Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 15, 1949

              lvv"
V
JOSSAKIN viidakossa, Kelanista poh­joiseen,
Ylä-Malaijissa, pitleksi yksi
pahimmista murhaajista mitä tunne­taan
•—ihmissyöjätiikeri. Se oli juuri
edellisenä yönä hyökännyt erääseen al-kuasukaskylään
ja tappanut kolme al­kuasukasta.
Tapasin Kelanissa ystäväni Jack
Crowdenin, joka oli ollut villiriistan
anetsästäjänä Intiassa ja Afrikassa ja
häneltä sain kuulla tuosta ihmissyöjäs­tä
sekä suunnitelmista sen tuhoami­seksi.
•'Minä olen nähnyt tämän tiikerin
jalanjäljet", sanoi Jack. "Se on iso
kissa, siitä ei ole epäilystäkään. Se
pääsi pakoon seitsemän vuotta sitten
erään sultaanin yksityisestä eläilitar-
Ihasta pohjoisessa jä se alkoi tappaa
ihmisiä heti vapaana o>lonsa ensimmäi­senä
vuotena: Sitä haavoitettiin ker­ran
ja se pysytteli piilossa niin kauan
kuin sen haava parani. Tänä aamuna,
•kirkkaan päivänvalon äikartä se tappoi
taas yhden alkuasiikkään. Tähän saak­ka
se on jo tappanut 63 miestä ja nais­ta.
Nyt se on tullut Kelanin piiiriin.
iMeidän täytyy saada se hengiltä."
Tiesin syitä, miksi tiikerit ryhtyvät
käymään ihmisten kimppuun. Suurim­pana
tekijänä on niiden vanhuus, sillä
vanhana ja kömpelönä niiden ori vaikea
tavoittaa viidakon nopeajalkaisiä eläi-jniä.
Toisena syynä on metsästäjäh
ampuma, vain haavoittava laukaus,
menetetty taistelu leopardin, viidakko-karhun
tai kbbrakäärmeen kanssa, mis­tä
on seurauksena raajarikkoisuus. Ih­minen
tulee häihmuodorn helpoksi uh­riksi
ja kun tiikeri pn kerran tappanut
ihmisen; niin pn varmaa, että se tekee
sen toista^miseeni niink^^^ se
itse menettää henkensä.
Tiikeri ei oikeastaan alunperin ole
ihmissyöjä. Sen penifeka ei tavallisesti
jatka emänsä tekemiä^^U^ el­lei
se joskus psallistu .emänsä .tai isänsä
tekemään ihmismurhaan. Tavallisesti
vanhemmat tiikerit tappavat "eläimen.,
tai. ihmisen itsejai sitten kutsuvat poi­kasensa
aterialle.
Normaalisissa oloissa tiikeri 'pake-
;nee, vainutessaan tai nähdessään ihmi­sen.
Mutta ihmissypjätiikm sitä
tee. . •
Oli selvää, että tämä p. ©.ihmissyöjä
oli julistanut katkeran sodan ihmis-
.kuntaa vastaan. Sanoin ei voi kuvata
sitä kauhua ja terroria, mirykä alaiseksi
kylän asukkaat ja kumipläntaashin työ­läiset
joutuivat, kuuiiessaan verenhi­moisen
tiikerin kiljaisuja viidakosta.
Kylästä tuli yhtäkkiä haamukylä, ku­mipläntaashin
työläiset lukitsivat it­sensä
plantaashille, kieltäytyen mene­mästä
työhön kumiviljeh^ksille. Täl­laista
kauhuntunnetta ei voida paran­taa
helposti. Alkuasukkaat, jotka'ovat
hamasta lapsuudestaan saakka tunte­neet
kaikki viidakon vaarat ja eläimet,
tietävät, että ihmissyöjätiikeri on pahin
murhaaja koko maailmassa:
"Meidän pn tehtävä tämä peto vaa­rattomaksi,
ennenkuin se pääsee vuo­ristoon,
missä on monia puolustusky\'yt-tömiiä
alkuasukaskyliä", sanoi Jack
Crowden. ''Minulla on kaikki valmii­na,
seudun karttaa niyöten, joten alka-
Icaanmie metsästyksemme heti."
