1956-03-24-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
lun ja muJ
omattu, m J
Jioin 200,oJ
otettiin vJ
äsiteltä\-äk3fi H
I
ILJATXEX kevättuuli käväisee yli
tienoon. Vasta puhjenneet pienet
hiirenkorvat rapisevat somasti valkean,
mutta jo ajanhampaan hiukan har-iiiaannuttamaan
seinään. Sitten raukeaa
tuuli kuiri kevätiHan suomaan le-
}Ktt>n. Aurinko painuu metsikön suoraan,
enää näk>'>' pieni rusketus ikkunaan.
Se leikkii siinä hetkisen, painuu
sitten pois ja jälelle jää vain hämärä^
utuinen auer.
Pienellä rapulla istuu yksinäiiien mökin
asukas. Aivah kuin tiedottomaisti
hän näkee kaiken tuon, tuhtee tutun
ke\'ättuulen ja rusrkotuksen ikkunassa,
vaikka kädet hyväilevätkin nauharuu-suketta
helmassa. Se on viimeinen
muisto vainajasta, joka vajaa viikko
sitten on kätketty maan poveen.
Maria pyyhkäisee kyyneleen silmästään.
Hiljainen huokaus nousee rinnasta
ja muistot tulvahtavat mieleen
menneestä, eletystä elämästä pitkäaikaisen
toverin rinnalla. Niin, kahden
he olivat olleet jo vuosikymmenet —
lapset olivat siirtyneet, maailmalle.
Viimeinenkin, nuorin Urpo poika on
taas lähtenyt. Hän oli ollut parisen
kuukautta kotona — isän sairaus- ja
kuolinajan. Xyt on hänenkin täytynyt
taas palata työnsä ääreen. Ei ole köy-i
hilla pitkää suruaikaa. Ja mitäpä se
elämä suremisesta parantuisi — joskaan
ei hiljainen suru ihmistä huonommaksikaan
tee. Päinvastoin se kaunistaa
ja antaa oppia ja ohjeita elämän
tielle. Sinne oli kadonnut Urpo poika
metsikön suojaan ja tähän oli äiti vanhus
jäänj-t kat.selemaan poistuvan poikansa
jälkeen. Urpo oli käväissyt vielä
tänään kirkolla ja hautausmaalla. Sieltä
hän oli ottanut tuon seppeleen nauhan
äidille muistoksi. Siinä oli vainajan
muistoksi lause: "Herra on minun
paimeni, ei minulta mitään puutu . . .
f \'[imeinen tervehdys isiille: — Maria
? ia lapset."
*| Hiljaa hyväilee Marian suonikas
I t\ön kovettama käsi nauhaa. Ajatuk-set
kulkevat vasta tapahtuneessa surul-
^ iisessa tapahtumassa. Niin hyvin he
olivat sopineet Markun kanssa, joskaan
ei elämä ollut koskaan tarjonnut suuria
iloja eikä. rikkautta. Mutta pienet
puutteetkin oli sentään aina yhdessä
hyvin kestetty-. Lapset olivat tulleet
toinen toisensa perään ja heitä oli kaikkiaan
kuusi. Siinä sitten kodin turvissa^
vähän vartuttuaan olivat toinen
toisen jälkeen lähteneet maarlnialle. Vr-"
l>okin, nuorin, oli jo puolivuosikym-mentä
ollut niaailmalla. Hän oli kuitenkin
aina käväissyt vanhempiensa
luona ja nyt saatuaan - tiedon isänsä
sairaudesta oli ottanut kesäloman ja
tullut äitinsä avuksi.
'Kiitollinen oli ollut isänkin katse pojan
auttaessa ja tukiessa.häntä. Eihän
l)ieni äiti olisi yksin jaksanutkaan hoivata
sairasta. Ilonrielin oli Urpo tehnyt
voitavansa, käNmyt noutamassa lääkärin
jä usein lääkkeitä ja muita tarpeita.
Sitten järjestänyt "isän kuoltua
kaikki asiat ja vielä tänään tuonut
äidille kantamuksen ruokatavaraa. A i -
'A
M atkustaessanne
KÄÄNTYKÄÄ PUOLEENI
Edustan laiva- ja lentoyhtiöitä
H Y V Ä P A L V E LU
UNOOJALAMMI
1625 ST. ANTOINE ST.
MONTREAL. QUE.
