1949-02-12-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
>; 'r^:':; - fijeil'^^lui^ Ifcuuflesspan sen " t o t i i ^ ^ ^ S ? ^ J ^ i ^ ^
tj^mäöi^ niinka he siiorktivat-p^
sin. vaan pitkäpä heillätoli
.1
11,, j.:- i- iV-''i'-A---.i3-f • • •
"TääT^ohjanlchden, rcfinaUa,
juur' 'äiircäUä jtunncUa,
on kotmi,ittikk\m4U[alat
se omi*i muUe kiä^"
. t Seisoessani . tänä aamuna kotini pl-liaila,/
aamuaunngon säteiden kimeltäes-r:;
sä jiapuoleUa, tuli >niieleeni tuo niin
;tirttu,laulup alku/ Minim kotinrnyt ei
ole -aivan Pohjanlahden - rannalla, vaan ;valyQnut.ja-paikaimut lasteni vaatteita,
miksi ei niinkin, onhan tuossac^oisella että oWn voinut ne kouluun lähettää
j puolen järveä ^^Iya^täBt^nimin^ -^'rr--':: -
. ka. Koti,, so;na kotini, on minulle tuin .. Siinä; ainakin on isä. olhit raskaan
,rakas,: etta.aina.pelkään sen särkyvän, r: taakan toujanajt^Lun^-^
XT^.»!'.'» i-oiik/>an nnm-cLvn »ilmana .iolinin .jelitia ^iaikesta ja^"k^
tulla kotoa,'*un-eitrfe^päässyt ulkoa rä-ei
ihminen ^oi mitään ja ne ovat te'ia yöaika sitävastoin supistui olemattonuin.
iskuja kenen kohdalle ne sattuvat. ; Sattui kuitenkin useiöyCttai&k
Muistonpa-erään hetken^-kun-pa&- tettiinsisäöe: Sattui niS^^
kasin suraruntaina lasteni-vaatteito^l^^^^
«Oiän siinä tuskittelin. ;Sii^>sattui^le- tuliT>alamassa ja^tahvipannu fc^
:maan ef^äsHvanhanpuotemeii
- kertoi=>kokemtA.«aan. Hän oli mioruu- lonta/:tai toi pirasylyyksen
. dessaan ^jäänyt ytsin useampien 4asten
-kanssa> kun Jieidän äitinsä Jältti::^fparem'
mille .met^stysm^le". - i\\j|atte!etem
okfkaaix^^skymat v ä ^
ta'.', «ttS- 5^^S«io^^ vanhaafr^
•set xautta^
• • • ^<ÄkoQnj^'^^
Kpo^Be
. josilia^BCTMfflHckin j a - - ^ ^ kerta^
. , Jeluon
'3-
'•-•'yi.
mmm. •
Nytkin kauhean myrskyn aikana, jolloin
kävi sellainen. ryske >ja pauhina, .en uskaltanut:
nukkua^ kun ajattelin että jos
. - se j-epii ainakin katon päämme päältä.
Miten iloinen aina olenkaan kun 4!Äikki
on kauniisti ohi ja taas saamme olla
.oman katon alla rauhassa.
Niin monta kotia särkyy nykyään,
vaikka ei ulkonaiset myrskyt niitä sär-kisikään.
Särkijät itse ovat siihen syylliset.
On niin monta äitiä ja isää, jotka
väsj^ät jokapäiväiseen 'kotielämään, joka
on aina samaa, jaJähtevät.etsimään
vaihtelua. Silloin ei tule mieleen että on
joskus luvattu nousta yhdessä vastamäetkin.
Eihän aina tuulikaan-samalta
suunnalta puhalla, niin. ei jokapäiväinen
elämämmekään voi kulkea ainaista myötätuulta.
Vaan kun hiljaa odotamme,
niin nekin pahat ajat menee ohi ja on
taas mieli niin kevyt ja onnellinen kuin
ei mitään olisi tapahtunut.
