Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 29, 1951

              Kirj. Sohvi
"ILJEI TIMO! Lopeta nyt jo sinakm
. i J. työsi, ky.lä se tämän viikon osal­le
riittää. Irähdetäan mieluimmin ui-anaan,
että ehditään takaisin ianssei-
"Sinäpä sen sanoit. Olenkin tässä jö
lopettelemassa töitäm. Ja kyllä se uinu­nen
hyvää tekee kun on ollut niin kuuma
•Soko päivän'V vastasi puhuteltu.
Hetken kuluttua jo astelivatkin rin­nakkain
oikopolkua järvelle Umo ja
Mikko, naapurusten samanikäiset pojat,
lapsuuden toverit ja eroittamattomat ys­tävät.
Monta oli yhteistä kepposta tul­lut
tehdyksi ja nyt jo nuorukaiaksivar-
. tuttuaan eivSt koskaan ihastuneet ma­niaan
tyttöön, sillä eivät halunneet ys­tävyyttään
millään rikkoa. Siinä he as­telivat
nytkin rinnakkain auringon rus­keiksi
paahtamina uhkuen terveyttä ja
nuoruutta. 3aapuivat rantaan eikä nä­kynyt
muita tavallisella uintipaikalla.
Timo siiuä riisiiessaan jutteli kuin itsek-
"On se tuo Marttiöcn hyvä mies,
vaikka onkin rikas. Niinkuin nyt näitä
veneitäänkin tässä rannalla on useam­pia
ja niitä saa lainailla lupaa kysymät­tä,
kunhan vain tiK> takaisin eikä riko tai
tee muuta pahaa. Tämän pienin vene
oh minuakin monasti järvellä keinutel­lut,
milloin kaloja kiusaten, milloin
taas on jonkun tyttölapsen kanssa haa­veiltu.
Tämä onkin h3rvä ja kevyt vene
ja nyt se on aivan erinomainen kun saa
tämän kokkapuolen lukolliseen kaappiin
vaatteensa laittaa. Eihän täällä nyt
varkaista ole pelkoa, mutta joku ilki-ikurinen
voisi vaikka vaatteet piilottaa
meidän uimassa ollessa, ^rkä täällä pää-fis
niihin muurahaiset ettei tarvitse fäl-ikeenpäin
itseään k3msiä. Tuoppas nyt
Mikko sinäkin vaatteesi tänne, että saan
kaapin lukk<K)n ja avaimen narulla ran­teeseeni.
'Kumpi on ennen järvessä?"
Melkein samaan aikaan knului kaksi
molskähdusta Ja <vesi vaahtona ryöppysi -
Ituh kaksi-nuordcatsta elämän ilosta fär-vessä
rkisaiii. Aika -iului pian, inutta ei
' • sitä-vprvifejssi^^
: -vin^i^^^ suaÄo »kuu--
.-^U jaMartta:!^ tulevat-
., ;;• ^mnsäBs- etteivätjsäe^ meitä.-"., . ; •
Kiireesti pojat etenivät rannasta^^p^^
. päin ja tytöt keskustelivat ja hyppeli-
^t kevyesti^ven^^^ toiselle eiArät-
!cä huomanneet järvessä olijoita. Kun
pojat luulivat olevansa tarpeeksi kauka­na,
kääntyivät he tarkastelemaan tyttö­jen
touhuja. Eivät näkyneet manaan
aikovana koska meim^ät suoraan veneit­ten
luo ja siinä hetken aikaa hääräiK
tyään irroittiyat yhden asettuen kumpi­akin
keskelle soutamaan yhdellä airolla
ja suuntana näkyi olevan vastakkainen
ranta.
"Eikös vaan ole komea tyttö tuo Ai­li?"
lemaan "kapsäkkejämme-*, niin Dagmar
ja Sam Rajala tulivat ja komensivat
meidät matkaansa. Tämä olikin viimei-.
nen kyläilypaikka tällä lomareisulla.
