1951-09-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEBTI)
ISEKKJ, the pnly Finnish literary wee&ly in Canada
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbuiy, Ontario.
Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena^
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä Juettavaa.
TII.ÄUSHINNÄT: YHDYSVÄLTOEMN:
1 vuosikerta
6 kuukautta
.$4^5
.2.50
1 vuosikerta ..........$3.50
6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.00
3 kuukautta . . . . . . . . . . 1.25
SIIpaiEEN JA MUUALLE UILKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta . . . .. 2.75 ^
mUOITUSlffllNNÄT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-,
värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut xnaksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja pamaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
/Toimittaja: ,1. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoi^^^
1». ®. Bos:^ SUI>®UR-¥, ONT.
1 A.
(CU'
"Menkää ennen portin Jinintaka-aidan kautta." Näin
neuvoi Ontarion Maa- j a Metsäyirasto v. 1950 metsästäjiä,
jotka suunnitte.ivat metsästystä asutuilla farmiseuduilia. Ja
tämä neuvo pitää paikkansa tänä päivänä.
Monet farmarit ovat valittaneet, että metsästäjät särkevät
heidän aitansa, vaarantavat heidän kotieläintensä elämää ja
am.n>uskelevat farmiasumusten lähellä, saattaen ihmisetkin
vaaranalaisiksi.
'.'Metsästäjien keskuudessa näyttää olevan epätietoisuutta
siitä,. mitkä oikeudet he saavat ampuma-aseen kantoluvanv
kanssa"* sanoi eräs yllämainitun viraston edustaja. "Jotkut
metsästäjät näyttävät luulevan, että ampuma-aseen kantelupa
antaa heille oikeuden mennä yksitjri^en omistamalle alueelle
ilman, että siihen tulisi saada asianomaisen omistajan lupa.
Näin ei kuitenkaan ole asia.
"On tosi, että metsästäjät saavat vapaasti mennä kruunun
omistamille alueille^^— ellei ole kysymys riistansuojelusalu-tista
tai maakunnallisista puistoista — mutta yksityisillä
maanomistajilla on ehdoton oikeus päästää mailleen kenen
haluavat ja taas kieltää pääsyn keneltä haluavat.''
Qn olemassa useita menettelymuotoja, joita metsästäjän
tulee seurata, jos hän haluaa saada ystävän eikä vihamiehen
farmarista. .Muutamia näitä ovat seuraavat:
Kaikkein ensimmäiseksi on kysyttävä farmarilta lupa metsästää
hänen maillaan.
E i koskaan minkäänlaisen tilanteen vallitessa saa ojentaa tai
laukaista ampuma-asetta farmiasumuksia tai muita rakennuksia
kohti, e^^lvOtieläimiä — ja ennenkaikkea — ihmisiä
kohti. * ^
Tulee aina käyttää veräjiä pellolle "mennessä. Tulee mennä
mieluummin aidan alitse kuin ylitse. Jos on mentävä aidan
}'Ii, on se tehtävä mahdollisimman läheltä aitapylvästä, siUä
aita on kestävin siitä kohdasta.
Parmarille täytyy olla \'almis tekemään pikku palveluksia,
mikä osoittaa sitä» että metsästäjä on kiitollinen saamastaan
luvasta metsästää farmarin mailla.
Jos farmari ei anna lupaa metsästäjälle tulla maalleen tai
käskee poistumaan, on se tehtärä ^vastaansanomatta.
Todellinen metsästäjä käsittää, että metsästäminen, erikoisesti
yksityisen omistamalla maalla, on etuisuus, eikä oikeus.
Käsittäessään tämän, on metsästäjän helppo seurata ylläolevia
ohjeita. Todellinen metsästäjä käsittää, että noudattamalla
kohteliaisuutta ja ylläolevia neuvoja, hän bn tervetullut
farmarin maalle metsästämään seuraa\anakin vuosina.
Näin tehden metsästäjä kunnioittaa myöskin tätä lajia urheilua
ja^osoittaa metsästjstovereilleen, että hän ottaa huomioon
toistenkin ihmisten oikeudet ja turx^allisuuden.
