1957-09-14-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
vielä oli keskenkasvuinen
ihastu häneen
ej3. joka
ut>'ttÖ.
•>Iutta älä vain
ci varoitti Elma nauraen, —
kiiin minä olin kylUn hullu tehdäk-heti
alussa, tänne toista vuotta sit-tullessani.
Jori on oikein hauska
reilu toveri seurassa, mutta fiä-sydämensä
ei valitettavasti ole enää
Huhuillaan Frida Limdin ja
. . O n melkein varmaa, että F r i -
ta lopultakin tulee nuori rouva Ran-
Ei
Kirj. RS^IEEX TYTTÖ
Suomen toiseksi
suurinunassa osuusliikkeessä ja tässä
liikkeessä oli vuosia takanani jo y l i
18. Olin kasvanut kiinni tähän Rikkeeseen
sydänjuuriani myöten ja työni tein
niinkuin ainakin omassa liikkeessä, liik-kai
se odotettu kihlajais- keen etua sihnälläpitäen.
;Sota-aikana ei oUut suinkaan helppo
olla myimälän hoitajana. , Melkeinpä
kaikki tavarat joita myimme, olivat
kortilla ja siitä johtui suuri vastuu ja
ylimääräisesti ^ t a . Saipa siinä laskea
kuponfe^; toisenkin illan ^ liimata
myöhäm y ö ^ voinut
,ät pakkasyöt. Jäätyneen j ä r v e n s e - ^ ^ f ^ työsopimus edel- :''if!S .Joi . ^ » t ^ työpäivää ja sitä ei
saanut rikkoa. Hoitajat tietenkin oi •
vat ottaneet riskin päälleen ja vdvoHi-suus
vaati, että työt tuU tehdyksi aikanaan.
K ^ i m päivät eivät riittäneer,
va liene enää kovinkaan kaukana...
alvi tuli sinä vuonna tavallista ai-o
lokakuun alussa toi ne^nsi Imrien
arraskuu toi mukanaan paukkuvan
joutui työskentelemään illat ja sunnuntait
lisäksi.
Palkka ei ollut suuri, kun ottaa huo-
-mioon minkälainen vastuu myymälän
hoitajalla oli tällaisena aikana. Apulaisissa
oU rehellisiä^ mutta vielä enemmän
epärehellisiä. Hoitajan piti vastatta kiii-kesta,
koska «Ii hankkinut tapauksen ja
ottanut vastuun niskoilleen.
Rahallisesti sallittiin l pros. mitU-tapp'o
liikkeen johdon puolesta ja Kan«
s^uoUon taholta 2 pros. säännöstelyn
alaisista kulutustarvikkeista. Liikkeen
ollut ja etteivät nytkään muualta soke>
ria hae.
Hyvin ^tnmartäväiaä aslak^at kui*
tenkin olivat. Vmmärsiv^t tilanteen,
missä olimme.
Naishoitajat olr\^t kuulema ihailta*
van rauhallisia, kun taas eräät mieshoi»
tajat soittelivat yhtenään luottamusmies
hille, että lopettakaa jo |ämä spkerisota
vaikka millä ehdoilla, sillä tässä menee
hermot pilalle . . .
Viikon kesti lakko ja sitten taas ru^
pesimme myymään sitä paljon puheenaihetta
herättänyttä sokeria, kun saimme
Kansanhuollosta määräyksen, ettd,
saa kieltä^yä myymästä säännöstelyn
alaista tavaraa. Olimme liuulema menetelleet
Kansanhuollon määräyksiä
vastaan ja siitä voidaan rangaista. Em-ja
yhä lisää vain uutta lunta.
>iihin aikoihin tutustui Jaana ker-yiätalossa
vieraillessaan Jori Ran-iin,
josta hän oli ennättänyt edeltä-kuulla
keri-ottavan jo niin paljon,
länet oli kutsuttu rikkaaseen Ylä-on
silloin emännän nimipsuyäkahvil-
Nuorimman poikansaj» naukana oli
Itä Qpettajattarelle sanan koululle
tavasiten laittanutj eikä Jaana voi-^
kieltäytyä kutsua noudattamasta,
;ka ei millään kylätuulella sattunut
laankaan.
veipaasti siis vain sukset jalkaan ja
tämään. Ylätaloon oli matkaa
ilulta lähes kolme kilometriä, suo-jään
ylitse oikotietä hiihtämällä.
