Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1944

              k;
M-
-m
i i :
Mi
il
Sivu 2 LAUANTAmA, KESÄKUUN 24 PÄIVivNÄ
iCatiadan suomaUusten viikkoleMi),
PUblished and printed by the Vapiius
publishing Company timited. 100-10^
Elta Street West, Sudbury. Ontario.
tlegistered at the Post Office Dept»
Ottawa, as second class mattert
Tilaushinnat:
1 Vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . - . $ 2 - 00
6 k k . . . . 1 . 1 0
3 kk. .60
1 vk. .$2i$0
6 kk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1^40
Suonteen Ja mniuHeiilkoiaailler
1 vk, $?.po
6 k», .< im
Liekki Umestyy i^m!^ vTSmx 1»H^
antaina t2>^yuls^^ ^siyi^n p^u^ta
kaunokiri«atl$ta luettava» ^axm^ aloil­ta.
Asian^eblll» mySluDitö^ääa asM^seat*
Un palkM^
Pyytäkää asiattttesväUneiti^ tä^
nään. ' . *
i L M o m T s a n ^ t ^ Ytelnen ilmoi­tushinta
4» sffoXXXk palstatuusQAlta Ja
kerralta; AUn i l m o i t u s t a tiiJfk A£ln
maksu ki»)linllm^ttiA»estd t3.00 ynnä
50 senttiä Jökalseita muistovlUrsyltä tat
kiitosiai£seeita. SHkoldhltmat pysj?vistä
ilmoituksilta. T i l a i ^ t ^ on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki XtekiUe tatköitetui. maksu-osoitukset
otk ostettava kustantaja ni­meen:
Vapaus Publishing^ Company
Limited, , .
Kustantaja |!i painaja: Vapaus, Pub­lishing
Company Limited» I00-li9i Elm
Street We5tv Sudbury, Ontaria
Toimittaja A. Pälvi»
Liekkiitt aljotut kirjoitukset osoi­tettava:
'
Metsän läpsiä yötä telmimällä, torkkumalla 05^=.
Mutta se ei torkkunut huöneijS .1
äiti oli 'TT^»»^*^'""»
3uom. YimO RAUMA.
opettanut sen
ruoassa Uikkumatta p ä i v ä ^ ^ i
bän palaa. Joka aamu se mpni^ '
Em OmUsbl^set syittyväi tähäii Kutka ovat villien toen vihoUi-^ ^"^^l^rllLL^r^^^^^
m^ilmaanr5iieillä^.VihOlli. .ia? Palhoa «ippuu l.|ista. Paitsi ^ ^ 1 ^ t o t t e 1^^^^^^^^^
sia s aZ läysimmäs^ merkitykses- kaukana pc^oisessa sudet ja vuoris- ^^^M^tlv^^^^^
sä. Heitä palvotaan yötä ja päivää.' toteijonat ovat hävinneet. Siksi ti- ^ ^ ^ S^
Mutta kun eläinten lapset syntyvät, seflla suurilla vauvoilla ei T^^^lT^sm^
heitä ympäröi vaara joka puolelta, enään suoranaisia vihollisia. Mutta' ^ ^ ^ S t l n
Kuinka ne säi^vät vihollisia täyom pienemmiirä ^lul^oiHa on paljon
olevassa metsässä? rotat ja ?iiiret, haukät Ja pöllöt, ^*lli-
Yksinkertaisin keino minulle vas- kissat, käärmeet ja yksinpä sämma-tata
on, kertoa joistair^ pienistä villi- kot. ölett itähöyt suuren samjmakon
lapsista 'joidett ote» uähnyt-aloittavafi istumassa «alaa aUa ja ottavan kiinni
Jämänsä metsissä ja soilla, minuti |>i€niä ankkoja, kun ne uivat läpi.
