Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 13, 1945

              mm
1*1.
K'
(CäHadan suomalaisten viikkotehti)
Publiähed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-162
E|m Street West, Sudbury, Ontario.
'Reglsteired at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second classmatter:
Tilaushinnat: ,
a «$2.00
6 kk. 1.10
Yhdysvaltoihin:
« « « « • « * « « ' • • « • A $'22*4500
'l'"Vlc« ••••••• • • • • • • • •• • •-•••^3»00
L l ^ ^ ilmestyy jokaisen viikon lau«
anteina 'l2-sivuiseha, sisält»eh psirasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta g^loil-
•ta.. . .
Asiämiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tä-
,n^.v;.:
; IM^qmjSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuvimalta ja
Iceriaita. Alih ilmbitusälnta $1.00. Alin
maksu ^l^olihilmoituksesta $2.00 yiinä
50 senttiä jokaiselta, muistovärsyltä tai
kiitoslauseeltä. ESrikÖisIilnnat pysyvistä
Ilmoituksista. TiläpäisIImöltt&llieh; bn
lähetettävä n^ksu etukäteen.
Kaikki I^^ maksu-olBoitiikset
ön ostettava kustiantajan ni­meen:
.yapaus Publishing Cfompany
Limited.
iKustante^ ja painaja: Vai^us Ptib-llshiiig
CcmipKany LlnUt^ 100-102 Elm
Street Wefet; SudbUxy, Önteurlö
Toimittaja A. Päivit
,Xiiekkiin aijotut-Mdx^oitukset .osoi­tettava:
liOistoyaimu
Taasen siirtyi vanha vuosi muisto­jen
joukkoon. Uudenvuoden kynnyk­sellä
seisomme aina niin monenlaisin
tnidin tuijottaen tulevaisuuden näky­mättömään
vei-hoon. Jospa voisimme
eaerfimimriMRasm^^^^
eihkä olisi helpompi lähteä taivalta­maan
seur^aat^^
ti. Mutta jos v e r i^
kinJotain ikä^ää,^^
tbislnjme Mäntyä takaisi ^^o, tästä
kynnykseltä.
voi ^ehdä, .Siis pären^i oiiy että -tule-vaisuudfen
verho kätkee tafksensa^k
ken. Tulkooiipa p^allenune
hansa, niin kohtaamme sen-toivorik-kainäv
Vaikka mmua ei-vuusivupsi
oikein pahasti yllättänyt. ;Tiedän jo
jotakin.
Miten lukija juhli uuttavuotta?
Meidän väki •otti sen vastaan kuoi^-
• ten. MutU imin^ä pidi^^
Sira sievästi silpussa^ herttaisin
huuHHä kiitin nöyrästi laht€^ *ia iiii- -
jasin tulokkaalle. Sen ansiosta kai.ge
lupasikin minulle l^Sijan.
Valoin tinaa — tahi lyj^yähän tuo
taisi olla,, mutta sa,man^as|an se ajaa
tässä, tapauksessa. ,Tiedätt$rhän, mi­ten
jännittävää liqmmaa se tiiianya-laminen
on — katsoa silmä kovana^
odottaa ja nähdä k ^ina kauhas­sa
muuttuu Wrkkaaksi iHkkeläksi nes­teeksi.
Oi, miten kaunista! Ja sit­ten
hokkuspokfcus kuuma kirkas .nes^
te kylmään vesiastiaan. Sähahdys,
roiskahdus^ paukahdus ja ?t,ulevaisuu-den
esirippu aukeaa. Arvaatte uteli- .
aisuuteni ohkiessani' vesiastiasta —
loistovaunun. Sei se .oli, eikä.mikään
muu, vaikka kuinka sitä olisi kään­nellyt.
J^ ny t se odottaa minua jos­sakin
nurkan takana. Mutta niiksi
siihen ei kiinnitetty kupeeseen kilpeä,
ettei nyt tarvitsisi arvailla, mitä merk­kiä
ja minkä vuoden mallia se on.