(17-24-31-7^14-21)
ti oli kyllä vTittänjl torjua tuon yfrlli-syyden
sanoen, että iriitäpa minä tässä
paljon tar\'itsen. Maitoa jä voita saan
lelimästä ja kun on vielä Jokunen kana,
niin aina niistäkin j-hdelie eläjälle riittää,
Jä onhan nyt ke\'ät, joten ixiäsen
tästä kylällekin, kun ei ole enää sairas
huollettavana . . . Silk>in olivat tulvahtaneet
sikniin ky^-neleet, jotka Urpo
poika oli hellästi py>"hkinyt pois.
Sitten oli yhdessä järjestänyt asioita.
Kesän yli äiti seKiäisi yksin ja naapurin
Ruusa, toisella kj^menellä oleva
tyttö, kävisi silloin tällöin katsomassa
onko äiti terve. Sanna emäntä huolehtisi
sitten, jos sairaus tulisi . . .
Ja Urpo on sitten lähtenyt, tosin
haikealla mielellä, .-^iti parka näytti
niin pieneltä ja väs^meeltä hänen lähtiessään,
mutta hän sanoo voivansa hyvin
. . . Ja minäkö kaipaisin pois, enhän
toki. Täällä olen elänyt elämäni,
elänyt onnen ja huolten päivät. Täällä
ovat s\-ntyneet ja kasvaneet lapsemme,
täällä on sulkenut silmänsä ikiuneen
Markku puolisoni. Täällä olen hänet
pukenut viimeiselle matkalle . . .Täällä
tahdon muistella onneni päiviä ja kerrata
tuskien muistoja. iMitä kaipaisin
— täällä ovat elämäni juuret juurtuneet
tuohon maahan, jota yhdessä Markun
kanssa olemme raivarmeet. Täältä
en lähde. Jos sairastun, niin kaipa
joku hoitaa minut hautaani . . .
- Vanha kissa tulee siinä Marian luokse
ja hieroo kuvettaan Marian pohkeeseen.
Maria herää ajatuksistaan, hyväilee
kissaa ja nousee j-lös. Puhelee
sitten kissalle koin ihmisolennolle: —
Tulehan Mikko ressukka sisälle. Siellä
on kai maitokin jo jäähtynyt. Missä
sinä viivyt, etkö mokoma l\'psyatkaa
tiedä?
Maria naurahtaa omille puheilleen.
Onhan hänellä toki omat eläimensä,
niiden kanssa kuluu aika. On kuin
iMikkokin ymmärtäisi Marian yksinäisyyden
ja seuran kaipuun. Se alkaa
kehrätä ja näin omalta osaltaan koettaa
sovittaa viipymistään. Vielä tallustelee
-Maria katsomaan Mansikkia ja
pikku vasikkaa, puhelee niillekin ja kohentelee
alustaa. Sitten sulkee huolella
ovet ja taapertaa kanojen puolelle...
Täällä jo nukutaan, hän toimettelee
sielläkin. Huomenna on toinen päivä.^
Tässä sitä vanhennutaan kaikki yhdessä
ja sitten muutamme pois jokainen vuorollamme.
Hiljaa vanhus astuu yli kynnyksen
tuvan ihmeelliseen tyyneen -rauhaan.
Sulkee oven ja jää katselemaan ikkunasta
tummuvaan iltaan. Hiljamen onnen
ja kaipauksen huokaus tulee vielä
rinnasta ja vanhus laittautuu nukkumaan
puhtaalle yksinäiselle vuoteelle —
joka nyt on vain häntä varten . . .
Öinen tuuli humisee hiljalleen läheisessä
metsikössä. .Se kuiskaa kuin rukouksen
yksinäiselle mökin asukkaalle.
MARJATTA.