Minun mielestäni ei ainakaan sellaisen
äidin sopisi lähteä vapautta etsimään
jolla on lapsia, sillä heidän tähtensä täytyy
kestää. Eihän se työläisljipsen elämä
nniutenkaan niin kadehdittavaa ole,
joten hänen täytyy saada pitää molemmat
vanhempansa niin kauan kuin he
elävät: sen olemme heille velkaa, Ja voi
miten onnelliseii näköisiä he Ovat,, Itun
he pieniä huoliaan kertovat tai iloissaan
, h ä n ^ o i i "miteh montayötä-^rfen^m^
Jutta hiisfi:-Sifcäipä-taa^^
noit ^^Jtikeroinen-iukeroiaeh^'r1os^
oUut-j^iscHäpaMav olisin
.raa^kseBi:^q)eätsi;-^I^^isäm^nimr
MkuisUiiii ään imonta^ik^^
v.mtsen^arvoista.^iaa.-^^^
»haa tienaajjaaan; VJi&eroise. -r-.; V^;^
!apset-kunmöittavart isää jä^ötia; Heillä
on siihen vielä suurempi velvollisuus,
kun isä^ yksin on kantanut koko taakan,
jnistään tukea "saamattai
Siispä silidiu, k«in:aneiUä?<%
'katamme oiiidlisia. Selian^^n
vas maan iiäallä/ v^^Messä • s i i u ^ ^
lemme jos voimme jotain uuttii:.saada'
•ja miten järjestämm tämän tai tuon pai-.
kan. Ja sitten ne kultaiset iltai)fetket,:
kun istumme päK-än ahertelusta^ vapaana,
jokainen syventyneenä oinaan hbin-maansa
tai yhteisesti rupattelemmer En
vaihtaisi noita iltoja mihinkään "mammonaan"..
Onhan niitä iltoja ollut kaikenlaisia
minullakin. Esimerkiksi silloin kun oli
se julma sota. Niitäkin joskus kuin
unennäköä muistelen, kuinka tuskaa
täjmnä ne olivat ja miten pitkät yöt,
kun aina oli ajatukset sielFä kaukana,
missä olivat poikamme. Vaan nyt kaikki
on onnellisesti ohi ja nekin vuodet
joutuivat muistojen joukkoon. Sitä suurempi
syy on nyt. oHa tyytyväinen ja
onnellinen kun on koti pysynyt kokonaisena.
Särkihän se sotakin niin monta
kotia.
Olkoon tämä alkanut vuosi kaikille,
h«t> ettav^inuuttm^-^nmM
na '^^ttäv^Mn-viimcisen^rran-siltnam^^^:^
-suljeny-voisin nauraa^sämaa nauraa
:on ^ ^ u r u j a n i ^ ^ ä n i ä^
vvittänyt,^tter känästäni
.nessä:^^t^llu^>v^^
;jol^,pelöittaisi naurun
:.itftojöe:''.---^vV--^
::mtäpä seisitrm
,' Elaimssä et sjM^m
... .-vaadi
HARAKKA:
imiyiai^ja- ^ g t^
t i n sukäfiii^^fiiitei^
Minä muistelen stia,
kuni muinmsta, niin
kaunista, kaunista unia.
Mi^iä muistelen stia
kuni ruusua, jonka,
päällä on paljon lunta.
juol;sevat äidin tai isän iuo jotakin neu-, ^ on koti, ja kodittomillekin mah
voa kysymään. Mikäpä korvaisi meille ^^jjigj^^^jj^nngiii^e^
\"KSI ÄITI.
sr
\''y'':- \
m.
Tässä tuonoin tapasin tuttavani kaupungilla.
Siinä jiitellessani nauraa räkytin.
^ " •' •"•
. **Niin naurat kuin isäsi;enneni'i sanoi
• tuttavani. ' T^^^ / ' .
« ' tMitä^ jättiä onJ jos iei Ä vilo^^
•naurulla ilmaista'', sanoin.
'"Hj^vähän se on voi nauraa, mutta
kun rei nauru täc", -sanoi hän. ^
Jäm. tuota^jattelemaan -ja tässä nyt
ytiä mietin; ^ Sin^iän, Ida^ tunsit isäni,
sen. mitä saamme heidän kanssaan kokea.
Kuinka iloisina ja huolettomina
he juoksevat leikkiessään, mitenkä voisimmekaan
riistää heiltä täydellisen kodin
onnen, kun ei kerran ole siihen pakkoa.
On taas koteja jotka särkyvät
kuoleman tai sairauden tähden: niille
':Vieläkih yksil" kuiskasi irlantilainen
hämmästirneenä.'^'ph, tuota TuieD-r
liekkiä • . .!" iHän .oli sanialla kainun
3|unaannuttamana et^ hämtmentynyi.