Idältäpä maistuivatkin ; sellaisen
paan matkan jälkeen Ylätalon
nnän leipomat tuoreet vehnäpullat
piparkakut, kuuman kahvikullan ja
sun, kuohuvan vispikerman kanssa
itittuina.
johto oli n^TÖskin ihnoittanut, ettei se me olleet siitä tietoisia ja se veti toti-vastaa
Kansanhuolkm alaisista asioista, seksi mielen.
nokkasi toisten ihmisten asioihin ja tuijottaa
sillä tavalla, sihnäsi sokeiksi tuota
.ventovierasta, nuorta miestä . . . toisen
tytön omaa.
Pimeässä hän oli huomaamatta ja
tuota nopeasti lähenevää hevosmiestä
vaan se kuuluu hoitajalle.
Eräänä . kauniina päivänä saimme
liikkeen johdolta kiertokirjeen jossa sanottiin,
^ että sokerin mittahävikki lasketaan
puoleen. Olimme jilättyneitä, koska
Kansanhuolto ei ollut tällaista määrännyt
ja meillä muutenkin oli tekemistä,
että saimme tilit pysymään kunnossa.
Olihan harjottelijoita jokaisessa
]i'kkeessä ja vääriä ^vuponkeia- annettiin
ja muitakin virheitä tapahtui joka
kuukausi.
ni*n tarkasti töllistellessään, törmännyt Kansanhuolto oli alunperin katsonut
S"..'1^!?!? ^'^""^^ esiinpistävää |arpeäiseS'saaik*m^hi^^
jäärökkiötä ja kaatunut. kin ja me nousimme nyt kovaan vasta-feikä
se lumikaan tainnut sentään
niin pehmeätä ollakaan.
Nyt vasta' Jaana' tunsi, turhaan ylös
seisomaan yrittäessään, viiltävää ja pistävää
k'pua vasemman jalkansa nilkassa..
•
"Ja toinen suksista oli poikki.
Sitä se äskeinen, ilkeältä kuulostava
rasahdus hänen korvissaan olikin mer-
Oikeinko se opettajatar uyt lahjo- kinnyt.
kanssa, hämmästeli enaäntä mielis-yllätettynä,
kun Jaana purki re-taan
hänelle leipomansa ja nauka-n
tuomansa, herkullisen näköisen
erikaakun. —r Eihän sita nyt olisi
linut. Ilman-minä vain kutsuin,
ville kerrankin, kun tuo Onnikin on.
din luokalla ja kuuluu niin kovasti
käävän opettajastaan.
Sepä oli: hanskaa kuufla> hymjdli
pöydän toisella puolella ujona isille,
valkotukkaiselle pikkupojalle,
hänkin, äidin niniipäivän kunniak-oli
päässyt oikein aikuisten kahvi-
— Kiltti poika -se on teidän
i-pojunnekin. Jospa kaikki osaisi-läksynsä
niinkin hyvin. ;
li jo myöhäinen ilta, kun Jaana
itti jär\'en poikki paluumati^ansa.
flätalon iloisen ja ystävällisen väen
rassa oli ilta kulunut todellakin
skasti ja vaihtelevasti ja niin uskottoman
nopeasti. Oli katsottu emän-keskentekoinen,
kangaspuilla vielä
pella\'ainen pöytäliinakangas ja
Itu tyttärien aitan, orsilla riippuvia
ötäjäismyynejä, Simä olikinkamaa
kaikenlaista, arvokkaita; ryijyjä, re-luja
ja pellavatoitä, lakanoita,
aynpäällisiä ja pyyheliinoja, kaikki
n näppäräkätisten ja taitavasormis-naisten
omia valmisteita . . .
uuri, laskettaessaan siiksilla Yläta-rantatörmästä
alas jääUe, kuuli
na kulkusten Uoista kilinää taka-oku
hevosmies siellä näkyi pärhail-tyvän
tohtori Lundin portbta
^epäin kiertäväUe tieUe.
lovin Jorihan se taisi ollakin, joka
'ä palasi kotiinsa tulevaa morsian-tervehtirtiästä.