Seuraavana aamuna hyvästelimme
Alman y\ Antin, joiden vieraanvarai­suudesta
olimme nauttineet niin mone­na
päivänä.
Etelä-Ontario jäi selkämme taakse ja
ne monet tuttavat joille olemme suures-sa
kiitollisuuden velassa. ^>^i" P^^'^t>j
kesälomani, joka on ehkä muistorik-kaimpia
hetkiä, mitä olen työni lomassa
viettänyt.
LoppiL
"Taitaa sinulla^olla piiput sinnepäin
kaMellaan?"
"No ei se ole ^elä muuta knin oHaan
yhdessä ihailtu kaunista maailmaa.
Mennään kai mekin jo pian takain,
että ehditään tyttöjä tanssittamaan.
Sinne kai hekin jo menivät. On se mu­kavaa
kiusoitella, että nähtiin rannalta
heidän lantönsä eivätkä uenneet meistä
mitään." . . v
Kilpaa uivat pojat rantaan^J mutta
kolkko oli yllätys kun huomasivat tyt­töjen
lähteneen juuri sillä veneellä,
jossa heidän vaatteensa; olivat lukittui­na
kaapissa. Eihän siinä noituminen
auttanut. Koettivat pensasten takana
piileksiä ja odotella hämärän tulok. I<ai-ha
oli sekin lohdutus^. Ei tuie Suomessa
kesällä kunnon Mmärää edes yöllä ja
lisäksi oU "Vielä Jauantai-ilta^^j^
tanssit niin ei ollut paljoa tietoa-iLuinka
selvitä pulasta. Ei ollut halua turvau­tua
k e n e n k ä sivullisenkaan apuun ja
tehdä itseään iiaurettaväksr^^^^^ mistäpä
sitä apua olisi saaimtkäan kun lähim^
pään talcM^nkin dli taipeeksi pitli^ matka
vilkasliik'enteisellä paikalla alastoman
midien.
Mikko jo voivotteii: "kylläpä ne ty­töt
nyt meille tepposen tekivät. Ja kun
ei sinne tansseihinkaan pääse niin ei tie-
,dä kuka sitä Ailiakin tanssittaa."
"Ei tässä nyt tuskailu auta."" Ja kyllä
se tyttö .siellä tallella pysyy, parempana
pitää kun et ole aina näkyvis^. Olen
koettanut suunnitella mistä olisi parasta^
yrittää kotia päin. Se on ainadcin var­maa,
ettei samaa - tietä uskalla yrittää­kään
mistä tultiin, se kun on koko mat­kan
liäky väliä paikalla. Matka pitenee
ainakin puolella ja onhan sitä kolmessa
kilometrissä imatkaa kun näkymättömä­nä
pitäisi mennä. Koetetaan kulkea ojia
pitkin ja peltojen pientaria matalana.
Mutta tarkkana siinä on oltava ja kum­mankin
on ensiksi arvk>itäva tilanne ja
' tditävä iiarkintansa: mukaan eikä
keastiiseurättavatoista. Oletko valmis,
jflain%:Jähden nyt?."
ii^i^kttoi i ä s lä on»^ jöhonMn Jähteä,
vjÖin^eltäJsfflä-ki^Äaln^l^iSöS
.i^^iäptoä-.T&m sannasta 'tc^le-
:-vimn^-^^<m'^iHöte^-.aH?^ -
.'laveani tnä^Q^n: .«reunasi liels^vat
vO(^lj^;sQ^i\£M ^tiiaisiustta tieni ylittä--
: ml^en^. j^Uäpä'olikin,vilkas 'Siikemiej
..CKOtllut^^ykSi jk^uMSirvo^ ehtm^
vista^im jo;tonEm.ilnmntm^f^^in
harmiUi^n^ia olivat kaksittaisi kulke-^
vät haaveelliset.parit. Heillä sitä. aikaa
näkyi olevan kun eivät tuntuneet mene-
. vän näkymättömiin-koko iltana. Pääsi-
A^ät'sentään tien ylittämään ja sitten
matalana ojaa pitkin minkauankun sitä
pääsi kotia päin. Oli siinä välillä pieni
harva metsäkin.••,Sai siellä edes.sööfana-kulkea.