maatilallani Etelä-CaroJinassa. Mutta luonto itse antaa jonkun
Eosimmäinen. suoja' luonnoÄ läpsii* verran suö|aa. Linaut esimerkiksij,
la .on niiden täydellinen ja silmänrä- syntyvät keväällä^ kun sankka lehdis-päykseilinen
äitinsä tottelu. Eräänä tö ja fuohikko suojaa niitä. Sen l i - _ _
iltapäivänä toukokuussa olin'kävd^^ saksi, pesiUä istuvista Umiui^ta läh- pui^, ^ t i ^^rnma^^Ta^^^^^^^
m^sä vanfcallj Jaitumelk, kun aiti- tee mahdollisimman vähä» hajua, han varovasti. _.01i sekä Ättavii-^
peitokana, juoksi polun potkki, huu- niin että niiden v3iollist«x m hyvin ^^^^ huvittavaa nähdä kUfiVntoiS J
vaikea löytää niitä. ökäÄ: tepas^^^^
Hiljattai» otök Uikutettu m^^A
m naaraspeumn antavan 'ppetusti'
kaksosilleen varovaisessa m^^i
sessa. 'NetuMvathämärissäjilosft^^'!
sästä avonaiselle järven rannaBir^i
lä ei ollut mitään syytä vattÄni:;!
teeA>' mutta äiti teeskenteli* desji^f
Knäin s^o)i kauan hiljaa pää ko^keak'
la, korvat liikkuen edestakaisiiK Si^i
ten se Adsli öikeän etujalkansa «eö;"1
taen Ihermostuneena ja ollen olevi-
* . . . „ ^ . « « . v , « . ^^^y vaiove» mj^tau ,t«wa. pi^rtökäiseh tepastelevan äitinä fal-^Mfe,
naan haavoittumat. M,na tiesm, etta Muistan, kun kerran tulin kotiin j^sgä matkien samalla lailla j o k a V »
^ varoitti i^enokajiaan ja etta nu- metsän läpi hämärissä, nim knulin .^eltä ainakin, kymnienen mtauutt^Ä deti täytyi dia läheisyydessä. Mutta, heikkoa j>lipitystä ja taas vä)iän sy-, gi kukaan voisi katsoa sellaista d-J
hetkeen en .nahiyt ainoatakaan. , vempiä ääaiä. Olin tullut yillikalk- ^yä tulematta Vakuutetuksi, että idK 1 S i t t ^ huomasm ne - tusinan tai kunan (turkey) poikueelle ja ^Un tar- ^idit, samoinkuin ihmisetkia, öprf/^
e^n«nank«rkassihnaisia ruskeita vew kastelin «äin vanhan äilikalkkunan tavat lapsilleen varovaisuutta, S
tikoita — jokainen jäykistyi^ pat- o|>ettavan neljätoista päistä lapsilau- ^e rakastavat niitä.
F. a Box "SadboiT, Oni.
Äskettäin Torontossa pidetyssä Va­pauden
kustannusyhtiön osakkeen-otnistajien
vuosikokouksessa aa iJek-kiä
koskevan keskustelun pertisteella
tehtv seuraava paatos:
"Tämä Vapaus, ktistan o-sqkkeenomistajien
vuösi^kous ^ voi
tyydytyksellä todeta, että liikkeemme
kiistanlama kaundkirjallinen viikko­lehti.
Liekki, on kuluneiden vuosien,
aikana vallannut itselleen' pysyvän si­jan
Canadan suomenkieiisen väestön
keskuudessa. Sen tilaaja- ja litkijä-piiri
on kasvanut jatkuvasti, niin ettw
nyt voidaan liioittelematta sanoa, et­tä
Liekki on Canadan eniten levinnyt
suomenkielinen lehti.