Jokm sana näyttämön
ja MrjalUsmden
mtuukdsta
Kirkland Laken näyttelijät esittivät
Timminsin Harmony-haalilla jokin aika
sitten näytelmän ''Särkelä itte*\
Muutamat kohdat sivuuttaen voin sanoa,
että se oli parhaita e^tyksia mita
olen viime aikoina suomalaisilta nähnyt
. 'Minulla oli sekava. käsitys Sarkolasta,
josta olin lukenut Suomen lehdistä.
Olin lukenut, että "Särkelä itte'V
oli esitetty nuorison opetuskappaleena
ja taas huvikappakena (tietenkin riippuen
käyttäjistä). Nyt loteiiin sen ole-van
n>'kyajan näytelmän, jossa purevalla
ivalla lyödään ala^ vanhaa elämää.
O Ötoäidit hankittu
leopardinpennuille
Kööpenhaminan eläintarha on ottanut'palvelukseensa
naaraskoirat Smutin
ja Tiilen, jotka molemmat ovat terrierin
ja pudelin risteytj-ksiä, toimimaan
leopardinpennun ja tiikerinpennun im.'t-täjinä.*
Leojiardiemo Fifi ja tiikeriemo
Xell\- ovat molemmat osoittautuneet
niin kelvottomiksi pennunhoitajiksi. ettei
muuta ollut tehtävissä. Smut ja Tul-
K> astuivat virkoihinsa jo 12 tuntia pentujen
syntymisen jälkeen.
Koirat ovat nyt kohta kaksi kuukautta
vaalineet hoidokkejaan, imettäneet
ja nuoleskelleet niitä, kisailleet ja
käyskennelleet niiden kanssa laajalti
eläiiitartiassä katselemassa sen nähtä-vvvksiä.
Olen lukenut huolella Linnan romaanin
"Tuntematon sotilas' ja nyt odottelen
koska saa-mme nähiiii .sen elokuvana.
En oh elokuvien kannattaja,
mutta milloin tiedän jonkin kuvan mielenkiintoiseksi
menen katsomaan.
'Tuntematon sotilas" on mielenkiintoinen,
kun tuntee suomalaista elämää.
Rokan kautta kirjailija kuvaa rehellistä
ja isänmaallista suomalaista talonpoikaa,
Karjalan siirtolaista ja on hän
romaanin kaikkein kes'keisin hahmo.
Toinen rehdin suomalaisen kuvaamintMi
tapahtuu vänrikki Koskelan välityksellä.
^Myöskin suomalaista suoruutta ja
rehtiyttä tulkitaan muiden sotilaiden
ja kapteeni Kaarnan kautta. Parhaimpaa
suomalaista upseerityyppiä Koskelan
ohella edustaa majuri Sarastie.
Mielenkiintoisen kqvauksen neuvostoliittolaisesta
opettajakunnasta antaa
Linna op>ettaja Veeran avulla, jonka
kanssa ke.skustellessaan suomalaiset sotilaat
tuntevat itsensä ikäänkuin alempana
oleviksi.
Reservimies Korpelassa ilmenee ehkä
kaikkein räikeimmin suomalaisten ka n-'
sanihmisten viha sotaa kohtaan . . .
Rintamalotan polkupyörä on rikkoontunut,
hän on väsynyt ja hyljätty. Pe-räänt>-
vät sotilaat osoittivat halveksuntaa
ja vihamielisyyttä. Nähtyään jo
vanhempaan ikään ehtitaeen hevosmies
Korpelan 'hän kuvittelee tämän olevan
jotenkin isällisen ja sanoo:
• — En voi ajaa tällä ja olen niin vä-svmyt.
Kenkäkin hankaa kantapäätä.
Päästättekö kuormalle?
Herra jumala! Rintamalotta I Se vaikutti
Korpelaan kuin punainen vaate
härkään.
— Ei tässä o ennenkään pyhänä sontaa
ajettu. Saatana . . . Kyllä jämpti on
niin.
Komppanianpäällikkö Lammio kuulee
tuon ja sanoo Korpelalle:
— Mitä te sanoitte äsken?
— Sanon mitä sanon, niin. M.;inaan
tässä on vedättämistä tarpeeks. Ei yhtään
tartte Suomen herrain vosua ajella
niin. Kyllä asia niin on . . .