Viime syksynä tapahtui lukuisia metsästysonnettomuuksia,
Jolloin monet metsästäjät ampuivat metsäst\^towreitaan,
tuullen siis ihmisfa riistaksi. Mutta on todettava, ettei ole
eikä voi olla onnettomuus^ että joku luulee ihmistä eläimeksi
tai linnuksi. Se on huolimattomuutta ja sellaista tulisi
rangaista ankarasti. Tällabet metsästäjät "ampuvat ensin ja
katsovat sitten vasta'", kun päinvastoin pitäisi ensin katsoa
ja sitten vasta ampua.
Joka on varovainen metsästäjä, hän on hjTä metsästäjä.
Se tulee muistaa tämänkin metsästyssesongin a l k a e ^ , tai
muuten saattaa tulla onnettomuuksia jä niistä ikäviä seurauksia.
Mabel Gray, lö-imotias kmlutyttö
Bancroftissa Ont. voitti kauneuskunitii'
gataV-tittelin syysnäyttelyssä. Stirlifigisr
sä. Kilpailuun osallistui 10 ehdokasta ja
•votttalan palkinto oU^20.
Mdsä
Kirj. K. PELTOMAA
; METSÄ,on ken mille
viihdyn tarjoaa^ •
Niin hyvä on se sille,
joka sitä ymmärtää.
Mä jätän tutut, ystävät,
kaikk* huvipaikat kaupungin,
kun metsän kutsu taasen 1^
soi mun rinnassain.
SielV kpivtm alla siimes
on suoja auringon ,
ja kuusen hakojen päällä
on. vuode kulkijan.
Vaikk' toiset metsää kammonnee,
sen vaaroja mä kaipailen,
mä karun luonnonlapsi^.
ain metsää ihailen.
Niin karu sekä kaunis
onhiontomeisämään-.
Sen tyyneen järven pintaan
kuvastuu taivaan vuo.
Hälinään maaihnan väsynen,
niin luokses silloin saapunen,
ktiin äidin kehtolaulu
siell' henkäys tmdosen. \
Luokses kun metsä saavun
mä mielin murheisin,
niin suruistani toinnun a
sydämin köykäisin.
Auringon varhaissäde ^
kun metsää hyväilee,
silloin luojan taide,
sen vdloss* loistelee. .
Sun tenhoas mä kaipailen
ja soittoasi ihailen,
syysillan vienoss* rauhass',
kun metsä huminoi,
unhoitan huolet arkiset
^ ja rauha täyttää sydämen,
saan onnen puhtahimman ,
^ helmassa metsämaan.
Mä metsäjärven rantaan
majani rakennan,
kzsn luonnon vapautta
iäti rakastan.
Siell* laulu vapaass'* Inonnms'
kauneimmin belkkyilee
ja unen rauhaisimman
syysmyrsky soittele.e.
Kun tuonen virtaan kerran
matkani päättynee,. -
ja kaikki maailman vaivat
levoksi vaihtunee,
niih metsän kätköiss* silloitz
mä tahdon mnahta(^^
ja ystäväni metsä
7mill' täi» soittelee.
Se Uiminen, jolla ei ole muuta kerskattavaa
kuin esi-isänsä, on kuin peru-fjantaimi.
Ainoa kelvollinen on. maan
alla. — T. Overbury.
Eräs kolmekymmenvuotias kirjeenkantaja tulee myöhääir
ijlalla sairaalaan j a kertoo epäilevänsä tulehdusta umpisuolessaan.
Hän haluaisi tulla leikatuksi; Mistä hän tietää sairau
tensa syyn? ihmettelee lääkäri. HäneLä oh kipuja vatsan
alaosassa oikealla, eikä kai se muutakaan voi merkitä.
Miehen arvelut olivat aivan oikeita ja hänet leikataan pe-rusteellisen
tutkimuksen jälkeen. Rumannäköinen ja märkivä
umpisuolenlisäke poistetaan ja mies pääsee kivustaan.
Kirjeenkantajan kuvaamat oireet ovat h3n,'in opettavia.
Edellisen vuorokauden iltapäivänä oli mie§~ alkanut tun
tea lievää pahoinvointia. Hän suoritti kuitenkin tavallisen
kierroksensa, sillä varsinaisestl^sairas hän ei kuitenkaan ollut.
