Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 14, 1957

              opetetaan: Ole hyvä, saat palk-taivaasi.
Rukoilet ylhäistä isää
pääset taivaaseen nauttimaan lop-ttomista
iloista ja tietenkin yltä-i5\
Tdestä. Kaunista niinen, jos
totta, mutta me haluaisimme kau-eläniän,
runsaasti luonnon antimia
maan päällä.
Ja sitten rukouksen voraia! Epä-istä
on kai uskoa rukouksen vöi-
? Sellainen on käsityksem. Mis-ien
johtajat, systerit ja fatherit,
•at rukoilevansa harhailevien in-lienkin
puolesta. Meidän hyvin-timme
ja taivaaseen pääsemisemme
esta. . .^ • :\
>äitä lähetysasemia on ollut tääl-hjanperillä
tqista-sataa vöptta: 3tfi-:c
e ovat saaneet aikaan?- Elämämnie'
appeutunut, moraalimme laskenut. *
tko nuo vitsaukset meille tulleet
öisen miehen jumalan" tahdosta?
ouksen puutteesta tai rukouksen
asta? 3Iene ja tiedä.
uone alkoi raitistua pitkän syksyi-illan
kuluessa. Bella lisäsi puita
okselle. 'Istuttuaan han k3rsyi: —
itko vielä kuulla mielipiteitähi?
uaan hyväksymiseri ham jatkoi;
Etelämpänä, aavikkoalueella ja
ienmeren rannikolla, kaikkialla Ca-ssa,
rotumme elämäntavat ovat
Jttuneet. He oyat, ainakin osittain,
äksyneet valkoisen serkkumme elä-tavat.
Viljelevät maata, kasvatta-karjaakin,
tekeyät työtä pall^Iai-
, matkivat valkoisen miehen' elä-tapoja.
Ryyppäävät ja tappelevat,
eiset sukuasunnot ovat hävinneet,
eet asuvat omissa huoneissaan,
tko he sitten onnellisempia meitä
ipoluilla kulkevia? Ainakin he ovat
lutensa menettäneet, joka meillä
vielä jäljellä.
elia meni ulkona käymään. John-latasi
piippunsa ja ajatteli itsek-
Jrkkaita ajatösten hehniä löytää.
öjään korf)ien kätköistäkin. Arvos-va
aivosto kehittyy ulkopuolella
tohuoneittenkin elämän ongelmia
Ämaan. Mitkä edellytykset opin-ä
olisikaan tuolla tytöllä, jos olisi
t mahdollisuuksia opintielle päästä,
ison ihastuksissaan tuumi--Bellan
tyä ulos. '
Sokerin värinen kuu helottaa täy-ä
terällään. Luulen, että kauniita
ja riittää, tuumi Bella sisään tul­in.-
, • ' •
lotvan aikaa niin talon isäntä kuin
en vieraansakin olivat vaiti. Sinä
-enä kutoutui yhteisiä ajatusten sä-ä
heidän välilleen. Heidän katseensa
yi tuokioksi yhteisiä mielteitä seu­laan.
Kumpikin kunnioitti toistaan
vaTlitseva erikoistilanne askarrutti
'än ajatuksiaan. Erakko katkaisi
ettömyyden, johtaakseen keskuste-uusiin.
Uomiin;
Te intiaanit harhailette laajoilla
-^illa, taivallatte jokia, puroja, järviä
iovuorten rinteiUe; Yukonih vuoris-ja
mihin milloinkin. Tarkkailetteko
lokien alkulähteillä ja niitten ranta-olevaa
soraa? Useinkin retkeile-eränkävijät
ovat sattumalta löytä- ;
kultaa juuri jokien ja purojen
iteiltä. Huomioitteko te tallai-niahdc^
lisuuksia?
e^la muodosteli sekunttien ajan
tuksiaan miten ky^rmykseenvastai-
^tsoi JohnsoniaVepämääräsm kat-ja
sitten tuumi;
Hyvin vähän lainaamme huomio-le
soran tutkimiseen, kullan tai
itten metallien löytämiseen. Eräs
"än kunnioitettu kirjailijanne kirjoit-
'Kullan kunnioittaminen ja kuroär-
"»en on pirun keksintöä." Mieles-se
on sattuvasti sanottu. —
^ on arvojen initta, te sanotte. In-eilla
on ollut majavannahka arvon
MARJATTA:
¥Z'ARILAN kartanossa vietetään häi-
^uori komea Karilan isäntä
ja omistaja on viimeinkin tehnyt valul­tansa.
