Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 29, 1951

              lompakossa oli ViOe
•i^ein hyvin", oli Vmil .:^-T2^'«^"^'^-
liätt-ehti-se»?ra$vieiir, .ta^^^
^ tulet takasin k.->s|
almis."
vain, että HetaLus,.)
'ut, mutta hyvä oHjJ
inkin. SetaUK
mmaa talonpi^ssa n^,,
issa, etteilmn lmd\
Ea. Taavettit^t^"
arjan ja pani sity
on • : . - N y t ; ^
ludahti niin ettal
;uat loksahti^'at
ut?
loi häkeltyneen
i hänen silmäns
Ikkaammin. —:
koita — enhän'
eihän se minua ^
liniista kutsua-yksi
vaivainen
iri karitsoi^-an
letsään.. •
inan ennenkun
irppasi jo kan-asikin
niin, et- j
•e:yltä. »Il
n terävä uutir ,,
a oli varmaan-Il
. mutta emie:i-1
i 'J.
ettei, tarvinnut ensiffiJ
i liintaaHetaiLifealJ
— hän lähti kotnn
sattui siellä oieniaan
Aaro Turve, jonka
•ran oli ollut samoissa
? Taavetti huudahti
las vaunusta. — Tn-lavettiin
ja hoksasi,
itiisan häihin, hln
liihin.
sylkäisi läikän ja
ini hitaasti:
iän f uo ole sulhanra
ti huudahti. — Sifr
linähän tässä juuri
lestaan Taavettiin,
ien silmiinsä ja sit-n:
in^in käynyt mat-
>assa — onko a-tään?
1 vuoro katsahtaa
u t . . . enhän <minl
koettanut säästää
^ niihin häihin?
;si! Taavetti huu-mmin.
Sittenhän
että sinä itse olet
Huomeniltana
i kanssa kuulutus-i
he saapuivat tie-piti
erota Taav^
in sanoi nopeasti,
iten se olikaan —
emaan häntä Ja
oli sittenkin käy-se
on hänen asi-matkaansa
yksin
ensimmäisien töl-let
kohtasi kylän
ä, Tiina Törky-,
jaan ja silmiään;
i
kah, se tuli jo j
en minä oikein 1
itsuu Ville Toh-1
i . kun se nyt nai;
l,q Ville Tohvelisen tupaan. Siellä ei
J faetkelä sattunut olemaan ketään,
^\-35ta hetken kuluttua sinne tuli ¥il-
;^ J53. Taavetti oli aikanut vaistota,
itS asiassa taisi olla haudatttina jonkin-l5jnen
koira ja päätti ottaa sen vuoksi
\jlleltä nopean seli^ksen, mutta koska
^tle ei ollut kotona, ei hän katsonut tar-nedlkeksi
ukoKe sanoa muuta kuin k y -
^lettä mis5ä Ville mahtoi olla.
—piissä se muussa kuin sen Heta
Likan helmoissa, ukko sanoi hiukan
bppamasti. — Siellä se on ollut pari
kuukautta ja kotona on jäänyt tekemät-täkaikki.
. ; -
^ Hän siis menee naimisiin ®Ma L i i ­an
kanssa! Taavetti kysyi sittenkin
vähän kiivaammin kum olisi ollut tar-peeriiäta.
Xiinhän se menee, ukko jatkoi.
Ja menköön! Minä kyllä olen jo va­roittanut
ja sanonut, millainen siitä nai-miskaupasta
tulee, mutta omapahan on
asiansa. Kolmasti jo ovat kuulutetut,
mutta .\. , .: , '
lavetti Jahti; t i ^ e n ^ tuvasta^, llJk-ko
jäi hiukan ymmäUä^tgelemaanMn^^
ta, eikä Taavetti käsittänyt likon pu­heesta
muuta kuin sen, että "kolmasli jp
ovatkuulutietut.. .-^ Mutta siitäkin hän
oli saanut s i s ^ a täyteen. |a $en takia
S8 kuohui kuin pjo^kkivaiäjitb^
se kelmi!" Hän ärähteU ä ä ^ e i i s ä j ^^
kiessaan pitkin tietä. f # i i t^on se m i -
0
tibiQt
H '.1 h
tekee jokaisen päivän;
sukulalslUeiiii®
T Y P E " F Ä "
HINTA $liJJO
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. riisiä
2 pakettia kuiv. hedelmiä
1 pauna kuiv. luumuja •
02. pak. Sweet Chocolate
^ paunaa Baker-ä Kaakaota
2 pakettia savukkeita
1 pari Nylon sukkia
Kokonaispaino 14 pajamaa.
J paunaa kahvia
2 paunaa valk. riisiä
1 paketti kuTvattuja hedelmiä
1 pauna kuivattuja luumuja
unssia kaueelia
' Kokonaisp.aino. 11-pamaa .