^ Taisi missä hu-
^sa sittenkin jotain perää m? ICau-frida
ainakin antoi kovin rnielel-ihmisten
pitää ne luulonsa,
'•inä sait, ivasi Jaana i t s ^ , lenta-päistikkaä.
pehmeään lumeen.
Kuka sinun kaskikaan taas tupata
Itku tahtoi jo väkistenkin tupata tytölle
kurkkuun. Sillä tähänkö hänen
pitäisi nyt jäädäkin koko loppuyöksi?
Matkahan oli vielä tuskin alussakaan,
eikä kävelemisessään kotiin näyttä»
rintaan uutta niääräystäukohtaa.i Puhelinlangat
punoittivat näinä piJvinä jai
me olimme yksimielisiä, ettei täniH ollut
oikein meitä kohtaan, koska ei missään
muuallakaan «Itu tällaisiih toimenpiteisiin
ryhdytty — ei Elannossakaan. Pelkäsimme
myös, että jos annamme sokerin
kohdalta periksi, niin pian cvat
iruorossa voi ja jauhot y.m.tstfkeimmät
kulatustarvikkeet. Myöskin toisten
liildceiden'hoitajat yai^itteU
antamasta periksi. Jos se nienee läpi,
on sama kaikkien edessä. -
Kuulu'nune kaikki lOO^prosenttis^Jti
myymälänhoitajain kerhoon, joka oli^
nyt nyt tulevan öiitään. Kipeällä ja- kauppatyöntekijäin liiton 10 osaston
lalla ei kärsinyt astua askeltakaan.
— Hei siellä, hän kuuli äkkiä aivan
takanaan huudettavan. — M:kä hätänä,
tyttö? I^oukkasitko itsesi äsken kaa-tu^
sasi?
Jari Randell siellä huuteli reestään
Jaanalle ohiajaessaan. Mutta huomatessaan,
että tyttö ei vieläkään kyennyt
nousemaan, pysäytti hän hevosensa tielle,
Jaanan kohdalle ja kahlasi lumen
läpi hänen luokseen.
— Suokaa anteeksi, hän sanoi sitten,
tuntiessaan kuun kelmeässä valossa Jaanan
kasvot. — Koulun uusi opettajatarhan
se taitaa ollalkin ja minä kun äsken
niin röyhkeästi teitä sinuttelin. Luulin-
neitä - etäämpää, tuossa lyhyessä
hiihtohameessa vain pikkutytöksi. Kai
me toisenune jö ulkonäöltä, taidamme
tunteakin, vaikka*emme olekaan vielä
^ virallisesti toisillemme esitetty. Minun
nimeni on Jori,Randell. Hieman omituinen
tilaisuus esittäytyä, vai mitä?
— Mutta hyvänen aika, mitä minä
oikein ajattelenkaan, hän lopetti äkkiä.
— Tässä minä vain seison ja lörpötte-len,
auttamatta teitä lainkaan. Sattuiko
teihin pahastikin, neiti Lehtinen?
— Luulen jalkani venähtäneen nilkasta,
myönsi Jaana, ääni tuskasta vä-
, rähtäen, sillä nyt oli nilkkaa jo ruven-
\nut särkemäänkin. — Siihen koskee koko
ajan, enkä voi seisoa sillä lainkaan.
— Siispä min^ saatan teidät reessäni
i^.-t kouluUe, ?änöi: Jorr päättö^^
— PerUä katsonmie sitten; mitä jalallenne
Voimme: tehdä.
Ja muitta mutkitta nosti hän tytön
jäältä syliinsä ja kantoi hänet rekeensä.
(Jatkuu)
alainen.- Kerhon jäsenet kokoontuivat
kerran kuukaudessa pohtimaan liikkeen
asioita ja naamaan neuvoja ja oh^^
toinen toisaltaan. Liike oli laaja ja liikesalaisuuksista
ei voinut muualla keskustella.