Tämä osoittaa Canadan suomen­kielisen
väestön kaipaavan sellaista
kevyttä ja miellyttävää htkemistay jo­ta
Liekki lukijoilleen tar joo. Ja kye­täkseen
entistä paremmin tyydyttä­mään
iätä tarvetta tulee tiekin sisäl­tö
edelleenkin pitää niahdollisitkman
vaihtelevana ja monipuolisena.' On
varsinkin. vältettth)ä useampien^jat­kokertomusten
julkaisemista saman­aikaisesti,
sillä tukijat odötraDat löy­tävänsä
jokaisesta. numerosta myös-'
kin lyhempia pirteitä kuvauk^ä ja
kertomuksia eri aloilta.**^
Laikkeenkoitajah selostuksesta sa­massa
koköttksessä ilmeni, eitä Lie­kin
levikki on nykyään 2, t(X) suurem­pi
kuin vastaavana aikana v. 1940.^
Tuo kaikki on hyvä tietoa ja jom-tkoisellakin
värmmtdella pönrnifella
eteenpäin.. Mutta Juo huomautus
päätöslauselman lopussa — **pirteitä.
kuvauksia ja kertomuksia eri aloilta**
—\,mitähän se merkitsee? .Tuntuu
niinkuin meidän pitäisi kynailijäimme,
kanssa i>ttaa se erityisesti ja yhtei-stsli
hiömioon. Oikeastaan se tar-k^
if tähkin. (pUa.. tuollainen ystävalli-ja
epästtota ktiomautusjeiilej ky-näiUjäyslavämMe.
la hyvin se sopii­kin
iassa näin juhannuksen edellä,
jolloin ei kyimyys sormia kohmetuta,,
mutia elämin kuohuu ahtaen juuri noi­ta
pirteitä jq lämpöisiä aiheita. HXaail-
A'or{ iäyHtiä,'kdikenlaisi4 aiheita.
Äm^kaapa jo tulla jotka (^ette
äituan teiiätmeet ja joita,ystävänne:
me. Eli kciäliaaänL unohda IcuJÄÄlI
m iarmaa oray«;p^^ p3koö®.|»
tä. Istuin-yksittäfe^^
ääneti, j ä i k i n auringon laskwn.Se4^vi
k^uhalufinen lapsi oli lähteöyt pfsär:
puusta ja heritutteli vaabteraft siteuil ik
la. noin parikymmentä jalkaan t D ^ i
saa^i silma^payk^ses^ hm^ m mm^^<^^ Ofav^t tivat yksiä leikkisin^;],.
^Udessa. ^ makasi J k y ^ a n . Lyhyen maanitt^kva^ p t ^ jäl^ niiel^i&tS^i^ia^. viHi^äimistB
Tömen^istui hassunkurise^r^^^^ nmimyn ^fesalte noin JBn fc^a^ unnhri«
ban. Useat nojaavat suQ^levia het- kymmenen jalan koi•k0^delle ja siellä
aätupsttja vasten. Nei ^iyät i^leet Ifeääfttjmi > ympärt j ^ kijtsiii kunnes
Vö&eet olla ulkona pesatetl^ lapset tulivat nukkumaan, Jfa kun
kaan tuntia, silti ne tiesivät mitä nii- ne kaikki olivat ylhäällä, näin sievän
den «iti sanoi ja tottelivat. näyn. Äiti levitti siipensä niin leväl-
Eräänä päivänä myrskyn jälkeen ;leen, että kalkki poikaset saivat peit-föysin
cm^^^ lÄ teen. Pimeyden ja yksinäisyyden
. ta^tjammesta.^ Sisal a ohnelja pe- keutuessa maanpääjile, >en, r a k k ^ s ; : ^ p ä ^ o%as^puu^^sai^i
i r s ^ p i e n Ä ih - antoi .uojan ja"iäf^Jn./^^^^^ : / i ^ n i ^ ^ Ä ^ o H
meelhsm^nuotukaisia, joila o^^ koke- , . ^ s i kaikista vidiättävimpiä vHli-/ hövhen«S .^nen^^
neen Yiisaan vakavtms k a ^ , lapsista oiiyalköhänta^p^^ (deer). maaliinsa kimppuun. Se jätti o t o |.