' Taavetti päätti mennä suoraa päätä
naapurikylään.^ Koko matkan M n pohti
. miten julmemmin' voisi jauhaa s e l ^ V i l ­len
että Heta iLiisan. "Se kirottu kolho
— sekin!" hän raivosi muistaessaan.ai­kaisemman
Ketä Liisan jutun. «Sel­laista
puhui silloin, j a nyt teki näin . . .
Taavetti pohti pohtimistaan tilannet­ta,
ja vihdoin ei sittenkään voinut nskoa
asiaa todeksi. Hänelle oli ehkä valeh^
deltu . , . niin — ehkä. ^.
Hän saapui Heta Liisan talon pihalle;
mutta pysähtyi nopeasti-portin pieleen.
Hän oli kuulevinaan eteisestä jyrinää,
ääniä j a meteliä.. Tottakin ^eltä setiais-ta
kuului - r - ja hetken kuluttua sieltä a l ­koi
sataa kaikenlaisia esineitä. Viimeksi
tulivat ulos vanhat saappaat ja ihan vih­doin
viimein — Ville, kamalla kaikui
eteisessä Heta Liisan kiljahduss:
.-— Vai sanot sinä, että minun pitää
antaa lehmälle heinät, kun minä sanoin,
että s i n u n . . . !
Sitten näkyi Heta Liisan naama ovel­ta
j a se oli sen näköinen, että Taavetti
vetääntyi vaiston\aisesti tielle. Aidan
takana hän katseli kuinka Heta Liisa
hiukset hapsullaan iskeytyi Villen kau­luksiin
ja rie|)otti hänet läävään. Sil­loin:
T a ^ e l i n J ei 4^nää,
puoltakaan minuiittiai, kun oikaisi äskäi
keskeytyneen ajatuksensa: "Minufie ei
oltu valehdeltu."
. Samalla hän kääntyi kotiinsa seura­takseen
asian kulkua. HäA ei kuiten­kaan
voinut seurata kauany sillä Ville oli
jollain tavalla saanut tietää; että hän oii
palannut pohjoisesta ja sanonut sen He­ta
[Liisalle. Sen vuoksi Taavetti otti
kiireesti kainaloonsa Lempisen Suoman
ja päätti viedä hänet kuulutukseen heti.
.SiUä jumalantähden, hän arveli, jos
Villen päähän pälkähtäisi perua itibo?
Hiuksensa Heta Liisan kanssa ja lopulta­kin
ryhtyä kosimaam Heta Liisaa hä­nelle
HINTA $8.15
4 paunaa kahvia
kokonaispaino 7 paana©
Hinnat ja sisältö muutoksen
alaisia.
TUatka a pakettinne meiltä tänään:
Etmm SUKSI
valtuutettu asiamies
Olympialaisten ensimmäinen suoma­lainen
kultamitalimies oli insinööri Ver­ner
Weckman. Jo Saksassa opiskelles­saan
hän oli V. 1905 voittanut painin
maailmanmestaruuden.
« Suomesta lähetettiin 4-miehinen jouk­kue
Ateenan n.s. vääolympialaisiin v.
19D6. Suomi oli näin ensimmäistä ker­taa
mukana. Seikkailurikas ja hauska
oli matka, jossa Weckmanin kielitaito ja
nokkeluus pelasti monesta kiusallisesta
tilanteesta; _
Weckman havaitsi, ettei hänen vähä-painoisena
ja matkasta väsyneenä kan­nattanut
mennä raskaaseen sarjaan ja
hän yritti näin ollen alempaan, eli silloi­seen
keskisarjaan. Mutta paksu trikoo
ja painikengät painoivat punnittaessa^
vaakan alas. Kilpailevat maat panivat
heti vastalauseen ja vaativat häntä s i i r ­tymään
yläsarjaan. Mutta insinööri
juoksi puolentoista kilometrin päässä
olevaan asuntoonsa hakemaan kevyem­män
trikoon. Sekään ei auttanut. Sil­loin
hän otti tossut jaloistaan ja — lä-paisi.
K i i n sitäkin yasfaah muristiin, sanoi
insinööri \Veckman,, että hän painii kuin
muinaiset helleenit, avojaloin, ja sai kuin
saikin kilpailla. • Kolmisenkymmentä
miestä oli mukana.ja yhdestä häviöstä
joutui pois pelistä. Enintään pari mi­nuuttia
kului, kun vastustajat lensi­vät
selälleen. Loppuottelu erästä itä­valtalaista
vastaan vaati enemmän, sillä
itävaltalainen tuomari ei tahtonut mi­tenkään
jo usean kerran tapahtuneita 0^
seljätyksiä hyväksyä. Mutta Weckman
kiivastui, naulasi miehen mattoon, eikä
päästänyt teiSspuristuksesta irti, en­nenkuin
tuomari tunnusti, että selvä on.