Kerho kutsuttiin koolle ja valittiin
luottamusmiehet neuvottelemaan
liikkeen johdon kanssa.
Ratkaisua ei saatu ensimmäisellä
kerralla ja toisella kerralla liikkeen joh^
to kieltäytyi neuvottelemastaKii.
Päätimme yksimielisesti lakata myymästä
sokeria. K^^ myydään)
mutta ei sokeria. «Scf^ol^ päätfetty l
Seuraavana aamuna alk^ "sokerijlak-ko".
Olihan se ikäväävei^sitä juurta-jaksain
voinut myytUalässä äsiakka''lle
selittää. Sanoimme, etta.se on tämän
päivän sanomalehdissä koko juttu.
Aamupäivällä kello 10 aikana tuli
myymälään kaksi rikc^poliisia ja yksi
kansanhuollon virkailija, £ jHe kysyivät
myymälänhoitajaa. Vastasin: minä
olen. Onko teillä sokeria^. (^.^ M
tekö s'tä? Emme. Voitteko näyttää,
että teillä on sokeria? ^ :
Vedin laatikot auki ja riäytin. He sanoivat,
hyvä on, h|/västelivät j a lähtivät.
Samassa soitti eräs rayyiiaälänhoi-taja
ja varoitti säikähtämästä, jos tullaan
kysymään miksi,emme myy soke-r*
a. Vastasin, että jo täällä käytiin. Selvä
ori meidän kohdaltamme.
Yhden viikon olimme myymättä sokeria
ja oli tavattoman ikä,vä^ sanoa
asiakkaiUe,y että emme; sokeria.
Sokerilakko piti paikkansa, missään
ei vuotanut. iKaikki pitivät l u pauksensa,
vaikka kuinka koviUa asiakkaat
meitä pitivät. Monet sanoivat, etteivät
ole koskaan toisen kaupan ovia
avanneet niin kauan kuin tämä liike on
Nyt alkoi uusi vaihe. Meitä kuulusteltiin^
vuoron perään my^-mälä järjestyksessä
rikososastolla. Tätä oli, jatkunut
kolniisen kuukautta, kun sain kH<i-kyn
saapua lauantaina kello t ip. poliisiasemalle.
Olin säästynyt näin kauan,
koska hoitamani myymälän numero oli
lähelle 70. Siis näin monta hoitajaa
oli käynyt siellä ennen minua ja nyi. o l i
minun vuoroni.
Sivdän sykkien kax^elin poliisikamaril-le
ja liikkeessä oli lauantaJkiirc^ eiten
millään olisi ennättänyt silloin kuulusteltavaksi,
kysyttiin ftimi, m;s.>ä syntynyt,
missä kirkpnkirjirssa, kuka isä,
kuka äiti y.m. Kysyttiin m>cs; Onko
onnen rangaistu ? Vastasin - ei; ja toisen
kerran siinä istuissani ajattelin, että
mrtähän pahaa minä olen tehnyt;
Kaksi tuntia siinäimenif kun selitin
omaa sukujuurtini juurtajaksdla ja —•
sitä sokerijupakkaa. Kaksi p'ikää arkkia
siitä kertyi ameistoa. Sitten sain
lähteä jatkamaan töitäai ja otdott^^uhaäiH
mitä seuraa.
- /Hämeensiilalk tuli vastaani eräs toi»
sen kaupan hoitaja ja &UU kerroin tulee
n i kuulustelusta hän sanoiv— Suotta
menit^ Suomen Liiket/cntekijäin liitto
on määrännyt peruutertuvaksi kanteen
meitä vastaan . . .
Niin se juttu sitten raukesi kU«n tuth
ka tuuleen. Helpotus tiili. Ti^i^ime
olevanime oikeassa ja hyvin ka?kki lopuksi
selv?sikin. Olimme vpttdneel ja
se oli meille suuri asia tänä vaikeana
aikana, kun sota muutenkin koetteli ja
kolhi meitä omalla tavallaan itöe kutakin.