^Mielenkiintoista on myöskin tutustua
siihen upseerityyppiin, jota edustaa
everstiluutnantti Karjula, joka tapatti
ja tappoi raa'asti .*:otamiehiä. ^
Voin erehtyä^ ja odottaa liikaa elokuvalta.
.Se ehkä ei ole aivan sen mukainen
kuin Linnan kirja. Kaikki kirjat,
joissa kuvataan todellista Suomen
kansan elämää, kiinnostavat minua.
^Minulla on myöskin simri kiinnostus
historiaan. Kun kuulin, että Holl}--
\voodissa valmisteltu raamatullinen elokuva
"Tuhlaajapoika" esitetään, niin
rien.sin katsomaan. S.' oli kuitenkin pettymys.
Näin hollyvvoodilaista loistoa,
jolla tehdään rahaa, mutta en sitä mitä
olin odottanut.
Elokuvassa esiintyi kuuluisa tähti
Lana Turner, mutta hän ei tehnyt minuun
sitä vaikutusta kuin pienemmässä
osassa suomalainen Taina. Elg. Olenko
kansallismielinen? En ole. En ole näh-nkä
kuullut ennen Taina
Käärme teki matkan
banaanien mukana
Helmikuun toisena |>äivänä siiikahti-vät
banaanirykehuiä Jean-Paul Segui-nin
kaupan vanustohuoneeseen kanta«
neet miehet hyvänlaisesti, kun viiden
jalan pituinen käärme luikerteli esiin
banaanitertusta.
Miehet olivat tuoneet trokilla banaanit
sataman varastosta, kantaneet ne
sitten varastohuoneeseen ja aikoivat
ripustaa ne riippumaan, kun suuri käärme
ilmantuinäkvniin. Kiireesti he sitten
pakenh^at huoneesta ja sulkivat
•oven. .;•
Banaanit oli lähetetty Ecuadorista
ja käärme oli sieltä lyöttäytynyt salamatkustajaksi.
Vielä seuraavana päivänä
ilmoitettiin käärmeen olleen varastohuoneessa.
Otetaanko se elävänä
kiinni vai tapetaanko n oltu silloin
vielä ratkaistu.
Poika joi viiniä
ja oli paleltua
John Sinna\vay niminen mies Rai-thista,
9-0 mailia länteen Port .Arthurista,
tuomittiin maaliskuun 5 pnä kolmeksi
kuukaudeksi pakkotyöhön, kun
hän ©li antanut viiniä 11-vuotiaalle ix»-
jalle. Jonka johdosta tämä nukkui lumikinokseen
20 asteen pakkasessa. Pojan
löysi hänen i.säntä sattumalta ennen
kuin hän oli ehtinyt paleltua.
Tällainen on minun käsitykseni taiteesta.
MAINARI.
Kaikki Iässä ilmoituksessa s.
«lainilut $L00 romaanit S
MYYDÄÄN NYT <
ALENNUKSELLA
Myynti'
hinta nyt
Kristmann Oudmundsson:
" Myrskyn mentyä
Romaani — 317 sivua, hinta nld. $1.<^
Katri Ingman:
Virranviemä
Romaani — 246 sivoa, hinta nid. $IM
Esti Heiniö:
Ojan takana
Romaani — 216 slvna. hinta nld. 91J09
Toivo Pekkanen:
Tie Eedeniin
Romaani — 289 sivua, hinta nld. $1J®
Tyyne Maija Salminen:
Elämä jatkuu
Romaani — 241 sivua, hinta nld. $1M
Tyyne Maija Salminen:
Kolmen naisen talo
Romaani — 176 sivua, hinta nld. ^IM
Ernst Wiechert:
Uskollinen lautturi
Romaani — 266 sivua, hinta nid. $1M
Ernst Wiechert:
, Majurinrouva
Kertomus — 268 sivua, hinta nid. $1.M
Jo van Ammers-KuUer:
Naamiohuvit
.Romaani — 313 sivua, hinta nld. $1.0<
Martti Merenmaa:
Laiva on lastattu
Romaani — 227 sivua, hinta nld. $1.09
R. C. Sherriff:
Vihreä veräjä
Romaani —. 318 sivua, hinta nid. $1.09
Artturi Leinonen:
Kati
Romaani — 268 sivua, hinta nid. $1.00
\/\/\/\/
Tilatkaa osoitteella:
VAPAUS
PUBLISHING CO. LTD.