• - ^ M i k k o -Äa- ' h e t k e ä i ^ i 2 ^ ^
varovaisuuden, kun edellä kulkenut Ti­mo
hyppäsi puskikkoon piiloon ja al-loin
polulla tulikin vastaan joku nais­henkilö.
• Mikko lähti laukkaamaan
minkä jaloistaan pääsi ja siinä pojat
eksyivät toisistaan. Nainen kertoi sit­ten
kylällä juttua alasti juoksentelevasta
'miehestä ja sitäkös tuumailtiin kukahan
hän mahtoi olla.
Timo odotteli hetken aikaar mutta
kun ei kuulunut ö^näkyTiyt nutää^
lähti yksikseen jatkamaan- matkaa.
Kaikki kävi häneltä hyvin siihen saakka
kun hän pääsi Kaihokallion juurelle.
Sitä paikkaa ,hän oli.-alusta asti pelän--
a3rtkin. S^ oli laaja korkea kallio ja
vaan muutama pieni puskifcko kasvoi
alempana, laki oli aivan sileä ja paljas.
Ja mikä pahinta niin se oli paikkakun­nalla
mieluinen vapaahetkien vietto- ^
paikka. Siellä'nuoret kohtasivat toisi­aan
ja mielellään siellä vanhenämatkin
istahtivat ihaillen laajaa < näköalaa joka
sieltä avautui. Timon oli ylitettävä tä-
, mä^kallio sillä >kiertääkäan ei .sitä voi­nut
kun vilkäskulkuinen maantie oli air
ivan kallion sivussa ja Timon koti oli heti
kallion takana... Timo seuraa liikettä
kalliolla viimeisen puskikon turvasta: Ei
näyttänyt olevan mitään; mah^Hisuut-ta
päästä 3^11. :
Mutta apu tulikin odottamattomalta-suunnalta.
Siinä lähellä -oli pienoinen
tupa ja emäntä astui Juuri pihalle kädes­sään
vastapesty hame asettaen sen na­rulle
kuivamaan. Ei ollut emäntä pääs­syt
eteistä pitemmälle kun jo Timo
hyökkäsi hameen luo kietaisten sen jo­tenkin
ympärilleen ja samaa kyytiä yli
sileän kallion ja niin hän pääsi onnelli­sesti
kotia, vaikka märkä hame ilkeästi
tarttui kinttuihin, estäen juoksua. Hä­täisesti
hän puki päälleen paidan, hou­sut
ja kengät ja samaa kyytiä naapu­riin,
sai sieltä tuvan ovipielen naulasta
siepattua Mikolle housut ja paudan, ken­kiä
^ ^llut :aikaa - etsiä, ja kenei&ään:
näkemättä takaisin samaa tietä kuihioli
tullutkin.^ Ensiksi: hän ripusti ottaman- -
sa hahieen narulle: samalla: tavalta ^un
oli ollutkin ja sitt«n'etsnnaän Mikkoa.
-Mökm emäntä oli hstX •«xsään.-menv
^ t3^$n iw^tanut 4kkuB3sto js .^un d >
tiähnyt..h^Stt^np.Q2^,teka3an ulqs ja
voivotteli: -
. "MahäSv minun näk^ra ayt.,vaivaa-kiin
jsnw2^>hametta.naful!a ^känmaasr
panin. E!ka 'ketään oEut likelläkaäa."
Sitä kumniaa ahdettiin naaparisia o!-
kde^joukc^a katsomaan, sillä kamalaa-
- Haa'^ on jos-varkaita ilmaantuu kun ei
niitä ennen ok oUut. SieOähän se name
narulla roikkui, kaikessa rauhassa. MQ.
kin emäntä ei tiennyt mitä sanoa hm ei
kukaan h a m ^ katoamista uskonut, ja
^^rkin kuin häpeillen sanoi; "Mitähän
tuo äitee höpäfää??