Keltä se:vei rakkaan ^lam^htoyc^
rin, keltä muun läheisen omaisen. Se
oli raskasta aikaa kaikella tavalla^ niin
yksityisessä kuin liike-elämässäkin.
Hermot oliyat kovalla koetuksella ja
sydän, mustaakin mustempi näinä kauheina
sotavuosina.
Sitä itkun ja kyynelten määrää, mikä
näinä vuosina vuodatettiin, ei voi kukaan
mitata. Se oli hirveää ja kiduttaa
Vaä ~ itkeä omat ja kah^at^isaden
sydänsurut: Sota niitti kallista viljaai
jota ei millään voida korvata. Joka
puolella Suomea pitkät sankarivaina-jain
hautarivit kertovat jälkip«.wiUe
näistä kärsimyksien vuosista.
Huokaus pääsee: Ei enää koskaan
sotaa, eikä sen tuomia kärsimyksiä,
vaan rauhallista rinnakkaiseloa kaikkim
kansojen kesken.
2,000 vuotta vanhaa ;
säilykekalaa löydetty
Ranskan laivaston sukeltajat ovat
poimineet 500 saviastiaa 2ÖÖ0 vuotta
vanhasta roomalaisesta laivasta, joka
makaa hiekkapohjalle uponneena Ile^e
Levantui saaren luona VäUmerellä. ^
Laiva, joka lu^uitavästi öh kuljettanut
elintärvät:keitä C^aesariri legioonille Gal-
Taan, ön 27 metrin syvyydessä.
astioissa on pääasiassa säilöttyä kalaa.
Lähiaikoina yritettäneen nostaa laiva
merenpohjasta. Se on 5*0 metriä pitkä
ja 12 metrialeveä. !
5 Sr '•>.',
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 14, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-09-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570914 |
Description
| Title | 1957-09-14-05 |
| OCR text |
vielä oli keskenkasvuinen
ihastu häneen
ej3. joka
ut>'ttÖ.
•>Iutta älä vain
ci varoitti Elma nauraen, —
kiiin minä olin kylUn hullu tehdäk-heti
alussa, tänne toista vuotta sit-tullessani.
Jori on oikein hauska
reilu toveri seurassa, mutta fiä-sydämensä
ei valitettavasti ole enää
Huhuillaan Frida Limdin ja
. . O n melkein varmaa, että F r i -
ta lopultakin tulee nuori rouva Ran-
Ei
Kirj. RS^IEEX TYTTÖ
Suomen toiseksi
suurinunassa osuusliikkeessä ja tässä
liikkeessä oli vuosia takanani jo y l i
18. Olin kasvanut kiinni tähän Rikkeeseen
sydänjuuriani myöten ja työni tein
niinkuin ainakin omassa liikkeessä, liik-kai
se odotettu kihlajais- keen etua sihnälläpitäen.
;Sota-aikana ei oUut suinkaan helppo
olla myimälän hoitajana. , Melkeinpä
kaikki tavarat joita myimme, olivat
kortilla ja siitä johtui suuri vastuu ja
ylimääräisesti ^ t a . Saipa siinä laskea
kuponfe^; toisenkin illan ^ liimata
myöhäm y ö ^ voinut
,ät pakkasyöt. Jäätyneen j ä r v e n s e - ^ ^ f ^ työsopimus edel- :''if!S .Joi . ^ » t ^ työpäivää ja sitä ei
saanut rikkoa. Hoitajat tietenkin oi •
vat ottaneet riskin päälleen ja vdvoHi-suus
vaati, että työt tuU tehdyksi aikanaan.
K ^ i m päivät eivät riittäneer,
va liene enää kovinkaan kaukana...
alvi tuli sinä vuonna tavallista ai-o
lokakuun alussa toi ne^nsi Imrien
arraskuu toi mukanaan paukkuvan
joutui työskentelemään illat ja sunnuntait
lisäksi.
Palkka ei ollut suuri, kun ottaa huo-
-mioon minkälainen vastuu myymälän
hoitajalla oli tällaisena aikana. Apulaisissa
oU rehellisiä^ mutta vielä enemmän
epärehellisiä. Hoitajan piti vastatta kiii-kesta,
koska «Ii hankkinut tapauksen ja
ottanut vastuun niskoilleen.