Kaunis Anita, pienestä Ruuhkan
torpasta, on tuo onnellinen. Hän on
kuudesta sisaruksesta toinen järjestykr
sessä. Astrid, vanhin, oh pUut Karilan
kartanossa palveluksessa ja usein on
nähty nuoren isännän ole\'an myöskin
hänen seurassaan. Olivatpa jo jotkut
luulleet isännän, komean Kaarlon nar­raavan
köyhän palvelustyttönsä. Näin
oli sitten kuitenkm käynyt. / Astrid oli
jonoutunut irti toimestaan ja muuttanut
pois kotiseudulta.' Nuorempi sisko oli
täyttänyt hänen paikkansa.
Astrid on myöskin saapunut häihin.
Aivan viime hetkellä on hän noussut
autosta kirkon ovella, morsiusmarssin
säveleiden soidessa. Hiljaa on Astrid
hiipmyt kirkkoon ja siellä toisten kylä-
Iäisten joukossa löytänyt paikkansa,
mistä on sitten seurannut toimitusta.
Voi miten kipeää tekeviltä ovatkaan
nuo sanat tuntuneet hänen sydämes­sään.
Kaarion katse oli kohdistunut
nuoreen morsiameensa rakkaudesta heh­kuen
sanoessaan rakastavansa häntä
myötä- ja vastoinkäymisessä.
Hän syventyy ajattelemaan mennyt­tä.
Silloin, vajaa vuosi sitten oli hän
ollut käymässä kotonaan. Äiti oli ol­lut
sairas ja Anita oli tullut hänelle tuo­maan
äidin terveiset. Jviti oli tahtonut
välttämättä tavata Astridin ja Anita
oli luvannut jäädä h^en tilalleen niin
kauaksi. Eihän palvelustyttö- jouda
juoksuaan kotonaan niin vain äidin
tahdosta.
Miten Astrid olikaan silloin ollut on­nellinen.
Edellisenä iltana oli Kaarlo
pyytänyt häntä vaimokseen. He olivat
olleet kahden suuressa kartanossa, toiset
palvelijat olivat menneet omille teilleen.
Usein ennenkin he oUvat kahdenkeski­siä
hetkiä viettäneet Joskus oU Kaar­lo
ohimennen puristanut hänet suureen
syliinsä, painanut suudelman hänen •
mittana ja se on menestynyt hyvin. Ma-javannahalla
on näet käyttöarvoa. En­täs
kullalla? Mitä sillä on käyttöar­voa?
Nykyään ei tietenkään majavan
nahkaa voitaisi pitää arvojen mittana,
mutta eikö valkoinen mies löydä arvo­jen
mitaksi muuta kuin kultaa?
Hetken mietittyään häh "jatkoi:
—- SamTSilet metsässä kultapussi se­lässäsi,
lisää etsien ja ellet tapaa cari-boota
tai peuraa, kuinka sinulle käy?
•Luusi joutuvat susien kaluttavaksi.
Kulta ei voi nälkääsi sammuttaa. On­han
kultaa vielä tuolla Yukonin vuo­ristossa,
jokien ja purojen pohjasoras-sa,
mutta mitä se meitä intiaaneja hyö­dyttää?
Alkaisimmeko elämään valkoi­sen
miehen tavalla? Ottaisimmeko kul­lan
jumalaksemme? Pelatako uhkape-liä
ja koettaa tuhota kanssaveljensä?
Ostaako arvottomia osinkoja, hävitä pe­lissä
ja sitten lopettaa itsensä. Eikö
valkoinen mies tee sillä tavalla? Tai
sitten, jos onnistut kultaa saamaan,
niin kuluttamaan vetelehtimällä aikaa­si.
Elää kum mikäkin mohikaani tol­kuttomasti,
hankkia itselleen vatsaka­tarrin,
sydäntaudin tai maksavien.