Hohoi!
mm S9dl|niT»ipnt
"Epäilevä Tuomas** sanoo olevan
jotakin aihetta tehdä kysymyksen^ jo­hon
pyytää vastausta, *'ellei kysymys
ole liian arkaluontoinen**. Ja se ky­sy
piys kuuluu: '^Uskooko Liekin toi-
•mittaja todella Sen paremman maail-mijn
tuloon? Ja jos uskoo, niin mihin
se usko, perustuu?"
': Vastaus: Kyllä se uskoo, ainakin
väihän paremman maailman tuloon.
Ja seusko perustuu siihen tosiasiaan,
että täniä tähän asti valistuneimman
aikakauden sota (vihollinen omalla
laillaan selitettynä) .panee ihmiset e-nemtnänkuin
koskaan ennen ajattMe-maan
sodasta, jen kauheudesta ja sen
luQttnottomuudesta, ja samalla rau­hasta,
sen tarpeesta ja välttämättä:-
myydestä. .Se. panee ihmiset ajattele­maan
enemmän todellista elämää, elä­män
arvoja ja elämin ehtoja. Ja tä­män
se tekee kaikissa kansankerrok-sisjsa^
ja kaikkialla, sillä tämä on tähän
asti suurin sota, joka ei jätä koske­matta
juuri mitään paikkaa mtaail-massa.
Se ilmenee kaikista äänistä,
mitä kuulemme, tai näemme. Se an
saanut ylcmpäin luokkainkin ihmiset
puhumaan paremmasta maailmasta,
vaikkapa heillä ci ole tässäkään •
maailmassa ollut niin .ahdasta kuin
joillakin toisilla. Se on saanut
johtomiehet puhumaan siitä saa­dakseen
aivan oikein koko . kansan
voinj^at liikkeelle sodan välttämiseksi,
ja he ovat varmaan myöskin ajaiellctt
sitä ja. nähneet sen välttämättömäksi
seuraukseksi. Ja edelleen uemiljoo-natj
joi/iin tämä sota syvimmin kos-ikee,
^ne • tulevat ci vain toivomaan,
vaan vaatimaan parempaa .maailmaa,
rauhan maailmaa,%jossa heidän elä­mänsä
ja heidän lastensa ttdcvaisuus
on turvattu.
Nuilä perusteilla kysytty uskoo sen
paremman niaailman tuloon. Mutta
tuleeko sc noin vaan hcT^i suoraa pää­tä
ja sileästi, sc on toinen juttu. Seu­rauksesta
kaikkien mahdollisten selk­kausten
jälkeen vaan on kysymys ja
se varmaan tulee ilmenemään suurim­pana
askeleena ihmiskunnan historias­sa
parempaa maailmaa kohti. — AP.
Muistappa, jos olet vielä sellaisessa
voinnissa, Liekkiä kirjoituksillasi!
Toivorikasta uutta vuotta toivoo
• ' MARIA. .
OimeUista uutta
nuotta!
liC^i^nka • vajiha, ^
tiio t o j i^
aina. ti^isä
tiedä. ;^ytdäme^^£^
y^ipcim^ Qp[isl^l(M5e
vjaj^nnei[l|sm
sitten ;t<Myo^^ että sota; Ic^ipuisi,
v^an spiinä^petyim J^fc^kiiitehidn
^lemnie iälieE^ pääm^äräämnie,
;vaifcka. uhmata ^^anjin
{V^ime-yuosi ;qli t^
vuosi monelle - tSiällä Cänadassakin,
pu^iimatfa^an^
j o i l l e o n n i - o fe
yiiOiteeh. >Ji^iiet^^;ä^ ovat saaneet
tiedon ppikaiuia, kaatamisesta mereh
r tafeana. ^Cuinäca se;^^
^tiet3rsti jny&kin isää
i«?kenfiet: i * ^ ;(mm>^skin nuoria ;
^leskjä, joiden tuleyaisu^ unelmat -
ovatnfurskauty
, jotka ovat .jääneet isää vaille, ;;monet
vasta syntyneetkin sen jälkeen kun isä
^n, jo "siellä-jossakin";
-?Nyt t?^äloi
vein ja uusin lupauksin. "Aina ön
toivoa; niin kauan kiiin on elämää",
sanoo vanha ^ h y y ä . - M e
farminai^t • r—, useammat jneistä —
olemme aina. olleet ylikiiormitettuja,
vaan varsinkin - nyt ^^^s^
Miehet lähtevät muihiii töihinr heti
kun p'ääsevät-kiireimmistä töistään
kotona ja niin se '^farmaarinen" jää
kokonaan naisten ja lasten huoleksi.