TiUiiin asti «i;hän olut havainnut pite-nintäkään
merkkiä siitä, että ennen Sy-
^berin mui^ Aina tä-v
i i ä n ^tkeen saakka oli ban-ollut varma
-f^-siitä, että Syphe^r, ti<?täniättä'4äntä väi- joka — jos joskus nauroikin ^meille.
: j y \ ^ t ä yaarasÄ, oli sa^aa ky^mäverises- lapsiHe opetti: •*fiakä««)fcastöki^^
ti muiiiattu hänen mennessään kirjoi- tulee, »«an' ei tyhjän, naurajasta." JJ»
tuspöydan luotaa: kassaka^ille piilot- -4säni^H n^lis mies^^ 1^^
taakseen Binne rubiinin . . . Mirtt^ tnaiten 'pientä si^oaan <ensin ja mj^en^in
oK, silloin s d i t e t ; ^
maO^^i^kuolemai^laan k ^ ^ onyös ;ne^ä. ; E W k ä . m e : n ä i ^ ^ ^ - tamam
Sinä poistuit luotamme niin ikävällä
tavalla ja jätit meidät suuren surun valtaan.
Vaan kun malja on täysi ja siitä
menee yli, niin se on enempi-mitä ihminen
kestää voi. Kylmä ja julma maailma
vei kaiken sen, mikä oli rakkainta
ja kalleinta sinulle maailmassa. Et elä
mältä paljon \'aatinutkaany vaan sittenkin
se oli liian kova stnua kohtaan.
. Emme^ milloinkaan tule unohtamaan
sinua jä sinun herttaista ääntäsi sekä
kauniita laulujasi, jöMla hiin usein ilah-
-dutit meitä. r
iPaljoh kärsit, pjdjon kestit, levon vii-
. mein^saavutit. •
Suuri oli se toverijoukko, joka oli si-huä^
vsaattämassä viimeiseen lepoosi ja
l ^ n i i t kukat
V I^f^eL rauhassa kallfö
- Keveät»'muHäl 'haud^lea
i tovereistasi W Mr T.
Aii*ahaiv^^^ilai^^
hauskoja: tsd^ilravi^ harvoli j
niijstä
Meidätv ^eheiii-^ia:-!^
suttU; jöulimpj^mä «rääri ystä
rne luokse vieraisille ja meitä di|
siellä kcK)lla useita perheitä. Taloii|
isäntä jai/ emäntä kestitsivät meit^j
joten iltäoli rattoisa j a kaikki haufj
kalla tuuleiUa-^mäntä laitteli ke^
tiössä kahvia ja minä, 'kun ole^j
tuollainen - levoton ;sielu, liiteli
suuren ^ ruhoni kanssa keittiöön jä
sieltä .pesuhuoneeseen. No, siinä i
ei tienkään ollut jnitään p
Mutta hetken 4)äästä;kuiili^^ pesihl
huoneesta kauhea pamatis. SisälJäJ
olijat eivät Anqdneet-käsittää mm
tapahtui,^ y^sB: alkoivat. Imulla JDa-l
näusta; J a f i a i ^ i J ^ ^ «pänd
rhpläi^^S^^tS^?^^
jaihän'^i;^itK^^|>e^^
somaati: mitä^ts^a^ luJÄj
irdiiun:^^ ^Jioku safflMfl
. syjciäah^iv^^
•:p£UÄai
j^suUx^i^^eko^^
; ^Htam iMduttay^ saada nähdä p^^^c^^^
tamniiko-S p:n numerossa jtuo^Coli^ t.e n:Jv ^veJ^si'&B:a^^^:^-J ^.y:'':^-i:2^i^:^i t^iviki
Wiodin :hiä|^icste^ kiiva,; .%e, tei^uiUt^Qi^ii^^^
työntyvät sukset o^alla^ e l i ^natossa ^ Vf-Asijt^jdl^äl^
hiHitetemään: » \ t Ä x a i ^ W Ä B ^ ^ Ä ^ : ^^
J ä ä ^ ^ ^ ^ 7äällä>läiinelfö;näefe ku^^
mold^uti,; josta hän^ainal^aisit^^fHalr- -tuo=;tuhlaava Juonto =rakeniaiuit-k^e^,,i^;^^^^
te-
Imi.