Tuntia myöhemniin: me menimme
keltaisen, krokotiileja vilise^'än joen yli
ja tunkeuduimme vihreään ja tiheään
vuokraaminen piisi todella mainio aja-r
tus, edellyttäen, että Aniokraajalla olisi
oma, j-kiskyinen kultakaivos.
(lar
viidäkkpin. Kotkat,parveliyät korkeit­ten
puitten latvoissa.^ katsellen saalista.
Pienet apinat heiluivat puitten oksilla
ja kaikenlaiset linnut. pitivät konsert­tiaan
joka puolella.
Ennen pitkää saavuimme Sikitin ky­lään,
mikä on Kelanin piirissä. Kylän
yanhin tuli tbiyottamaan meidät terve­tulleeksi
kyläläisten kanssa. Saimme
kuulla surullisen uutisen: IJimissyöjä-tjikeri
oli iskienyt taas, tuskin tuntia ai­kaisemmin
.kylään tuloamme.
Kyiänyanhin yei^^^^^^^^^^ erääseen
pieneen majaan, missä muuan alkuasu-
.kasmies istui nurinassa ja itki katke­rasti.
Häh kertoi rneille, että tiikeri oli
tappanut hänen vaimonsa, joka oli men­nyt
tuskin .'kivenheiton matkan päässä
kylän iBiidasta olevalle virralle pese­mään
vaatteita.
"Me olemme kuulleet, miksi olette
tulleet, tänne", sanoi kylän vanhin,
opastaes^an meitä yirralle, missä tii­keri
oli hyökännyt naisen kimppuun.
''Siksi annoimme kaiken olla niinkuin
tiikeri jätti, että saatte tutkia asiaa.
Emme edes siirtäneet naisen ruumista
pois."
Sanat" eivät riitä kuvaamaan sitä
kauheaa kuolemaa, minkä alaiseksi tä­mä
hintelä j nuori nainen oli joutunut.
Tiikeri oli hyökännyt hänen kimppuun­sa
takaapäin ja toinen puoli hänen
päästään ja kasvoistaan oli kokonaan
murs'kana ja eläin oli voimakkaalla kä­pälällään
repinyt uhrinsa selän niin,
että selkäranka näkyi kokonaan niskas­ta
alas saakka. Peto oli syön3rt vain
palasen lihaa uhrinsa reisistä^
Jack kumartui paremmin tutkimaan
pedon syömiä kohtia ja sanoi sitten
minulle:
"Tiikerin hampaanjäljet osoittavat,
että yksi pedon hampaista on rikki, mi­kä
on yksi syy siihen, että se käy ihmis­ten
kimppuun."
ihmettelimme, miksi ei tiHceri ollut
raahannut uhriaan jonriekin, kuten se
tavallisesti tekee. Jack sanoi, että tä­mä
peto tappaa iihmisiä vain tappami­sen
halusta, eikä aina nälkäisenä olles­saan.
Seurasimme pedon jälkiä, jotka me­nivät
ylävirtaan p>äin. Jäljet näki hel­posti
pehmeässä maassa. Jäljistä päät­täen
arveli Jack • pedon olevan noin 9
jalkaa pitkän. Oikean etukäpälän jäl­ki
näkyi ottaneen maahan vähän ke­vyemmin,
mistä tiesimme, että sitä oli
haavoitettu aikoinaan oikeaan etula-paän,
siellä se Ontui hieman, kuten jäljet
osoittivat.
