sa^mnasta, ei
Kristiania seilannut mukana, sillä
hän oli katsonut-Juanan 'sitöuin, Jehr
kä liiankin pitkään. Soisen, m
ollut häntä nähnyt, enkä^Öea kuiil-lutkaan
mitään^siMvaia^lt^OHikä
seOilaivat Puerto 'Bes^äo$SA {n, Jcuh
miehestä tulee -Bocan ^auimiaV^'
taa hän nimensä.
Tuskinpa, jräntä tdt^ Rooskaan.
tavannuti£a;am,.^tu^ ^i|iL^4^-^
vani joutui makaan^n. i^au^Biä^iä^
laskevan ^SiaGhuefo jgitn'%&^l^^^ään^
puoleisella rannalla, /joii^ -täj^^
puolella on'lBo«/i|wiiEfe
ha- satama,-moiJen-unhöi^tjfoiri
ty3rssija, sellaisten %ieä£enr%uin %Js-tiania.
lUalla mai^ inesHiea^iii?^^^^
noin perääh talviselle äi}ärskys«tte^Ue
ja astuin sisälle ^lähimf^n me*^^
kapakkaan. Jonkun ^aSkaassie^ 'is:-
tuttuani, tuli sinne ^isttan^i *%tilta-kaloja"
eteini^ui Ja tuiföiamraitkclh-ta
• . ^ .
Lieneekö se :JuG«nanra^
kuttanut, vai oliko ae-möne^ -iiiSipde^
aikana juodun viimn s^ 'tieää,
mutta Kiistiaiaia oli ''kykeheinäton
— kenties haluton —- muistamaan ja
puhumaan menneisyydestä. Senverran
sentään pääsin selville, että Juana
oli'ollutkin vain yksi niistä^, joiden
ammattina on merimiehille h)rmyile-minen,
vaikljia se oli ottanut pitkän
aikaa, enneiduiin Kristiania sen lo-
^piiltakin oli uskonut...
' J a ihäh kiertoi senkin, että hän oli
pllut bifmixiäla liki ^ k^ vuotta ja,
ennieidcmnieFkanjm^ Riachuelon yli
kCilkevah tetlaveneen luona, tiesin
sen, *'tta «i se oHut Juanan silmiin
kättsömfeein'^^, ^Uä han oli pudonnut
*^öi^!v^än -^^vpön", Bocan bum-vaipimut,
'ya^ syy pii siinä,
v^ttä hän ^^nMcM.'}^^ että ei
'tiiluldbaH^^ sen päi-fcuoU.
^e^Egen, ^F^££aman Adimeisen laidan
^jui:^?ia^^
;«issa .ye]^i^|fe^ H&ettipkiä järjestykseen,
'^n'^^,i^>4n&uria aioifettim:
i^if^läto-J^uÄ^ |H)hjasta, juuri
'Buejtv>s -J^u^in pustalla, ^-istiania
dli oUtd: labclä&tybrE^ käyttämässä
33a,"kun %^öttiii|d kasaantui ppksiin
rniin,^et:tä'^'^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-07-06-04