• 'Il - --^ ^
si sitten ^ i l ^ ^
nm,.iW h»n t.t*" R-ii r' ' ' ? ^ W ' > ' ^ r e i t ä ^ i ^ m u r i ; ^ . h a ^^
nousihanh^teHaMlalan^man^ -
t£u^ sa^rl^iih^ al-
'n£^\^^:«ksi. •
-Roupke JtH)sti*senvuoksi >nu^^ ylos
: ja iHtofittsuit. kantoi
, iiänet i:irjastoon,. jaii>vasta kttn4a^
mainen Jianet. ' ^^taniaan^
: A^iimeinen nimi, j ^ a o^^
Tulenliekin pitkään; ja; verintah^^^^ sillom palata pitkän^^^Ä^^ .mäen
kuolinluettelpQn, oli v^rakrei^ Paul v ja :.ama ^ i ^ ^ Jaitfeaessaan j ^ . . rniitä-
Maurice des Träjesiii, ' > ^ »^i^^^ÄS^S^tä ylämaahan tJetvstiiohtiiunitV^ ^Vittri^^i^iMnim^M^^
misi Rourke. "Mitä täniä merkitsee?" inuA^mioruude?^^, .nnniohdullist^
, • ,;.(Jatkuu.).., '.-^r -
päivaan.
tu.*' Ja Jos silloin .^tu^n ^»leroaan k o r 5^%Hävää vjaettoinaHa^^s^
saada n a j ^ ainakm itseUeen mii&ä- .^ineepsi^l^v,^^!^^^^^^^
XAUANTAESiA, HELMIKUUN 12 PJÖVSNÄ, 1949. -
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 12, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-02-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490212 |
Description
| Title | 1949-02-12-06 |
| OCR text | >; 'r^:':; - fijeil'^^lui^ Ifcuuflesspan sen " t o t i i ^ ^ ^ S ? ^ J ^ i ^ ^ tj^mäöi^ niinka he siiorktivat-p^ sin. vaan pitkäpä heillätoli .1 11,, j.:- i- iV-''i'-A---.i3-f • • • "TääT^ohjanlchden, rcfinaUa, juur' 'äiircäUä jtunncUa, on kotmi,ittikk\m4U[alat se omi*i muUe kiä^" . t Seisoessani . tänä aamuna kotini pl-liaila,/ aamuaunngon säteiden kimeltäes-r:; sä jiapuoleUa, tuli >niieleeni tuo niin ;tirttu,laulup alku/ Minim kotinrnyt ei ole -aivan Pohjanlahden - rannalla, vaan ;valyQnut.ja-paikaimut lasteni vaatteita, miksi ei niinkin, onhan tuossac^oisella että oWn voinut ne kouluun lähettää j puolen järveä ^^Iya^täBt^nimin^ -^'rr--':: - . ka. Koti,, so;na kotini, on minulle tuin .. Siinä; ainakin on isä. olhit raskaan ,rakas,: etta.aina.pelkään sen särkyvän, r: taakan toujanajt^Lun^-^ XT^.»!'.'» i-oiik/>an nnm-cLvn »ilmana .iolinin .jelitia ^iaikesta ja^"k^ tulla kotoa,'*un-eitrfe^päässyt ulkoa rä-ei ihminen ^oi mitään ja ne ovat te'ia yöaika sitävastoin supistui olemattonuin. iskuja kenen kohdalle ne sattuvat. ; Sattui kuitenkin useiöyCttai&k Muistonpa-erään hetken^-kun-pa&- tettiinsisäöe: Sattui niS^^ kasin suraruntaina lasteni-vaatteito^l^^^^ «Oiän siinä tuskittelin. ;Sii^>sattui^le- tuliT>alamassa ja^tahvipannu fc^ :maan ef^äsHvanhanpuotemeii - kertoi=>kokemtA.«aan. Hän oli mioruu- lonta/:tai toi pirasylyyksen . dessaan ^jäänyt ytsin useampien 4asten -kanssa> kun Jieidän äitinsä Jältti::^fparem' mille .met^stysm^le". - i\\j|atte!etem okfkaaix^^skymat v ä ^ ta'.', «ttS- 5^^S«io^^ vanhaafr^ •set xautta^ • • • ^<ÄkoQnj^'^^ Kpo^Be . josilia^BCTMfflHckin j a - - ^ ^ kerta^ . , Jeluon '3- '•-•'yi. mmm. • Nytkin kauhean myrskyn aikana, jolloin kävi sellainen. ryske >ja pauhina, .en uskaltanut: nukkua^ kun ajattelin että jos . - se j-epii ainakin katon päämme päältä. Miten iloinen aina olenkaan kun 4!