Ruokahalua ei hänellä kuitenkaan enää ollut illalla ja %atsa
tuntui painostavan täydelliseltä,
o Yhdeksän tienoissa illalla aikoi pahoinvointi yltyä^ mutta
oksentaa hän ei silti voinut; Kipuja hänellä ei ollut, mutta
painostava, raskas tunne vatsassa tiili yhä epämiellyttäväm-mäksi.
Hän nukkui yönsä levottomasti heräten jo viideltä
aamulla: Navan seudulla; ja vatsan yläosassa tuntui outoa
kipua^ Vaikeasti sairaaksi ei hän nytkään njyömänyt itseään,
mutta yleisvointii^alkoiJkuitenkin tuntua niin ilkeältä; että hän
päätti jäädä vuoteeseen siksi päiväksi^
Vaimonsa miejestä hänen nenänsä o l i kalvennut ja hän olisi
nalunnut haettaa' lääkärin. Mies sanoi sen kuitenkin olevan
turhaa vaivaa, sillä k a i aikamies selviäisi 'mahanpurusta* muutenkin.
Särky ei xi&lä ollut jmitenkään sietämätöntä. Se ei
kuitenkaan ottanut- Ic^uakseen-'ja pahoinvointikin alkoi
taas yltyä.: Ruoasta hän ei halunnut kuulla puhuttavankaan.
Kip^itimtui siirtyvän alemmaksi oikealle, mutta sen verran
kipua toki sentään aina kestääj ajatteli postinkantajamme.
Ilt£^äivällä hän ajatteh sittenldn i^is^^
tä jotakin. Hän sai hiukan^ paistetun
munan. Silloin havaittJm^l^^ todella oli
vinossa. ' A t e r i a n jäikeen, sai M h nimittäin vatsan oikeaan
aJaosaan voimakka:ita kouristu
Nyt alkoi sairas käydä mieU Tuska yltyi ja lämpö
oli nousisut 38 ästeeseen:.^ M sitä paitsi epäilystäkään,
eivätkö kivut olisi tuntuneet Juuri sillä paikalla, missä
umpisuolen piti sijaita. Oli kai viisiainta lähteä hakemaan
apua. Unesta ei kuitenkaan tulisi mitään, ja puhjennut um-pisuoa.
voisi merkitä kuolemaa, sen sairas tiesi. Niinpä hän
siis ajoi autolla sairaalaan j a selosti lääkärille vaivansa.
: Sairauden tässä vaiheessa ei oikean diagnppsin tekeminen
enää ollutkaan vaikeata, ^autta on syytä.muistaa, että moni on
vaatinut umpisuolensa leikattavaksi, vaikka, oireet ovat olleet
paljon epäselvemmät.. Monet vatsahäiriöt voivat aiheuttaa
samanlaisia tuskia ja yleensä on aina pyrittävä pääsemään
ajoissa lääkärin valvontaan, jotta hän voi seurata oireitten
kehitystä ja ratkaista sairauden laadun ja leikkauksen tarpeellisuuden.
Umpisuolentulehduksessa ei itse umpisuoli ole tulehtunut,
vaan ainoastaan sen matomainen lisäke. Ja juuri tämä lisäke
poistetaan leikkauksessa. Tämä lisäke on kuin jonkinlainen
pienoismalli itse umpisuolesta. Siinä on samoja bakteereja,
joita elää umpisuolessa, mutta joskus sinne tunkeutuu vaaral-lisialiin
vieraita. Useimmiten lisäke kuitenkin ^oksentaa' ne
ulos umpisuoleen ja ne poistuvat luonnollisella tavalla.
Joskus sattua kuitenkin, että lisäkkeen ahdas suu tukkeutuu,
eikä lisäke pääse tyhjentymään tavalliseen tapaan. Silloin
hsäkkeen kudos alkaa paisua ja tukkeutuminen kehittyy entistä
perusteellisemmaksi.