Kultakasasi'ei voi sinun terveyttäsi suo­jella,
ei hkikään joka tapauksessa. Elä­mäsi
on viheliäi^fintä kärsimistä. Kul­lan
kirous avaa ennenaikaisen haudan
sinulle. Me eränkävijä-intiaanit emme
vielä ole kullan kirouksen alaisena. Jos
alkaisimme kultaa jumaloimaan, sitä
etsimään ja kasaamaan, niin silloin rak­kaat
elämäntapamme sortuisivat rateil­taan.
Me emme silloin enää olisi vapai­ta
intiaaneja.
(Jatkuu)
nuorille huulilleen ja sanonut: — Et
koskaan saa antaa toisen suudella näi­tä
rakkaita huuliasi — tuntisin sen, jos
joku olisi varastanut niiden suloisen
hurman . . . Niin, sitten eilen iltana
hän oli ottanut omansa! Mifö siitä,
oli hän kuiskannut — minulle kuulut.
Pian menemme avioliittoon Tä­mä
yö on oltvB. onnemme yö, jääthän
luokseni. Ja Astrid oli uskonut, luotta­nut
puhtaaseen rakkauteensa — on-,
. neensa.
Sitten aamulla oli tullut sisko, Anita.
Pieni enkelimäinen olento kultakutri-neen
. ; KaarlolU oli hän saanut
suukon vielä lähtiessään. Hän oli sa­nonut
vain, että mene toki äitiäsi katso­maan.
Ei tuon lapsosen tarvitse Jtänue
jäädä, mutta jos hän haluaa, niin sama­pa
se. Olen mielelläni lapsen hoitaja­na
yhden yön yli, jos haluat . . . Ja
niin Astrid oli lähtenyt. Niin järjestää
kohtalo asioita oman mielensä mukaan.
Äidin asia piikin vakavampi. Hän oli
sairastunut keuhkokuumeeseen ja isä
oli kaukana työmailla. Astrid jäi silloin
äidin ja nuorempien hoitajaksi. Anitas­ta
nuorempi tyttö sai viedä kirjelapun
Kaarlolle, jossa selitettiin ettei hän voi­si
tulla ja jättää äitä hoitamatta, Anita
saisi olla hänen sijaisenaan niin kauan.
Astridin loma venyi pitemmäksi kuin
alussa arveltiin. Äiti viipyi vuoteessa
usean viikon. Parantumisesta ei ollut
mitään toivoa ja viimein oli hänet siir­rettävä
sairaalaan. Tunnon tarkasti
hoivasi iso sisko nuorempia, unohtaen
sydämensä tuskan ja ikävän. Viimein
äiti kuoli — jäi sairaalamatkalleien.
Nyt täytyi myöskin Anitan tulla ka*
väisemääa kotpna — äidin hautajaisiin.
Hän tulikin. Hiljaisena iltahetkenä
hautajaisten jälkeen kertoi Anita Astri­dille
rakkaudestaan Kaarloon. Kertoi
miten Kaarlo oli ottanut hänet, kanta*
nut käsivarsillaan ja tuuditellut poHnel*
laan kuin pientä vauvaa^... Miten ra*
kastankaan häntä, kuolisin jos hän |ät«
täisi minut — sunnaism itseni • • . Kuu«^
lun häneHe ja hah rakastaa minua. Hän
on hukuttaa minut hyväilythinsa ja rak­kauteensa,:
joka ei ole vain hetkelUstä
hurmaa. Olen niin onnellinen! Me»
nemme naimisiin . . , Voi lAiten kohta­lo
osaakaan järjestää köyhän laiden
elämän. Voi sisko, jospa äitikulta vielä
eläisi! Voisin järjestää hänelle kauniin
kodin, silla olemmehan varakkaita ja
Kaarlo tekee pyynnöstäni mitä tahansa
, . . , Anita tanssi onnellisena jmpärl
huoneita. Hänellä oli kaunis vaalea le-ninki,
jpka^ spplhäneii hPikkaan'^ta­loonsa
kiiin "Valettu, y ^ ' '
• '"'Anita lietää'-olevaTisä kaunis. Usein
on hän suuren kuvastimen edessä Kari­lan
isossa salissa katsellut itseään ja ot­tanut
kevyitä tanssiaskeleita. Hän tie­tää
Kaarlon rakasta\'an hänen kaunista
vartaloaan, aaltoilevaa, tulen \'äristä
hiuspaljouttaan , . . . Hän on voittanut!