Rahallisesti sallittiin l pros. mitU-tapp'o
liikkeen johdon puolesta ja Kan«
s^uoUon taholta 2 pros. säännöstelyn
alaisista kulutustarvikkeista. Liikkeen
ollut ja etteivät nytkään muualta soke>
ria hae.
Hyvin ^tnmartäväiaä aslak^at kui*
tenkin olivat. Vmmärsiv^t tilanteen,
missä olimme.
Naishoitajat olr\^t kuulema ihailta*
van rauhallisia, kun taas eräät mieshoi»
tajat soittelivat yhtenään luottamusmies
hille, että lopettakaa jo |ämä spkerisota
vaikka millä ehdoilla, sillä tässä menee
hermot pilalle . . .
Viikon kesti lakko ja sitten taas ru^
pesimme myymään sitä paljon puheenaihetta
herättänyttä sokeria, kun saimme
Kansanhuollosta määräyksen, ettd,
saa kieltä^yä myymästä säännöstelyn
alaista tavaraa. Olimme liuulema menetelleet
Kansanhuollon määräyksiä
vastaan ja siitä voidaan rangaista. Em-ja
yhä lisää vain uutta lunta.
>iihin aikoihin tutustui Jaana ker-yiätalossa
vieraillessaan Jori Ran-iin,
josta hän oli ennättänyt edeltä-kuulla
keri-ottavan jo niin paljon,
länet oli kutsuttu rikkaaseen Ylä-on
silloin emännän nimipsuyäkahvil-
Nuorimman poikansaj» naukana oli
Itä Qpettajattarelle sanan koululle
tavasiten laittanutj eikä Jaana voi-^
kieltäytyä kutsua noudattamasta,
;ka ei millään kylätuulella sattunut
laankaan.
veipaasti siis vain sukset jalkaan ja
tämään. Ylätaloon oli matkaa
ilulta lähes kolme kilometriä, suo-jään
ylitse oikotietä hiihtämällä.
Idältäpä maistuivatkin ; sellaisen
paan matkan jälkeen Ylätalon
nnän leipomat tuoreet vehnäpullat
piparkakut, kuuman kahvikullan ja
sun, kuohuvan vispikerman kanssa
itittuina.
johto oli n^TÖskin ihnoittanut, ettei se me olleet siitä tietoisia ja se veti toti-vastaa
Kansanhuolkm alaisista asioista, seksi mielen.
nokkasi toisten ihmisten asioihin ja tuijottaa
sillä tavalla, sihnäsi sokeiksi tuota
.ventovierasta, nuorta miestä . . . toisen
tytön omaa.
Pimeässä hän oli huomaamatta ja
tuota nopeasti lähenevää hevosmiestä
vaan se kuuluu hoitajalle.
Eräänä . kauniina päivänä saimme
liikkeen johdolta kiertokirjeen jossa sanottiin,
^ että sokerin mittahävikki lasketaan
puoleen. Olimme jilättyneitä, koska
Kansanhuolto ei ollut tällaista määrännyt
ja meillä muutenkin oli tekemistä,
että saimme tilit pysymään kunnossa.
Olihan harjottelijoita jokaisessa
]i'kkeessä ja vääriä ^vuponkeia- annettiin
ja muitakin virheitä tapahtui joka
kuukausi.
ni*n tarkasti töllistellessään, törmännyt Kansanhuolto oli alunperin katsonut
S"..'1^!?!? ^'^""^^ esiinpistävää |arpeäiseS'saaik*m^hi^^
jäärökkiötä ja kaatunut. kin ja me nousimme nyt kovaan vasta-feikä
se lumikaan tainnut sentään
niin pehmeätä ollakaan.
Nyt vasta' Jaana' tunsi, turhaan ylös
seisomaan yrittäessään, viiltävää ja pistävää
k'pua vasemman jalkansa nilkassa..
•
"Ja toinen suksista oli poikki.