Ennen pimeän tujpä olimme tehneet
valmiiksi lavan kolmisenkymmentä
ja,lkaa korkealle isoon tuuheaoksaiseen
puuhun.' kaivasimme kohtalaisen hy-yän
näköalan oksien läpi virran varrella
olevalle aukeamalle päin. Asetimme
ensimmäiseksi yöksi nuoren vuohen
liekaköyteen kiinni A-irran reunalle. Y h ­den
kerran yön kuluessa eläin osoitti
nierkkejä-,s että tiikeri pii lähellä. Se
päästi villin huudon ja yritti päältä
kaikin ypimin; irti köydestä. Mutta
niitään ei tapahtunut ja vuphi rauhoit-
- tui. ;
Olimn^e yarmpja, että tiikeri oli ol­lut
Imellä sjdpttua yuohta, mutta jätti
sen rauhajin.
Toiseksi yöksi sidoimme nupren ve-sipiAyeHn
;köyteen sa, paikkaan,
mutta; mitään lei tapaihtunut. Kphnan*
tena Ja .neljäntenä, yönä ei myöskään
näkyr^t ,
A^iiäentenä ä^miina, kun ^alkuasuk­kaat
' ^ i v a t .aresipuhvelia pois virran
reunalta, sanoi Jack:
**Me kulutamme aikaamme turhaan,
Minä ainakin tunnen itseni tyytyväiseksi, sillä olen tehnyt
osuuteni tässä levityskampanjassa, hankkimalla useita uusia
tilauksia. Kunhan)jokainen Liekin lukija hahfikisi edes yhden
uuden tilauksen, niin minkälainen perhe Liekin perhe silloin
olisikaan!
pitäniällä eläintä syöttinä. Jos sidom­me
ihmisen syötiksi, niin; varmasti pe­to
!hyofckaa:."--;\ ^.M J - ; ; ^ - ;:
"Mehän voisimme • vuöröiipei-ääri
kävellä virran reunalla ensi yönä ja
toinen olisi aina vahdissa puussa", sa­noin
minä.
* "Se ort uhkarohkea ajatus", sanoi
Jack hetkisen mietittyään, "mutta us­kon
sen olevan ainoan keinon, millä
saamme tiikerin näyttäytymään."
Illalla lähdin minä ensimmäiseksi
kävelemään virran rantaa edestakaisin
viideksitoista minuutiksi. Vapisin pe­losta,
tunnustan sen, kävellessäni edes­takaisin
kuunvalossa kylpevän virran
reunalla. Poltin hermostuneena savur
kettäni ja kaikenlaiset ajatukset tuli­vat
mieleeni. Mitä, jos Jadk nukahtai­si
juuri silloin kuin minun vuoroni on
houkutella ihmissyöfää esiin? Mitä,
jos peto hyökkäisi takaapäin l^imppuu-ni
ennenkuin Jack huorriäisi sitä, tai
minä ehtisin edes huutaa? .Mitä, jos
joutuisin juoksemaan kilpaa tiikerin
-kanssa ja se tavoittaisi minut juuri vah-tipmm
alla, ettei Jack voisi ampua?
Meillä oli pieni, pattereilla; toimiva hei-jästusläite
vahtipaikalla puussa, miitta
ellei se toimisi juuri silloin kiiin sen
pitäisi . . ? "
Tällaiset ajatukset risteilivät mieles­säni,
kävelle«iäni edestakaisin virran
reunamalla. Tiesin, että Jack ajatte­lisi
varmasti samalla tavalla silloin
kuin hänen vuoronsa tuli olla tiikerin
syöttinä.
Kun olimme'kumpikin olleet kplmas-ti
vuorollamme houkuttelemassa petoa
paljastamaan itsensä, hylkäsi Jack tä­män
strategian. "Peto on siellä", mu­tisi
hän, kiivetessään* luokseni vahti-paikalle.
" M i n ä tunnen luissani, että
se on lähellä ja että se tietää meidän
olevan täällä puussa. .Tule näkjrvim,
senkin murhaaja, näytä itsesi edes yh­den
kerran", kuiskasi hän vihoissaan.
Kylästä kuului heikkoa musiikkia^
Siellä vietettiin- surujuhlaa, mikä oli
järjestetty tiikerin runteleman naisen
kuoleman johdosta.
"Nuosraukat",^ sanoi Ja^dk hiljaa.