Nyt suuttuvat bakteerit tällaisesta kohtelusta^ja ryhtyvät
hyökkäykseen sisäpuolelta umpisuolenlisäkkeen limakalvoa
vastaan. Syntyy tulehdus, joka on aivan vastaavanlainen
kuin esimerkiksi naarmusta johtunut märkämuodostuma
sormessa.
Bakteerit tunkeutuvat vähitellen lisäkkeen kudoksen läpi
jakoko elin turpoo j a punoittuu. «Kipu alkaa säteillä myös
vatsaan ja se merkitsee viimeistä varoitusta: sairas elin on
poistettava. Seuraavassa vaihtessa levittäytyvät bakteent
nimittäin vatsan limakalvolle — ja vatsakalvon tulehdus johtaa
useimmiten kuolemaan.
. Aikaisemmin otaksuttiin, että tulehdus oli itse umpisuolessa,
mutta sitten huomattiin, että kysymyksessä oli vain tuo
matomainen lisäke. Nykypäivinä on kirurgia jo kehittp}^
niin pitkälle, että umpisuolen lisäkkeen poistaminen ei millään
. tavaUa ole vaarallinen leikkaus. Mikäli siihen on aihetta, voidaan
sellaiseen alistua enempiä pelkäämättä. Leikkaukseen
ei ole kuitenkaan aina syytä, ryhtyä, sillä kapinaan noussut
umpisuoli voidaan usein saattaa järkiinsä muutenkin.
Leikkauksesta on kuitenkin se eittämätön hyöty, ettei potilas
enää koskaan sen jälkeen joudu toistamiseen vaaraan
saada umpisuolen — eli siis umpisuolenlisäkkeen — tulehdusta.
Lääketiede on myös todennut, ettei umpisuolenlisäkkeen
poistaminen aiheuta minkäänlaisia häiriöitä muitten elinten
toiminnassa tai yleensä ihmisen hyvinvoinnissa. Tämä lisa&e
näyttää kehityksen kuluessa käyneen ihmisille täysin tarpeettomaksi.
Mitään hyötyä siitä ei ole— mutta kiusäntekijäDi
saattaa se aiheuttaa kohtalokkaitakin seurauksia.
Luonnon laki on, että? muikuin k y l ^ ^ m e me myös niitämme.
Luonto ei tunne mitään tarkoiti&sia eikä virheitä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 29, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-09-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510929 |
Description
| Title | 1951-09-29-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEBTI) ISEKKJ, the pnly Finnish literary wee&ly in Canada Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbuiy, Ontario. Begistered at the Post Office Department, Ottawa, as second class matter. Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena^ sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä Juettavaa. TII.ÄUSHINNÄT: YHDYSVÄLTOEMN: 1 vuosikerta 6 kuukautta .$4^5 .2.50 1 vuosikerta ..........$3.50 6 kuukautta . . . . . . . . . . 2.00 3 kuukautta . . . . . . . . . . 1.25 SIIpaiEEN JA MUUALLE UILKOMAILLE 1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta . . . .. 2.75 ^ mUOITUSlffllNNÄT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-, värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio. Kaikki Liekille tarkoitetut xnaksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja pamaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. /Toimittaja: ,1. W. Saari. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoi^^^ 1». ®. Bos:^ SUI>®UR-¥, ONT. 1 A. (CU' "Menkää ennen portin Jinintaka-aidan kautta." Näin neuvoi Ontarion Maa- j a Metsäyirasto v. 1950 metsästäjiä, jotka suunnitte.ivat metsästystä asutuilla farmiseuduilia. Ja tämä neuvo pitää paikkansa tänä päivänä. Monet farmarit ovat valittaneet, että metsästäjät särkevät heidän aitansa, vaarantavat heidän kotieläintensä elämää ja am.n>uskelevat farmiasumusten lähellä, saattaen ihmisetkin vaaranalaisiksi. '.'Metsästäjien keskuudessa näyttää olevan epätietoisuutta siitä,. mitkä oikeudet he saavat ampuma-aseen kantoluvanv kanssa"* sanoi eräs yllämainitun viraston edustaja. "Jotkut metsästäjät näyttävät luulevan, että ampuma-aseen kantelupa antaa heille oikeuden mennä yksitjri^en omistamalle alueelle ilman, että siihen tulisi saada asianomaisen omistajan lupa. Näin ei kuitenkaan ole asia. "On tosi, että metsästäjät saavat vapaasti mennä kruunun omistamille alueille^^— ellei ole kysymys riistansuojelusalu-tista tai maakunnallisista puistoista — mutta yksityisillä maanomistajilla on ehdoton oikeus päästää mailleen kenen haluavat ja taas kieltää pääsyn keneltä haluavat.'' Qn olemassa useita menettelymuotoja, joita metsästäjän tulee seurata, jos hän haluaa saada ystävän eikä vihamiehen farmarista. .Muutamia näitä ovat seuraavat: Kaikkein ensimmäiseksi on kysyttävä farmarilta lupa metsästää hänen maillaan. E i koskaan minkäänlaisen tilanteen vallitessa saa ojentaa tai laukaista ampuma-asetta farmiasumuksia tai muita rakennuksia kohti, e^^lvOtieläimiä — ja ennenkaikkea — ihmisiä kohti. * ^ Tulee aina käyttää veräjiä pellolle "mennessä. Tulee mennä mieluummin aidan alitse kuin ylitse. Jos on mentävä aidan }'Ii, on se tehtävä mahdollisimman läheltä aitapylvästä, siUä aita on kestävin siitä kohdasta. Parmarille täytyy olla \'almis tekemään pikku palveluksia, mikä osoittaa sitä» että metsästäjä on kiitollinen saamastaan luvasta metsästää farmarin mailla. Jos farmari ei anna lupaa metsästäjälle tulla maalleen tai käskee poistumaan, on se tehtärä ^vastaansanomatta. Todellinen metsästäjä käsittää, että metsästäminen, erikoisesti yksityisen omistamalla maalla, on etuisuus, eikä oikeus. Käsittäessään tämän, on metsästäjän helppo seurata ylläolevia ohjeita. Todellinen metsästäjä käsittää, että noudattamalla kohteliaisuutta ja ylläolevia neuvoja, hän bn tervetullut farmarin maalle metsästämään seuraa\anakin vuosina. Näin tehden metsästäjä kunnioittaa myöskin tätä lajia urheilua ja^osoittaa metsästjstovereilleen, että hän ottaa huomioon toistenkin ihmisten oikeudet ja turx^allisuuden. Viime syksynä tapahtui lukuisia metsästysonnettomuuksia, Jolloin monet metsästäjät ampuivat metsäst\^towreitaan, tuullen siis ihmisfa riistaksi. Mutta on todettava, ettei ole eikä voi olla onnettomuus^ että joku luulee ihmistä eläimeksi tai linnuksi. Se on huolimattomuutta ja sellaista tulisi rangaista ankarasti. Tällabet metsästäjät "ampuvat ensin ja katsovat sitten vasta'", kun päinvastoin pitäisi ensin katsoa ja sitten vasta ampua. Joka on varovainen metsästäjä, hän on hjTä metsästäjä. Se tulee muistaa tämänkin metsästyssesongin a l k a e ^ , tai muuten saattaa tulla onnettomuuksia jä niistä ikäviä seurauksia. Mabel Gray, lö-imotias kmlutyttö Bancroftissa Ont. voitti kauneuskunitii' gataV-tittelin syysnäyttelyssä. Stirlifigisr sä. Kilpailuun osallistui 10 ehdokasta ja •votttalan palkinto oU^20. Mdsä Kirj. K. PELTOMAA ; METSÄ,on ken mille viihdyn tarjoaa^ • Niin hyvä on se sille, joka sitä ymmärtää. Mä jätän tutut, ystävät, kaikk* huvipaikat kaupungin, kun metsän kutsu taasen 