Sitä se äskeinen, ilkeältä kuulostava
rasahdus hänen korvissaan olikin mer-
Oikeinko se opettajatar uyt lahjo- kinnyt.
kanssa, hämmästeli enaäntä mielis-yllätettynä,
kun Jaana purki re-taan
hänelle leipomansa ja nauka-n
tuomansa, herkullisen näköisen
erikaakun. —r Eihän sita nyt olisi
linut. Ilman-minä vain kutsuin,
ville kerrankin, kun tuo Onnikin on.
din luokalla ja kuuluu niin kovasti
käävän opettajastaan.
Sepä oli: hanskaa kuufla> hymjdli
pöydän toisella puolella ujona isille,
valkotukkaiselle pikkupojalle,
hänkin, äidin niniipäivän kunniak-oli
päässyt oikein aikuisten kahvi-
— Kiltti poika -se on teidän
i-pojunnekin. Jospa kaikki osaisi-läksynsä
niinkin hyvin. ;
li jo myöhäinen ilta, kun Jaana
itti jär\'en poikki paluumati^ansa.
flätalon iloisen ja ystävällisen väen
rassa oli ilta kulunut todellakin
skasti ja vaihtelevasti ja niin uskottoman
nopeasti. Oli katsottu emän-keskentekoinen,
kangaspuilla vielä
pella\'ainen pöytäliinakangas ja
Itu tyttärien aitan, orsilla riippuvia
ötäjäismyynejä, Simä olikinkamaa
kaikenlaista, arvokkaita; ryijyjä, re-luja
ja pellavatoitä, lakanoita,
aynpäällisiä ja pyyheliinoja, kaikki
n näppäräkätisten ja taitavasormis-naisten
omia valmisteita . . .
uuri, laskettaessaan siiksilla Yläta-rantatörmästä
alas jääUe, kuuli
na kulkusten Uoista kilinää taka-oku
hevosmies siellä näkyi pärhail-tyvän
tohtori Lundin portbta
^epäin kiertäväUe tieUe.
lovin Jorihan se taisi ollakin, joka
'ä palasi kotiinsa tulevaa morsian-tervehtirtiästä.
^ Taisi missä hu-
^sa sittenkin jotain perää m? ICau-frida
ainakin antoi kovin rnielel-ihmisten
pitää ne luulonsa,
'•inä sait, ivasi Jaana i t s ^ , lenta-päistikkaä.
pehmeään lumeen.
Kuka sinun kaskikaan taas tupata
Itku tahtoi jo väkistenkin tupata tytölle
kurkkuun. Sillä tähänkö hänen
pitäisi nyt jäädäkin koko loppuyöksi?
Matkahan oli vielä tuskin alussakaan,
eikä kävelemisessään kotiin näyttä»
rintaan uutta niääräystäukohtaa.i Puhelinlangat
punoittivat näinä piJvinä jai
me olimme yksimielisiä, ettei täniH ollut
oikein meitä kohtaan, koska ei missään
muuallakaan «Itu tällaisiih toimenpiteisiin
ryhdytty — ei Elannossakaan. Pelkäsimme
myös, että jos annamme sokerin
kohdalta periksi, niin pian cvat
iruorossa voi ja jauhot y.m.tstfkeimmät
kulatustarvikkeet. Myöskin toisten
liildceiden'hoitajat yai^itteU
antamasta periksi. Jos se nienee läpi,
on sama kaikkien edessä. -
Kuulu'nune kaikki lOO^prosenttis^Jti
myymälänhoitajain kerhoon, joka oli^
nyt nyt tulevan öiitään. Kipeällä ja- kauppatyöntekijäin liiton 10 osaston
lalla ei kärsinyt astua askeltakaan.
— Hei siellä, hän kuuli äkkiä aivan
takanaan huudettavan. — M:kä hätänä,
tyttö? I^oukkasitko itsesi äsken kaa-tu^
sasi?
Jari Randell siellä huuteli reestään
Jaanalle ohiajaessaan. Mutta huomatessaan,
että tyttö ei vieläkään kyennyt
nousemaan, pysäytti hän hevosensa tielle,
Jaanan kohdalle ja kahlasi lumen
läpi hänen luokseen.
