Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 9, 1937

              Kiiii
Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 9 PÄIVÄNÄ
haudassati
Iris
Canadan suomalaisten kauno-kirjaUinen
viikkolehti
Tilaushinnat^
1 vk.
«kk.
3 kk.
1 vk.
6 kk.
Ulkomaille
$2.00
1.10
.60
$3.00
1.65
* Irtonumerot 5 senttiä
Xiiekki ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
• •.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiaraiesvälineitä jo tä­nään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
Ltd.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi-tettava:
SuiflbBr^, Olli.
Täliaellä Oi merkittyjä kirjoituksia
lainattaessa on alkulähde ehdottomasti
mainittava.
"Nyt kesän viime kukka
ktikoistaa yksin vaari. :
Siskoistaan rttiisii rukka •
jäi'^tyrskyyn maaibnan.
Ei kukkaa ruusun laista
syysladksoss* ollenkaan, jne".
LAULUN viimeiset soinnut leijaili-
. vat vielä suuren kaupungin talon
juhlasalin sisällä. Oli "Sirkkusten"
laulukuoron syyskonsertti. Valtavat
suosionosoitukset täyttivät salin kuo-roesitysten
jälkeen ja varsinkin kon­sertin
loputtua. Vanha kuoron joh­taja
sai tämän tuosta kumartaa ylei­sölle
jä ottaa vastaan ihania kukka­laitteita.
Ehkä kesän viimeisiä
kukkia niinkuin hänen kuoronsakin
viimeksi lauloi.
Minullakin oli tilaisuus olla kuu­ton
ajajaksi. Olen 'kuullut, että
Akulla olisi toinen tyttö. Onbäh Han
komea poika, kyllä hän saa "kenet
vaan. Sano sinä, Iris, oletkb^sinä
nähnyt häntä toisen t)rtön kanssa.
Ja onko hän hiljattain käynyt kotp-^
naan." ^
giisimäiseen, kysymykseen minun
oli helppo vastata, sillä en ollut'häh^
nyt Akua kenenkään muun tytön
kuin Valtaan seurassa. Siitä tosin
oli jo pitkä aika. Mutta toiseen fcy^
symyks^en oli vaikeampi vastata/
koska näimme eilen, että Akun auto
oli pihassa. Aku nimittäin asui sa­massa
talossa kuin riiekin. Äptie^k-kari;
jonka ajurina Aku oli, kierteli
sinä kesänä ympäri Suomen, joten
Aku oli toisinaan viikkojakin pois
ennenkuin kävi kötonaäii. IVriitta iei-lemassa
tätä suurenmoista esitystä, jgn hän taas kävi kotonaan, eikä siis
Kulkiessani kotiin yön hiljaisia ka- ollut nytkään "käynyt tapaamassa
tuja hyräilin vielä itsekseni "kesän väimäa. TOIilTÖKSEN föOLII^Ä^ - v "Aku on väliinpoiäsa monia vlik.
Kotona minua odotti kuuma kah- köja, ennenkuin käy kotonaan'Vv^^^
Vapaus Publishing Co. Limitedin vipannu kahvimyssyn alle laitettuna, täsin kierrellen.
yhtiökokous, mikä pidettiin Toron­tossa
CSJ:n edustajakokouksen
jälkeen syyskuun 29i 30 ja lokakuun 1
p:nä, teki useita huomattavia Suun­nitelmia
tehtSntfne LmKtN tiäevan
taipaleen suhteen. Allekirjoittäneel-laktn
oli tilaisuus olla läsm mam^^
tussa kpkouksesmy joka ioddla oli
hyvä, stilä Siltä iutee olkaan tule­vaisuudessa
pai jdn oppia niin L I E K IN
toimittamisessa kmn, yleensä miitissa­kin
tiikiitA koskevissa kysjfmyksisr
sä, .