fiox 69 Sndbnry, Ontario
ii
•m
tl
ny . H P ' . f
Elgij
Lauantaina, maaliskuim 24 päivänä, 1956 Sivu U
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 24, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-03-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560324 |
Description
| Title | 1956-03-24-11 |
| OCR text | lun ja muJ omattu, m J Jioin 200,oJ otettiin vJ äsiteltä\-äk3fi H I ILJATXEX kevättuuli käväisee yli tienoon. Vasta puhjenneet pienet hiirenkorvat rapisevat somasti valkean, mutta jo ajanhampaan hiukan har-iiiaannuttamaan seinään. Sitten raukeaa tuuli kuiri kevätiHan suomaan le- }Ktt>n. Aurinko painuu metsikön suoraan, enää näk>'>' pieni rusketus ikkunaan. Se leikkii siinä hetkisen, painuu sitten pois ja jälelle jää vain hämärä^ utuinen auer. Pienellä rapulla istuu yksinäiiien mökin asukas. Aivah kuin tiedottomaisti hän näkee kaiken tuon, tuhtee tutun ke\'ättuulen ja rusrkotuksen ikkunassa, vaikka kädet hyväilevätkin nauharuu-suketta helmassa. Se on viimeinen muisto vainajasta, joka vajaa viikko sitten on kätketty maan poveen. Maria pyyhkäisee kyyneleen silmästään. Hiljainen huokaus nousee rinnasta ja muistot tulvahtavat mieleen menneestä, eletystä elämästä pitkäaikaisen toverin rinnalla. Niin, kahden he olivat olleet jo vuosikymmenet — lapset olivat siirtyneet, maailmalle. Viimeinenkin, nuorin Urpo poika on taas lähtenyt. Hän oli ollut parisen kuukautta kotona — isän sairaus- ja kuolinajan. Xyt on hänenkin täytynyt taas palata työnsä ääreen. Ei ole köy-i hilla pitkää suruaikaa. Ja mitäpä se elämä suremisesta parantuisi — joskaan ei hiljainen suru ihmistä huonommaksikaan tee. Päinvastoin se kaunistaa ja antaa oppia ja ohjeita elämän tielle. Sinne oli kadonnut Urpo poika metsikön suojaan ja tähän oli äiti vanhus jäänj-t kat.selemaan poistuvan poikansa jälkeen. Urpo oli käväissyt vielä tänään kirkolla ja hautausmaalla. Sieltä hän oli ottanut tuon seppeleen nauhan äidille muistoksi. Siinä oli vainajan muistoksi lause: "Herra on minun paimeni, ei minulta mitään puutu . . . f \'[imeinen tervehdys isiille: — Maria ? ia lapset." *| Hiljaa hyväilee Marian suonikas I t\ön kovettama käsi nauhaa. Ajatuk-set kulkevat vasta tapahtuneessa surul- ^ iisessa tapahtumassa. Niin hyvin he olivat sopineet Markun kanssa, joskaan ei elämä ollut koskaan tarjonnut suuria iloja eikä. rikkautta. Mutta pienet puutteetkin oli sentään aina yhdessä hyvin kestetty-. Lapset olivat tulleet toinen toisensa perään ja heitä oli kaikkiaan kuusi. Siinä sitten kodin turvissa^ vähän vartuttuaan olivat toinen toisen jälkeen lähteneet maarlnialle. Vr-" l>okin, nuorin, oli jo puolivuosikym-mentä ollut niaailmalla. Hän oli kuitenkin aina käväissyt vanhempiensa luona ja nyt saatuaan - tiedon isänsä sairaudesta oli ottanut kesäloman ja tullut äitinsä avuksi. 