— Suokaa anteeksi, hän sanoi sitten,
tuntiessaan kuun kelmeässä valossa Jaanan
kasvot. — Koulun uusi opettajatarhan
se taitaa ollalkin ja minä kun äsken
niin röyhkeästi teitä sinuttelin. Luulin-
neitä - etäämpää, tuossa lyhyessä
hiihtohameessa vain pikkutytöksi. Kai
me toisenune jö ulkonäöltä, taidamme
tunteakin, vaikka*emme olekaan vielä
^ virallisesti toisillemme esitetty. Minun
nimeni on Jori,Randell. Hieman omituinen
tilaisuus esittäytyä, vai mitä?
— Mutta hyvänen aika, mitä minä
oikein ajattelenkaan, hän lopetti äkkiä.
— Tässä minä vain seison ja lörpötte-len,
auttamatta teitä lainkaan. Sattuiko
teihin pahastikin, neiti Lehtinen?
— Luulen jalkani venähtäneen nilkasta,
myönsi Jaana, ääni tuskasta vä-
, rähtäen, sillä nyt oli nilkkaa jo ruven-
\nut särkemäänkin. — Siihen koskee koko
ajan, enkä voi seisoa sillä lainkaan.
— Siispä min^ saatan teidät reessäni
i^.-t kouluUe, ?änöi: Jorr päättö^^
— PerUä katsonmie sitten; mitä jalallenne
Voimme: tehdä.
Ja muitta mutkitta nosti hän tytön
jäältä syliinsä ja kantoi hänet rekeensä.
(Jatkuu)
alainen.- Kerhon jäsenet kokoontuivat
kerran kuukaudessa pohtimaan liikkeen
asioita ja naamaan neuvoja ja oh^^
toinen toisaltaan. Liike oli laaja ja liikesalaisuuksista
ei voinut muualla keskustella.
Kerho kutsuttiin koolle ja valittiin
luottamusmiehet neuvottelemaan
liikkeen johdon kanssa.
Ratkaisua ei saatu ensimmäisellä
kerralla ja toisella kerralla liikkeen joh^
to kieltäytyi neuvottelemastaKii.
Päätimme yksimielisesti lakata myymästä
sokeria. K^^ myydään)
mutta ei sokeria. «Scf^ol^ päätfetty l
Seuraavana aamuna alk^ "sokerijlak-ko".
Olihan se ikäväävei^sitä juurta-jaksain
voinut myytUalässä äsiakka''lle
selittää. Sanoimme, etta.se on tämän
päivän sanomalehdissä koko juttu.
Aamupäivällä kello 10 aikana tuli
myymälään kaksi rikc^poliisia ja yksi
kansanhuollon virkailija, £ jHe kysyivät
myymälänhoitajaa. Vastasin: minä
olen. Onko teillä sokeria^. (^.^ M
tekö s'tä? Emme. Voitteko näyttää,
että teillä on sokeria? ^ :
Vedin laatikot auki ja riäytin. He sanoivat,
hyvä on, h|/västelivät j a lähtivät.
Samassa soitti eräs rayyiiaälänhoi-taja
ja varoitti säikähtämästä, jos tullaan
kysymään miksi,emme myy soke-r*
a. Vastasin, että jo täällä käytiin. Selvä
ori meidän kohdaltamme.
Yhden viikon olimme myymättä sokeria
ja oli tavattoman ikä,vä^ sanoa
asiakkaiUe,y että emme; sokeria.
Sokerilakko piti paikkansa, missään
ei vuotanut. iKaikki pitivät l u pauksensa,
vaikka kuinka koviUa asiakkaat
meitä pitivät. Monet sanoivat, etteivät
ole koskaan toisen kaupan ovia
avanneet niin kauan kuin tämä liike on
Nyt alkoi uusi vaihe. Meitä kuulusteltiin^
vuoron perään my^-mälä järjestyksessä
rikososastolla. Tätä oli, jatkunut
kolniisen kuukautta, kun sain kH |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-09-14-05