Talvella ei tolcT tarvitsemennä pelto­töihin,
joten on sen puolesta Vähän
Hän talvista tietä astuu
päämäränä — armaan luo,
sjnfie aatos edellä rientää,
kuvat kaithiit mieleen tuo.
Hän muistaa tyttönsä vaateen,
niin hellän ja herttaisen,
hymyhuulensa viehkeät, kauniit
ja katseensa lämpöisen.
Ei liietä Mn luoksensa,m
^i£3itiiesiMn.^mJiiieiAs^^^
vesihelmen kirkkahan pyyhkii
pois vienoilta poskiltaan.
helponlpaa. Nyt pn aikaa- t ^ d ä sel-
Menisi, nyt vain päivät ^^^set ylimiföräiset työt kuin paikkaa-pian,
että näkisin vaununi ja sen mu­kana
kai myös sen, mikä "cinna" mi­nusta
sitten tulee, koska en enää ole
farmarinna enkä myöskään myllä-rjqna.
Oikein hyvää, toivorikasta vuotta
teille kaikille, rakkaat lukijani 1
SIRP.\^SERKKU.
Liekille
Terve' sinulle Liekki, joka kerran
viikossa saavut kotiimme, arkisen
elämämme iloksi. Kiitos, että tuot
tuulahduksia hieltä ja täältä, joka
suunnalta, niin, että siten saamme seu­rata
toistemme ajatuksia muodossa
tai toisessa. Kiitos, että olet tänä le­vottomana
aikana maltillisesti suh­tautunut
maailman asioihin ja näin
ollen rauhoittanut monia sydämiä.
Kiitos mieltävien tavista runoista, jois­ta
toiset tuovat esiin koko elämän si­sällön.
Kuinka kuniilta ne kuuluisi-vatkaan
lausuttuina! Ja vielä moni­puolisista
kertomuksista, joista toiset
ovat hyvinkin mielenkiintoisia. Olet
myöskin nos:tanut tieteiden j^i taitei­den
verhoa, saadessamme lukea suur­miesten
elämäkertoja y.ni., joihin vöi
syventyä täydellä hartaudella. Kunpa
vielä joku huumoriseppä liittyisi kir­joittajien
joukkoon, olisi kaikki hy-
Min!
Missähän lienet entinen kotiperuk-kalaiseni
\Verner Ruusunen. Olisipa
taas niin kiva kuulla niitä kotipaikan
pakinoita, joihin olit niin kätevä.
miset, kutomiset,, neulomiset; kesäksi
jos ne jäträisi, niin tekemättä jäisivät,
ainakin minulta.
Toivokaamme siis, että saisimme
vähän aikaa tehdä myöskin. Punaisen
Ristin töitä ja -käydä tuttaviartime.
tapaamassa, jä sitten kun miehet ko­tiutuvat,
ottakaamme se fordi tai kan­sainvälinen
— jos on."kääsyä" — ja
käväskäämme jossakin kauempana.
Sellaiset reisut virkistävät meitä, kun
saamme nähdä muutakin ei vain aina
tuttuja seiniä ja tantereita.
Tuokoon tämä vuosi rauhan maail­maan,
se on meidän kaikkien ensim­mäinen
ja viimeinen toivomus; muu
kaikki vasta sen rinnalla ja jälkeen.
SENJA.