1^ soi mun rinnassain. SielV kpivtm alla siimes on suoja auringon , ja kuusen hakojen päällä on. vuode kulkijan. Vaikk' toiset metsää kammonnee, sen vaaroja mä kaipailen, mä karun luonnonlapsi^. ain metsää ihailen. Niin karu sekä kaunis onhiontomeisämään-. Sen tyyneen järven pintaan kuvastuu taivaan vuo. Hälinään maaihnan väsynen, niin luokses silloin saapunen, ktiin äidin kehtolaulu siell' henkäys tmdosen. \ Luokses kun metsä saavun mä mielin murheisin, niin suruistani toinnun a sydämin köykäisin. Auringon varhaissäde ^ kun metsää hyväilee, silloin luojan taide, sen vdloss* loistelee. . Sun tenhoas mä kaipailen ja soittoasi ihailen, syysillan vienoss* rauhass', kun metsä huminoi, unhoitan huolet arkiset ^ ja rauha täyttää sydämen, saan onnen puhtahimman , ^ helmassa metsämaan. Mä metsäjärven rantaan majani rakennan, kzsn luonnon vapautta iäti rakastan. Siell* laulu vapaass'* Inonnms' kauneimmin belkkyilee ja unen rauhaisimman syysmyrsky soittele.e. Kun tuonen virtaan kerran matkani päättynee,. - ja kaikki maailman vaivat levoksi vaihtunee, niih metsän kätköiss* silloitz mä tahdon mnahta(^^ ja ystäväni metsä 7mill' täi» soittelee. Se Uiminen, jolla ei ole muuta kerskattavaa kuin esi-isänsä, on kuin peru-fjantaimi. Ainoa kelvollinen on. maan alla. — T. Overbury. Eräs kolmekymmenvuotias kirjeenkantaja tulee myöhääir ijlalla sairaalaan j a kertoo epäilevänsä tulehdusta umpisuolessaan. Hän haluaisi tulla leikatuksi; Mistä hän tietää sairau tensa syyn? ihmettelee lääkäri. HäneLä oh kipuja vatsan alaosassa oikealla, eikä kai se muutakaan voi merkitä. Miehen arvelut olivat aivan oikeita ja hänet leikataan pe-rusteellisen tutkimuksen jälkeen. Rumannäköinen ja märkivä umpisuolenlisäke poistetaan ja mies pääsee kivustaan. Kirjeenkantajan kuvaamat oireet ovat h3n,'in opettavia. Edellisen vuorokauden iltapäivänä oli mie§~ alkanut tun tea lievää pahoinvointia. Hän suoritti kuitenkin tavallisen kierroksensa, sillä varsinaisestl^sairas hän ei kuitenkaan ollut. Ruokahalua ei hänellä kuitenkaan enää ollut illalla ja %atsa tuntui painostavan täydelliseltä, o Yhdeksän tienoissa illalla aikoi pahoinvointi yltyä^ mutta oksentaa hän ei silti voinut; Kipuja hänellä ei ollut, mutta painostava, raskas tunne vatsassa tiili yhä epämiellyttäväm-mäksi. Hän nukkui yönsä levottomasti heräten jo viideltä aamulla: Navan seudulla; ja vatsan yläosassa tuntui outoa kipua^ Vaikeasti sairaaksi ei hän nytkään njyömänyt itseään, mutta yleisvointii^alkoiJkuitenkin tuntua niin ilkeältä; että hän päätti jäädä vuoteeseen siksi päiväksi^ Vaimonsa miejestä hänen nenänsä o l i kalvennut ja hän olisi nalunnut haettaa' lääkärin. Mies sanoi sen kuitenkin olevan turhaa vaivaa, sillä k a i aikamies selviäisi 'mahanpurusta* muutenkin. Särky ei xi&lä ollut jmitenkään sietämätöntä. Se ei kuitenkaan ottanut- Ic^uakseen-'ja pahoinvointikin alkoi taas yltyä.: Ruoasta hän ei halunnut kuulla puhuttavankaan. Kip^itimtui siirtyvän alemmaksi oikealle, mutta sen verran kipua toki sentään aina kestääj ajatteli postinkantajamme. Ilt£^äivällä hän ajatteh sittenldn i^is^^ tä jotakin. Hän sai hiukan^ paistetun munan. Silloin havaittJm^l^^ todella oli vinossa. ' A t e r i a n jäikeen, sai M h nimittäin vatsan oikeaan aJaosaan voimakka:ita kouristu Nyt alkoi sairas käydä mieU Tuska yltyi ja lämpö oli nousisut 38 ästeeseen:.