Äikki on kauniisti ohi ja taas saamme olla .oman katon alla rauhassa. Niin monta kotia särkyy nykyään, vaikka ei ulkonaiset myrskyt niitä sär-kisikään. Särkijät itse ovat siihen syylliset. On niin monta äitiä ja isää, jotka väsj^ät jokapäiväiseen 'kotielämään, joka on aina samaa, jaJähtevät.etsimään vaihtelua. Silloin ei tule mieleen että on joskus luvattu nousta yhdessä vastamäetkin. Eihän aina tuulikaan-samalta suunnalta puhalla, niin. ei jokapäiväinen elämämmekään voi kulkea ainaista myötätuulta. Vaan kun hiljaa odotamme, niin nekin pahat ajat menee ohi ja on taas mieli niin kevyt ja onnellinen kuin ei mitään olisi tapahtunut. Minun mielestäni ei ainakaan sellaisen äidin sopisi lähteä vapautta etsimään jolla on lapsia, sillä heidän tähtensä täytyy kestää. Eihän se työläisljipsen elämä nniutenkaan niin kadehdittavaa ole, joten hänen täytyy saada pitää molemmat vanhempansa niin kauan kuin he elävät: sen olemme heille velkaa, Ja voi miten onnelliseii näköisiä he Ovat,, Itun he pieniä huoliaan kertovat tai iloissaan , h ä n ^ o i i "miteh montayötä-^rfen^m^ Jutta hiisfi:-Sifcäipä-taa^^ noit ^^Jtikeroinen-iukeroiaeh^'r1os^ oUut-j^iscHäpaMav olisin .raa^kseBi:^q)eätsi;-^I^^isäm^nimr MkuisUiiii ään imonta^ik^^ v.mtsen^arvoista.^iaa.-^^^ »haa tienaajjaaan; VJi&eroise. -r-.; V^;^ !apset-kunmöittavart isää jä^ötia; Heillä on siihen vielä suurempi velvollisuus, kun isä^ yksin on kantanut koko taakan, jnistään tukea "saamattai Siispä silidiu, k«in:aneiUä?<% 'katamme oiiidlisia. Selian^^n vas maan iiäallä/ v^^Messä • s i i u ^ ^ lemme jos voimme jotain uuttii:.saada' •ja miten järjestämm tämän tai tuon pai-. kan. Ja sitten ne kultaiset iltai)fetket,: kun istumme päK-än ahertelusta^ vapaana, jokainen syventyneenä oinaan hbin-maansa tai yhteisesti rupattelemmer En vaihtaisi noita iltoja mihinkään "mammonaan".. Onhan niitä iltoja ollut kaikenlaisia minullakin. Esimerkiksi silloin kun oli se julma sota. Niitäkin joskus kuin unennäköä muistelen, kuinka tuskaa täjmnä ne olivat ja miten pitkät yöt, kun aina oli ajatukset sielFä kaukana, missä olivat poikamme. Vaan nyt kaikki on onnellisesti ohi ja nekin vuodet joutuivat muistojen joukkoon. Sitä suurempi syy on nyt. oHa tyytyväinen ja onnellinen kun on koti pysynyt kokonaisena. Särkihän se sotakin niin monta kotia. Olkoon tämä alkanut vuosi kaikille, h«t> ettav^inuuttm^-^nmM na '^^ttäv^Mn-viimcisen^rran-siltnam^^^:^ -suljeny-voisin nauraa^sämaa nauraa :on ^ ^ u r u j a n i ^ ^ ä n i ä^ vvittänyt,^tter känästäni .nessä:^^t^llu^>v^^ ;jol^,pelöittaisi naurun :.itftojöe:''.---^vV--^ ::mtäpä seisitrm ,' Elaimssä et sjM^m ... .