'Kiitollinen oli ollut isänkin katse pojan auttaessa ja tukiessa.häntä. Eihän l)ieni äiti olisi yksin jaksanutkaan hoivata sairasta. Ilonrielin oli Urpo tehnyt voitavansa, käNmyt noutamassa lääkärin jä usein lääkkeitä ja muita tarpeita. Sitten järjestänyt "isän kuoltua kaikki asiat ja vielä tänään tuonut äidille kantamuksen ruokatavaraa. A i - 'A M atkustaessanne KÄÄNTYKÄÄ PUOLEENI Edustan laiva- ja lentoyhtiöitä H Y V Ä P A L V E LU UNOOJALAMMI 1625 ST. ANTOINE ST. MONTREAL. QUE. (17-24-31-7^14-21) ti oli kyllä vTittänjl torjua tuon yfrlli-syyden sanoen, että iriitäpa minä tässä paljon tar\'itsen. Maitoa jä voita saan lelimästä ja kun on vielä Jokunen kana, niin aina niistäkin j-hdelie eläjälle riittää, Jä onhan nyt ke\'ät, joten ixiäsen tästä kylällekin, kun ei ole enää sairas huollettavana . . . Silk>in olivat tulvahtaneet sikniin ky^-neleet, jotka Urpo poika oli hellästi py>"hkinyt pois. Sitten oli yhdessä järjestänyt asioita. Kesän yli äiti seKiäisi yksin ja naapurin Ruusa, toisella kj^menellä oleva tyttö, kävisi silloin tällöin katsomassa onko äiti terve. Sanna emäntä huolehtisi sitten, jos sairaus tulisi . . . Ja Urpo on sitten lähtenyt, tosin haikealla mielellä, .-^iti parka näytti niin pieneltä ja väs^meeltä hänen lähtiessään, mutta hän sanoo voivansa hyvin . . . Ja minäkö kaipaisin pois, enhän toki. Täällä olen elänyt elämäni, elänyt onnen ja huolten päivät. Täällä ovat s\-ntyneet ja kasvaneet lapsemme, täällä on sulkenut silmänsä ikiuneen Markku puolisoni. Täällä olen hänet pukenut viimeiselle matkalle . . .Täällä tahdon muistella onneni päiviä ja kerrata tuskien muistoja. iMitä kaipaisin — täällä ovat elämäni juuret juurtuneet tuohon maahan, jota yhdessä Markun kanssa olemme raivarmeet. Täältä en lähde. Jos sairastun, niin kaipa joku hoitaa minut hautaani . . . - Vanha kissa tulee siinä Marian luokse ja hieroo kuvettaan Marian pohkeeseen. Maria herää ajatuksistaan, hyväilee kissaa ja nousee j-lös. Puhelee sitten kissalle koin ihmisolennolle: — Tulehan Mikko ressukka sisälle. Siellä on kai maitokin jo jäähtynyt. Missä sinä viivyt, etkö mokoma l\'psyatkaa tiedä? Maria naurahtaa omille puheilleen. Onhan hänellä toki omat eläimensä, niiden kanssa kuluu aika. On kuin iMikkokin ymmärtäisi Marian yksinäisyyden ja seuran kaipuun. Se alkaa kehrätä ja näin omalta osaltaan koettaa sovittaa viipymistään. Vielä tallustelee -Maria katsomaan Mansikkia ja pikku vasikkaa, puhelee niillekin ja kohentelee alustaa. Sitten sulkee huolella ovet ja taapertaa kanojen puolelle... Täällä jo nukutaan, hän toimettelee sielläkin. Huomenna on toinen päivä.^ Tässä sitä vanhennutaan kaikki yhdessä ja sitten muutamme pois jokainen vuorollamme. Hiljaa vanhus astuu yli kynnyksen tuvan ihmeelliseen tyyneen -rauhaan. Sulkee oven ja jää katselemaan ikkunasta tummuvaan iltaan. Hiljamen onnen ja kaipauksen huokaus tulee vielä rinnasta ja vanhus laittautuu nukkumaan puhtaalle yksinäiselle vuoteelle — joka nyt on vain häntä varten . . . Öinen tuuli humisee hiljalleen läheisessä metsikössä. .Se kuiskaa kuin rukouksen yksinäiselle mökin asukkaalle. MARJATTA. Jokm sana näyttämön ja MrjalUsmden mtuukdsta Kirkland Laken näyttelijät esittivät Timminsin Harmony-haalilla jokin aika sitten näytelmän ''Särkelä itte*\ Muutamat kohdat sivuuttaen voin sanoa, että se oli parhaita e^tyksia mita olen viime aikoina suomalaisilta nähnyt . 