Wm^ne kotim, ase^m rau^ar^ahak-^^^^ ^ laumapeu.: ä ^ i ä ^ a ä ä i ^ , muUa^n^.*!
kim ^taposmniiHekaiklaa herkku-ja.
Paivan toisensa jatkeen ne kiel- ^^^^ määkimisert,
kuri Se on-ferkaantunut äidistään. Se
on yksi liikuttavimpia ääniä luonnos­sa.;
-. ^
Kun olin poika, oli minulla kesy
peuran vasikka. Sen oli tafkoitus
nukkua minun huoneessani yöt, mut- leen, pikkuinen harmaa orava oli Ii
ta sensijaan se vietti siltirimman osan vistänyt kotiinsa turvaan.
.täytyivät syömästä. Istuivat vain
siinä viisaan ja arvelevan näköisinä.
(Kahdeksan päivää ofti ennenkuin
tulin jätkiini ja huokasin:, mikä tyh-meliini
olenkaan. Racooonin luonnon
lakihan on, että ne eivät Saa syödä
mitään ennenkuin pesevät sen ensin!
. Nuo pienokaiset meinasivat kuol­la
nälkään,, ennenkuin olla tottelemat­tomia.
Kun asetin niille vesi­astian,
jokainen valitsrpienen palan
ruokaa, asettuivat ratihallisesti vesi­astian
viereen, pesivät suupalansa
tunnollisesti ja sitten vasta söivät sen.
Eräänä päivänä annoin niille pi­parkakkuja.
Ne kastoivat nekin ve­teen,
mutta ne sulivatkin niiden sil-'
missä! Sitten ne istuivat vesiastian ^ ^ • •- ... .. , .
ympärillä ja pitivät neuvottelua ja: ^^•^:^^^^^^^^^eUm
ehkä päättivät, että kaikkea ruokaa f'''^ T ^ ""'^^ ei tarvitsekaan pestä. Ainakaan ne ^^\<^^-^^^^ ^l}^^^^^^^
eivät pesseet piparkakkuja sen jäi- P^^^^P^o\m'\ ,• .
,V™ . : Jos puhuttaisiin vielä siitä alasto-huomasikin
sen.
Orava pudottautui oksaltaan, kim^;|
nes se roikkui vain etukäpälistaä%!:|
tehden todellisen tasapainotempmi,
sillä aikaa ^un pöllö lensi yli. Enfläi'
kuin pöllö oli kunnolla selvinnyt Mm-mästyksestään,
hyökätäfcseen uudd-
Kosfkä. minä
muudesta. Minun mielestäni sitä on
Ien sufUllisdle mielelle siitä, kun to-|
della kauniiden tyttölasten täytyy Ia-1
vän edestä' alentua tekemään tuol-1
laista. Silloin ajattelen tätä järjen j
telmää vihalla, en niitä, jotka ovat
sen uhreja.
tastu kirjoitti erittäin hyvin » 1
kannalta miltä hän asiaa ajatteli,^rit-.;
ka3iden1aista. fin luule ketään louk- tainkin ihailin sitä ^^^^^
vat jo meUtäkin.kys?^fjnm^ näkee joitln muodista, niin ajatuk^m öB|
^€ ole osanneef^^0ii'^puoksian^ uimarannpilla.;. Minun nuoriiudes- moittia siinä liiallisuutta. M^^l
titään vastata. ^ i:^?a-:::^ . . r -^^^ ' a c u J n tATi/?accAiirl..ita ntiAi4 fv4ti trditoo olla kaunis ja kiff- ^
ovat
nie
mitään
Isien päivä -h viime sutmuntaina,
-r- olisi mennytraivan huomaamatta,.
ellemme.olisi saanut juuri sen edellä
joitakin pieniä ptuistpja. Ja samoin
oiisi mennyt juhannus, ellemme olisi:
huomannut . ilmoitusta, että.- Työn]
Puistossa on haUskat juhannustanssit.
—r Niin menevät nykyään kaikeftlai-^
set jtthlapäivät ohi väfdn humioin.