Suomen ensimmäinen kultamitali oli
saatu. Samoissa kisoissa tuli toinenkin
Jouluisiiilstot Suoinestä-'•'vifktävät-
-'mieleen."sen-rauhallisuuden•'tunnelman,'
mikä vallitsee keskitaivella valkoisen
lumen peittämässä luonnossa; joulun
tuntu: väreilee >'ksinpä ilmassakin. L i e ­neekö
luonnon ja kodin hiljainen, lep­peä
levollisuus juuri se ominaisuus, m i ­kä
voimakkaimmin tuo täällä kaukana
mieleen valon j a rakkauden juhla-ajan,
Kuulu Järvis-poikien isä, "Isä'» Järxinen
. v o i t t i antiikkisen kiekonheiton jai olisi
voittanut kuulankin, mutta kademieliset
naapurit saivat julistetuksi työnnöt m i -
tättömiicsi.
_ Weckman oli ainoa suomalainen, joka
vielä v . 190S\Lontoossa toi Suomelle kul­taa.
Toiseksi sijoittui tarunomainen Y r ­jö
Saarela, V . 1912 ylivoimaism paini-voittaja.
jota vietettiin ennen lapsuudessa ja nuq-
: " t u i i d e s s a / - ^ ' " / ; • < '
Joulujen miiistotvoi\^t muuttua to­dellisuudeksi
lähtemällä **Gripsholmis-sa'*
\'anhaan»kotimaahan. Ruotsin Ame­rikan
Linja järjestää tänäkin talvena
erikoisen jouluhuvimatkan Suomeen,
lähtö tapahtuu New Yorkista 5 pnä jou­lukuuta.
^•Joululaivassa".kuuset, ajan­vietteet
ja ateriat ovat joulua, erikoisesti
varattuna joulumatkailijain mielihyväk­si.
Suomessa joulmieraille järjestetään
suuri, yhteinen vastaanottotilaisuus. Ja
sitten alkaa joulu, joulu Suomessa.
Jos kaikki maapallon pinta tasoi­tettaisiin
sileäksi ja. tälle tasangolle las­kettaisiin
kaikki maapallon merissä, jär­vissä,
joissa ja puroissa oleva vesi, tulisi
maanpinnaile vettä joka paikkaan kah­den
mailin paksuudelta.
HÄÄKtlTSU
Ystävällisesti kutsunune kaikkia sukulaisia ja tuttavia saapumaan
tyttäremme
• SVEA SVLVIA UNDFORSm
ja poikamme
TAUNO EDlVm-A-iiOLAN •
häätilaisuuteen, joka vietetään CSJ: n Nolalun osaston ha'alilla sj-yskuun
29 päivänä 1Ö51. kello 9 illalla.
MR. 4A-MRS. Ö. MND!PÖSIS
NOLÄLU. ONTARIO
MR. JA MRS, E . AHOLA
0 0
|miiiiHniminmuuuuimimiimmuiHiiuimiiniiuinmiuamutiumununiiumumuiiniwiiiuiiiK»munnmim»ttiitmnu
1 Kiitämme teitä omaiset, ystävät ja toverit, siitä kauniista yllätystUalsuudesta
I jonka järjestitte meille yhtei&elämämme alkamisen johdosta CSJ:n Pohjolan
osaston haalilla, sjryskuxm lp:nä 1951.
KUtos niistä kauniista lahjoista ja rahalahjasta, jotka saimme teiltä muistoksi'
vastiaanottaa. Erittäin kiitämme tUaisuuden järjestäjiä uhrautuvasta työstä,
kahvItarjoUusta ja rikkaasta kahvipöydän antimista.
Kiitos myös toisesta tilaisuudesta, jonka järjestivät International Co-Op Store
Ltd:n työläiset Bertha Quennin asunnolla ja siellä saamistamme lahjoista, joihin
. osaMistui myöskin lukuisat ystävät. i
Ottakaa kaikin vastaan sydämellinen kiitoksemme kaikesta. 1
1 Ystävyydellä muistamme teitä kaikkia. 1
i am. JA MRS. ¥Rjö itANm i |
I 5S Farrand st, . - Port ArtSasar, Ontarfo 1
n i n i M u i i i i i i u i i i u u i i i u n n i i i i i i n i i u u i i i i i t i i i i i i i i u i i i t i i i i i u u u i i u i i t n i i H i i i i i i i i u n i i i m t u i t n i n m n u i m u u u u m n i i i^
2Z
3
a
5
Tilatessanne paikkoja ja pakettiasioissa
saatte parhaat tiedot asiamiebiltämme
1255 FMUips S^M. Efonfta-eal 2, Qcie.
fJMtm Bank WkMMug, €a^ay« Mi%.
470 Main BL, Wiimip^, Man.
1835. MsiMmsiSL, Meltoa» Saak.
Lauaa£^Ba« syifskuiu' 29 palvini, I9SI