Koköitksessä, jossa oH^äustettui-
« ö kaikki tässä maassa asuvat suo­malaisasutukset,
hiiomioitiih erikai-sesti
se tärkeys, mikä xtEKiLLÄ on
tämän maan suomalaisten keskuu­dessa
kaunokirjallisuuden kehittäjä­nä
ja edustajana. Peittelemättä tuo­tiin
esiin ne heikkoudet, mitkä LIE­KISSÄ
ovat ilmenneet, sekä myöskin
ne saavutukset, mitä tiEHki on ly­hyenä
ilmestymisaikanaan saavutta­nut,
Kesktisteltissa, joka käytiin hy­vin
rakentavassa mielessä, ilmani mo­nia
seikkoja, jotka tulevaisitudessa
ovat suurimerkityksellisiä L I E K I N ke­hityksessä
ja vaiheissa^
Juurta huomiota keskustelussa
kiinnitettiin sille seikalle, että J^IEKIL-On
vielä suuret levikin kohottami­sen
mahdpllisimdet, kunhan levityk­seen
sqvellutefaan joukkotyön muo­toa,
mikä tähän^ saakka, m
vallan toiiarvoiseksi^ asiaksi L I E K IN
levityksessä. Tuleva L I E K I N ryntäys
alkaa joidukuun IS P'.nä ja siihen
mennessä kehöitämme kaikkia leh­temme
ystäviä, CSJ:n osastoja ja
yleensä kaikkia, joille L I E K I N levit tam­minen
on sydämen asia:, vdlmistäu-tumaan
tätä suitrta rynnistystä var­ten,
jolloin käytännössä osoitetaan,
kuinka S2turet levikin Idajctitamisen
mahdollisuudet LIEKILLÄ ovc/.
Palaamme seuraavissa numeroissa
undelteen niihin kysymyksiin tar­kemmin,
mitkä mainittu yhfiökokdUs
huomioi erittäin tärkeiksi LIEKIJ^ vas­taiseen
kehitykseen nähden. Kehoi-tamme
kuiteftkinLikmN\ ystäviä
edelleenkin toimimaan kaikella tar-tnoUaoit
lehtemme levittämiseksi ja
sen avustamiseksi ktrjöituksilla, sUlä
yhtenä k^fsymyhenä LEIKIN riihi te-
>ifikkiih kuin^ parantumiseenkin on se,
•kuinka: ktrjöittajomme avustavat kir-fdittii^
siUäan lektmmm^^ '
Keittiöön astuttuani arvasin heti,
Dttä meillä oli joku vieras, koska
näin myöhään oli kahvia keitetty.
Niinpä olikin. Äitini ja veljieni
seurassa istui meidän kaikkien yh­teinen
ystävämme, kauppa-apulainen
Valma Lehto. Hän istui keinutuo­lissa,
jota yksi veljistäni hiljalleen
kiikutti.
Kahvin juotuani siirr3dn minäkin
heidän seuraansa kertomaan siitä
ihanasta konsertista, josta olin vas­tikään
tullut. Kerroin kuinka vai­kuttavasti
kuoro lauloi "Kesän viime
"Minä en voisi kestää, >jbs var­maan
tietäisin, että liärieilä.on;joku
toinen. Uskotko, Iris, sinä paiVänä
kun minä näen Äkuri tois6n/tj^ön
seurassa, lakkaan minä olemasta."
En voinut hänelle vastata mitään.
Katsoin häntä ja ihailin kuten niin
monta kertaa ennenkin, hänen kau-.
neuttaan. Sysimustat paksut palmi­kot
kuin käsivarsi kierrettynä pään
ympäri. Suuret tummansiniset sil­mät
ja pienet kapeat kasvot. Iho niin
vaalea. Vähän keskikokoa pienempi,
kukan". 3^alma huokasi ja nyt heikko ja hento kuin nuori koivu
vasta huomasin, että täällä huoneessa
vallitsi jonkinlainen surumielisyys.
"Miksi kaikki ovat niin hiljaisia
ja miksi täällä on niin surullista",
kysyin.
"Se on minun sy>mi. Olen omia
surujani kertoessani saanut toiset­kin
surumielisiksi", vastasi V^alma
hiljaa. .
Katsahdettuani veljieni päälle ar-vasin*'
heti mistä oli kys5miys. Olim­me
siitä keskenämme jo monta kertaa
puhuneet. Jotakin sanoakseni kysyin .
kuitenkin:
"Mitä suruja sinulla sitten on?"