Timo kulki kiireesti etsien -Mikkoa
tietämättä minkä häiriön oli saanut ai­kaan.
Pitkälle ei hänen tan^innutkaan
mennä kun näki puun heiluvan kun ko-vassa
myrskyssä i^ö^ka oli aivan ivyi^
Ihna. Sidlähän se nykyaikamen Aata-mi
puussa tappeli pisteleviä oksia ja elu
koita vastaan, oli hädissään sohaissut
ampialspe^ ja siitä oli leikki fcankaiia.
"Hei, Tarzanll Tulehan alas saa-maan
housut ;jalkaasif€ttä voit Bäjltäy.
tyä ihmisille.'»
- Timo-laski leikkiä: puun alle päas-
-tyään.-Mutta puusta kuulurärjynyt Mi­kon
ääni.
'IJos sinulla "«n housut minua varten
niin heitä ne 4aireestinänne, sillä ilman
-niitä-en alas tule." •
, -."Kä^3fsta.herra Tarjan", ja hjvälla
heitolla housut lensivät alimmalle ok-
.salle. .Timo kapusi^samalle oksalle i l ­maan
mutta r&Sr-ja siioin hän oli puun
alla heinikossaoksasta vieä^ovasti kiiij^
ni pitäen; :Kuiva oksa katkesi, mutta se
puoli missä; housut-olivat oli vielä puus­sa
Ja tiej^sti ne kovan onnen, vaatekap­paleet
olivat taas eri paikassa kun niitä
niin kipeästi kaipaava omistaja. £i sii­nä
ollut aikaa tuhlattavana kun kuului
Joku tulevan, kiireesti vaan puskikkoon.
Saatiinhan housutkin vihdoin alas ja
hielpotuksesta huokaisten puki Mkko
ne päälleen. Sitten lähdettiin rantaan
katsomaan jokp vene oli tuotu takaisin.
Oli se meno nyt toisenlaista kun ei tar­vinnut
ihmisiä piileksiä. Vene oli ran­nassa
ja vaatteet hyvässä tallessa lue­tussa
kaapissja. ^ - '
Jälkeenpäin pojilla oli :haiiskaa muis-
. telemista kikkailustaan, mutta kukaap
ei saanut siitä tietoa.; Huhu alastoman
Hiiiehen. liikkumisesta paikkakunnalla
loppui kun eL mitään muuta kuulunut,
mutta mökin-emäntää ihmeteltiin, etta
on tainnut tulla^vanhaksi kun omiaaa
-juttdee. ' -
. , : > : i ; # ^ ; ^ s f e Ä ^ l ^ f r ^ ^ -kuoli m
ketOisi-^mts.: .®€atri<:e. KeUett,: jaftaen j
sa." Meni. Ja oikein käslläan kopeloi '.jaK^
-^^sstamsntissa^n jmäärättiin, etta jäaaiis-
„ töstä on=liÄyt€ttä^ $5^^^ ^^se-
; m ä n t e y t a y n sisiliskonsa hoitaini^^
narun.päastä pnähän mutta kun^i vaan
hametta näkynyt niin Tähti pelästyksis-sään
Qaapuriin mis^. tyttärensä oli ja
voivotteli.
"TIIU Mari pian kotia kun mun mek­koni
hävis narulta juuri kun ssn siihen
. Vanlun. katu Canadassa on Notre
Dame Quebecin alakaupungilla.
Jimmy Bourassa-mminen lentäjä, katosi lennottaan jo viime toukokuussa YeUoivknijen pohjoispuolella. Syt hancn on löydetty erään järven rannalta. Kotjeessa oli paperi lippu, jossa sanotaan, että' hän lähtee jalkaisin yrutam.-^
misasmmoiUe 200 mailin päähän. Hänen etsintänsä on aloitettu uudelleen. ' '
Sivu S ' Lauas&Salsia, s^fY^ku^ 29 päivinä. .19Si