-vaadi HARAKKA: imiyiai^ja- ^ g t^ t i n sukäfiii^^fiiitei^ Minä muistelen stia, kuni muinmsta, niin kaunista, kaunista unia. Mi^iä muistelen stia kuni ruusua, jonka, päällä on paljon lunta. juol;sevat äidin tai isän iuo jotakin neu-, ^ on koti, ja kodittomillekin mah voa kysymään. Mikäpä korvaisi meille ^^jjigj^^^jj^nngiii^e^ \"KSI ÄITI. sr \''y'':- \ m. Tässä tuonoin tapasin tuttavani kaupungilla. Siinä jiitellessani nauraa räkytin. ^ " •' •"• . **Niin naurat kuin isäsi;enneni'i sanoi • tuttavani. ' T^^^ / ' . « ' tMitä^ jättiä onJ jos iei Ä vilo^^ •naurulla ilmaista'', sanoin. '"Hj^vähän se on voi nauraa, mutta kun rei nauru täc", -sanoi hän. ^ Jäm. tuota^jattelemaan -ja tässä nyt ytiä mietin; ^ Sin^iän, Ida^ tunsit isäni, sen. mitä saamme heidän kanssaan kokea. Kuinka iloisina ja huolettomina he juoksevat leikkiessään, mitenkä voisimmekaan riistää heiltä täydellisen kodin onnen, kun ei kerran ole siihen pakkoa. On taas koteja jotka särkyvät kuoleman tai sairauden tähden: niille ':Vieläkih yksil" kuiskasi irlantilainen hämmästirneenä.'^'ph, tuota TuieD-r liekkiä • . .!" iHän .oli sanialla kainun 3|unaannuttamana et^ hämtmentynyi. TiUiiin asti «i;hän olut havainnut pite-nintäkään merkkiä siitä, että ennen Sy- ^berin mui^ Aina tä-v i i ä n ^tkeen saakka oli ban-ollut varma -f^-siitä, että Syphe^r, tie^^ somaati: mitä^ts^a^ luJÄj irdiiun:^^ ^Jioku safflMfl . syjciäah^iv^^ •:p£UÄai j^suUx^i^^eko^^ ; ^Htam iMduttay^ saada nähdä p^^^c^^^ tamniiko-S p:n numerossa jtuo^Coli^ t.e n:Jv ^veJ^si'&B:a^^^:^-J ^.y:'':^-i:2^i^:^i t^iviki Wiodin :hiä|^icste^ kiiva,; .%e, tei^uiUt^Qi^ii^^^ työntyvät sukset o^alla^ e l i ^natossa ^ Vf-Asijt^jdl^äl^ hiHitetemään: » \ t Ä x a i ^ W Ä B ^ ^ Ä ^ : ^^ J ä ä ^ ^ ^ ^ 7äällä>läiinelfö;näefe ku^^ mold^uti,; josta hän^ainal^aisit^^fHalr- -tuo=;tuhlaava Juonto =rakeniaiuit-k^e^,,i^;^^^^ te- Imi. • 'Il - --^ ^ si sitten ^ i l ^ ^ nm,.iW h»n t.t*" R-ii r' ' ' ? ^ W ' > ' ^ r e i t ä ^ i ^ m u r i ; ^ . h a ^^ nousihanh^teHaMlalan^man^ - t£u^ sa^rl^iih^ al- 'n£^\^^:«ksi. • -Roupke JtH)sti*senvuoksi >nu^^ ylos : ja iHtofittsuit. kantoi , iiänet i:irjastoon,. jaii>vasta kttn4a^ mainen Jianet. ' ^^taniaan^ : A^iimeinen nimi, j ^ a o^^ Tulenliekin pitkään; ja; verintah^^^^ sillom palata pitkän^^^Ä^^ .mäen kuolinluettelpQn, oli v^rakrei^ Paul v ja :.ama ^ i ^ ^ Jaitfeaessaan j ^ . . rniitä- Maurice des Träjesiii, ' > ^ »^i^^^ÄS^S^tä ylämaahan tJetvstiiohtiiunitV^ ^Vittri^^i^iMnim^M^^ misi Rourke. "Mitä täniä merkitsee?" inuA^mioruude?^^, .nnniohdullist^ , • ,;.(Jatkuu.).., '.-^r - päivaan. tu.*' Ja Jos silloin .^tu^n ^»leroaan k o r 5^%Hävää vjaettoinaHa^^s^ saada n a j ^ ainakm itseUeen mii&ä- .^ineepsi^l^v,^^!^^^^^^^ XAUANTAESiA, HELMIKUUN 12 PJÖVSNÄ, 1949. - |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-02-12-06