Ääneni kuului omaankin korvaani
niin ontolta ja tyhjältä, sellaisen ih­misen
ääneltä, joka ei elämän tais­teluista
ymmärtäisi mitään. Huoma­sin
kuinka Valma säpsähti ää/itäni,
miitta alkoi kuitenkin puhua;
"Xehän kaikin tiedätte, että Akii
ja minä'olemme seurustelleet jo kaksi
viiötta toistemme kanssa. Olette
varmaankin nähneet kuinka olemme
olleet onnelliset toistemme seurassa.
Alenin aina näin läuantai-iltaisin
Akun kotiin. Ne olivat ihania iltoja.
Siellä minulle rakkaassa seurassa
unohdin kaiken väsjmyksenikin, mi­tä
olin tuntenut seisoessani pitkän
päivän myymäläpöydän takana. Ja
sitten ne kesäillat, jotka \aetimme
järvellä soudellen. Me rakastimme
toisiamme niin . . . niin sanomatto­man
paljon. Ja nyt..."
Tyttö parka puhkesi sydäntäsär-keviin
nyyhkytyksiin. Annoimme
hänen rauhassa itkeä, VähiteUen hän
tyyntyi ja kertoi edelleen:
Ja tämän aarteen olisi Aku hyljän­nyt.
Toivotaan kuitenkin, että niin
ikävästi ei olisi käynyt.
"Ehkä menen jo kotiin, että tekin
pääsette nukkumgian. Olen nyt Vähän
rauhallisempi kuin olen ollut pitkiin
aikoihin."
Meidän muiden toivotettua hänelle
hyvää yötä, lähti yksi veljistäni saat­tamaan
hänet kotiin. Tämä öli lau-antai-
ilta.
Oli tiistai, puolenpäivän aika seu-ractvalla
viikolla. Olin jiiuri tulossa:
juoksujalkaa päivälliselle työstä, kuri
vastaani tuli Valma, kpköhäan val­koisiin
pukeutuneena. Näin haiiet
jo kaukaa ja ajattelin, että htri on
ottanut loman ja menee kotiinsa Lem­päälään^
Olen siitä hengfcssäiii iloi­nenkin,
sillä ajatteHn hänen 'siellä
vähän rauHöittJUvaii."^PiM |Jälj(^
hänestä. Samoin' kailtki |^tiirätr' .
nestä, sillä hän oli siinä kaupassa,
missä oK työssä, kohtelias ja :^tä- :
vällinen kaikille. Saavuttuaan koh­dalleni
hän sanoi hätäisesti: "Hy­västi,
Iris!" "Hyvästi,' hyvästi! On- '
nea matkalle!" vastasin mihä.Olm
varma, että hän menee lomalle, kos- ^
ka sanoi hyvästi, vaikka; eirirti^ olleet
vielä sinä päivanä-taVäiiheet.
Ikävä
Nyt olisi viisainta kun paJskakk
^ kynän.ja paperin nurkkaan, siUä okn'
. niin surkean ikäifällä tuulella. Mutta
mikä pahinta, en voi luopua kynäsi
mioin^ kun olen ikävissäni. Tähän
asti olen aina ikäväni pukkasi
kirjoittanut päiväkirjaani, mutta «.
Jin on nyt täynnä. Siihen ei so^
' enää sanaakaan ja siksi minun on
pakko kirjoittaa tähän — niin jmm
pakko, jos. haluan lievittää ikäväähi
, Ennen ei kukaan, päiväkirjaani /a-kuunottamatta,
ole kuullut ikävästä-
' ni. Jospa saisitte lukea sen, mhi-iiff.
^masti tippuisi vesi silmistänne. Mut-,
ta ettehän te'voisi sitä lukea, hintt
on visusti piilotettuna erään laatikon
pohjalle ja:paljon kaikekaista th-kyä
on sen päätlä. Parempi se onkin
että :S:e ei ote teitä itkettämässä -
tai ehkäpä ei teillä olekaan,itku niin
saapuvilla kuin minulla on. Olen niin
turkasen mitätön, että en voi vaieta
vaikka pitäisikin ja siksi pääsee tä­mäkin
valitus ihnoille.