^ M sitä paitsi epäilystäkään, eivätkö kivut olisi tuntuneet Juuri sillä paikalla, missä umpisuolen piti sijaita. Oli kai viisiainta lähteä hakemaan apua. Unesta ei kuitenkaan tulisi mitään, ja puhjennut um-pisuoa. voisi merkitä kuolemaa, sen sairas tiesi. Niinpä hän siis ajoi autolla sairaalaan j a selosti lääkärille vaivansa. : Sairauden tässä vaiheessa ei oikean diagnppsin tekeminen enää ollutkaan vaikeata, ^autta on syytä.muistaa, että moni on vaatinut umpisuolensa leikattavaksi, vaikka, oireet ovat olleet paljon epäselvemmät.. Monet vatsahäiriöt voivat aiheuttaa samanlaisia tuskia ja yleensä on aina pyrittävä pääsemään ajoissa lääkärin valvontaan, jotta hän voi seurata oireitten kehitystä ja ratkaista sairauden laadun ja leikkauksen tarpeellisuuden. Umpisuolentulehduksessa ei itse umpisuoli ole tulehtunut, vaan ainoastaan sen matomainen lisäke. Ja juuri tämä lisäke poistetaan leikkauksessa. Tämä lisäke on kuin jonkinlainen pienoismalli itse umpisuolesta. Siinä on samoja bakteereja, joita elää umpisuolessa, mutta joskus sinne tunkeutuu vaaral-lisialiin vieraita. Useimmiten lisäke kuitenkin ^oksentaa' ne ulos umpisuoleen ja ne poistuvat luonnollisella tavalla. Joskus sattua kuitenkin, että lisäkkeen ahdas suu tukkeutuu, eikä lisäke pääse tyhjentymään tavalliseen tapaan. Silloin hsäkkeen kudos alkaa paisua ja tukkeutuminen kehittyy entistä perusteellisemmaksi. Nyt suuttuvat bakteerit tällaisesta kohtelusta^ja ryhtyvät hyökkäykseen sisäpuolelta umpisuolenlisäkkeen limakalvoa vastaan. Syntyy tulehdus, joka on aivan vastaavanlainen kuin esimerkiksi naarmusta johtunut märkämuodostuma sormessa. Bakteerit tunkeutuvat vähitellen lisäkkeen kudoksen läpi jakoko elin turpoo j a punoittuu. «Kipu alkaa säteillä myös vatsaan ja se merkitsee viimeistä varoitusta: sairas elin on poistettava. Seuraavassa vaihtessa levittäytyvät bakteent nimittäin vatsan limakalvolle — ja vatsakalvon tulehdus johtaa useimmiten kuolemaan. . Aikaisemmin otaksuttiin, että tulehdus oli itse umpisuolessa, mutta sitten huomattiin, että kysymyksessä oli vain tuo matomainen lisäke. Nykypäivinä on kirurgia jo kehittp}^ niin pitkälle, että umpisuolen lisäkkeen poistaminen ei millään . tavaUa ole vaarallinen leikkaus. Mikäli siihen on aihetta, voidaan sellaiseen alistua enempiä pelkäämättä. Leikkaukseen ei ole kuitenkaan aina syytä, ryhtyä, sillä kapinaan noussut umpisuoli voidaan usein saattaa järkiinsä muutenkin. Leikkauksesta on kuitenkin se eittämätön hyöty, ettei potilas enää koskaan sen jälkeen joudu toistamiseen vaaraan saada umpisuolen — eli siis umpisuolenlisäkkeen — tulehdusta. Lääketiede on myös todennut, ettei umpisuolenlisäkkeen poistaminen aiheuta minkäänlaisia häiriöitä muitten elinten toiminnassa tai yleensä ihmisen hyvinvoinnissa. Tämä lisa&e näyttää kehityksen kuluessa käyneen ihmisille täysin tarpeettomaksi. Mitään hyötyä siitä ei ole— mutta kiusäntekijäDi saattaa se aiheuttaa kohtalokkaitakin seurauksia. Luonnon laki on, että? muikuin k y l ^ ^ m e me myös niitämme. Luonto ei tunne mitään tarkoiti&sia eikä virheitä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-09-29-02