'Kaarlo on kertonut jotakin hänen ja
Astridin suhteesta, mutta Anita on kier­tänyt
pehmeät käsivartensa hänen kau­lalleen,
suudellut tulisesti ja pyytänyt
toisen hyväilyjä, Kaarlo ei ole voinut
enää jatkaa kertomusta, vaan on anta­nut
asian olla. Hiukan häntä on oma­tunto
soimannut, ei muuta — ja sitten
on Astrid tullut noutamaan omat pienet
tavaransa. Kaarlo on ollut ulkona ja
nähnyt vilahduksen tytöstä, kun tämä
on lähtenyt kantaen vähäisiä tavaroi­taan.
Anita on seisonut rapulla, mutta
paljon ei ole Astrid hänellekään puhu­nut.
Hyvästi oli vain sanonut ja pois­tunut
hiljaa kuten oli tullutkin. .
Nyt olivat häät, Ahita oli saanut tah­tonsa
täytetyksi. Kauniina kuin kuva
hän astuu alttarille. Katse kiertää kuin
tihmaten kirkossa olijoiden keskuudes­sa,
etsien sieltä jotakin. Astridia hän e]
huomaa, sillä Astrid on painanut pään*
sä rukoukseen.
RYTMI-JA DECCA-SAAPUNEET
SUOMESTA
Lähettäkää tilauksenne hieti, sillä kutakin levyä on
varastossa vain rajoitettu määrä.
D E C C A - L E V Y J Ä
. • , •»• - SD 5004 Tango Bolero, Sulo Sala Ja Silver fitara
Sarastus, tango, Sulo Sala ja Silver Stars
SD 5325 Bonita Nina, tango, Toivo Kärjen tangoyhtye
Miss Tanguett,,tango. Toivo Kärjen tangoyhtye
SD 5329 Sä kasvoit neito kaimoinen. kansanlaulu. Veikka Tyrväinen
Mä laulan sun Iltasi tähtlhln. Veikko T i a i n en
SD 5335 Muistatko sen, Bequlne, Mstro-Tytöt
Vielä kerran, tango. Metro-Tytdt
SD 5341 Hurmio, tango, Juha Eirto Ja Metro-Tytöt
. Kellot soi, tango. Juha Eirto Ja Metro-T^rtÖt
SD 5348 Ritenuto, tango. Juha Eirto ^
Ei tällä kertaa, tango, Metro-TVtöt '
R Y T M I r L E V Y J Ä :
R 6189 Uutta Ja vanhaa. Jenkka, Esa Ja Matti
Impi ihannetyttö, laulelma. Esa Pakaainen
R 6215 Uutta Ja vax^iaa 3. valssisikermä, Tamara Ja Justeeri
Uutta Ja vanhaa 4, tangosHcermä. Tazoara Ja Justeeri
R 6265 Salpausselän JenikJca. Pirteät Pelimannit
Metsälmkfcia. Jenkka. Piiteäi P^lroannlt
R 6281 Hyvästi meri. valssi. Matti Lot^vuori
Yksihäiheh purje, laulelma. Matti Louhivuori
R 6283 Hardansfer-valssi, Taito Vainio, hanuri
Espanjalaisittain, Taito Vainio, hanuri
R 6285 Maailmaa Matti, jenkka. Justeeri
Sehnl ja KaUc, Jenkftta, Justeeri
R 6293 Uutta Ja vaphaa lo, valssi. Ttanam Ja Justeeri
. Uutta Ja vanhaa 16. tango. Taahara Ja justeeri
R 6297 Uutta Ja vanhaa 17, foxtrot^ Tamara Ja Justeeri
Uutta Ja vanhaa 18. Taouura Ja Justeeri
R 6303 Päbjolan Tango. Tamara
Pieni Sinivuokko, teuago-beguine, Tamara
H I N t A $1-50 K P L .
(Ostajan msdcsettai^4 lähetlTSkuhit)
Poäti- j a p&ätav^tilanstki tulee kästttlU vftbintäinl^
' TtlatScaa osoi
Vap»au8 Publishing
Box69'"''
il r-