"Ellei heidän yit^aplksengan ple k^
me, malaria, kpbrakäai^ mi^u, niin
sUlpin pitMä tiikerin pila |ieitä terrori­soimassa."
.
• Hetken kuluttua kailO^ oli ;hiyaista.
^^ylän asukkaat_meniyät ;nubkun)aan.
M® s^^tselimme itärkpin ympäriilemme
. kuun yalaisemaa tienoota. ;Tuntui,pmi-v
tuiselta, feun ihmisäänet Ivasivat.
Ympärilläm viidakko, jpnka r ^ -
^s^^^^äiritsi vain lähellämme oleva yir-ran
solina.
Tunti oli kulunut k\iän äänien vai­menemisesta.
Olin varmasti torkahta­nut,
sillä Jackin töytäisy saattoi mi
hereille. -..Hän kuiskasi: .
"-Katia - nopeasti titonne!" Koetiii terästää katsettani, mi
unisuuteni ei ollut vielä täysin kait
• nut, sillä en eropttanut mitään mu
kuin puunrunkoja ja matalaa viid
koa.
— Mutta yhtäkkiä silmäni keksi:
Näin j?)nkih liikkuvan! Niin heik
kuiterikin oli ruohikon korsien heilu
nen, että luulin ensin nähneeni näk;
"Se oii siellä", sanoi Jack hiljaa \
vaani.* Sitten kuulin hänen pidättä
hengitystään ja osoittavan kädell
alaspäin. Eräs alkuasukastyttö
meidän vahtipaikkaamme kohti vii
reunaa pitkin ja oli matkalla kylääi
Tjrttöoli ieh^ä ollut kohtaamassa
laisesti räkastettiiaan kylän ulkopuc
la tai jollain muulla asjalla, mikä
vpittanut pelon tiikerin seudulla olo
Tyttö oli sievä jä hän käveli kevein
kelin tietämättä mitään häntä vaj
vasta vaarasta.
Olin juuri päästämäisilläni varoil
huudon tytölle, kun Jack asetti käte
suulleni.
"Tämä on meidän ainoa tilaisuuti
me ampua, peto", kuiskasi hän. "
pilaa sitä."
Käsitin heti, että Jack oli oikea
Jos me nyt ampuisimme harhaan, i
peto mahdollisest tältä i
: eelta, muuttaisi jollekin toiselle seuc
le, missä se jaöcaisi ihmisteurastusta
Merdän täytyi asettaa yksi elämä
tiiksi, pelastaaksemme ehkä sati
Muistan lukeneeni yhdestä ihmissyc
tiikeristä, joka oli tappanut 410 ihr
tä, ennenkuin sai hengellään sovit
rikoksensa.
.'Käänsin pääni sinne päin, missä i
fcistä aikaisemmin olin nähnyt ruo
jenheiluvan. |vyt näin aivan selv
pitkän, liikkuvan eläimen etene
melk-ein maahan painautuneena. \J
lemmissa pyssyissämme olivat kui
piipuissa. Jos tässä vaiheessa olisi
tänj/t ladata pyssy, olisi sen aiheutta
ääni peloittanut niurhaajan. Kui
Jackin hengittävän kiivaasti ja_tui
. yerisupntenl niskassani paisuvan, ,f
, n i i n < 1 k p y ^ ; i^
^JJit^asti.jä: joustavasti ihmissyöji
;kCTi iu^^ piilosta, ;i
. raten iipaiaijiiäistytön kävelyä ki
kphti. ';l>^ö^U;^4eUe^
.Tiikeri pii. kuunvalossa kuin proc
patsas ja ,aiyankuin suurennuslasin
• pi näin sen kpkpnaan, sen ison p:
sen kiiluvat silniät, sen voimaW
lihakset, s^n mustat juovat ja sen
taasti, he^^uvan jäykän hännän.
Peto kiihdytti askeleitaan. Vhtäl
tyttö tuntui tajuavan, että joku
rasi häntä. Hänkääntyi ja näki pe(
VaU. kirkaisu vavähdu^ ilmaa ja