'Minulla oli sekava. käsitys Sarkolasta, josta olin lukenut Suomen lehdistä. Olin lukenut, että "Särkelä itte'V oli esitetty nuorison opetuskappaleena ja taas huvikappakena (tietenkin riippuen käyttäjistä). Nyt loteiiin sen ole-van n>'kyajan näytelmän, jossa purevalla ivalla lyödään ala^ vanhaa elämää. O Ötoäidit hankittu leopardinpennuille Kööpenhaminan eläintarha on ottanut'palvelukseensa naaraskoirat Smutin ja Tiilen, jotka molemmat ovat terrierin ja pudelin risteytj-ksiä, toimimaan leopardinpennun ja tiikerinpennun im.'t-täjinä.* Leojiardiemo Fifi ja tiikeriemo Xell\- ovat molemmat osoittautuneet niin kelvottomiksi pennunhoitajiksi. ettei muuta ollut tehtävissä. Smut ja Tul- K> astuivat virkoihinsa jo 12 tuntia pentujen syntymisen jälkeen. Koirat ovat nyt kohta kaksi kuukautta vaalineet hoidokkejaan, imettäneet ja nuoleskelleet niitä, kisailleet ja käyskennelleet niiden kanssa laajalti eläiiitartiassä katselemassa sen nähtä-vvvksiä. Olen lukenut huolella Linnan romaanin "Tuntematon sotilas' ja nyt odottelen koska saa-mme nähiiii .sen elokuvana. En oh elokuvien kannattaja, mutta milloin tiedän jonkin kuvan mielenkiintoiseksi menen katsomaan. 'Tuntematon sotilas" on mielenkiintoinen, kun tuntee suomalaista elämää. Rokan kautta kirjailija kuvaa rehellistä ja isänmaallista suomalaista talonpoikaa, Karjalan siirtolaista ja on hän romaanin kaikkein kes'keisin hahmo. Toinen rehdin suomalaisen kuvaamintMi tapahtuu vänrikki Koskelan välityksellä. ^Myöskin suomalaista suoruutta ja rehtiyttä tulkitaan muiden sotilaiden ja kapteeni Kaarnan kautta. Parhaimpaa suomalaista upseerityyppiä Koskelan ohella edustaa majuri Sarastie. Mielenkiintoisen kqvauksen neuvostoliittolaisesta opettajakunnasta antaa Linna op>ettaja Veeran avulla, jonka kanssa ke.skustellessaan suomalaiset sotilaat tuntevat itsensä ikäänkuin alempana oleviksi. Reservimies Korpelassa ilmenee ehkä kaikkein räikeimmin suomalaisten ka n-' sanihmisten viha sotaa kohtaan . . . Rintamalotan polkupyörä on rikkoontunut, hän on väsynyt ja hyljätty. Pe-räänt>- vät sotilaat osoittivat halveksuntaa ja vihamielisyyttä. Nähtyään jo vanhempaan ikään ehtitaeen hevosmies Korpelan 'hän kuvittelee tämän olevan jotenkin isällisen ja sanoo: • — En voi ajaa tällä ja olen niin vä-svmyt. Kenkäkin hankaa kantapäätä. Päästättekö kuormalle? Herra jumala! Rintamalotta I Se vaikutti Korpelaan kuin punainen vaate härkään. — Ei tässä o ennenkään pyhänä sontaa ajettu. Saatana . . . Kyllä jämpti on niin. Komppanianpäällikkö Lammio kuulee tuon ja sanoo Korpelalle: — Mitä te sanoitte äsken? — Sanon mitä sanon, niin. M.;inaan tässä on vedättämistä tarpeeks. Ei yhtään tartte Suomen herrain vosua ajella niin. Kyllä asia niin on . . . ^Mielenkiintoista on myöskin tutustua siihen upseerityyppiin, jota edustaa everstiluutnantti Karjula, joka tapatti ja tappoi raa'asti .