Näm'mUftien^%ulhdhen asttm
ikuun liiqdessäi^i^lH
ei-tunne: hän talven^ylthä
sylin lämpintän .miiistiia vaan.
fffänsaapuvimUäräni^päähän,
käy;MkkiäakMimontaa,
nim-hifpimlähefnmä^^
siitä sifälleikurkistaa.
Ja näkee — tyttönsä vaalee
on entista-kijm^itnpi,
vaan is^us0s$^
kädet}kaiäa^a:ihe^S^ti . . .
Pois .petefty-hiljaa/kiulkee,
yötmUmjiiäMy
se}^tu^k^jpoveh<^idsti—-
ja tähdet ne vglkyfpMä-tiin.
En uskalla enää hymyillä kuin
sisimniässäni. Istun käihonkyynel
silmänurkassa perikin nurkkaan kyy­ristyneenä
sydän seuratihalusta hal­keamaisillaan.
Mietin: Voi ihmiset,'
mitä me murjotamme? Kuinka vää­rin
hie kulutamme kallista aikaamme.
Muisitin ttiehneenkin vuoden, joka oli
kuin hetikäys vain, tu^in ehti tiiliä­kään
kun jo öli tipotiessään. Jä mitä
tuo huomen? "Yiidentekevää mitä.
On aivan sama surehko. sitä tai rallat­telen.
Minä siis vain kiusallakin ral­lattelen,
se tekee elämän kev^mmäk-si.
En itke, että elämä ön synkkää ja
uutta synkkää luvataan. Koetan olla
iloinen niin kauan kuin viimeisen ker­ran
naukaistaan, sitten ei enää tar­vitse
olla mitään. Kyllä te, harmaat
surut, taas kevään kera ilmaan hävi­ätte.
Punertaviksi hattaroiksi tulet­te.
Mikä riemu silloin!
Rallattele sinäkin lukija kanssani.
ULLA.
Nyt, pois huolet ja kotiaskareet.
Tah([lon nauttia piepestä . matkasta,
tahdon.iloita.
Junan naama näytti jo kaukaa ys­tävälliseltä,
kuin olisi tahtonut sanoa:
"Joku minuutti vain, sitten lähde­tään!"
Kurkistin odotushuoneessa istuvia.
Eräs outo istui siellä vihaisen ja hap­paman
näköisenä. Mutisi jotain it­sekseen
ja heitti minuun vihaisen kat­seen.
Olin huomaamattani hymyillyt
hänelle, sillä olin nyt halukas hymyi­lemään
jokaiselle vastaantulevalle.
Sain varotuksen, etten näyttäisi has­sulta.
Juna pntoi merkin ja niiri lähdet-
Y^flh^iHeni
Harakka sai minun tarttumaan ky­nään.
Hän antoi tietää,asioita, jotka
tekivät surulliseksi. Ystäväni Selma
M—n on kuollut. Se ei ollut ilosano­ma,
sillä vuosi vuqdelta olin aina aja­tellut
tavata häntä vielä kerran.
Kaikkienhan meidän vuorollaan täy­tyy
. jättää tämä; elämä, mutta kun
tuntee .olevansa niin paljolta, velassa
ystävälle, joka aikanansa ypi antaa
rohkaisevan sanan, tai tarjota ^uryat-tpmalle
iHmpöisen suojan, ruokaa ja
virkistävän kylvyn saunanlöylyssä,
jonka jälkeen voimat ja tarmo hiljal­leen
palaa uusia ponnistuksia var­ten
ja tuntemattomia kohtaloita voit­tamaan,
niin sellaista ei voi unhoittaa.
Sinä Sylvi ota vastaan sydämelli­nen
tervehdykseni. Tiedän että olet
naimisissa, onhan minulla hääkuvan­ne.
Olisin iloinen jos kirjoittaisit
osoitteella Anna Forsell, Port Murray,
N . J .
Sitten vielä Harakka. teki minut
uteliaaksi kun sanoi tuntevansa .Aini­kin,
ja hänen miehensä ,tMntee-minut.
(Jatkoa seiteem&miellä .alyujlla)
i