Mutta, me aavistelmme, että kauka­na
ci ole se aika, jöUojnne kohödvdt
sani, vaikka asuin t nuori tyttö tahtoo olla
^ät miehet ja naiset yiitaikaa tenkaan ei>luonto ole siinä s«tot^|
yhtä antelias kaikille. Josvoiatfi
taa luontoa, niin siinä ei ole nutaaJ>|
pääiaa. Mutta siinäkin tarvitaan tfr |
toa. Ei yhtäläinen kaunistustapa
vi kaikme;'siinä helposti käy niitti»
rtimmentaa itseään. Olen joskus
sellessani täikfiästi maalatuita ajam-eikö
heillä öle yhtään hyvää ys-.
saunassa, eikä edes ollut uiniapukua
verhona, ja kuitenkaan ei se silloin,
tuntunut'miltään pahalta, kun se oli.
tapa. Mutta' enpä luulisi sen eriää
käyvän.laatuun senkään vuoksi kun
"kaikenlaiset taudit riehuvat juuri ny-kyetikaisen
elämän sein^uksena (?!).
Ja muutenjiin oVat ihmiset muuttu-
-:Ä;Iutta kun katselee Useissa elokli-lut,
v.^« X . ,
tävää, joka huomauttaisi. Niin ^ |
. . telin, kun tuli tilaisuus esittää |
yissa Umenevaä 'alastomuutta. ja kai- hoillisuuttani, oMa juuri se hyw P*.
entista, ehmpiin,oikeuksiinsa,^N^^ K^niai^a mumiin ketkuiMSta, ja vä- tävl ..^
vain m kaikin tävoin pimnistejltm^^^^ »iseii!i vaatteita'päällä,^ ^äalÄltlen riippuu slitar*^
että seaikasaäpuisimMoiitsimmati: jä Mtten potkaistaan ja vilautetaan millä lailla ja mitä väriä.
PiaH.-AP, . . . \ ^
ane
Iän oli taiteli
nut maalari
Minulla oi
käydä jok
koska hän
Omaan a
siihen ai
salli minun
, myöskin n
ti.ettei h
häirinnyt i
Imöinistahti
ja soitti jc
Svellyksen.
if koleahko
a ajattelin, t
entdisi myöh
mmin asunt
'tn. Kaipasi)
seuraa. ..As
mässä kerroki
attoinen atelj
nuottisalkku
rappttja. 01
•itä rappukei
nuorehko,
heti tunsiin
kaupungin m
'a. ..Olin mt
kuvansa aikak
hänenmimei
mainittavan
mimttm kiire
ija alas. Auk
kirkkaasti vala
'ko, Jaakko?
sekunniksi nost
olevasta ma
ä hän seisoi, m
pitkä sivellin ti
aalmtsta en saat.
N uonn
jEipauden kirjeem
(tattelemaan nuor
Calvin Keenan
i), joka on nuoi
saanut Toronto
[on vasta 23 vuo
Mui.kuitenkin ni
li ollut koton
kutsui kirjeer
sa sisään. Tai
[Kalevin 13-vuoti5
syntymäpäiväp
raina saman ikäis
on Toronton su<
taidetanssijana ]
useasti meidän
arkoitukseni ^ l i ti
öJiltä tuntuu kj
arvoa, mutta
tyytyä keskusteli
kanssa. XidistJ
avä)tä se, että K;
t^toa, sillä hänelli
Montrealia. Hi
kesänä tietee
maamme sc
in palannut a
yliopistossa:
Kinnusen ete
^"Jen; Palkir
aut, nousevat hy
dollarin ja Ksäkj
yliopistossa. Jo
Toronton Ididiss
'^"lupaavana nuc
^niasrattaassa".
Suona
alastomuutta, nun sitä katselles^ tu- •.U4tlyi)a4ini«jU& sivalla)-
'^ta Canadaa
^<^en ikäisen
kuulunut jäsei