*:otamiehiä. ^ Voin erehtyä^ ja odottaa liikaa elokuvalta. .Se ehkä ei ole aivan sen mukainen kuin Linnan kirja. Kaikki kirjat, joissa kuvataan todellista Suomen kansan elämää, kiinnostavat minua. ^Minulla on myöskin simri kiinnostus historiaan. Kun kuulin, että Holl}-- \voodissa valmisteltu raamatullinen elokuva "Tuhlaajapoika" esitetään, niin rien.sin katsomaan. S.' oli kuitenkin pettymys. Näin hollyvvoodilaista loistoa, jolla tehdään rahaa, mutta en sitä mitä olin odottanut. Elokuvassa esiintyi kuuluisa tähti Lana Turner, mutta hän ei tehnyt minuun sitä vaikutusta kuin pienemmässä osassa suomalainen Taina. Elg. Olenko kansallismielinen? En ole. En ole näh-nkä kuullut ennen Taina Käärme teki matkan banaanien mukana Helmikuun toisena |>äivänä siiikahti-vät banaanirykehuiä Jean-Paul Segui-nin kaupan vanustohuoneeseen kanta« neet miehet hyvänlaisesti, kun viiden jalan pituinen käärme luikerteli esiin banaanitertusta. Miehet olivat tuoneet trokilla banaanit sataman varastosta, kantaneet ne sitten varastohuoneeseen ja aikoivat ripustaa ne riippumaan, kun suuri käärme ilmantuinäkvniin. Kiireesti he sitten pakenh^at huoneesta ja sulkivat •oven. .;• Banaanit oli lähetetty Ecuadorista ja käärme oli sieltä lyöttäytynyt salamatkustajaksi. Vielä seuraavana päivänä ilmoitettiin käärmeen olleen varastohuoneessa. Otetaanko se elävänä kiinni vai tapetaanko n oltu silloin vielä ratkaistu. Poika joi viiniä ja oli paleltua John Sinna\vay niminen mies Rai-thista, 9-0 mailia länteen Port .Arthurista, tuomittiin maaliskuun 5 pnä kolmeksi kuukaudeksi pakkotyöhön, kun hän ©li antanut viiniä 11-vuotiaalle ix»- jalle. Jonka johdosta tämä nukkui lumikinokseen 20 asteen pakkasessa. Pojan löysi hänen i.säntä sattumalta ennen kuin hän oli ehtinyt paleltua. Tällainen on minun käsitykseni taiteesta. MAINARI. Kaikki Iässä ilmoituksessa s. «lainilut $L00 romaanit S MYYDÄÄN NYT < ALENNUKSELLA Myynti' hinta nyt Kristmann Oudmundsson: " Myrskyn mentyä Romaani — 317 sivua, hinta nld. $1.<^ Katri Ingman: Virranviemä Romaani — 246 sivoa, hinta nid. $IM Esti Heiniö: Ojan takana Romaani — 216 slvna. hinta nld. 91J09 Toivo Pekkanen: Tie Eedeniin Romaani — 289 sivua, hinta nld. $1J® Tyyne Maija Salminen: Elämä jatkuu Romaani — 241 sivua, hinta nld. $1M Tyyne Maija Salminen: Kolmen naisen talo Romaani — 176 sivua, hinta nld. ^IM Ernst Wiechert: Uskollinen lautturi Romaani — 266 sivua, hinta nid. $1M Ernst Wiechert: , Majurinrouva Kertomus — 268 sivua, hinta nid. $1.M Jo van Ammers-KuUer: Naamiohuvit .Romaani — 313 sivua, hinta nld. $1.0< Martti Merenmaa: Laiva on lastattu Romaani — 227 sivua, hinta nld. $1.09 R. C. Sherriff: Vihreä veräjä Romaani —. 318 sivua, hinta nid. $1.09 Artturi Leinonen: Kati Romaani — 268 sivua, hinta nid. $1.00 \/\/\/\/ Tilatkaa osoitteella: VAPAUS PUBLISHING CO. LTD. fiox 69 Sndbnry, Ontario ii •m tl ny . H P ' . f Elgij Lauantaina, maaliskuim 24 päivänä, 1956 Sivu U |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-03-24-11