' Minun on ikävä, mutta on niin vd-kea
selittää, mitä ikävöin — entaidu
tietää sitä itsekään. Alhaalla laidm
gramofonissa kaunein miesämi, mitä
koskaan olen kuullut, ikäviä, mtta
^kauniita tauluja, lisäten ikävääni.
Teistä kuulostaa ehkä hassulta,
mutta toivoisin olevani erakko.
toivo "s^itä aina, mutta nyt toivm.
Minun on Min ikävä hiljaistiutm,
että 'sahin^ kerrankin kirjoittaa 'kf-
Ukseni, kirjoittaa kenenkään häiril-semättä.
Kim saisin kirjoittaa jo­tain
suurta ja kaunista, kirjoitlai
niin päljön,' että siitä tulisi stimiji
kaiinissisättöinen rontaani. Km sai­sin
kirjainten avulla kertoq mäail-mälle';
niistä kauniista kuvisia )a ai-lähduksista,
mitä sielussani liikkuu.,.
Joku pitää ehkä parempana omii-täa
s0ähy'stävän, kenelle voisrkt-toa,
mutta minä en löydä sitä tyydy-tystä,
ininä tahtoisin vain kirjoittaa.
Kieleni ei kykene -kertomaan siten
kuin haluaisin, mutta kynä yinmr-tää
)fl k^too kaiken sellaisena kuin
tahdott sen kertovan. Mutta mimilk
ei ole koskaan aikaa ilman häiritsi-
•jöiiä^ja sik^fen saa koskaan kirjoit-
'täffmm ^ kaipuutani tyydytetyhi.
Mutta tämäkin jo helpottaa.
Olisi Viisainta: paiskata tämä ky- |
häys tiileen; mutta lähetän sen kui- ^
M Ä '^^y' I
tyyhänWäkin jonkun täyttää. _ j
SiRPA-SERKKV. i
Uriohdm kuitenkin kököääismÄim
että en muistanut siitä ^päii^stim-nilla
kotonakaan rriitään -JtiiMMta.
Kun meriin takaisin tj^höniseäsöi teil­tään
portilla miehiä ja häisia isom­missa
ja pi^emimissä Ifpiitms^
Ileillä kaikilla näytti olevan jotakin
erikoista keskustelkvaria."]E^y4hä5^^
« A V n ^ - V.1 , • „ -kuuntelemaan ja silloin ^^'^öi^ötä
^ Aku^ei ole enaa k ^ y t ollenkaan joku nainen oli hypännyt koskeen
mm^ tapaaina^ Hänen äitinsä- pumpulitehtaan puoidta. "kkakn ei
^yn^nkaan. Varmaanla^ vain nähneet, istuessaan päivälKs-pa^
pulamen-hanen mielestään nyt tunriilla tehtaan puistoja. Tr'?^'"'^^"^ Ndjäri tÄiri^ltultitt^
m päässyt apteekkannyksityisau- tä kottin ja smöin kMlihta^^^
se^libllue Valma, joka oli hypännyt
koskeen.
^Valina oli jättänyt erääUe tytto-tox^
rilledn Valokuvansa, joiika taak­se
Öli kirjoitettu: "Sua muistelen viel
haUdässaih". Oli pyytänyt sen an­tamaan
Akulle. Tyttö antoi kuvan
m n ä i d i l k pihassa. Ikkunannne
öli auki ja kuulimme kuinka pojan
» I s ä h ö i kj^mästi Valman|imeis^
tervehdyksen liiettuaan: ^'Ei
yfidto^bjän takia olisi tarvinnut kos-ke^
n hypätä!"
Olihan se totto kj^lä, mutta
Mestäni se oli rumasti sanottu poj?^
äSäiltä^ aattelin s i l b i n i ^ ^^
mäh kii()leniäan. ,
-Noin lÄ^^
leriiäri jälkeen, olin teatter^sa^
öli silloin alkanut näytäntokaBi
Tullessani paikalleni näin v
tuoleissa --^ Akun erään toisett^y